Nuutti otti ja meni jo.Parin päivän päästä Heikki ja se on talvenselän taittoa se.Ollaan paremmalla puolella.Eilen pakkasta,tänään nolla.Parvekkeen lasit niin märät ettei läpi näy.Aura jyrryytti pihalla ja minä miettimään,lähtisikö jo tänään miestä lykkimään ulos.Eihän karhutkaan vielä lopettele talviuniaan,miksi mekään kömpisimme mihinkään.
Soitin eilen E:lle ja kiittelin omenasoseesta,jota nyt vasta maistelimme.Juteltiin sitten niitä näitä,vaikka E ei yleensä puita heiniä puhu.On sellainen asiallinen.Kun on kuulumiset puolin ja toisin kerrottu,voinnit mainittu,niin lopetetaan.Toisten ystävieni kanssa pannaan maailmaa järjestykseen pitkästi ja hartaasti,juorutaan ja nauretaan.Kaikkinainen jutustelu puhelimessa on henkireikä tämän kirjoittamisen ohella minulle.Ties mihin joutuisin ilman.
Nyt juureksia syömään.Kuulemma vihannekset yleensäkin ovat hyväksi ja eritoten porkkanoissa on karotenoideja,jotka tekevät ihon värin houkuttelevan kauniiksi,johon ei edes itse auringonsäteetkään pysty.Lintukoiraat ovat selvillä tästä ja ne ahmivat karoteneideja sisältäviä ruoka-aineita ja sitten ei kun soitimille komeissa sulhasväreissä.Ilona väittää jo sinitiaisherrojen alkavan olla kevätkunnossa."Kipa" päässä selvästi sinisensininen.
Italian pääministeri Berlusconi sen kuin selittelee naishommiaan apunaan jonkunlainen koskemattomuus niin kauan kuin on istuva poliitikko.Tämän on mies itselleen jollain konstilla keplotellut.Joskus ihmettelen,ehtiikö Silvio Berlusconi ollenkaan hoitaa niitä varsinaisia leipähommiaan kaikkien skandaaliensa keskellä? HS:n nettisivuilla verrataan italialaisen naisjuttuja Suomen ex-pääministerin naistouhuihin.Ovat kuitenkin kalpea aavistus kollegan tekemisille.Eihän omalla pääministerillämme ollut sentään prostituoituja mukana naisseikkailuissaan,joista nyt Berlusconia syytetään tyttöjen alaikäisyyden takia.Nämä asiat tuntuvat maailmaa aina vaan kovasti kiinnostavan,vaikka luulisi Italiassa olevan muutakin mielenkiintoista,myös Rooman kukkuloilla.
Katselin eilen Kultaisen Venlan palkintojenjakotilaisuutta.Oli ulkonäöltään tuttua ja vierasta väkeä,vanhempia konkareita,nyt eläkkeellä olevia,upeita iltapukuja,jännittyneitä ilmeitä voittajan nimeä odotellessa.Olivat saaneet Esko Salmisen ja Pirkko Mannolan ojentamaan pystiä palkinnon saajalle.Mannola oli kuten ennenkin,pirtsakka ja nauravainen.Salminen alkanut muistuttaa Henrik Ibseniä! Silmissä tuikkii kuitenkin geeneissä peritty pilke,joka vilahteli karvatuuheuden keskellä.Teki hyvää nähdä nämä kaksi!
Helsingissä taas Matkamessut.Alkavat tällä viikolla.En ole enää muutamaan vuoteen ollut,vaikka niilläkin messuilla on pyörätuolia lykitty ja brosyyrejä kerätty,matkakohteitten kehumisia kuunneltu.Suomalaiset ovat alkaneet matkustaa entistä enemmän kesälomien aikaan ulkomaille.Meikäläiset kesät ovat usein jo etelän kesien kaltaisia,niin yhtä hyvin voi lämmöstä nauttia muuallakin.Katsastaa muita kulttuureja,nauttia uusista näköaloista,muitten merien aalloista.Matkatoimistot harkitsevat kiireellä uusia kohteita ja aina löytyy.Monet kaipaavat vaihtelua niin kovin tuttuihin paikkoihin,joissa koluttu vuosikaudet.Vaikka nk.valmismatkat pitävät pintansa,on omatoimisuus lisääntynyt.Se avartaa matkailua,tekee siitä jännittävän kaikkine kommelluksineen,joissa matkaopas ei olekaan pelastavana enkelinä.Mutta suomalainen pärjää.Minusta tämmöiset yllätykset ovat matkan suola ja niitä hauskimpia kokemuksia,joista rakennetaan muistoja.Matka,jossa tapahtuu jotain odottamatonta,on ehdottomasti mielenkiintoisempi.Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Istun pöytäni ääressä ja yritän parvekkeen lasien vesinorojen läpi katsella ulos.Mitään ei näy muuta kuin pisaroitten luomaa harmautta.Päätös: ei ulos tänään. "After all, tomorrow is another day",kuten Scarlett sanoo.
17. tammikuuta 2011
15. tammikuuta 2011
RATIKAT JA RAAKUT
Helsinki säännöstelee väliaikaisesti pysäköintiä tietyillä ahtailla ratikkakaduilla ja se on hyvä se.Olen hiukan itsekseni ihmetellyt autoilijaa,joka parkkeeraa autonsa niin,että kiskoilla kulku raitiovaunuilla tyssääntyy tai ainakin vaikeutuu.Ratikka kun ei voi väistää!HS-netti kertoo,että yli 300 kertaa on autoilijan ajattelemattomuus ja tyhmyys estänyt tänä talvena ratikan kulkua ja on pitänyt ajaa poikkeusreittiä hänen takiaan.Ennen vanhaan sanottiin: äly hoi,järki älä jätä!
Olenko minä nähnyt joskus jossain raakun? Olen. Pienenä,kun minut päästettiin kahlaamaan joen rantaveteen.Nostin simpukan vedestä.Kato,isä!Näiden kokemusten jälkeen en monesti ole raakkuja nähnyt kuin niiden sukulaisia buffet-pöydissä tai kauppojen kalatiskeillä.Nyt suomalaisilla raakuilla menee huonosti.Ja tämäkin on ihmisten syytä.Aikanaan jokihelmisimpukka alkoi hävitä ylenpalttisen pyydystämisen vuoksi.Piti kerätä ainakin tuhat raakkua saadakseen edes yhden pienen helmen.Moni simpukkaparka menetti henkensä ihmisen ahneuden vuoksi. Tämäkin juttu juontaa SK:n kirjoituksesta,mikä tässä ja nyt mainittakoon.Jatkan.Raakun toukan on kiinnityttävä esimerkiksi lohen kiduksiin alkaakseen kunnon raakunelämän.Ilman lohta ei siitä mitään tule.Kala ei pätkääkään kärsi kiinnittymisestä.Ehkä se vaistoaa hyvän tarkoituksen ja pääseehän se asukistaan jonkun ajan jälkeen eroon tämän kiinnittyessä pohjan kiviin tai muuhun tukevaan.Lohia tarvitaan,puhtaita ja vapaita jokia tarvitaan ja raakku tarvitsee kumpiakin päästäkseen varttumaan aikuiseksi.Sen elämä on yleensä pitkä,jopa sata vuotta.Tuo pieni mitättömän näköinen olento saattaa elää kauemmin kuin minä! Onnea raakuille ja vesien suojelulle! Onnea välittämiselle! Myös muusta kuin ihmisen omasta itsestä.
Jaahas,meidän vahanaikaisessa ulkomittarissa on viisitoista pakkasastetta.Ulos ei taatustikaan mennä tänään.Vaikka kotikatu on tyhjennetty lumesta ja samoin "Himalaja" katosi roskistalon seinän vierestä pihalla.Joku lapsista jo ehti pitää sitä oivallisena liukumäkenä,kunhan ensin pääsi kiipeämään ylös.Roskiksen vienti sujuu taas ilman kiertotietä.Kuin myös aika tasaista on pyörätuolilla meno,kunhan pääsen kokeilemaan jonain päivänä holotnan väistyessä pienemmille lukemille.Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Olenko minä nähnyt joskus jossain raakun? Olen. Pienenä,kun minut päästettiin kahlaamaan joen rantaveteen.Nostin simpukan vedestä.Kato,isä!Näiden kokemusten jälkeen en monesti ole raakkuja nähnyt kuin niiden sukulaisia buffet-pöydissä tai kauppojen kalatiskeillä.Nyt suomalaisilla raakuilla menee huonosti.Ja tämäkin on ihmisten syytä.Aikanaan jokihelmisimpukka alkoi hävitä ylenpalttisen pyydystämisen vuoksi.Piti kerätä ainakin tuhat raakkua saadakseen edes yhden pienen helmen.Moni simpukkaparka menetti henkensä ihmisen ahneuden vuoksi. Tämäkin juttu juontaa SK:n kirjoituksesta,mikä tässä ja nyt mainittakoon.Jatkan.Raakun toukan on kiinnityttävä esimerkiksi lohen kiduksiin alkaakseen kunnon raakunelämän.Ilman lohta ei siitä mitään tule.Kala ei pätkääkään kärsi kiinnittymisestä.Ehkä se vaistoaa hyvän tarkoituksen ja pääseehän se asukistaan jonkun ajan jälkeen eroon tämän kiinnittyessä pohjan kiviin tai muuhun tukevaan.Lohia tarvitaan,puhtaita ja vapaita jokia tarvitaan ja raakku tarvitsee kumpiakin päästäkseen varttumaan aikuiseksi.Sen elämä on yleensä pitkä,jopa sata vuotta.Tuo pieni mitättömän näköinen olento saattaa elää kauemmin kuin minä! Onnea raakuille ja vesien suojelulle! Onnea välittämiselle! Myös muusta kuin ihmisen omasta itsestä.
Jaahas,meidän vahanaikaisessa ulkomittarissa on viisitoista pakkasastetta.Ulos ei taatustikaan mennä tänään.Vaikka kotikatu on tyhjennetty lumesta ja samoin "Himalaja" katosi roskistalon seinän vierestä pihalla.Joku lapsista jo ehti pitää sitä oivallisena liukumäkenä,kunhan ensin pääsi kiipeämään ylös.Roskiksen vienti sujuu taas ilman kiertotietä.Kuin myös aika tasaista on pyörätuolilla meno,kunhan pääsen kokeilemaan jonain päivänä holotnan väistyessä pienemmille lukemille.Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
14. tammikuuta 2011
MARS,MARS
Mä olen marsilainen! SK kertoo sivukaupalla tällä viikolla syntyjä syviä,miten me ehkä,koska ja mistä. Lainaus Markus Hotakaisen tekstistä:"Marsista tulleiden meteoriittien mukana on Maahan voinut muinoin päätyä naapuriplaneetallamme syntynyttä elämää.Kenties Maan elämä ei olekaan saanut alkuaan Maassa,vaan Marsissa.Silloin me kaikki olisimme oikeastaan marsilaisia". Mutta ei ole m.o.t.
Joskus 1977 saatiin signaali kaukaa Jousimiehen tähdistöstä.Se kesti 72 sekuntia,eikä sitä sen jälkeen ole kuultu. Siitä tuli Wow!-signaali.Lähettikö sen joku? Aika jännää,vai mitä? Jos minulta kysytään,niin olen aivan varma,että jossain muuallakin eletään kuin meillä päin.Tätä mieltä on myös tutkija Stephen Hawking.Hullulta tuntuisi,jos yksin lilluisimme avaruudessa,kun kaikenlaista näkyy ja on näkymättäkin kaikessa mittaamattomuudessaan maailmankaikkeudessa.Joku veikkaa,että kyllä meistä ehkä tiedetään,"jos jotakin planeetoista asuttaa älyllinen sivilisaatio".Antaisivat kuulua ystävällismielisesti itsestään,eikä ainakaan hyökkäämällä kimppuun kuten elokuvissa.Minun äitini täti sekosi jotenkin ennen lähtöään pilven reunalle.Hän väitti vakavissaan,että pään ympärillä pyöri miniatyyrikokoisia lentäviä lautasia.Veikkasimme koko muu suku,että muori oli sekoittanut ampiaiset johonkin kuviteltuun.Mutta tällä uskomuksella hän elämästä lähti.Emme kiistele asiasta.
Tulin tänään taksilla kotiin.Matka ei Stockmannilta kauaa kestä,mutta siinä ehtii hyvin haukkua kaupungin suhtautumisen lumeen ja pakkaseen.Jokikinen,jonka kanssa olen asiaa selvitellyt,on ollut tyytymätön Helsingin touhuihin.Lunta ei kerätty pois ensimmäisten sateiden jälkeen.Ihmeteltiin vaan pyryjen melskaamista ja ehkä toivottiin,että ei se pysy.No,se pysyi ja lisää tuprutteli harva se päivä.Nyt ollaan kus... siis lirissä.Lunta kerätään sillä kalustolla mikä on ja sillä miesmäärällä mitä on.Sieltä sun täältä huitaisten.Sitten junat tyssäsivät.Taas oli lumen ja pakkasen syy. Onko tämä todellakin nyt niin,että Suomessa ei ole ennen talvia ollut? Taksinkuljettajakin muisti ne ajat,kun talonmiehien ammattikunta oli kunniassaan ja aurauskaluston henkilökunta jalkautui lapion varteen ja loi lumet suojateitten ja porttikonkien edestä.Lumisateen jälkeen pärryyteltiin aurat töihin ja lumet katosivat katukuvasta.Nykyisin ei.
Jalankulkijoista on tullut kahlauksen mestareita,lapiot kuuluvat yksityisautojen varusteisiin ja asukkaat luovat,kuten tässä talossa,itse tien roskikselle.Talkoohenki on hyvä asia,mutta onko nyt laitaa,että helsinkiläiset siivoavat koko Stadin.Viime talvena sama juttu ja silloin oikein pyydettiin asukkaita lumitalkoisiin.Hah.Mutta ei me menty,ainakaan sankoin joukoin.Katoiltakin putoaa tappavasti jää-ja lumikimpaleita,lapsia hukkuu nietosten alle.Kaikenlaista.Ei,en minä ole kyllästynyt tähän aiheeseen.Vastahan pääsin alkuun.
Moitin mennen tullen ja saan aina vastakaikua.Me olemme tyytymättömiä!
Olisin tahtonut ostaa itselleni uudet aamutossut.Joulu oli ne vienyt kenkäosastolta.Vain niitä vaarin ja mummun oli,ruudukkaita.Haistelin yksiä punaisia,mutta kun ei selvinnyt onko nahkaa vai muovia ja myyjätkin olivat karussa,jätin koko asian.Päätin palata siihen,kun aamutossumarkkinat taas vilkastuvat.Käytän vanhoja.Ostin kimpullisen kukkia tilalle ja vadelmacroisantteja,kävin kahvilla Delissä ja kuuntelin,kun naapuripöydän nuori mies arvosteli ystävälleen heidän yhteistä kaveria.Yleensä kertovat meidän naisten syyllistyvän tällaiseen! Join kahvini loppuun ja painelin Herkkuun.
Uusi tuuraaja osoittautui näin ensialkuun ihan mukavaksi,mutta kahvia ei juo.Olen vuosikausia tuuraajia syöttänyt voileivin ja baakelsein ja tämä uusi tahtoo vain appelsiinimehua.En tiedä vielä,miten suhtautua tähän asiaan.Pääsen ainakin vähemmällä.Kerroin jo miehellekin,että syömiset loppuvat,eikä päiväkahviakaan tipu tuuraajapäivinä.Loppukuussa nähdään,miten uusi järjestely pelaa.Minä ainakin menen taas kaupungille.
Joskus 1977 saatiin signaali kaukaa Jousimiehen tähdistöstä.Se kesti 72 sekuntia,eikä sitä sen jälkeen ole kuultu. Siitä tuli Wow!-signaali.Lähettikö sen joku? Aika jännää,vai mitä? Jos minulta kysytään,niin olen aivan varma,että jossain muuallakin eletään kuin meillä päin.Tätä mieltä on myös tutkija Stephen Hawking.Hullulta tuntuisi,jos yksin lilluisimme avaruudessa,kun kaikenlaista näkyy ja on näkymättäkin kaikessa mittaamattomuudessaan maailmankaikkeudessa.Joku veikkaa,että kyllä meistä ehkä tiedetään,"jos jotakin planeetoista asuttaa älyllinen sivilisaatio".Antaisivat kuulua ystävällismielisesti itsestään,eikä ainakaan hyökkäämällä kimppuun kuten elokuvissa.Minun äitini täti sekosi jotenkin ennen lähtöään pilven reunalle.Hän väitti vakavissaan,että pään ympärillä pyöri miniatyyrikokoisia lentäviä lautasia.Veikkasimme koko muu suku,että muori oli sekoittanut ampiaiset johonkin kuviteltuun.Mutta tällä uskomuksella hän elämästä lähti.Emme kiistele asiasta.
Tulin tänään taksilla kotiin.Matka ei Stockmannilta kauaa kestä,mutta siinä ehtii hyvin haukkua kaupungin suhtautumisen lumeen ja pakkaseen.Jokikinen,jonka kanssa olen asiaa selvitellyt,on ollut tyytymätön Helsingin touhuihin.Lunta ei kerätty pois ensimmäisten sateiden jälkeen.Ihmeteltiin vaan pyryjen melskaamista ja ehkä toivottiin,että ei se pysy.No,se pysyi ja lisää tuprutteli harva se päivä.Nyt ollaan kus... siis lirissä.Lunta kerätään sillä kalustolla mikä on ja sillä miesmäärällä mitä on.Sieltä sun täältä huitaisten.Sitten junat tyssäsivät.Taas oli lumen ja pakkasen syy. Onko tämä todellakin nyt niin,että Suomessa ei ole ennen talvia ollut? Taksinkuljettajakin muisti ne ajat,kun talonmiehien ammattikunta oli kunniassaan ja aurauskaluston henkilökunta jalkautui lapion varteen ja loi lumet suojateitten ja porttikonkien edestä.Lumisateen jälkeen pärryyteltiin aurat töihin ja lumet katosivat katukuvasta.Nykyisin ei.
Jalankulkijoista on tullut kahlauksen mestareita,lapiot kuuluvat yksityisautojen varusteisiin ja asukkaat luovat,kuten tässä talossa,itse tien roskikselle.Talkoohenki on hyvä asia,mutta onko nyt laitaa,että helsinkiläiset siivoavat koko Stadin.Viime talvena sama juttu ja silloin oikein pyydettiin asukkaita lumitalkoisiin.Hah.Mutta ei me menty,ainakaan sankoin joukoin.Katoiltakin putoaa tappavasti jää-ja lumikimpaleita,lapsia hukkuu nietosten alle.Kaikenlaista.Ei,en minä ole kyllästynyt tähän aiheeseen.Vastahan pääsin alkuun.
Moitin mennen tullen ja saan aina vastakaikua.Me olemme tyytymättömiä!
Olisin tahtonut ostaa itselleni uudet aamutossut.Joulu oli ne vienyt kenkäosastolta.Vain niitä vaarin ja mummun oli,ruudukkaita.Haistelin yksiä punaisia,mutta kun ei selvinnyt onko nahkaa vai muovia ja myyjätkin olivat karussa,jätin koko asian.Päätin palata siihen,kun aamutossumarkkinat taas vilkastuvat.Käytän vanhoja.Ostin kimpullisen kukkia tilalle ja vadelmacroisantteja,kävin kahvilla Delissä ja kuuntelin,kun naapuripöydän nuori mies arvosteli ystävälleen heidän yhteistä kaveria.Yleensä kertovat meidän naisten syyllistyvän tällaiseen! Join kahvini loppuun ja painelin Herkkuun.
Uusi tuuraaja osoittautui näin ensialkuun ihan mukavaksi,mutta kahvia ei juo.Olen vuosikausia tuuraajia syöttänyt voileivin ja baakelsein ja tämä uusi tahtoo vain appelsiinimehua.En tiedä vielä,miten suhtautua tähän asiaan.Pääsen ainakin vähemmällä.Kerroin jo miehellekin,että syömiset loppuvat,eikä päiväkahviakaan tipu tuuraajapäivinä.Loppukuussa nähdään,miten uusi järjestely pelaa.Minä ainakin menen taas kaupungille.
13. tammikuuta 2011
KOIRANPOMMEISTA PIETARIIN
Mitähän varten pojat nykyaikana eivät tyydy koiranpommeihin,joita minun lapsuudessani paukuteltiin? Nyt otetaan netistä reseptit,ostetaan aineet ja tehdään oikea pommi.Niin siinä sitten usein käy,että kokemattomissa käsissä tulee pahaa jälkeä,kuten nyt Salossa.Onneksi ei henki mennyt,kuten myös on tapahtunut.Tai oikeammin monelta,kuten hyvin muistamme.No,paukku on aina meitä ihmisiä kiehtonut.Jopa se oli hauskaa,että puhallettiin paperipussi täyteen ilmaa,suljettiin pussin suu ja pamautettiin rikki.Vielä lystimpää,jos joku pelästyi.Tähän paukutteluun olen minäkin ollut osallisena.En nyt enää viime vuosina.Tämmöiset viattomat pamahdukset eivät nykyisin ole tavoittelemisen arvoisia.Nyt pitää ryskiä kunnolla.Seuraamuksista viis.Olisikohan niin tämän salolaisen teinipojan kohdalla,että oppi kerrasta? Entäs kaverit,kun käyvät sairaalassa helssaamassa?
Sitten toinen kysymys. Miksi villa iholla kutittaa? Villaisen torkkupeiton alla kävi olo tukalaksi.Tv-ohjelmien katselu alkoi kärsiä,keskittyminen ohjautui raapimiseen.Peitosta,joka on vuosia ollut lämmittävä ja pehmeä ystäväni,tuli vihollinen.Ostin eilen puuvillaisen.Ei kutita enää.Miten muuten lampaat pärjää?
Tukholma on ykköskaupunki Itämeren rantamilla,jos mielessä on risteily.Eikä hullumpi stadi olekaan.Kaunis kuin mikä tietyin osin,ihania kauppahalleja,taidetta,puistoja ja kiehtovaa arkkitehtuuria.Satamassa vanhoja höyrylaivoja,jotka yhä kulkukelpoisia ja joita käytetään.Arvokas ja vanha tavaratalo NK,jonne äiti minut aina vei.Noihin aikoihin teimme ostosmatkoja Tukholmaan.Helsingin tavaravalikoima oli niukempi ja Stockmann huomattavasti vaatimattomampi.NK oli jotain! Tänään on niin,että ruotsalaiset käyvät kilvan ihastelemassa Aleksin Stockmannia.Lyö mennen tullen laudalta muut eurooppalaiset.Silti NK:ssa on sitä jotain!
Tallinna risteilyn kohteena on hyvä kakkonen.Ominaisuuksia,joitten takia kannattaa Suomenlahti ylittää.Vanhan sivistyskansan kulttuuria,vanhakaupunki,josta voi ylpeillä,historiaa,johon kannattaa tutustua.Olen monesti sanonut Tallinnassa olevan muutakin kuin ravintoloiden terassit ja Prisma-marketit.
Pietarissa,jonka suosio kasvaa matkailukaupunkina Itämerellä,en ole koskaan ollut.Mies irvisti takavuosina,kun ehdotin.Vanhempieni aikana Leningradiin ei noin vain menty.Ja minunkin intoni vähitellen on laantunut.Tosin aina havahdun,kun kuulen Eremitaashista ja Mariinski-teatterista.Jos elämässä olisi kaikki niin kuin ennen,puhuisin miehen ympäri ja tekisimme viisumittoman matkan Princess Marialla Nevan suiston kaupunkiin.Ehkä seuraavassa elämässä!
Invataksi nostolaitteineen kiehtoo pikkuväkeä.Eilen tullessamme kotiin,tervehti naapuri pikkupoikansa kanssa.Pojan katse oli tiukasti auton hissilaitteessa,jolla mieheni kipattiin alas.Vaikka on kysymys näin pienestä miehenalusta,niin tekniikka ja koneet kiehtovat.Sen täytyy olla jossain kohdussa kehittynyttä.Jäimme juttelemaan,että poika näkisi kaiken.Nosturi veti lavan auton sisuksiin,ovi sulkeutui.Näytös oli päättynyt.Pojan mielenkiinto suuntautui kahteen kuihtuneeseen,neulasensa varistaneeseen joulukuuseen,jotka odottivat jäteautoa.Naapuri auttoi pyärätuolin lykkimisessä,joka oli jälleen kerran ostoskasseilla lastattu ja kulku vaikeaa lumimuhkuraisella pihatiellä.Lopulta olimme jo hississä matkalla kolmanteen kerrokseen.Nautimme lounaan,joka oli muuttunut ajankohdan takia päivälliseksi.Pian pääsin jo Emmerdalen pikkukylän kimuraisiin ja särmikkäisiin ihmissuhteisiin.
Sitten toinen kysymys. Miksi villa iholla kutittaa? Villaisen torkkupeiton alla kävi olo tukalaksi.Tv-ohjelmien katselu alkoi kärsiä,keskittyminen ohjautui raapimiseen.Peitosta,joka on vuosia ollut lämmittävä ja pehmeä ystäväni,tuli vihollinen.Ostin eilen puuvillaisen.Ei kutita enää.Miten muuten lampaat pärjää?
Tukholma on ykköskaupunki Itämeren rantamilla,jos mielessä on risteily.Eikä hullumpi stadi olekaan.Kaunis kuin mikä tietyin osin,ihania kauppahalleja,taidetta,puistoja ja kiehtovaa arkkitehtuuria.Satamassa vanhoja höyrylaivoja,jotka yhä kulkukelpoisia ja joita käytetään.Arvokas ja vanha tavaratalo NK,jonne äiti minut aina vei.Noihin aikoihin teimme ostosmatkoja Tukholmaan.Helsingin tavaravalikoima oli niukempi ja Stockmann huomattavasti vaatimattomampi.NK oli jotain! Tänään on niin,että ruotsalaiset käyvät kilvan ihastelemassa Aleksin Stockmannia.Lyö mennen tullen laudalta muut eurooppalaiset.Silti NK:ssa on sitä jotain!
Tallinna risteilyn kohteena on hyvä kakkonen.Ominaisuuksia,joitten takia kannattaa Suomenlahti ylittää.Vanhan sivistyskansan kulttuuria,vanhakaupunki,josta voi ylpeillä,historiaa,johon kannattaa tutustua.Olen monesti sanonut Tallinnassa olevan muutakin kuin ravintoloiden terassit ja Prisma-marketit.
Pietarissa,jonka suosio kasvaa matkailukaupunkina Itämerellä,en ole koskaan ollut.Mies irvisti takavuosina,kun ehdotin.Vanhempieni aikana Leningradiin ei noin vain menty.Ja minunkin intoni vähitellen on laantunut.Tosin aina havahdun,kun kuulen Eremitaashista ja Mariinski-teatterista.Jos elämässä olisi kaikki niin kuin ennen,puhuisin miehen ympäri ja tekisimme viisumittoman matkan Princess Marialla Nevan suiston kaupunkiin.Ehkä seuraavassa elämässä!
Invataksi nostolaitteineen kiehtoo pikkuväkeä.Eilen tullessamme kotiin,tervehti naapuri pikkupoikansa kanssa.Pojan katse oli tiukasti auton hissilaitteessa,jolla mieheni kipattiin alas.Vaikka on kysymys näin pienestä miehenalusta,niin tekniikka ja koneet kiehtovat.Sen täytyy olla jossain kohdussa kehittynyttä.Jäimme juttelemaan,että poika näkisi kaiken.Nosturi veti lavan auton sisuksiin,ovi sulkeutui.Näytös oli päättynyt.Pojan mielenkiinto suuntautui kahteen kuihtuneeseen,neulasensa varistaneeseen joulukuuseen,jotka odottivat jäteautoa.Naapuri auttoi pyärätuolin lykkimisessä,joka oli jälleen kerran ostoskasseilla lastattu ja kulku vaikeaa lumimuhkuraisella pihatiellä.Lopulta olimme jo hississä matkalla kolmanteen kerrokseen.Nautimme lounaan,joka oli muuttunut ajankohdan takia päivälliseksi.Pian pääsin jo Emmerdalen pikkukylän kimuraisiin ja särmikkäisiin ihmissuhteisiin.
12. tammikuuta 2011
PULUJUTTUA
Käytän nimimerkkiä Stadin friidu.Tässä kerran oli julkisesti juttua siitä,voiko sanoja omia.Ei voi.Siispä Stadin friidu tai stadin friidu on vapaita sanoja kenen tahansa käytössä.Nyt Taiteilijaelämää-blogi kertoo galleria Mariassa olevan espoolaisen kuvataiteilijan työn Stadin Friidu-nimeltään.Se on helsinkiläinen pulu.Koko työ on hauska ja nimi osuva,sillä ketkä tai mitkä sitten jos eivät pulut ole stadilaisia.Ne kuuluvat kaupunkikuvaan.Niitä rakastetaan tai vihataan.Ne kuhertelevat keskenään estoitta puistojen nurmikoilla soitimillaan.Ne ovat tuttuja pullamummujen kanssa.Ne kuoriutuvat ja kuolevat täällä,niillä ei ole muuta kuin Helsinki.
Mutta kuinka moni meistä on nähnyt pulunpoikasia? Muut linnut tuovat jälkikasvunsa näytille ylpein vanhempain elkein.Eivät pulut,oikeammin viralliselta nimeltään kyyhkyset.Piilotellaanko pululapsia pesässä,kunnes ne ovat aikuisia? Minä en ainakaan koko ikänäni ole kertaakaan nähnyt muita kuin täyskasvuisia.Ne kerääntyvät lähipuistossa lähellemme jonottamaan syötävää,vaikka meillä ei koskaan ole mitä antaa.Eikä tule.Joskus niistä rohkeimmat lennähtävät samalle penkille norkoilemaan.Ei tipu. Sitten hätistän ne tiehensä.
Venetsian Piazza San Marco on kuuluisa kyyhkysistään ja ne kuuluvat siellä tämän kauniin torin ilmeeseen.Harva jättää valokuvauttamatta itseään pulujen kököttäessä olkapäillä.Ainakin ennen muinoin siellä oli erityisiä siementen myyjiä,joilta voi ostaa ja sitten käydä syöttämään näitä jo entuudestaan ylilihavia torisymboleja.Ehkä pulut ovat riesana kaikkialla kaupungeissa,ehkä eivät.
Pakastunut.Josta olen "iloinen kuin kissa liukkaalla jäällä",sillä aiomme kaupungille ja kovalla alustalla on helpompi lykkiä pyörätuolia kuin vesiloskassa.Sään vaihtuminen miinusasteista plussan puolelle teki tepposia.Lääkäriasemilla vilkasta,katoilta tipahtanut ikävissä merkeissä lunta ja jäätä,lumenpudottajia pudonnut maahan katoilta.Eikä vieläkään hellitä,sillä nyt on vedet jäätyneet ja tietää liukkautta yhä jalankulkijoille ja autoilijoille.Varovaisuutta,varovaisuutta.Oliko se edesmennyt Spede Pertti Pasanen,joka neuvoi oikeaoppista kävelyä liukkaalla? Reidet yhdessä-kävely pitää pystyssä!Mutkamäissäkin pysyy tolpillaan,kun ei levittele.
Tämän pituinen tämä.
Mutta kuinka moni meistä on nähnyt pulunpoikasia? Muut linnut tuovat jälkikasvunsa näytille ylpein vanhempain elkein.Eivät pulut,oikeammin viralliselta nimeltään kyyhkyset.Piilotellaanko pululapsia pesässä,kunnes ne ovat aikuisia? Minä en ainakaan koko ikänäni ole kertaakaan nähnyt muita kuin täyskasvuisia.Ne kerääntyvät lähipuistossa lähellemme jonottamaan syötävää,vaikka meillä ei koskaan ole mitä antaa.Eikä tule.Joskus niistä rohkeimmat lennähtävät samalle penkille norkoilemaan.Ei tipu. Sitten hätistän ne tiehensä.
Venetsian Piazza San Marco on kuuluisa kyyhkysistään ja ne kuuluvat siellä tämän kauniin torin ilmeeseen.Harva jättää valokuvauttamatta itseään pulujen kököttäessä olkapäillä.Ainakin ennen muinoin siellä oli erityisiä siementen myyjiä,joilta voi ostaa ja sitten käydä syöttämään näitä jo entuudestaan ylilihavia torisymboleja.Ehkä pulut ovat riesana kaikkialla kaupungeissa,ehkä eivät.
Pakastunut.Josta olen "iloinen kuin kissa liukkaalla jäällä",sillä aiomme kaupungille ja kovalla alustalla on helpompi lykkiä pyörätuolia kuin vesiloskassa.Sään vaihtuminen miinusasteista plussan puolelle teki tepposia.Lääkäriasemilla vilkasta,katoilta tipahtanut ikävissä merkeissä lunta ja jäätä,lumenpudottajia pudonnut maahan katoilta.Eikä vieläkään hellitä,sillä nyt on vedet jäätyneet ja tietää liukkautta yhä jalankulkijoille ja autoilijoille.Varovaisuutta,varovaisuutta.Oliko se edesmennyt Spede Pertti Pasanen,joka neuvoi oikeaoppista kävelyä liukkaalla? Reidet yhdessä-kävely pitää pystyssä!Mutkamäissäkin pysyy tolpillaan,kun ei levittele.
Tämän pituinen tämä.
11. tammikuuta 2011
MONA LISAN MYSTEERI
Taidehistorioitsija Carla Glori on ratkaissut yhden maailmaa askarruttaneen arvoituksen.Mona Lisa on saanut henkilöllisyyden.Hmm... No,yhtäkaikki,nyt Glorin mukaan kuvassa on Bobbion kaupungista kotoisin oleva Bianca Giovanni Sforza.Tämä varmistui Glorin mukaan nimikirjaimista,jotka Leonardo da Vinci oli piilottanut Mona Lisan silmiin.Onko maalaus tästä naisesta,ei kaikesta huolimatta ratkea milloinkaan.Onhan malliehdotuksena ollut myös arvostetun firenzeläisen porvarin puoliso.Taiteilija oli erään tarinan mukaan hankkinut ateljeehensa soittajia ja kaskujen kertojia viihdyttämään rouvaa,jotta tuo kuuluisaksi tullut hymy säilyisi hänen kasvoillaan.Niin ja onhan sitä veikkailtu,että tuon salaperäisen hymyn takana olisi raavas mies!
Ei varmaankaan tämä firenzeläisen notaarin poika Leonardo aavistanutkaan,miten hänen maalauksensa tulee olemaan ainainen mielenkiinnon ja tutkijoiden kohde,salaperäinen ja kiehtova.Mona Lisa ei hätkähdytä Louvren kävijää koollaan,päin vastoin.Tai ehkä sittenkin,sillä se on yllättävän pieni,mutta museon katsotuin kohde.Kaikki vierailijat suuntaavat askeleensa juuri tämän teoksen eteen,jonka vieressä on aina tarkkasilmäinen vartija eikä taulun lähelle pääse.Onko se Louvren seinällä aito vai jäljennös? Olisiko liian suuri riski pitää aitoa 1505 (joku väittää sen valmistusvuodeksi paljon myöhäisemmän) valmistunutta teosta näyttävästi esillä? Onko alkuperäinen tuhansien lukkojen takana jossain muualla?
Ruotsi tahtoo lisää susia luontoonsa.Meilläpäin taas lahdataan heti,jos hukan hännänpääkään jossain vilahtaa.Joukko urhokkaita oitis takaa-ajoon ja kohta makaa susiparka kieli ulkona henkensä menettäneenä.Ihminen osoitti mahtinsa.No,koetan ymmärtää lampaitaan susille menettäneitä,mutta eikös valtio korvaa? Pitäähän sudenkin syödä,elättää perheensä ja osoittaa suvereenisti taitonsa tähän hommaan.Mistä se tietää,että ihmisen omistamat lampaat ei ole tarkoitettuja suden suuhun.Ruokapöytä on katettu,ei kun syömään.Susihukkanen voi myös väläytellä ison irvistyksen myötä komeita kulmahampaitaan metsässä kulkijalle ja saada tälle jalat alle.Olisiko tässä tapauksessa parempi leikkiä kuollutta kuin ampaista pakoon? Susihan on saalistaja ja pakeneminen herättää nämä halut.Juoksussa susi on ylivertainen ihmiseen verrattuna,vaikka pakoon pyrkijä minkämoinen pikajuoksija olisi.Puuhun vaan ja nopeasti.Sinne ei hukka yllä.Mutta uuvutuspeli voisi olla poikaa.Viikko,kaksi,niin johan tipahtaa kuin kypsä hedelmä.Ja taas iltalehtien lööpit repeävät.Miesjoukko asemiin ja ei kun perään.
Tässä on kohtapuoliin kerättävä voimat ja imuroitava huusholli.Olen pantanut asiaa pitkään ja villakoirat ulvahtelevat jo nurkissa.Jos tuuraaja on tervehtynyt,saapuu perjantaina ensivisiitille.Huomenna meillä puolestamme aie käydä kaupungilla.Miehen hiukset kaipaavat siistimistä.Piha liukas kuin luistinrata,mutta eiköhän pyörätuolin kahvat pitele lykkijän pystyssä. "Himalaja" sulaa valuttaen vettä kulkutielle,eikä näytä siltä,että joku veisi vuoren pois.Ehkä odottavat sen luonnollista katoamista.Niinhän lumilla on tapana muillakin vuorilla tänä ilmaston lämpenemisen aikana.
Hyvää päivän jatkoa.
Ei varmaankaan tämä firenzeläisen notaarin poika Leonardo aavistanutkaan,miten hänen maalauksensa tulee olemaan ainainen mielenkiinnon ja tutkijoiden kohde,salaperäinen ja kiehtova.Mona Lisa ei hätkähdytä Louvren kävijää koollaan,päin vastoin.Tai ehkä sittenkin,sillä se on yllättävän pieni,mutta museon katsotuin kohde.Kaikki vierailijat suuntaavat askeleensa juuri tämän teoksen eteen,jonka vieressä on aina tarkkasilmäinen vartija eikä taulun lähelle pääse.Onko se Louvren seinällä aito vai jäljennös? Olisiko liian suuri riski pitää aitoa 1505 (joku väittää sen valmistusvuodeksi paljon myöhäisemmän) valmistunutta teosta näyttävästi esillä? Onko alkuperäinen tuhansien lukkojen takana jossain muualla?
Ruotsi tahtoo lisää susia luontoonsa.Meilläpäin taas lahdataan heti,jos hukan hännänpääkään jossain vilahtaa.Joukko urhokkaita oitis takaa-ajoon ja kohta makaa susiparka kieli ulkona henkensä menettäneenä.Ihminen osoitti mahtinsa.No,koetan ymmärtää lampaitaan susille menettäneitä,mutta eikös valtio korvaa? Pitäähän sudenkin syödä,elättää perheensä ja osoittaa suvereenisti taitonsa tähän hommaan.Mistä se tietää,että ihmisen omistamat lampaat ei ole tarkoitettuja suden suuhun.Ruokapöytä on katettu,ei kun syömään.Susihukkanen voi myös väläytellä ison irvistyksen myötä komeita kulmahampaitaan metsässä kulkijalle ja saada tälle jalat alle.Olisiko tässä tapauksessa parempi leikkiä kuollutta kuin ampaista pakoon? Susihan on saalistaja ja pakeneminen herättää nämä halut.Juoksussa susi on ylivertainen ihmiseen verrattuna,vaikka pakoon pyrkijä minkämoinen pikajuoksija olisi.Puuhun vaan ja nopeasti.Sinne ei hukka yllä.Mutta uuvutuspeli voisi olla poikaa.Viikko,kaksi,niin johan tipahtaa kuin kypsä hedelmä.Ja taas iltalehtien lööpit repeävät.Miesjoukko asemiin ja ei kun perään.
Tässä on kohtapuoliin kerättävä voimat ja imuroitava huusholli.Olen pantanut asiaa pitkään ja villakoirat ulvahtelevat jo nurkissa.Jos tuuraaja on tervehtynyt,saapuu perjantaina ensivisiitille.Huomenna meillä puolestamme aie käydä kaupungilla.Miehen hiukset kaipaavat siistimistä.Piha liukas kuin luistinrata,mutta eiköhän pyörätuolin kahvat pitele lykkijän pystyssä. "Himalaja" sulaa valuttaen vettä kulkutielle,eikä näytä siltä,että joku veisi vuoren pois.Ehkä odottavat sen luonnollista katoamista.Niinhän lumilla on tapana muillakin vuorilla tänä ilmaston lämpenemisen aikana.
Hyvää päivän jatkoa.
10. tammikuuta 2011
NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN
Alkaa hiukan maistua puulta jo tämä sisällä kököttäminen.Vain pakolliset kaupungilla käynnit tuovat vaihtelua miehen kanssa.Ei mitään ulkoiluja lähinurkilla,ei rantamaisemien katselemisia,ei tyrnipuun alla istuskelua varjossa.Lunta,lunta ja taas lunta! Talvisydäntä eletään.Missä on kevät ja missä kesä? Missä lintujen laulu,auringonkilo,lehtien suhina tuulessa? Kaukana,kaukana.Tunnen olevani talven vanki.
NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN
"Näin unta kesästä kerran,
kuinka paistoi päivä Herran,
paistoi mulle,paistoi muille,
paistoi köyhänkin pihoille,
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset järvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat metsän tammet,
puu puheli,kukka kuuli-
köyhä sen todeksi luuli.
Luuli tullehen kesänsä,
aukaisi povensa auki
suven hellän hellitellä,
ilman lintujen iloita -
vingahti vihainen tuuli,
ulvahti salolla hukka,
taivas viskoi talven lunta,
kylä kylmiä sanoja.
En ma kerran sen perästä
lie nähnyt kesästä unta."
(Eino Leino)
NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN
"Näin unta kesästä kerran,
kuinka paistoi päivä Herran,
paistoi mulle,paistoi muille,
paistoi köyhänkin pihoille,
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset järvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat metsän tammet,
puu puheli,kukka kuuli-
köyhä sen todeksi luuli.
Luuli tullehen kesänsä,
aukaisi povensa auki
suven hellän hellitellä,
ilman lintujen iloita -
vingahti vihainen tuuli,
ulvahti salolla hukka,
taivas viskoi talven lunta,
kylä kylmiä sanoja.
En ma kerran sen perästä
lie nähnyt kesästä unta."
(Eino Leino)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)