OHI ON

 Nyt on sitten itsenäisyyspäivän tanssit taas linnassa tanssittu ja puvut arvosteltu, laahusten päälle stampattu, syöty ja juotu. Ihan kivaa oli karkeloita seurata tv:stä mukavasti yöpaitaan pukeutuneena. Jatkoja en seurannut. Menin nukkumaan. Suomi täytti 108v.

Löysin vanhan päiväkirjani. Olin 16-17-vuotias ja joka sivulla eri poikaan kuolettavasti rakastunut. Kävin koulua ja tanssikoulua, elämä oli auvoista ja ennen kaikkea huolta vailla. Olen aina luullut muistavani kaikki poikaystäväni. Päiväkirjan sivuilla vilahteli unohtuneita nimiä, enkä saanut edes ulkonäköä enää mieleen. Eräs poika oli jopa vienyt minut Ruotsalaiseen teatteriin katsomaan Kalmanin Csardasfurstinnan- operettia. Olen silloin ollut kuudentoista. Vieläkö operetit tätä poikaa kiinnostaa? Ja missä he kaikki nyt ovat?

Olen taas ruoan laiton kimpussa. Nyt vallan joulua ajatellen ja muiden laatikoiden joukkoon teen ihan itse kasvisvuoan, johon tulee perunoita, porkkanoita, juuriselleriä, hunajaa ym. Ainoa itsetehty tänä vuonna. Jonain päivänä tämän laitan. Kuin myös ikkunavalot on otettava esille. Kuusi palaa jo täyttä häkää partsilla. 

Kampaajallekin vielä menen. Vien joulukukan. Keskustaan menemisestä en tiedä, ellen yhdistä Ateneumiin menoon. Aion sinne ennen joulua. Tosin vielä on koko tammikuukin aikaa. Näyttely sulkeutuu vasta 1.2. N  soitti ja tahtoo tavata vielä, mutta kaupungin tungokseen ei kuulemma mennä. Taidan ehdottaa lähellä olevaa etiopialaista ravintolaa lounaspaikaksi.

Joulukorttien lähettäminen kohdallani on tänäkin vuonna muuttunut joulusoitoiksi. Eikä niitä enää kymmeniä ole, kuten joskus. Puolisolla ja minulla oli tapana viedä aaton aattona joululahjat sukulaisille ja hyville ystäville. Rivit siinäkin joukossa harvenneet. Niin erilaista kaikki nykyään, vaikka olenhan jo toki tottunut.