Tänään piti lähtemämme kaupungille,mutta jää,kun miehen nenä on punainen ja hän saa yskänpuuskia.Parempi katsoa kuin katua.Meinaan että huomiseen tai vallan perjantaihin asti.Lääkäri soitti ja kertoi postetun korvantauspatin olleen vaarattoman talijutun.Eikä ihonalainen poskipattikaan ultrassa ilmaantunut muuksi kuin sen hetkiseksi suurentuneeksi rauhaseksi flunssatilan jälkeen.Niin että sen puoleen kaikki hyvin.Rauhasilla on kuulemma tapana pullahtaa aika-ajoin suuremmiksi ja niin pitääkin,sanoi tohtori,varsinkin nuhataudin seuraamuksena.
Maailmanmatkaajaystäväni soitti eilen ja kertoi pysyttelevänsä tanakasti miehensä kanssa kotimaan kamaralla ja nauttivansa kesäheinän kasvun katselemisesta omalla pihallaan.Odottelee luvattuja helteitä.Hän kun viihtyy vaikka minkämoisessa paahteessa.Ihan kuin kärpäset.Peruja kaiketi syvässä Afrikassa asumisesta.Minä taas jo puhaltelen pölyjä tuulettimien päältä asetellakseni niitä kohtapuoliin kaikkiin huoneisiin huolehtimaan edes jonkinlaisesta elämisen mahdollisuudesta kuumallakin.Kauhulla ajattelen ihoon takertuvia vaatteita.Meikki ei pysy,kasvot kiiltävät ja pyörätuolin lykkiminen ulkona on kuin tervan juontia.Katse etsii koko ajan jotain varjoa,jossa voisi hetken levähtää.No,ei ehkä ihan tänään vielä ainakaan täällä rannikolla ajankohtaista.
Olen viimeaikoina öisin kuunnellut Tuomas Marjamäen äänikirjaa Naurattajat,suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907.Vielä elossa olevia kuin myös edesmenneitä ammattimaisia hauskuuden tuojia.Olen teatteriväkiystäviltäni kuullut jo vuosia sitten,ettei mikään ole niin vaikeaa kuin komiikan tekeminen.Senkin olen tiennyt,mikä vielä Marjamäen kirjassa vahvistettiin,että moni komediantekijä tai muu ammatikseen naurattaja on mitä vakavin,melkein synkkä,privaattielämässään.
Jotkut heistä ovat kiusaantuneita,ymmärrettävästi,kun ollessaan esimerkiksi ravintolassa syömässä viereen seilaa ihmisiä vaatimaan olemaan hauska.Moni näistä julkisnaurattajista on aikoinaan vastannut ymmärrettävästi ärsyyntyneen kiukkuisestikin myötälaitaisessa seisoville vaatijoille kuten esimerkiksi Pertti Pasanen ja Hannes Häyrinen ovat antaneet sanaisen säilänsä heilua.Pasasta tapasin joskus golfpiireissä eikä hänkään silloin ollut muita hauskempi.Sitä paitsi golfin pelaaja ottaa jopa tauoilla pelinsä hyvin vakavasti.Siinä on kysymyksessä elämä tai kuolema.Häyrinen oli aina muille paitsi läheisilleen vihainen herra yksityiselämässään.Hänenkin hauskana olemisen kiintiönsä täyttynyt jo näyttelijätyön alkuaikoina.
Me vain odotamme,että nämä kaikki kansan rakastamat iki-ilakoijat viihdyttävät meitä myös työnsä ulkopuolella.Laulajienkin pitäisi laulaen kulkea päivät pääksytyksin,soittajien kanniskella instrumenttejaan ja soittaa,stand up-koomikoiden laukoa vitsejä vaikka ostoksilla ollessaan ja hilpeyden ammatikseen muulla lailla ottaneiden olla kaiken aikaa meille viihdykkeenä missä sitten kulkenevatkin.Minunkin Sirkka-ystäväni Tampereella kerran ollessamme lounaalla,näki naapuripöydässä laulaja Matti "Fredi" Siitosen. Sirkka huikkaamaan "laula,Fredi,laula!" Potkin Sirkan jalkaa pöydän alla ja miineilin sen kuin kerkisin. Eikös mitä,Fredi päästi laulun alun ilmoille.Sirkka kiitti ja me taputimme molemmat.Näin siis kumminkin joskus.
Me ihmiset emme aina erota tarua ja totta.Siitäkin kuulee,kuinka omistaudumme niin jollekin televisosarjalle,että siinä esiintyvä näyttelijä on meille vastaan tullessaan sarjassa oleva henkilö.Tervehdimme kuin vanhaa tuttavaa.Voimme myös väläytellä vaivojamme,jos henkilö on sarjassa lääkäri tai kysymme juridisia neuvoja,jos hän on lakimies roolissaan. No,he ovat tottuneet tähän,mutta tämmöinen tungettelu ei kaikkia tietenkään miellytä.Mutta miten ihmeessä me eläydymme joihinkin tv-sarjoihin niin,että alitajunta pettää? Onko se merkki hyvästä näyttelijätyöstä vai jostain muusta? Epäilen jälkimmäistä.
Mitenkähän nyt tänään hyödyntäisi järkevällä tavalla tämän sisälläolon,kun en vie miestä mihinkään? Maailmanmatkaajaystäväni kertoi pesseensä suuren talonsa kaikki ikkunat! Minä katselin paksua sumua pihalla,kunnes huomasin näyn johtuvan ikkunalasieni kunnosta. Saakohan vielä kotitalousvähennystä,kun teettää työt ulkopuolisilla? Puolustaudun silläkin,että olen huomattavasti vanhempi maailmanmatkaajaystävääni ja ikkunanpesutaidotkin ovat vähän sitä sun tätä.Ei enää,kuulemma,käytetä sanomalehtiäkään kuivaamiseen! On minulla vempaimia,on! Semmoisiakin,joita ei ole kokeiltu.Myyjä kertoi että "helppoa" ja näytti kuvaa laatikon kyljessä.Siinä hymysuin oleva nainen vetelee koneella ikkunat putipuhtaaksi.Hymy ei hyydy missään kohdin kuvasarjaa.Ei viiruja ikkunoissa.Ostin koneen.
Tämmöistä tänään kesäkuun aattona.
31. toukokuuta 2011
30. toukokuuta 2011
JUMALA-LEIKKI
Joskus männävuosina sanottiin neilikoista niiden olevan niitä ainoita kukkia,joita miehet osaavat ostaa.Minäkin sain usein neilikoita.Ne alkoivat vähitellen kokea jonkunlaisen inflaation,eikä kukaan nainen niitä juurikaan itse itselleen ostanut.Viime aikoina minä olen.Nytkin maljakossa muhkea kimppu punaisia.Niissä on jopa tuoksua,mikä monista ruusulajikkeistakin puuttuu.Ehkä allergioiden tuomaa jalostamista.Onneksi rantaraitin ruusut ja tuomet tuoksuvat.Viimeksi eilen saimme sieraimiimme ehtaa tuomenkukan tuoksua.Mieskin tunsi.Syreenit jo lykkimässä nuppuja,vaikkakin vielä hyvin pieninä terttuina.Monet pensaat kukkaloistossaan pani rantaraitilla flaneeraamisen mitä miellyttävimmäksi kokemukseksi.On tämä kesä taas niin poikaa!
Kukkasten hajuttomiksi jalostaminen ei ole mitään sen rinnalla,mitä koirille tehdään ihmisen kunnianhimon takia.Nyt tutkijat ja aidot koiriaan rakastavat ihmiset tahtovat lopettaa cavalierkingcharlespanieli-rodun.Koirahan on pieni ja sangen söpö suurine silmineen,oppivainen ja kiltti luonteeltaan haluten aina miellyttää,mutta millä hinnalla se on "söpöytensä" saanut? Päätä muokattu sen malliseksi,että pikkuaivot eivät mahdu edes paikoilleen!!! Rodussa ilmenee kahdeksankin eri perinnöllistä sairautta,jotka ovat ihmisen loputtoman Jumalaa leikkimisen halun tuomia vakavia vikoja.Juuri eilen illalla katselin Animal Planetista tästä rodusta dokumentin.Yksikään kennelihminen ei maininnut mitään pikkuaivojen puristuksista uudessa paikassaan tai niistä valtavista kivuista,joita koira sairastuttuaan joutuu kärsimään.Kerrottiin rodun olevan halutuimpia maailmassa.Näytettiin koiraperhettä,jossa pyöri mitä suloisimpia cavalierkingcharlespanielpentuja aavistamattakaan mitä niiden aikuiselämä tuo tullessaan ihmisen loputtoman halun takia saada kenneltoiminta maailmassa pyörimään ja rahoja kirstuun kilahtelemaan.
Aikoinani koiria itsekin omistaneena vastustin häntien typistämistä.Minunkin koirieni rotujen kauneuskäsityksiin kuului hännän lyhentäminen.Nykyisin se ei ole enää suotavaa,jos edes missään määrin sallittuakaan.Edes korvien kokoon tai asentoon ei saa kajota.Nyt ne pystyvät sydämensä halusta kokonaisia korviaan luimistelemaan. Ne pystyvät tunteitaan näyttämään myös koko häntäpituudellaan.Koiranäyttelytkin ovat minusta arvelluttavaa puuhaa,vaikka tiedänkin joidenkin koirien jopa nauttivan esittelykierroksistaan ja kopissa kyyhöttämisestä kaikkien töllisteltävänä.Koko touhu on kuitenkin taas ja jälleen ihmisen kunnianhimon takia.
Jos koiralta kysytään,luulen vastauksen olevan,että se tahtoisi mieluummin hiukan takkuisena juoksennella vapaana kotiväkensä kanssa,kaivaa maata,haistella kaikkea,ottaa suuhunsa ei-sallittuja asioita,kieriä mädäntyneessä sienessä metsässä,haista sen jälkeen ihmisen nenään pahalle ja olla koko olemukseltaan vain koira. Ilman näyttelyn palkintopokaaleja ja näyttäviä ruusukkeita.Se on kuitenkin vapaana juoksentelevasta sudesta polveutunut ja koiran päässä on aivan varmasti atavistinen muisto villinä elämisestä.No,tietysti on mukavaa,kun ei tarvitse itse ruokaa metsästää ja nukkuakin voi koiravuoteessa turvallisessa ympäristössä rakastavan ihmisperheen parissa.Mutta vain koirana koiran omien halujen ja viettien ehdoilla.
Tuulee vimmatusti.Pihakoivut kaartavat eteen- ja taaksepäin,oksat heiluvat kuin kädet parhaallakin maestrolla tahtipuikkoineen orkesterin edessä.Pieni sade vihmoo,ikkunoissa pitkiä hentoja valuvia pisaroita.Ehdin illalla kastella kukkani ja sitten hetken päästä näin satavan.Jos olisin malttanut tovin verran... No,tänään ei tarvitse.Emmekä uloskaan aio.Jokapäiväinen roskiskeikka olkoon kohdallani ainoa kodin ulkopuolinen toimenpide.Nopeasti kipaisen lokkiviholliseni pesäkaton ohi toivoen linnun huomion kiinnittyvän enemmän allaan oleviin muniin.Kuka sanoo ettei luontoelämää ole kerrostalon pihalla tai ylipäätään hektisessä autojen ja ratikoiden maailmassa?
Kukkasten hajuttomiksi jalostaminen ei ole mitään sen rinnalla,mitä koirille tehdään ihmisen kunnianhimon takia.Nyt tutkijat ja aidot koiriaan rakastavat ihmiset tahtovat lopettaa cavalierkingcharlespanieli-rodun.Koirahan on pieni ja sangen söpö suurine silmineen,oppivainen ja kiltti luonteeltaan haluten aina miellyttää,mutta millä hinnalla se on "söpöytensä" saanut? Päätä muokattu sen malliseksi,että pikkuaivot eivät mahdu edes paikoilleen!!! Rodussa ilmenee kahdeksankin eri perinnöllistä sairautta,jotka ovat ihmisen loputtoman Jumalaa leikkimisen halun tuomia vakavia vikoja.Juuri eilen illalla katselin Animal Planetista tästä rodusta dokumentin.Yksikään kennelihminen ei maininnut mitään pikkuaivojen puristuksista uudessa paikassaan tai niistä valtavista kivuista,joita koira sairastuttuaan joutuu kärsimään.Kerrottiin rodun olevan halutuimpia maailmassa.Näytettiin koiraperhettä,jossa pyöri mitä suloisimpia cavalierkingcharlespanielpentuja aavistamattakaan mitä niiden aikuiselämä tuo tullessaan ihmisen loputtoman halun takia saada kenneltoiminta maailmassa pyörimään ja rahoja kirstuun kilahtelemaan.
Aikoinani koiria itsekin omistaneena vastustin häntien typistämistä.Minunkin koirieni rotujen kauneuskäsityksiin kuului hännän lyhentäminen.Nykyisin se ei ole enää suotavaa,jos edes missään määrin sallittuakaan.Edes korvien kokoon tai asentoon ei saa kajota.Nyt ne pystyvät sydämensä halusta kokonaisia korviaan luimistelemaan. Ne pystyvät tunteitaan näyttämään myös koko häntäpituudellaan.Koiranäyttelytkin ovat minusta arvelluttavaa puuhaa,vaikka tiedänkin joidenkin koirien jopa nauttivan esittelykierroksistaan ja kopissa kyyhöttämisestä kaikkien töllisteltävänä.Koko touhu on kuitenkin taas ja jälleen ihmisen kunnianhimon takia.
Jos koiralta kysytään,luulen vastauksen olevan,että se tahtoisi mieluummin hiukan takkuisena juoksennella vapaana kotiväkensä kanssa,kaivaa maata,haistella kaikkea,ottaa suuhunsa ei-sallittuja asioita,kieriä mädäntyneessä sienessä metsässä,haista sen jälkeen ihmisen nenään pahalle ja olla koko olemukseltaan vain koira. Ilman näyttelyn palkintopokaaleja ja näyttäviä ruusukkeita.Se on kuitenkin vapaana juoksentelevasta sudesta polveutunut ja koiran päässä on aivan varmasti atavistinen muisto villinä elämisestä.No,tietysti on mukavaa,kun ei tarvitse itse ruokaa metsästää ja nukkuakin voi koiravuoteessa turvallisessa ympäristössä rakastavan ihmisperheen parissa.Mutta vain koirana koiran omien halujen ja viettien ehdoilla.
Tuulee vimmatusti.Pihakoivut kaartavat eteen- ja taaksepäin,oksat heiluvat kuin kädet parhaallakin maestrolla tahtipuikkoineen orkesterin edessä.Pieni sade vihmoo,ikkunoissa pitkiä hentoja valuvia pisaroita.Ehdin illalla kastella kukkani ja sitten hetken päästä näin satavan.Jos olisin malttanut tovin verran... No,tänään ei tarvitse.Emmekä uloskaan aio.Jokapäiväinen roskiskeikka olkoon kohdallani ainoa kodin ulkopuolinen toimenpide.Nopeasti kipaisen lokkiviholliseni pesäkaton ohi toivoen linnun huomion kiinnittyvän enemmän allaan oleviin muniin.Kuka sanoo ettei luontoelämää ole kerrostalon pihalla tai ylipäätään hektisessä autojen ja ratikoiden maailmassa?
29. toukokuuta 2011
KESÄ
Toukokuuta enää kolme päivää.Sitten olemme kesäkuussa. "Kesäkuussa kesä tulee,tuulkoon vaikka mistä" ja näinhän se on. Joka tapauksessa on kesä,on sää sitä taikka tätä.Helatorstaitakin vietämme heti toisena päivänä.Ja se on vanhan uskomuksen mukaan niin iso ja pyhä juhlapäivä,ettei ruohokaan kasva.Tyttöjen piti helatorstaina "pojastaa".Jos siinä hommassa ei onnistunut,jäi ilman poikakaveria koko loppuvuodeksi.Helavalkeita sytytettiin muinaiseen aikaan henkien poiskarkottamiseksi.Talon lehmät pääsivät myös yleensä helatorstaina ensimmäistä kertaa laitumelle,jossa ne sitten viettivät aikaa aina syksyviileisiin asti.Tämmöistä muinoin helatorstaina.Kirkon puolella päivää vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen päivänä,josta kirkkoväki aivan varmasti myös nyt 2.6. eri pyhäköissä kuulee entisaikojen toukojuhlien riittimenojen jäädessä taka-alalle.
Aurinko tänään jossain pilvien takana.Paistaa,jos sille mielelle herkeää ja muistaa.Sadettakin luvassa.Tämmöisenä yhden laatikon puutarhaihmisenä otan sateen riemuiten vastaan.Eilen illalla kävin tökkäämässä sormen kukkamultaan.Kostealta vaikutti.Kastelua ei tarvittu.Vaikka ei se iso vaiva olekaan.Jos oikein olen hiljaa,kuulen sääkukkien kiitollisina huokaavan,kun vesisuihku ne lempeästi saavuttaa.Eilen katselin pääskysiä.Huimaa vauhtia lensivät hyönteisten perässä kuin myös silkasta ilosta tuntien nekin kesän palattuaan taas pitkältä matkaltaan Pohjolan valkeisiin öihin. On se aina yhtä ihmeellistä jokaisena vuotena,kesä!
Kesäkuun laulu
Kaikkihan taas on kuin olla pitää:
läikkyy laine,siemen itää.
Helpomp´ hengitys ei olla vois!
Kelläpä nyt runon syytä ois...?
Katsella vain ja kuunnella vainen!
-Kuiskii aamu hopeainen.
Kiertää lehtojen himmeät tiet:
tuttuna tulluthan taas,suvi liet...?
Tuoksahti tuuli ja läikähti laine:
vaivaas ei maksa runon maine!
Nurmeen nuokahti poika maan:
maa ja taivas ol´ ennallaan!
(Juhani Siljo)
Aurinko tänään jossain pilvien takana.Paistaa,jos sille mielelle herkeää ja muistaa.Sadettakin luvassa.Tämmöisenä yhden laatikon puutarhaihmisenä otan sateen riemuiten vastaan.Eilen illalla kävin tökkäämässä sormen kukkamultaan.Kostealta vaikutti.Kastelua ei tarvittu.Vaikka ei se iso vaiva olekaan.Jos oikein olen hiljaa,kuulen sääkukkien kiitollisina huokaavan,kun vesisuihku ne lempeästi saavuttaa.Eilen katselin pääskysiä.Huimaa vauhtia lensivät hyönteisten perässä kuin myös silkasta ilosta tuntien nekin kesän palattuaan taas pitkältä matkaltaan Pohjolan valkeisiin öihin. On se aina yhtä ihmeellistä jokaisena vuotena,kesä!
Kesäkuun laulu
Kaikkihan taas on kuin olla pitää:
läikkyy laine,siemen itää.
Helpomp´ hengitys ei olla vois!
Kelläpä nyt runon syytä ois...?
Katsella vain ja kuunnella vainen!
-Kuiskii aamu hopeainen.
Kiertää lehtojen himmeät tiet:
tuttuna tulluthan taas,suvi liet...?
Tuoksahti tuuli ja läikähti laine:
vaivaas ei maksa runon maine!
Nurmeen nuokahti poika maan:
maa ja taivas ol´ ennallaan!
(Juhani Siljo)
28. toukokuuta 2011
RAPARPERI
Nyt mennen tullen puhutaan suomalaisruuan kalleudesta,että minäkin lopulta havahduin asiaa oikein miettimään.En enää osta mitä mieleen juolahtaa,vaan ryhdyn taloudelliseen huushollin pitoon,johon ehdottomasti kuuluu järkevästi hankitut ruoka-aineet.Lopetan lihatiskiltä seepran ja antiloopin lihan sekä härän sisäfileen haikailemisen,eksoottiset hedelmät jätän rauhaan samoin käsintehdyt marmeladimakeiset ja Ekbergin samppanjakorkit.
Tästä uudesta menetelmästäni on hyötyä myös miehen kihdille ja itseni liikapainolle.Kumpikin asia vaatii ajatusta aterioitten laadinnoissa.Tiedän aivan varmasti,että taidoillani ja Arkiruoka-keittokirjoillani saan ruokabudjettini supistumaan ihailtaviin mittoihin.Ja minähän tulen taatusti perässä omilla mitoillani.Entuudestaan tiedän toki jauhelihastakin saatavan mitä herkullisempia aterioita.Pataankaan ei tarvitse aina sitä mureinta lihan kohtaa,kauemmin muhiessa kaikesta tulee mureaa.Mutta lenkkimakkaraan olen aikonut olla kajoamatta.No,joskus tietysti makkarakastike olisi poikaa,kerran kaksi vuodessa.
Säästötoimenpiteisiin kuuluu myös kokki Aki Wahlmanin terveiset "mitä sitä turhaan ostaa mangoa,kun kohta on tulossa tuoretta raparperia".Tässä kohdin hiukan arvelluttaa,sillä nuo kaksi eivät ihan vastaa toisiaan,eikä raparperin oksaalihapot mahdollisesti intohimoiselle mangon syöjälle sovi.Raparperia harvemmin pistellään poskeen ainakaan edes yhden mangon vertaa raakana.Se on varsi,joka jalostetaan syötäviin muotoihin ja niitä on sitten useammanlaisia hillosta piirakoihin.Kasvissa olevan hapon vuoksi pidetään terveellisenä nauttia jotain maitotuotetta raparperiruuan keralla.Kermavaahtoa ja piirakkaa? Jäätelöä?
Koko raparperia ei keskiajalla missään tapauksessa käytetty ravinnoksi,vaan sitä pidettiin syömäkelvottomana myrkkykasvina.Myöhemmin asia muuttui.Ehkä saamme kiittää sitäkin,että kasvi aloitti raparperin uransa kauan sitten jossakin Uralin rinteillä,josta se matkasi kauppamiesten laivoissa pitkin Volgaa,jota kutsuttiin Rha Barbarumiksi, Välimerelle asti kohti sikäläisiä sivilisaatioita. Eihän raparperi tokikaan ole mikään suomalaisen mummunmökin pihanurkan kasvi yksinomaan.Ehei,kyllä sitä saa Costa del Solissakin!
Eilen oli viileää ulkona.Mies tahtoi takkinsa kauluksen pystyyn.Tuulikin navakasti.Meri täynnä vaahtopäitä.Urheasti ulkoilimme sen minkä ulkoilimme.Kitkin hiukan kuivahtaneita sääkukkia ohimennessäni.Lokki katseli minua ynseästi pesästään roskisvajan katolla.Suunnitteli varmaankin nopeinta lentoreittiä kimppuuni sitten kun poikaset ovat kuoriutuneet.Vältin katsekontaktia.Jätän ulkoilemisen tänään väliin.Ilma ei tunnu pätkääkään sen houkuttelevammalta kuin eilenkään.Eikä missään lue,että on jokaisena päivänä mentävä ulos,vaikka se onkin kuulunut päätöksiini.
Suomen Kuvalehti tietää tällä viikolla vuonna 2057 65v täyttävillä olevan 7-8 vuotta enemmän elinvuosia kuin tänä vuonna 65v täyttävillä. Heidän povataan näyttävänkin nuoremmilta kuin tämän päivän kuuskymppiset.Näinhän se ilmeisesti menee,sillä nytkin nämä 60v näyttävät huomattavasti nuoremmilta kuin minun isoäitini siinä iässä.Vanhusten huoltokin parantunut isoäitini ajoista.Vaivaistalot jääneet historiaan,ainakin nimikkeenä.Onko yleensä vanhusten huolto parantunut tästä päivästä vuonna 2057? Ihmisiä on kaiketi enemmän,jos keski-ikä on korkeampi.Sitä myöten sairauttakin,vaikka lääketiede mennytkin siihen mennessä pitkin harppauksin eteen päin.Saatan hyvin pukea ylleni kummituskaapuni ja tulla asioita tutkailemaan.Tai jos mayojen ennustus ensi vuonna käy toteen,on aie pantava uusiksi.
Jos kansanedustaja Teuvo Hakkaraisella ei kovin helppoa ole menneisyytensä repostelun kanssa,niin ei liioin Ruotsin kuninkaallakaan.Kunkku on joko sotkeentunut tai sotkettu kaikenlaisiin kummallisiin kruunulle sopimattomiin asioihin ja siitähän svedut eivät tykkää. Kuninkaallisia pidetään kaiken yläpuolella olevina,eikä ylenmääräinen inhimillisyys juurikaan saa näkyä ainakaan julkisuudessa.Eikä näistä lehtien otsikoiden totuudellisuudesta ota susikaan selvää,onko kuningas vai eikö kuningas ole ollut tai tehnyt.Toisaalta taas ei savua ilman tulta. Sanotaan myös minkä taakseen jättää,sen edestään löytää. Me ihmiset medioita myöten olemme julmia.Kaivellaan asioita ja jos löytyy negatiivista,on se heti saatettava kansan tietoon.Asiaa on räävittävä,siihen on lisättävä,sillä mällätään ja sillä ryvetetään asianomainen henkilö säälittä.Se unohdetaan,mutta aikaa kuluu ja maineen puhdistuminen on kinkkinen juttu.Teuvo Hakkaraisella ei sentään ole koko valtakunta kysymyksessä kuten naapurimaan miehellä.Kummallakin on kuitenkin ajateltavaa.
Tästä uudesta menetelmästäni on hyötyä myös miehen kihdille ja itseni liikapainolle.Kumpikin asia vaatii ajatusta aterioitten laadinnoissa.Tiedän aivan varmasti,että taidoillani ja Arkiruoka-keittokirjoillani saan ruokabudjettini supistumaan ihailtaviin mittoihin.Ja minähän tulen taatusti perässä omilla mitoillani.Entuudestaan tiedän toki jauhelihastakin saatavan mitä herkullisempia aterioita.Pataankaan ei tarvitse aina sitä mureinta lihan kohtaa,kauemmin muhiessa kaikesta tulee mureaa.Mutta lenkkimakkaraan olen aikonut olla kajoamatta.No,joskus tietysti makkarakastike olisi poikaa,kerran kaksi vuodessa.
Säästötoimenpiteisiin kuuluu myös kokki Aki Wahlmanin terveiset "mitä sitä turhaan ostaa mangoa,kun kohta on tulossa tuoretta raparperia".Tässä kohdin hiukan arvelluttaa,sillä nuo kaksi eivät ihan vastaa toisiaan,eikä raparperin oksaalihapot mahdollisesti intohimoiselle mangon syöjälle sovi.Raparperia harvemmin pistellään poskeen ainakaan edes yhden mangon vertaa raakana.Se on varsi,joka jalostetaan syötäviin muotoihin ja niitä on sitten useammanlaisia hillosta piirakoihin.Kasvissa olevan hapon vuoksi pidetään terveellisenä nauttia jotain maitotuotetta raparperiruuan keralla.Kermavaahtoa ja piirakkaa? Jäätelöä?
Koko raparperia ei keskiajalla missään tapauksessa käytetty ravinnoksi,vaan sitä pidettiin syömäkelvottomana myrkkykasvina.Myöhemmin asia muuttui.Ehkä saamme kiittää sitäkin,että kasvi aloitti raparperin uransa kauan sitten jossakin Uralin rinteillä,josta se matkasi kauppamiesten laivoissa pitkin Volgaa,jota kutsuttiin Rha Barbarumiksi, Välimerelle asti kohti sikäläisiä sivilisaatioita. Eihän raparperi tokikaan ole mikään suomalaisen mummunmökin pihanurkan kasvi yksinomaan.Ehei,kyllä sitä saa Costa del Solissakin!
Eilen oli viileää ulkona.Mies tahtoi takkinsa kauluksen pystyyn.Tuulikin navakasti.Meri täynnä vaahtopäitä.Urheasti ulkoilimme sen minkä ulkoilimme.Kitkin hiukan kuivahtaneita sääkukkia ohimennessäni.Lokki katseli minua ynseästi pesästään roskisvajan katolla.Suunnitteli varmaankin nopeinta lentoreittiä kimppuuni sitten kun poikaset ovat kuoriutuneet.Vältin katsekontaktia.Jätän ulkoilemisen tänään väliin.Ilma ei tunnu pätkääkään sen houkuttelevammalta kuin eilenkään.Eikä missään lue,että on jokaisena päivänä mentävä ulos,vaikka se onkin kuulunut päätöksiini.
Suomen Kuvalehti tietää tällä viikolla vuonna 2057 65v täyttävillä olevan 7-8 vuotta enemmän elinvuosia kuin tänä vuonna 65v täyttävillä. Heidän povataan näyttävänkin nuoremmilta kuin tämän päivän kuuskymppiset.Näinhän se ilmeisesti menee,sillä nytkin nämä 60v näyttävät huomattavasti nuoremmilta kuin minun isoäitini siinä iässä.Vanhusten huoltokin parantunut isoäitini ajoista.Vaivaistalot jääneet historiaan,ainakin nimikkeenä.Onko yleensä vanhusten huolto parantunut tästä päivästä vuonna 2057? Ihmisiä on kaiketi enemmän,jos keski-ikä on korkeampi.Sitä myöten sairauttakin,vaikka lääketiede mennytkin siihen mennessä pitkin harppauksin eteen päin.Saatan hyvin pukea ylleni kummituskaapuni ja tulla asioita tutkailemaan.Tai jos mayojen ennustus ensi vuonna käy toteen,on aie pantava uusiksi.
Jos kansanedustaja Teuvo Hakkaraisella ei kovin helppoa ole menneisyytensä repostelun kanssa,niin ei liioin Ruotsin kuninkaallakaan.Kunkku on joko sotkeentunut tai sotkettu kaikenlaisiin kummallisiin kruunulle sopimattomiin asioihin ja siitähän svedut eivät tykkää. Kuninkaallisia pidetään kaiken yläpuolella olevina,eikä ylenmääräinen inhimillisyys juurikaan saa näkyä ainakaan julkisuudessa.Eikä näistä lehtien otsikoiden totuudellisuudesta ota susikaan selvää,onko kuningas vai eikö kuningas ole ollut tai tehnyt.Toisaalta taas ei savua ilman tulta. Sanotaan myös minkä taakseen jättää,sen edestään löytää. Me ihmiset medioita myöten olemme julmia.Kaivellaan asioita ja jos löytyy negatiivista,on se heti saatettava kansan tietoon.Asiaa on räävittävä,siihen on lisättävä,sillä mällätään ja sillä ryvetetään asianomainen henkilö säälittä.Se unohdetaan,mutta aikaa kuluu ja maineen puhdistuminen on kinkkinen juttu.Teuvo Hakkaraisella ei sentään ole koko valtakunta kysymyksessä kuten naapurimaan miehellä.Kummallakin on kuitenkin ajateltavaa.
27. toukokuuta 2011
ISÄ
Tänään isäni syntymäpäivänä istahdin,kuten melkein jokaisena päivänä aamukahvin jälkeen,koneen ääreen tarinoiminen mielessä.Isä olisi tänään täyttänyt 105v.Hän oli iloluontoinen veikko,joka kulki hattu kallellaan.Hänestä pitivät sekä ihmiset että eläimet.Shakki oli isän harrastus,jota ehti pelata elämänsä aikana melkein 80 vuotta.Kaksi kertaa viikossa satoi taikka paistoi.Tuoksui tupakalle klubilta tultuaan.Pelasi hän nuoruudessaan pesäpalloakin pesäpallon isäksi kutsutun Tahko Pihkalan aikaan ja jopa opastuksella.Räpylöitä ei alussa ollut.Isällä oli vääntyneitä sormia kovan pallon osuttua monesti voimalla käteen.Näytteli niitä kuin voitonpokaaleja suurella ylpeydellä.Tulivat ne räpylätkin käyttöön aikanaan.Kaipaan vieläkin hänen myötämielisyyttään elämää kohtaan,iloista luonnettaan.Olen kiitollinen hänelle monesta asiasta.Siitäkin,kun hän keksi kanssani tekemistä,kun olin lapsi.Olin isän tyttö.Minulla ei ollut sisaruksia.Ikävöin isää vieläkin.Hyvää syntymäpäivää pilven reunalle,isä.
Kastelin illalla sääkukat.Naapurinrouva huikkasi ohikulkiessaan "kauniita kukkia".Ovathan ne.Laittaiskohan ensi vuonna pelargonioita? Nyt kun on vain yksi kolmimetrinen laatikollinen,on helppo kastella.Yksi 10 litran kastelukannullinen riittää.Viime yönä keksin,että ostan jotain kukkasipuleita toiseen laatikkoon,jotka sitten toivon mukaan keväisin työntävät vartta ja puhkeavat aikanaan kukkaan.Sopisivat hyvin pensaitten eteen,jotka ovat talon seinustalla.Näin toimin,kyllä.
On muuten eri hyvä,ettei maailmanloppua tullutkaan,jota joku tosissaan povasi juuri jokin aika takaperin.Ihmiset jossakin maassa olivat lähteneet joukolla kuolemaa odottelemaan.Hyvästejä elämälle jättämään.Ensi vuosi on kai sitten se vuosi,kun mayat vuosituhansia sitten ovat lopun ennustaneet tulevaksi.Tämä ennuste kai sai alkunsa siitä,että mayojen kalenteri päättyy meidän aikamme vuoteen 2012.Ei siis aivan välttämättä kaiken loppua.En kuitenkaan aio mitenkään varautua,vaan lykin sipulit maahan,tuli mitä tuli.Pitää aina ajatella positiivisesti.
Nyt kyllä espanjalaiset tuorekurkut saavat kyytiä. Pitkin Eurooppaa on niistä saatu kolibakteerien aiheuttamaa tautia.Kuolemantapauksiakin ollut.Siunatut kasvihuoneet Suomessa! Niistä saa varsinaisen kasvukauden ulkopuolellakin suomalaista. Vaikka matkoillani ollessa olen syönyt myös ulkomaisia kurkkuja (ei sitä viitsi kantaa oman maan kurkkua mukanaankaan), niin kotona ostan aina suomalaisia tuorejuttuja.Ja pianhan kaikkea alkaa saada avomaitten tuotoksina,joissa sitten maistuu ehtauden lisäksi Pohjolan aurinko ja ylipäätään valo,jota meille aina suviaikaan on ympärivuorokautisesti tarjolla.No,tietysti tänään myös meikäläisiin ujutetaan kaikenlaista kasvua nostattavaa ja kasvitauteja torjuvia aineita sen kuin ehditään.Jotenkin itsetykönäni tunnen kriittisyyttä myös luomuun,ellei se ole kasvanut omalla takapihalla.Pitäisi tietysti luottaa siihen mitä sanotaan,mutta minun nimeni on kyllä enemmänkin Tuomas.Hengissä on pysytty tähän asti ja usein ajattelen,että tähän ikään ihminen on saanut tarpeeksi myrkkyjä,lisä ei siis pahaa tee.Olisikohan kotimaisissa himpun verran vähemmän?
Toinen pyöräilijä nappasi toisen pyöräilijän etukorista repun Rovaniemellä.Olen kyllä aina ihmetellyt sitä loputonta luottamista,mitä me suomalaiset yhä edelleenkin tunnemme.Kaikkihan pitäisi köyttää kiinni,herrijee! Reppu selässäkin on minusta arvelluttavaa kannettavaa.Siinä on vetoketjuja ja taskuja,joihin lipevä varas kätensä ujuttaa ammattimaisella taidolla.Eikä reppua kantava huomaa tämän taivaallista.Samoin naisilla olkalaukku saattaa iloisesti heilua kävelyn tahdissa selkäpuolella.Mikä tilaisuus joko kahmaista koko laukku tai ovelasti sisäpuolelta lompakko.Polkupyörän pakkari tai etukori ovat vihonviimeisiä tavaran pitopaikkoja,jos niitä ei ole lukoilla kiinnitetty pyörään.Hei,ei meillä suomalaisilla enää ole sen enempää ylimääräistä sisua kuin kaikessa rehellisyyttäkään.Jäivät jonnekin vuosien taakse.
Poliisit ovat kokoontuneet ja keskustelleet siitä,mitä lieveilmiöitä (ei niinkään kyllä "lieveilmiöitä") kerjääminen eri maissa on tuonut mukanaan.Kun koko homma on rikollisten organisoimaa,niin toki työnantajat lähettävät myös palkkaamiaan rikollisia tekemään tuhmia.Kyllä se näin on,vaikka kukkahattutädit kyyneleet silmissä ovat toista mieltä.Mistä ihmeestä tämäkin tätijoukko on saanut siniset silmänsä?
Lueskelin tässä taas näitä netin keskustelupalstan kirjoituksia.Nyt kun on ilmennyt kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen hurjasta nuoruudesta totuuksia,niin kerrottiin sekin kun Hakkarainen oli ollut mukana varastamassa kirkkohopeita Suomussalmen kirkossa.Tämän kertoi totuuden torvi nimeltänsä Seiska. Melkein 100 000 mk edestä kaverukset veivät 1980-luvulla ja siitä ilosta lankesi nykyiselle kansanedustajalle 9kk ehdollista vankeutta.Nyt oli ällistyttävän paljon varkauden hyväksyjiä ja jopa puolestapuhujia "pikku rikkeestä vuosien takaa" keskustelupalstan kirjoitusten joukossa.Mikä ihmeen pikkurike? Kirjoituksissa myös peräänkuulutettiin muidenkin kansanedustajien menneisyyttä,mitä sieltä löytyy,kun kuulemma melkein jokaisella on jotakin kahnausta esivallan kanssa ollut.Onko?
Ihmettelen tätä helluntailaisuskoista Hakkaraista,miten hän on Raamattunsa oikein lukenut.Ei ole tainnut Sana mennä perille.Vai tapahtuiko valaistuminen "pikkurikkeiden" jälkeen,kun katumus nosti päätään? Kun nyt julkisuuteen tupsahtaa Hakkaraisen tekemiset,onko miehellä kurja olo kansan maiskutellessa asioilla? En usko poliitikon paksunahkaisuuden vielä kumminkaan asettuneen Hakkaraisen niskaan.No,ken leikkiin ryhtyy,se leikin kestäköön ja tämähän neuvo sopii myös politiikan pyörteisiin päässeelle untuvikolle.Katsotaan neljän vuoden kuluttua.
Tämmöistä Stadin friidulta tänään perjantaina isäni syntymäpäivänä.
Kastelin illalla sääkukat.Naapurinrouva huikkasi ohikulkiessaan "kauniita kukkia".Ovathan ne.Laittaiskohan ensi vuonna pelargonioita? Nyt kun on vain yksi kolmimetrinen laatikollinen,on helppo kastella.Yksi 10 litran kastelukannullinen riittää.Viime yönä keksin,että ostan jotain kukkasipuleita toiseen laatikkoon,jotka sitten toivon mukaan keväisin työntävät vartta ja puhkeavat aikanaan kukkaan.Sopisivat hyvin pensaitten eteen,jotka ovat talon seinustalla.Näin toimin,kyllä.
On muuten eri hyvä,ettei maailmanloppua tullutkaan,jota joku tosissaan povasi juuri jokin aika takaperin.Ihmiset jossakin maassa olivat lähteneet joukolla kuolemaa odottelemaan.Hyvästejä elämälle jättämään.Ensi vuosi on kai sitten se vuosi,kun mayat vuosituhansia sitten ovat lopun ennustaneet tulevaksi.Tämä ennuste kai sai alkunsa siitä,että mayojen kalenteri päättyy meidän aikamme vuoteen 2012.Ei siis aivan välttämättä kaiken loppua.En kuitenkaan aio mitenkään varautua,vaan lykin sipulit maahan,tuli mitä tuli.Pitää aina ajatella positiivisesti.
Nyt kyllä espanjalaiset tuorekurkut saavat kyytiä. Pitkin Eurooppaa on niistä saatu kolibakteerien aiheuttamaa tautia.Kuolemantapauksiakin ollut.Siunatut kasvihuoneet Suomessa! Niistä saa varsinaisen kasvukauden ulkopuolellakin suomalaista. Vaikka matkoillani ollessa olen syönyt myös ulkomaisia kurkkuja (ei sitä viitsi kantaa oman maan kurkkua mukanaankaan), niin kotona ostan aina suomalaisia tuorejuttuja.Ja pianhan kaikkea alkaa saada avomaitten tuotoksina,joissa sitten maistuu ehtauden lisäksi Pohjolan aurinko ja ylipäätään valo,jota meille aina suviaikaan on ympärivuorokautisesti tarjolla.No,tietysti tänään myös meikäläisiin ujutetaan kaikenlaista kasvua nostattavaa ja kasvitauteja torjuvia aineita sen kuin ehditään.Jotenkin itsetykönäni tunnen kriittisyyttä myös luomuun,ellei se ole kasvanut omalla takapihalla.Pitäisi tietysti luottaa siihen mitä sanotaan,mutta minun nimeni on kyllä enemmänkin Tuomas.Hengissä on pysytty tähän asti ja usein ajattelen,että tähän ikään ihminen on saanut tarpeeksi myrkkyjä,lisä ei siis pahaa tee.Olisikohan kotimaisissa himpun verran vähemmän?
Toinen pyöräilijä nappasi toisen pyöräilijän etukorista repun Rovaniemellä.Olen kyllä aina ihmetellyt sitä loputonta luottamista,mitä me suomalaiset yhä edelleenkin tunnemme.Kaikkihan pitäisi köyttää kiinni,herrijee! Reppu selässäkin on minusta arvelluttavaa kannettavaa.Siinä on vetoketjuja ja taskuja,joihin lipevä varas kätensä ujuttaa ammattimaisella taidolla.Eikä reppua kantava huomaa tämän taivaallista.Samoin naisilla olkalaukku saattaa iloisesti heilua kävelyn tahdissa selkäpuolella.Mikä tilaisuus joko kahmaista koko laukku tai ovelasti sisäpuolelta lompakko.Polkupyörän pakkari tai etukori ovat vihonviimeisiä tavaran pitopaikkoja,jos niitä ei ole lukoilla kiinnitetty pyörään.Hei,ei meillä suomalaisilla enää ole sen enempää ylimääräistä sisua kuin kaikessa rehellisyyttäkään.Jäivät jonnekin vuosien taakse.
Poliisit ovat kokoontuneet ja keskustelleet siitä,mitä lieveilmiöitä (ei niinkään kyllä "lieveilmiöitä") kerjääminen eri maissa on tuonut mukanaan.Kun koko homma on rikollisten organisoimaa,niin toki työnantajat lähettävät myös palkkaamiaan rikollisia tekemään tuhmia.Kyllä se näin on,vaikka kukkahattutädit kyyneleet silmissä ovat toista mieltä.Mistä ihmeestä tämäkin tätijoukko on saanut siniset silmänsä?
Lueskelin tässä taas näitä netin keskustelupalstan kirjoituksia.Nyt kun on ilmennyt kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen hurjasta nuoruudesta totuuksia,niin kerrottiin sekin kun Hakkarainen oli ollut mukana varastamassa kirkkohopeita Suomussalmen kirkossa.Tämän kertoi totuuden torvi nimeltänsä Seiska. Melkein 100 000 mk edestä kaverukset veivät 1980-luvulla ja siitä ilosta lankesi nykyiselle kansanedustajalle 9kk ehdollista vankeutta.Nyt oli ällistyttävän paljon varkauden hyväksyjiä ja jopa puolestapuhujia "pikku rikkeestä vuosien takaa" keskustelupalstan kirjoitusten joukossa.Mikä ihmeen pikkurike? Kirjoituksissa myös peräänkuulutettiin muidenkin kansanedustajien menneisyyttä,mitä sieltä löytyy,kun kuulemma melkein jokaisella on jotakin kahnausta esivallan kanssa ollut.Onko?
Ihmettelen tätä helluntailaisuskoista Hakkaraista,miten hän on Raamattunsa oikein lukenut.Ei ole tainnut Sana mennä perille.Vai tapahtuiko valaistuminen "pikkurikkeiden" jälkeen,kun katumus nosti päätään? Kun nyt julkisuuteen tupsahtaa Hakkaraisen tekemiset,onko miehellä kurja olo kansan maiskutellessa asioilla? En usko poliitikon paksunahkaisuuden vielä kumminkaan asettuneen Hakkaraisen niskaan.No,ken leikkiin ryhtyy,se leikin kestäköön ja tämähän neuvo sopii myös politiikan pyörteisiin päässeelle untuvikolle.Katsotaan neljän vuoden kuluttua.
Tämmöistä Stadin friidulta tänään perjantaina isäni syntymäpäivänä.
26. toukokuuta 2011
BELGIASSAKIN BURKAKIELTO
Ranskan lisäksi myös Belgiassa kielletään burkan ja niqabin pitäminen yleisillä paikoilla.Olen kyllä samaa mieltä,että eurooppalaisessa yhteiskunnassa on kasvojen oltava näkyvissä julkisesti liikuttaessa.Sittenhän sitä voisi ajatella päästävän myös toiseen äärimmäisyyteen ja joidenkin kuljeksivan ilkialastomina kaupungilla,jos kovasti ollaan pukeutumisen vapauden kannalla.Tosin alastomuuden kohdalla puhuttaisiin silloin pukeutumattomuudesta.Sama asia.Kun tullaan asumaan vieraaseen maahan,ei sinne voi aivan kaikkea julkisuuteen omasta kulttuuristaan tuoda.Osa on pidettävä oman kodin seinien sisäpuolella.Enkä edelleenkään ymmärrä,miten kaksi burka- tai niqabinaista tunnistavat toisensa esimerkiksi kadulla.Vai tervehditäänkö kaikkia samoin pukeutuneita ja sitten tunnistetaan äänestä.Tämä on minulle tätä itämaista mystiikkaa.
Eurooppalaisen naisen on pidettävä huivia päässään joissakin islamin maissa.Se katsotaan jopa pakolliseksi.Miksi sitten Euroopassa ei katsottaisi asialliseksi olla ilman kasvoja peittäviä vaatteita? Miksi heillä muttei meillä? No,Suomessa eivät nämä musliminaisten burkat ja niqabit yleisillä paikoilla ainakaan vielä anna aihetta suurempaan keskusteluun.Helsingissä liikkuu hyvin harvoin näitä salaperäisiä henkilönsä kokonaan peittäviä olentoja yleisillä paikoilla.Musta vaatetus naisilla kaulasta alaspäin ja huivi päässä on sen sijaan yleisempi näky.Keskustassa ei niinkään.Ovat asuttaneet kaupungin lähiöitä ja Itäkeskuksen kauppahuoneet ovat mukavamman matkan päässä kotoa.Joku kirjoitti kerran,että Itäkeskuksessa pasteeraileminen on kuin olisi ulkomailla.Niin on kielten,asujen ja ihmisten värien sekamelskaa.
Näistä väreistä tulikin taas metsien mies Teuvo Hakkarainen mieleen,joka sai omilta puoluetovereiltaan huomautuksen kielenkäytöstään.Myös Vihreiden Jani Toivola oli keskustellut perussuomalainen Hakkaraisen kanssa.Toivola on eduskunnassa ensimmäinen tummaihoinen edustaja.Mitä suomalainen "neekeriukko" oli Hakkaraisen kanssa puhunut,sitä ei ole julkisuuteen liiemmin kerrottu.
Citykanit ovat nyt sitten Helsingin keskustasta kaikonneet.Kovat talvet ja lahtaaminen karkottanut lähiöiden puutarhoihin ja jopa naapurikaupunkeihin.Onkohan niin,että Suomeen on saatu pysyvä riesa näistä eläimistä,kuten esimerkiksi Australiassa? Joku dokumentti televisiossa joskus näyttänyt otuksen hillitsemättömästä lisääntymisestä siellä päin.Meidän pihalla kyllä visiteeraa isompi jänisheimoon kuuluva.Rusakko.Yhtenä aamuna istui ihan rauhassa ja sitten lähti sinne päin,missä ratikka kulkee.Toivottavasti osasi nelosta väistää.
Eilen tässä huushollissa oli hääpäivä.Mutta eihän me enää semmoista noteerata.Aika,jolloin oli kukkia ja juhla-ateria,on mennyttä.Mies ei edes enää moisia muista saati ajattele.Enkä muistuttanut.Tuuraaja oli ja minä tietysti kaupungilla.Ihan kuin minä muuna tavallisena tuuraajapäivänäkin.En edes mennyt tavaratalon First Loungeen kuohuvaiselle,jossa olisin voinut kyllä ilman viiniäkin levähtää.Dieetti rajaa myös juomia.Tein tavallista enemmän ostoksia.Tuli hankittua vihdoinkin ne kotikengät,joita olen pähkäillyt.Aamutossuja ei ole hyvä koko päivää käyttää.Nyt on itävaltalaiset (tai italialaiset) sandaalimaiset Think!-jalkineet helpottamassa arkea kotona. Etuosassa varpaiden kohdalla suippopäinen iloisesti kohoava leikkaus pitää kengät hilpeän näköisinä.Ulkona en niitä tohdi käyttää.Eivät ole oikein tyyliäni,mutta kotikäytössä mahdottoman mukavat jalassa,kevyet ja ilmavat.
Senaatintorin reunan Kiseleffin talo on nyt vihdoinkin remontin jälkeen valmis.Enää ei ole basaaritunnelmaa,vaan nyt designmyymälät ja ravintolat ovat vallanneet tämän vanhan empirerakennuksen Sarvikuonon korttelissa Lars Sonckin suunnittelemissa sisätiloissa.Torikorttelit alkavat vähitellen hahmottua.Katuosuutta vielä entraillaan,levennetään mahdollisia terasseja varten.Siellä silmä sitten lepää katseen kiinnittyessä Tuomiokirkon ylvääseen ulkonäköön.Pitänee jonain päivänä käydä Kiseleffin taloon tutustumassa.
Tänään meillä kotinurkilla oleskelua,jos tuuleen mennään.Aikamoinen suhina pihakoivuissa.Eikä suuremmin vielä kesälämpökään poskia hivele.Vaahtopäitä merellä,lokkien lekottelua ilmavirroissa.Jos ei sade kastele sääkukkia,on se minun illalla tehtävä.Puutarhurin arkea.Puhelinsoitto myös pikkuserkulle,jonka syntymäpäivän tyystin unohdin toissapäivänä.Ollaan päivissä likekkäin,että huomioida olisi sopinut.Korjaan tänään asian post festum.
Eurooppalaisen naisen on pidettävä huivia päässään joissakin islamin maissa.Se katsotaan jopa pakolliseksi.Miksi sitten Euroopassa ei katsottaisi asialliseksi olla ilman kasvoja peittäviä vaatteita? Miksi heillä muttei meillä? No,Suomessa eivät nämä musliminaisten burkat ja niqabit yleisillä paikoilla ainakaan vielä anna aihetta suurempaan keskusteluun.Helsingissä liikkuu hyvin harvoin näitä salaperäisiä henkilönsä kokonaan peittäviä olentoja yleisillä paikoilla.Musta vaatetus naisilla kaulasta alaspäin ja huivi päässä on sen sijaan yleisempi näky.Keskustassa ei niinkään.Ovat asuttaneet kaupungin lähiöitä ja Itäkeskuksen kauppahuoneet ovat mukavamman matkan päässä kotoa.Joku kirjoitti kerran,että Itäkeskuksessa pasteeraileminen on kuin olisi ulkomailla.Niin on kielten,asujen ja ihmisten värien sekamelskaa.
Näistä väreistä tulikin taas metsien mies Teuvo Hakkarainen mieleen,joka sai omilta puoluetovereiltaan huomautuksen kielenkäytöstään.Myös Vihreiden Jani Toivola oli keskustellut perussuomalainen Hakkaraisen kanssa.Toivola on eduskunnassa ensimmäinen tummaihoinen edustaja.Mitä suomalainen "neekeriukko" oli Hakkaraisen kanssa puhunut,sitä ei ole julkisuuteen liiemmin kerrottu.
Citykanit ovat nyt sitten Helsingin keskustasta kaikonneet.Kovat talvet ja lahtaaminen karkottanut lähiöiden puutarhoihin ja jopa naapurikaupunkeihin.Onkohan niin,että Suomeen on saatu pysyvä riesa näistä eläimistä,kuten esimerkiksi Australiassa? Joku dokumentti televisiossa joskus näyttänyt otuksen hillitsemättömästä lisääntymisestä siellä päin.Meidän pihalla kyllä visiteeraa isompi jänisheimoon kuuluva.Rusakko.Yhtenä aamuna istui ihan rauhassa ja sitten lähti sinne päin,missä ratikka kulkee.Toivottavasti osasi nelosta väistää.
Eilen tässä huushollissa oli hääpäivä.Mutta eihän me enää semmoista noteerata.Aika,jolloin oli kukkia ja juhla-ateria,on mennyttä.Mies ei edes enää moisia muista saati ajattele.Enkä muistuttanut.Tuuraaja oli ja minä tietysti kaupungilla.Ihan kuin minä muuna tavallisena tuuraajapäivänäkin.En edes mennyt tavaratalon First Loungeen kuohuvaiselle,jossa olisin voinut kyllä ilman viiniäkin levähtää.Dieetti rajaa myös juomia.Tein tavallista enemmän ostoksia.Tuli hankittua vihdoinkin ne kotikengät,joita olen pähkäillyt.Aamutossuja ei ole hyvä koko päivää käyttää.Nyt on itävaltalaiset (tai italialaiset) sandaalimaiset Think!-jalkineet helpottamassa arkea kotona. Etuosassa varpaiden kohdalla suippopäinen iloisesti kohoava leikkaus pitää kengät hilpeän näköisinä.Ulkona en niitä tohdi käyttää.Eivät ole oikein tyyliäni,mutta kotikäytössä mahdottoman mukavat jalassa,kevyet ja ilmavat.
Senaatintorin reunan Kiseleffin talo on nyt vihdoinkin remontin jälkeen valmis.Enää ei ole basaaritunnelmaa,vaan nyt designmyymälät ja ravintolat ovat vallanneet tämän vanhan empirerakennuksen Sarvikuonon korttelissa Lars Sonckin suunnittelemissa sisätiloissa.Torikorttelit alkavat vähitellen hahmottua.Katuosuutta vielä entraillaan,levennetään mahdollisia terasseja varten.Siellä silmä sitten lepää katseen kiinnittyessä Tuomiokirkon ylvääseen ulkonäköön.Pitänee jonain päivänä käydä Kiseleffin taloon tutustumassa.
Tänään meillä kotinurkilla oleskelua,jos tuuleen mennään.Aikamoinen suhina pihakoivuissa.Eikä suuremmin vielä kesälämpökään poskia hivele.Vaahtopäitä merellä,lokkien lekottelua ilmavirroissa.Jos ei sade kastele sääkukkia,on se minun illalla tehtävä.Puutarhurin arkea.Puhelinsoitto myös pikkuserkulle,jonka syntymäpäivän tyystin unohdin toissapäivänä.Ollaan päivissä likekkäin,että huomioida olisi sopinut.Korjaan tänään asian post festum.
24. toukokuuta 2011
TAAS SE HAKKARAINEN
Uusi päivä ja uudet kujeet,sanotaan.Huomenta.Perussuomalainen Teuvo Hakkarainen sen kuin pysyttelee tapetilla suusta pullahtavine sammakoineen.Nyt on taas niin hänen mukaansa,että "neekeriukot" olisi poistettava toreilta ja pantava metsätöihin.Timo Soini pitää Hakkaraiselle jälleen puhuttelun.Nyt ei Hakkarainen kai enää voi syyttää "maalaisuuttaan" halventavista sanoistaan tai sitten miehellä on keskitasoa huonompi muisti.Mitä varten pitää nimitellä näyttääkseen olevansa tämän maan maahanmuuttopolitiikkaa vastaan? Eikö olisi muita asiallisempia kanavia tuoda mielipiteitään julki vasiten,kun nyt istuu kansaa edustamassa parlamentissa? Hakkarainen saa näiden "neekeriukkojen" vihat päälleen ja afrikkalainen temperamentti saattaa leimahtaa.Mitenkäs sitten Hakkarainen suunsa panee? Sammakot eivät enää mahdukaan ulos.
Ympäristölautakunta Helsingissä aikoo panna historiaan kaikki 13 kaupungin kelluvaa mattolaituria.Itämeren tilasta keskusteleminen vaatii tämän toimenpiteen,ettei mäntysuopaa enää pääse mereen.Lopettamisesta on puhuttu iät ja ajat.Saas nähdä mitä tuleman pitää,kun vastustajia laiturien poistamisesta on.Kuivalle maalle pykättäisiin vastaavia,mutta sepäs ei olekaan kaikkien matonpesijöiden mieleen.Uskon tuommoisen mattolaiturin olleen hyvän ja mukavan sosiaalisen elämän tapahtumapaikan.Niin olivat ennenmuinaiset pesutuvatkin kerrostaloissa.Rouvat juorusivat,panivat maailmaa järjestykseen siinä samalla hangaten pestäviä pyykkilautaa vasten vierivieressä olevissa paljuissa.Mutta voihan sanan jos toisenkin vaihtaa kuivallakin maalla olevan mattojen pesupaikan liepeillä,vai? Tosin siitä on,myönnän,jonkinlainen romanttisuus pois,minkä meri antaa tuoksuineen,tuulineen ja auringonkiloineen.Kumpi on sitten tärkeämpää,Itämeren puhtaus vai valokuvauksellinen mattolaituri pesijöineen aalloilla?
Ainoan maton pesun,jonka itse olen eläissäni suorittanut,oli mökillä.Vanha lautarakenne alustana,mäntysuopapökäle,matot ja letkusta vesi.Räsymattoja piisasi ja emännällä virtasi hiki kärpästen ja muiden pieneläinten suristessa ympärillä.Kaduin jo ensimmäisen maton pesemisen puolivälissä yltiöpäisyyttäni,enkä nähnyt koko hommassa hituistakaan edes lopputuloksen puhtautta.Sain ähellettyä urakan loppuun ja saunaportaiden kaiteet koko pituudeltaan oli vettä tippuvia mattoja täynnä.Mäntysuovan vahva haju leijui koko tontilla.Käteni olivat samaa tuoksua täynnä ja näyttivät ryppyisiltä rusinoilta.Yritin karkottaa hajun Chanel vitosella,mutta vahvaa ,ah vahvaa on mäntysuopa.Se oli elämäni ensimmäinen omakohtainen mattopesu ja jäi takuulla viimeiseksi.
Tänään on päiväjärjestys semmoinen,että käydään kaupungilla.Kunhan olen kirjoitellut ja muutenkin ihmetellyt aamupäivän menoa.Sitten alkaa kahden ihmisen paneminen lähtökuntoon,jolla aina oma aikansa ja manööverinsa.Siinä vaiheessa huokaan helpotuksesta,kun pyörätuoli on jo valmiina odottamassa eteisessä,inva-auto tilattu ja matka hissille voi alkaa.Eilinen sade teki luonnolle hyvää ja minä säästyin sääkukkien kastelulta.Kävin kyllä tarkistamassa,miten olivat ensisateestaan selvinneet.Jotkut roikottivat varsiaan murheisen näköisinä,kun taas toiset viskanneet muutaman terälehden kukankasvoiltaan.Yleiskuva kuitenkin hyvä.Tämän päivän saavat toipua,tuskin tarvitsevat illallakaan vettä.Epävakaista säätä on luvattu pitkin viikkoa.
Islannissa senkuin tupruttaa.Eilinen uutisvälähdys oli kuin Pompeijissa ikään tulivuoren lähikylien peityttyä tuhkakerrokseen.Onneksi ei käynyt samoin kuin Italiassa muinoin,vaan ihmiset suojautuivat koteihinsa.Lentoliikenne hiukan takkuilee jo muuallakin Euroopassa,minne tuhkat levittäytyneet tuulten mukana.No,tämmöistähän se on Luontoäidin kanssa,joka joskus puhuu vallan isännän äänellä.
Eilen kirjoitin pitkähkön kirjeen ystävälleni Lammille.Emme mitenkään kirjeenvaihdossa ole.Joskus soitellaan ja muu kanssakäyminen jää joulukorttien varaan.Vuosia kulunut ainakin yhdeksän tai kymmenen viimeisimmästä tapaamisesta ystäväni ja miehensä kauniissa kodissa.Pihamaa oli kuin kukkaniitty kukoistaen omaan tahtiinsa,mistä näystä silmä nautti suunnattomasti.Niin usein pihapiiri on kuin puutarhalehdestä,symmetrinen,viimeisen päälle huolehdittu kuin säntillinen puisto pienoiskoossa.Tämä vanhojen ruusupensaiden reunustama alue oli vuosia ilman ihmiskäsien kosketusta olevassa tilassa sormustinkukkien ja floksien karattua jo ajat sitten järjestäytyneistä riveistään kaikenväristen lupiinien sekaan.Niiden lomassa sinnitteli kannusruohot,peltoretikat,koiranputket apiloiden ojentuessa aurinkoa kohti niiden jaloissa.
Siitä pihasta tuli hyvä mieli,kaipuu lapsuuteen,kun joskus vanhempien kanssa sai kirmata vapailla laitumilla,liukastua lehmänkakkaan Pohjanmaalla vieraillessa.Kieriä loputtomalta tuntuvaa rinnettä alas ruohon tuoksuessa nenään timoteiden raapiessa paljaita sääriä ja käsivarsia.Kukaan ei varmaankaan unohda lapsuutensa kesiä ja ne putkahtavat mieleen vaikkapa vain ystävän kukkien täyttämän pihapiirin katselemisesta.
Ympäristölautakunta Helsingissä aikoo panna historiaan kaikki 13 kaupungin kelluvaa mattolaituria.Itämeren tilasta keskusteleminen vaatii tämän toimenpiteen,ettei mäntysuopaa enää pääse mereen.Lopettamisesta on puhuttu iät ja ajat.Saas nähdä mitä tuleman pitää,kun vastustajia laiturien poistamisesta on.Kuivalle maalle pykättäisiin vastaavia,mutta sepäs ei olekaan kaikkien matonpesijöiden mieleen.Uskon tuommoisen mattolaiturin olleen hyvän ja mukavan sosiaalisen elämän tapahtumapaikan.Niin olivat ennenmuinaiset pesutuvatkin kerrostaloissa.Rouvat juorusivat,panivat maailmaa järjestykseen siinä samalla hangaten pestäviä pyykkilautaa vasten vierivieressä olevissa paljuissa.Mutta voihan sanan jos toisenkin vaihtaa kuivallakin maalla olevan mattojen pesupaikan liepeillä,vai? Tosin siitä on,myönnän,jonkinlainen romanttisuus pois,minkä meri antaa tuoksuineen,tuulineen ja auringonkiloineen.Kumpi on sitten tärkeämpää,Itämeren puhtaus vai valokuvauksellinen mattolaituri pesijöineen aalloilla?
Ainoan maton pesun,jonka itse olen eläissäni suorittanut,oli mökillä.Vanha lautarakenne alustana,mäntysuopapökäle,matot ja letkusta vesi.Räsymattoja piisasi ja emännällä virtasi hiki kärpästen ja muiden pieneläinten suristessa ympärillä.Kaduin jo ensimmäisen maton pesemisen puolivälissä yltiöpäisyyttäni,enkä nähnyt koko hommassa hituistakaan edes lopputuloksen puhtautta.Sain ähellettyä urakan loppuun ja saunaportaiden kaiteet koko pituudeltaan oli vettä tippuvia mattoja täynnä.Mäntysuovan vahva haju leijui koko tontilla.Käteni olivat samaa tuoksua täynnä ja näyttivät ryppyisiltä rusinoilta.Yritin karkottaa hajun Chanel vitosella,mutta vahvaa ,ah vahvaa on mäntysuopa.Se oli elämäni ensimmäinen omakohtainen mattopesu ja jäi takuulla viimeiseksi.
Tänään on päiväjärjestys semmoinen,että käydään kaupungilla.Kunhan olen kirjoitellut ja muutenkin ihmetellyt aamupäivän menoa.Sitten alkaa kahden ihmisen paneminen lähtökuntoon,jolla aina oma aikansa ja manööverinsa.Siinä vaiheessa huokaan helpotuksesta,kun pyörätuoli on jo valmiina odottamassa eteisessä,inva-auto tilattu ja matka hissille voi alkaa.Eilinen sade teki luonnolle hyvää ja minä säästyin sääkukkien kastelulta.Kävin kyllä tarkistamassa,miten olivat ensisateestaan selvinneet.Jotkut roikottivat varsiaan murheisen näköisinä,kun taas toiset viskanneet muutaman terälehden kukankasvoiltaan.Yleiskuva kuitenkin hyvä.Tämän päivän saavat toipua,tuskin tarvitsevat illallakaan vettä.Epävakaista säätä on luvattu pitkin viikkoa.
Islannissa senkuin tupruttaa.Eilinen uutisvälähdys oli kuin Pompeijissa ikään tulivuoren lähikylien peityttyä tuhkakerrokseen.Onneksi ei käynyt samoin kuin Italiassa muinoin,vaan ihmiset suojautuivat koteihinsa.Lentoliikenne hiukan takkuilee jo muuallakin Euroopassa,minne tuhkat levittäytyneet tuulten mukana.No,tämmöistähän se on Luontoäidin kanssa,joka joskus puhuu vallan isännän äänellä.
Eilen kirjoitin pitkähkön kirjeen ystävälleni Lammille.Emme mitenkään kirjeenvaihdossa ole.Joskus soitellaan ja muu kanssakäyminen jää joulukorttien varaan.Vuosia kulunut ainakin yhdeksän tai kymmenen viimeisimmästä tapaamisesta ystäväni ja miehensä kauniissa kodissa.Pihamaa oli kuin kukkaniitty kukoistaen omaan tahtiinsa,mistä näystä silmä nautti suunnattomasti.Niin usein pihapiiri on kuin puutarhalehdestä,symmetrinen,viimeisen päälle huolehdittu kuin säntillinen puisto pienoiskoossa.Tämä vanhojen ruusupensaiden reunustama alue oli vuosia ilman ihmiskäsien kosketusta olevassa tilassa sormustinkukkien ja floksien karattua jo ajat sitten järjestäytyneistä riveistään kaikenväristen lupiinien sekaan.Niiden lomassa sinnitteli kannusruohot,peltoretikat,koiranputket apiloiden ojentuessa aurinkoa kohti niiden jaloissa.
Siitä pihasta tuli hyvä mieli,kaipuu lapsuuteen,kun joskus vanhempien kanssa sai kirmata vapailla laitumilla,liukastua lehmänkakkaan Pohjanmaalla vieraillessa.Kieriä loputtomalta tuntuvaa rinnettä alas ruohon tuoksuessa nenään timoteiden raapiessa paljaita sääriä ja käsivarsia.Kukaan ei varmaankaan unohda lapsuutensa kesiä ja ne putkahtavat mieleen vaikkapa vain ystävän kukkien täyttämän pihapiirin katselemisesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)