ÄITIENPÄIVÄ TULOSSA

E lähtee luostariin. Käymään turistin lailla, tutkailemaan ikoneita ja munkkeja. Valamoon. Minäkin joskus siellä ollut. Turistina samoin. Muuallakin luostareissa käynyt. Kyproksessakin. Nunnaluostari, jonne miesvieraat eivät olleet tervetulleita. Puoliso odotti autossa. Minusta piti nunna huolta, esitteli taloa, kertoi ja lopulta vei minut luostarin kauppaan, josta ostin ainakin hunajaa. Minulla oli kamera mukana, mutta nunnaa ei saanut valokuvata, vain ikoneita ja taloa yleisesti. Luostarin puutarha oli kukassa, vaikka ulkopuolella oli kolea talvi. Tulin puolison luo, enkä ollut valaistunut, mutta mieleni oli rauhaisa ja siihen kai näinkin lyhyellä luostarikäynnillä pyritään. Hunaja oli hyvää. Nunnalta sain muistoksi pienen ikonijäljennöksen, joka on minulla vieläkin.

Huomenna ajattelin mennä kirjakauppaan. Olen saamassa palkinnoksi uskollisuudesta yhden ilmaisen pokkarin ja tietysti on toivottavaa ja odotettavaa, että ostan jotain. Loppuviikoksi hedelmiä ja ehkä piipahdan Itäkeskuksen Stockmannin Herkkuunkin.

E:n kanssa puhuimme äitienpäivästä. Hän on äiti. Joka äitienpäivä hänet kutsutaan tyttären ja tämän miehen kotiin, pidetään hyvänä ja annetaan hyvää ruokaa. Näin se pitäisikin mennä. Kuitenkin usein lapset tulevat äidin kotiin. Saavat hyvää ruokaa, jota on edeltänyt kova laittaminen ja lisäksi vielä siivoamista, kaupassa käymistä, itsensä väsyttämistä. Jälkikasvu saapuu kukkien kanssa, halataan ja äiti näyttää kaikesta huolimatta pirteältä ja rakastavalta.

Sitten on äitienpäiväkorttilapset. Kerran vuodessa muistavat. Heitäkin on. Olen joskus nuorena vieraillut jonkun äidin kotona ja minulle on ylpeänä näytetty edellisvuoden äitienpäiväkortti, joka on paljosta käsittelystä nuhraantunut ja monta kertaa kyynelistä kastunut. Äiti oli vakuuttunut, että saa kortin taas sinäkin vuonna. Minä toivoin, että tästä korttilapsesta kuuluisi muulloinkin jotain, ehkä puhelinsoitto tai peräti oikea suukko äidin poskelle, kun tulee tervehtimään.

Minulla ei ole enää äitiä. Eikä ole E:lläkään. Yksinäisiä äitejä on, unohdettuja äitejä. Toisaalta on äitejä, joita rakastetaan ja joiden kanssa ollaan äitienpäivän lisäksi muinakin aikoina. Sellainen äiti on E. Tulevana sunnuntaina on äitienpäivä ja minäkin muistelen omaa äitiäni ja jopa lapsuuttani, jolloin saatoin kerätä valkovuokkoja hänelle ja muistan senkin, että lausuin monena äitienpäivänä hänelle Einari Vuorelan Kaivotiellä. Enää en runoa sanasta sanaan muista, mutta se on kirjassa. Ehkä sen sunnuntaina luen.

JÄNNÄ PELI SUOMI-TSEKKI

Eilen oli Nat King Cole-päivä. Jo heti aamusta. "Unforgettable", "When I fall in love", "Too young", "Autumn leaves", "Never let me go"...  Siinäpä olin kaukana jossakin aikojen takana. Roskien vienti tuntui niin turhanpäiväiseltä ja arkiselta, mutta vietävä oli. Tallustelin pihan perälle "Because you`re mine" korvissani soiden ja pala tunki kurkkuun.

Illalla rauhoituttuani Nat King Colesta aloin katsella Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelua, enkä meinannut housuissani pysyä. Alku oli rintaa rottingille nostattava, mutta sitten mentiin päin männikköä ja tasapeliä, josta seurasi jatkoaika, jota seurasi rankkari. Kaiken tämän jälkeen ei lopussa  seisonut Suomelle kiitos, vaan Tsekille voitto. Mutta jännää oli.

Tänään kauppaan, kunhan aamuhommista olen selviytynyt. Eilen ei partsilla istuskeltu, vaikka kokeilin kyllä. Jätin Frank Sinatran sinne pöydälle odottamaan lämpimämpää säätä. Salaatin söin keittiön pöydän ääressä ja huomasin patterin lämmenneen. Pitänee taas pukeutua ulsteriin ulos mennessä, mutta talvikenkiin en enää suostu. Tulkoon vaikka mitä taivaalta, kissoja ja koiria, räntää, rakeita, lunta.

Sain hetki sitten A:lta lisää e-mailia. Tuore kuva hänestä. Edellinen oli vuodelta 2002. Muistan hänen ulkonäkönsä huonosti. Olen vain kerran tavannut, vaikkakin silloin monen tunnin ajan. Se oli joskus 1960-1970-luvulla ollessani puolison kanssa Saksassa ja Horst oli jo naimisissa A:n kanssa. Nyt vaihtelemme e-mailia ja kummankin puoliso on kuollut. Ehkä molemmat miehet seuraavat ystävyyttämme pilven reunalta. Omituista oli, että "löysin" A:n. Tosin etsin koko ajan Horstia.

Kun kerran heräsin varhain tänään, aloitankin aamupuuhat tältä istumalta.

VAIVAINEN KUN OLIN

Minähän en sittenkään eilen mihinkään Hagikseen mennyt. Heti aamusta lonkka kenkkuili ja parveke alkoi tunti tunnilta näyttää houkuttelevammalta paikalta istuksia ja lukea. Kesken monta kirjaa muun muassa Frank Sinatra ja Adam Darius. Söin jopa salaattini partsilla ja katselin, onko kaukana edessäni oleva sankka puusto ihan jonkun metsän reunaa. Naapurit väittävät kiven kovaan luonnon olevan täällä lähellä. Tuskin niin lähellä kuin Katajanokalla. Kivenheiton päässä oli siellä ikkunoista näkyvä meri.

Lotossa ei onnannut taaskaan. Asun edelleen täällä. Kai minun on totuttava. Ei minulla koskaan ole ollut hyvät välit Fortunan kanssa. "Onni yksillä, kesä kaikilla". Kesä siis on ainakin varmaa. Eikä sekään kauaa varmaa ole, kun fyysikko Stephen Hawking on sanonut, että sadan vuoden aikana on löydettävä uusi asuinsija homo sapiensille avaruudesta. Se on jyrkempi tulevaisuuden näkymä kuin Pentti Linkolalla, joka myös on lyönyt eteemme kauhukuvia olemassaolomme pituudesta. Minäkin olen ollut, ja olen, sitä mieltä, että kalpaten meidän käy ennemmin tai myöhemmin. Emme mahdu enää pallollemme, kuivuus uhkaa, nälänhädät, saasteet, tyhmyytemme, ajattelemattomuutemme, ahneutemme, sotimiset, kaiken koneistuminen...  Ei hyvältä näytä. En taidakaan tahtoa tulla tänne kummittelemaan. Olisin vain kauhistunut, pettynyt ja murheellinen aave.

Olen tutustunut netin kautta lähemmin sekä taiteilija Emil Noldeen kuin hänen töihinsäkin. Kehittelen koko ajan vastausta A:lle, joka tuntuu kovastikin tykästyneen tähän ekspressionismin edustajaan. Kymmenistä näkemistäni maalausten valokuvista muutamaa voisin aitoina kakistelematta katsella. Omalle seinälle? No, hyvähän tässä on sanoa juuta taikka jaata, kun Nolden työtä ei kukaan ole minulle tarjoamassa. Sen kerron A:lle, että ainakin vuosina 1958,1972 ja 1980 on Helsingissä ollut mainitun taiteilijan näyttelyitä. Ehkä olen nähnyt, ehkä en.

OLINPA AHKERA

Olen ahkeroitsinut oikein olan takaa eilen. Ensin aamupäivällä ostoksille, kahvinkeitin Powerista ja sitten hedelmiä kotimatkalla. Kotona seuraavaksi imuroin parvekkeen ja pyyhin kostealla vähän sieltä ja täältä. Raahasin partsilta ylimääräiset tavarat makuuhuoneeseen odottamaan kellarikäyntiä. Panin parvekkeen seinälle puolison Chevalier-olkihatun, semmoisen kovan. Oli sopivasti naula. Istuin ja katselin ihastuneena kätteni töitä ja olin kaiken rehkimisen jälkeen totaalisen väsynyt ja lonkka kenkkuili sen kuin ehti. Mutta mieli oli korkealla.

A:lta tuli lyhyt viesti Torreviejasta. Pyysi etsimään googlesta  saksalaisen taiteilija Emil Nolden (1867-1956) töitä. Wiesbadenissa näyttely. Minä etsin ja löysin. Pitää jonkunlainen mielipide lähettää. Ja olla hienotunteinen, vaikka Nolden työt eivät saaneetkaan jakamatonta ihastustani. Olen edelleen sitä mieltä, että minun pitäisi olla hyväksymättä vain "vanhaa" taidetta ja oppia olemaan avarakatseisempi kaiken taiteen suhteen. Olen menossa M:n kanssa ensi kuussa Tyko Sallisen näyttelyyn ja aion pitää suuni kiinni, vaikka taiteilija maalasi Mirrille aina kauhistuttavat, valtavan kokoiset sieraimet.

Lämmintä eilen. Citymarket saa uudet tilat syksyllä. Kypärämiehiä katukuvassa. Tästä lämpimästä säästä alkoi eräs rakennusmies yllättävästi kanssani keskustella, kun matkasimme molemmat kauppakeskukseen. Yhteinen matka ei ollut enää siinä vaiheessa pitkä, mutta ehdimme pohtia, että onko sen hetkinen lämpö jäävä ainoaksi koko vuonna. Oviaukoissa hän odotti, että pääsin esteettömästi rullautumaan hänen ohitseen. Siis herrasmies!

Tänään kotioloa. Avaan kahvinkeittimen laatikon ja luen ohjeet. Huomenna, ellei sada, lähden Hagikseen. Markkinat ja Slangilla koju. Jos olisi vaikka joku snadi symppis kniiga, jota diggaisin, niin voisin vaikka tsöpata, jos ei bungaa kohtuuttomia.

PARVEKETTA KESÄKUNTOON

Olen saanut loppuun vihdoinkin kirjan Humalan henki ja siirryin oikopäätä Adam Dariuksen A Nomadic Lifeen, jota jo aikaisemmin aloittelin. Olen kertonut aiemmin, kuka Adam Darius on. Tanssija, kirjailija, miimikko, koreografi... Asuu tätä nykyä Helsingissä ja on ystäväni M:n henkilökohtainen tuttava. M:ltä saamani kirja on on Dariuksen minulle omistuskirjoitettu ja olen siitä ylpeä. "April 2017 to (nimi) ,my warmest best wishes, Adam Darius."  On pitkä aika siitä, kun joku kirjailija on etulehdelle kirjoittanut minulle omistuskirjoituksen. Kaikesta on jo kodallani "pitkä aika."

Olin minä eilen parvekkeenkin kimpussa. Kunhan saan kellariin taas ylimääräiset, niin on tilaa imuroida siellä. Laitoin jo korituoliin pehmusteet ja kellahdin tyytyväisenä lepäämään. Tältä parvekkeelta on aivan erilaiset näkymät kuin Katajanokalla. Lähituntuma naapuriin, piha ja taivasta pätkä. Ei merta, ei taatusti lepakoita ja pääskysiä, ei laivojen sumutorvia. Mutta parveke kuitenkin. Kyllä siellä on mukava istuksia, juoda vaikka aamukahvia ja lukea. Mutta vaatetus täällä oltava muu kuin pelkkä yöpaita, kuten Skattalla.

Tänään vielä luppoilen kotona. Huomenna ihmisten pariin. Menen ostamaan kahvinkeittimen, joka otti ja lopetti yhteistyön juuri sinä päivänä, kun sain vieraakseni M:n ja A:n. Tiputtelin veden käsipelillä kahvijauheen läpi suodatinpussissa. Sain jotain kahvin tapaista aikaan.

Tutkijat ovat punninneet pilven! Silmä tarkkana katselin Areenasta tätä toimenpidettä, kun tiedemiehet mittasivat yhden pilven painon. Pilvi, joka kiinnosti, painoi 4000 kg ja oli kilometrin pituinen ja 200m levyinen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole. Mittareita, laitteita, oppineisuutta, yksi kappale ilmalaivaa, miehistö ja paljon rahaa. Pilvi sisältää kaikenlaista vesipisaroista ja bakteereista lähtien. Maapallo tarvitsee pilviä ja ne ovat kauniita. Mökillä makasimme ruohikossa pihalla ja katselimme pilviä, niiden muotoja, joista pystyi näkemään kaikkea, mihin mielikuvitus riitti, niiden kulkua taivaalla, ulkomuodossa tapahtuvia muutoksia. Ne vangitsivat, kiehtoivat ja me makasimme ruohossa kauan.

OLIPA KERRAN HÖLMÖLÄISIÄ

Eilispäivä meni ihan muualla kuin läppärin ääressä. Olin asioilla ja kaupoissa. Nykyisin käytetään "kaupoilla" eli adessiivimuotoa. Mutta minä pidän kiinni inessiivistä ja olin "kaupoissa". Asioilla on taas vahvasti "asioilla". Hedelmävati on jälleen täynnä ruokapöydällä ja talouspaperikiintiö samoin. Aina on raahattavaa. Aurinko paistoi niin soman lämmittävästi, linnut pihalla visersivät ja jotkut ihmiset olivat sonnustautuneet jo aivan melkein kesävermeisiin. Minäkin rohkeasti siirryin puolitakkiin, mutta baskerista en vielä luovu. Jätin myös muuttoraha-anomuksen lottokauppiaalle ja toivon parasta. M:n aviomies A kysyi, jos viihdyn täällä. Olin rehellinen ja vastasin, etten viihdy. Mitäs sitä kaunistelemaan. Joku on sanonut, että vuoden kuluttua alan tuntea Itäkeskuksen omakseni. On kulunut melkein puolitoista vuotta ja väärässä oli. En koskaan täällä tule viihtymään. En kuulu tänne.

Tänään on itsensä huoltamisen päivä. Tarkoittaa kaikenlaista, mitä kroppa kaipaa. Sitten taas lueskelen sekä englanniksi että suomeksi. Parvekkeeseen en ole vieläkään kajonnut paitsi P-D:n täällä ollessa. Jos vaikka tänään myöhemmin. Tietää kellarikeikkaa, kun olen saanut sen valmiiksi. Ja siihen tarvitaan taas P-D:n ystävällistä apua.

Jälleen kerran saamme lukea lehdestä, miten vanhuspalvelu Suomessa toimii. Vantaalla yksityisessä palvelutalossa oli iäkäs ihminen joutunut pulaan ja painanut turvapuhelimensa hätänappulaa. Palvelutalo oli ulkoistanut avun saannin, aikaisemmin apu tuli samasta talosta. Nyt pulaan joutunut oli joutunut odottamaan tarvitsemaansa apua 111 minuuttia. Hänen poikansa ehti hiukan nopeammin Vantaalle Helsingistä kuin turvapuhelimen väki. Apua tarvitseva iäkäs mies oli kuollut sairaalassa viikon kuluttua saamiinsa henkisiin vammoihin, pelästykseen ja turvattomuuden tunteen aiheuttamiin psyykisiin koettelemuksiin. Olen edelleen sitä mieltä, että sanat "ulkoistaminen" ja "säästäminen" ovat kirosanoja.

Olen kuullut joidenkin muidenkin palvelutalojen käytännöistä. Turvapuhelimen avunpyyntö ohjautuu toiselle paikkakunnalle, josta sitten soitetaan asianomaiseen palvelutaloon ja hoitaja lähtee muutaman metrin päästä huoneeseen, jossa avuntarvitsija on turvapuhelinta käyttänyt. On kuin kuuntelisi hölmöläissatua! Näin Suomessa, 100v, 2000-luvulla!

MANTA ON LAKITETTU

Aloitan usein blogini sanalla "katselin". No, eilen katselin HS:n kanavalta Mantan lakituksen. Jotenkin on katselulta/eläytymiseltä hohto kadonnut. Olen miespolvia sitten ollut mukana tässä tapahtumassa. Lakitus tapahtui kello 12 yöllä ja ensin oltiin osakunnassa. Sieltä joukolla Kauppatorille. Silloin se oli lystiä. Vappupäivänä jonnekin lounaalle ja taas joukolla. Ruoka oli sitä mitä se oli ja kiire tarjoilijoilla kova seuraavaan kattaukseen. Lautanen vietiin edestä ja haarukka jäi käteen. Kukaan ei purnannut, kun koko ajan oli niin hauskaa. Aamulla olimme tietysti olleet Ullanlinnan mäellä, satoi taikka paistoi. Ja taas kaikki oli yhtä riemua. Nyt olin kotona kaikessa rauhassa, enkä haikaillut menneitten perään paitsi puolison kohdalla. Toinen vappu jo ilman häntä. Näin se menee. Leskellä elämä.

Tänään on suomalaisen työn päivä. Liputetaan ja marssitaan. Vappu ja Valborg viettävät nimipäivää. On Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Valburg syntyi Englannissa vuonna 710. Siirtyi 761 Saksaan Heidenheimin miesluostarin johtajaksi ja kuoli vuonna 779. Kuka tietää/muistaa keskellä vappuhumun tippaleivän murujen ollessa vielä siman kostuttamilla huulilla? Sima oli ennen vanhaan vahvasti terästettyä ja oli melkein kunnia-asia sammua ensin simasammioon ja sitten sinne hukkua. Nytkin sammutaan, vaan ei simaan ja harva siihen hukkuu. Ellei kuvaannollisesti.

Kahvinkeitin sen sijaan otti ja simahti. Pitänee hommata uusi. No, tämä palveli kauan ja vallan moitteettomasti. Sitten ostin kapselijutun ja vanha ilmeisesti loukkaantui. Kunhan arki koittaa lähden kauppaan. Vaikka ovat kaupat auki, mutta minulla ei ole niin kiire eikä tarve.

Aurinko paistaa ja liput liehuvat. Mikäs tässä on ollessa.

Kuin arastellen aamu toukokuun
käy kevein jaloin yli maan ja veen
ja kultaa hiljaa silmikoivan puun
ja kaislan kuihtuneen...

(Lauri Viljanen ens. säe runosta "Rukous aamulla")