Puhelinystäväni tässä eräänä päivänä puhui kaatumisista,mitä ihmisillä on tapana tehdä liukkaan kelin aikana.Tuttavansa tuttava oli mätkähtänyt ajokadulle ja loukannut niin,että ylös ei päässyt.Sekä autoilijat että jalankulkijat väistivät tyylikkäästi rouvaparkaa kenenkään sen pitempään edes vilkaisematta onnettomaan.Paikalle huojahteli miespuolinen laitapuolen kulkija,joka kumartui rouvan puoleen kysyen,voiko auttaa.Rouva pyysi ottamaan taskustaan puhelimen ja soittamaan apua.Mies soitti.Ambulanssi tuli ja mies jatkoi matkaansa omia polkujaan sen kummemmin ehkä ajattelematta laupiaana samarialaisena olemistaan.Avunanto tuli häneltä luonnostaan.Tämä ystävällinen ja välittävä ihminen oli mies,jonka kaltaisia me muut saatamme katsella hieman väheksyen ulkonäön ja juopumuksen perusteella.Jos edes huomaamme.
Ihmettelin kyllä ystäväni kertomista,että kukaan muu ei kadulla makaajaa auttanut.Kun kuitenkin armeliaisuuttakin on.Sen olen itse huomannut pyörätuolin kanssa.Vaikka joudun sitä työntäessäni punnertamaan läpi esteiden yksinkin,niin auttajia löytyy hämmästyttävän usein.Jopa täällä kotinurkillakin,jossa katu ei suinkaan ole mustanaan ihmisiä kuten keskikaupungilla.Ehkä pyörätuoli on kirvoittava voima.Se saa ihmisten myötätunnon liikkeelle,halut auttaa tuolissa istujaa ja tuolia työntäjää.Siitä ei koidu seuraamuksia.Pääsee asiasta irti heti autettuaan.Kadulla makaajan kanssa joutuu ehkä antamaan kauemmin aikaansa.Odottaa avun tuloa,nähdä loukkaantuneessa vakaviakin vammoja.Ehkä vielä joutuu antamaan lausunnon asiasta,jos tapahtuma niin vaatii.On helpompi ohittaa loukkaantunut,vaikka omatunto kolkuttelisikin ja ajatella: joku toinen auttaa kuitenkin. Auttaako?
Joissakin maissa saa sakkoa,jos ei pysähdy omalla kulkuneuvollaan tarjoamaan maanteillä apuaan esimerkiksi liikenneonnettomuudessa loukkaantuneelle.Tämä on minulla ollut mielessä,kun ajelin muissa maissa.Tiesin myös,miten riskaabelia pysähtyminen voi olla.Niin monta kertaa on käynyt niin,että tilanne onkin lavastettu ja auttamaan pysähtynyt autoilija saa tuta piilossa olleen muun rosvojoukon voiman ja onkin ykskaks pahoinpideltynä tiellä ilman autoaan ja rahojaan.Onnekseni olen kaikki nämä vuosikymmenet,joiden aikana olen ulkomailla ajellut,ollut näkemättä yhtäkään onnettomuutta maantiellä.Tai jos olenkin,on apu ehtinyt perille ennen minua.
Omituisia unia olen nähnyt viime aikoina.Jo neljäs ikivanha poikaystäväni tulla tupsahtanut yövisiitille.Mikä ihmeen kavaljeerien ohimarssi onkaan meneillään.Olen aina unista ajatellut,että ovat toiveitten alitajuisesti kehittämää.En nyt kylläkään suurin surminkaan toivo tämmöistä jälleennäkemisten määrää.Toinen määritelmäni on,että uni on myös koettua joskus ja palaa näin mielikuviin.Tämä voisi olla syy näitten ihmisten vierailuihin.No,nyt on ollut neljä ja tunnustaa täytyy,että ennen naimisiin menoani seuraelämäni oli peräti vilkasta jo siitä alkaen,kun äiti vei minut tanssikouluun.Niin että toki unijonoa riittää.Vain yksi unistani on kertonut muinaisen poikaystäväni kuolemasta.Saksalainen Horst,jota rakastin kaikella sillä syvällisyydellä ja vilpittömyydellä,mikä kirpoaa kuusitoistavuotiaan tytön sydämestä.Olimme koko perhe näytillä vuotta myöhemmin Frankfurtissa ja minut kelpuutettiin.Elämällä olikin toiset suunnitelmat.Mitä tiesi uneni? Elääkö Horst vielä?
Yöllä alkanut sataa lunta.Yhä sataa.Paksu kerros jo pihamaalla.Miehellä tänään lääkärikäynti.On puskettava läpi vaikka mikä olisi. Ja kyllähän minä.
8. helmikuuta 2011
7. helmikuuta 2011
HARJA-AIKA
Mikä ihmeen harja helmikuussa? Taustatiedot kertoivat,että 5-12.2. on talven harja."Kun on harjalla pakkanen,niin tulee poutakesä". Jos taas harjalla on suvi,niin tulee pitkä kevät ja hallavuosi.Että näin vanha kansa.Ja se jos kuka,tietää.
Eräs ystäväni lukee lehdistä kaikki kuolinilmoitukset.Mitä tiedoilla teet? kysyin minä. Ystävä ei mitään niillä tee,mutta kuulemma ajattelee poismennyttä hetken lämpimin tuntein. Tuikituntemattomiakin ajattelee.No,tiedän tämmöisen hobbyn olevan.Luetaan värssykin ja ehkä puserretaan kyynel silmänurkkaan.Olen niin kyyninen kuitenkin,etten usko vilpittömyyteen.Minä en lue näitä ilmoituksia ja mieluummin ajattelen lämpimästi eläviä ihmisiä.Ja jos muistikuvaan putkahtaa joku tuon puoleiseen mennyt näyttelijä,taidemaalari,kuvanveistäjä,kirjailija,runoilija tms jonka töistä olen pitänyt,niin kyllä minäkin heitä ajattelen töittensä kautta tai ahmin kirjasta elämäkerrat.Kyyneleitä en saa puserretuksi.Elämän lakiin kuuluu kuolla.
Isäni,joka oli järki-ihminen,sanoi minulle,kun lapsena surin kuolemisia,että jos emme kuolisi ja tekisi tilaa eläville,olisimme maapallolla litimmässä kuin sillit tynnyrissä.Vanhoja suomalaiselokuvia katsellessa tuumin kyllä mielessäni: kaikki vainajia jo.Näin se menee.Kuka kasvaa koiranputkea,kuka purkissa pöllyttelee. Tai valtoimenaan maassa,meren aalloilla hetken,kunnes vesi nielaisee tuhkan mennessään.Minun rakkaan pikkuserkkuni tuhka pantiin golfkentän nurmelle.Sinne kuului mies,jonka intohimona oli kolopallon pelaaminen.Tiedän,että hän katseli ja hyväksyen minua tuulenvireenä halasi.
Eilen tuli seurattua Jussi-gaalaa.Fossiiliksi jälleen kerran itseni tunsin.Bongasin vain kolme "minun" aikani henkilöä: Anneli Sauli,Ismo Kallio ja Matti Kassila.No,Ville Virtasen tiesin myös.Iloitsin silti Jussin saaneiden kanssa huomionosoituksesta.Ainahan tuntuu hyvältä,kun saa tunnustusta työstään.Suomalainen elokuva on noussut melkein arvoon arvaamattomaan ja se on tietysti hyvä se.Taitaa olla kodallani viimeinen suomalainen elokuva oikein leffateatterissa Käpy selän alla.Muihin sitten tutustuttu tv:n äärellä.Maria Sid juonsi tilaisuuden iloisen ja pirteän oloisesti ja hänestä kaikki oli "huikeaa".Hymy herkässä tällä naisella.Taitaa olla positiivinen luonne.Nyt on Jussit jaettu ja monen takanreunuksen edelliset patsaat saaneet täydennystä.Onneksi olkoon.
Nyt on "kokovartaloministeri" pääministeri Kiviniemi ottanut CNN:n ohjelmassa kantaa Helsingin lumenhoitoon tai oikeammin hoidottomuuteen.Samoilla linjoilla on meteorologi Reijo Solantie sanoessaan,että lumen tuloa ei otettu tarpeeksi vakavasti.Vuosikaudet tuudittauduttiin uskoon,että ilmat lämpenevät roimasti,vaikka olisi pitänyt järkeillä,että lumisia pakkastalvia on edessäpäin vaikka kuinka monta.Luovuttiin järeästä aurauskalustosta,henkilöstöä supistettiin,lumenkaatopaikkoja ei suunniteltu jne. Ja niin kaaos oli Helsingissä valmis.
Nyt kun ollaan talven harjalla,niin eikös meno ole vain alaspäin kohti kevättä ja lumen sulamista?Tänään ainakin juuri nyt paistaa aurinko,eikä taivaalta tipahtele yhtikäs mitään.Onko luvattu lumisateita? Ei taatusti tähän tyssää. Opitaanko tästä talvesta mitään? Viime talvesta,joka myös oli ankaran luminen,ei mitään nimittäin opittu. Tai ei ehkä tahdottu oppia.
Eräs ystäväni lukee lehdistä kaikki kuolinilmoitukset.Mitä tiedoilla teet? kysyin minä. Ystävä ei mitään niillä tee,mutta kuulemma ajattelee poismennyttä hetken lämpimin tuntein. Tuikituntemattomiakin ajattelee.No,tiedän tämmöisen hobbyn olevan.Luetaan värssykin ja ehkä puserretaan kyynel silmänurkkaan.Olen niin kyyninen kuitenkin,etten usko vilpittömyyteen.Minä en lue näitä ilmoituksia ja mieluummin ajattelen lämpimästi eläviä ihmisiä.Ja jos muistikuvaan putkahtaa joku tuon puoleiseen mennyt näyttelijä,taidemaalari,kuvanveistäjä,kirjailija,runoilija tms jonka töistä olen pitänyt,niin kyllä minäkin heitä ajattelen töittensä kautta tai ahmin kirjasta elämäkerrat.Kyyneleitä en saa puserretuksi.Elämän lakiin kuuluu kuolla.
Isäni,joka oli järki-ihminen,sanoi minulle,kun lapsena surin kuolemisia,että jos emme kuolisi ja tekisi tilaa eläville,olisimme maapallolla litimmässä kuin sillit tynnyrissä.Vanhoja suomalaiselokuvia katsellessa tuumin kyllä mielessäni: kaikki vainajia jo.Näin se menee.Kuka kasvaa koiranputkea,kuka purkissa pöllyttelee. Tai valtoimenaan maassa,meren aalloilla hetken,kunnes vesi nielaisee tuhkan mennessään.Minun rakkaan pikkuserkkuni tuhka pantiin golfkentän nurmelle.Sinne kuului mies,jonka intohimona oli kolopallon pelaaminen.Tiedän,että hän katseli ja hyväksyen minua tuulenvireenä halasi.
Eilen tuli seurattua Jussi-gaalaa.Fossiiliksi jälleen kerran itseni tunsin.Bongasin vain kolme "minun" aikani henkilöä: Anneli Sauli,Ismo Kallio ja Matti Kassila.No,Ville Virtasen tiesin myös.Iloitsin silti Jussin saaneiden kanssa huomionosoituksesta.Ainahan tuntuu hyvältä,kun saa tunnustusta työstään.Suomalainen elokuva on noussut melkein arvoon arvaamattomaan ja se on tietysti hyvä se.Taitaa olla kodallani viimeinen suomalainen elokuva oikein leffateatterissa Käpy selän alla.Muihin sitten tutustuttu tv:n äärellä.Maria Sid juonsi tilaisuuden iloisen ja pirteän oloisesti ja hänestä kaikki oli "huikeaa".Hymy herkässä tällä naisella.Taitaa olla positiivinen luonne.Nyt on Jussit jaettu ja monen takanreunuksen edelliset patsaat saaneet täydennystä.Onneksi olkoon.
Nyt on "kokovartaloministeri" pääministeri Kiviniemi ottanut CNN:n ohjelmassa kantaa Helsingin lumenhoitoon tai oikeammin hoidottomuuteen.Samoilla linjoilla on meteorologi Reijo Solantie sanoessaan,että lumen tuloa ei otettu tarpeeksi vakavasti.Vuosikaudet tuudittauduttiin uskoon,että ilmat lämpenevät roimasti,vaikka olisi pitänyt järkeillä,että lumisia pakkastalvia on edessäpäin vaikka kuinka monta.Luovuttiin järeästä aurauskalustosta,henkilöstöä supistettiin,lumenkaatopaikkoja ei suunniteltu jne. Ja niin kaaos oli Helsingissä valmis.
Nyt kun ollaan talven harjalla,niin eikös meno ole vain alaspäin kohti kevättä ja lumen sulamista?Tänään ainakin juuri nyt paistaa aurinko,eikä taivaalta tipahtele yhtikäs mitään.Onko luvattu lumisateita? Ei taatusti tähän tyssää. Opitaanko tästä talvesta mitään? Viime talvesta,joka myös oli ankaran luminen,ei mitään nimittäin opittu. Tai ei ehkä tahdottu oppia.
6. helmikuuta 2011
KYNTTILÄNPÄIVÄNÄ
Miksi Kynttilänpäivää oikein vietetään? Sa se,ajattelin, ja kävin lunttaamaan. Päivä on oikeasti 40 päivää joulusta eli 2.2,jolloin Jeesus vietiin temppeliin 40 päivän ikäisenä Simeonin siunattavaksi.Mutta luterilainen kirkko on päättänyt korkeassa viisaudessaan,että jos varsinainen Kynttilänpäivä on arkipäivä,sitä vietetäänkin seuraavana sunnuntaina,ellei tämä taas satu olemaan laskiaissunnuntai,jolloin Kyntteli siirretäänkin viikkoa aiemmaksi.Näin se siis meni.Keskiaikainen Kynttilänpäivä oli muuten se päivä,jolloin kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät vihittiin.Siitä varmaankin jäänyt päivälle nimi.
Kynttilänpäivä tai ei,niin yhtä harmaana aukeni tämäkin aamu ja pikku pakkasessa mennään.Meillä yö vallan mukava,jotta sen mukaisesti pitäisi järjenkin juosta mallikkaasti.Kukaan ei usko,joka itse ei ole joutunut toista viikkoa peräkanaa valvomaan öistä suurimman osan,miten makoisalta tuntuu saadessaan rauhassa nukkua koko siunatun yön ajan.Illalla kyllä katselin pimeää taivasta ikkunasta ja lähetin sinne jonnekin toiveen unirauhasta.Olisiko joku kuunnellut?
Hassusti on käynyt.Unohdin Italian kirjeestäni allekirjoituksen.Ei kun soittamaan ja anteeksi anelemaan kömmähdystäni,joka vielä ei tietenkään ollut perille saapunut."Pronto" kuului puhelimesta.Ystäväni puoliso.Esittäydyin ja pyysin rouvaa puhelimeen. "Just a moment" ja rouva vastasi.Siinäpä sitten rupateltiin melkoisen pitkä tovi ja sain anteeksikin nimettömän kirjeeni herskyvän naurun säestämänä.No,tekevälle sattuu.Oli niin kiire uloslähdön kanssa,että nuolin vain reippaasti kuoren kiinni.
Helsingin Sanomien iki-ihanasti kirjoittava toimittaja Ilkka Malmberg (muistan hänen hellyttävän kirjoituksensa Korkeasaaren ketun vierailun jälkeen kuolleista flamingoista,josta kirjoituksesta Malmbergia kiitin ja sain vastauksenkin)pohtii juutalaisten menestyneisyyttä eri aloilla maailmassa.Ei mitään turhia ihmisiä! Heitä on kautta aikain ollut kirjailijoina,muusikkoina,näyttelijöinä,poliitikkoina,ministereinä,kaupallisilla aloilla jne. Myös Googlen ja Facebookin perustajana on juutalainen kuin myös Microsoftin johdossa. Onko kaikki tämä lahjakkuus periytyvää jostain aikojen takaa,tuumailee Malmberg. Onko asiaa edes tutkittu,tuumailen minä. Itse olen henkilökohtaisesti ja tiettävästi tuntenut vain muutamia juutalaisia.Eikä heistä yksikään ole ansioitunut näillä mainituilla aloilla.No,eräs heistä oli liikemies,mutta homma meni poskelleen.Muuten mukava ihminen.
Koko juutalaisuus on minulle erittäin vierasta eli vain pinnallista.Heidän vakaumuksensahan ei välttämättä näy mitenkään,sen enempää kuin luterilaisuus tai katolilaisuus.Ulkoasu saattaa kieliä maissa,missä juutalaisuutta on enemmän.Nämä näyt tupsahtivat minua vastaan Prahan juutalaiskortteleissa,jossa vastaan tuli tummiin pukeutuneita parrakkaita hattupäisiä miehiä,joilla oli letit kummallakin puolella päätä.He kiiruhtivat eteen päin sivuilleen vilkuilematta,vaikka turistit heitä salavihkaa katselivatkin.Olivat tottuneet.Tämän enempää ei Prahasta.Voisin olla sen parissa vaikka kuinka kauan.Se on yksi niistä kaupungeista,joka on vienyt sydämeni.Eikä vain minulta.Kirjailijat ja runoilijat ovat Prahaan rakastuneet.Ei se myöskään ole jättänyt turistiakaan kylmäksi,ei ainakaan montaa.
Eilen huomasin ulkoilumatkallamme pensaissa jääherneitä. Nehän kuuluvat helmikuuhun ja panevat kuukauden helisemään.Isompia helinöitä en ole vielä kuullut enkä nähnyt,mutta onhan tässä vielä helmikuuta.Eteläisessä Italiassa muuten jo kyykistelee kevät tulollaan.On aurinkoa ja ilma tuoksuu alkavilta kukinnoilta puissa.Alistuneena kerroin ystävälleni Suomen vielä täystalvesta ja pakkasista lumineen ja jäineen.Huokasimme molemmat.No,kyllä se vielä iloksi meilläkin muuttuu.Ainakin mittumaarin aikoihin.Mutta nyt Kynttilänpäivän viettoon.
Kynttilänpäivä tai ei,niin yhtä harmaana aukeni tämäkin aamu ja pikku pakkasessa mennään.Meillä yö vallan mukava,jotta sen mukaisesti pitäisi järjenkin juosta mallikkaasti.Kukaan ei usko,joka itse ei ole joutunut toista viikkoa peräkanaa valvomaan öistä suurimman osan,miten makoisalta tuntuu saadessaan rauhassa nukkua koko siunatun yön ajan.Illalla kyllä katselin pimeää taivasta ikkunasta ja lähetin sinne jonnekin toiveen unirauhasta.Olisiko joku kuunnellut?
Hassusti on käynyt.Unohdin Italian kirjeestäni allekirjoituksen.Ei kun soittamaan ja anteeksi anelemaan kömmähdystäni,joka vielä ei tietenkään ollut perille saapunut."Pronto" kuului puhelimesta.Ystäväni puoliso.Esittäydyin ja pyysin rouvaa puhelimeen. "Just a moment" ja rouva vastasi.Siinäpä sitten rupateltiin melkoisen pitkä tovi ja sain anteeksikin nimettömän kirjeeni herskyvän naurun säestämänä.No,tekevälle sattuu.Oli niin kiire uloslähdön kanssa,että nuolin vain reippaasti kuoren kiinni.
Helsingin Sanomien iki-ihanasti kirjoittava toimittaja Ilkka Malmberg (muistan hänen hellyttävän kirjoituksensa Korkeasaaren ketun vierailun jälkeen kuolleista flamingoista,josta kirjoituksesta Malmbergia kiitin ja sain vastauksenkin)pohtii juutalaisten menestyneisyyttä eri aloilla maailmassa.Ei mitään turhia ihmisiä! Heitä on kautta aikain ollut kirjailijoina,muusikkoina,näyttelijöinä,poliitikkoina,ministereinä,kaupallisilla aloilla jne. Myös Googlen ja Facebookin perustajana on juutalainen kuin myös Microsoftin johdossa. Onko kaikki tämä lahjakkuus periytyvää jostain aikojen takaa,tuumailee Malmberg. Onko asiaa edes tutkittu,tuumailen minä. Itse olen henkilökohtaisesti ja tiettävästi tuntenut vain muutamia juutalaisia.Eikä heistä yksikään ole ansioitunut näillä mainituilla aloilla.No,eräs heistä oli liikemies,mutta homma meni poskelleen.Muuten mukava ihminen.
Koko juutalaisuus on minulle erittäin vierasta eli vain pinnallista.Heidän vakaumuksensahan ei välttämättä näy mitenkään,sen enempää kuin luterilaisuus tai katolilaisuus.Ulkoasu saattaa kieliä maissa,missä juutalaisuutta on enemmän.Nämä näyt tupsahtivat minua vastaan Prahan juutalaiskortteleissa,jossa vastaan tuli tummiin pukeutuneita parrakkaita hattupäisiä miehiä,joilla oli letit kummallakin puolella päätä.He kiiruhtivat eteen päin sivuilleen vilkuilematta,vaikka turistit heitä salavihkaa katselivatkin.Olivat tottuneet.Tämän enempää ei Prahasta.Voisin olla sen parissa vaikka kuinka kauan.Se on yksi niistä kaupungeista,joka on vienyt sydämeni.Eikä vain minulta.Kirjailijat ja runoilijat ovat Prahaan rakastuneet.Ei se myöskään ole jättänyt turistiakaan kylmäksi,ei ainakaan montaa.
Eilen huomasin ulkoilumatkallamme pensaissa jääherneitä. Nehän kuuluvat helmikuuhun ja panevat kuukauden helisemään.Isompia helinöitä en ole vielä kuullut enkä nähnyt,mutta onhan tässä vielä helmikuuta.Eteläisessä Italiassa muuten jo kyykistelee kevät tulollaan.On aurinkoa ja ilma tuoksuu alkavilta kukinnoilta puissa.Alistuneena kerroin ystävälleni Suomen vielä täystalvesta ja pakkasista lumineen ja jäineen.Huokasimme molemmat.No,kyllä se vielä iloksi meilläkin muuttuu.Ainakin mittumaarin aikoihin.Mutta nyt Kynttilänpäivän viettoon.
5. helmikuuta 2011
RUNEBERGIN PÄIVÄNÄ
Lauantai urkeni harmaana,kuten niin moni päivä aikaisemminkin.Lunta sadellut sen verran,että pihalla näkyy jalanjälkiä.Meillä edessä pikainen ulkoilu,imurointi ja enemmän aikaa vievä ruuanlaitto.Eilen sain vihdoinkin aikaan Italian kirjeeni,joka tänään tipahtaa postilaatikkoon.Keltaiseen.
Yö meni oudon unen merkeissä,muuten aika rauhaisaa.Näin unen,että seurustelin.Oli se sama kaveri,joka oli oikeastikin olemassa joskus ennen avioliittoon kulkeutumistani.Unessa olimme jo jonkun aikaa seurustelleet ja sitten miehen puolelta tunteet väljähtyivät (kuten oikeastikin,mutta molemmilta),jonka yllättäen ykskaks huomasin.Kysyin (unessa siis),että missä mennään ja sain kuulla karun totuuden.Oikeastaan tämänkaltaisen kylmän totuuden kuuleminen on aikamoinen shokki oikeassakin elämässä,saati unessa. Kun eläytyminen on aitoa,vaikka nukkuu omassa kodissaan oman puolison vieressä ja on iältään kypsä vuosikymmeniä avioliitossa elänyt. Heräsin pimeään ja tunsin poskillani oikeita kyyneleitä. Minut oli jätetty! Kului tovi, ennen kuin tajusin realiteetit,oman vuoteen ja ennen kaikkea vieressäni makaavan miehen,joka ei ollut sama kuin se,joka unessa jätti. Pyyhkäisin kyyneleet pois,katsoin kelloa ja nousin kahvin tiputteluun.Istahdin keittiön tuolille ja oikein mietin,mistä uni ja miksi? Ja miksi juuri nyt? Pitänee alkaa seurata kuolinilmoituksia. Vai oliko se vain alitajuista pakoa arjesta? Palautumista aikaan,kun onnellisena vielä odotteli auvoista tulevaisuutta prinsseineen.
Runebergin päivä.Liputetaan.Eikä meillä edes asiaan kuuluvaa torttua.Maistelimme jo silloin,kun kauppaan ilmestyivät.Kaikkihan on etukäteen.Laskiaispullat,joulutortut,tippaleivät ja mämmit. Muinoin niitä sai juuri ennen varsinaista päivää tai juhla-aikaa. Nyt ovat siinä missä muutkin.Ei mitään kunnioitusta! No,tuskin Johan Ludvig Runeberg tai oikeammin rouvansa pahastuisi,jos näkisi torttupaljouden jo tammikuun puolella,jos nimittäin tietäisi koko Runebergin päivästä,joka nimettiin pitkälti Pietarsaaressa syntyneen kansallisrunoilijan kuoleman 1877 jälkeen. Espan puistossa ei voi olla näkemättä Runebergin patsasta,jonka juurella tänäänkin lienee ollut pienimuotoinen seremonia.Patsaan arvokkuutta kyllä murentaa runoilijan pään päällä mahdollisesti seisova lokki.Jos näin on puistossa käydessäni, karehtii huulillani vallaton hymy.
Mitenkä tuttu Runeberg on esimerkiksi nykynuorisolle? Minun aikanani koululaiset kyllästettiin Vänrikin tarinoilla.Tiesimme senkin,että Maamme laulun sanat ovat hänen kynästään. Itse runoruhtinas jäi meille monelle henkilönä vieraaksi.Vasta aikuisena ehkä tutustuimme paremmin tähän jo porvoolaistuneeseen mieheen,jonka koti on monelle tuttu museona.Runeberg aivan varmasti aikanaan opetti meitä monia rakastamaan isänmaatamme ja sen luontoa tuotannossaan.Kuinka moni on lukenut Hirvenhiihtäjät ja/tai Kuningas Fjalarin?
Yö meni oudon unen merkeissä,muuten aika rauhaisaa.Näin unen,että seurustelin.Oli se sama kaveri,joka oli oikeastikin olemassa joskus ennen avioliittoon kulkeutumistani.Unessa olimme jo jonkun aikaa seurustelleet ja sitten miehen puolelta tunteet väljähtyivät (kuten oikeastikin,mutta molemmilta),jonka yllättäen ykskaks huomasin.Kysyin (unessa siis),että missä mennään ja sain kuulla karun totuuden.Oikeastaan tämänkaltaisen kylmän totuuden kuuleminen on aikamoinen shokki oikeassakin elämässä,saati unessa. Kun eläytyminen on aitoa,vaikka nukkuu omassa kodissaan oman puolison vieressä ja on iältään kypsä vuosikymmeniä avioliitossa elänyt. Heräsin pimeään ja tunsin poskillani oikeita kyyneleitä. Minut oli jätetty! Kului tovi, ennen kuin tajusin realiteetit,oman vuoteen ja ennen kaikkea vieressäni makaavan miehen,joka ei ollut sama kuin se,joka unessa jätti. Pyyhkäisin kyyneleet pois,katsoin kelloa ja nousin kahvin tiputteluun.Istahdin keittiön tuolille ja oikein mietin,mistä uni ja miksi? Ja miksi juuri nyt? Pitänee alkaa seurata kuolinilmoituksia. Vai oliko se vain alitajuista pakoa arjesta? Palautumista aikaan,kun onnellisena vielä odotteli auvoista tulevaisuutta prinsseineen.
Runebergin päivä.Liputetaan.Eikä meillä edes asiaan kuuluvaa torttua.Maistelimme jo silloin,kun kauppaan ilmestyivät.Kaikkihan on etukäteen.Laskiaispullat,joulutortut,tippaleivät ja mämmit. Muinoin niitä sai juuri ennen varsinaista päivää tai juhla-aikaa. Nyt ovat siinä missä muutkin.Ei mitään kunnioitusta! No,tuskin Johan Ludvig Runeberg tai oikeammin rouvansa pahastuisi,jos näkisi torttupaljouden jo tammikuun puolella,jos nimittäin tietäisi koko Runebergin päivästä,joka nimettiin pitkälti Pietarsaaressa syntyneen kansallisrunoilijan kuoleman 1877 jälkeen. Espan puistossa ei voi olla näkemättä Runebergin patsasta,jonka juurella tänäänkin lienee ollut pienimuotoinen seremonia.Patsaan arvokkuutta kyllä murentaa runoilijan pään päällä mahdollisesti seisova lokki.Jos näin on puistossa käydessäni, karehtii huulillani vallaton hymy.
Mitenkä tuttu Runeberg on esimerkiksi nykynuorisolle? Minun aikanani koululaiset kyllästettiin Vänrikin tarinoilla.Tiesimme senkin,että Maamme laulun sanat ovat hänen kynästään. Itse runoruhtinas jäi meille monelle henkilönä vieraaksi.Vasta aikuisena ehkä tutustuimme paremmin tähän jo porvoolaistuneeseen mieheen,jonka koti on monelle tuttu museona.Runeberg aivan varmasti aikanaan opetti meitä monia rakastamaan isänmaatamme ja sen luontoa tuotannossaan.Kuinka moni on lukenut Hirvenhiihtäjät ja/tai Kuningas Fjalarin?
4. helmikuuta 2011
KUULTUA JA NÄHTYÄ
Kynttilänpäiväviikosta perjantaita mennään.Lievää auringonpaistetta ulkona,asteita nolla.Huono yö vaihteeksi takana,mutta nyt on olo jälleen entisen hyvinvoipaa.
Eilen kävimme nautiskelemassa Stockan First Loungessa.Mies sai juicea ja minä siemailin lasillisen kuohuvaa.Istuin pehmeällä sohvalla siinä osassa,missä on televisio.Tietokone asiakkaiden käytössä ja pöytiä,joiden ääressä lukea päivän lehtiä.Kalustus tyylikästä,rauhallisuus Loungen valtti.Haastattelin henkilökuntaa ja kysyin,onko Euroopassa monta samanmoista viehtymyspaikkaa tavarataloissa.Stockmann on toinen tällä mantereella,Belgiassa se toinen.USAssa montakin.First-kanta-asiakaskortti oli näytettävä päästäkseen nauttimaan VIP-kohtelusta.Ovella seisoskeli ihmettelijöitä,mitä salamyhkäistä lienee lasiseinien toisella puolella.Koko kerros Loungen naapureina kauneudenhoitoa,hiusten hoitohuoneista ihonhoitoon.Sain kimppuuni yritteliäitä ja puuhakkaita asiantuntijoita. Tekisihän mieli,totisesti tekisi,asettua ylenpalttisen hoidon huostaan,antaa osaavien käsien saada naisenkauneuteni esille,tulla hyväntuoksuiseksi ja itsevarmaksi olemisestaan.Jospa joskus tai sitten pikemmin kuin luulenkaan.
Uspenskin katedraalin ikonivarkaat nauttivat posessa olemisesta.Romanialainen päävaras sai kolme ja puoli vuotta vankeutta,joka hovissa aleni vuodella.Miksihän? Muut kaverit joutuvat lusimaan sen ajan mikä määrättiin.Siellähän ovat tallessa,kunnes marssivat vapaina miehinä ulos suunnittelemaan ehkä uusia rötöksiä.Sanotaanhan sitä: kerran varas,aina varas. Tästä onkin mukava luiskahtaa kerjäämisasiaan.Eduskunta ei kuulemma ehtinytkään tällä kaudellaan tehdä mitään kerjäämislaille eli kieltää ilman lupaa leiriytymisen tai käyttäytymisen aggressiivisesti kerjäämistilanteessa.Nyt kun kevät koittaa ja nämä ihmiset palaavat sankoin joukoin voimia keränneinä katukuvaamme, mikään ei ole muuttunut.
Italialaiset Pendolino-junat joutuvat kalliiseen remonttiin.Eivät kestä tämän leveysasteen kylmyyttä talvisin.Matkustajat viihtyvät mainituissa junissa,mutta jos ei kulje,niin ei pääse määränpäähän.Minkä ihmeen takia ne tilattiin ylipäätään Italiasta? Halvin tarjous? Totta kai. Aivan ymmärrettävää,että sikäläiset junat eivät ole tarkoitettuja pohjoiseen Eurooppaan,roudan ja pakkasen,lumen maahan.
Puolassa taas rakennettiin Suomenlinnan lautta. Se tyssäsi milloin minnekin Viaporin ja Kauppatorin välillä.Hinaajat hinasivat onnettoman pois ulapalla kuljeksimasta.Tätä tapahtui alvariinsa.Vanha raihnaistunut pois ruodusta oleva entinen menopeli haettiin apuun ja taas päästiin luotettavalla tavalla Sveaborgin merilinnoituksen ruohottuneille valleille.Olisiko lautta voitu rakentaa Suomessa?
Kairossa mellakat jatkuvat.Ihmisuhreja,loukkaantumisia,rähinöintiä,ilkivaltaa,suurta kiihkoa,tyytymättömyyttä politiikkaan.Tyytyväinen kansanosa kahinoi tyytymättömyyttä tuntevia vastaan.Presidentin palli heiluu.Suomalaiset tuotu turvaan,eikä uusia matkoja maahan järjestetä toistaiseksi.Kunhan jättäisivät pyramidit ja nenättömät sfinksit rauhaan,että saisin niitä tutkailla seuraavassa elämässäni.Vai jääkö minulle vain Niilin virtaava vesi ja historian kirjat?
Rakastan sitaatteja.Tässä yksi vastikään luukusta tipahtaneesta Vartti-lehdestä.Bussissa kuultua,kun kaksi tyttöä muisteli omia lapsuusleikkejään:" Hei,muistatko kerran,kun leikittiin eläintarhaa? Mikko halusi olla hamsteri ja sä sanoit olevasi allerginen hamstereille,niin Mikko joutui koko leikin ajan olemaan yksin parvekkeella".
Jaettaviin ilmaislehtiin harvoin tartun,vaikka ehkä pitäisi.Onhan niissä asiaakin.Nyt on pantu eräässä lehdessä runebergintortut paremmuusjärjestykseen oikein asiantuntijaraadin komennuksessa.Kuusi torttua kilpasilla ja Uudenmaan Herkun oli paras.Jumbopaikkakin oli tarjolla ja sen vei Primulan leivonnainen.No,makuasioistahan ei voi kiistellä,että syödään me niitä kaikkia yhtä himokkaasti.Itse kyllä tykkään semmoisesta,jossa on hiukan kosteutta.
Jaa-a,siitä onkin melkoinen tovi,kun olen runebergeja leiponut.Taitaa olla jo vuuatkin hävinneet jonnekin matkan varrella.Ennen tuli yhtä ja toista tehtyä,mutta nyttemmin miehen diabetes hiukan toppuuttelee sokerin kanssa,vaikka en aivan orjallisesti noudata kieltoa.Kyllä joskus pitää saada suu makeaksi.Tästä tulikin mieleeni,että taidan tänään panna pannukakun uuniin paistumaan.
Että näin ikkäseen tässä ja nyt.Kirjoittamisiin vaan.
Eilen kävimme nautiskelemassa Stockan First Loungessa.Mies sai juicea ja minä siemailin lasillisen kuohuvaa.Istuin pehmeällä sohvalla siinä osassa,missä on televisio.Tietokone asiakkaiden käytössä ja pöytiä,joiden ääressä lukea päivän lehtiä.Kalustus tyylikästä,rauhallisuus Loungen valtti.Haastattelin henkilökuntaa ja kysyin,onko Euroopassa monta samanmoista viehtymyspaikkaa tavarataloissa.Stockmann on toinen tällä mantereella,Belgiassa se toinen.USAssa montakin.First-kanta-asiakaskortti oli näytettävä päästäkseen nauttimaan VIP-kohtelusta.Ovella seisoskeli ihmettelijöitä,mitä salamyhkäistä lienee lasiseinien toisella puolella.Koko kerros Loungen naapureina kauneudenhoitoa,hiusten hoitohuoneista ihonhoitoon.Sain kimppuuni yritteliäitä ja puuhakkaita asiantuntijoita. Tekisihän mieli,totisesti tekisi,asettua ylenpalttisen hoidon huostaan,antaa osaavien käsien saada naisenkauneuteni esille,tulla hyväntuoksuiseksi ja itsevarmaksi olemisestaan.Jospa joskus tai sitten pikemmin kuin luulenkaan.
Uspenskin katedraalin ikonivarkaat nauttivat posessa olemisesta.Romanialainen päävaras sai kolme ja puoli vuotta vankeutta,joka hovissa aleni vuodella.Miksihän? Muut kaverit joutuvat lusimaan sen ajan mikä määrättiin.Siellähän ovat tallessa,kunnes marssivat vapaina miehinä ulos suunnittelemaan ehkä uusia rötöksiä.Sanotaanhan sitä: kerran varas,aina varas. Tästä onkin mukava luiskahtaa kerjäämisasiaan.Eduskunta ei kuulemma ehtinytkään tällä kaudellaan tehdä mitään kerjäämislaille eli kieltää ilman lupaa leiriytymisen tai käyttäytymisen aggressiivisesti kerjäämistilanteessa.Nyt kun kevät koittaa ja nämä ihmiset palaavat sankoin joukoin voimia keränneinä katukuvaamme, mikään ei ole muuttunut.
Italialaiset Pendolino-junat joutuvat kalliiseen remonttiin.Eivät kestä tämän leveysasteen kylmyyttä talvisin.Matkustajat viihtyvät mainituissa junissa,mutta jos ei kulje,niin ei pääse määränpäähän.Minkä ihmeen takia ne tilattiin ylipäätään Italiasta? Halvin tarjous? Totta kai. Aivan ymmärrettävää,että sikäläiset junat eivät ole tarkoitettuja pohjoiseen Eurooppaan,roudan ja pakkasen,lumen maahan.
Puolassa taas rakennettiin Suomenlinnan lautta. Se tyssäsi milloin minnekin Viaporin ja Kauppatorin välillä.Hinaajat hinasivat onnettoman pois ulapalla kuljeksimasta.Tätä tapahtui alvariinsa.Vanha raihnaistunut pois ruodusta oleva entinen menopeli haettiin apuun ja taas päästiin luotettavalla tavalla Sveaborgin merilinnoituksen ruohottuneille valleille.Olisiko lautta voitu rakentaa Suomessa?
Kairossa mellakat jatkuvat.Ihmisuhreja,loukkaantumisia,rähinöintiä,ilkivaltaa,suurta kiihkoa,tyytymättömyyttä politiikkaan.Tyytyväinen kansanosa kahinoi tyytymättömyyttä tuntevia vastaan.Presidentin palli heiluu.Suomalaiset tuotu turvaan,eikä uusia matkoja maahan järjestetä toistaiseksi.Kunhan jättäisivät pyramidit ja nenättömät sfinksit rauhaan,että saisin niitä tutkailla seuraavassa elämässäni.Vai jääkö minulle vain Niilin virtaava vesi ja historian kirjat?
Rakastan sitaatteja.Tässä yksi vastikään luukusta tipahtaneesta Vartti-lehdestä.Bussissa kuultua,kun kaksi tyttöä muisteli omia lapsuusleikkejään:" Hei,muistatko kerran,kun leikittiin eläintarhaa? Mikko halusi olla hamsteri ja sä sanoit olevasi allerginen hamstereille,niin Mikko joutui koko leikin ajan olemaan yksin parvekkeella".
Jaettaviin ilmaislehtiin harvoin tartun,vaikka ehkä pitäisi.Onhan niissä asiaakin.Nyt on pantu eräässä lehdessä runebergintortut paremmuusjärjestykseen oikein asiantuntijaraadin komennuksessa.Kuusi torttua kilpasilla ja Uudenmaan Herkun oli paras.Jumbopaikkakin oli tarjolla ja sen vei Primulan leivonnainen.No,makuasioistahan ei voi kiistellä,että syödään me niitä kaikkia yhtä himokkaasti.Itse kyllä tykkään semmoisesta,jossa on hiukan kosteutta.
Jaa-a,siitä onkin melkoinen tovi,kun olen runebergeja leiponut.Taitaa olla jo vuuatkin hävinneet jonnekin matkan varrella.Ennen tuli yhtä ja toista tehtyä,mutta nyttemmin miehen diabetes hiukan toppuuttelee sokerin kanssa,vaikka en aivan orjallisesti noudata kieltoa.Kyllä joskus pitää saada suu makeaksi.Tästä tulikin mieleeni,että taidan tänään panna pannukakun uuniin paistumaan.
Että näin ikkäseen tässä ja nyt.Kirjoittamisiin vaan.
2. helmikuuta 2011
SUOJAKELIPÄIVÄNÄ
Harmaata iltapäivää mennään.Pihamaata peittää lumen sekainen loska.Sulaneesta lumesta vesi lirisee rakentamaansa uomaa pitkin tien poikki.Katseltu Hella Wuolijoen kynänjälkeä elokuvassa Jossain on railo.Kartanoelämää,rakkautta,suurta tuskaa ja petosta.Jotain samaa rohkeutta ja ylpeyttä kuin Niskavuorissa.Ei kuitenkaan sytyttänyt,enkä nenäliinoja tarvinnut.
Piti aloittamani kirjettä Italiaan,mutta inspiraatio kateissa.Helmikuun Eeva-lehti tuli.Paneudun illalla Edith Piafin elämään.On vanha lp-äänilevy hänen laulamanaan.Jos panisin soimaan.Piafin elämäkerran olen joskus lukenut.Koskettavaa.Nainen,joka eli täysin siemauksin elämästä nauttien ja kuoli vain 47v ankaran sairauden murtamana.Rakkautta ja morfiinia,Pariisi,miehiä,tyttären kuolema,pettymyksiä,masennusta ja lopulta kaikki ohi.Mutta maailma ei ole unohtanut pikku varpustaan.
Stockmann lähetti uuden kanta-asiakaskortin.Uusi taso ja hemmottelua First Lounge-huoneessa tavaratalon seitsemännessä kerroksessa.Tällä tarkoitus saada kanta-asiakkaat kantamaan rahansa vastaisuudessakin Stockmannille.Jos ei ole lojaali,siitä rangaistaan ja tipahtaa kuin kivi alemmalle korttitasolle.Loungen ukset sulkeutuvat tylysti nenän edessä.Ei enää kuohuviiniä pehmeässä nojatuolissa.Olen myös Tallink-Siljan kanta-asiakas.Kun elämä muuttui vain kotikonnuilla pysyttelyksi,alensivat alimmalle tasolle.Nykyisin saan mainoskirjeitä ja hillittyä moitiskelua epälojaalisuudestani,ei pisteitä,ei mitään.Ehdin kuitenkin viimeiset pisteet käyttää Tukholman luksusmatkaan laivayhtiön kustannuksella.Asiakkuus velvoittaa,eikä saa olla uskoton.Kovaa peliä.
No,Stockmann on minun puotini ja on aina ollut ilman porkkanoitakin.Jo kolmannessa asiakaspolvessa ollaan.Mamma (äidin äiti) osti jo siitä Stockmannilta,joka oli tavaratalon historian alussa Kiseleffin talossa nykyisen Senaatintorin varrella.Josta minä en ole nähnyt kuin vanhoja valokuvia.Äitinikin varmaan nuorena asioinut tässä Saksasta tulleen Georg Stockmannin perustamassa myymälässä,joka sitten 1930 alussa siirrettiin nykyiseen paikkaansa Aleksin ja Manskun kulmaan.Siitä tulikin jo ipanavuosinani minulle hyvin tuttu ostospaikka.Näin ollen Stockmannilla ja minulla on pitkä ja luja ystävyys keskenämme.Käynkin huomenna taas sitä vahvistamassa ja otan miehen mukaan pönkitystueksi.
Talon hissi reistaili taas eilen.Aikamoinen jännitysmomentti tiedossa tungettuani humenna pyörätuolin hissiin ja painettuani napista.Lähteekö liikkeelle ja pysähtyykö siellä missä pitää. Olemmehan jääneet jo kerran loukkuun,kun kulkupeli meni yli kerroksen,eikä ovi auennutkaan.Poden klaustrofobiaa. En tiedä,tuliko kukaan nyt hissiä tarkistamaan soittoni perusteella kerrottuani sen ykskaks lähteneenkin liikkeelle viidennestä,jossa oli jumittuneena ja pysähtyi kuuliaisesti eteeni.Kävin jopa katsomassa ja painelin hississä sekä eri kerroksissa nappuloita.Ei mitään.Päivystys vaikutti hiukan epäuskoiselta kuunneltuaan ei kulje-kulkee-ilmoitustani.
Tässäpä tämä tänäpäiväinen ja vielä ihan omasta päästä.Sulkeudun suosioonne.
Piti aloittamani kirjettä Italiaan,mutta inspiraatio kateissa.Helmikuun Eeva-lehti tuli.Paneudun illalla Edith Piafin elämään.On vanha lp-äänilevy hänen laulamanaan.Jos panisin soimaan.Piafin elämäkerran olen joskus lukenut.Koskettavaa.Nainen,joka eli täysin siemauksin elämästä nauttien ja kuoli vain 47v ankaran sairauden murtamana.Rakkautta ja morfiinia,Pariisi,miehiä,tyttären kuolema,pettymyksiä,masennusta ja lopulta kaikki ohi.Mutta maailma ei ole unohtanut pikku varpustaan.
Stockmann lähetti uuden kanta-asiakaskortin.Uusi taso ja hemmottelua First Lounge-huoneessa tavaratalon seitsemännessä kerroksessa.Tällä tarkoitus saada kanta-asiakkaat kantamaan rahansa vastaisuudessakin Stockmannille.Jos ei ole lojaali,siitä rangaistaan ja tipahtaa kuin kivi alemmalle korttitasolle.Loungen ukset sulkeutuvat tylysti nenän edessä.Ei enää kuohuviiniä pehmeässä nojatuolissa.Olen myös Tallink-Siljan kanta-asiakas.Kun elämä muuttui vain kotikonnuilla pysyttelyksi,alensivat alimmalle tasolle.Nykyisin saan mainoskirjeitä ja hillittyä moitiskelua epälojaalisuudestani,ei pisteitä,ei mitään.Ehdin kuitenkin viimeiset pisteet käyttää Tukholman luksusmatkaan laivayhtiön kustannuksella.Asiakkuus velvoittaa,eikä saa olla uskoton.Kovaa peliä.
No,Stockmann on minun puotini ja on aina ollut ilman porkkanoitakin.Jo kolmannessa asiakaspolvessa ollaan.Mamma (äidin äiti) osti jo siitä Stockmannilta,joka oli tavaratalon historian alussa Kiseleffin talossa nykyisen Senaatintorin varrella.Josta minä en ole nähnyt kuin vanhoja valokuvia.Äitinikin varmaan nuorena asioinut tässä Saksasta tulleen Georg Stockmannin perustamassa myymälässä,joka sitten 1930 alussa siirrettiin nykyiseen paikkaansa Aleksin ja Manskun kulmaan.Siitä tulikin jo ipanavuosinani minulle hyvin tuttu ostospaikka.Näin ollen Stockmannilla ja minulla on pitkä ja luja ystävyys keskenämme.Käynkin huomenna taas sitä vahvistamassa ja otan miehen mukaan pönkitystueksi.
Talon hissi reistaili taas eilen.Aikamoinen jännitysmomentti tiedossa tungettuani humenna pyörätuolin hissiin ja painettuani napista.Lähteekö liikkeelle ja pysähtyykö siellä missä pitää. Olemmehan jääneet jo kerran loukkuun,kun kulkupeli meni yli kerroksen,eikä ovi auennutkaan.Poden klaustrofobiaa. En tiedä,tuliko kukaan nyt hissiä tarkistamaan soittoni perusteella kerrottuani sen ykskaks lähteneenkin liikkeelle viidennestä,jossa oli jumittuneena ja pysähtyi kuuliaisesti eteeni.Kävin jopa katsomassa ja painelin hississä sekä eri kerroksissa nappuloita.Ei mitään.Päivystys vaikutti hiukan epäuskoiselta kuunneltuaan ei kulje-kulkee-ilmoitustani.
Tässäpä tämä tänäpäiväinen ja vielä ihan omasta päästä.Sulkeudun suosioonne.
1. helmikuuta 2011
OHRAJUOMASTA TARINAA
Piti olemani kirjoittamatta tänään,mutta enhän minä.Sopii hyvin tämäkin päivä kynäilemiseen (jos näin voi sanoa,kun vaan naputellaan) siinä missä muutkin.Herätty sangen varhain,yö melko rauhallinen,aamukahvit juotu ja mies on kirjailija Peter Maylen mukana Provencessa äänikirjan myötä.On muuten sitten semmoinen paikka Euroopassa,jonne mekin haikailimme muuttamista silloin kun vielä kaikki oli mahdollista melkein taivasta myöten.Oli kuitenkin säilöttävä unelmat Provencen lauhkeista talvista, kesäkirkkaasta auringosta ja rosoisista Välimeren rannoista siihen osaan sydäntäni,jossa on paljon muutakin toteutumatonta haavetta.
USAssa on keksitty! Nyt festivaaleilla sun muissa paikoissa,missä pitää kiirusta ihmismassojen keskellä täyttyy muovinen oluttuoppi yhdeksän kertaa nopeammin kuin ennen.Minuutissa 56 tuopillista kaljaa! Nopeuteen tarvitaan magneetti ja tuopin pohjaan jonkunlainen reikä,mutta pisaraakaan ei vuoda täytön jälkeen.Jeeee!
Olut! Jo 1500-luvulla Suomessakin oli olut kovassa huudossa.Linnanvouti Tukholmasta lähetti hätäsanoman Suomen Turkuun,että Tukholmassa on pula oluesta ja sitä pitää tuottaa Suomesta niin paljon kuin mahdollista on,"joka siellä on kaikkein voimakkainta". Toki olutta on nautittu paljon ennen tätä linnanvoudin tilausta.Ennenmuinaiset sumerit olivat kovia oluenjuojia.Mäskinteko onnistui liottamalla vehnästä ja ohrasta leivottua leipää.Mäski kävi aikansa.Oli tummaa ja vaaleaa olutta maustettuna hunajalla ja kanelilla.Noihin aikoihin papit määräsivät,miten kansa on ja elää.Myös oluen juomisen määrä päivittäin oli pykälissä: työläiset kaksi litraa,keskiluokka kolme,ylipapit ja maaherrat saivat viisi litraa.Aikaa tästä kulunut viisi tuhatta vuotta.
Egyptissä litki sekä faarao että kansa olutta.Olutteollisuus oli hyvässä jamassa ja taitavissa käsissä.Leipätaikina sielläkin valttia.Tehtiin palloja,jotka isossa ruukussa tulelle hapattumaan.Sitten murskattiin ja ei kun veteen mäskiksi.Jossain vaiheessa siivilöitynä sammioon ja myöhemmin pienempiin olutruukkuihin.Laatu oli hyvää,niin hyvää,että sitä ylistettiin seuraavalla tavalla: "Egyptissä tehdään ohrasta juomaa,jota siellä nimitetään zythumiksi ja joka ei jää väriltään eikä maultaan paljon viinistä jälkeen".Olutkapakoissa kului aika ja papyrusrunot neuvoivat oikeaan tapaan juoda,ettei liikaa päihdy.
Seuraavaksi tutumpiin maisemiin.Sinebrychoffin suku on alkujaan Venäjältä.Peter Sinebrychoff muutti Suomeen ja poika Nikolai oli Suomenlinnassa kauppiaana.Hänellä oli myös viinanpolttimo.Tomera kaveri huusi Helsingin kaupungilta oluenpanon yksinoikeuden kymmeneksi vuodeksi.Nikolai kuoli ja Paul-veljestä tuli seuraava oluenpanija.Hänen mielenkiintonsa ei alussa ollutkaan oluessa,vaan rahaa kilisi telakan,hotellin ja kylpylän kassoista Paulin taskuun.Mutta mieli paloi myös ohrajuoman pariin ja 1853 Paul ryhtyi valmistamaan tositarkoituksella mm.baijerilaistyyppistä olutta. Panimomestarit tuotettiin asianomaisesta paikasta.Elämä kohteli oluen parissa Paulia ja firmaa hyvin ja vain Suomen Pankki maksoi suurempaa veroa kuin olutkuningas.Firmassa oli eläkesäätiö,josta työntekijöille eläke maksettiin ja kymmenen vuoteen oma sairaala,missä sairastuneet hoidettiin.
Tämmöinen on alku kaikille niille oluille, joita pitkin Suomenniemeä nautitaan janoon sekä muuten iloksi laseista,tuopeista,kolpakoista ja suoraan pullonsuusta. Paul Sinebrychoff katselee hymyillen pilvensä reunalta oluthanojen vääntöä tämän maan lukuisissa kapakoissa,joita usein nykyisin myös pubeiksi kutsutaan.
Jotta ette luulisi tarinointia oluesta tuulesta temmatuksi,kerron lukeneeni tarkasti Helena ja Martti Vuorenjuuren olut-kirjan.En aivan vastikään kumminkaan,jotta tarkistukset olivat tarpeen.
USAssa on keksitty! Nyt festivaaleilla sun muissa paikoissa,missä pitää kiirusta ihmismassojen keskellä täyttyy muovinen oluttuoppi yhdeksän kertaa nopeammin kuin ennen.Minuutissa 56 tuopillista kaljaa! Nopeuteen tarvitaan magneetti ja tuopin pohjaan jonkunlainen reikä,mutta pisaraakaan ei vuoda täytön jälkeen.Jeeee!
Olut! Jo 1500-luvulla Suomessakin oli olut kovassa huudossa.Linnanvouti Tukholmasta lähetti hätäsanoman Suomen Turkuun,että Tukholmassa on pula oluesta ja sitä pitää tuottaa Suomesta niin paljon kuin mahdollista on,"joka siellä on kaikkein voimakkainta". Toki olutta on nautittu paljon ennen tätä linnanvoudin tilausta.Ennenmuinaiset sumerit olivat kovia oluenjuojia.Mäskinteko onnistui liottamalla vehnästä ja ohrasta leivottua leipää.Mäski kävi aikansa.Oli tummaa ja vaaleaa olutta maustettuna hunajalla ja kanelilla.Noihin aikoihin papit määräsivät,miten kansa on ja elää.Myös oluen juomisen määrä päivittäin oli pykälissä: työläiset kaksi litraa,keskiluokka kolme,ylipapit ja maaherrat saivat viisi litraa.Aikaa tästä kulunut viisi tuhatta vuotta.
Egyptissä litki sekä faarao että kansa olutta.Olutteollisuus oli hyvässä jamassa ja taitavissa käsissä.Leipätaikina sielläkin valttia.Tehtiin palloja,jotka isossa ruukussa tulelle hapattumaan.Sitten murskattiin ja ei kun veteen mäskiksi.Jossain vaiheessa siivilöitynä sammioon ja myöhemmin pienempiin olutruukkuihin.Laatu oli hyvää,niin hyvää,että sitä ylistettiin seuraavalla tavalla: "Egyptissä tehdään ohrasta juomaa,jota siellä nimitetään zythumiksi ja joka ei jää väriltään eikä maultaan paljon viinistä jälkeen".Olutkapakoissa kului aika ja papyrusrunot neuvoivat oikeaan tapaan juoda,ettei liikaa päihdy.
Seuraavaksi tutumpiin maisemiin.Sinebrychoffin suku on alkujaan Venäjältä.Peter Sinebrychoff muutti Suomeen ja poika Nikolai oli Suomenlinnassa kauppiaana.Hänellä oli myös viinanpolttimo.Tomera kaveri huusi Helsingin kaupungilta oluenpanon yksinoikeuden kymmeneksi vuodeksi.Nikolai kuoli ja Paul-veljestä tuli seuraava oluenpanija.Hänen mielenkiintonsa ei alussa ollutkaan oluessa,vaan rahaa kilisi telakan,hotellin ja kylpylän kassoista Paulin taskuun.Mutta mieli paloi myös ohrajuoman pariin ja 1853 Paul ryhtyi valmistamaan tositarkoituksella mm.baijerilaistyyppistä olutta. Panimomestarit tuotettiin asianomaisesta paikasta.Elämä kohteli oluen parissa Paulia ja firmaa hyvin ja vain Suomen Pankki maksoi suurempaa veroa kuin olutkuningas.Firmassa oli eläkesäätiö,josta työntekijöille eläke maksettiin ja kymmenen vuoteen oma sairaala,missä sairastuneet hoidettiin.
Tämmöinen on alku kaikille niille oluille, joita pitkin Suomenniemeä nautitaan janoon sekä muuten iloksi laseista,tuopeista,kolpakoista ja suoraan pullonsuusta. Paul Sinebrychoff katselee hymyillen pilvensä reunalta oluthanojen vääntöä tämän maan lukuisissa kapakoissa,joita usein nykyisin myös pubeiksi kutsutaan.
Jotta ette luulisi tarinointia oluesta tuulesta temmatuksi,kerron lukeneeni tarkasti Helena ja Martti Vuorenjuuren olut-kirjan.En aivan vastikään kumminkaan,jotta tarkistukset olivat tarpeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)