PARVEKKEEN JÄRVI

Tässä talossa kulkee pitkä putki parvekkeiden läpi ilmeisesti katolta maahan asti.Putki tuppaa jäätymään ja kun on nollakeli,putki ei päästäkään vettä lävitseen,vaan pakkaa veden meidän parvekkeelle.Sitä on 10cm ja se peittää partsin kokolattiamaton.Siinä on myös jäätä ja se narskuu ja särkyy jalan alla.Minunhan piti tyhjentää parveke,enkä löytänyt vanhoja kumisaappaitani mistään.Ovat olleet käytössä viimeksi mökkiaikana sienimetsässsä.Lotrasin siis parvekekalujen ja muun tilpehööverin kanssa ilman saappaita.Soitin myös huoltoon,mutta sanottiin ,että se ei ole kiireellinen päivystysasia muussa tapauksessa kuin että vettä alkaa tulla sisälle huoneeseen.Sain tehtäväkseni seurata tilannetta.Tänään ilmeisesti huoltomies tulee.Jos en syystä taikka toisesta pääsekään vedestä eroon,voisin kesäksi hommata siihen kaloja,joita sitten joutessani onkisin.Leppoistellen.Kuulin sanan ensimmäisen kerran Elimäeltä päin.

Tästä tulikin mieleeni,että olen saanut uuden blogini seuraajan.Kiitoksia ja tervetuloa.Jotenkin tupsahti tästä leppoistella-sanasta.Sykähdyttäähän se aina sydänalassa,kun joku sepustuksistani kiinnostuu."Tiedä että pieni noste,viaton huimaus aivoissamme on mielellemme terveellinen tuulenpuuska,koska liioinkin elämämme taivas näkyy meille harmaaksi".Näin vanha kunnon Aleksis Kivi ja tämä uuden tekstieni seuraajan tuleminen joukkoon pieneen on se terveellinen tuulenpuuska mielelleni.

Tänään on puolison syntymäpäivä.Sitä illalla juhlistetaan oikein valoin ja raketein.No,toimenpide ehkä enemmänkin vuoden vaihtumisen kunniaksi.Viimeistä päivää kun tänään viedään.Saas nähdä,jaksanko valvoa ja katsella Senaatintorin juhlallisuuksia.Monena vuonna olen jo nukkunut,kun seuraava vuosi astuu remmiin.Se kun tulee,nukun tahi valvon.

Nyt aamupäivällä menen ostamaan taas hedelmiä ja muhkean leivoksen puolisolle.Eilen oli hiukan väsyneempi.Olivat istuttaneet lounaasta lähtien pyörätuolissa ja minä korjasin sitten päiväkahvin annettuani miehen vuoteeseen.Tosin se oli vallattu.A nukkui siinä.Herättelin ja vaadin siirtymistä omaan petiin.A vastusteli.Hain hoitajan.Saatiin vuode tyhjäksi ja puoliso siihen.Joku oli unohtanut nostaa kaiteen estoksi ja niin sängynvaltaaja pääsi hommiin.Ajoin puolisolta parran ja suoritin muutkin tehtävät.Toin huonekaveri T:lle myös päiväkahvin.Nokkamuki ja pilli,kolme sokeripalaa ja kahvi mustana.Nostin pääpuolen hänen vuoteessaan ja laskin taas juotuaan.Mukavaa askartelua ettei mene vallan istuskeluksi.Puolison nukahdettua,lähdin tihkusateessa pysäkille ja ihmettelin,minne kaikki täpötäyden ratikan ihmiset olivat oikein menossa sunnuntaipäivänä.ALE,ALE,ALE luki liikkeitten ikkunoissa.Kaupat auki.

PANTIIN JÄIHIN

Heräsin yöunilta ja olen tässä ja nyt.Katselin hetken maailmaa ikkunasta ja näin lehdenjakajan siirtyvän ripeästi naapurirappuun.Ja se maailma ulkona on pimeä.On luvattu vuodenvaihteeksi vesisadetta.Tietää taas siinä tapauksessa lätäkköhyppelyä minulla ja muilla.

Puolison kanssa on niin,että pitkäaikaishoitopaikka-anomus on jäissä.Hänet lähetetään kuntoutukseen.Tämä saattaa tarkoittaa sitä,että hän tulee sittenkin kotiin.Olo on nimittäin kohentunut ainakin henkisellä puolella.Hän hymyilee ja aloittaa ihan itse jonkunlaisen keskustelun.Tietää viikonpäivänkin,joka on menossa.Syö hyvin ja antaa minulle suukkoja.Tuskin muille.Ei vastusta parranajoa eikä kynsien leikkaamista.Oli mukana asiassa,kun eilen vaihdoin hänelle pyjamanhousut,kun oli tiputellut punaista kiisseliä edellisen päälle ja minusta se näytti vereltä.Sitä en tiedä,onko tämä muutos väliaikaista vaan,mutta ilahduttavaa silti ja antaa toivoa.Ikävöin häntä.

Liukasta oli.Pakkanen jäädyttänyt edellispäivän vedet.Yhtä luistelua Laakson mäessä.Nurin en mennyt.C ehdotti,että hankkisin raudat saappaan pohjiin.Mutta emmä.Eivätkä kai sopisi korkeitten korkojen kanssa.Kun kävelee Pertti "Spede" Pasasen ohjeen mukaan reidet yhdessä,kuten lasketellessa mutkamäissä, ja pitää kielen keskellä suuta, katseen siinä,mihin astuu,niin eiköhän kulku nurin menemättä suju. Näin olen aina talvet klaarannut.Yhtä lukuunottamatta kerran.Eikä sekään ollut liukkauden syy,vaan kompastuin keittiötikkailla kotona,pudota mätkähdin lattialle ja mursin käsiluuni.Paketissa aikansa.Paljon asioita voi yksikätisenäkin toimittaa.Kahden koiran ulkoiluttaminenkin sujui,kun oli pantava sujumaan.Ajoin minä autoakin.Rintaliivien kanssa oli hankalinta.Avun kanssa onnistuin ja sitten  yritysten ja erehdysten kautta.Kaikkein pahinta oli se,kun kipsi alkoi murentua ja sitämyöten ihoa kutittaa.Pitkä tikku vaan väliin ja ankaraa raaputtamista.Viivotin? Syömäpuikko? Kynsiviila? 

Pikkuserkun vaimo H soitti ja ihmetteli,kun emme joulukortilla paiskanneet.Ymmärsi syyn ja otti osaa. A soitti myös.Mutta kertoi enemmän itsestään.Pappispojat olivat äitinsä kanssa joulun.Kummallakaan ei sattunut olemaan kirkkohommia.Toisella seurakunta Helsingissä ja toinen saarnaa pohjoisempana.

Tänään taas sairaalaan.Vien miniperunaleivoksen ja hedelmiä.Ja sitten ne tavanomaiset hommat.Kun puolisoa alkaa parin tunnin päästä nukuttaa,lähden pois.Yleensä iltapäiväkahvin jälkeen kaikki lepäävät.Rollaattorien ja pyörätuolien äänet vaimenevat.Avaan koodilla oven ja astun kylmään talvi-ilmaan.

HYMYILLÄ SAA, SAAHAN

Koska minulla ei tänä vuonna ollut jouluvelvoitteita,päätin olla epäjoulumainen ja paistoin eilen pannukakun.Äitini oli maailman paras pannukakun tekijä.Olen häneen verrattuna pelkkä harrastelija,mutta eilen melkein onnistuin astumaan äitini pannukakkusaappaisiin.Suorastaan likipitäen ylpistyin.Söin palan ja sitten söin paloja.Kuuntelin samalla Tchaikovskyn säveliä Pähkinänsärkijästä,jonka katselin joitakin päiviä sitten kuvaruudussa.Jotenkin pannukakku sopi tunnelmaan ja päinvastoin.

Saako vanhuudelle ja sen tuomalle lievälle höppänyydelle hymyillä? Saa,saa ja saa.Olin vienyt puolison totuttuun tapaan kahville päivähuoneeseen,jossa oli muitakin asukkeja.Muun muassa huonetoveri T, jolle tarjoilin kahvin ja kolme sokeripalaa.Puolison kahviin kuuluu maito,ei sokeria.Pyörätuolissa istui mies,joka ei mitään puhu.Tuoli juuttui esteisiin hänen tahtoessaan siirtyä eteenpäin.Autoin etenemään ja hän yllätti sanomalla aivan selvästi "kiitos".Yhtäkkiä toinen pyörätuoleilija,vanhempi nainen,ilmeetön ja puhumaton hänkin,tarttui miehen pyörätuoliin eikä hellittänyt.Mies kiskoi itseään ja rouvaa tietämättä perävaunustaan.Kumpikin istui vakavana tuolissaan ja yhdistelmä eteni verkkaiseen tahtiin huoneessa.Minulle tuli mieleen Buster Keaton.Tuo amerikkalainen vakavakasvoinen mykkäfilmin näyttelijä,jonka loistavia roolisuorituksia olen tv:ssä nähnyt.Päivähuoneen mies kiskoi itseään ja pummimatkustajaansa vakaasti metri metriltä ilmeenkään värähtämättä.Autoin jonoyhdistelmää pahimmissa mutkissa,sillä rouvan pyörätuoli jäi nurkkiin kiinni.Katselin puolison kahvinjuonnin ajan näytelmää ja hymyilin.Sairaalassako ankeaa? Eihän toki! Pieniä hymyn sallivia nyansseja,jos ne vaan huomaa.

Lumipyryssä jälleen tallustin sairaalan mäkeä ylös.Ei auraajista tietoakaan.Kävelin auton pyörien urissa kadulla ja olin yltäpäältä lumessa.Saatoin olla piilokuva valkoista taustaa vasten.Sade oli sankkaa,eteensä näki nippanappa.Hissiä odotellessani kopistelin saappaista lumet,riisuin päällysvaatteet ja ravistelin ne.Hatunkin puhdistin.Sitten olin valmis hissiin ja kutakuinkin säällisesti vierailun edellyttämällä tavalla lumeton.Puoliso istui pyörätuolissa vuoteensa vieressä ja oli ilmeisesti yrittänyt sänkyynsä.Turvavyö piteli kiinni.Menimme kahville.Annoin tuomani kardemummapikkuleivän ja myyjäisistä ostamani kakun palan.Juonnin jälkeen vasta jokapäiväiset toimet.Petasin vuoteen,autoin puolison siihen,peittelin.Parran ajoa ja hedelmien syöntiä.Kerroin lumipyrystä ja tuulesta,kerroin iloisista asioista.

Huoneeseen tuli puolison omahoitaja,joskus Suomeen Kazakhstanista tullut.Täällä perhe ja työ.Piti tunnustaa itselleni ja hänelle,että siinäpä maa,josta en tiedä hönkäsen pöläystä.Nimen tiesin ja siinä kaikki.Kiinnostukseni oli herännyt kuten aina uutta kohtaan.Tiesin sijainnin,jossain päin Aasiaa tuhansien kilometrien päässä.Kyselin ja hoitajan kasvoille kohosi riemastunut ilme.Kertoi maastaan,sen ihmisistä,luonnosta,sen valtavasta koosta ( 9.suurin maailmassa),itsenäistymisestä ja irtaantumisesta Sosialististen neuvostotasavaltojen liitosta1991... Kotiin tultua uppouduin nettiin.

KAIKKIALLA KELLOT PAUHAA TOIVOTELLEN JOULURAUHAA

Kun olin lapsi,joulu oli jotain suurta.Suurta se on vieläkin koko kristillisessä maailmassa,juhlista suurin.Lapsi ei ajattele joulun sanomaa.Eikä sitä,miksi sitä vietetään.Hänelle joulun odotuksessa on muu meininki,lahjat,joulupukki,kodin tuoksut,kuusi koristeineen,jouluruuat.Nämä minäkin omasta lapsuuteni jouluista muistan.Sitten tulivat ajat,kun joulua pantiin pystyyn aivan väsymyksiin asti.Olin kunnianhimoinen emäntä,kaikki piti olla viimeisen päälle,kuusi tiptopkunnossa,koti puhdas ja puleerattu.Oikeastaan itse Jouluun ei ollut aikaa.

Tai kerran oli.Me vietimme sen mökillä.Oli luminen talvi kuten nytkin.Toki mukana oli kaikki jouluinen rekvisiitta.Vanhempani tulivat,kun kaikki oli valmista.Pihatie jäälyhtyjen koristama,joulukuusi pirtin nurkassa,takassa ja keittiön hellassa tuli,pöydällä muhkea kinkku.Ulkona pyrytti.Emme kantaneet huolta,vaikka olisimme lumiuppeluksissa,jos auraaja ei käy.Autot peittyivät lumeen.Oven vieressä oli meille kaikille huopasaappaat.Äitiäni varten oli nonoletti.Me muut kävimme pikkulassa.Lumi ympäröi talon ja sen ihmiset,punatulkut ja talitiaiset,lumeen peittyivät jäniksen jäljetkin hangella.Kaikkialla ihmeellinen kiireettömyys ja rauha.Se oli joulu,jossa oli Joulun tuntu ja "käy lämmin henkäys talvisäässä,kun joulu on,kun joulu on". Tähän tunnelmaan emme sen koommin ole päässeet.Eilen se oli minulla kaikkein kauimpana ollessani yksin kotona.Ei,ei minua itkettänyt.Ikävä oli sydämessä,mutta tiesin puolison olevan hyvässä hoidossa sairaalan lämpimässä ja sankan pyryn ulottumattomissa,tuulelta suojassa.

Meitä hemmotellaan elokuvilla tv-ruuduissa.Niskavuorta ja Chaplinia,jouluista musiikkia,hartautta,joulun säveliä yömyöhäiseen.Tänään juuri sairaalassa ollessani  It´s Wonderful Life, ohjannut Frank Capra 1946.Nähty moneen kertaan,mutta aina yhtä viehättyneenä,kun toisen luokan enkeli Clarence Odbodyn (Henry Travers) pitää ansaita siivet itselleen pelastamalla perheenisä Georgen (James Stewart).Clarence tietysti happy endin malliin sen tekee,Ja saa siivet selkäänsä ja pääsee ylempään luokkaan enkelikategoriassa.

HYVÄÄ JOULUA.

PÄÄTTYNYT KAIKK´ ON TYÖ

Nyt joulu on.Sua sauna odottaa
ja sahti odottaa ja joulukinkku
ja etsi paitas,oivaa aivinaa
ja riisu kenkäs.Pyhä,pyhä maa
on,mitä poljet tänään.Poikanen
nimeltänsä Jeesus,talliin luomattomaan
hevosten eteen,vetohärkäin lomaan
on juuri havahtunut päälle olkien.
Kun mylvii härkä,lapsi räpyttää
silmiään pimeässä,hento,kutripää.
On hallitsija ihmislasten suvun
vaatetta vailla ruumenissa kruvun...

(P.Mustapää ensimmäinen säe runosta Joulusauna)


Pöllyävä lumi täytti jokseenkin autiot kadut tänään ajellessani nelosessa Laaksoon.Ratikassa tilaa,vain muutama matkustaja menossa ties minne,kotiin,joulunviettoon suvun sekaan... Katselin hiljaista kaupunkia,pakkasen puremaa,valkoista ja kylmää.Ja silmä sammunut auringon...

Olin saanut luvan mennä tavallista aikaisemmin sairaalaan.Olin jo kun lounasta jaettiin.Syötin puolisolle aattoaterian,kinkkumössöä,peruna- ja porkkanalaatikkoa,muhennettua rosollia,leipä ja lasillinen vettä.Jälkiruuaksi suklaakonvehti.Fazerin.Ei kovin houkuttelevan näköinen ateria,mutta toki kelpasi viimeistäkin haarukallista myöten.Myöhemmin annoin viemäni hedelmät,ajoin parran ja vein päivähuoneeseen kahville.Joulutorttu.Hienon näköinen herrapotilas riiteli pyörätuolissaan ja tahtoi tavata johtohenkilöitä valittaakseen saamastaan kohtelusta.Siirsin hänet syrjään,että pääsimme ohi.Kysyin ensin.Lupa tuli.

Kotona avasin naapurilta saamani viinipullon ja join puolet kaikkea muuta kuin jouluisen ateriani palan painikkeeksi.C soitti.Oli ollut poikansa kanssa hautausmaalla kahlaamassa.Lunta tupruttaa vieläkin.Mutta en valita.Hengästyin Lääkärinkadun mäessä.Ylipainoa.Lunta puoleen sääreen.Joulukuusen myyjä oli lähtenyt pois.Tulin kotiin juuri ennen kun yleinen liikenne raiteilla päättyi tältä päivältä.Kuljettaja kertoi ajavansa Koskelan halleille Katajanokalta.Toivotin hyvää joulua.Meri on jäässä ja jään pinnalla lunta.Tuuli pyörittää sitä miten mielii.

KOTIPARTURINA

Leikin parturia sairaalassa.Olen joskus ostanut ladattavan kotiparturin ja nyt opettelin sen käyttöä.Sairaalaan voi toki omakustanteisesti tilata parturin,mutta ajattelin nuukuuksissani selviäväni hommasta ilman ammattiapua.Näin meidän kesken: tulos ei suinkaan hullumpi ollutkaan.Istutin puolison pyörätuoliiin,panin harteille liinan ja pyysin pitämään päätä paikoillaan.Ja aloitin.Hyvin se meni.Olin itse aika ällistynyt taidoistani.Käytin myös saksia,jotka olen perinyt.Äitini osti nuoruudessaan kampaamon ja piti sitä Töölössä joitakin vuosia.Leikkuu- sekä ohennussaksia jäi.Kyllä niillä vielä klaaraa,vaikka ruoste onkin hiukan päässyt  sotkemaan.Nyt on mies siisti kuin mikä.Muutenkin paremmassa kunnossa ja pirteämpi taas.Ruoka maistuu ja sanoo muille oma-aloitteisesti päivää,kun kyörään hänet päiväkahville.Eilen oli kaikille joulutorttu.
Mahataudin viemät voimat palautumassa.Sekavuustuokiot jatkuvat,tahtoo luokseni kotiin ja sitten hetken päästä kysyy,asuuko nyt tukholmalaisessa sairaalassa. Palaa taas paikalleen Laaksoon ja tahtoo pitää minua kädestä.

Tänään viimeisen kerran ennen joulua hedelmien hankintaan puolisoa varten.Minulle aamukahviin maitoa ja siinä ne sitten ovatkin.Puoliso saa Laaksossa aattona jouluaterian.Sain luvan mennä sinne ennen vierailuajan alkua,sillä yleinen liikenne Helsingisstä tyssää kolmen maissa iltapäivällä.On kiirehdittävä ratikkaan,sillä kokemuksesta tiedän taksin saannin olevan aattona hankalaa.Liikenne normalisoituu taas joulupäivänä myöhemmin,jotta pääsen hyvin puolison luo.

Eilinen kiristynyt pakkanen nipisteli varpaita kiivetessäni Lääkärinkadun mäkeä ylös.Olivat auranneet sekä kadun että jalkakäytävän.Joulukuusen myyjä oli vallannut kadun kulmasta paikan.Siinä siis oli yllättäen komea kuusimetsä.Puut onnistuivat tuoksumaankin ja minulle tulivat lapsuuden joulut mieleen.Silloin aina isän ostama korkea kuusi täytti tuoksullaan huoneen.Se oli metallisessa jalassa ja minun tehtäväni oli pitää siinä vettä.Paljon kuusi joikin.Sama jalka oli sitten perintökaluna minunkin kodissani,kunnes oli päästävä olosuhteiden pakosta osasta irtaimistoa eroon.Eikä meille enää oikeaa joulukuusta hankittu.

KISKOJEN VIEMINÄ

Viime vuosina olen jokseenkin harvoin ratikkaa käyttänyt ja nyt jo monen viikon ajan sitäkin enemmän.Ratikassa sattuu ja tapahtuu,kuulee ja näkee.Tahtomattaan ja vaikka kuinka koettaa syventyä omiin synkkiinkin ajatuksiin tai katsella vaunun ikkunasta ulos pakkaspäiviin.

Pari kertaa kuljettaja kuuluttanut matkustajille matkan tyssäävän hetkeksi,kun "virta meni".Vaunu pimeni ja siinähän jökötimme.Sitten se nytkähti taas liikkeelle.Miten virta voi mennä ja miksi? Pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste,eikä lumipyry sankkaakaan.Kuljettajat joutuvat tuon tuosta käsipelillä avaamaan kiskoilla vaihteet,että päästään ajamaan omaa reittiä.Tätä hommaa teki jokainen kuljettaja ennenvanhaan,kun pappa oli ratikankuljettajana.Siis perin tuttu näky minulle lapsuudestani.Myös lipuntarkastajat ovat ahkerasti liikkeellä.Melkein jokaisella sairaalamatkalla on neloseen tullut jämerän näköisiä tarkastajia,mutta minun aikanani ei kukaan ole jäänyt pommilla ajamisesta kiinni.En ole kuullut selityksiä,miksi joku ajelee maksutta tai nähnyt,kun joku panee kaikinpuolin hanttiin,jos tarkastajat joutuvat poistamaan pummimatkustajan.Tiedän,että näitä vekkuleita on Helsingissä paljon ja me lainkuuliaiset ratikan käyttäjät joudumme näiden hunsvottienkin matkan maksamaan lippumme hinnoissa.

Ratikassa kuulee myös outojakin puhelinkeskusteluja.Jotenkin suomalainen ei tunne häpyä,vaikka muuten olemme arkaa erakkokansaa.Joku voi aivan pokkana kertoa olevansa ihan muualla kuin nelosessa.Eräs rouva antoi puhelinkumppanilleen tarkan kinkunpaistoreseptin ja eräs mieshenkilö vankensi keskusteluaan voimasanoin kertoessaan hammassärystään.Nelosessa kuulee myös Ruotsiin tai Viroon menijöiden loputtomia kommentteja,miten aikovat aikansa laivamatkalla viettää.Siihen useimmiten kuuluu rankka juhlinta ja vieläkin rankempi viinan juonti.Siten saadaan samanlaista tunnelmaa kuin Nummisuutarien Eskolla "näin ihanata,näin taivaallista,näin rautarohkeata!" Mikä onni ja autuus odottaakaan laivarannassa! Siivet selkään ja pitkä pyrstö pyllyyn ja kohotaan korkeuksiin ylös,kuten Esko on lisännyt.Ehkä se,oliko italialainen tai ranskalainen,joka ihmetteli suomalaisten tuppisuumaisuutta raitiovaunussa luullen kaikkien olevan hautajaisväkeä ja matkalla saattamaan vainajaa viimeiseen leposijaansa,ei ollut viime vuosina matkustanut meidän raitiovaunuissamme.Nehän ovat täynnä eloisuutta,värikkyyttä ja erikielistä keskustelua ja lasten mekastusta.

Tästä tulikin mieleeni eilinen kotiintulo Laaksosta.Astuin täpötäysinäiseen neloseen Tullinpuomissa ja ehkä näytin väsyneeltä.Nuori nainen nousi seisomaan paikaltaan ja pyysi minua englanniksi istuutumaan.Kiitin ja istuuduin onnellisena. Ja vannon tässä ja nyt kautta kiven ja kannon,että en ollut äkeissäni,kun minut katsottiin vanhaksi tädiksi,joka istumapaikan tarvitsee.Olin pelkästään ja vilpittömästi kiitollinen.