On ollut viileämpää,joka ainakin minulle oli tervetullutta vaihtelua.Luvattiin toki jälleen lämpenevää,jotta lyhytaikaiseksi iloksi jäi.No,tässäkin sopii ajatella olevan turha tutkainta vastaan taistella.
Kyllä torielämä Kauppatorilla kukoistaa entiseen tapaan.Olimme asian eilen tarkistamassa.Kaikenlaista tuoretta ja vihreää ostin sekä kirsikoiden,mansikoiden ja hallainten lisäksi mustikoita ja aprikooseja.Näiden jälkeen lykkiydyimme Vanhaan kauppahalliin,josta ylikypsää kinkkua ja Kouvolan Lakritsin lakritsikiekko.Sekin myymälä ulkomaalaisomistuksessa.Kojun seinällä mainostetaan "tuoreita taateli".Odottelimme invataksia ja minä katselin ihmisvilinää,joka suurelta osin koostui vieraista maista tulleista,jotka kohteliaan ihastuneina silmäilivät helsinkiläistä hallikujaa,jonka molemmin puolin on pikkumyymälöitä,kahvila ja sushipaikka kuin myös koju,josta aasialaiset myyvät kevätkääryleitä sun muita kaukaisen maan herkkuja.Kymmeniin kameroihin pääsi näkymät hallista ja kun kauppakuja oli kierretty,ulos ja torille jatkamaan tutustumista meikäläiseen tuoremaailmaan.Tosin siihen mukaan mahtuu porontaljat,paksut karvalakit ja kaikki se pieni krääsä,joka markkinoi pohjoisen maan eksotiikkaa.Antaa ehkä kuvan,että eteläisessäkin Suomessa porotokat jutaavat koparat kolisten jäkälämaalta toiselle.Yksi poro on kuitenkin yleensä Senaatintorin kupeessa Kiseleffin talon kulmalla.Täytettynä siinä seisoo suvaiten vaieten ihmisten silittelyt ja ihmettelyt "noinko pieni se onkin".
Saamme Hepin lounasvieraaksemme perjantaina.Tarjoan kylmän aterian vastakeitettyjä siikli-perunoita paitsi.Jäkiruuaksi sitrusmansikat vaniljakastikkeen kera.Niiden kanssa vaaleanpunaista samppanjaa.Tervetuloksikin samppanjaa,mutta aterialla nautimme valkoviiniä.Juomat ovat Alkon asiantuntijamyyjän suosittelemat.Olin hallin piskuisessa Alkossakin eilen.Sen valkoimassa juomia,joita ei muista Alkoista välttämättä saa.On pitkä aika,kun olen Hepin oikein nenätyksin tavannut.Kanssakäymisemme on yleensä puhelimitse tapahtuvaa elämäni rajoittuneisuuden takia.Kuten niin monen muunkin ystäväni kohdalla.Onneksi viitsivät kaupungin toisiltakin laidoilta ja joku vallan naapurikaupungista asti vieraiksemme kotiimme tulla.
Italiasta tipahti eilen niinikään jälleen 12-arkkinen kirje,molemmin puolin tiheää pränttiä.Ystäväni oli käväissyt miehensä kanssa Lissabonissa,josta taas mitä mainioin matkakuvaus.Mukana seurasi kaksi kuvaa sikäläisistä raitiovaunuista,koska olen "ratikkakonduktöörin tyttären tytär". Nämä kulkuneuvothan ovat yksi Lissabonin symboleista ja niitä onkin sitten joka lähtöön ja sortimenttiin.Kaupungin kukkuloille on helppoa näillä välineillä kulkea.Jotkut ällistyttävänkin jyrkillä kaduilla kuin myös kapeilla kujilla melkein talojen seiniä hipoen.Lissabon on yksi niistä kaupungeista,joihin hyvin mieluusti olisin vielä tahtonut mennä.Oli suunnitteilla,mutta sitten se kuin niin moni muukin ajatus vain haaveeksi jäi.Näinhän pääsen ystävien kuvaamina ja televison antoisten matkadokumenttien myötä sekä matkaoppaita ja matkakirjoja lukien.
Seinänaapuri muuttaa takaisin juurilleen maalle.Monikymmenvuotinen yhteiselo talon kanssa päättyy.Kertoi eilen.Tytär on saanut lapsen ja vastaleivottu mummi tahtoo perheensä lähelle.Hiukan haikealta tuntuu.On ollut mukava naapuri,yksi niistä harvoista,jolta liiennyt pihalla sana jos kaksikin.Toivotin hyvää elämää eteenpäin ja onnea uuteen kotiin.
Tämmöistä päiväkirjaa tänään ilman historian hituistakaan.Hyvää päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti