7. heinäkuuta 2011

EHTOOHAASTELUA

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miksi semmoistakin julmuutta,että joku sytytetään tuleen nukkuessaan? Kuten Helsingissä raitiovaunupysäkillä tapahtui.Nyt tämä palamaan pantu mies on kuollut vammoihinsa.Murhaajat vangittu.Saanevat joskus elinkautisen -ehkä.Ja jos niin sehän on vain tietty määrä vuosia ja sitten vapauteen.Ei siis mikään "elinkautinen".Vielä ehtii hyvin tappohommiin.Tämmöisissä tapauksissa kannatan aina kuolemantuomiota,kun asia on aivan selvä.Minusta siinä ei ole mitään lieventävää,kun ottaa hengen toiselta omavaltaisesti.Syytetään humalatilaa ja ties mitä.Kyllä siinä järki pelaa,kun oli tässäkin tuleen sytyttämistapauksessa palavaa nestettä mukana.Harkittua.Ei sitä yleensä kanniskella kaupungilla.

Me olemme muuttuneet hyvin lyhyessä ajassa ikävämpään suuntaan.Ihmishenki ei ole enää minkään arvoinen.Ihmisten välinen kunnioitus kadonnut.Ei mitään kontrollia sanomisissa eikä teoissa.Jos uskaltaa antaa asiasta reklamaatiota palveluammatissa oleville,saa yleensä sellaisen ryöpyn vastaansa ettei paremmasta väliä.Tänään jouduin invataksin kuljettajan kanssa keskustelemaan kiivain sanoin.Ensin seisotutti meitä helteessä yli 20min.Kun soitin asianomaiseen keskuspaikkaan,aina kerrottiin "auton olevan tulossa".Mies alkoi paahteessa voida huonosti.Autoa ei missään.

Muita tuli ja meni ja kaikki ajallaan,kertoi minulle eräs rouva kiivetessään omaan autoonsa.Sitten tuli taas inva-auto.Minä kysymään,josko meitä haetaan.Sanottiin toinen nimi.Myöhemmin rohkaistun uudestaan kysymään,vastaus sama.Ei liioin sillä nimellä löytynyt kuljetettavaa.Kuski odotti ja odotti.Eikös hänen olisi jo siinä vaiheessa pitänyt tarkistaa nimi,josko hän olisi väärässä.No ei.Lopulta hän soittaa matkapuhelimeeni,jolloin en enää antanut periksi,vaan väitin hänellä olevan alunalkaenkin väärän nimen.Sappeni kiehui,olin vihainen,väsynyt,kuumissani ja tulin sanoneeksi yhtä ja toista.Tämä palveluammatissa oleva tummahipiäinen kaveri antoi tulla tuutin täydeltä käyttäytyen kaikkea muuta kuin ammattitaitoisesti palveluammatissa olevana.Tein hänestä heti reklamaation päästyäni kotiin.Jo se,että iältäni olisin voinut olla tämän poikaklopin isoäiti olisi pitänyt herättää hänessä jonkunmoista kohteliaisuutta.Päättelin kyllä hänen käytöksensä ja huökkäävyytensä johtuvan ehkä siitä,että on saanut tuta kommentteja ihonväristään ja ehkä rasistisia huomautuksiakin.Siksi sanallinen päällekäyminen.Mutta palveluammatissa... Lopulta olimme kotona ja aikaa kaikkeen tuhrautui melkein tunti kymmenen minuutin matkalla.

Sulloin lämmenneet (kylmäkassista huolimatta) huomiset ruoka-aineet jääkaappiin,panin mansikat marinadiin,syötin miehen ja join litrakaupalla vettä.Parvekkeella hikoilin kolmen muurikukan kanssa,jotka ostin,koska joulukukka alkaa repsahtaa ja silkkikukat eivät ole sama asia kuin elävät kasvit.Partsi kyllä näyttää enemmänkin puutarhalta kivineen päivineen,mutta on minulle mieluinen ja eikös se ole pääasia.

Kauhulla katselin eilen kotiin tullessamme,kun kaksi miestä raahasi rapun kierreportaita pitkin pianoa viidenteen kerrokseen uusille asukkaille.En uskaltanut jäädä sen enempiä pällistelemään,kun olin varma,että hyvin ei siinä käy.Näytti aivan mahdottomalta tehtävältä.Kun ei kuitenkaan suurempaa kolinaa kuulunut,saivat pianon vietyä ja siitä hatun nosto ammattiväelle.Meille aukaisi noin kymmen-vuotias tyttö ulko-oven samoin eilen.Sanoin että selviämme kyllä,mutta hän piti kuitenkin ovea ja minä sen sitten sallin.Kysyin,onko uusi asukas.Kyllä oli.Arvasin hänen kuuluvan viidenteen ja oikeassa olin.Toivotin tervetulleeksi taloon.Tyttö kiitti silmiin katsoen ja sydämeni hypähti riemusta: jälleen yksi hyvin kasvatettu nuori neiti.

Herkussa tapahtui tänään kummia.Pitää ihan sekin vielä kertoa.Olin leikkelepuolella hankkimassa huomiseen kylmätarjottimeen aineksia ja ostin myös palan kasvishyytelöä.Jatkoimme matkaa ja seisoin jo kalatiskillä,kun joku keveästi kosketti olkapäätäni.Leikkelemyyjä! Hän kertoi,että "kasvishyytelön päällä on muovikelmu".Sanoin huomanneeni ja kiitin ystävällisyydestä.En kyllä oikein ymmärtänyt koko asiaa,mutta kielihän tuo,että myyjä yritti parhaansa saada omalta osaltaan minun huomisen lounaani onnistumaan,etten vaan erehdyksessä tarjoa Hepille muovia.Tai sitten piti minua niin höppänänä etten huomaa ja tosiaan panen muoveineen päivineen tarjolle.

Vaikka tänään alleviivasin reklamaatiossani ikääni matkakeskukseen,on se tarkoin harkittua,eikä kuulu missään tapauksessa ruokaostosten yhteyteen.Herkussa olen aina tyytyväinen 25v ja kaikki hoksottimet sekä järki tallella,iäkkyydestä ei hajuakaan.Sitä paitsi minulta sujuu vielä yhteen- ja vähennyslaskukin,eikä kertotaulun tietämyksessä liioin aukkoja ole.Pystyn yhä huomioimaan ympäristöäni terävästikin ja sanon tarvittaessa sujuvasti mielipiteeni,näen ja kuulen loistavasti,vatsa toimii säännöllisesti enkä tena-tippasuojia tarvitse.Ainoa mitä tarvitsen,on lukulasit ja nekin sieltä miedommasta päästä.Juoksen myös sutjakkaasti yhä ratikkaan ja asian niin vaatiessä kävelen meille kolmanteen raput hengästymättä.Joskus,myönnän,on tehnyt tiukkaa,kun olen kavunnut Meilahden sairaalan viidenteentoista.Jaa miksikö? Joskus iskee semmoinen hissikammo ja ne varsinaiset vierashissit olivat ainakin siihen aikaan kovin pieniä.Jos kyytiin sattui joku valkotakkinen,se oli onnea se.Puoliso oli viidennessätoista ja joka päivä kävin.Hiukan piti huilia välillä.Viistoista on sentään aika kamala matka.Kuinka monta askelmaa? Enpäs tullut räknänneeksi.Niin että kyllä meikätytössä vielä potkua on!

Nyt menen antamaan puolisolle iltapalan ja selvitän itselleni,kannattaako televisio avata.Hyvää iltaa.

6. heinäkuuta 2011

ARKISTA TARINOINTIA

On ollut viileämpää,joka ainakin minulle oli tervetullutta vaihtelua.Luvattiin toki jälleen lämpenevää,jotta lyhytaikaiseksi iloksi jäi.No,tässäkin sopii ajatella olevan turha tutkainta vastaan taistella.

Kyllä torielämä Kauppatorilla kukoistaa entiseen tapaan.Olimme asian eilen tarkistamassa.Kaikenlaista tuoretta ja vihreää ostin sekä kirsikoiden,mansikoiden ja hallainten lisäksi mustikoita ja aprikooseja.Näiden jälkeen lykkiydyimme Vanhaan kauppahalliin,josta ylikypsää kinkkua ja Kouvolan Lakritsin lakritsikiekko.Sekin myymälä ulkomaalaisomistuksessa.Kojun seinällä mainostetaan "tuoreita taateli".Odottelimme invataksia ja minä katselin ihmisvilinää,joka suurelta osin koostui vieraista maista tulleista,jotka kohteliaan ihastuneina silmäilivät helsinkiläistä hallikujaa,jonka molemmin puolin on pikkumyymälöitä,kahvila ja sushipaikka kuin myös koju,josta aasialaiset myyvät kevätkääryleitä sun muita kaukaisen maan herkkuja.Kymmeniin kameroihin pääsi näkymät hallista ja kun kauppakuja oli kierretty,ulos ja torille jatkamaan tutustumista meikäläiseen tuoremaailmaan.Tosin siihen mukaan mahtuu porontaljat,paksut karvalakit ja kaikki se pieni krääsä,joka markkinoi pohjoisen maan eksotiikkaa.Antaa ehkä kuvan,että eteläisessäkin Suomessa porotokat jutaavat koparat kolisten jäkälämaalta toiselle.Yksi poro on kuitenkin yleensä Senaatintorin kupeessa Kiseleffin talon kulmalla.Täytettynä siinä seisoo suvaiten vaieten ihmisten silittelyt ja ihmettelyt "noinko pieni se onkin".

Saamme Hepin lounasvieraaksemme perjantaina.Tarjoan kylmän aterian vastakeitettyjä siikli-perunoita paitsi.Jäkiruuaksi sitrusmansikat vaniljakastikkeen kera.Niiden kanssa vaaleanpunaista samppanjaa.Tervetuloksikin samppanjaa,mutta aterialla nautimme valkoviiniä.Juomat ovat Alkon asiantuntijamyyjän suosittelemat.Olin hallin piskuisessa Alkossakin eilen.Sen valkoimassa juomia,joita ei muista Alkoista välttämättä saa.On pitkä aika,kun olen Hepin oikein nenätyksin tavannut.Kanssakäymisemme on yleensä puhelimitse tapahtuvaa elämäni rajoittuneisuuden takia.Kuten niin monen muunkin ystäväni kohdalla.Onneksi viitsivät kaupungin toisiltakin laidoilta ja joku vallan naapurikaupungista asti vieraiksemme kotiimme tulla.

Italiasta tipahti eilen niinikään jälleen 12-arkkinen kirje,molemmin puolin tiheää pränttiä.Ystäväni oli käväissyt miehensä kanssa Lissabonissa,josta taas mitä mainioin matkakuvaus.Mukana seurasi kaksi kuvaa sikäläisistä raitiovaunuista,koska olen "ratikkakonduktöörin tyttären tytär". Nämä kulkuneuvothan ovat yksi Lissabonin symboleista ja niitä onkin sitten joka lähtöön ja sortimenttiin.Kaupungin kukkuloille on helppoa näillä välineillä kulkea.Jotkut ällistyttävänkin jyrkillä kaduilla kuin myös kapeilla kujilla melkein talojen seiniä hipoen.Lissabon on yksi niistä kaupungeista,joihin hyvin mieluusti olisin vielä tahtonut mennä.Oli suunnitteilla,mutta sitten se kuin niin moni muukin ajatus vain haaveeksi jäi.Näinhän pääsen ystävien kuvaamina ja televison antoisten matkadokumenttien myötä sekä matkaoppaita ja matkakirjoja lukien.

Seinänaapuri muuttaa takaisin juurilleen maalle.Monikymmenvuotinen yhteiselo talon kanssa päättyy.Kertoi eilen.Tytär on saanut lapsen ja vastaleivottu mummi tahtoo perheensä lähelle.Hiukan haikealta tuntuu.On ollut mukava naapuri,yksi niistä harvoista,jolta liiennyt pihalla sana jos kaksikin.Toivotin hyvää elämää eteenpäin ja onnea uuteen kotiin.

Tämmöistä päiväkirjaa tänään ilman historian hituistakaan.Hyvää päivää.

4. heinäkuuta 2011

HERKUISTA HERKUIMPIA

Helsingin ihkaensimmäinen sokerileipuri lienee ollut Christian Menn,joka sai kaupungin maistraatilta 8.8.1814 porvarioikeudet sekä oikeutettiin valmistamaan ja myymään liköörejä.Hän oli jo seitsemän vuotta harjoittanut kondiittorin ammattia ja oli havainnut,ettei Helsingissä ollut ainuttakaan sokerileipuria.Hän sai yksintein myös aloittaa Helsingissä sokerileipurin toiminnan.

Menn oli alkuaan sveitsiläinen ja työskennellyt vaimonsa Charlotta Amalia Scheerin kanssa Göteborgissa.Christian Mennin syntymävuosi oli 1787.Helsingissä perhe kasvoi neljällä lapsella,joista yksi menehtyi.Helsinkiläiset tykästyivät Mennin leivonnaisiin.Kauppa kävi.Mutta vastoinkäymisiäkin oli.Maistraatti oli saanut poliisilta tutkittavakseen kengän muotoisen leivoksen.Kuorrutus oli vihreää ja monet olivat sairastuneet syötyään mainittua leivonnaista.Asia huolestutti.Sokerileipuri Menn kuitenkin oppi virheestään,eikä moista -mikä se sitten oli ollutkin- myöhemmin tapahtunut.

Konditoria kukoisti Aleksanterinkatu 12:ssa ainakin vuonna 1830.Mennin luona oli tapana ylioppilailla juhlistaa kokeittensa hyväksymistä.Juhlijoiden joukkoon kuului myös nuori Runeberg.Siinä hiukan riehaannuttiin ja malja nostettiin vallankumoukselliselle Puolalle,joka kippistäminen katsottiin ennenkuulumattomaksi virheeksi.Tieto asiasta meni itselleen keisarille ja uskaliaita nuoria uhkasi karkotus Venäjän armeijaan.Tästä kuitenkin vältyttiin,sillä ylioppilaat keksivät,että yleinen tapa on juoman viimeisiä tippoja kutsua "puolalaisiksi".Runeberg oli tunnetusti rehellinen mies ja hän ei tämmöistä "hätävalhetta" oikein hyväksynyt.

Menn vauraustui ja konditoria lisääntyi,kun hän sopi ulkoilmaravintolan vuokraamisesta Töölön huvilassa.Se aloitti toimintansa kesäkuussa 1828.Paikka lienee ollut nykyisen Kaupunginmuseon eli Karamzinin huvilan paikalla.Ympäristöä ryhdyttiin oitis parantelemaan istutuksin.Asiakkaat saivat nauttia luonnosta puutarhassa.Koirilta oli visusti pääsy kielletty.Aitaus ympäröi aluetta ja nimeksi tuli "Landhaus zum Vergnügen".

Vain seitsemäksi vuodeksi oli vuokrasopimus tehty.Mennillä oli aikomus sitä pidentää,mutta hän kuolikin yllättäen aivohalvaukseen vuonna 1834. Charlotta Amalia-rouva ei ollut halukas yritystä jatkamaan.Kaupunki vuokrasi Töölön huvilan vuodesta 1834 tanssinopettaja Johan Christian Gottlieb Stålhanelle,jonka tarjous vuokraamisesta oli edullisin.Hän oli avustanut Menniä jo tämän sairastellessa,jotta paikka oli tuttu.Näin päättyi Töölön huvilan sveitsiläiskausi.

Edellä ollut tositarina on omin sanoin kerrottua Sven Hirnin kirjasta "Huvia ja herkkuja" helsinkiläisten herkuttelusta ennen itsenäisyyden aikaa. SKS:n julkaisema ja Kariston painama vuonna 2007.

Herkuista puheenollen.Olen nyt kokeillut Romanovin mansikoita,sitrusmansikoita sekä minttumansikoita.Hepi tulee meille perjantaina.Tarjoan lounaan ja jälkiruokana totta kai jonkun sortin lajitelman mansikoita.Pitää vain päästä toriostoksille tai jos Stockmannilta saan mieleisiäni.

No,tänään vaikuttaa,kuten luvattiinkin,helteen kaikonneen ainakin toviksi.Taivas suojaavasti pilvessä ja tervetullut tuulenvire haamuilee pihakoivujen latvoissa.Lupasivat meillekin päin tämän päivän aikana sade- ja ukkoskuuroja. Eipä nuo juurikaan Helsinkiä ole hemmotelleet,vaikka muualla on ropissut jopa rakeitten muodossa.Vertasivat kokoa golfpalloon.Semmoinen kun päähän mujahtaa,niin ottaapi kipiää.

Eilen istuimme pihalla hetken ja yläkerran naapuri tuli kotiinsa.Yhytin oitis miehen,kun oli asiaa.Olin kuitenkin päivätolkulla kerännyt rohkeutta pohtien jokaiselta kantilta,että onko sopivaa vaiko eikö ole.Päätin olevan.Katkaisija lukulampusta kenkkuilee ja siihen tietysti olisi pantava uusi.No,minun taitoni eivät taida tämän sorttisiin sähköhommiin riittää,jotta siksi sitä asianpuolta naapurille oli.Kun olen havainnut miehen ylen ystävälliseksi ja muutenkin avuliaaksi.Lupasihan tuo.Tulee katsomaan.Sanoin,ettei asialla ole kiirettä että sitten kun sopii,sillä ketkuttelen katkaisijan kanssa kikkoineni hyvinkin toistaiseksi.Vie vain aikaa,ennen kuin saan valon sammumaan ja peukalo väsyy.Viime kädessähän sammuttaminen onnistuu,kun kiertää polttimoa hiukan irti.

Lampuksi ei sitä kuulemma saa enää kutsua.Kuuluu niihin ei-toivottaviin nimikkeisiin kuin "neekeri",josta sanasta itse ihan hillittömästi tykkään.Käytän sitä itsekseni,mutta varon tietysti julkisilla paikoilla.Hiukan hymyilyttää nämä kielletyt ilmaisut.Ottivat mustan pojan pois Fazerin lakupötköstäkin ja geisha-patukka menetti niin ikään tavaramerkkinsä.Mitäs sitten,kun valkoisia naamoja ja muuta olemusta on näkyvissä? Mustalainen ei ole enää mustalainen,vaan heistä on sanottava "romanit". Kuitenkin me muut olemme heidän kielenkäytössään "valkolaisia",eikä se ainakaan minua hituistakaan loukkaa.Myönnän olevani ihan "valkolainen".Jos en nyt blondi,mutta vaaleahko brunette kumminkin.On tämä semmoista yhtä sääntöä,pykälää ja kieltoa koko maailma.EU-direktiivit vielä lisäksi.

Tämmöistä naputtelua tänään sadekuuroa vuotellessa.

3. heinäkuuta 2011

KIUKKUA HELTEESSÄ

Sappi kiehuu melkein vieläkin.Tapahtui eilisen päivän aikana seuraavaa.Vanhemmat kodeista lomalla.Nuoriso kotona.Kaljaa ja musiikkia,viimeksi mainittua niin että piha ja koko tienoo raikaa.Kestin päivän.Illalla lähdin etsimään suurinta melskeen alkulähdettä.Jokaisella partsilla nuoret heiluivat kaljapulloineen jumputtavan musiikin säestäessä hommaa.Otin yhden parvekkeellisen puhutteluun ja sammaltava miehen ääni lupasi vaimennusta meluun.Lähdin kotiin.Panin kaikki lävet kiinni,mutta seinän takaa kuului ja juuri makuuhuoneeseen.Kiukustuin lisää,mutta aloin kuunnella äänikirjaa Sauli Niinistön kiharoista.Tai niiden kantajasta.

Puoli yhdeltä mittani oli täysi.Meidän rappu suorastaan tärisi musiikin pauhusta.En odottanut edes hissiä,vaan kirmasin alas paljain jaloin yöpaidan helmat hulmuten aina vaan paisuvaa ääntä kohti.Tempaisin pihan ulko-oven auki ja kirjaimellisesti karjaisin eläinlääkärin pojalle vieraineen "musiikki pois!".Poika huojahteli patiollaan kohti ja sopersi,ihme kyllä,"anteeksi" ja sen jälkeen osui kuin osuikin omaan oviaukkoonsa ja meni vaimentamaan melun.Katselin joukkiota.Sanoin tätimäisimmällä äänelläni osoittaen sanani eläinlääkärin pojalle "eikös sinullakaan ole muuta tekemistä kuin juopotella,mitä äitisikin ajattelee".Tämän jälkeen poistuin.Pihalta ei kuulunut enää pihaustakaan.

Tunnin päästä alkoi aamu sarastaa ja makasin yhä selälläni silmät avoinna ja mietin nuorison viinahöryjen höystämää käyttäytymistä noin ylipäätään.Näistäkään nuorista juopottelijoista ei yksikään ollut kahdeksaatoista täyttänyt.Eläinlääkärin pojan orastava alkoholismi ei kuulu tokikaan minulle,mutta se kuuluu,kun melskataan siihen aikaan häiriöksi asti.Seura,missä poika liikkuu ja patiolleen usein äidin poissa ollessa raahaa,ei ole hänelle hyväksi.Pitkin pihaa lojuu tyhjiä kaljapulloja ja -tölkkejä.Osa heitetään pyörävajan katolle.Tupakantumpit viskataan niin ikään yleiselle puolelle.Koko nurkka on kuin sikolätti!

En jaksanutkaan eilen katselle Elizabeth Taylorin elokuvaa.Ehkä seuraavat saavat jo kiinnostukseni.Mutta minkä jaksoin,olivat Monacon häät.Kauan niitä vietettiin ja kaunista oli.Ainakaan morsian ei tuntenut oloaan kovin rennoksi,se näkyi.Eikä seremonioiden jälkeinen autoajelukaan saanut hänen kasvoilleen loistavaa hymyä.Käsi ei liioin noussut vilkutusasentoon monacolaisten täyttäessä katujen reunat,odottaessa ruhtinasparin ohikiitämistä.Mutta ruhtinas Albert tiesi,mitenkä tärkeää on näyttäytyessään tervehtiä ja hymyillä.Tämän hän teki todella asiaan kuuluvasti.No,ehkä puolisokin oppii.Sitä hämmästyin,kun selostajat kertoivat,naisen asuneen jo viitisen vuotta Monacossa,eikä vielä puhu sujuvasti ranskaa.Toimittajat ovat olleet pulassa haastatellessaan silloista tulevaa maan ruhtinatarta.Jaa-a,oliko miettinyt loppuun asti,mihin soppaan lusikkansa on panemassa? Nyt se on myöhäistä.Hääkellot ovat soineet,uskonto vaihdettu,velvollisuudet hallitsijan puolisona odottavat.

Monaco on maa,jossa minäkin ollut pariin kertaan.Tämä tarkoittaa,että pienellä pysähdyksellä läpi ajaen Casinon ja luksusvenesataman ja muun asiaan kuuluvan katsastaneena.Oli ja meni päästä päähän hujauksessa.Vähän sama kuin Norjaan mennessämme en tajunnut olleeni Kilpisjärvellä,kun jo melkein hurahutin Norjan puolelle.Tosin Kilpisjärveä ja Monacoa ei muilta osin käy vertaaminen.Ensin mainitussa vain muutama talo ja siinä toisessa sitten vilskettä ja vilinää ihmisten ja elämisen puolella.Kilpisjärveä saattaa olla neliökilometreiltään enemmän,mutta ulapat huomattavasti vaatimattomammat kuin Monacon edustan vedet.Maisemat taas ovat aivan makuasia.Erilaiset.Molempi parempi.

Tänään tuulee ja aurinko ei helotakaan pilvettömältä taivaalta.Jokohan hellitti? Ukkosta luvattu myös Helsinkiin päin.Tässä kohdin sanon koko sydämestäni että tervetuloa.Jos vielä ottaa Esterin mukaan,niin sitä mukavampaa.Helle ihan tutkitusti saa ihmisissä aikaan ärtymystä.Sen huomaa yleisenä kärsimättömyytenä ja kipakkoina sanomisina heti tilaisuuden tullen.Myös minun ymmärryksen kynnykseni huomattavasti alenee.Odotan puolisolta enemmän kuin hänen rahkeensa riittävät,vaikka tiedän hyvin sairauden tuomat rajoitteet.Jos Monacon uusi ruhtinatar ei ole viidessä vuodessa oppinut ranskaa,niin minulta on mennyt seitsemän ja puoli,enkä vieläkään osaa suhtautua miehen elämän supistuneisuuteen oikealla tavalla.Helle antaa lisäväriä käytökselleni.Saan anella anteeksiantoa ensin mieheltä ja sitten Yläkerrasta.Yksi hyvä puoli asiassa on.Mies ei muista kiivastumisiani,vaikka ei se mikään puolustus ole.Minä muistan ja se juuri koskee.Eikä Yläkerrassakaan huonoa muistia ole.Sekin koskee.

Tänään soitan Hepille ja sovitaan päivä,milloin saan tämän ystäväni visiittiin.Siitä onkin aikaa,kun olemme fyysisesti tavanneet.Nyt Hepillä olisi semmoinen väli,kunnes taas kone vie rouvan Turkkiin.Tulikin sieltä vastikään.Minä en ole kuunaan Turkissa ollut.Yli lentänyt matkalla Kyprokseen.Näin pari hiljaiseloa viettävää tulivuorta kraattereineen ja muuta vuoristoa.Loppu olikin pelkkää vettä ennenkuin kone laskeutui Larnakan kiitoradalle. Hotelli oli Limassolissa,kun en oikein piittaa niistä rantakohteen majapaikoista enkä liioin liian tiiviistä hotellialueestakaan,josta periaatteessa ei tarvitse koko loman aikana edes poistua,kun kaikki tarvittava on hollilla alueella.Syvästi kartan tämmöistä,koska minun matkailemiseeni pitää sisältyä oma-aloitteisuutta,laajaa tutkimusta maassa muuallakin,hyviä aterioita paikoissa,missä paikallisetkin käyvät,niiden nähtävyyksien näkemistä,jotka eivät ole matkaoppaissa mainittuja,eksymisiä ja yllätyksiä.Näin sen olla pitää.

Rantaleijonien rakkaudentunnustuksia en kaipaa,enkä sitä tietoa,että hän on vuosikaudet etsinyt juuri minun kaltaistani kypsää naista,joka pyöreydellään saa hormonit villisti leijonassa hyrräämään.Mistäkö tiedän? No siitä,kun katselin tv-ohjelman Thaimaan rantapojista,jotka ansaitsevat perheelleen leivän rakastamalla hurjasti hetken eurooppalaista naista,joka puolestaan näistä huolenpidoista ja huomionosoituksista koko rahan edestä pitää.Sillä maksaahan hupi.Ohjelmassa haastateltiin näitä kavereita.Eräs kertoi kirjanpitonsa menneen hiukan sekaisin ja kahden "työnantajan" saapuneen samaan aikaan.Toisen,kuulemma sen lihavamman,oli mies antanut kolleegalleen,jolla sattui olemaan vapaata ennen kuin seuraava rahasampo saapuisi maahan.

Hertsileijaa,ajattelin,eikö matkailu olekaan enää kulttuuripitoista museoineen,historioineen ja muine sivistävine asioineen? Nyt pelataankin erotiikalla.No,mikäs siinä sitten.Kunhan tietää mitä tekee.Mikäs minä olen tästä asiasta olemaan mitään mieltä. Luin juuri jostain,että turistit kantavat tuliaisina kaikenlaisia tauteja,semmoisiakin,joita pidetään menneitten talvien lumina niin sanoakseni.Homma haiskahtaa ihan venäläiseltä ruletilta.No,ja onhan se niin,että milläänhän ei tässä maailmassa ole enää väliä,niin ei kai sitten tälläkään asialla.Laulettiinhan sitä ennenkin,mitenkä meripojalla on jokaisessa satamassa morsio.Ei maailma ole muuttunut näin ollen paljoakaan.

Minä taidan olla.

2. heinäkuuta 2011

HELLETTÄ PIISAA

Taas kierähti uusi huomen ja tässä naputtelen "kettu-selaimen" voimin.Eilen pyörähtivät visiitissä tietokone-eksperttiystäväni viivähtäen luonamme sitten muutaman miellyttävän tovin. On se,kuulkaas,niin maan mainioin juttu,että on tämmöisiä ystäviä.Siitä heille ikuinen kiitos.Kuin myös tietokoneeni kiittää.Rupattelu piristi ainakin minua,vaikka helle tuppasi tekemään parhaansa sen kumoamiseen.Olin ostanut sampanjakorkkeja ja oli vähän muutakin.

Puoliso oli niin kuumisaan (kun ei juo,kun ei janota) ja pyysi ykskaks,että lähdetään pihalle vilpoisampaan ilmanalaan.Niin tehtiin.Siirsin auringon edetessä pyötätuolin varjoon ja ihana tuulenhenki peitti meidät aika-ajoin,mikä tuntui suorastaan taivaalliselta kaiken paahteen lomassa.Vastikään taloon muuttanut herraihminen tervehti.Olimme jo kyllä sanan vaihtaneet aikaisemmin hissin mentyä jumiin ja nyt sitten oikein esittäydyttiin ja minä huomasin ihastuttavan häntä ja minua yhdistävän asian.Olemme kumpikin kolmannen polven töölöläisiä! Hertsileijaa,olin kuukahtaa nurin mielihyvästä.Hän on asunut Museokadulla ja me Temppelikadulla (kuin myös muissakin Töölön osoitteissa).Miellyttävä mies kuten vaimonsakin,jonka myös tapasimme hissiepisodin yhteydessä aiemmin.Tästä huomaa erään seikan eli kuka on stadilainen ja kuka ei.Stadilaiset tervehtivät ja juttelevat niin vaikka kerrostalossa asuvatkin.Se kun on semmoinen yhteisö,johon voi vaikka vuosikymmeniksi hautautua edes naapuria tervehtimättä.Saas nyt nähdä,tästä voi näin muutaman polven stadilaisnaapurusten kesken kehkeytyä moniakin juttutuokioita tavatessamme.Voi pojat!

Mitä helteeseen tulee,se sais jo kadota.Mies on huonossa kunnossa,punoittaa kasvoista ja on tavallistakin enemmän vetämättömissä.Jos joisi,se edesauttaisi,mutta eihän aikuista saa juomaan,kun "ei janota".Järkipuhe tai pirujen maalaileminen seinille ei tässä tapauksessa auta.Ehkä vielä aivan päinvastoin ja saa lisää uhmaa aikaan.No,on hänet kerran kiikutettu tiputukseen ambulanssissa,kun nestevajaus meni niin pitkälle.Mitenkä käy tänä kesänä?

Otin sääkukkani pois.Revin ne juurineen päivineen,sulloin neljään hajoavaan biokassiin ja kiikutin biojätteisiin.Miksikö? Siksi,että joku oli riipinyt niistä kukkia ja ripotellut ne rapun viereen.Ajattelin,että eivät nämä ihmiset tässä talossa ole minun kukkiani ansainneet ja sillä siisti.Alakerran eläinlääkäri huikkasi eräänä päivänä perääni kysyen,missä kukat.Kerroin.Rouva on puolalaista juurta ja on alunalkaen ollut meitä suomalaisia sosiaalisempi eli jutellut tavataessamme iloisesti.Hänkin valittaa tätä meikäläisten juroutta ja sitä,ettemme päästä juurikaan ketään lähellemme,ei edes päivääsanomisen vertaa.On sanonut meidän,hänen ja minun,olevan aivan eri maata tässä talossa.Olen ihan vähän samaa mieltä.No,nyt joukkoomme ilmeisesti liittyy nämä uudet ihmiset.

Ystäväni C hehkuttaa Elizabeth Taylorin tulemista televisioruutuihin.Tähtihän kuoli hiljattain ja aina semmoisen tapahtuman jälkeen on näyttelijän elokuvakavalkadi näytillä.Mikäs siinä.Kyllä minäkin nuorena tyttönä liimasin suuren hekuman vallassa Taylorin kuvia vihkooni.Hekumat tosin jäivät jonnekin tuonne vuosikymmenten taakse,mutta C:llä sen kuin jatkuvat.Nyt katselen Taylorin leffoja kriittisemmin enkä vain puolipökerryksissä hänen kauneudestaan.Näyttihomma alkaa Muistojeni Pariisilla,jota en näin äkkisältään muista.Seuraavat näytettävät ovatkin sitten jo tutumpaa kamaa. Niin,ja hemmotellaanhan meitä myös tänään kuninkaallisilla,sanoisinko ruhtinaallisilla, häillä piskuisesta Monacosta käsin.Ei kun ruudun ääreen.Saas nähdä,miten uimarityttö täyttää edesmenneen ruhtinattaren Prada-saappaat?

Tästä aiotaan ulos tänäänkin.Sitten etsitään semmoinen tuulellinen varjoisa paikka,jossa on hyvä elämästä nauttia.Lokkeja ei helle näy näännyttävän.Kirkuvat kilvan aivan tässä pihataivaallakin.Istuin yöllä partsilla,eikä silloinkaan ollut aivan hiljaista.Eiks ne ikinä nuku? No,ei ihmisetkään ainakaan viime yönä.Jutustelua kuului monelta pikkupatiolta ja pihan poikki käveltiin mistä milloinkin tulleina.Irtonainen kissakin kulki yllättäen pihatietä pitkin.Murkinaa saattaa riittää,sillä olen tavannut pari kertaa hiiren.Saattoi olla villimpi metsähiiri,kun väri oli ruskea ja kotihiiret tuppaavat olemaan enemmänkin harmaanpuoleisia.

Meillä oli mökillä hiiriä vaikka muillekin jakaa.Emme sitä tehneet,vaan puoliso isäni kanssa ryhtyi hiirille epäsuotuisaan lahtiin kyllästyttyämme yhteiseen ranskanleipään niiden kanssa.Ihmisen itsekkyys ja julmuus teki tehtävänsä ja vähitellen hiiriarmeija hupeni ja hupeni ja loput varmastikin kirmasivat jonoina jonnekin ystävällisemmille seuduille.Yhteiselo oli päättynyt.Varmemmaksi vakuudeksi pidimme hiirenloukkua vielä jonkun aikaa,mutta se pysyi tyhjänä houkuttimen käpristyessä lopulta juustomuumioksi.

Että tämmöistä tänään heinäkuun toisena päivänä armon vuonna 2011 Helsingin Katajanokalla kuuman auringon alla melkein läkähdyksissä.

29. kesäkuuta 2011

AIKOJEN TAKAA

Arvatkaas kenen?

"Oi kulta-aika riemukas,
suloisin,armahaisin,
kun nuor` on,ylioppilas,
ja puutetta ei laisin,
ja huolt´ ei tuntis ollenkaan,
kun viikset vain sais kasvamaan!"

Se on nuoren Runebergin,ylioppilaan runo.Runeberg toimi kotiopettajana noihin aikoihin "Saarijärven salomailla" Kalmarin talossa sekä samaan aikaan Kolkanlahden perheessä.Vähitellen tuleva kansallisrunoilijamme tutustui "Suomen köyhillä saloilla kansaan,joka kyntää ja kuokkii maataan,mutta Herralta tuloa toivoo".

Siihen aikaan paikkakunnalla liikkui rosvo,jonkunlainen Robin Hood,joka ryösti rikkailta ja antoi köyhille saaden ihmisiltä myös sympatiaa jos pelkoakin aikaan.Rosvo saatiin aikanaan kiinni,pantiin rautoihin ja telkien taakse.Runeberg tahtoi mieheen tutustua ja meni tervehtimään vankilaan.Rosvoryöväri oli tuomittu saamaan 40 raipaniskua rangaistukseksi tihutöistään.Tämä koski niin Runebergiin,että hän päätti jollain lailla saada lievennystä vangin kohtaloon.Niinpä Runeberg vei rangaistuspäivänä viinaa rosvolle.Tästä ryöväri sai niin paljon voimaa,että antoi mojovat korvatillikat ruoskimisen toimeenpanijoille.No,tästä rapsahti uusi rangaistus: 40 raipaniskua!

Kaivelin kirjahyllyäni ja tarina Runebergista ja "maantieritarista" on kirjasta "Suurmiestemme elämäkertoja" Otavan kustantamana 1929. Kirjan suurmiehiin lukeutuu Lönnrot,Runeberg,Snellman ja Kivi.Sen lisäksi,että tämmöinen kirja on pölyinen päältä,se tuoksuu vanhalle ja hiukan ummehtuneelle.Sivutkin jo hieman kellastuneet.Teksti vanhahtavaa,joka sinänsä ei ole negatiivista.Minä en ainakaan sitä niin koe.Kirjassa saattaa olla sellaista tietoa,jota ei löydy uudemmista näiden miesten elämäkerroista.Vaikka varsinkin juuri Runeberg ja Kivi on tutkittu ja kaluttu,kerrottu kehdosta hautaan.Kivi Runebergia hartaammin ja tarkemmin.Uusimpia tutkielmia Kivestä lienee Hannu Mäkelän "Kivi",joka kertoo kirjailijan viimeisistä elinajoista hurjan juoppoveljensä holhoamana Tuusulan pienessä mökissä.

Minulle Aleksis Kivi on tärkeä ja pidän hänen kirjoittamisen ulosannistaan.Teoksista on jäänyt monia kuolemattomuuksia elämään siteerattaviksi.Minäkin mielelläni lainaan.Kiveä näkee teattereiden lavoilla vuodesta toiseen.Eskon sanomiset hymyilyttävät,vaikka onkin pohjimmiltaan vakava mies."Veljesten" elämää seurataan,heidän hilpeitä saunomisiaan,lukemisen jalon taidon opetteluaan,kinaamistaan ja monen päivän ajan kykkimistään kivellä härkälauman piirittämänä. Nuo "Jukolan uhkeat pojat!" Kiveen palaan,kun tahdon lukea kaunista ja elävää suomea.Verbi ennen substantiivia viehättää.

Tänään imuroidaan ja siihen tässä voimia olen keräämässä,kirjoittamisella.Huomenna kaupungille ja perjantaina saan aamupäivävieraita.Sitten olemmekin taas viikon lopussa ja hyvällä alulla heinien kuuta.Se on äitini syntymäkuukausi.Hän oli oikeaoppinen leijona.Mieleeni on vahvasti jäänyt,että hän ei milloinkaan pyytänyt anteeksi keneltäkään.Vaikka väärin teki.Joskus hänen ulkoinen olemuksensa on alkanut minulle hämärtyä ja olen miettinyt,tuntisinko.Valokuvat elvyttävät muistikuvaa.Äidin kuolemasta on jo neljännesvuosisata.Hän oli kaksijakoinen ihminen.Vieraille mitä aurinkoisin ja rakastettavin,hauska ja valmissanainen.Omaisilleen ja muille läheisilleen äreämpi,vaikea ja itsekeskeinen.Nämä ilmenivät minun ollessani jo aikuinen.Lapsuuteni oli lystiä aikaa ja minua hemmoteltiin sen kuin ehdittiin.

Elämänsä loppuaikoina äiti vieroitti vanhoja ystäviään läheltään.Semmoisiakin,joita oli tuntenut jo kansakoulun ensiluokalta lähtien.Äiti oli voimakastahtoinen nainen värittäen perheensä elämää oudoillakin tempuillaan.Hän nautti huomiosta ja järjesti joskus sairauskohtauksia saadakseen sitä.Meidän oli pakko suhtautua niihin aina niin kuin olisivat aitoja.Niitäkin oli.Mietin joskus,mikä oikein hänet katkeroitti? Vanhenemisen pakko? Sairastuminen? Sievän ulkonäön menetys? Itsehankittu yksinäisyys? Me emme koskaan näistä puhuneet.

Sitten eräänä vappuaattona hän oli valmis lähtemään elämästä.Hän oli sairaalassa ja sain sieltä soiton.Menimme isäni luo,joka heti oven avattuamme kevätaamun tunteina,kysyi: "onko se ohi?" Vastasin "on" ja isä vavahti.Lähdimme kaikki kolme sanomaan jäähyväiset äidille ja vaimolle ja anopille.Hän näytti nyt taas kauniilta ja niin kummallisen nuorelta.Hiussuortuva oli valahtanut otsalle ja hänen huulillaan karehti vieno hymy.

"Siel suutelee ehtoo ja koi
ja siel ijankaikkinen aika
pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran
himmeään Unholaan".

(Aleksis Kivi)

28. kesäkuuta 2011

KESÄKEPEÄÄ

Hellettä pukkaa.Eilen jo läkähdyttävän lämmintä.Kiireesti tuulettimet pyörimään.Onneksi lähdimme kaupungille jo aamupäivän tunteina,jolloin oli viileämpää.Pankkiasioita ja sitten Stockmannille,jossa en muistanut alennusmyynnin alkaneen.Tungosta.No,tietysti ostavien asiakkaiden mahdollisimman suuri paljous on kaupankäynnin tarkoituskin.Herkusta tavanomaiset viikko-ostokset.Marjat kuuluivat asiaan.Olikin jo muutama mansikaton päivä takana.Istuskelua Stockan Espan puoleisen oven tuntumassa kyytiä odotellessa.Ihmiskirjo mitä runsain.Sisään ja ulos.

Kuulimme venäjää ja japania.Joku puhui suomeakin.Kesäkolttuja,sortseja,pitkiä pellavahousuja.Kenkäpuolella pääasiallisesti edustettuina sandaalit ja urheilutossumaiset kengät,joilla ilmeisen mukavaa kävellä.Jotkut naiset taiteilivat huikean korkeilla koroilla punaisten varpaankynsien pilkahdellessa sandaletista.Kenkiä on mielenkiintoista katsella.Ne kielivät.Samoin paljaat hoidetut tai ei-hoidetut jalat kertovat.Näitä asioita seurasin.

Kuljettajamme oli etuajassa,joka minua suuresti miellytti.Espan puisto tupaten täynnä ihmisiä nurmikot mukaan lukien.Kauppatori kuhisi väkeä.Vispilä-laiva purki laiturille Korkeasaaressa kävijöitä.Sightseeing-alukset houkuttelivat saaristoajeluille.Torin lokit asemissaan.Joku menetti juuri jäätelön tötteröstään.Naurun sekaisia kiljahduksia ja lokki tiessään.Ohjeena annettu että pitää jäätelö peittää kädellä.Kikka vie syönnin ilon,nuoleminen hankaloituu.Ja onhan lokin ovela syöksy kertomisen arvoinen juttu sitten kotipuolessa.Torilla on väriä ja torilla on tunnelmaa ja meillä kaikilla kesä.

Me käännyimme ensimmäiseltä sillalta Katajanokalle.Huomattavasti hiljaisempaa.Europa-niminen risteilyalus laiturissa.Jokunen Helsingistä jo tarpeekseen saanut matkustaja kiiruhtamassa laivaan lepäämään.Onko laivan seuraava etappi Pietari,Tallinna vai Tukholma? Myöhemmin illalla kuului kolme matalaa törähdystä.Köydet irti,hii-o-hoi.Kääntyminen ja Kustaanmiekasta läpi.Europan kokka kohisi kohti ulappaa.Enää ei ole Kustaanmiekan salmessa tykkilaiva Rossijaa esteenä salmessa kulkijalle.Rossija pantiin salmeen Krimin sodan aikana kelluvaksi esteeksi.Se oli kuitenkin hinattava pois saatuaan tykistötulesta osumia,ettei jää salmeen ikuisiksi ajoiksi romuna makaamaan.

Lammilta sain eilen puhelun eräältä ystävältäni.Kertoi heleästä kesästä pihamaallaan Lammin maalaismaisemassa.Ei kaipaa hän Helsingin hulinaan,vaikka täällä asunut.Nykyisin jo ymmärrän ihmisiä,jotka ovat jättäneet taakseen tämän kaupungin sitä suuremmin ikävöimättä.Nuorempana en ymmärtänyt.Silloin oli Helsinki minulle maailman napa ja melkein vaadin sitä muiltakin.Kun vierailtiin Pohjanmaalla,oli siellä tiloja,joilta ei kuunaan oltu edes pääkaupungissa käyty."Ei mitään asiaa",oli vastaus. Siellä kaikki mitä tarvittiin ja läänin pääkaupungissa käytiin virallisimmilla.Koulutyttö tätä hämmästelemään.Eikä Helsinki ollut tärkeä heikäläisille myöhemminkään,kun jo tanssin pyörteissä minäkin panin jalalla koreasti jenkan tahtiin oikein kunnon lavatansseissa.Oli Jaska-niminen tilallisen poika,joka oli Helsingistä vain lukenut.Jaska saatteli minua tansseista ja mukava poika olikin.Lieneekö jo asiaa ollut tänne päin? Enpä tiedä häntä.Kun ei tämä mikään maailman napa ole vieläkään.

Tsilari-lehti tipahtanut taas postiluukusta.Kannessa Stadin Friidu Minna Haapkylä,viidennen polven stadilainen,ja Harri Savunen,Stadin Kundi (toisen polven stadilainen).Cantores Minores leivottiin tänä vuonna Stadin Junnuksi.Harri Savunen tsennaa Stadin kuin omat fikkansa.On taksikuski samoin toisessa polvessa.Ajanut taksia jo 40 vuotta.Nyt sitten tiedän,mikä ero on stadilaisella asiakkaalla ja landelaisella.Stadilainen Harrin mukaan tsittaa aina takapenkillä,mutta landelta tullut edessä kuskin vieressä.Harrin isä Iso Tupru on 88 v ja yhä voimissaan.Hänen kyydissään ovat tsitanneet niin primadonnat,komeljanttarit kuin ministerit,bulit julkkikset ja tavalliset stadilaisetkin.Pikku Tupru seuraa nyt isänsä jälkiä kuljetellen niin ikään tämän ajan silmäätekeviä.Hän kehuu Stadin liikennettä ja väittää vilkun käytön olevan yleistä (minä olen toista mieltä),annetaan tilaa,huomioidaan toiset ja ollaan kohteliaita liikenteessä."Jos Stadissa ei anna toiselle bilikalle tietä,niin sen seurauksena seisoo tuhat fiudee".

Stadin Friidu Minna Haapkylältä kysyttiin,mitä stadilaisuus hänelle merkitsee.Vastaus oli "se määrittää minua enemmän kuin suomalaisuus,olen ennen kaikkea stadilainen". Tähän on minun erittäin helppo samaistua.Kuten siihenkin,että Minna Haapkylä rakastaa Helsinkiä.Näin meistä moni muukin.Myös Mymskä,joka sanoo "terveisiä elämästä tältä kohtaa".

Syksyllä kerrotaan Helsingistä,sen menneisyydestä ja nykyisyydestä Kulttuurikeskus Annantalon Kulttuurikursseilla yläasteen oppilaille.Stadin Slangi ry.on mukana asiassa kertoen myös hiukan itsestään. Slangityöpaja on yksi osa ohjelmaa ja siinä kokeillaan elämää 1800-luvun Helsingissä,harjoitellaan Stadin slangi-kieltä ym.

Havis Amandan saa nyt pienoiskoossa.Tarkoittaa,että siitä on tehty 36cm korkea ja painoa tällä Mantalla on kilo ja neljäsataa grammaa.Kuuluisikohan tuo kotiini?

Tätäpä jään tässä pohdiskelemaan.Kuin myös sitä,että antoiko äsken lupauksen presidenttiehdikkuudestaan tuleva Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö? Minäpä luulen näin.