Aikaisemmin mainitsemani lilliputtikuusi (55 cm) ei ole enää koristelematta. Komeilee olohuoneen pöydällä. Toisella on punainen joulutähti, jota "ei saa kastella liikaa", neuvoi kukkakauppias minua. No, ja sitten lopetti keittiön valo työpöydän yläpuolella yhteistyön. Ei kuin kauppaan ostamaan uutta lamppua. Sen paikoilleen pano osoittautui kinkkiseksi, kun piti vielä vaihtaa se pieni valkoinen mötikkä. Lampun pano oli helpompaa, mutta mötikkä pani hanttiin. Tein välillä muuta ja taas palasin tämän kinkkisen homman kimppuun. Ei tahtonut onnistua. Kuka avuksi? Ei kukaan. Aherrettuani pitkähkön tovin vahvasti luovuttamatta onnistuin lopulta ja nyt se antaa valoa kuten pitääkin. Olin ansainnut kunnon kupillisen suklaan makuista espressoa.
Sain kutsun aaton aaton aterialle ystäväni luo. Minut haetaankin vielä. Muuten olisi pitänyt kysellä, miten täältä ja millä kulkuneuvolla pääsen. Säntäsin kutsun saatuani Stockmannille Aleksanterinkadulle ostamaan viemisen. Tuli sitten ostettua muutakin ensin Stockmannilta ja sitten Stockmannilla olevasta Herkusta. Mitään suurempaa ruuhkaa joulun takia en kaduilla havainnut. Ehkä sitten jouluviikolla. Metrossa sen sijaan oli väkeä. Johtui laiteviasta, ajoja peruttu, myöhästymistä. Mahduin kuitenkin hyvin sekaan.
Lähetin R:lle jo joulutervehdyksen ja kuulumiset. T soitti ja toivotteli joulut. Minä samoin. Ensi viikollahan se sitten on. Joulu. Helsinkiin tulossa musta, joka minua ei pätkääkään haittaa. Mustia jouluja on ollut ennenkin. Ja kun ilmastonmuutos syvenee, niin emme lunta ainakaan eteläisessä Suomessa tule näkemään vastaisuudessakaan. Jotka valkoisuutta hinkuavat, voivat matkustaa niin pohjoiseen, että sitä on. Grönlannissa ja Siperiassa on vielä. Niin ja toisessa suunnassa etelänavalla.
Nyt sytytän ikkunavalot ja lirauttelen toisen annoksen espressoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti