Nyt sain tarpeekseni. Viime yö pelkkää yskimistä. Join kuumaa, koetin olla melkein istuma-asennossa. Varasin lääkäriltä ajan tänään iltapäivällä. Töölöön en jaksa lähteä. On niitä lääkäreitä täällä Itäkeskuksessakin. Pakko saada helpotusta. Muuten joudun yksikseni yskiskelemään vielä kauan.
Kansainvälinen naistenpäivä tänään. Hyvää Päivää meille. En tiedä, miten vietetään, että kadun tallaajakin saa ruusun tai hyvän toivotuksen. Jossain pidetään puheita ja naiset kuuntelevat. Juhlitaan, mitä naiset ovat aikaan saaneet. Ei liputuspäivä kuitenkaan. Viime vuonna taisin kirjoittaa miesten ja naisten tasa-arvosta, joka on loputon puheenaihe. Nyt tiedän tasa-arvon toteutuvan vuonna 2133. Sain kirjoituksellani myös muutaman anonyymimiehen takajaloilleen. Kommentoivat, että olin feministinen. Totta kai olin. Sehän oli jutun juju. Tänään en näihin puutu. Osoitan kunnioitukseni niitä naisia kohtaan, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi yhteiskunnassamme ja vaikuttavat yhä. Lujia, suoraselkäisiä, rohkeita naisia. Myös naisille, jotka ahertavat arjessa, lähimmäisiään auttaen, lapsiaan kasvattaen. Kiitos ja ruusu heille kaikille.
Aion lääkärikäynnin jälkeen, kun on mentävä kuitenkin apteekkiin, raahautua ostamaan paperinenäliinoja ja muuta tarpeellista. Sitten kotiin ja lepoon. On oltava ensi viikolla jämptisti kondiksessa, että pääsen Ateneumiin. Olisi noloa jälleen siirtää. M ei usko kohta minun olevan ollenkaan vakavissani taiteen suhteen. Mutta olen minä. Tämä on nyt tämmöistä Mr. Murphyn lakia, joka silloin tällöin haittaa elämää.
Hyvää Naistenpäivää!
8. maaliskuuta 2016
7. maaliskuuta 2016
KAA ON KÄÄRME
Flunssa pitelee minua lujasti kourassaan. Heitti lisävaivankin. Lonkkaa on alkanut omituisesti särkeä, jota ei aiemmin ole tehnyt. Pitääkö ottaa ortopediin yhteyttä? Vai liittykö särky tähän hiivatin flunssaan? Syön Panadolia ja "kääriydyn peittoon". Nytkin ympärillä aamutakin päällä suuri villainen viltti. Roskakassit kerään parvekkeelle, kun en vielä ulos lähde. Toivottavasti ruokaa piisaa. Tee alkaa maistua puulle niin sanotusti. Voisin vaihtaa kuumaan mehuun.
Pankkiin on jossain välissä pakko mennä. Pitäisi kuulemma huhtikuussa erääntyvä Elisan lasku vahvistaa, jota vahvistamista en kesken kaiken ymmärrä, Ei ennen ole ollut tämmöistä vahvistamisrumbaa. Laskut e-laskuina ja suoraan tililtä. Nyt kun tein työtä käskettyä, pyytää pankki vahvistamisen uudestaan ja uudestaan, vaikka palkissa lukee "vahvistettavia laskuja 0". Puhelimitse en pääse pankkiin kuin pitkän jonottamisen jälkeen ja viroaksentilla puhuva virkailija ei osannut auttaa. Katajanokalla asuessani kaikki oli selvää kuin pläkki, ei hankaluksia laskujen maksamisen kanssa eikä mitään yllätyksellisiä vahvistamisia.
Sanoisinko "kaa"? C:n "kaa" on väännetty kättä tästä sanahirvityksestä, jota ikäisenikin ystävät ovat alkaneet käyttää. Kerrottuani C:lle, mikä Kaa oikein on, muisti hänkin, että Rudyard Kiplingin Viidakkokirjassa on Kaa-niminen käärme. Tämä nykyajan "kaa" on huono lyhennys kanssa-sanasta ja antaa minulle vaikutelman, että sanoja yökkäilee oksennusta. Onneksi ainakaan vielä ei "kaata" kuule ainakaan median käytössä. "Kenen kaa Te Herra Presidentti...?"
Räntää tupruttelee taivaan täydeltä. Ihmisillä sateensuojia. Liittyykö rännän tulo myös siihen, että "uusi lumi vanhan surma"? Olisi tuota surmattavaa vielä. Minun lapsuudessani joka lapsella oli sukset. Luin lehdestä, että nykyisin harvalla. Silloin tietenkin, kun lähdetään pitemmälle laskettelemaan mutkamäissä. Vuokratakin tietysti voi paikan päällä. Meidän talon lapsilla oli sukset siistissä rivissä joko kellarissa tai pihan porraskäytävän välikössä. Oli helppoa jalkaan survaista ja lähteä suoraan hiihtämään. Lunta oli ja paljon, eikä sitä heti ehditty keräämään poiskaan. Posket punaisina palasimme retkeltämme. Sukset taas riviin ja hiihtohousujen lahkeista liiat lumet pois ja kotiin kuumalle kaakaolle. Semmoista se oli.
Pankkiin on jossain välissä pakko mennä. Pitäisi kuulemma huhtikuussa erääntyvä Elisan lasku vahvistaa, jota vahvistamista en kesken kaiken ymmärrä, Ei ennen ole ollut tämmöistä vahvistamisrumbaa. Laskut e-laskuina ja suoraan tililtä. Nyt kun tein työtä käskettyä, pyytää pankki vahvistamisen uudestaan ja uudestaan, vaikka palkissa lukee "vahvistettavia laskuja 0". Puhelimitse en pääse pankkiin kuin pitkän jonottamisen jälkeen ja viroaksentilla puhuva virkailija ei osannut auttaa. Katajanokalla asuessani kaikki oli selvää kuin pläkki, ei hankaluksia laskujen maksamisen kanssa eikä mitään yllätyksellisiä vahvistamisia.
Sanoisinko "kaa"? C:n "kaa" on väännetty kättä tästä sanahirvityksestä, jota ikäisenikin ystävät ovat alkaneet käyttää. Kerrottuani C:lle, mikä Kaa oikein on, muisti hänkin, että Rudyard Kiplingin Viidakkokirjassa on Kaa-niminen käärme. Tämä nykyajan "kaa" on huono lyhennys kanssa-sanasta ja antaa minulle vaikutelman, että sanoja yökkäilee oksennusta. Onneksi ainakaan vielä ei "kaata" kuule ainakaan median käytössä. "Kenen kaa Te Herra Presidentti...?"
Räntää tupruttelee taivaan täydeltä. Ihmisillä sateensuojia. Liittyykö rännän tulo myös siihen, että "uusi lumi vanhan surma"? Olisi tuota surmattavaa vielä. Minun lapsuudessani joka lapsella oli sukset. Luin lehdestä, että nykyisin harvalla. Silloin tietenkin, kun lähdetään pitemmälle laskettelemaan mutkamäissä. Vuokratakin tietysti voi paikan päällä. Meidän talon lapsilla oli sukset siistissä rivissä joko kellarissa tai pihan porraskäytävän välikössä. Oli helppoa jalkaan survaista ja lähteä suoraan hiihtämään. Lunta oli ja paljon, eikä sitä heti ehditty keräämään poiskaan. Posket punaisina palasimme retkeltämme. Sukset taas riviin ja hiihtohousujen lahkeista liiat lumet pois ja kotiin kuumalle kaakaolle. Semmoista se oli.
6. maaliskuuta 2016
KOHTI POHJOISTA JOLKOTTAEN
Sakaaleja Suomessa? Jos ei aivan vielä, niin kohta. Virossa ja Tanskassa on jo. Runoilija Lauri Pohjanpääkin (1889-1962) tiesi niiden tulosta tänne Pohjan perille:
"Näin metsässä juosta kepottavan
pedon vastaani likaisen harmaan.
-Hyvää päivää, sanoin, ma edessäin
herra Hukan näen varmaan?
Se irvisti rumasti ikeniään.
- Ma hukalta tosin näytän.
Olen paljon enemmän: sakaali,
ja sakaalin hammasta käytän.
-En teitä tiennyt ees olevankaan
isänmaassani rakkaassa täällä.
-Vai et tiennyt! Ja kuitenkin olemme me
joka maassa vallan päällä..."
(ote runosta "Sakaalit")
Juttu sakaaleista oli Helsingin Sanomissa joitakin päiviä sitten. Ympäri Eurooppaa sakaaleja on ja pian pohjoisessa, kunhan ensin Virosta Venäjälle ja sitten tänne. Rajan yli tuppaa muutakin porukkaa kuin turvapaikanhakijoita. Kun muutama sakaali on meille päässyt, aletaan kiivaasti pohtia, suljetaanko rajat, vai ollaanko tulokkaista iloisia? Ja mitäs sudet ja ketut moisista tykkää? Kylien koirillakin voi jotain olla hampaan kolossa, vaikka samaa Canis-sukua ollaankin. Ennen olivat miehet susijahdissa, sitten mennään sakaalijahtiin. -Näitkös ketun saunan nurkalla? -No en, mutta pari sakaalia siellä oli.
"Näin metsässä juosta kepottavan
pedon vastaani likaisen harmaan.
-Hyvää päivää, sanoin, ma edessäin
herra Hukan näen varmaan?
Se irvisti rumasti ikeniään.
- Ma hukalta tosin näytän.
Olen paljon enemmän: sakaali,
ja sakaalin hammasta käytän.
-En teitä tiennyt ees olevankaan
isänmaassani rakkaassa täällä.
-Vai et tiennyt! Ja kuitenkin olemme me
joka maassa vallan päällä..."
(ote runosta "Sakaalit")
Juttu sakaaleista oli Helsingin Sanomissa joitakin päiviä sitten. Ympäri Eurooppaa sakaaleja on ja pian pohjoisessa, kunhan ensin Virosta Venäjälle ja sitten tänne. Rajan yli tuppaa muutakin porukkaa kuin turvapaikanhakijoita. Kun muutama sakaali on meille päässyt, aletaan kiivaasti pohtia, suljetaanko rajat, vai ollaanko tulokkaista iloisia? Ja mitäs sudet ja ketut moisista tykkää? Kylien koirillakin voi jotain olla hampaan kolossa, vaikka samaa Canis-sukua ollaankin. Ennen olivat miehet susijahdissa, sitten mennään sakaalijahtiin. -Näitkös ketun saunan nurkalla? -No en, mutta pari sakaalia siellä oli.
5. maaliskuuta 2016
LAULAJALAHJAKKUUS ENGLANNISTA
En tiedä, kuinka moni lukijoistani tietää nimen Susan Boyle. Minulle ja luultavasti koko maailmalle nimi oli tuntematon ennen vuotta 2009, jolloin hän otti osaa Britains Got Talent-kilpailuun. Hän marssi tuomareiden eteen tukevana ja sen näköisenä, että odotukset eivät olleet kovin suuret. Ikää oli enemmän kuin useimmilla muilla kilpailijoilla, 47v. Tuomaristo, purevan piikikkäästä arvostelusta kuuluisa Simon Cowell mukaan lukien, ei Boylelta suuria odottanut. Susan aloitti laulun "I Dreamed a Dream", yleisö ja tuomaristo hiljenivät Boylen äänen täyttäessä salin. Hän osasi laulaa! Siitä hetkestä tämän kauan työttömänä olleen brittinaisen elämä muuttui. Levyjä myyty miljoonia, hänet tunnetaan kaikkialla, esiintymismatkoja ympäri maailmaa, elämä hymyilee. Hyvä, Susan Boyle! Minuun hän teki lähtemättömän vaikutuksen.
Flunssassa mennään edelleen. Ei se koskaan ole päivän tai parin juttu. Juon litroittain kuumaa teetä ja se tekee hyvää. Yöpöydällä korkea pino runokirjoja. Äitini piti Aale Tynnistä ja isäni on ahkerasti Tynnin runokirjoja seurusteluaikana äidille antanut. Nimilehdellä on aina rakastuneen miehen omistuskirjoitus. Ehkä minun ei pitäisi niitä lukea. On kuin menisin maailmaan, joka ei minulle kuulu, tunkeudun täysin vieraana heidän salaisuuteensa, elämään, jossa en vielä ole.
"Minun majani on erämaan laidassa,/ Sen on nähnyt vain aurinko,/ joka nousee aavikon hiekasta,/ sen ovat nähneet villien gasellien/ ja lintujen ihanat silmät./ Siellä hengittää minun nuoruuteni/ Onnellisena kuin kukka,/ jonka kuvussa kastepisara/ heijastaa tähteä"
(Aale Tynni "Majani")
Flunssassa mennään edelleen. Ei se koskaan ole päivän tai parin juttu. Juon litroittain kuumaa teetä ja se tekee hyvää. Yöpöydällä korkea pino runokirjoja. Äitini piti Aale Tynnistä ja isäni on ahkerasti Tynnin runokirjoja seurusteluaikana äidille antanut. Nimilehdellä on aina rakastuneen miehen omistuskirjoitus. Ehkä minun ei pitäisi niitä lukea. On kuin menisin maailmaan, joka ei minulle kuulu, tunkeudun täysin vieraana heidän salaisuuteensa, elämään, jossa en vielä ole.
"Minun majani on erämaan laidassa,/ Sen on nähnyt vain aurinko,/ joka nousee aavikon hiekasta,/ sen ovat nähneet villien gasellien/ ja lintujen ihanat silmät./ Siellä hengittää minun nuoruuteni/ Onnellisena kuin kukka,/ jonka kuvussa kastepisara/ heijastaa tähteä"
(Aale Tynni "Majani")
4. maaliskuuta 2016
RUNOJA JA FLUNSSAA
" Onko ihanampaa paikkaa/ kuin oma sänky?/ Minä kääriydyn peittoon/ ja hymyilen,/ Tämä on minun turvallinen/ linnani." (Risto Rasa)
Minäkin kääriydyn peittoon, mutta en liiemmin hymyile. Flunssaileminen kun ei naurata. Nenä vuotaa, silmät vuotaa, yskittää ja kurkussa on kipua. Join CurryKanelin neuvon mukaan teetä, johon panin raastamaani inkiväärinjuurta. En tiennyt määrästä, joten panin reippaasti. Tänään uudestaan. C soitti, mutta puhuminen ei oikein sujunut. Onneksi C kuuluu ihmisiin, joka pitää itse puhumisesta huolen. Välillä kysyi "oletko siellä vielä?"
Luen runoja. Jotenkin ne sopivat flunssan kanssa. En jaksa keskittyä television antiin, en läppäriinkään. "Kääriydyn peittoon" ja sulkeudun runojen maailmaan. Risto Rasa, Arto Melleri ja kaikki vanhat suomalaiset runoilijakonkarit, joita ei enää ole, runot jääneet. Nykyisin riimittely on jäänyt jonnekin vuosien taakse. Loppusoinnut ovat auttamattomasti historiaa. "Mä hetken vain/ nähdä sun sain,/ vaan ei kuvas katoa muistoistain/ Näin hetken on työ,/ kun salama lyö,/ mut iäks jäljen se puuhun syö" (Suonio eli Julius Krohn).
Minulla on museokortti ja sain sen tiimoilta postia. Jenni Haukio hehkuttaa kortin puolesta Kotiliedessä, kerrottiin. Eritoten miehille olisi kortti ostettava. Sillä konstillako saisi miehiä enemmän museovieraiksi? Totta on, että taidenäyttelyissä on usein naisenemmistö. Kuitenkin taiteilijat ovat/olivat usein miehiä. Vanhat mestarit ainakin. Suomalaisten Pariisissa opin käyneitten joukossa 1800-1900-luvulla on vähemmän naisia kuin miehiä. Maria Wiik ja Helene Schjerfbeck ainakin puolustivat naissukupuolta. Taitaa minullakin olla seinillä enemmän miesten kuin naisten teoksia.
Nyt laitan itselleni teetä ja sen juotuani "kääriydyn peittoon".
Minäkin kääriydyn peittoon, mutta en liiemmin hymyile. Flunssaileminen kun ei naurata. Nenä vuotaa, silmät vuotaa, yskittää ja kurkussa on kipua. Join CurryKanelin neuvon mukaan teetä, johon panin raastamaani inkiväärinjuurta. En tiennyt määrästä, joten panin reippaasti. Tänään uudestaan. C soitti, mutta puhuminen ei oikein sujunut. Onneksi C kuuluu ihmisiin, joka pitää itse puhumisesta huolen. Välillä kysyi "oletko siellä vielä?"
Luen runoja. Jotenkin ne sopivat flunssan kanssa. En jaksa keskittyä television antiin, en läppäriinkään. "Kääriydyn peittoon" ja sulkeudun runojen maailmaan. Risto Rasa, Arto Melleri ja kaikki vanhat suomalaiset runoilijakonkarit, joita ei enää ole, runot jääneet. Nykyisin riimittely on jäänyt jonnekin vuosien taakse. Loppusoinnut ovat auttamattomasti historiaa. "Mä hetken vain/ nähdä sun sain,/ vaan ei kuvas katoa muistoistain/ Näin hetken on työ,/ kun salama lyö,/ mut iäks jäljen se puuhun syö" (Suonio eli Julius Krohn).
Minulla on museokortti ja sain sen tiimoilta postia. Jenni Haukio hehkuttaa kortin puolesta Kotiliedessä, kerrottiin. Eritoten miehille olisi kortti ostettava. Sillä konstillako saisi miehiä enemmän museovieraiksi? Totta on, että taidenäyttelyissä on usein naisenemmistö. Kuitenkin taiteilijat ovat/olivat usein miehiä. Vanhat mestarit ainakin. Suomalaisten Pariisissa opin käyneitten joukossa 1800-1900-luvulla on vähemmän naisia kuin miehiä. Maria Wiik ja Helene Schjerfbeck ainakin puolustivat naissukupuolta. Taitaa minullakin olla seinillä enemmän miesten kuin naisten teoksia.
Nyt laitan itselleni teetä ja sen juotuani "kääriydyn peittoon".
3. maaliskuuta 2016
FLUNSSAN KOURISSA
Sehän on nyt flunssa. Tai ainakin oletan olevan. Ääni matala, kurkku kipeä, niistättää ja paleltaa. Sitä se on. Vääntäydyin eilen kuitenkin ruokakauppaan, kun oli pakko. Voisin tilata Stockmannilta kuten Katajanokallakin, mutta tuotavaa olisi liian vähän. Kitkuttelen kauppaan itse. Muuta en sitten jaksanutkaan. Söin vähän, läträsin läppärillä hetken aikaa ja taas makasin. No, ei tämä kuolemaksi ole. Syyskuusta asti olen ollut aiempaa huonommassa kunnossa. Se oli se murheellinen kuukausi, kun puoliso minut jätti ja muutti toiseen hiippakuntaan. Nyt nukun jotenkuten unilääkkeen avulla, mutta väsynyt olen päivät pitkät. Ja sitten iski tämä nuhatauti. No, kyllä tämä tästä.
M:n kanssa sovimme Ateneumiin menon. Sitä odotan. Ehkä piristyn. Taiteen katseleminen on aina hyväksi. Onkohan Ateneumissa jossain muodossa Rodinin "Ajattelija" toiselta nimeltään "Runoilija"? Valoksiahan teoksesta on siellä ja täällä. Alkuperäinen lienee Pariisissa. Nyt jos olisin Pariisissa, nauttisin kaupungista toisin kun teini-ikäisenä. Ikävöin nuorena siellä koko ajan saksalaista poikaystävääni, jonka luona olimme juuri olleet Frankfurtissa koko perhe. Ei siinä murheessa yks Pariisi auttanut.
Tämä nyt on tämmöistä flunssamaista eloa paperinenäliinat seurana, kaulan ympärillä puolison kaulaliina, vaatetuksena yöpaita ja aamutakki. Näillä mennään. Ruokaa ostin eilen valmiina, jotta vain lämmittämistä. Jotainhan on maaruun pantava. Juon teetä, jossa hunajaa. Lämmin tekee hyvää. Muutama päivä näin ja sitten taas ruotuun.
M:n kanssa sovimme Ateneumiin menon. Sitä odotan. Ehkä piristyn. Taiteen katseleminen on aina hyväksi. Onkohan Ateneumissa jossain muodossa Rodinin "Ajattelija" toiselta nimeltään "Runoilija"? Valoksiahan teoksesta on siellä ja täällä. Alkuperäinen lienee Pariisissa. Nyt jos olisin Pariisissa, nauttisin kaupungista toisin kun teini-ikäisenä. Ikävöin nuorena siellä koko ajan saksalaista poikaystävääni, jonka luona olimme juuri olleet Frankfurtissa koko perhe. Ei siinä murheessa yks Pariisi auttanut.
Tämä nyt on tämmöistä flunssamaista eloa paperinenäliinat seurana, kaulan ympärillä puolison kaulaliina, vaatetuksena yöpaita ja aamutakki. Näillä mennään. Ruokaa ostin eilen valmiina, jotta vain lämmittämistä. Jotainhan on maaruun pantava. Juon teetä, jossa hunajaa. Lämmin tekee hyvää. Muutama päivä näin ja sitten taas ruotuun.
1. maaliskuuta 2016
SALAATINLEHTIKOHU
Eräässä helsinkiläisravintolassa oli annettu keliakiaa sairastavalle leivän asemesta salaatinlehti. Nousi kauhea kohu, kommentteja puolesta ja vastaan. Eräs kommentoi, että jos hänen luokseen tulee keliakiaa sairastava, ei tipu hänelle sopivaa. Oma vika. Minulla on yksi keliakiaa sairastava ystävä ja otan hänen sairautensa huomioon. Kaupoissa on vaikka kuinka paljon hänelle sopivaa syötävää nykyisin. On leipää, kakkuja, keksejä, jopa ihan ruokiakin. Ostin ja tarjosin. Söin leipää itsekin ja jos en olisi tiennyt sen olevan keliakiaihmisille, en olisi erottanut "tavallisesta" leivästä.
En tiedä, onko näitä erikoisruokavaliota käyttäviä enemmän kuin ennen ja onko syynä sairaus vai tapa. Ennen muinoin joka toinen oli dieetillä, eikä kylään tullessaan syönyt sitä eikä tätä. Nyt on allergioita (minä puolestani simpukoille), jotka rajoittavat tarjoamista ja syömistä. Kohtelias isäntäväki ottaa kaiken huomioon.
Sen onnettoman salaatinlehden kanssa oli kuulemma loppujen lopuksi niin, että siihen oli tarkoitus kääriä sitä ruokaa, joka muuten olisi leipäviipaleeseen kääritty. Jäikö tämä henkilökunnalta kertomatta? Vai kertoiko ja tahdottiin lehtikirjoituksella ja yksinäisen salaatinlehden valokuvalla hiukan dramatisoida tapausta?
En kyllä pidä itsekään semmoisesta vieraasta, joka koko ajan kailottaa ikään kuin tavan vuoksi "voi, mä en voi syödä tuota". Enkä sellaisestakaan, joka avaa kaiken ruuan ja kyselee "mitä tämä on?" Näitä huolia ei minulla enää ole. En tarjoa sen enempää lounaita kuin päivällisiäkään. Kahvia tarjoan lisukkeineen, joskus Herkun gourmetruokaa (jonka alkuperän tunnustan) tai tilaan pizzoja. Keliakiaystävälleni näen hiukan enemmän vaivaa.
Minulle kävi kerran eräässä tunnetussa helsinkiläisessä ravintolassa niin, että sain allergiakohtauksen. Tiesin olevani herkistynyt simpukoille. Kysyín tarjoilijalta alkusalaatin aineksista ja kerroin simpukka-allergiastani. "Ei simpukoita". Söin salaatin. Siinä oli mukana hyvin hienoksi pilkottua pateen tapaista.Muutamassa minuutissa kasvot turposivat, koko kroppa alkoi kutista, tunsin kuumeen nousevan ja ryntäsin naisten huoneeseen. Puoliso kysyi salaatista toiselta tarjoilijalta, joka kertoi pateen tapaisessa olevan simpukkaa. Lähdimme kotiin. Kolme päivää podin vuoteessa kohtausta. Sitten soitin ravintolaan ja vaadin selitystä. "Tarjoilija ei tiennyt simpukoita olevan". Eikö hänen olisi pitänyt ottaa selvää? Olisivat hyvittäneet tarjoamalla meille uudet ruuat. Siihen ravintolaan emme enää menneet.
En tiedä, onko näitä erikoisruokavaliota käyttäviä enemmän kuin ennen ja onko syynä sairaus vai tapa. Ennen muinoin joka toinen oli dieetillä, eikä kylään tullessaan syönyt sitä eikä tätä. Nyt on allergioita (minä puolestani simpukoille), jotka rajoittavat tarjoamista ja syömistä. Kohtelias isäntäväki ottaa kaiken huomioon.
Sen onnettoman salaatinlehden kanssa oli kuulemma loppujen lopuksi niin, että siihen oli tarkoitus kääriä sitä ruokaa, joka muuten olisi leipäviipaleeseen kääritty. Jäikö tämä henkilökunnalta kertomatta? Vai kertoiko ja tahdottiin lehtikirjoituksella ja yksinäisen salaatinlehden valokuvalla hiukan dramatisoida tapausta?
En kyllä pidä itsekään semmoisesta vieraasta, joka koko ajan kailottaa ikään kuin tavan vuoksi "voi, mä en voi syödä tuota". Enkä sellaisestakaan, joka avaa kaiken ruuan ja kyselee "mitä tämä on?" Näitä huolia ei minulla enää ole. En tarjoa sen enempää lounaita kuin päivällisiäkään. Kahvia tarjoan lisukkeineen, joskus Herkun gourmetruokaa (jonka alkuperän tunnustan) tai tilaan pizzoja. Keliakiaystävälleni näen hiukan enemmän vaivaa.
Minulle kävi kerran eräässä tunnetussa helsinkiläisessä ravintolassa niin, että sain allergiakohtauksen. Tiesin olevani herkistynyt simpukoille. Kysyín tarjoilijalta alkusalaatin aineksista ja kerroin simpukka-allergiastani. "Ei simpukoita". Söin salaatin. Siinä oli mukana hyvin hienoksi pilkottua pateen tapaista.Muutamassa minuutissa kasvot turposivat, koko kroppa alkoi kutista, tunsin kuumeen nousevan ja ryntäsin naisten huoneeseen. Puoliso kysyi salaatista toiselta tarjoilijalta, joka kertoi pateen tapaisessa olevan simpukkaa. Lähdimme kotiin. Kolme päivää podin vuoteessa kohtausta. Sitten soitin ravintolaan ja vaadin selitystä. "Tarjoilija ei tiennyt simpukoita olevan". Eikö hänen olisi pitänyt ottaa selvää? Olisivat hyvittäneet tarjoamalla meille uudet ruuat. Siihen ravintolaan emme enää menneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)