Ikkunoissa jouluvalot minulla ja naapurustossa. Vielä olohuoneen lilliputtikuusi koristelematta. Jouluruoat hankittu, kinkut ja laatikot pakastimessa. Että näin ovat joulutoimet alkaneet. Vähällä pääsen verrattuna takavuosiin. Oli puoliso, vanhemmat ja yksin jääneet sukulaiset ja ystävät. Tekemistä riitti, mutta joulu oli joulu lahjoineen kaikkineen. Kerran tilasin jopa joulupukin, vaikka koolla oli pelkkiä aikuisia. Kyllä riemua riitti, kun pukki ja tonttu ilmestyivät. Olimme kaikki olleet kilttejäkin koko vuoden ajan.
No, ei näissä nykyisissäkään jouluissani mitään vikaa ole. Katselen jouluohjelmaa tv:stä, poltan kynttilöitä, juon lasillisen viiniä, luen jotain kirjaa ja kuuntelen hiljaisuutta ympärilläni. Ja voin minä muistella heitä, joita ei minulla enää ole. Ja niitä jouluja kun oli. Ja hymyilen.
Missi menetti kruununsa ja virkansa, kun oli ollut rasistinen somessa. Oli ollut ystävän kanssa syömässä ravintolassa ja missi veti otsaa niin, että silmät menivät viirulleen. Auttoi päänsärkyyn. Ystävä otti kuvan, lähetti someen ja pani rasistisen tekstin mukaan. Rangaistus tuli. Minusta aivan liikaa, jos/kun koko tarina oli aivan muuta kuin miltä näytti. Sitten joitakin velikultia päästetään pälkähästä suuremmista teoista. No, näin kävi missin, kun päätettiin kerran. Maine meni ja sitä on vaikeaa saada takaisin. Oikeuttako?
Aurinko paistaa parastaikaa. Pyykkikone vispaa ja mietin, imuroinko vai en. Ehkä syön ensin. Katsotaan sitten. Joulusiivo? Minulla ei ole semmoista sen enempää kuin vappu- tai juhannussiivousta. Pirtti on puhtoinen minun tapaani. Mutta ikkunat pitäisi keväämmällä pestä. Ja minä en sitä tee. Hankin pesijän. Semmoisia firmoja kuulemma on. Siihen aikaan, kun minulla kävi siivooja, hänelle piti antaa myös syötävää ja tupakkataukojakin piti olla. Mitenkähän on nykyisin? En tarvitse siivoojaa. Pärjään siinä hommassa itse. Mutta ikkunoita en pese.
Nyt menen lämmittämään lounaani ja ehkä imuroin tai en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti