Minulla on ystävä,joka soittaa öisin,kun ei saa unta.Asia oli riesa aikaisempina vuosina ja minun piti pyytää häntä olemaan soittamatta,vaikka ei saisikaan unta.Sitten hän sairastui Alzheimerin tautiin ja on taas alkanut soitella.Äskenkin.Enää en kiukuttele,vaan ehdotan ystävällisesti nukkumisen yritystä.Itse olen nyt täysin hereillä ja sydän hakkaa vieläkin,koska tämmöinen yöllinen puhelinsoitto puolison ollessa sairaalassa saa minut pelästymään.
Lääkärinkadun jalkakäytävä oli eilen putsattu lumesta.Kipuaminen mäkeä ylös sujui melkoisen helposti.Alaspäin vielä helpompaa.Puolison huone vapautettu karanteenista.Huonetoveri T istui onnellisen näköisenä pyörätuolissaan käytävässä ja ilmoitti hymyllä minut huomanneensa.Huone oli putsattu ja kaikin puolin desinfioitu,verhotkin viety pesulaan,vuodevaatteet kaikille vaihdettu.Ykkösvuoteen S oli niinikään käytävässä itsensä kanssa juttelemassa ja vaikutti hänkin tyytyväiseltä päästyään jälleen vapauteen.Toinen huonetoveri A nukkui sängyssään sikiöasennossa ja kuorsasi kevyesti.Puolisokin nukkui,mutta heräsi oitis ilmoitettuani tulostani.Lääkäri tuli mittaamaan kuumeen korvasta.Kiitin häntä,kun oli antanut hoitajiensa kanssa kyytiä mahataudille.Ajoin puolison parran ja vein päiväkahville ja annoin kotoa tuomani viimeisen lusikkaleivän ja talon tarjoaman kakkupalan.Myöhemmin huoneessa syötin hedelmät ja salaa kiikuttamani pienen rosvopaistisandwichin,josta puoliso oli edellisenä päivänä haaveillut.Söi senkin hyvällä halulla ja siitä riitti kahdeksi suupalaksi.
Joulukortteja tullut aikamoinen läjä.Pitää lähettäjiin ottaa joulun jälkeen yhteyttä ja kertoa syy omaan joulukortittomuuteeni.En millään olisi jaksanut paneutua lähettämiseen eikä ollut liiemmin haluakaan.Katselen ihmisten joulukiireitä edelleenkin ulkopuolisena.Mutta en tunne vähintäkään katkeruutta,että toisilla on joulu.Sitä kohtaan kyllä,että meille kävi nyt näin,elämä muuttui eikä mikään ole kuten ennen.Eikä tule olemaan.Pitää sopeutua.Hyväksymisestä en ole varma.
Mitähän jos koettaisin nukkua tunnin,pari.Hyvää yötä tai huomenta.
19. joulukuuta 2012
18. joulukuuta 2012
LINNUNLAULU
Uusi ällistyttävä havainto eilen Lääkärinkadun jalkakäytävällä. Oli aurattu kadulta lumi jalkakäytävän päälle.Jalankulkijat kävelivät ajoradalla.Minäkin.No,siinä oli sileää ja helppo tallustaa,tosin piti pitää vaarin,että autoilijat todellakin meidät huomaavat ja väistävät.Kenenkään päälle ei ajettu.
Minulla oli sairaalassa mukana Hannu Hirvikosken kirja Linnunlaulun tarina.Kustantanut Edico Oy Helsinki 2005.Linnunlaulun villat ovat käyneet tutuiksi kävellessäni Eläintarhassa ja usein istuneena Villa Kivessä Linnunlaulun lukupiirin tilaisuuksissa.Nähnyt ja kuullut nyt jo monen edesmenneen kirjailijan kuulumisia Kalle Päätalosta lähtien.Sali oli usein piripintaan täynnä väkeä,osa ei edes mahtunut vaan istuivat ja seisoivat käytävällä.Valokuvaajat hyörivät ja niitä kuvia on Linnunlaulun tarinan sivuilla.Aloitin osallistumiset 1995 ja kävin säännöllisesti puolison sairastumisvuoteen 2003 asti.
Kirjailijat kertoivat itsestään,elämästään,kirjoistaan.Heille sai esittää kysymyksiä. Ensimmäisen tilaisuuden avaajana lukupiirin aloittaessa toimintansa 1995 oli silloinen kaupunginjohtaja Kari Rahkamo.Vetäjänä oli aina joku kirjallisuuden merkkihenkilö ja usein lausuja tai näyttelijä luki otteita kulloisenkin kirjailijan teoksista.Kanttiinista sai ostaa juomia kahvista viiniin.Mieleeni on jäänyt Helvi Hämäläinen,Veikko Huovinen,Alpo Ruuth,Lassi Nummi ja Riitta Uosukainen.Jälkimmäisen välittömyyttä olen saanut seurata silloin tällöin nelosen ratikassa mennessäni Laaksoon.Uosukainen jatkaa matkaa pysäkkini ohi ehkä aina Munkkiniemeen asti.Hänet tunnetaan ja aina joku aloittaa entisen eduskunnan puhemiehen kanssa keskustelun,johon iloinen karjalaisrouva kohteliaasti ja ystävällisesti vastaa.
Kirjailija Maila Talvio miehensä kielitieteilijä Jooseppi Mikkolan kanssa asettui asumaan Eläintarha 10:een vuonna 1904 asuttuaan sitä ennen naapuritalossa. Juuri tässä kympissä alettiin 1995 pitää uutta lukupiiriä,kuten oli Maila Talviokin pitänyt lukupiiriä nuorille kirjallisuudesta kiinnostuneille 1900-luvun alkuvuosina.Talvion aikana ei villan lukuilloista puuttunut suomalaisen kirjallisuuden suurnimiä.Heitä oli Juhani Ahosta Ilmari Kiantoon ja Eino Leinosta L.Onervaan.Koko kirjo.Muidenkin taiteenalojen harrastajat olivat Talvion tilaisuuksiin tervetulleita.Vieraina oli Ida Ahlberg,Aino Ackté,Akseli Gallen-Kallela,Eino Kalima jne... Kun istuin 1900-luvun loppupuolen lukupiiriläisten joukossa kirjailijatalo Villa Kivessä,tunsin selvästi kirjallisuuden historian havinan ja sen tunsi moni muukin tuossa kauniissa vanhassa arkkitehti Selim Lingqvistin suunnittelemassa ja 1890 valmistuneessa puutalossa,joka ylväänä yhä katselee aikaa uhmaten yli Töölönlahden kohti oopperaa ja Finlandia-taloa.
Yhä Eläintarhan villojen pihoilla kuulee linnunlaulua ja näkee vanhaa puustoa alueella,joka aikoinaan lohkottiin neljääntoista osaan ja joista rakennuksista on vain muutamia jäänyt ihailtavaksemme.Niissä asutaan ja niissä on erilaista kulttuuriin liittyvää toimintaa.Keidas Helsingin sydämessä,jota silloin tällöin uhkaa uudistumisen ja kaupungin erilaisten tarpeitten pitkät kynnet ainakin suunnittelijoiden piirustuspöydillä.
Minulla oli sairaalassa mukana Hannu Hirvikosken kirja Linnunlaulun tarina.Kustantanut Edico Oy Helsinki 2005.Linnunlaulun villat ovat käyneet tutuiksi kävellessäni Eläintarhassa ja usein istuneena Villa Kivessä Linnunlaulun lukupiirin tilaisuuksissa.Nähnyt ja kuullut nyt jo monen edesmenneen kirjailijan kuulumisia Kalle Päätalosta lähtien.Sali oli usein piripintaan täynnä väkeä,osa ei edes mahtunut vaan istuivat ja seisoivat käytävällä.Valokuvaajat hyörivät ja niitä kuvia on Linnunlaulun tarinan sivuilla.Aloitin osallistumiset 1995 ja kävin säännöllisesti puolison sairastumisvuoteen 2003 asti.
Kirjailijat kertoivat itsestään,elämästään,kirjoistaan.Heille sai esittää kysymyksiä. Ensimmäisen tilaisuuden avaajana lukupiirin aloittaessa toimintansa 1995 oli silloinen kaupunginjohtaja Kari Rahkamo.Vetäjänä oli aina joku kirjallisuuden merkkihenkilö ja usein lausuja tai näyttelijä luki otteita kulloisenkin kirjailijan teoksista.Kanttiinista sai ostaa juomia kahvista viiniin.Mieleeni on jäänyt Helvi Hämäläinen,Veikko Huovinen,Alpo Ruuth,Lassi Nummi ja Riitta Uosukainen.Jälkimmäisen välittömyyttä olen saanut seurata silloin tällöin nelosen ratikassa mennessäni Laaksoon.Uosukainen jatkaa matkaa pysäkkini ohi ehkä aina Munkkiniemeen asti.Hänet tunnetaan ja aina joku aloittaa entisen eduskunnan puhemiehen kanssa keskustelun,johon iloinen karjalaisrouva kohteliaasti ja ystävällisesti vastaa.
Kirjailija Maila Talvio miehensä kielitieteilijä Jooseppi Mikkolan kanssa asettui asumaan Eläintarha 10:een vuonna 1904 asuttuaan sitä ennen naapuritalossa. Juuri tässä kympissä alettiin 1995 pitää uutta lukupiiriä,kuten oli Maila Talviokin pitänyt lukupiiriä nuorille kirjallisuudesta kiinnostuneille 1900-luvun alkuvuosina.Talvion aikana ei villan lukuilloista puuttunut suomalaisen kirjallisuuden suurnimiä.Heitä oli Juhani Ahosta Ilmari Kiantoon ja Eino Leinosta L.Onervaan.Koko kirjo.Muidenkin taiteenalojen harrastajat olivat Talvion tilaisuuksiin tervetulleita.Vieraina oli Ida Ahlberg,Aino Ackté,Akseli Gallen-Kallela,Eino Kalima jne... Kun istuin 1900-luvun loppupuolen lukupiiriläisten joukossa kirjailijatalo Villa Kivessä,tunsin selvästi kirjallisuuden historian havinan ja sen tunsi moni muukin tuossa kauniissa vanhassa arkkitehti Selim Lingqvistin suunnittelemassa ja 1890 valmistuneessa puutalossa,joka ylväänä yhä katselee aikaa uhmaten yli Töölönlahden kohti oopperaa ja Finlandia-taloa.
Yhä Eläintarhan villojen pihoilla kuulee linnunlaulua ja näkee vanhaa puustoa alueella,joka aikoinaan lohkottiin neljääntoista osaan ja joista rakennuksista on vain muutamia jäänyt ihailtavaksemme.Niissä asutaan ja niissä on erilaista kulttuuriin liittyvää toimintaa.Keidas Helsingin sydämessä,jota silloin tällöin uhkaa uudistumisen ja kaupungin erilaisten tarpeitten pitkät kynnet ainakin suunnittelijoiden piirustuspöydillä.
17. joulukuuta 2012
KARANTEENIHUONE
Nyt kun puolison sairaalahuone on edelleenkin karanteenihuone,niin hoitajatkin karttavat piipahtamista,jos ei ole oikeaa syytä.Sitä ei hetikään tunnu olevan vaikka painaa kelloa.Sitten joku työntää oven raosta päänsä ja kysyy "mitä asiaa?". Taannoin oli sitä,että vain T ja mieheni olivat omissa vuoteissaan, A makasi S:n sängyssä ja S istui lattialla vuoteensa vieressä ja yritti kiskoa peitettä A:n päältä.Minun vaatimattomat kehoitukseni A:lle siirtyä omaan vuoteeseensa eivät tietenkään tuottaneet tulosta.S asettui permannolle pitkäkseen ja alkoi palella.
Hoitaja työntyi sisälle ja oli pukeutunut tavalla,joka vaaditaan karanteenihuoneeseen astumiseen.Sanoi topakasti A.lle että pitää siirtyä.A ei siirtynyt mihinkään.S täytti olemuksellaan lattiatilan.T katseli tapahtumia ja puoliso nukkui.Minä istuin tuolilla epämukavasti S:n jalkojen välissä ja luin Outi Nyytäjän kirjaa.Sitä voi kummallisesti lukea ja seurata silti tilannetta.Hoitaja kutsui toisen hoitajan,joka myös oli pukeutunut pöpöjä estävään asuun suusuojuksineen päivineen.Minulla oli pelkkä essu ja yksi käsine,jonka otin pois.Pakottivat A:n ylös,joka vastusteli.S siirtyi hiukan lattialla ja salli kolmen ihmisen astua ylitseen.A saatiin omaan petiinsä,jossa hän alkoi kiroilla.Sitten he ottivat S:ää kainaloista ja kiepauttivat hänet vuoteeseen,josta nousi heti ylös.
S puhuu itsekseen koko ajan.Tekee mielikuvitusasioita ja vastailee,kun esitän puolisolle kysymyksiä.Haluatko lisää hedelmiä,kysyn ja S vastaa haluavansa.A jupisee myös itsensä kanssa,ellei nuku.Sitä hän tekee melkein yhtä paljon kuin minun puolisoni.T on hereillä ja kiukkuinen kun on karanteenissa.Mahatauti ei ole puolisosta vielä hellittänyt.Hän on uupunut.Minäkin alan olla ja siksi oli otettava piristysruiske Nyytäjän kirjan muodossa.Pyryssä ja voimakkaassa tuulessa tarpoessani Lääkärinkadun puhdistamatonta jalkakäytävää ajattelin olevani todella hyvä ja rakastava vaimo,kun sääkään ei estä sairaalaan menoa.Vastaan tuli vanhempi herrahenkilö,joka sanoi ohittaessaan hymyillen "onnea matkalle eteenpäin".Hän oli taittanut jo vaikeamman osuuden.Sanoin kiitos ja lunta tuli suuhuni.
Ratikka oli täynnä mennen tullen jouluostoskansaa.Lapset mekastavat ja pysäkillä ovien avautuessa tulee kaikki hyytävä ulkoilma pyryineen ratikkaan sisälle.Vaunuun tulijat tömistelevät lumia jalkineistaan.Joillakuilla on sateensuoja,jonka sulkevat ennen ratikkaan astumista. Pidän lujasti tolpasta kiinni.Jos siinä onnistuu,sillä on semmoisia matkustajia,jotka kietoutuvat tolpan ympärille kuin käärme vallaten sen kokonaan itselleen.Tolppaa ei voi tällä konstilla omia.Tolppatanssit ovat taas asia aivan erikseen,eivätkä kuulu raitiovaunuun.Reput selässä ovat vihonviimeisiä aseita ratikassa.Iso mies ja iso reppu,siinä tappava yhdistelmä.Kun repun saa päin pläsiä,on vitsit kaukana.Eikä "oho" riitä anteeksi saamiseen ainakaan minun kohdallani.Olen muutenkin näin pyryaikana kova täti.
Hoitaja työntyi sisälle ja oli pukeutunut tavalla,joka vaaditaan karanteenihuoneeseen astumiseen.Sanoi topakasti A.lle että pitää siirtyä.A ei siirtynyt mihinkään.S täytti olemuksellaan lattiatilan.T katseli tapahtumia ja puoliso nukkui.Minä istuin tuolilla epämukavasti S:n jalkojen välissä ja luin Outi Nyytäjän kirjaa.Sitä voi kummallisesti lukea ja seurata silti tilannetta.Hoitaja kutsui toisen hoitajan,joka myös oli pukeutunut pöpöjä estävään asuun suusuojuksineen päivineen.Minulla oli pelkkä essu ja yksi käsine,jonka otin pois.Pakottivat A:n ylös,joka vastusteli.S siirtyi hiukan lattialla ja salli kolmen ihmisen astua ylitseen.A saatiin omaan petiinsä,jossa hän alkoi kiroilla.Sitten he ottivat S:ää kainaloista ja kiepauttivat hänet vuoteeseen,josta nousi heti ylös.
S puhuu itsekseen koko ajan.Tekee mielikuvitusasioita ja vastailee,kun esitän puolisolle kysymyksiä.Haluatko lisää hedelmiä,kysyn ja S vastaa haluavansa.A jupisee myös itsensä kanssa,ellei nuku.Sitä hän tekee melkein yhtä paljon kuin minun puolisoni.T on hereillä ja kiukkuinen kun on karanteenissa.Mahatauti ei ole puolisosta vielä hellittänyt.Hän on uupunut.Minäkin alan olla ja siksi oli otettava piristysruiske Nyytäjän kirjan muodossa.Pyryssä ja voimakkaassa tuulessa tarpoessani Lääkärinkadun puhdistamatonta jalkakäytävää ajattelin olevani todella hyvä ja rakastava vaimo,kun sääkään ei estä sairaalaan menoa.Vastaan tuli vanhempi herrahenkilö,joka sanoi ohittaessaan hymyillen "onnea matkalle eteenpäin".Hän oli taittanut jo vaikeamman osuuden.Sanoin kiitos ja lunta tuli suuhuni.
Ratikka oli täynnä mennen tullen jouluostoskansaa.Lapset mekastavat ja pysäkillä ovien avautuessa tulee kaikki hyytävä ulkoilma pyryineen ratikkaan sisälle.Vaunuun tulijat tömistelevät lumia jalkineistaan.Joillakuilla on sateensuoja,jonka sulkevat ennen ratikkaan astumista. Pidän lujasti tolpasta kiinni.Jos siinä onnistuu,sillä on semmoisia matkustajia,jotka kietoutuvat tolpan ympärille kuin käärme vallaten sen kokonaan itselleen.Tolppaa ei voi tällä konstilla omia.Tolppatanssit ovat taas asia aivan erikseen,eivätkä kuulu raitiovaunuun.Reput selässä ovat vihonviimeisiä aseita ratikassa.Iso mies ja iso reppu,siinä tappava yhdistelmä.Kun repun saa päin pläsiä,on vitsit kaukana.Eikä "oho" riitä anteeksi saamiseen ainakaan minun kohdallani.Olen muutenkin näin pyryaikana kova täti.
16. joulukuuta 2012
YSKÄN KÖHINÄÄ
Pitäisi kirjoittaa jouluaiheista,mutta minulta tulee etupäässä sairaalatarinaa,joka lienee aika kiinnostamaton aihe.Tulee silti.Huone,jossa puoliso nyt mahataudiksi todettua potee,on eristyksissä.Varsinkin T naapurivuoteessa harmittelee ääneen sekä itsekseen,kun ei pääse pyörätuoleilemaan käytävään.Huoneeseen tulijoiden pitää pukeutua tarttumista ehkäisevään muoviessuun,suusuojukseen ja suojakäsineisiin.Minunkin.Tästä asiasta hoitajat tuntuvat olevan eri mieltä.Pidin essun,mutta otin hiostavat muovikäsineet pois ja suusuojuksen,jonka kanssa meinasin tukehtua.Uskon nimittäin vakaasti,että pöpöt pääsevät kiemurtelemaan suojavarustusten läpi ja alle,jos niikseen tulee.Soitin äsken sairaalaan ja puoliso osin jo kuulemma tervehtynyt ja oli "haukkunut hoitajan". Eilen söi hiukan viemiäni hedelmiä,mutta nukkui suuremman osan ajasta.Väriä palautunut kasvoille.
Minä luin Simo Laakkosen,Sari Laurilan,Marjatta Rahikaisen ja Päivikki Kallion toimittamaa Nokea ja pilvenhattaroita-kirjaa (Helsingin kaupunginmuseo 1999).Kertoo 1900-luvun vaihteen Helsingistä ja eritoten sen ympäristöhistoriasta.Miten esimerkiksi teollistuva yhteiskunta asukkaineen muutti ympäristöä.Helsingin saaristo hävitettiin muuttamalla rantaviivaa täyttömaaksi.Laukkasaari Katajanokalla on osa mannerta.Samoin ovat hävinneet Hernesaari ja Jätkäsaari,Siltasaari,Sompasaari... Kaupunki on saanut mereltä lisää tilaa tarpeisiinsa.Ennen muinoin näihin saariin pääsi pienillä höyrylaivoilla vaikka virkistäytymään luonnon helmaan tai niissä asuttiin pienissä mökeissä ja pidettiin pienkarjaa pihapiirissä.Tätä tuskin kukaan ajattelee huristaessaan bussissa,ratikassa tai autossa kaupunginosiin,jotka aikaisemmin olivat saaria.Nimet ovat osin säilyneet.
Samaisessa kirjassa paneudutaan ennen meitä Helsingissä asuvien ihmisten terveydenhoitoon ja hygieniaan.Nykyisiä desifiointiaineita ei ollut eikä kalastajan muijalle suojakäsineitä.Taudit levisivät.Tähän aikaan vuodesta kuulee julkisissa kulkuneuvoissa yskänköhinää ja rajua niistämistä.Miten olisi kannettava sylkyastia? "Mikäli jokahinen yskätautinen rupeaisi käyttämään tällaista sylkyastiaa ja ja kotona tavallista sylkylaatikkoa ja siten lakkaisi sylkemästä nenäliinaansa,teille,käytäviin,lattioille ja mihin vaan sattuu,niin häviäisi pelätty keuhkotauti suurissa määrin". Sylkyastia oli uusi keksintö,Saksassa kehitetty sikarikotelon kokoinen edistys. Kehoitettiinhan ruotsiksi ja suomeksi raitiotievaunuissakin olemaan sylkemättä lattialle.Sylkeminen ympäriinsä lienee ollut varsin yleinen tapa.Minun papallani oli kotonaan sylkykuppi! Se oli valkoista posliinia ja mamma piti sen puhtaana.Siihen pappa sylkäisi.Minun kotonani ei moista kapistusta omaa isääni varten ollut ja minä pikkutyttönä vähän kammoksuin papan sylkyastiaa ja siinä olevia sylkyjä.Miten kummassa siihen aikaan miesten piti niin usein räkiä? Eihän kaiken aikaa pappakaan ollut "yskätautinen".
Minä luin Simo Laakkosen,Sari Laurilan,Marjatta Rahikaisen ja Päivikki Kallion toimittamaa Nokea ja pilvenhattaroita-kirjaa (Helsingin kaupunginmuseo 1999).Kertoo 1900-luvun vaihteen Helsingistä ja eritoten sen ympäristöhistoriasta.Miten esimerkiksi teollistuva yhteiskunta asukkaineen muutti ympäristöä.Helsingin saaristo hävitettiin muuttamalla rantaviivaa täyttömaaksi.Laukkasaari Katajanokalla on osa mannerta.Samoin ovat hävinneet Hernesaari ja Jätkäsaari,Siltasaari,Sompasaari... Kaupunki on saanut mereltä lisää tilaa tarpeisiinsa.Ennen muinoin näihin saariin pääsi pienillä höyrylaivoilla vaikka virkistäytymään luonnon helmaan tai niissä asuttiin pienissä mökeissä ja pidettiin pienkarjaa pihapiirissä.Tätä tuskin kukaan ajattelee huristaessaan bussissa,ratikassa tai autossa kaupunginosiin,jotka aikaisemmin olivat saaria.Nimet ovat osin säilyneet.
Samaisessa kirjassa paneudutaan ennen meitä Helsingissä asuvien ihmisten terveydenhoitoon ja hygieniaan.Nykyisiä desifiointiaineita ei ollut eikä kalastajan muijalle suojakäsineitä.Taudit levisivät.Tähän aikaan vuodesta kuulee julkisissa kulkuneuvoissa yskänköhinää ja rajua niistämistä.Miten olisi kannettava sylkyastia? "Mikäli jokahinen yskätautinen rupeaisi käyttämään tällaista sylkyastiaa ja ja kotona tavallista sylkylaatikkoa ja siten lakkaisi sylkemästä nenäliinaansa,teille,käytäviin,lattioille ja mihin vaan sattuu,niin häviäisi pelätty keuhkotauti suurissa määrin". Sylkyastia oli uusi keksintö,Saksassa kehitetty sikarikotelon kokoinen edistys. Kehoitettiinhan ruotsiksi ja suomeksi raitiotievaunuissakin olemaan sylkemättä lattialle.Sylkeminen ympäriinsä lienee ollut varsin yleinen tapa.Minun papallani oli kotonaan sylkykuppi! Se oli valkoista posliinia ja mamma piti sen puhtaana.Siihen pappa sylkäisi.Minun kotonani ei moista kapistusta omaa isääni varten ollut ja minä pikkutyttönä vähän kammoksuin papan sylkyastiaa ja siinä olevia sylkyjä.Miten kummassa siihen aikaan miesten piti niin usein räkiä? Eihän kaiken aikaa pappakaan ollut "yskätautinen".
15. joulukuuta 2012
MIKÄÄN EI OLE NIIN VARMAA KUIN EPÄVARMA
Kysyin eilen itseltäni,olisiko eilinen jonkunlainen päätös puolison kotiin tulosta se lopullinen päätös? Ei luultavasti ole.Mies huonommassa kunnossa,kalpea ja väsynyt.Valitti vatsakipuja.Pidin kaarimaljaa leukansa alla.Siihen tuli jotain.Hoitajat informoivat minua,lääkäri tuli pariinkin kertaan.Keskustelimme ja päätin,että jatketaan pitkäaikaishoitoon pääsemisen prosessia.Siihen kuluu aikaa,saattaa mennä vuosikin.Viivyin puolison luona useita tunteja ja vielä illalla sekä nyt aamulla soitin.Olo kohentunut jonkun verran.Yön nukkunut.
Hain päivähuoneesta lehtiä.Luin Seiskaa.Se oli vanha,kesältä.Mutta sainhan tietää,jos sillä merkitystä on,kuka on lehden ilmestymisaikoihin kenenkin kanssa hengaillut tai lähtenyt jonkun luota lätkimään.Ja Seiska elää ja kukoistaa näiden tietojen julkaisemisella.Tietysti kukoistamiseen tarvitaan lukevia ihmisiä ja heitä on käsitykseni mukaan Seiskan kohdalla paljon.Levikki lienee mahtava.Ihan vilpittömästi: miten kummassa tämmöiset asiat voivat kiinnostaa? Skandaalit,epäonnistumiset,avioliitot,erot,sairaudet,bileet,kahden ihmisen väliset tunteet,seurustelut... Ja kuinka Seiska oli löytänyt tiensä puolison osastolle,jossa potilaiden keski-ikä on aika korkea,eikä takuulla kiinnosta julkkisten touhuilut ? No,oli siellä muitakin lehtiä.Istuin vuoteen vierellä miehen käyttämässä pyörätuolissa ja luin myös niitä,vaikka en hullua hurskaammaksi tullutkaan.Tänään otan kirjan mukaani.
Ystäväni N on palautunut Fuengirolasta.Soitti.Viipyy sukuloimassa aina pitkät tovit ja lähtee jälleen helmikuussa.Sateista ja koleahkoa sielläkin joinakin päivinä,mutta lumesta ei tietoakaan.Eikä Välimeri jäädy. Kokenut minäkin tämmöistä ilmojen leppoisuutta näihin aikoihin,kun olimme puoliso ja minä erään joulun Gran Canarialla ja toisen Kyproksessa.Lämpimät muistot niin sään kuin kaiken muunkin puolesta.Eikä ollut hituistakaan ikävä lanttulaatikkoa ja riisipuuroa.Emme edes osallistuneet matkanjärjestäjän suomalaiseen joulun viettoon.Maassa maan tavalla.
Ikinä en matkoilla ole ollut äidin lihapullien kaipaaja,enkä odottanut kauppojen henkilökunnan puhuvan suomea.Oikeastaan olen aina hiukan pettynyt,jos joudun suomeksi juttelemaan maan alkuasukkaan kanssa.Costa del Solissa juuri näin on Torremolinosin ja Fuengirolan tienoilla,jossa suomalaisia paljon asuu ja käy. Kummassakaan en ole ollut muuta kuin läpiajossa.Kun päästään enemmän länteen Costa del Solia,niin kansainvälisyyteen mahtuu muutakin kuin suomalaisuutta.Eikä enää näe ravintoloiden ovien yläpuolella mainostettavan suomalaisia ruokia.Kypros on säästynyt tämmöiseltä valtaukselta,vaikka sielläkin jo moni maanmiehemme talviaan viettää kuten Turkin rannikollakin.
Hain päivähuoneesta lehtiä.Luin Seiskaa.Se oli vanha,kesältä.Mutta sainhan tietää,jos sillä merkitystä on,kuka on lehden ilmestymisaikoihin kenenkin kanssa hengaillut tai lähtenyt jonkun luota lätkimään.Ja Seiska elää ja kukoistaa näiden tietojen julkaisemisella.Tietysti kukoistamiseen tarvitaan lukevia ihmisiä ja heitä on käsitykseni mukaan Seiskan kohdalla paljon.Levikki lienee mahtava.Ihan vilpittömästi: miten kummassa tämmöiset asiat voivat kiinnostaa? Skandaalit,epäonnistumiset,avioliitot,erot,sairaudet,bileet,kahden ihmisen väliset tunteet,seurustelut... Ja kuinka Seiska oli löytänyt tiensä puolison osastolle,jossa potilaiden keski-ikä on aika korkea,eikä takuulla kiinnosta julkkisten touhuilut ? No,oli siellä muitakin lehtiä.Istuin vuoteen vierellä miehen käyttämässä pyörätuolissa ja luin myös niitä,vaikka en hullua hurskaammaksi tullutkaan.Tänään otan kirjan mukaani.
Ystäväni N on palautunut Fuengirolasta.Soitti.Viipyy sukuloimassa aina pitkät tovit ja lähtee jälleen helmikuussa.Sateista ja koleahkoa sielläkin joinakin päivinä,mutta lumesta ei tietoakaan.Eikä Välimeri jäädy. Kokenut minäkin tämmöistä ilmojen leppoisuutta näihin aikoihin,kun olimme puoliso ja minä erään joulun Gran Canarialla ja toisen Kyproksessa.Lämpimät muistot niin sään kuin kaiken muunkin puolesta.Eikä ollut hituistakaan ikävä lanttulaatikkoa ja riisipuuroa.Emme edes osallistuneet matkanjärjestäjän suomalaiseen joulun viettoon.Maassa maan tavalla.
Ikinä en matkoilla ole ollut äidin lihapullien kaipaaja,enkä odottanut kauppojen henkilökunnan puhuvan suomea.Oikeastaan olen aina hiukan pettynyt,jos joudun suomeksi juttelemaan maan alkuasukkaan kanssa.Costa del Solissa juuri näin on Torremolinosin ja Fuengirolan tienoilla,jossa suomalaisia paljon asuu ja käy. Kummassakaan en ole ollut muuta kuin läpiajossa.Kun päästään enemmän länteen Costa del Solia,niin kansainvälisyyteen mahtuu muutakin kuin suomalaisuutta.Eikä enää näe ravintoloiden ovien yläpuolella mainostettavan suomalaisia ruokia.Kypros on säästynyt tämmöiseltä valtaukselta,vaikka sielläkin jo moni maanmiehemme talviaan viettää kuten Turkin rannikollakin.
14. joulukuuta 2012
SOUTAMISTA JA HUOPAAMISTA
Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään,eikö olekin? Minä olen nimittäin muuttanut,mitä tulee puolison sairaalassa oloon.Ainakin tässä tänään (ja eilenkin) ja nyt juuri olen sitä mieltä,että puoliso tulee kotiin.Olen jo ilmoittanut,että prosessin eteneminen pitkäaikaishoitoon katkaistaan.Hänen vointinsa on kuitenkin siinä mallissa,että voin kotona hoitaa.Aggressiiviset kohtaukset jääneet huomattavasti vähemmälle ja nehän juuri vaikeuttivat kotihoitoa.Olen päättänyt yrittää.Mies on tosin alkanut viihtyä sairaalassa,mutta tulee yhtä mielellään kotiinkin.Jäävät minulta pois jokapäiväiset kamppailut Lääkärinkadun jalkakäytävällä,sillä kuten kaikki helsinkiläiset tietävät,eilinen lumipyry lisäsi entisestään jalankulkijoiden vaikeuksia liikkua.
Minulla oli eilisaamuna vieras.Kun olin jättänyt hyvästit tuuraajalle ja kiittänyt puhelimessa,hän tahtoikin vielä tavata.Tuli pyryä uhmaten ja keskustelimme myös juuri tästä puolison kotiin tulosta.Tuuraajan kanssa siis suhde jatkuu.Jossain alitajunnassani olen vastustellut puolison jäämistä kokonaan kotoa pois,koska en pitänyt kiirettä apuvälineiden palauttamisella.Yhä meillä on pyörätuoli ja muut lainatavarat.Mutta kotisairaanhoidosta olen jo luopunut.Emme vieläkään tässä vaiheessa tarvitse hoitajaa kerran viikossa piipahtamaan varttitunniksi ja pesemään mieheni sekä vaihtamaan haavapainauman siteen.Olen tehnyt nämä asiat ennenkin ja teen vastakin.Elämästämme tulee aiempaa rajatumpaa,tämä on selvä asia,koska ei puolisosta ole enää samaan tapaan ulkona liikkujaksi.Nyt toki on lumikin esteenä.Stockmannin reissut vähenevät,tämäkin on aivan selvää.Olen jo asennoitunut muutoksiin.Meistä tulee kaksi hiirulaista,jotka nukkuvat omassa lämpimässä pesässään.
Olisikohan tämä kaikki nyt se lopullinen päätös? Etten niin kovasti soutaisi ja huopaisi.
Minulla oli eilisaamuna vieras.Kun olin jättänyt hyvästit tuuraajalle ja kiittänyt puhelimessa,hän tahtoikin vielä tavata.Tuli pyryä uhmaten ja keskustelimme myös juuri tästä puolison kotiin tulosta.Tuuraajan kanssa siis suhde jatkuu.Jossain alitajunnassani olen vastustellut puolison jäämistä kokonaan kotoa pois,koska en pitänyt kiirettä apuvälineiden palauttamisella.Yhä meillä on pyörätuoli ja muut lainatavarat.Mutta kotisairaanhoidosta olen jo luopunut.Emme vieläkään tässä vaiheessa tarvitse hoitajaa kerran viikossa piipahtamaan varttitunniksi ja pesemään mieheni sekä vaihtamaan haavapainauman siteen.Olen tehnyt nämä asiat ennenkin ja teen vastakin.Elämästämme tulee aiempaa rajatumpaa,tämä on selvä asia,koska ei puolisosta ole enää samaan tapaan ulkona liikkujaksi.Nyt toki on lumikin esteenä.Stockmannin reissut vähenevät,tämäkin on aivan selvää.Olen jo asennoitunut muutoksiin.Meistä tulee kaksi hiirulaista,jotka nukkuvat omassa lämpimässä pesässään.
Olisikohan tämä kaikki nyt se lopullinen päätös? Etten niin kovasti soutaisi ja huopaisi.
13. joulukuuta 2012
ÄRTYMYSTÄ SIIHEN JA TÄHÄN
Kun ystäväni S oli soittanut edellispäivänä,huomasin hänen olevan tavallistakin sekavampi.Huolestuin.Soitin hänelle eilen ja kysyin vointia.Samanlainen sekavuus.Ei tolkkua juurikaan missään.Väitti minun kutsuneen hänet Helsinkiin ja nyt ilmoitti,ettei voi missään tapauksessa tulla.Soitin hänen sisarelleen,vaikka tiesin heidän väliensä olevan huonot.Kumpikaan emme mitään voi S:n tilanteessa.Hän elää yhteiskunnan varassa,joka tarkoittaa hoitajien käyntejä useaan kertaan viikossa.S ei käy ulkona paitsi joskus harhautuu sen tekemään ja kerran jäi auton alle.Sairaalareissu.Tytär perheineen niinikään etääntynyt äidistään.Ystävät häipyivät sairauden tullessa,miesystävä meni toisen kanssa naimisiin,vanhempi sisar ja vanhemmat kuolivat.Ihmettelin sisarelle,kuinka kauan hänen annetaan asua yksin kotonaan? Kunnes jotain hyvin pahaa tapahtuu,vastasi sisar.
Pahaa tapahtuu ihmisille,eikä yhteiskunta tule apuun,ennenkuin "jotain tapahtuu" ja silloin on usein liian myöhäistä.Semmoinen on laki.Se taas on semmoinen,että ennen mua syntynyt ja jälkeheni jää.Monissa tapauksissa.Ilman paragrafejahan emme voisi pystyssä tätä ihmisyhteisöä järjestyneenä kokonaisuutena pitää.Vaikka joillakin onkin semmoinen luulo,että täällä voi/saa elellä kuin Ellun kanat.
Ellun kanoilla on ollut myös jotain tekemistä niillä joko kaupungin tai taloyhtiöiden lumimiehillä,jotka ovat koko lumentulon ajaksi jättäneet hoitamatta Laaksossa Lääkärinkadun jalkakäytävät.Kulkijat ovat talloneet kapen epätasaisen polun,jolla pysytteleminen on vaatinut tasapainoilun taitoja.Jos keikahtaa,niin kapealta jalkakäytävältä kaatuu ajoradalle.Soitin rakennusvalvontavirastoon.Olivat saaneet aiemminkin moitteita samasta asiasta.Eilen jalkakäytävää oli jotenkuten puhdistettu.En tiedä,kuuluuko taloyhtiöiden pitää lumesta vapaana rakennuksensa editse kulkevat jalkakäytävät,vaikka olisivat aitauksen takana vai lipsuuko tässä tapauksessa kaupungin virkakoneisto.Monessa muussakin paikassa yhä edelleen laiminlyödään jalkakäytävien ja jopa katujenkin hoito.Säästöillä rumat kyntensä pelissä,ei ole kalustoa,ei ole miehistöä.Laitakaupungin kadut retuperällä.Kyllä kevät hoitaa.
Pahaa tapahtuu ihmisille,eikä yhteiskunta tule apuun,ennenkuin "jotain tapahtuu" ja silloin on usein liian myöhäistä.Semmoinen on laki.Se taas on semmoinen,että ennen mua syntynyt ja jälkeheni jää.Monissa tapauksissa.Ilman paragrafejahan emme voisi pystyssä tätä ihmisyhteisöä järjestyneenä kokonaisuutena pitää.Vaikka joillakin onkin semmoinen luulo,että täällä voi/saa elellä kuin Ellun kanat.
Ellun kanoilla on ollut myös jotain tekemistä niillä joko kaupungin tai taloyhtiöiden lumimiehillä,jotka ovat koko lumentulon ajaksi jättäneet hoitamatta Laaksossa Lääkärinkadun jalkakäytävät.Kulkijat ovat talloneet kapen epätasaisen polun,jolla pysytteleminen on vaatinut tasapainoilun taitoja.Jos keikahtaa,niin kapealta jalkakäytävältä kaatuu ajoradalle.Soitin rakennusvalvontavirastoon.Olivat saaneet aiemminkin moitteita samasta asiasta.Eilen jalkakäytävää oli jotenkuten puhdistettu.En tiedä,kuuluuko taloyhtiöiden pitää lumesta vapaana rakennuksensa editse kulkevat jalkakäytävät,vaikka olisivat aitauksen takana vai lipsuuko tässä tapauksessa kaupungin virkakoneisto.Monessa muussakin paikassa yhä edelleen laiminlyödään jalkakäytävien ja jopa katujenkin hoito.Säästöillä rumat kyntensä pelissä,ei ole kalustoa,ei ole miehistöä.Laitakaupungin kadut retuperällä.Kyllä kevät hoitaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)