Kahtena päivänä miehen kanssa hammaslääkärissä.Ja taas taksilla mentiin.Mahtaa harmittaa niitä,jotka melusivat vammaisten taksinkäytöstä taannoin HS:n keskustelupalstalla.No,nyt ei ole tiedossa moisia menoja,jotta voimme nauttia keväästä tavanomaisesti.
Helsingissä on busseissa hitaita ja nopeita ovia.Hitaat hidastavat bussin kulkua jopa 5-10 min reitillä.Tätä ovat liikennelaitoksessa alkaneet pohtia.Onkohan nopeat niitä ovia,joitten väliin joskus matkustaja jää? Se ei ole kivaa,voi käydä vaikka huonosti.Sitten ovista taiteeseen.Nykytaidemuseo Kiasmasta kerrotaan,että se on elänyt yli varojensa.Taide kun tänään on semmoista,että pitää olla kaikenlaista tekniikkaa ja sähköistä vempainta mukana.Kuluja näistäkin.Itsetykönäni en ole tämmöiselle taiteelle lämmennyt,mutta kerran voi näyttelyssä käydä ihmettelemässä.Suon toki hyvinkin modernin taiteen olemassa olemisen,enkä hetikään kättelyssä teilaa.
Sydämeni kuuluu kuitenkin sille taiteelle,joka on niin sanotusti "ymmärrettävää" eli älyän,mitä kuva tai veistos esittää.Voi aistia maalauksesta sen esittämät elementit.Voi ihailla siveltimen vetoja,jotka ovat kankaan pinnalla olleet vuosisatoja ikään kuin juuri siihen vetäistyinä.Näkee tarinan,vaikka se olisikin erilainen kuin taiteilija on tarkoittanut.Kuten valokuvauksesta kiinnostunut naapurini sanoo, kuvaan tahtoo astua sisään.Tuntee sieraimissaan esimerkiksi Signe Branderin valokuvassa vanhan Helsingin hiekkatien tuoksun hiekan noustessa pöllynä ilmaan tuulen kuljettamana.Näin käy minulle usein katsellessani maalauksessa vaikkapa lammen pinnalla olevia lumpeita,puita rannalla.Kuulen aivan lintujen liverrykset ja tuulen huminan.Tekee mieli siellä olla,kumartua ja ojentaa käsi kohti lumpeenkukkaa.
Tälläkään viikolla ei Ateneumin 1910-luvun Helsinkiin."Vapaapäivä" kun tuntuu aina vaan hupenevan näihin pakollisempiin kuvioihin.Ehkä ensi viikolla...Miehen voisi tietysti ottaa mukaan,niin silloin emme ole tietyn päivän varassa.Mutta kun hän ei ole stadilainen,eikä näkökään maailman parasta.Valokuvien tarkastelu tuottaa vaikeuksia.Sitä paitsi olen niin itsekäs,että tahdon joskus mennä yksikseni ilman pyörätuolista huolehtimista.Vielä lisäksi,tämä näyttelyn Helsinki on minun vanhempieni Helsinkiä,likeltä liippaa minuakin,vaikka synnyinkin muutamaa vuosikymmentä myöhemmin.
Jaahas,sitä ei nyt sitten tiedä,mikä kauppa milloinkin on auki,kun lakkoillaan vähän siellä sun täällä puotien piireissä.Miten käy tänään alkavien Hullujen päivien Stockmannilla,jos perjantaina ovat ukset päivän kiinni? Vappuviikkokin on sekavaa,kun ei tiedä,saako ja mistä nakit ja perunasalaatit,sillit ja perunat.Minäkin joudun tarkaan organisoimaan,kun muutenkin on vain sellainen kerran viikossa ruuanhankintapäivä.No,senhän tietää,että selvitään,mutta minkämoiset järjestelyt,sen näkee tuonnempana.Nälkään ei tässä maassa kukaan liene kuollut lakkoilun vuoksi.Se yletön hamstraaminen on minua aina huvittanut.Ruokaa ostetaan hullun lailla röykkiöittäin,kuin armeijaa varten.Sitten ollaan määrän kanssa naimisissa,kun lakko päättyy.Aivan varmasti osa päätyy myös roskikseen,joka taas panee ajattelemaan niitä ihmisiä,joilta puuttuu jokapäiväinen leipä meillä ja muualla.
Ai niin,kun tässä olen julkituonut syvän huolestumiseni siitä,että tuuraajahoitaja Sirkka otti ja lähti pohjoiseen juurilleen,niin olen saanut tilalle uuden ihmisen,Marjan.Aloittaa vasta toukokuussa ja on vain silloin tällöisesti miehen vahtina.Sekin parempi kuin ei mitään.Tuuraajista tuntuu olevan huutava pula.Tarvitsijoita ja kysyntää tarjontaa enemmän,eikä kaupunki tunnu tätä ottavan huomioon.Palkkaa pitäisi tarkistaa,että työn haluavia olisi enemmän.Minusta ei tähän ammattiin olisi.Vaatii luonnetta,rajatonta auttamisen halua,empaattisuutta asiakkaitten kanssa,jotka yleensä ovat iäkkäitä.Vaatii loputonta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä,tietoa hoidettavien sairauksista ja siitä,missä kahvipakkausta pidetään kulloisessakin taloudessa.Yhteinen kahvinjuontihetki on tärkeää,tuo tervetullutta vaihtelua rutiininomaiseen päivään.Tuuraaja antaa myös omaishoitajalle tilaa ja vapautta päästä hoitamisen ympyröistä hiukan pois,tuulettumaan ja virkistäytymään.Olkaamme siis kiitollisia ja me olemmekin.
Tänään taas ulkoilemaan.Mikä riemu onkaan lykkiä,kun esteitä ei ole.Siloista asfalttia pyörien alla,yllä sininen pilvetön taivas, pensaikoissa ja puitten oksilla lintujen nahistelua reviireistä.Kevät!
14. huhtikuuta 2010
11. huhtikuuta 2010
AURINGONPAISTETTA
Eilinen hiukan pitempi ulkoilu miehen kanssa teki eetwarttia.Lykin rantaan asti,sillä tie oli kuiva ja lumeton.Aurinko lämmitti mukavasti,istuuduin oikein penkille.Suuria jäälohkareita uiskenteli rannan tuntumassa,mutta pitemmällä oli selvää avovettä.Vedin sieraimiini kevätilmaa höystettynä vienolla mereltä päin tulevalla tuulella.Olipas hyvä olla!
Naapurit toisesta portaasta näkyivät tulevan.Huiskutin kättä.Pysähtyivät juttelemaan.Vaunuissa vajaan vuoden ikäinen poika katseli pyörein,sinisin silmin maailmaa ja minua.Esittäydyin.Poika ei hymyillyt,katse oli tutkiva.Puhelin naapureitten kanssa tovin.Emme parantaneet maailmaa,mutta keskustelimme valokuvauksesta,maalaustaiteesta,nykyarkkitehtuurista ja kevään tulemisesta.Virkistävää.Toivottelimme päivän jatkot ja lähdin miestäni lykkimään rantaraittia eteenpäin.Alkoi tuntua siltä,että lounas saattaisi olla poikaa.Käännyin kotiin.
Korkeasaaren "tappajakettu" on saatu ilmeisesti luontokuvaajan kameraan. Jos ketun titteli on huumorimielessä annettu,hyväksyn.Mutta jos se tarkoittaa paheksuvasti raakaa tappajaa,en hyväksy.Kettu on kettu! Sen tehtävä on saalistaa ja nythän se pääsi flamingoapajille vallan yllättäen ja teki sen,mitä kettu tekee.Se ei voinut hillitä itseään näin runsaan ruokapöydän ääressä,joka oli inhimillisen erehdyksen (=huolimattomuuden) takia aitaukseen sille katettu.Voi hyvin kuvitella sen tunteet ja innon.Ikävää vain,kun flamingot eivät päässeet pakoon.Leikattu pala siivistä esti lentämisenkin.Miksi ottaa henki kaikilta linnuilta? Kettu sekosi.Sen atavistinen vaisto otti vallan.Se muisti olevansa petojen jälkeläinen ja nyt saalista oli sen nenän edessä enemmänkin.Flamingotkin riehaantuivat.Kettu sai siiveniskuja,sitä potkittiin ja nokat iskeytyivät kipeää tehden sen kupeisiin.Sen taistelutahto kasvoi ja se näki mielessään ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi tässä korkeassa jalkaviidakossa tehdä sen,mikä ketulle oli ominaista.Ja se teki sen.Koko flamingokatras ikään ja sukupuoleen katsomatta menetti henkensä.Kettu poistui ruumiita täynnä olevalta taistelutantereelta maha pulleana.Uupuneena se kulki jäätä pitkin,kuten oli tullutkin, kohti Hylkysaarta,käpertyi lumeen ja nukahti punertava turkki auringonpaisteessa kiiltäen.Henkipattoa siitä ei tule.Sitä ei tunnistettaisi kuitenkaan ja se on viimeisenkin kavaltavan flamingonhöyhenen aivastanut suupielestään tuulen vietäväksi.Sen pituinen se.
Äskettäin kerrottiin suklaan tekevän hyvää ihmiselle.Estää verisuoni- ja sydäntautien syntymisen.Ostin heti paljon suklaata.Toisaalta taas suklaalla on tai saattaa olla lihottava vaikutus,joka puolestaan edistää verisuoni- ja sydänsairauksia.Miten ihminen tietää,mikä on oikein ja väärin? No,onhan toki kohtuus kaikessa.Kun sen sitten suklaanhimossaan oikein oivaltaisi. Kohtuudessa tämän hankkimani suklaamäärän pitäisi nyt sitten riittää ainakin ensi syksyyn asti.Saapas näkee.
Eilen laittelin jo partsia kesäkuntoon.Imurointia katossa ja lattialla.Toiseen korituoliin pehmusteet.Sitten istahdin nauttimaan näistä etukäteisjärjestelyistä.Loppusilaus myöhemmin.Onhan se taas niin kovin ihanaa!
Auringonpaistetta ja sinistä taivasta jälleen niin somasti,että tänään myös ulos.Asfaltilla ei enää jäätä,ei lumikokkareita pyörätuolin kulun esteenä.Pensaikossa varpuset,lokit kirkuvat ylempänä lennellen,kaarrellen ja kierrellen.Olo on joviaalia ja niin mukavaa.Hyvää sunnuntaipäivää.
Naapurit toisesta portaasta näkyivät tulevan.Huiskutin kättä.Pysähtyivät juttelemaan.Vaunuissa vajaan vuoden ikäinen poika katseli pyörein,sinisin silmin maailmaa ja minua.Esittäydyin.Poika ei hymyillyt,katse oli tutkiva.Puhelin naapureitten kanssa tovin.Emme parantaneet maailmaa,mutta keskustelimme valokuvauksesta,maalaustaiteesta,nykyarkkitehtuurista ja kevään tulemisesta.Virkistävää.Toivottelimme päivän jatkot ja lähdin miestäni lykkimään rantaraittia eteenpäin.Alkoi tuntua siltä,että lounas saattaisi olla poikaa.Käännyin kotiin.
Korkeasaaren "tappajakettu" on saatu ilmeisesti luontokuvaajan kameraan. Jos ketun titteli on huumorimielessä annettu,hyväksyn.Mutta jos se tarkoittaa paheksuvasti raakaa tappajaa,en hyväksy.Kettu on kettu! Sen tehtävä on saalistaa ja nythän se pääsi flamingoapajille vallan yllättäen ja teki sen,mitä kettu tekee.Se ei voinut hillitä itseään näin runsaan ruokapöydän ääressä,joka oli inhimillisen erehdyksen (=huolimattomuuden) takia aitaukseen sille katettu.Voi hyvin kuvitella sen tunteet ja innon.Ikävää vain,kun flamingot eivät päässeet pakoon.Leikattu pala siivistä esti lentämisenkin.Miksi ottaa henki kaikilta linnuilta? Kettu sekosi.Sen atavistinen vaisto otti vallan.Se muisti olevansa petojen jälkeläinen ja nyt saalista oli sen nenän edessä enemmänkin.Flamingotkin riehaantuivat.Kettu sai siiveniskuja,sitä potkittiin ja nokat iskeytyivät kipeää tehden sen kupeisiin.Sen taistelutahto kasvoi ja se näki mielessään ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi tässä korkeassa jalkaviidakossa tehdä sen,mikä ketulle oli ominaista.Ja se teki sen.Koko flamingokatras ikään ja sukupuoleen katsomatta menetti henkensä.Kettu poistui ruumiita täynnä olevalta taistelutantereelta maha pulleana.Uupuneena se kulki jäätä pitkin,kuten oli tullutkin, kohti Hylkysaarta,käpertyi lumeen ja nukahti punertava turkki auringonpaisteessa kiiltäen.Henkipattoa siitä ei tule.Sitä ei tunnistettaisi kuitenkaan ja se on viimeisenkin kavaltavan flamingonhöyhenen aivastanut suupielestään tuulen vietäväksi.Sen pituinen se.
Äskettäin kerrottiin suklaan tekevän hyvää ihmiselle.Estää verisuoni- ja sydäntautien syntymisen.Ostin heti paljon suklaata.Toisaalta taas suklaalla on tai saattaa olla lihottava vaikutus,joka puolestaan edistää verisuoni- ja sydänsairauksia.Miten ihminen tietää,mikä on oikein ja väärin? No,onhan toki kohtuus kaikessa.Kun sen sitten suklaanhimossaan oikein oivaltaisi. Kohtuudessa tämän hankkimani suklaamäärän pitäisi nyt sitten riittää ainakin ensi syksyyn asti.Saapas näkee.
Eilen laittelin jo partsia kesäkuntoon.Imurointia katossa ja lattialla.Toiseen korituoliin pehmusteet.Sitten istahdin nauttimaan näistä etukäteisjärjestelyistä.Loppusilaus myöhemmin.Onhan se taas niin kovin ihanaa!
Auringonpaistetta ja sinistä taivasta jälleen niin somasti,että tänään myös ulos.Asfaltilla ei enää jäätä,ei lumikokkareita pyörätuolin kulun esteenä.Pensaikossa varpuset,lokit kirkuvat ylempänä lennellen,kaarrellen ja kierrellen.Olo on joviaalia ja niin mukavaa.Hyvää sunnuntaipäivää.
10. huhtikuuta 2010
KESÄÄ ODOTELLESSA
Huomenia itselleni,lukijalle ehkä jotain muuta tänne kurkistaessaan.Aurinko paistaa,mittarissa pari astetta plussaa,lumettomia paikkoja pihalla.Aiomme ulos,mies ja minä.Eilen oli tuuraajahoitaja Sirkka viimeisen kerran.Palaa juurilleen kokopäiväiseksi lappilaiseksi.Minulle on epäselvää,saammeko tilalle jonkun miestä silloin tällöin vahtimaan.Silti: onnea Sirkalle ja kaikkea hyvää elämässä eteenpäin.
Meillä kuunnellaan eli siis mies kuuntelee kirjaa Langinkosken kalamajasta.Vierailun arvoinen paikka tämä Kymijoen kosken rannalla oleva museoksi vuonna 1933 muutettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama vuonna 1889 valmistunut maja.Onneksi se on säilytetty kertoen menneistä ajoista kahdenkin keisarin vierailtua kosken partaalla,ehkä lohia pyytäen ehkä vain tavattoman kauniista maisemasta nauttien kuohuja kuunnellen,pärskeiden leikkiä katsellen sillä hetkellä valtion hoitamisesta vapaana,irrotellen.
Orkideoja ei minulla usein ole ollut.Pidän enemmän liljoista ja eritoten kalloista,mutta nyt on kaksikin orkideaa.Toinen on nelivanaisena purkissa,kerran viikossa kastelu ja toinen leikkokukkana maljakossa.Uljaita ja jotenkin ylpeän oloisia ikään kuin liian hienoja,mutta hyvin kauniita.Antavat huusholliin tiettyä ylevyyttä.Ehkäpä onnistun pitämään purkissa olevan hengissä tavallista pitempään.Kun viherpeukaloita jaettiin,ne loppuivat juuri ennen minua.Jo hississä leikkokukat melkein säännöllisesti uuvahtavat.Silti tuumailen hankkivani tänä kesänä omakustanteisesti pihan puoleisen rapun vieressä olevaan pitkään kukkalaatikkoon esimerkiksi margaretoja.Ulkona olevien kasvien kanssa olen paremmin onnistunut.Pitää vain ensin saada lupa asukastoimikunnan rouvilta.Jos vaikka heruisi.
Turkki-fani ystäväni lähtee jälleen Turkkiin ensi kuussa.Nyt vain kahdeksi viikoksi.Tämän kuulin eilen ällistyksekseni.Siksi hämmästys,kun rouva on aikeissa syksyllä mennä mainittuun maahan peräti puoleksi vuodeksi.Ja juuri on palautunut sieltä kolmen kuukauden reissulta.Tämmöistä menemistä ja olemista teettää kun on sydänjuuriaan myöten maahan ihastunut.Olen onnellinen ja iloinen hänen puolestaan ja kanssaan.
Vajaan viikon kuluttua on jo huhtikuun puoliväli.Herttinen,mitenkä aika kuluu.Vaikka eihän aika mihinkään "kulu",se on,mutta näin sanotaan.Auringonkin kerrotaan "laskevan",vaikka se pysyy tukevasti paikallaan ja maapallo keikahtelee päivän ja yön välillä.Tunnustan,että on paljon romanttisempaa puhua auringonlaskusta.Vai mitä? Istua nyt kahden jonkun kanssa rannalla ja kuiskailla "voi mitenkä kauniisti käännymme poispäin auringosta". Siis huhtikuun puoliväli ja aletaan odottaa toukokuuta.Toukokuu on oikeastaan minun kuukauteni.Olen silloin syntynyt.Äiti kertoi aina,mitenkä sattui olemaan peijakkaan lämmin päivä siinä puuhastellessa minun maailmaan tulemisekseni.Toukokuussa myös aina rupesin kinumaan nilkkasukkia jalkaani.Äiti myöntyi joskus kyllä polvisukkiin.Ilmassa oli odotusta.
Koululaisena toukokuu lopetti lukukauden,kesä sai tulla.Vihreää maassa ja puissa,lintuja taivaalla,hyönteiset ahkeroivat.Kukaan ei ollut jouten.Aurinko tuntui iholla.Humallahden uimala avattiin,voi taas kiipeillä Missisipin kallioilla.Vanha Aino-pyörä odotti polkijaa.Hyppynarut ja pallot,parbidan ruudut piirrettiin asfalttiin.Ankarana pidetyn talonmiehenkin kasvoille ilmestyi hymyn tapainen.Kunnes hän sitten taas pian aloitti jöönpitämisen ja väitti meidän lasten meluavan liikaa.Me laskimme peffamäkeä portaissa ja se sattui aikalailla takalistoon.Kesäkuu hiljensi menoa.Iso osa muutti maalle.Se oli tapana.Mukaan otettiin jopa huonekaluja.Kuorma-autot olivat tavallinen näky talojen edessä.Kolmen kuukauden joltinenkin rauha,sanoi talonmies ja hymyili nyt leveämmin kuin toukokuussa.
Nyt mies suihkuun ja sitten ulos haistelemaan tämän vuoden kevättä.Tuoksu on muuten sama kuin minun lapsuudessani!
Meillä kuunnellaan eli siis mies kuuntelee kirjaa Langinkosken kalamajasta.Vierailun arvoinen paikka tämä Kymijoen kosken rannalla oleva museoksi vuonna 1933 muutettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama vuonna 1889 valmistunut maja.Onneksi se on säilytetty kertoen menneistä ajoista kahdenkin keisarin vierailtua kosken partaalla,ehkä lohia pyytäen ehkä vain tavattoman kauniista maisemasta nauttien kuohuja kuunnellen,pärskeiden leikkiä katsellen sillä hetkellä valtion hoitamisesta vapaana,irrotellen.
Orkideoja ei minulla usein ole ollut.Pidän enemmän liljoista ja eritoten kalloista,mutta nyt on kaksikin orkideaa.Toinen on nelivanaisena purkissa,kerran viikossa kastelu ja toinen leikkokukkana maljakossa.Uljaita ja jotenkin ylpeän oloisia ikään kuin liian hienoja,mutta hyvin kauniita.Antavat huusholliin tiettyä ylevyyttä.Ehkäpä onnistun pitämään purkissa olevan hengissä tavallista pitempään.Kun viherpeukaloita jaettiin,ne loppuivat juuri ennen minua.Jo hississä leikkokukat melkein säännöllisesti uuvahtavat.Silti tuumailen hankkivani tänä kesänä omakustanteisesti pihan puoleisen rapun vieressä olevaan pitkään kukkalaatikkoon esimerkiksi margaretoja.Ulkona olevien kasvien kanssa olen paremmin onnistunut.Pitää vain ensin saada lupa asukastoimikunnan rouvilta.Jos vaikka heruisi.
Turkki-fani ystäväni lähtee jälleen Turkkiin ensi kuussa.Nyt vain kahdeksi viikoksi.Tämän kuulin eilen ällistyksekseni.Siksi hämmästys,kun rouva on aikeissa syksyllä mennä mainittuun maahan peräti puoleksi vuodeksi.Ja juuri on palautunut sieltä kolmen kuukauden reissulta.Tämmöistä menemistä ja olemista teettää kun on sydänjuuriaan myöten maahan ihastunut.Olen onnellinen ja iloinen hänen puolestaan ja kanssaan.
Vajaan viikon kuluttua on jo huhtikuun puoliväli.Herttinen,mitenkä aika kuluu.Vaikka eihän aika mihinkään "kulu",se on,mutta näin sanotaan.Auringonkin kerrotaan "laskevan",vaikka se pysyy tukevasti paikallaan ja maapallo keikahtelee päivän ja yön välillä.Tunnustan,että on paljon romanttisempaa puhua auringonlaskusta.Vai mitä? Istua nyt kahden jonkun kanssa rannalla ja kuiskailla "voi mitenkä kauniisti käännymme poispäin auringosta". Siis huhtikuun puoliväli ja aletaan odottaa toukokuuta.Toukokuu on oikeastaan minun kuukauteni.Olen silloin syntynyt.Äiti kertoi aina,mitenkä sattui olemaan peijakkaan lämmin päivä siinä puuhastellessa minun maailmaan tulemisekseni.Toukokuussa myös aina rupesin kinumaan nilkkasukkia jalkaani.Äiti myöntyi joskus kyllä polvisukkiin.Ilmassa oli odotusta.
Koululaisena toukokuu lopetti lukukauden,kesä sai tulla.Vihreää maassa ja puissa,lintuja taivaalla,hyönteiset ahkeroivat.Kukaan ei ollut jouten.Aurinko tuntui iholla.Humallahden uimala avattiin,voi taas kiipeillä Missisipin kallioilla.Vanha Aino-pyörä odotti polkijaa.Hyppynarut ja pallot,parbidan ruudut piirrettiin asfalttiin.Ankarana pidetyn talonmiehenkin kasvoille ilmestyi hymyn tapainen.Kunnes hän sitten taas pian aloitti jöönpitämisen ja väitti meidän lasten meluavan liikaa.Me laskimme peffamäkeä portaissa ja se sattui aikalailla takalistoon.Kesäkuu hiljensi menoa.Iso osa muutti maalle.Se oli tapana.Mukaan otettiin jopa huonekaluja.Kuorma-autot olivat tavallinen näky talojen edessä.Kolmen kuukauden joltinenkin rauha,sanoi talonmies ja hymyili nyt leveämmin kuin toukokuussa.
Nyt mies suihkuun ja sitten ulos haistelemaan tämän vuoden kevättä.Tuoksu on muuten sama kuin minun lapsuudessani!
7. huhtikuuta 2010
PÄÄSIÄISESTÄ PÄÄSTYÄ
Nonnih,ainakin täällä päin Helsinkiä sataa lunta.Niin että se siitä kävelykenkäsäästä.Toisaalta taas huhtikuu on aina ollut oikullinen kuukausi,niin että varsin normaalia säänvaihtelua.Mutta kun panin jo säilöön talvijalkineet!Ja pitäisi ottaa mies mukaan ja lykkiä kauppaan katsomaan leipätilannetta,kun lakon pukkasivat elintarvikepuolella.
Kun pari päivää sitten olimme ulkona,niin ei epäilystäkään,lokkeja jo vaikka kuinka paljon.Lentelivät kuin Euroopan omistajat rantakadun yllä kirkuen kovaa ja korkealla: mehän oomme taas tulleet,teemme poikaset pulleet,ryöstämme jätskit ja pullat,oi te ihmiskullat! No,lokit kuuluvat rantakaupunkeihin,on niistä haittaa tai ei.Ja jos niitä ei jonain keväänä enää tulisikaan,ei sekään olisi hyvä.Kunhan me vain oppisimme,että emme jättäisi ruokajämiä pitkin ja poikin,emme syöttäisi lokkeja toreilla,niin ne oppisivat elämään linnun lailla merestä kalaa pyytäen,eikä makkaraa ihmisiltä hinkuen.
Eilen hiukan harmistuin.Sain yllättäen tietää,että kaupunki on alkanut saitailla kotonakin hoidettavien potilaitten sairauteen liittyvissä tarvikkeissa.Tulipa mieleen,että yhä omaishoitajan työ säästää rahaa kaupungille,että miksi pihdata? Näin se vain on,eikä tutkainta vastaan käy tässäkään tapauksessa taisteleminen.Eilen myös lueskelin taas rahvaan ajatuksia HS:n keskustelupalstalla vammaiskuljetuksista.Kun taksimatkat joitakin kanssaihmisiämme jurppii ja syvältä.Ne,jotka eivät tiedä,luulevat ilmaiseksi taksilla päästävän ympäriämpäri tämän rakkaan Suomenmaan ja yhteiskunta kuulemma maksaa.Asiahan ei ole tokikaan niin,vaan vammaiskuljetuksissa on aina omavastuumaksu,eikä asioimismatkoja muihin kaupunkeihin Vantaata ja Espoota lukuun ottamatta voi tehdä.Kaupungin korvattavissa kuljetuksissa omavastuu on pienempi ja jos matka kuuluu Kela-korvattaviin,suurempi.Kelamatka edellyttää vain ja ainoastaan sairauteen liittyvää matkaa (hoito- tai lääkärikäynti),eikä korvattavaa heru,ellei ole vahvoja perusteita.Tämä tarkoittaa liikuntarajoitteisuutta,näkövammaisuutta jne. Kuten eräs kuljetuksia (niin asioimiskäyntejä kuin sairauteen liittyviä)puolustava kirjoitti,me antaisimme melkein mitä vaan,jos saisimme terveytemme ja rajoittamattoman liikuntakyvyn takaisin joko itsellemme tai hoidettavallemme.Kateus on suomalaisen perisynti ja se ilmenee jopa näin absurdilla tavalla.
Kylmä kahvi kaunistaa,sanoo vanhakansa.Lipitän tässä oheisjuomana juuri tätä kaunistavaa.Tulos ei ole kuitenkaan tyydyttävä.Kun ei auta ryppyvoiteetkaan,niin ei toki kahvikaan,vaikka litratolkulla pistelisin.Kannatan kuitenkin ryppyvoiteita.Ihan sen vuoksi,että käyttäminen tuloksista riippumatta tuo mielihyvää.Purkki kaunis,tuoksu hyvä ja tuote ostettu ylellisen tuntuisesta kaupasta yleensä.Sen ryppyjä hävittävään voimaan en usko.Mutta psyykinen puoli on tärkeä ja jokainen nainen tietää,että ikääntymistä ei voi estää.Ei sen näkyvää puolta,ei edes plastiikkaleikkauksilla taitavankaan kirurgin käsissä.Jos kasvot paranevat hetkellisesti,muu kroppa on sitä mitä on.Ja luonto tekee tehtäväänsä,on veitsi käynyt tai ei.Ja onko se nyt niin kauheaa,jos ikä näkyy? Ikuinen nuoruus tai siltä näyttävä olisi luultavasti kauheaa.Muistamme Dorian Grayn kammottavan tarinan.Kun mieli on iloinen ja hymy herkässä, näytämme hyvältä on ikä sitten ihan mikä vaan.Eiks niin,sisaret kaikenikäiset?
Ensimmäisessä kerroksessa on remontti.Hitsiläinen sitä poraamisääntä! Se jytisyttää koko rappua.Roskiskeikalla huomasin ison keittiöremontin olevan käynnissä.Seinääkin puretaan.Tiilet on kova pala.Poraamisen aikana puhelimessa puhuminen melkein mahdotonta,ääni hallitsee koko huoneistoa.Illaksi tyyntyy,viikonloput rauhaisia.Mutta se,mikä on tehtävä,on tehtävä.Näin se on.
Kirjoittamisiin.
Kun pari päivää sitten olimme ulkona,niin ei epäilystäkään,lokkeja jo vaikka kuinka paljon.Lentelivät kuin Euroopan omistajat rantakadun yllä kirkuen kovaa ja korkealla: mehän oomme taas tulleet,teemme poikaset pulleet,ryöstämme jätskit ja pullat,oi te ihmiskullat! No,lokit kuuluvat rantakaupunkeihin,on niistä haittaa tai ei.Ja jos niitä ei jonain keväänä enää tulisikaan,ei sekään olisi hyvä.Kunhan me vain oppisimme,että emme jättäisi ruokajämiä pitkin ja poikin,emme syöttäisi lokkeja toreilla,niin ne oppisivat elämään linnun lailla merestä kalaa pyytäen,eikä makkaraa ihmisiltä hinkuen.
Eilen hiukan harmistuin.Sain yllättäen tietää,että kaupunki on alkanut saitailla kotonakin hoidettavien potilaitten sairauteen liittyvissä tarvikkeissa.Tulipa mieleen,että yhä omaishoitajan työ säästää rahaa kaupungille,että miksi pihdata? Näin se vain on,eikä tutkainta vastaan käy tässäkään tapauksessa taisteleminen.Eilen myös lueskelin taas rahvaan ajatuksia HS:n keskustelupalstalla vammaiskuljetuksista.Kun taksimatkat joitakin kanssaihmisiämme jurppii ja syvältä.Ne,jotka eivät tiedä,luulevat ilmaiseksi taksilla päästävän ympäriämpäri tämän rakkaan Suomenmaan ja yhteiskunta kuulemma maksaa.Asiahan ei ole tokikaan niin,vaan vammaiskuljetuksissa on aina omavastuumaksu,eikä asioimismatkoja muihin kaupunkeihin Vantaata ja Espoota lukuun ottamatta voi tehdä.Kaupungin korvattavissa kuljetuksissa omavastuu on pienempi ja jos matka kuuluu Kela-korvattaviin,suurempi.Kelamatka edellyttää vain ja ainoastaan sairauteen liittyvää matkaa (hoito- tai lääkärikäynti),eikä korvattavaa heru,ellei ole vahvoja perusteita.Tämä tarkoittaa liikuntarajoitteisuutta,näkövammaisuutta jne. Kuten eräs kuljetuksia (niin asioimiskäyntejä kuin sairauteen liittyviä)puolustava kirjoitti,me antaisimme melkein mitä vaan,jos saisimme terveytemme ja rajoittamattoman liikuntakyvyn takaisin joko itsellemme tai hoidettavallemme.Kateus on suomalaisen perisynti ja se ilmenee jopa näin absurdilla tavalla.
Kylmä kahvi kaunistaa,sanoo vanhakansa.Lipitän tässä oheisjuomana juuri tätä kaunistavaa.Tulos ei ole kuitenkaan tyydyttävä.Kun ei auta ryppyvoiteetkaan,niin ei toki kahvikaan,vaikka litratolkulla pistelisin.Kannatan kuitenkin ryppyvoiteita.Ihan sen vuoksi,että käyttäminen tuloksista riippumatta tuo mielihyvää.Purkki kaunis,tuoksu hyvä ja tuote ostettu ylellisen tuntuisesta kaupasta yleensä.Sen ryppyjä hävittävään voimaan en usko.Mutta psyykinen puoli on tärkeä ja jokainen nainen tietää,että ikääntymistä ei voi estää.Ei sen näkyvää puolta,ei edes plastiikkaleikkauksilla taitavankaan kirurgin käsissä.Jos kasvot paranevat hetkellisesti,muu kroppa on sitä mitä on.Ja luonto tekee tehtäväänsä,on veitsi käynyt tai ei.Ja onko se nyt niin kauheaa,jos ikä näkyy? Ikuinen nuoruus tai siltä näyttävä olisi luultavasti kauheaa.Muistamme Dorian Grayn kammottavan tarinan.Kun mieli on iloinen ja hymy herkässä, näytämme hyvältä on ikä sitten ihan mikä vaan.Eiks niin,sisaret kaikenikäiset?
Ensimmäisessä kerroksessa on remontti.Hitsiläinen sitä poraamisääntä! Se jytisyttää koko rappua.Roskiskeikalla huomasin ison keittiöremontin olevan käynnissä.Seinääkin puretaan.Tiilet on kova pala.Poraamisen aikana puhelimessa puhuminen melkein mahdotonta,ääni hallitsee koko huoneistoa.Illaksi tyyntyy,viikonloput rauhaisia.Mutta se,mikä on tehtävä,on tehtävä.Näin se on.
Kirjoittamisiin.
5. huhtikuuta 2010
HUHTIKUUN VIIDES
Toinen pääsiäispäivä menossa.Huomenna olisi isäni nimipäivä,mutta isää ei enää ole.Harmaa aamu,pilvinen taivas,hiljaista.Arki palautuu elämänäänineen ja seuraava kahden pyhän aika onkin vapun tienoo.Silloin ollaan jo kesän korvalla.Mikä ilo!
Lueskelin taas HS:n nettisivuja ja uutinen kertoo brittiläisen pariskunnan saaneen Dubaissa vankeutta julkisesta suutelemisesta,humalassa olosta ja hyväilyistä.Palsta,jossa otettiin kantaa asiasta,pursui kielteistä asennoitumista Dubain tapaa kohtaan kohdella ulkomaalaisia.Myös arvosteltiin lakeja ja niiden ankaruutta.
Mikä ihmeen oikeus meillä on kritisoida toisen maan lakeja ja tapoja? Pariskunta on jo pitempään asunut Dubaissa,että aivan varmasti tiesi lait ja tavat.Ja vaikka olisi juuri maahan tullut,on taatusti saanut informaatiota sikäläisistä käytöstavoista.Miksi siis uhmata? Miksi käyttäytyä epäkunnioittavasti? Olen aina ollut sitä mieltä,että maassa maan tavalla lain noudattaminen mukaan lukien tai maasta pois.Niin Suomessa kuin muuallakin.Kun Dubaissa tai muissa arabiemiraateissa asuu tai käy, on asiaan kuuluvaa käyttäytyä niin,ettei käytös loukkaa maan tapoja ja lakeja,vaikka ne kuinka meistä ulkopuolisista tuntuisivatkin oudoilta.Hyväksyn täysin brittipariskunnan saaman rangaistuksen.Itse aiheutettua.
Karitsanpaisti onnistui yli odotusten.Maistui makoisalta lisukkeineen päivineen.Tänään samaa kutakuinkin.Pashan söin ihan ite.Miehellä diabetes.Hänelle annoin tuoreita marjoja.Partsin narsissit yhä voimissaan,mutta olohuoneen tulppaanit vetelevät viimeisiään.Polttelin eilen lyhdyissä tuikkuja parvekkeella.Oli ikään kuin Suomen länsirannikon pääsiäistulet pienoiskoossa.Noitiako karkottelin? Pidän kynttiöiden valosta.On niin pehmeän ystävällistä ja luo aina pienen romanttisuuden tunnun.Sopii mihin vuodenaikaan tahansa pimeän aikaan.Pohjoisen pallonpuoliskon ympärivuorokautinen valo hiukan hankaloittaa suvella.Mutta elokuun illat jo eteläisessä Suomessa ovat otollista kynttilänpoltteluaikaa.
Tästä tulikin mieleeni muisto Oulunläänistä,kesäyöstä,jänispaistista ja hyvistä ystävistä.Mies ja minä vierailimme Perämeren rannalla ystäviemme luona.Pimeää ei tullut,eikä kelloa katseltu.Tuli nälkä.Emäntä otti miehensä metsästämän jäniksen jääkaapista,maustoi,pani sen muutaman katajanoksan kanssa pataan,lurautti viiniä päälle.Juttu luisti,nauru raikui,kesäyö kului.En tosin siinä vaiheessa edes tiennyt,että etelän nukkumaanmenoaika oli jo ohitse.Ei nukuttanut.Aurinko paistoi,kissa kehräsi lattialla,keittiöstä leijaili hyvät tuoksut.Jänispaisti pöytään lisukeherkkuineen,isäntä kaatoi viiniä laseihin.Ruoka maistui.Kuinka ollakaan silmäni osuivat kelloon.Viisari oli jossain neljännnumeron päällä.Oliko aamu vai iltapäivä? Oli aamu! Hituistakaan emme olleet nukkuneet.Yöllinen ateria ei edes oudoksuttanut.Siitä tuli mieluinen muisto, elämys yöttömässä yössä.
Tänä keväänä olisi vielä parin visiitin aika.Olen jo pitemmän aikaa haikaillut kutsuvani neljä luokkatoveriani kyläilemään.Kolmea heistä en ole tavannut vuosikymmeniin.Myös Hepi odottaa kutsua päästä kertomaan Turkin kuulumisensa.Minulla pitää olla oikea fiilis,ennen kuin alan emännöidä ja se on nyt vähän antanut odotuttaa itseään.Mutta kyllä se tästä.
Lumi edellen sulannut ja haihtunut taivaan tuuliin.Pihateillä jo sipsuttelee mukavasti pikkukengissä roskiskeikalla.Mikä autuus,ettei tarvitse pynttäytyä kuten paksun lumen aikaan.Joet tulvivat,jäät liikehtivät vääriinkin paikkoihin.Isäni kertoi aina,mitenkä he pikkupoikina lähtivät joukolla katselemaan jäittenlähtöä Vantaanjoessa.Jäät paukkuivat,vesi kohisi koskessa vaahtopäin,luonto näytti isännän elkeet.Nykyisinkin ihmiset kerääntyvät näitä kuohuvia ja pärskyviä näytöksiä jokien varsilla seuraamaan.Joki hiljentyy aikanaan.Juoksuttaa vettään arvokkaasti kohti jokisuuta.Kunnes kaikki alkaa seuraavana keväänä alusta.
Tämmöistä tänään.
Lueskelin taas HS:n nettisivuja ja uutinen kertoo brittiläisen pariskunnan saaneen Dubaissa vankeutta julkisesta suutelemisesta,humalassa olosta ja hyväilyistä.Palsta,jossa otettiin kantaa asiasta,pursui kielteistä asennoitumista Dubain tapaa kohtaan kohdella ulkomaalaisia.Myös arvosteltiin lakeja ja niiden ankaruutta.
Mikä ihmeen oikeus meillä on kritisoida toisen maan lakeja ja tapoja? Pariskunta on jo pitempään asunut Dubaissa,että aivan varmasti tiesi lait ja tavat.Ja vaikka olisi juuri maahan tullut,on taatusti saanut informaatiota sikäläisistä käytöstavoista.Miksi siis uhmata? Miksi käyttäytyä epäkunnioittavasti? Olen aina ollut sitä mieltä,että maassa maan tavalla lain noudattaminen mukaan lukien tai maasta pois.Niin Suomessa kuin muuallakin.Kun Dubaissa tai muissa arabiemiraateissa asuu tai käy, on asiaan kuuluvaa käyttäytyä niin,ettei käytös loukkaa maan tapoja ja lakeja,vaikka ne kuinka meistä ulkopuolisista tuntuisivatkin oudoilta.Hyväksyn täysin brittipariskunnan saaman rangaistuksen.Itse aiheutettua.
Karitsanpaisti onnistui yli odotusten.Maistui makoisalta lisukkeineen päivineen.Tänään samaa kutakuinkin.Pashan söin ihan ite.Miehellä diabetes.Hänelle annoin tuoreita marjoja.Partsin narsissit yhä voimissaan,mutta olohuoneen tulppaanit vetelevät viimeisiään.Polttelin eilen lyhdyissä tuikkuja parvekkeella.Oli ikään kuin Suomen länsirannikon pääsiäistulet pienoiskoossa.Noitiako karkottelin? Pidän kynttiöiden valosta.On niin pehmeän ystävällistä ja luo aina pienen romanttisuuden tunnun.Sopii mihin vuodenaikaan tahansa pimeän aikaan.Pohjoisen pallonpuoliskon ympärivuorokautinen valo hiukan hankaloittaa suvella.Mutta elokuun illat jo eteläisessä Suomessa ovat otollista kynttilänpoltteluaikaa.
Tästä tulikin mieleeni muisto Oulunläänistä,kesäyöstä,jänispaistista ja hyvistä ystävistä.Mies ja minä vierailimme Perämeren rannalla ystäviemme luona.Pimeää ei tullut,eikä kelloa katseltu.Tuli nälkä.Emäntä otti miehensä metsästämän jäniksen jääkaapista,maustoi,pani sen muutaman katajanoksan kanssa pataan,lurautti viiniä päälle.Juttu luisti,nauru raikui,kesäyö kului.En tosin siinä vaiheessa edes tiennyt,että etelän nukkumaanmenoaika oli jo ohitse.Ei nukuttanut.Aurinko paistoi,kissa kehräsi lattialla,keittiöstä leijaili hyvät tuoksut.Jänispaisti pöytään lisukeherkkuineen,isäntä kaatoi viiniä laseihin.Ruoka maistui.Kuinka ollakaan silmäni osuivat kelloon.Viisari oli jossain neljännnumeron päällä.Oliko aamu vai iltapäivä? Oli aamu! Hituistakaan emme olleet nukkuneet.Yöllinen ateria ei edes oudoksuttanut.Siitä tuli mieluinen muisto, elämys yöttömässä yössä.
Tänä keväänä olisi vielä parin visiitin aika.Olen jo pitemmän aikaa haikaillut kutsuvani neljä luokkatoveriani kyläilemään.Kolmea heistä en ole tavannut vuosikymmeniin.Myös Hepi odottaa kutsua päästä kertomaan Turkin kuulumisensa.Minulla pitää olla oikea fiilis,ennen kuin alan emännöidä ja se on nyt vähän antanut odotuttaa itseään.Mutta kyllä se tästä.
Lumi edellen sulannut ja haihtunut taivaan tuuliin.Pihateillä jo sipsuttelee mukavasti pikkukengissä roskiskeikalla.Mikä autuus,ettei tarvitse pynttäytyä kuten paksun lumen aikaan.Joet tulvivat,jäät liikehtivät vääriinkin paikkoihin.Isäni kertoi aina,mitenkä he pikkupoikina lähtivät joukolla katselemaan jäittenlähtöä Vantaanjoessa.Jäät paukkuivat,vesi kohisi koskessa vaahtopäin,luonto näytti isännän elkeet.Nykyisinkin ihmiset kerääntyvät näitä kuohuvia ja pärskyviä näytöksiä jokien varsilla seuraamaan.Joki hiljentyy aikanaan.Juoksuttaa vettään arvokkaasti kohti jokisuuta.Kunnes kaikki alkaa seuraavana keväänä alusta.
Tämmöistä tänään.
3. huhtikuuta 2010
KEVÄÄN TUNNOSSA
Pääsiäiseksi ostamani vielä eilen tanakasti seisseet tulpaanit ovat kasvaneet pituutta ja jököttävät kallellaan kukin eri suuntaan olohuoneen maljakossa.Mutta parvekkeen narsissit katsovat alas pihalle freesinä ja suorina lisää kukkaa lykkien.Kävimme ulkona,lätäköitä,tihkusadetta.Talven sorat jalkakäytävillä narskuvat kengän alla.Harakka ahertaa jättipesänsä kimpussa,kantaa risuja.Tökkii niitä sopivaksi katsomaansa paikkaan.Hiekkalaatikon lelut ovat ilmestyneet lumen alta.Naapuripihalla viimejouluiset äkkilumen yllättämät kuusenrangat työntyvät esille veden sekaisista madaltuneista kinoksista.Koivujen oksilla vesipisarat kimaltelevat ennen maahan putoamistaan.Taivas harmaan pilvipeiton suojassa.Kerrotaan västäräkkien jo tulleen.Keväältä tuoksuu,kesän odotusta.
"Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lautajuova järven jäällä
- kesä tulee,ihanaa!"
(Lauri Viita)
Huomenna on pääsiäinen."Joulu tulloo jongertaa,pääsiäinen pängertää".Mahdottoman Hyvää Pääsiäistä meille kaikille!
"Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lautajuova järven jäällä
- kesä tulee,ihanaa!"
(Lauri Viita)
Huomenna on pääsiäinen."Joulu tulloo jongertaa,pääsiäinen pängertää".Mahdottoman Hyvää Pääsiäistä meille kaikille!
2. huhtikuuta 2010
PITKÄPERJANTAINA
Narsisseja parvekkeella,tulppaaneja olohuoneessa,jääkaapissa karitsanpaisti sulamassa,mämmiä ja pashaa.Siinäpä pääsiäistä.Vaikka ihan ite kehunkin,niin oma tekemäni pasha on parempaa kuin nämä teolliset.Vuosiin en ole tehnyt,mutta puinen muotti kirkollisine kuvioineen on yhä tallella,jos vaikka joskus pistäisi tekemisen kärpänen.Pääsiäiseen on muinoin paneuduttu enemmänkin.Koti koristeltu,munat maalattu,ruuat valmistettu.Mies aikoinaan maalannut munia kuin muutakin.Paras pääsiäismuna oli se,missä kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen istuu saunassa.Panin munia nauhan varassa roikkumaan ruokapöydän yläpuolelle,jossa niitä oli mukava ihailla.Joitakin on vielä jossakin laatikossa säilössä,osa vuosien saatossa särkynytkin.Kun perhepiiri alkoi huveta ympärillä,jäi myös pääsiäiskoristeet esille laittamatta.Korttejakaan en lähetä,vaikka tänäkin vuonna saimme ystäviltä.Käytän puhelinta ja sähköpostia.
No,sitten on saatu selville tärkiä asia naisen kauneudessa.Että siis miten se mitataan aivan matemaattisen tarkasti.Paolo Torretta Suomen Kuvalehdessä kertoo täydellisistä kasvoista seuraavaa.Se on tietty kaava: silmien ja suun välisen etäisyyden pitää olla 36% kasvojen pituudesta ja silmien välisen etäisyyden 46% kasvojen leveydestä.Tätä mieltä on sandiegolainen tutkija Pamela Pallett Kalifornian yliopistossa.Nämä kriteerit on otettava huomioon kauneutta mitattaessa.Tosin Pallettin mukaan myös silmien muoto ja huulien koko voivat tehdä kasvoista niin ikään viehättävät.
Tulos on ilmiselvästi sukua antiikin Pythagoraan ja muiden antiikin Kreikan matemaatikkojen kehittämälle "kultaiselle leikkaukselle",joka saadaan,kun jana jaetaan kahteen osaan niin,että lyhyemmän osan suhde pitempään osaan on sama kuin pitemmän osan suhde koko janaan.Tämän on havaittu kautta aikain miellyttävän silmää niin kasvoissa kuin rakennuksissa ja taiteessa. Leonardo da Vincin Mona Lisa on oiva esimerkki.
Näin siis SK tällä viikolla,että siitä vaan mittailemaan.
Olen kevään aikana katsellut mäyräkoiran kuorta eli siis pahvia pyörävajan katolla kutakuinkin lähellä reunaa,jonne sen joku on viskannut ennen lumien tuloa.Nyt se ryömi esille.Hiukan nuukahtaneen näköisenä,vetisenä ja kovat pakkaset kokeneena.Kokemuksesta tiedän,että se on ja pysyy siellä vaikka tuomiopäivään asti,jos minä en sitä käy poistamaan.Otin ikioman lehtiharavani ja skrabasin pahvin alas.Kävi ihan helposti ja se tömähti jalkojeni juureen.Vein roskikseen.Myös kaksi tyhjää olutpulloa pääsi samaan seuraan.Olivat pystyssä lumikasassa.Yleensähän suomalainen rikkoo poisheittäessään lasiesineen.Syytä on tutkittu,vaan ei selvitetty.Helinäkö miellyttää? Vai yletön särkemisen himo? Nämä kaksi olivat kumma kyllä ehjiä.
Helsingin kaavoituskatsaus-lehti 2010 on ilmestynyt.Ryhdyin lukemaan,mitä täällä tapahtuu tai aiotaan panna tapahtumaan.Vaikka mitä ja minne.Katajanokalle tulee maanalainen pysäköintialue,torikortteleita Senaatintorin ja Kauppatorin välisillä kaduilla saatetaan ihmisystävällisemmiksi jokapojan (ja -tytön) käyttöön.Kannatan!Liiketiloja,hotelleja,kahviloita ja ravintoloita,kulttuuritiloja.Mikäs sitten on pasteeraillessa! Keskustassa laajennetaan kävelylle pyhitettyjä alueita.Linnanmäen vesilinnat uuteen käyttöön jne. Uudistettavia kohteita on kymmenittäin ulottuen myös kantakaupunkia kauemmaksi Helsingin lähiöosiin. I have a dream,sanovat varmaan kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa.
Illalla katselin elokuvan Edith Piafista.Joskus olen nähnyt aivan dokumentinkin tästä Pariisin varpusesta,joka eli räväkkään särmikkään,osin onnettomankin elämän sairauksineen ja iloliemineen.Meillä on pari LP-levyä Piafin laulamana.Niitä joskus kuuntelen vanhalla levysoittimellani.Katselin elokuvaa suurella mieltymyksellä,vaikka se poukkoilikin lapsuudesta aikuisuuteen edestakaisin pannen katsojan seuraamaan tiiviisti elokuvan etenemistä.Miksi niin monet etevät ja rakastetut taiteilijat joutuvat jättämään tämän elämän liian varhain? No,sanotaan jumalien rakastavan nuoria.
Kun minä olin nuori,tämä pitkäperjantai oli vakava päivä.Ei elokuvia,ei ulkona syömistä,elämä oli suurelta osin täydellisessä pyssäyksessä.Se oli nuorelle ihmiselle yhtä piinaa ja melkein koko pääsiäisen aika.Vasta toisena pääsiäispäivänä urkeni iloittelujen tiet ja me kirmasimme ulos kuin vasikat navetasta kevätaurinkoon.Nyt ovat tavat löyhtyneet ja kukin saa ajatella näistä päivistä omalla tavallaan.Elämä ei ole pysähtynyt.Minulla on ystävä,joka sytyttää pitkäperjantaina kodissaan kynttilöitä.Kirkot täyttyvät,saarnat kuunnellaan.Muistellaan päivää kauan sitten Golgatan kukkulan varjoissa. Kuka muistelee,kuka ei.Kuka uskoo,kuka ei.
No,sitten on saatu selville tärkiä asia naisen kauneudessa.Että siis miten se mitataan aivan matemaattisen tarkasti.Paolo Torretta Suomen Kuvalehdessä kertoo täydellisistä kasvoista seuraavaa.Se on tietty kaava: silmien ja suun välisen etäisyyden pitää olla 36% kasvojen pituudesta ja silmien välisen etäisyyden 46% kasvojen leveydestä.Tätä mieltä on sandiegolainen tutkija Pamela Pallett Kalifornian yliopistossa.Nämä kriteerit on otettava huomioon kauneutta mitattaessa.Tosin Pallettin mukaan myös silmien muoto ja huulien koko voivat tehdä kasvoista niin ikään viehättävät.
Tulos on ilmiselvästi sukua antiikin Pythagoraan ja muiden antiikin Kreikan matemaatikkojen kehittämälle "kultaiselle leikkaukselle",joka saadaan,kun jana jaetaan kahteen osaan niin,että lyhyemmän osan suhde pitempään osaan on sama kuin pitemmän osan suhde koko janaan.Tämän on havaittu kautta aikain miellyttävän silmää niin kasvoissa kuin rakennuksissa ja taiteessa. Leonardo da Vincin Mona Lisa on oiva esimerkki.
Näin siis SK tällä viikolla,että siitä vaan mittailemaan.
Olen kevään aikana katsellut mäyräkoiran kuorta eli siis pahvia pyörävajan katolla kutakuinkin lähellä reunaa,jonne sen joku on viskannut ennen lumien tuloa.Nyt se ryömi esille.Hiukan nuukahtaneen näköisenä,vetisenä ja kovat pakkaset kokeneena.Kokemuksesta tiedän,että se on ja pysyy siellä vaikka tuomiopäivään asti,jos minä en sitä käy poistamaan.Otin ikioman lehtiharavani ja skrabasin pahvin alas.Kävi ihan helposti ja se tömähti jalkojeni juureen.Vein roskikseen.Myös kaksi tyhjää olutpulloa pääsi samaan seuraan.Olivat pystyssä lumikasassa.Yleensähän suomalainen rikkoo poisheittäessään lasiesineen.Syytä on tutkittu,vaan ei selvitetty.Helinäkö miellyttää? Vai yletön särkemisen himo? Nämä kaksi olivat kumma kyllä ehjiä.
Helsingin kaavoituskatsaus-lehti 2010 on ilmestynyt.Ryhdyin lukemaan,mitä täällä tapahtuu tai aiotaan panna tapahtumaan.Vaikka mitä ja minne.Katajanokalle tulee maanalainen pysäköintialue,torikortteleita Senaatintorin ja Kauppatorin välisillä kaduilla saatetaan ihmisystävällisemmiksi jokapojan (ja -tytön) käyttöön.Kannatan!Liiketiloja,hotelleja,kahviloita ja ravintoloita,kulttuuritiloja.Mikäs sitten on pasteeraillessa! Keskustassa laajennetaan kävelylle pyhitettyjä alueita.Linnanmäen vesilinnat uuteen käyttöön jne. Uudistettavia kohteita on kymmenittäin ulottuen myös kantakaupunkia kauemmaksi Helsingin lähiöosiin. I have a dream,sanovat varmaan kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa.
Illalla katselin elokuvan Edith Piafista.Joskus olen nähnyt aivan dokumentinkin tästä Pariisin varpusesta,joka eli räväkkään särmikkään,osin onnettomankin elämän sairauksineen ja iloliemineen.Meillä on pari LP-levyä Piafin laulamana.Niitä joskus kuuntelen vanhalla levysoittimellani.Katselin elokuvaa suurella mieltymyksellä,vaikka se poukkoilikin lapsuudesta aikuisuuteen edestakaisin pannen katsojan seuraamaan tiiviisti elokuvan etenemistä.Miksi niin monet etevät ja rakastetut taiteilijat joutuvat jättämään tämän elämän liian varhain? No,sanotaan jumalien rakastavan nuoria.
Kun minä olin nuori,tämä pitkäperjantai oli vakava päivä.Ei elokuvia,ei ulkona syömistä,elämä oli suurelta osin täydellisessä pyssäyksessä.Se oli nuorelle ihmiselle yhtä piinaa ja melkein koko pääsiäisen aika.Vasta toisena pääsiäispäivänä urkeni iloittelujen tiet ja me kirmasimme ulos kuin vasikat navetasta kevätaurinkoon.Nyt ovat tavat löyhtyneet ja kukin saa ajatella näistä päivistä omalla tavallaan.Elämä ei ole pysähtynyt.Minulla on ystävä,joka sytyttää pitkäperjantaina kodissaan kynttilöitä.Kirkot täyttyvät,saarnat kuunnellaan.Muistellaan päivää kauan sitten Golgatan kukkulan varjoissa. Kuka muistelee,kuka ei.Kuka uskoo,kuka ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)