Tori kutsuu tänään.Kaksi mansikatonta päivää takana ja se on aivan liikaa tähän aikaan vuodesta.Hallista hankitaan jotain lihapuolta.Eilen tein kermaperunoita.Hullua tietysti näin uusien perunoiden aikaan.Nyt sitten torilta kaikkea raikasta ja uutta.
Kummityttöni kertoi eilen,että hänen vanhempi tyttärensä pääsi Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun lukioon,jonne pitää olla aikamoiset edellytykset eli vähintäinkin 9,17 keskiarvo.Kyllähän tässä jo kummitädinkin rinta nousi komeasti rottingille.Taitaa olla vähän erilainen koulu kuin ukko Granbergin Katajanokalla 1800-luvun alkupuolella.Tosin vastasi nykyistä peruskoulua eikä suinkaan lukiota,kun ukon koulua käyvä Aleksis Stenvallkin oli vain 12v.Granberg opetti Aleksille ruotsia,että poika pääsisi isoon kouluun.Granbergin vaimokulta oli oikeastaan se,joka jöötä piti koululaisten keskuudessa pikkuisen mökin pikkuisessa tuvassa Kalastajamäen kallioisessa maisemassa.Ehkä näistä näkymistä ja kokemuksista jäi jotain pienen Aleksin aivokoppaan,joka sitten aikanaan siirtyi eteläiseen Hämeeseen likelle Toukolan kylää lukkarin väkitupaan,jossa suomalaisille hyvinkin tuttu veljessarja opetteli aapiston saloja.
Ystäväni C oli peruuttanut Tukoholman matkansa.Hytissä olisi juuri C:n pitänyt kiivetä yläpetille,kun matkakumppani kokonsa takia pystyy vääntäytymään vain alemmalle vuoteelle.Myös C:n lonkkavika oli mukana matkan peruuntumisessa,kun Stockholman kaupungissa olisi pitänyt kävelläkin.Kaikenlaista kremppaa ihmiseen ilmaantuu,kun vuodet vierivät.Kuka linkkaa vasemmalle ja kuka oikealle päin,kolottaa sieltä ja täältä,ilmakaan ei aina ole passeli pasteerailuun jne loputtomiin.Totta kai matkailemisen voi järjestää iälle ja krempoille sopivaksi halutessaan.Kotiin ei tarvitse jäädä vaivojensa kanssa elämänsä ehtoopuolellakaan.Tosiasia on kuitenkin se,että kaikilla ei ole mahdollisuutta muuhun.Puuttuu ihminen viereltä,ei sukua,ei ystäviäkään enää.Seurana on vain yksinäisyys.Kuka tuuppii elämään? Olo on turvaton,pelottaa,ruoka ei maistu.Kunnan apuhenkilöt tulevat ja menevät pikavauhtia ohitse.Kukaan ei piipahda juttusille,istahda viereen,pane nauramaan."Hyväksyvät ja hymyilevät kasvot,ystävällisyys ja toisesta iloitseminen on pelastanut monia elämään omia onnen aikojaan".
Mies kuuntelee sakilaisten lauluja.Meillä on nyt slangibuumi menossa.Olisipa isäni kuuntelemassa! Sakilaisiin hän ei kuulunut.Asui Ruoholahdessa lapsuutensa metskaten skitareita skönen rannalla.Kulki kesäkuumalla paljain jaloin kasvattaen variksensaappaita,joitten näöstä ja koosta poikien kesken kilpailtiin,kenellä komeimmat.Ehkä isäni kuulee slangilevyjeni laulut pilven reunalta,kuka ties.Eikös Jörn Donner ole joskus sanonut,että mitään pilvien reunoilla istumisia ei ole,vaan kun ihminen on kuollut,niin on kuollut,poistunut kaikesta ja piste? Minulla oli myös kerran ystävä,joka ajatteli samoin.Hän on nyt poissa.Ehkä selvisi,miten tämän asian laita oikein on.Hän oli myös ateisti.Ehkä sekin asia on tarkentunut.Meistä kun ei kukaan ole tullut kertomaan,vaikka meedioiden ammattikunta sitkeästi yrittää todistella istunnoissaan muuta.
Joku on taas raahannut sohvansa jätehuoneen nurkkaan.Katselin sitä pudottaessani roskani jäteastiaan.Paremmat päivänsä jo aikaa sitten taakseen jättäneenä siinä odotti,jos roskien kuljetusauto saisi sen kipattua uumeniinsa.Lasku tulee taloyhtiölle myöhemmin,joka periaatteessa lähetetään sohvan omistajalle ja jonka henkilöllisyys ei koskaan selviä.Kotitarkastuksiakaan ei voi tehdä,keneltä puuttuu sohva.No,talon asukkaat tämänkin kuljetuksen maksavat tavalla tahi toisella.
Niin kaunis päivä kehkeytynyt,että miehen musiikin kuuntelulle pannaan tällä haavaa toppi ja alamme valmistautua torireissua varten.Jääköön kesken nyt kovastikin ajankohtainen newyorkilaisten lauluntekijöiden Ted Snyderin ja Irving Berlinin näyte hilpeästä Tannerin suomentamasta laulusta "Mun eukkoni on maalla".Levyn opasvihkosessa kerrotaan laulun olleen 1910-luvun hittejä,joka kulki "kulovalkean tavoin läpi Pohjoismaiden".
Jos presidentti Kekkonen vielä eläisi,saisi hän tänään nimipäiväonnittelut.
17. kesäkuuta 2011
16. kesäkuuta 2011
JUNA ,TROLLIKKA JA SIPOON KIRKKO
Mika Waltari kirjoittaa kirjassaan "Helsinki kautta vuosisatojen" (1937) Helsingin ensimmäisestä junasta."Tukkikaa korvanne ajoissa",kehoittelivat Kaisaniemen kunnaille kerääntyneet Rööperin eukot toisiaan. "Niin hirveästi viheltää se höyryhevonen,että korvat menevät halki". Jotkut olivat tunkeneet pumpulia korviinsa.Rata oli Helsingistä Hämeenlinnaan ja se valmistui 1862. "Uuden liejuiseen suohon rakennetun aseman katolla liehuivat liput,soittokunta kuului soittavan ja valtakunnan ja kaupungin hallitusmiehet pitivät juhlallisia puheita.Aseman edessä olevia katajia ja pajukkoa kasvava aukea oli täynnä harrasta väkeä odottamassa ensimmäisen junan lähtöä Hämeenlinnaan".
Waltarin kirjan oli tarkoitus kahden muun kanssa opastaa nuorisoa kiinnostumaan Helsingin menneisyydestä.Waltarin kirjan lisäksi oppaana kotikaupungin historiaan toimi Eero Salolan "Helsingin kuva-aapinen"(1937) sekä Waltarin ja Arttur Blombergin "Kotikaupunkimme Helsinki" (1941).Kirjat olivat kansakouluja varten julkaistut sisältyen kolmi-osaiseen sarjaan "Helsinki-lukukirja".
Kun tätä junarataa suunniteltiin Helsinki-Hämeenlinna,oli tietysti varsinkin vanhoillisessa porvaristossa lujaa vastusta moiselle hömpsötykselle.Se kun riittäisi vallan mainiosti,että Vantaanjokea ruopattaisiin ja levennettäisiin isompia laivoja varten.No,joki nyt ei Hämeenlinnaan virtaa,mutta onhan sitä hevospelejä sitten maanteille.
Nyt on Helsingissä hiukan samanlaista epäluuloisuutta,kun suunnitellaan trolleybussien takaisin tuloa."Trollikoiden" vastustajat ovat sitä mieltä,että se riittäisi,kun raitioteitä laajennettaisiin kulkemaan jokaiseen kaupungin kolkkaan.Trolleybussit eivät suinkaan ole mikään uusi asia Helsingissä.Minäkin Töölön tyttönä olen satoja kertoja ajanut trollikalla numero 14.Bussit olivat hiljaisia menopelejä,silläkin lailla kaupunkiystävällisiä.Nykyisin on tekniikka kehittynyt,että ovat varmasti entistä parempia ja ajanmukaisempia.Eivät liioin saastuta siinä määrin kuin dieselbussit.Joku kirjoitti ihmetellen sitä yläilmojen sähkölankojen viidakkoa,joka paisuisi entisestään näiden kulkuvälineiden tultua.Eihän johtojen määrä liiemmin kai muuta haittaa kuin autoja,joiden kuljettajat ovat huolimattomuuttaan unohtaneet nosturinsa ylös.Linnutkin osaavat väistää lankoja.Useimmiten niillä on tapana lennellä hiukan korkeammalla.No,vahinkoja sattuu.
Se että raitiovaunuliikennettä laajennettaisiin on myös ajattelemisen väärti,sillä ratikat kuuluvat ehdottomasti kaupunkeihin.Niitähän suunnitellaan nyt myös Tampereelle sekä Turkuun takaisin.Helsingissä tosin aika-ajoin myös kuulee huhuja kokouksista,joissa on heitelty sellaistakin,että ratikkalinjat jäisivät historiaan.Tästähän elämä nousisi.Helsinkiläiset rakastavat ratikoitaan,vaikka iltamyöhällä niiden kolina kuulemma häiritsee herkkäunisia jollain hiljaisemmalla asuinalueella.Eivät edes koko yötä liikennöi.
Minulle ratikat ovat aina kuuluneet elämääni.Olen jo äitini isän myötä saanut rakkauden tunteen niitä kohtaan.Pappa oli ratikankuljettaja joskus aikojen alussa.Se oli aikaa,kun silloinkin raitiovaunujen henkilökunta puhui huonosti suomea kuten joskus nykyisinkin maahanmuuttajien vallatessa alaa.Ratikka "kulke kisko pitkin" nyt ja silloin.Joku jalankulkija oli muinoin kuulemma vihastunut raitiovaunun väistämättömyydestä ja sai ruotsinkieliseltä kuljettajalta,jota myös konduktööriksi kutsuttiin,tämän selityksen asialle.Samaa nimitystä käytettiin myös myöhemmin rahastajasta,jota me lapset aina käytimme.Siihen aikaan liikennelaitoksen henkilökunta oli vahvasti ruotsinkielistä.Se taas johtui siitä,että heitä oli värvätty niin Helsingistä kuin ruotsinkielisestä Sibbosta eli Sipoosta asti.Raitiotie- ja omnibusyhtiö rakennutti henkilökunnalleen talon Töölöön ja sitä alettiin komean ulkonäkönsä vuoksi kutsua "Sipoon kirkoksi".Se oli todella uljas ja kaunis talo torneineen ollen maamerkkinä koko Taka-Töölössä.Pappa kun oli helsinkiläinen,ei asunut Sipoon kirkossa,vaan hänellä ja mammalla oli Meilahdenkadulla (nyk.Eino Leinon katu) asunto.Siellä asuivat kuolemaansa asti.
Sipoon kirkko valmistui 1905 Läntisen Viertotien varteen,josta sittemmin tuli Mannerheimintie ollen välillä myös Heikinkatu ja Turuntie.Minun aikanani Sipoon kirkon osoite oli Mannerheimintie 76.Talon suunnitteli Valdemar Aspelin (1854-1923).Sipoon kirkko eli aikansa kukoistaen ja ollen ihailun kohteena, rapistuen vähitellen korjauskelvottomaksi.Sitä vaadittiin korjattavaksi ja nykyaikaistettavaksi,mutta päätettiin kaikesta huolimatta purkaa,joka tapahtui 1970-luvulla.Nyt sen tilalla on suoraviivainen rakennus ilman yhtäkään koukeroa tai uloketta torneista puhumattakaan.
Mannerheimintie 76 ei ole enää Töölössä maamerkki.Ratikankuljettajat eivät ole kuulleetkaan Helsingin Sipoon kirkosta,eikä talon tarina edes heitä kiinnosta.Se on jo historiaa.Mutta junarata Helsingistä Hämeenlinnaan on yhä tallella.
Waltarin kirjan oli tarkoitus kahden muun kanssa opastaa nuorisoa kiinnostumaan Helsingin menneisyydestä.Waltarin kirjan lisäksi oppaana kotikaupungin historiaan toimi Eero Salolan "Helsingin kuva-aapinen"(1937) sekä Waltarin ja Arttur Blombergin "Kotikaupunkimme Helsinki" (1941).Kirjat olivat kansakouluja varten julkaistut sisältyen kolmi-osaiseen sarjaan "Helsinki-lukukirja".
Kun tätä junarataa suunniteltiin Helsinki-Hämeenlinna,oli tietysti varsinkin vanhoillisessa porvaristossa lujaa vastusta moiselle hömpsötykselle.Se kun riittäisi vallan mainiosti,että Vantaanjokea ruopattaisiin ja levennettäisiin isompia laivoja varten.No,joki nyt ei Hämeenlinnaan virtaa,mutta onhan sitä hevospelejä sitten maanteille.
Nyt on Helsingissä hiukan samanlaista epäluuloisuutta,kun suunnitellaan trolleybussien takaisin tuloa."Trollikoiden" vastustajat ovat sitä mieltä,että se riittäisi,kun raitioteitä laajennettaisiin kulkemaan jokaiseen kaupungin kolkkaan.Trolleybussit eivät suinkaan ole mikään uusi asia Helsingissä.Minäkin Töölön tyttönä olen satoja kertoja ajanut trollikalla numero 14.Bussit olivat hiljaisia menopelejä,silläkin lailla kaupunkiystävällisiä.Nykyisin on tekniikka kehittynyt,että ovat varmasti entistä parempia ja ajanmukaisempia.Eivät liioin saastuta siinä määrin kuin dieselbussit.Joku kirjoitti ihmetellen sitä yläilmojen sähkölankojen viidakkoa,joka paisuisi entisestään näiden kulkuvälineiden tultua.Eihän johtojen määrä liiemmin kai muuta haittaa kuin autoja,joiden kuljettajat ovat huolimattomuuttaan unohtaneet nosturinsa ylös.Linnutkin osaavat väistää lankoja.Useimmiten niillä on tapana lennellä hiukan korkeammalla.No,vahinkoja sattuu.
Se että raitiovaunuliikennettä laajennettaisiin on myös ajattelemisen väärti,sillä ratikat kuuluvat ehdottomasti kaupunkeihin.Niitähän suunnitellaan nyt myös Tampereelle sekä Turkuun takaisin.Helsingissä tosin aika-ajoin myös kuulee huhuja kokouksista,joissa on heitelty sellaistakin,että ratikkalinjat jäisivät historiaan.Tästähän elämä nousisi.Helsinkiläiset rakastavat ratikoitaan,vaikka iltamyöhällä niiden kolina kuulemma häiritsee herkkäunisia jollain hiljaisemmalla asuinalueella.Eivät edes koko yötä liikennöi.
Minulle ratikat ovat aina kuuluneet elämääni.Olen jo äitini isän myötä saanut rakkauden tunteen niitä kohtaan.Pappa oli ratikankuljettaja joskus aikojen alussa.Se oli aikaa,kun silloinkin raitiovaunujen henkilökunta puhui huonosti suomea kuten joskus nykyisinkin maahanmuuttajien vallatessa alaa.Ratikka "kulke kisko pitkin" nyt ja silloin.Joku jalankulkija oli muinoin kuulemma vihastunut raitiovaunun väistämättömyydestä ja sai ruotsinkieliseltä kuljettajalta,jota myös konduktööriksi kutsuttiin,tämän selityksen asialle.Samaa nimitystä käytettiin myös myöhemmin rahastajasta,jota me lapset aina käytimme.Siihen aikaan liikennelaitoksen henkilökunta oli vahvasti ruotsinkielistä.Se taas johtui siitä,että heitä oli värvätty niin Helsingistä kuin ruotsinkielisestä Sibbosta eli Sipoosta asti.Raitiotie- ja omnibusyhtiö rakennutti henkilökunnalleen talon Töölöön ja sitä alettiin komean ulkonäkönsä vuoksi kutsua "Sipoon kirkoksi".Se oli todella uljas ja kaunis talo torneineen ollen maamerkkinä koko Taka-Töölössä.Pappa kun oli helsinkiläinen,ei asunut Sipoon kirkossa,vaan hänellä ja mammalla oli Meilahdenkadulla (nyk.Eino Leinon katu) asunto.Siellä asuivat kuolemaansa asti.
Sipoon kirkko valmistui 1905 Läntisen Viertotien varteen,josta sittemmin tuli Mannerheimintie ollen välillä myös Heikinkatu ja Turuntie.Minun aikanani Sipoon kirkon osoite oli Mannerheimintie 76.Talon suunnitteli Valdemar Aspelin (1854-1923).Sipoon kirkko eli aikansa kukoistaen ja ollen ihailun kohteena, rapistuen vähitellen korjauskelvottomaksi.Sitä vaadittiin korjattavaksi ja nykyaikaistettavaksi,mutta päätettiin kaikesta huolimatta purkaa,joka tapahtui 1970-luvulla.Nyt sen tilalla on suoraviivainen rakennus ilman yhtäkään koukeroa tai uloketta torneista puhumattakaan.
Mannerheimintie 76 ei ole enää Töölössä maamerkki.Ratikankuljettajat eivät ole kuulleetkaan Helsingin Sipoon kirkosta,eikä talon tarina edes heitä kiinnosta.Se on jo historiaa.Mutta junarata Helsingistä Hämeenlinnaan on yhä tallella.
15. kesäkuuta 2011
KESKELLÄ VIIKKOA
Viimeaikaisia öitä parempi yö viime yö.Tuntui ruhtinaalliselta.Ei ylösnousua kesken kaiken,ei puhdistustoimenpiteitä,ei rumaa kielenkäyttöä.Aamukin oli pitkästä aikaa hyvä ja mies suopean tuntuinen.Ehkä tästä kehkeytyy mukava päivä!Tuuraajapäiviä ei heinäkuussa yhtäkään.Uusi ihminen pitää lomaa ja tulee meille vasta elokuussa.Ensi viikolla vielä entinen tuuraaja ja sitten olemme omillamme.Menee se niinkin,kun on mentävä.Olen kiitollinen kaupungille,että ylipäätään on tämmöinen tuuraajatoiminta,joka vielä on omaishoitajalle ilmainen.Kun aina rutistaan ja moititaan.
Olen miettinyt omaa luonnettani.Tässä joitakin viikkoja sitten vanha ystäväni loukkasi minua puhelimessa ikävällä tavalla.Nyt hän on soitellut muutamia kertoja,mutta olen kylmästi ollut vastaamatta.Miksi en anna hänelle tilaisuutta pyytää mahdollisesti anteeksi? Pyytäisikö hän? En niinkään sitä mieti,vaan itseäni ja tätä minulle vierasta käytöstä,kun yleensä olen ollut anteeksi antavaista sorttia.Mitenkä se nyt meneekään: laiha sovinto on parempi kuin lihava riita? Ja sanojahan ne vain olivat,kiivastuksissa huudettuja.Mutta loukkaavia.No,tässäpä asiaa tuumailen ja siinä samalla itseäni.
Eilen istuksittiin leppeän oloisesti tuulettomalla puiston penkillä,jonka äkkäsin paksun pensaston suojaamana.Tuuli kävi mereltä ja se oli kylmää.Lokit käyttivät tuulta hyväkseen liidellen vain siivet levällään ohjaillen lentoaan ruumiinsa liikkeillä.Koko puisto tuoksui ruusuille,sillä ne ovat juuri nyt kaikessa kukoistuksessaan.Korkeasaareen menijöitä oli vähänlaisesti,jos vertaa hellepäivien ihmismassoihin.Eikä huviveneliikennekään hääppöstä ollut.Jossakin pienen luodon takana näkyi yksittäinen purjevene.Vaahtopäät löivät rantakiviin,pärskeet lensivät.Pieni musta koira nautti elämästään ajaessaan valkoposkihanhilauman lentoon.Sen ylemmyyden tunne näkyi sen jokaisesta karvanpäästäkin saatuaan aikamoisen hässäkän aikaan itseään suurempien lintuparkojen joukossa.
Olisiko tämmöinen ylemmyyden tunne tuttua joillekin ihmisille,jotka heittävät roposensa kerjäläisen mukiin? Usein antaja on vanhahko nainen,joka ehkä itse sinnittelee pelkällä kansaneläkkeellä,mutta nyt on tilaisuus osoittaa armeliaisuuden varjolla jonkunlaisen ylempiarvoisuutensa? Olenko liian skeptinen? Ilkeä? Vai onko meissä ihmisissä aitoa armeliaisuutta,antamisen iloa vielä tallella? Kerjäläinen saa myös humalaisilta nuorilta miehiltä lantin.Millä mielellä se annetaan? Rehvastelua? Mulla on rahaa,oks sulla-tyyliä? No,no,missä on minun uskoni hyvyyteen? Sitä ei ole.Sanotaan ihmisen tulevan ymmärtäväisemmäksi ja sydämenlämpöön uskovaksi iän myötä.Miksi ei minuun ole ilmestyneet moiset?
Ystävieni joukossa jotkut ikäiseni ovat jo kauan eläneet hymy huulillaan elämää ymmärtäen,kaiken anteeksi antaen ja hyväksyen.Mitä varten minä olen kiukkuinen vanha nainen,epäuskoinen ja kriittinen? Purnaava pahis,asioihin sekaantuva,vaativa.Enkä anna kerjäläisille latin latia.Haluan heidät ulos maasta,koko Schengen-sopimuksen roskakoppaan,markan takaisin ja tavan,että miehet ottavat hatun päästä hississä naisen läsnäollessa.Kritisoin myös EU:n touhuja.Koska minä vanhenen?
Minun piti kirjoittaa tänään,miten suolamakasiinista Helsingissä kehkeytyi presidentinlinna.Jääköön toiseen kertaan jos silloinkaan.Ymppään blogiini usein Helsingin historiaa.Olen nimittäin varma,että likikään kaikki tänne muuttaneet eivät ole siitä kovinkaan perusteellisesti selvillä,jos aina ylen kiinnostuneitakaan.Minua on historia aina viehättänyt,varsinkin oman kaupungin ja erään toisen blogistin lailla olen minäkin kiitollinen isälleni Helsinki-rakkaudesta.Voin hyvin yhtyä tämän blogistin sanoihin,koska hänkin muistelee isäänsä kiitollisena opastuksesta "näkemään ne Helsingin kasvot,joita nyt niin suurella rakkaudella katselen."
Enää ei tiedä yhtä tarkasti kuin minun kouluaikoinani,mikä on kaupunki Suomessa ja kuinka monta niitä on.Minun maantietokirjassani luki että Lahti on nuorin Suomen kaupungeista.Ei taida enää pitää paikkaansa.Noihin aikoihin oli kyliäkin olemassa enemmän.Jokaisella oma kylähullunsakin,joka on jo nykyisin enemmänkin kuoleva luonnonvara. Jollain lailla mieleltään sairas ei ole luokiteltava kylähulluksi.Kylähullu on tervehenkinen,mutta muuten omituinen etten sanoisi originelli positiivisella tavalla.Hän on vain erilainen kuin muut,eikä aina sovi yhteisön normeihin.Niin kuin joku elokuvan Pekko tai Pölhö-Kustaa näytelmässä Tukkijoella.Kustaata näytteli vanhassa 1951 Tukkijoen filmastoinnissa Lasse Pöysti,24v,ja olikin maan mainio Kustaa,joka ruinasi kyläläisiltä "kirkkaita hopioita".
Tässäpä tätä jutustelua näin keskiviikkopäiväksi mittumaaria edeltävällä viikolla.
Olen miettinyt omaa luonnettani.Tässä joitakin viikkoja sitten vanha ystäväni loukkasi minua puhelimessa ikävällä tavalla.Nyt hän on soitellut muutamia kertoja,mutta olen kylmästi ollut vastaamatta.Miksi en anna hänelle tilaisuutta pyytää mahdollisesti anteeksi? Pyytäisikö hän? En niinkään sitä mieti,vaan itseäni ja tätä minulle vierasta käytöstä,kun yleensä olen ollut anteeksi antavaista sorttia.Mitenkä se nyt meneekään: laiha sovinto on parempi kuin lihava riita? Ja sanojahan ne vain olivat,kiivastuksissa huudettuja.Mutta loukkaavia.No,tässäpä asiaa tuumailen ja siinä samalla itseäni.
Eilen istuksittiin leppeän oloisesti tuulettomalla puiston penkillä,jonka äkkäsin paksun pensaston suojaamana.Tuuli kävi mereltä ja se oli kylmää.Lokit käyttivät tuulta hyväkseen liidellen vain siivet levällään ohjaillen lentoaan ruumiinsa liikkeillä.Koko puisto tuoksui ruusuille,sillä ne ovat juuri nyt kaikessa kukoistuksessaan.Korkeasaareen menijöitä oli vähänlaisesti,jos vertaa hellepäivien ihmismassoihin.Eikä huviveneliikennekään hääppöstä ollut.Jossakin pienen luodon takana näkyi yksittäinen purjevene.Vaahtopäät löivät rantakiviin,pärskeet lensivät.Pieni musta koira nautti elämästään ajaessaan valkoposkihanhilauman lentoon.Sen ylemmyyden tunne näkyi sen jokaisesta karvanpäästäkin saatuaan aikamoisen hässäkän aikaan itseään suurempien lintuparkojen joukossa.
Olisiko tämmöinen ylemmyyden tunne tuttua joillekin ihmisille,jotka heittävät roposensa kerjäläisen mukiin? Usein antaja on vanhahko nainen,joka ehkä itse sinnittelee pelkällä kansaneläkkeellä,mutta nyt on tilaisuus osoittaa armeliaisuuden varjolla jonkunlaisen ylempiarvoisuutensa? Olenko liian skeptinen? Ilkeä? Vai onko meissä ihmisissä aitoa armeliaisuutta,antamisen iloa vielä tallella? Kerjäläinen saa myös humalaisilta nuorilta miehiltä lantin.Millä mielellä se annetaan? Rehvastelua? Mulla on rahaa,oks sulla-tyyliä? No,no,missä on minun uskoni hyvyyteen? Sitä ei ole.Sanotaan ihmisen tulevan ymmärtäväisemmäksi ja sydämenlämpöön uskovaksi iän myötä.Miksi ei minuun ole ilmestyneet moiset?
Ystävieni joukossa jotkut ikäiseni ovat jo kauan eläneet hymy huulillaan elämää ymmärtäen,kaiken anteeksi antaen ja hyväksyen.Mitä varten minä olen kiukkuinen vanha nainen,epäuskoinen ja kriittinen? Purnaava pahis,asioihin sekaantuva,vaativa.Enkä anna kerjäläisille latin latia.Haluan heidät ulos maasta,koko Schengen-sopimuksen roskakoppaan,markan takaisin ja tavan,että miehet ottavat hatun päästä hississä naisen läsnäollessa.Kritisoin myös EU:n touhuja.Koska minä vanhenen?
Minun piti kirjoittaa tänään,miten suolamakasiinista Helsingissä kehkeytyi presidentinlinna.Jääköön toiseen kertaan jos silloinkaan.Ymppään blogiini usein Helsingin historiaa.Olen nimittäin varma,että likikään kaikki tänne muuttaneet eivät ole siitä kovinkaan perusteellisesti selvillä,jos aina ylen kiinnostuneitakaan.Minua on historia aina viehättänyt,varsinkin oman kaupungin ja erään toisen blogistin lailla olen minäkin kiitollinen isälleni Helsinki-rakkaudesta.Voin hyvin yhtyä tämän blogistin sanoihin,koska hänkin muistelee isäänsä kiitollisena opastuksesta "näkemään ne Helsingin kasvot,joita nyt niin suurella rakkaudella katselen."
Enää ei tiedä yhtä tarkasti kuin minun kouluaikoinani,mikä on kaupunki Suomessa ja kuinka monta niitä on.Minun maantietokirjassani luki että Lahti on nuorin Suomen kaupungeista.Ei taida enää pitää paikkaansa.Noihin aikoihin oli kyliäkin olemassa enemmän.Jokaisella oma kylähullunsakin,joka on jo nykyisin enemmänkin kuoleva luonnonvara. Jollain lailla mieleltään sairas ei ole luokiteltava kylähulluksi.Kylähullu on tervehenkinen,mutta muuten omituinen etten sanoisi originelli positiivisella tavalla.Hän on vain erilainen kuin muut,eikä aina sovi yhteisön normeihin.Niin kuin joku elokuvan Pekko tai Pölhö-Kustaa näytelmässä Tukkijoella.Kustaata näytteli vanhassa 1951 Tukkijoen filmastoinnissa Lasse Pöysti,24v,ja olikin maan mainio Kustaa,joka ruinasi kyläläisiltä "kirkkaita hopioita".
Tässäpä tätä jutustelua näin keskiviikkopäiväksi mittumaaria edeltävällä viikolla.
14. kesäkuuta 2011
KIELON PÄIVÄNÄ
Kielo on Suomen kansalliskukka,mutta Kielo ja Pihla viettävät tänään nimipäivää,eikä tänään ole kansalliskukan päivä.Ennen kielo tunnettiin nimellä kielikukka,koirankieli ja lehmänkielo.Sanakirjaan kielo tuli 1786,mutta silloin tarkoittaen sanaa "suurisuinen". Ja kielestä kielo onkin johdannainen.Seuraavalla vuosisadalla se ilmestyi sanakirjaan kasvina.Kielo tuoksuu hyvälle.Se oli ensimmäinen parfyymin tuoksu minulla nuorena naisena ja sopii minusta yhä nuorille.Maljakossa ovat mitä ihastuttavimpia kuin myös monen morsiuskimpun kukkina.Minulla oli hajuherneitä kuten äidillänikin.
En voi taaskaan olla puuttumatta Helsingin romaniongelmaan,joka nyt on saanut kyllä päättäjissä hiukan puhtia.Kaupunki ei enää aio hyväksyä heidän villiä leiriytymistään.Romanikerjäläiset ovat uhanneet,jos heidät leireistään väkivalloin häädetään eikä mukavuuksin varustettua uutta asuinpaikkaa osoiteta,leiriytyä kaupungintalon eteen.En edelleenkään ymmärrä,miksi tämä turistijoukko olisi erityisasemassa ja saisi ilmaiseksi asua.Millä ihmeen perusteella he edes vaativat tämmöisiä etuoikeuksia? Mutta olen nyt kyllä vilpittömästi iloinen,että kaupunki on lopultakin päättänyt tehdä tälle ongelmalle jotain.Jospa nämä ihmiset vihdoinkin tajuaisivat,etteivät ole Suomeen tervetulleita olemaan ja elämään muitten ihmisten hyväntekeväisyyden varassa.
Minulla oli melkein suorastaan pyhä tarkoitus mennä miehen kanssa Espan puistoon eilen.Esteri oli eri mieltä ja jätti asian vain tuumaksi,joka ei toteutunut.Poukkoilimme sitten vaan Stockmannilla.Olen jo kauan harkinnut olohuoneen sohvalle uusia tyynyjä ja torkkupeittoa.Niin pitkällä asiassa jo olen,että näytillä on joitakin ollut,mutta kotona sitten osoittautuneet ei niinkään sopiviksi paikkaansa.Onneksi on vaihto- ja palautusoikeus.
Eilen olikin semmoinen päivä,että kuulin tavaratalossa enemmän muita kieliä kuin suomea.Japanilaisia näytti olevan eniten.Hyvin monella sievästi puettuja pikkulapsiakin mukana.Minkähänlaisen mielikuvan he Helsingistä vievät mukanaan? No,jonkun tutkimuksen mukaan täällä on hyvä asua,mutta kallista.Ruoholahteen ei kannata mennä,koska brittiläinen arkkitehti Jonathan Glanceyn mielestä se on "kauhea".Eipä ole uutta tämä,että joku ulkomaalainen arkkitehti ei ole tyytyväinen näkemäänsä,kun ei aina ole ollut suomalainenkaan. Jo Raimo Ilaskiven ollessa kaupunginjohtajana 1979-1991 kaupunginarkkitehti Jaakko Markkula ei tykännyt näkemästään kaikkialla.Merihaka sai miinuspisteitä "karseudellaan" eikä liioin Tapanila ja Tapaninvainio hurraamista ansainnut,kun "kauniit viljapellot on rakennettu täyteen asuntoja". Niin ikään jo silloin oli Ruoholahden uudesta alueesta jonkunlainen tulevaisuuden kuva,jonka Jaakko Markkula teilasi kuten englantilainen kollegansa vuonna 2011 jo valmistuneen alueen.
Helvi Hämäläinen puhuu Helsingin muuttumisesta teoksessaan Säädyllinen murhenäytelmä (1941).Hänkin oli huomannut "uusi Helsinki tekee talonsa sileiksi kuin laatikot,kiinnittää kuin kylpyammeita niiden kylkiin:jokaiselle perheelle oman parvekkeen,tai työntää osan huoneesta ulos ikkunasta,niin että se muodostaa eräänlaisen kuistin". Voisi kuvitella,että ei Helvi Hämäläinenkään ollut ainakaan iki-ihastunut näihin "uudistuksiin",joista me jälkipolvi olemme ainakin joistakin ylen tyytymättömiä.1960-luvulla alkoi varsinainen hävitys,kun vanhoja,kauniita arvotaloja surutta purettiin ja tilalle pykättiin näitä "sileitä taloja kuin laatikoita".Siinä melskeessä katosi historiaan liian moni arkkitehtoninen helmi.Nuoret tehtävälleen pyhittyneet arkkitehdit pantiin töihin,jotka eivät katsoneet asuinalueen kokonaisuutta.Niinpä kahden jugendtalon väliin saattoi kohota lasista ja betonista rakennettu suoraviivainen talohirvitys.Näitä virheitä me saamme nyt katsella.Uutta ja modernia saa ja pitääkin rakentaa.Emehän voi aina elää siinä entisessä puutalojen empireaikakaudessakaan,mutta "laatikon" paikka olisi tarkkaan harkittava,että se pääsee ansaitsemaansa arvoon.Jos se on keskellä 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennettuja taloja,se irvistelee kuin suuhun kuulumaton ruma hammas.
No,minä olen melkein fanaattinen Helsingin 1800-lukulainen ajatuksissani ja olisin mielelläni silloin Helsingissä asunut.Joskus on mielessä käväissyt,miten ihanaa olisi asua pikkutalossa,jonka ikkunat antavat kujalle.Kotikujan varrella olisi muitakin rauhallisen näköisiä taloja pihoineen,pyykkinaruineen ja ruusupensaineen.Mutta sitten nykyminä nostaa päätään.Olenkin tyystin tyytyväinen kerrostalon turvaan ja tähän aikaan.Saahan sitä kaivata 1800-luvun Helsinkiä,siellä elämistä,sen ihmisiä,toisista välittämistä,kädelle suutelemista ja käyntikortteja.Vastikään valmistuneita Carl Ludvig Engelin empirerakennuksia katsellessaan Senaatintorin varrella loihe Frans Mikael Franzén virkkomaan 1840:
"Kuin uljas kaupunki!Ei entisensä,
kuin perhokaan ei kotelonsa lainen.
Se joutuun nousi niin kuin muinoin Theben
loi Amphion harpullaan".
Näistä Engelin rakennuksista me saamme olla kiitollisia ja iloisia.Jotkut väittävät Senaatintorin ympäristöä yhdeksi maailman kauneimmaksi aukioksi tuomiokirkkoineen ja mikä ettei niin olisikin.Kyllä niitä valokuvia passaa Tokion hektisessä menossa näyttää tai New Yorkin pilvenpiirtäjien juurella.Näin Helsingissä,joka on Suomi-nimisessä maassa Euroopassa.
En voi taaskaan olla puuttumatta Helsingin romaniongelmaan,joka nyt on saanut kyllä päättäjissä hiukan puhtia.Kaupunki ei enää aio hyväksyä heidän villiä leiriytymistään.Romanikerjäläiset ovat uhanneet,jos heidät leireistään väkivalloin häädetään eikä mukavuuksin varustettua uutta asuinpaikkaa osoiteta,leiriytyä kaupungintalon eteen.En edelleenkään ymmärrä,miksi tämä turistijoukko olisi erityisasemassa ja saisi ilmaiseksi asua.Millä ihmeen perusteella he edes vaativat tämmöisiä etuoikeuksia? Mutta olen nyt kyllä vilpittömästi iloinen,että kaupunki on lopultakin päättänyt tehdä tälle ongelmalle jotain.Jospa nämä ihmiset vihdoinkin tajuaisivat,etteivät ole Suomeen tervetulleita olemaan ja elämään muitten ihmisten hyväntekeväisyyden varassa.
Minulla oli melkein suorastaan pyhä tarkoitus mennä miehen kanssa Espan puistoon eilen.Esteri oli eri mieltä ja jätti asian vain tuumaksi,joka ei toteutunut.Poukkoilimme sitten vaan Stockmannilla.Olen jo kauan harkinnut olohuoneen sohvalle uusia tyynyjä ja torkkupeittoa.Niin pitkällä asiassa jo olen,että näytillä on joitakin ollut,mutta kotona sitten osoittautuneet ei niinkään sopiviksi paikkaansa.Onneksi on vaihto- ja palautusoikeus.
Eilen olikin semmoinen päivä,että kuulin tavaratalossa enemmän muita kieliä kuin suomea.Japanilaisia näytti olevan eniten.Hyvin monella sievästi puettuja pikkulapsiakin mukana.Minkähänlaisen mielikuvan he Helsingistä vievät mukanaan? No,jonkun tutkimuksen mukaan täällä on hyvä asua,mutta kallista.Ruoholahteen ei kannata mennä,koska brittiläinen arkkitehti Jonathan Glanceyn mielestä se on "kauhea".Eipä ole uutta tämä,että joku ulkomaalainen arkkitehti ei ole tyytyväinen näkemäänsä,kun ei aina ole ollut suomalainenkaan. Jo Raimo Ilaskiven ollessa kaupunginjohtajana 1979-1991 kaupunginarkkitehti Jaakko Markkula ei tykännyt näkemästään kaikkialla.Merihaka sai miinuspisteitä "karseudellaan" eikä liioin Tapanila ja Tapaninvainio hurraamista ansainnut,kun "kauniit viljapellot on rakennettu täyteen asuntoja". Niin ikään jo silloin oli Ruoholahden uudesta alueesta jonkunlainen tulevaisuuden kuva,jonka Jaakko Markkula teilasi kuten englantilainen kollegansa vuonna 2011 jo valmistuneen alueen.
Helvi Hämäläinen puhuu Helsingin muuttumisesta teoksessaan Säädyllinen murhenäytelmä (1941).Hänkin oli huomannut "uusi Helsinki tekee talonsa sileiksi kuin laatikot,kiinnittää kuin kylpyammeita niiden kylkiin:jokaiselle perheelle oman parvekkeen,tai työntää osan huoneesta ulos ikkunasta,niin että se muodostaa eräänlaisen kuistin". Voisi kuvitella,että ei Helvi Hämäläinenkään ollut ainakaan iki-ihastunut näihin "uudistuksiin",joista me jälkipolvi olemme ainakin joistakin ylen tyytymättömiä.1960-luvulla alkoi varsinainen hävitys,kun vanhoja,kauniita arvotaloja surutta purettiin ja tilalle pykättiin näitä "sileitä taloja kuin laatikoita".Siinä melskeessä katosi historiaan liian moni arkkitehtoninen helmi.Nuoret tehtävälleen pyhittyneet arkkitehdit pantiin töihin,jotka eivät katsoneet asuinalueen kokonaisuutta.Niinpä kahden jugendtalon väliin saattoi kohota lasista ja betonista rakennettu suoraviivainen talohirvitys.Näitä virheitä me saamme nyt katsella.Uutta ja modernia saa ja pitääkin rakentaa.Emehän voi aina elää siinä entisessä puutalojen empireaikakaudessakaan,mutta "laatikon" paikka olisi tarkkaan harkittava,että se pääsee ansaitsemaansa arvoon.Jos se on keskellä 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennettuja taloja,se irvistelee kuin suuhun kuulumaton ruma hammas.
No,minä olen melkein fanaattinen Helsingin 1800-lukulainen ajatuksissani ja olisin mielelläni silloin Helsingissä asunut.Joskus on mielessä käväissyt,miten ihanaa olisi asua pikkutalossa,jonka ikkunat antavat kujalle.Kotikujan varrella olisi muitakin rauhallisen näköisiä taloja pihoineen,pyykkinaruineen ja ruusupensaineen.Mutta sitten nykyminä nostaa päätään.Olenkin tyystin tyytyväinen kerrostalon turvaan ja tähän aikaan.Saahan sitä kaivata 1800-luvun Helsinkiä,siellä elämistä,sen ihmisiä,toisista välittämistä,kädelle suutelemista ja käyntikortteja.Vastikään valmistuneita Carl Ludvig Engelin empirerakennuksia katsellessaan Senaatintorin varrella loihe Frans Mikael Franzén virkkomaan 1840:
"Kuin uljas kaupunki!Ei entisensä,
kuin perhokaan ei kotelonsa lainen.
Se joutuun nousi niin kuin muinoin Theben
loi Amphion harpullaan".
Näistä Engelin rakennuksista me saamme olla kiitollisia ja iloisia.Jotkut väittävät Senaatintorin ympäristöä yhdeksi maailman kauneimmaksi aukioksi tuomiokirkkoineen ja mikä ettei niin olisikin.Kyllä niitä valokuvia passaa Tokion hektisessä menossa näyttää tai New Yorkin pilvenpiirtäjien juurella.Näin Helsingissä,joka on Suomi-nimisessä maassa Euroopassa.
12. kesäkuuta 2011
HELSINKI-PÄIVÄ
Tänään ei sittenkään Espalle.En tahdo eilisen miehen huonon olon toistuvan.Liian lämmintä hänelle.Peruutin autotilauksen ja sovin miehen kanssa,että tänään vain rantaan,jossa toivottavasti edes hiukan tuulee ja huomenna stadiin ja istuksitaan tovi Espan puistossa.Luvattiin viilenevää.
Kappeli taustalla istutaan.Vaikkakaan ei Kappeli samankaltaisessa kukoistuksessa kuin 1891 Josef Wolontiksen toimiessa siellä isäntänä.Siellä kävivät silloin kaikki.Taiteilijat jättivät seinille muistoja käynneistään mm. Edelfel Gambrinuksen pään,Lindholm ja Munsterhjelm maisemansa,samoin Falkman ja Sparre omat terveisensä.Monet työt on ajan hammas purrut puhki ja joitakin jäänyt keittiön höyryille alttiiksi,osa hävinnyt remonttien ja uudelleen rakentamisten yhteydessä.Mitä tuhlausta!
Vuonna 1912 aiottiin jo 1839 pienenä kojuna alkunsa saanut vanha ravintola purkaa. Tuleva sota esti kuitenkin aikeet ja arkkitehti Lars Sonckin uudet piirustukset hyväksyttiin. F.J. Valbäck kirjoitti riemuissaan Kappelin sisäseinään:
"Mi miehuuden on mitta,
sen lausui ken sen ties,
ei olla Kappelitta
voi ykskään aikamies.
Ei ilman sitä vois
tää Espis olla tää,
ei Helsinkikään ois
tään valtakunnan pää".
Ehkä Valbäckin kanssa samaa mieltä ovat monet Kappelin asiakkaat 2000-luvullakin. Aniharva kävijöistä kuitenkin on tietoinen niistä kaikista vuosista,vuosikymmenistä,pitkälti yli sadasta vuodesta,joina Kappeli on helsinkiläisiä Espan puistossa viihdyttänyt.Kuka miettii nimen alkuperää? Kuka muistelee Juhani Ahon,Gallen-Kallelan,Eliel Saarisen,Eino Leinon jne käyntejä ravintolassa,jossa nyt hyvillä mielin istutaan lasillisen tai hyvän lounaan ääressä ystävien kanssa? No,minä ainakin pienen hetken Kappelissa käydessäni "ei ilman sitä vois tää Espis olla tää".
Viimeksi ollessamme kaupungilla ja mm. Vanhassa kauppahallissa,tuli inva-auton tilauksen aika.Pyysin auton Vanhan kauppahallin Kauppatorin puoleiselle ovelle,kuten aina ennenkin siellä ollessamme.Tytteli toisessa päässä ihmettelemään,mikä ja missä on Vanha kauppahalli,kun hän tietää vain kauppahallin.Ja mikä Kauppatori,kun tyttö kertoi tuntevansa vain torin.Sanon aina,etten enää osaa ällistyä,mutta nyt taas kumminkin.Otin,niin vaikka puhelimessa olinkin,luennoitsijan ilmeen ja kerroin tyttelille,että pelkkä kauppahalli ei voi riittää,kun niitä on muitakin kuin se,missä nyt olimme.Torejakin on useita.On siis asiallista mainita niiden nimet,että auto osaa tulla.Tyttelin ääni kieli suuresta hämmästyksestä,kun näin yllättäen oli saanut luurista Helsinki-tietoutta.Lopulta ymmärsi antamani osoitteen,sillä auto tuli ja vielä vallan ajallaan.Kesäapulaiset!
Nyt kun jätämme tämän vuoden väliin Espan puistossa,emmekä näe Stadin Friidua,Stadin Kundia emmekä Stadin Junnuakaan,niin soittelen aamukahvin aikaan Slangi on Swengiä-levyn,jossa "Niin gimis on Stadi" Snadin Pumpun esittämänä.Kannessa lukee "Ollaan glaiduja - se ei bungaa mitään".On tullut hankittua näitä slangin kielisiä levyjä ja usein kuuntelemmekin.Mieskin on ymmärtävinään,vaikka laulusta "Ei stikkaa vodaa" kaikkea bonjannutkaan.Taisi mennä yli hilseen maalaispojalla myös "Goisaa snadi kloddi".
Lopuksi tähän Juhani Mäkelää:
MATKAPUHELIMESSA
...Prrrr... Haloo,Pena täs... No,moi Kake,mitä jätkä... Mulla futaa ihan kliffasti.Mites sulla?...Ai,et kaltsulle?...Joo,kyl mulleki ny pari bissee maistus,mut emmä taida voida tulla...No,ku mul on täs yks juttu...Menee täs ny ainaki pari timmee...No,tää ny on vaan sellanen yks juttu...Mä oon tsyrkassa...No,tsyrkassa,tsyrkassa... Voin mä sulle sanoo,et mä meen yhden böönan kans naimisiin... Joo,joo,se on se sama gimma,minkä kans mä oon styylannu... Sori,mut mun tarttee varmaan ny lopettaa,ku toi pappi tsiigaa mua ärtsysti.Just ennen ku sä skulasit,se kysy et tahdonks mä.Mun tarttee mennä varmaan stikkaa sille joku vastaus.Oli kiva bamlaa.Moikka vaan...
Kappeli taustalla istutaan.Vaikkakaan ei Kappeli samankaltaisessa kukoistuksessa kuin 1891 Josef Wolontiksen toimiessa siellä isäntänä.Siellä kävivät silloin kaikki.Taiteilijat jättivät seinille muistoja käynneistään mm. Edelfel Gambrinuksen pään,Lindholm ja Munsterhjelm maisemansa,samoin Falkman ja Sparre omat terveisensä.Monet työt on ajan hammas purrut puhki ja joitakin jäänyt keittiön höyryille alttiiksi,osa hävinnyt remonttien ja uudelleen rakentamisten yhteydessä.Mitä tuhlausta!
Vuonna 1912 aiottiin jo 1839 pienenä kojuna alkunsa saanut vanha ravintola purkaa. Tuleva sota esti kuitenkin aikeet ja arkkitehti Lars Sonckin uudet piirustukset hyväksyttiin. F.J. Valbäck kirjoitti riemuissaan Kappelin sisäseinään:
"Mi miehuuden on mitta,
sen lausui ken sen ties,
ei olla Kappelitta
voi ykskään aikamies.
Ei ilman sitä vois
tää Espis olla tää,
ei Helsinkikään ois
tään valtakunnan pää".
Ehkä Valbäckin kanssa samaa mieltä ovat monet Kappelin asiakkaat 2000-luvullakin. Aniharva kävijöistä kuitenkin on tietoinen niistä kaikista vuosista,vuosikymmenistä,pitkälti yli sadasta vuodesta,joina Kappeli on helsinkiläisiä Espan puistossa viihdyttänyt.Kuka miettii nimen alkuperää? Kuka muistelee Juhani Ahon,Gallen-Kallelan,Eliel Saarisen,Eino Leinon jne käyntejä ravintolassa,jossa nyt hyvillä mielin istutaan lasillisen tai hyvän lounaan ääressä ystävien kanssa? No,minä ainakin pienen hetken Kappelissa käydessäni "ei ilman sitä vois tää Espis olla tää".
Viimeksi ollessamme kaupungilla ja mm. Vanhassa kauppahallissa,tuli inva-auton tilauksen aika.Pyysin auton Vanhan kauppahallin Kauppatorin puoleiselle ovelle,kuten aina ennenkin siellä ollessamme.Tytteli toisessa päässä ihmettelemään,mikä ja missä on Vanha kauppahalli,kun hän tietää vain kauppahallin.Ja mikä Kauppatori,kun tyttö kertoi tuntevansa vain torin.Sanon aina,etten enää osaa ällistyä,mutta nyt taas kumminkin.Otin,niin vaikka puhelimessa olinkin,luennoitsijan ilmeen ja kerroin tyttelille,että pelkkä kauppahalli ei voi riittää,kun niitä on muitakin kuin se,missä nyt olimme.Torejakin on useita.On siis asiallista mainita niiden nimet,että auto osaa tulla.Tyttelin ääni kieli suuresta hämmästyksestä,kun näin yllättäen oli saanut luurista Helsinki-tietoutta.Lopulta ymmärsi antamani osoitteen,sillä auto tuli ja vielä vallan ajallaan.Kesäapulaiset!
Nyt kun jätämme tämän vuoden väliin Espan puistossa,emmekä näe Stadin Friidua,Stadin Kundia emmekä Stadin Junnuakaan,niin soittelen aamukahvin aikaan Slangi on Swengiä-levyn,jossa "Niin gimis on Stadi" Snadin Pumpun esittämänä.Kannessa lukee "Ollaan glaiduja - se ei bungaa mitään".On tullut hankittua näitä slangin kielisiä levyjä ja usein kuuntelemmekin.Mieskin on ymmärtävinään,vaikka laulusta "Ei stikkaa vodaa" kaikkea bonjannutkaan.Taisi mennä yli hilseen maalaispojalla myös "Goisaa snadi kloddi".
Lopuksi tähän Juhani Mäkelää:
MATKAPUHELIMESSA
...Prrrr... Haloo,Pena täs... No,moi Kake,mitä jätkä... Mulla futaa ihan kliffasti.Mites sulla?...Ai,et kaltsulle?...Joo,kyl mulleki ny pari bissee maistus,mut emmä taida voida tulla...No,ku mul on täs yks juttu...Menee täs ny ainaki pari timmee...No,tää ny on vaan sellanen yks juttu...Mä oon tsyrkassa...No,tsyrkassa,tsyrkassa... Voin mä sulle sanoo,et mä meen yhden böönan kans naimisiin... Joo,joo,se on se sama gimma,minkä kans mä oon styylannu... Sori,mut mun tarttee varmaan ny lopettaa,ku toi pappi tsiigaa mua ärtsysti.Just ennen ku sä skulasit,se kysy et tahdonks mä.Mun tarttee mennä varmaan stikkaa sille joku vastaus.Oli kiva bamlaa.Moikka vaan...
11. kesäkuuta 2011
PUISTON KUKKAKAALIT HELSINGISSÄ
Rantsussa ollessamme päivänä tässä muuanna huomasin erään seikan: pihlajapuun kukinnot muistuttavat etäältä katsottuna kukkakaalia.Ihan totta.En ole ikuna ennen tämmöistä tärkiää seikkaa millään lailla huomioinut tai edes ajatellut pihlajia katsellessani.Ovat muuten komeita puita kukkiessaan. Aivan pyhäisiä puita,kuten ennen muinoin niitä pidettiinkin pyhinä pihlajapuina.Tuoksu kukinnoissa,noh... ei mitenkään hyvä minusta,mutta kauniit katsella ja se,mitä silmillä näkee on ainakin minusta tärkeämpää kuin se,mitä nenällä haistaa.
Lähdimme eilen aamupäivällä urheina kaupungille.Inva-auto ilmastoitu,samoin jollain tavalla myös Stockmann,mutta kaikki niiden välillä oli yhtä paahtavaa kuumuutta.Loppupuolella mies alkoi voida huonosti,mutta sain hänet kannateltua lopulta vuoteeseen tuulettimen ulottuville.Oli vielä niin kohtelias kuljettaja,että lykki miehen rapulle asti,vaikka en edes pyytänyt."Ei janota",ilmoitti ilmeisen nestehukkainen mieheni.Alkoi henkien taistelu.Korotin äänivolyymia,kerroin kauhutarinoita ihmisen kuivumisesta ja siitä kammottavasta kurimuksesta,joka on ennen kuolemaa,kun iho rypistyy,luut katkeilevat,ihminen kutistuu ja kutistuu.Joko hän kyllästyi kuvailemiseeni tai järkiintyi.Joi kolme lasillista vettä ja vielä lounaalla pari.Olo koheni huomattavasti.Mansikatkin maistuivat.
Tänään pysyttelemme visusti sisällä,mutta huomenna yhdentoista maissa Espan puistoon.Tilaan jo tänään kuljetuksen.Sain Stadin Slangista sähköpostia.Stadin Friidu,Stadin Kundi ja Stadin Junnu julkistetaan kello 12 ja 11.55 me kaikki kajautamme niin että puisto raikaa Niin gimis on Stadi-laulun.Viivymme puistotunnelmissa sen minkä viivymme,kojuja ja muuta "Vasikkahaan" elämää katsellen.Ja sitten kipinkapin kotiin.
Avasin eilen keittiön ison ikkunan ja siinä onkin kiipeileminen,kun ulottuu kattoon asti ja kaikki kahvat avattava.Mutta tuntuihan hyvältä,kun kesä tulla tupsahti ihan hellalle asti.Toi muuten mukanaan ainakin yhden kaupunkihyttysen,joita on kuulemma runsain mitoin Stadissakin liikkeellä.Miten eroavat maalaiserkuistaan,ei ole tiedossani.Tämä yksi kyllä pääsi hengestään,kunhan sain lopulta läiskäistyäni kämmeneni sen hennon olemuksen päälle.Enkä edes katunut.Toisaalta taas partsilta yleensä saatan kohteliaasti sinne ajautuneet ötökät elävinä ulos,paitsi yhden ampiaisen,joka teetti tavallista enemmän työtä,vaikka hosuin Suomen Kuvalehdellä sitä avonaiseen lasiin päin.Tyhmä kuin mikä,eikä muu auttanut kuin liiskata se loputa SK:lla.Ruumiin heitin alas.No,en nyt suuremmin tuntenut tappamisen riemua,mutta en tahtonut ampiaisen seikkailevan jossain vaiheessa asunnossammekaan.No juu,kyllä silläkin ampiasella oli tietysti yhtä suuri oikeus olla olemassa kuin minullakin,mutta...
Olen saanut kommentin! Kiitin,tein kysymyksen ja sain vielä vastauksenkin.Toinen helsingitär,paljasjalkainen stadilainen.Meitä alkaa olla,vaikka minun ikäiseni ovat jo harvenemaan päin.Kolmatta polvea mennään ja siihen se jääkin kohdallani.Neljättä ei herunut.Eikä tämä neljännen polven mahdollinen edustaja aivan puhdasrotuinen olisi ollutkaan,kun mieheni ei ole stadilainen.Minä taas olen ehtaa tavaraa suoraan alenevassa polvessa. Oliko se kissa,joka oman häntänsä nosti? Joku on joskus minulta kysäissyt,että onko se nyt niin tärkeää ja suurta olla syntyisin helsinkiläinen.Minulle on.Sitä paitsi luulen jokaisen olevan ylpeä synnyinpaikastaan,oli se nyt missä tahansa Hangon ja Utsjoen välillä.Tai vaikkapa Suomen ulkopuolella.Kuten minulle, kuin myös kommentin lähettäjällekin,tämä kaupunki on rakas.Sen historia ei ole pitkä vuosissa kuten monien muiden Euroopan kaupunkien,mutta onhan 461v myös jotain.Näissäkin vuosisadoissa riittää tutkimista,jos historiasta pitää.Ja minä pidän sen toisen helsingittären lailla,joka minulle kommentin lähetti.
MATKAKUUME
Minä seisoksin assalla,
katselen karttaa
ja kuulen kun junia kauaksi starttaa -
joku niistä vie Lappiin tai Moskovaan
joku Turkuun ja Ruotsista Espanjaan
ja mun taskussa kilkkuva femma
se ilkkuu: Et,poikani,pääse kuin Pasilaan.
Mutta kaukokaipuu,kun kaihersi vaan,
päätin saalem aleikum,nyt seikkaillaan -
lähden ratikkamatkalle Arabiaan,
lähden raitiovaunulla Arabiaan.
(Ilpo Tiihonen)
Lähdimme eilen aamupäivällä urheina kaupungille.Inva-auto ilmastoitu,samoin jollain tavalla myös Stockmann,mutta kaikki niiden välillä oli yhtä paahtavaa kuumuutta.Loppupuolella mies alkoi voida huonosti,mutta sain hänet kannateltua lopulta vuoteeseen tuulettimen ulottuville.Oli vielä niin kohtelias kuljettaja,että lykki miehen rapulle asti,vaikka en edes pyytänyt."Ei janota",ilmoitti ilmeisen nestehukkainen mieheni.Alkoi henkien taistelu.Korotin äänivolyymia,kerroin kauhutarinoita ihmisen kuivumisesta ja siitä kammottavasta kurimuksesta,joka on ennen kuolemaa,kun iho rypistyy,luut katkeilevat,ihminen kutistuu ja kutistuu.Joko hän kyllästyi kuvailemiseeni tai järkiintyi.Joi kolme lasillista vettä ja vielä lounaalla pari.Olo koheni huomattavasti.Mansikatkin maistuivat.
Tänään pysyttelemme visusti sisällä,mutta huomenna yhdentoista maissa Espan puistoon.Tilaan jo tänään kuljetuksen.Sain Stadin Slangista sähköpostia.Stadin Friidu,Stadin Kundi ja Stadin Junnu julkistetaan kello 12 ja 11.55 me kaikki kajautamme niin että puisto raikaa Niin gimis on Stadi-laulun.Viivymme puistotunnelmissa sen minkä viivymme,kojuja ja muuta "Vasikkahaan" elämää katsellen.Ja sitten kipinkapin kotiin.
Avasin eilen keittiön ison ikkunan ja siinä onkin kiipeileminen,kun ulottuu kattoon asti ja kaikki kahvat avattava.Mutta tuntuihan hyvältä,kun kesä tulla tupsahti ihan hellalle asti.Toi muuten mukanaan ainakin yhden kaupunkihyttysen,joita on kuulemma runsain mitoin Stadissakin liikkeellä.Miten eroavat maalaiserkuistaan,ei ole tiedossani.Tämä yksi kyllä pääsi hengestään,kunhan sain lopulta läiskäistyäni kämmeneni sen hennon olemuksen päälle.Enkä edes katunut.Toisaalta taas partsilta yleensä saatan kohteliaasti sinne ajautuneet ötökät elävinä ulos,paitsi yhden ampiaisen,joka teetti tavallista enemmän työtä,vaikka hosuin Suomen Kuvalehdellä sitä avonaiseen lasiin päin.Tyhmä kuin mikä,eikä muu auttanut kuin liiskata se loputa SK:lla.Ruumiin heitin alas.No,en nyt suuremmin tuntenut tappamisen riemua,mutta en tahtonut ampiaisen seikkailevan jossain vaiheessa asunnossammekaan.No juu,kyllä silläkin ampiasella oli tietysti yhtä suuri oikeus olla olemassa kuin minullakin,mutta...
Olen saanut kommentin! Kiitin,tein kysymyksen ja sain vielä vastauksenkin.Toinen helsingitär,paljasjalkainen stadilainen.Meitä alkaa olla,vaikka minun ikäiseni ovat jo harvenemaan päin.Kolmatta polvea mennään ja siihen se jääkin kohdallani.Neljättä ei herunut.Eikä tämä neljännen polven mahdollinen edustaja aivan puhdasrotuinen olisi ollutkaan,kun mieheni ei ole stadilainen.Minä taas olen ehtaa tavaraa suoraan alenevassa polvessa. Oliko se kissa,joka oman häntänsä nosti? Joku on joskus minulta kysäissyt,että onko se nyt niin tärkeää ja suurta olla syntyisin helsinkiläinen.Minulle on.Sitä paitsi luulen jokaisen olevan ylpeä synnyinpaikastaan,oli se nyt missä tahansa Hangon ja Utsjoen välillä.Tai vaikkapa Suomen ulkopuolella.Kuten minulle, kuin myös kommentin lähettäjällekin,tämä kaupunki on rakas.Sen historia ei ole pitkä vuosissa kuten monien muiden Euroopan kaupunkien,mutta onhan 461v myös jotain.Näissäkin vuosisadoissa riittää tutkimista,jos historiasta pitää.Ja minä pidän sen toisen helsingittären lailla,joka minulle kommentin lähetti.
MATKAKUUME
Minä seisoksin assalla,
katselen karttaa
ja kuulen kun junia kauaksi starttaa -
joku niistä vie Lappiin tai Moskovaan
joku Turkuun ja Ruotsista Espanjaan
ja mun taskussa kilkkuva femma
se ilkkuu: Et,poikani,pääse kuin Pasilaan.
Mutta kaukokaipuu,kun kaihersi vaan,
päätin saalem aleikum,nyt seikkaillaan -
lähden ratikkamatkalle Arabiaan,
lähden raitiovaunulla Arabiaan.
(Ilpo Tiihonen)
9. kesäkuuta 2011
HELLEPÄIVÄN AATOKSIA
Tässä aiemmin kehaisin lukevani Hugon Notre-Damen.En ole edes aloittanut.Enkä aloita.Totuuden nimessä yritin,mutta mies alkoi vaatia heti huolenpitoa,jotta se toteamus,että keskittymisestä ei mitään meillä tule,tuli todistettua.Blogin naputtelun voi huoleti keskeyttää kuin myös ehtoolla tv:n katselun.Jopa Anna Kortelaisen Eri kivaa-kirjan tutkiminen onnistuu.Siihen paneuduin koko sielullani.Se on runsain kuvin varustettu katsaus Helsingin 1910-luvun maailmaan eritoten naisen näkökulmasta.
Olimmekohan me silloin onnellisempia kuin nyt sata vuotta myöhemmin? Ei ainakaan ollut paineita mistään.Ei keskinäistä kilpailua paremmuudesta,joka nyt alkaa jo lapsi-iässä.Vaikka nainen aivan varmasti oli se "heikompi astia" noihin aikoihin,niin muusta me emme tienneet,vaikka näitä tasa-arvon taistelijoita jo olikin näkyvissä.Näihin kuului ehdottomasti myös kirjailija L.Onerva,jonka ympärille Kortelaisen kirja rakentuu Helsinki taustanaan.
Anna Kortelainen on tehnyt jättiläismäisen työn kootessaan tämän teoksen.On valokuvia,kirjeitä,historiaa,taidetta eri muodoissaan,Onervan avioliittoja ja muita miessuhteita,selontekoa hänen ulkomaan matkoistaan,suhteestaan vanhempiinsa,vaikka mitä.Kortelainen on varmaankin joutunut istumaan pölyisissä arkistoissa.Hän on etsinyt henkilöitä,jotka jotenkin Onervaan liittyvät.Kirjastojen kätköistä oli löydettävä vanhoja sanomalehtiä ja muuta lähdekirjallisuutta.Hän on saanut kirjeitä ja postikortteja lainaksi.Tästä kaikesta materiaalista syntyi tämä kirja.Kuin myös Ateneumissa ollut näyttely "Onerva -kaupungin naiset". Voi helposti yhtyä Kortelaisen sanoihin "Eri kivaa! on ylistyslaulu Helsingille,mutta samalla se on kunnianosoitus naisille,kulttuuririentojen aktivisteille edelleen,sata vuotta myöhemmin".
Hellettä piisaa.Eilen oli jollakulla lapsella ehkä syntymäpäivä,kun pihalla liihotteli vaaleanpunainen keiju siivet selässään muiden lasten ihailevien katseiden seuratessa.Muutama äiti hikoili penkillä paahtavassa auringonpaisteessa valvoen tapahtumia.Illan edetessä äänet vaimenivat,piha rauhoittui yötä varten.Lokkiperhe on katolta lähtenyt.Yllättävän nuorina poikaset jättävät pesäkattonsa.Joku joskus minua valisti,että jos kovin jäävät kasvamaan,alastulo ehkä korkealtakin saattaa vahingoittaa jo raskaampaa linnunpoikaa.Lentäjiksi ei niistä vielä viikkoihin ole.Missä sitten lymyävät piilossa niin kauan? Ja minne ovat menneet? Kohti rantaa? On pensaita,joiden alla on suojaa ja puiston ruohikko,joka kätkee pienet.Emot ruokkivat,nekin huomaamattomasti.Sitten eräänä päivänä,kun poikaset ovat jo melkein emojensa kokoisia ruskealaikkuisia kalalokkeja,nousevat siivilleen ja aloittavat linnun elämänsä tuulten kantamina korkealla.
Tätä taitoa ihminen on aina kadehtinut.Aikojen alussa räpiköitiin vaikka minkälaisilla ulokkeilla lentämisessä kuitenkaan onnistumatta.Kunnes sitten 1903 Wrightin veljekset onnistuivat Flyerillään pysymään ilmassa yli 250m. Tästä alkoi huima kehitys aina vaan nopeimpiin ja teknisesti hienompiin lentokoneisiin,joilla nykyisin matkat taittuvat vaikka maailman ääriin.Ei ole enää siitäkään pelkoa,että ilma-alus pudota mäiskähtää saavutettuaan "maailman äären",kuten siihen aikaan,kun maapalloa pidettiin pannukakun litteänä.Ollaankin somasti tasaisen pyöreä pallo,joka vakaasti kulkee omaa rataansa avaruudessa.Voimme vaikka koko maapallon ympäri lentää.Jopa hiukan kauempaakin kuin matkustajakoneiden 10 000 metrissä.Taitaisivat Wrightin veljesten silmät hiukan pyöristyä ällistyksestä.
Tänään minun piti rahtautua miehen kanssa kaupungille,mutta jääköön huomiseen.Yöllä en saanut kunnolla nukutuksi,kun yläkerrassa joku hakkasi nauloja vielä keskiyön tunteina.Olin jo rapussa menossa kertomaan kelloajan,mutta peräännyin ja hakkaaminenkin loppui.Järjestyssäännöissä on pykälä yörauhasta klo 22-7 välisenä aikana.Sopisi tämänkin asukkaan siihen tutustua.Muuten kaikki suhteellisen hyvin.
No,ja tästä tulikin mieleeni,että olenko luonteeltani jonkinlainen ikuinen kaikesta marisija? Pitäisikö myös minun monen suomalaisen lailla pitää turpani kiinni? Vain kärsiä ja sitten nurista vaikka lähikaupan kassajonon ihmisille? Näinhän me teemme.Kirjoittelemme tulikivenkatkuisia vastalauseita lehtien keskustelupalstoille ja/tai purnaamme nurkkakapakan pöydässä kavereille.Muuttuvatko asiat tällä keinolla? No ei tietenkään. Ei paljon auta,jos Kile ja Kale voivottelevat kaljalasin ääressä keskenään.
Pitää tarttua päättäväisesti härkää sarvista.Ottaa asia puheeksi oikean henkilön kanssa.Tuuraaja juuri kysyikin minulta,saanko esimerkiksi kirjeisiini vastauksen.Tietysti saan.Ainoastaan HKL on ollut vastaamatta kirjeeseeni,joka koski suojatien peittämistä raitiovaunulla Katajanokan päätepysäkillä.Emme päässeet kadun yli pyörätuolilla muualtakaan lumikinosten takia.Kuljettaja kieltäytyi siirtymästä eteenpäin.Oli odotettava vaunun lähtöä.Tästä reklamoin,mutta vastausta en saanut.No,ei se välttämättä sitä vaatinutkaan.Uskon asian tulleen käsitellyksi kuljettajien informaatiotilaisuuden yhteydessä.Kirjeeni jälkeen ei suojatien päälle ole ratikkaa tietääkseni parkkeerattu.Yleensä siis saan vastauksen,yhtä korrektin kuin omakin kirjeeni.Pyrin asiallisuuteen aina,en nöyristele enkä asiaani vähättele.Tämmöinen minä olen.
Olimmekohan me silloin onnellisempia kuin nyt sata vuotta myöhemmin? Ei ainakaan ollut paineita mistään.Ei keskinäistä kilpailua paremmuudesta,joka nyt alkaa jo lapsi-iässä.Vaikka nainen aivan varmasti oli se "heikompi astia" noihin aikoihin,niin muusta me emme tienneet,vaikka näitä tasa-arvon taistelijoita jo olikin näkyvissä.Näihin kuului ehdottomasti myös kirjailija L.Onerva,jonka ympärille Kortelaisen kirja rakentuu Helsinki taustanaan.
Anna Kortelainen on tehnyt jättiläismäisen työn kootessaan tämän teoksen.On valokuvia,kirjeitä,historiaa,taidetta eri muodoissaan,Onervan avioliittoja ja muita miessuhteita,selontekoa hänen ulkomaan matkoistaan,suhteestaan vanhempiinsa,vaikka mitä.Kortelainen on varmaankin joutunut istumaan pölyisissä arkistoissa.Hän on etsinyt henkilöitä,jotka jotenkin Onervaan liittyvät.Kirjastojen kätköistä oli löydettävä vanhoja sanomalehtiä ja muuta lähdekirjallisuutta.Hän on saanut kirjeitä ja postikortteja lainaksi.Tästä kaikesta materiaalista syntyi tämä kirja.Kuin myös Ateneumissa ollut näyttely "Onerva -kaupungin naiset". Voi helposti yhtyä Kortelaisen sanoihin "Eri kivaa! on ylistyslaulu Helsingille,mutta samalla se on kunnianosoitus naisille,kulttuuririentojen aktivisteille edelleen,sata vuotta myöhemmin".
Hellettä piisaa.Eilen oli jollakulla lapsella ehkä syntymäpäivä,kun pihalla liihotteli vaaleanpunainen keiju siivet selässään muiden lasten ihailevien katseiden seuratessa.Muutama äiti hikoili penkillä paahtavassa auringonpaisteessa valvoen tapahtumia.Illan edetessä äänet vaimenivat,piha rauhoittui yötä varten.Lokkiperhe on katolta lähtenyt.Yllättävän nuorina poikaset jättävät pesäkattonsa.Joku joskus minua valisti,että jos kovin jäävät kasvamaan,alastulo ehkä korkealtakin saattaa vahingoittaa jo raskaampaa linnunpoikaa.Lentäjiksi ei niistä vielä viikkoihin ole.Missä sitten lymyävät piilossa niin kauan? Ja minne ovat menneet? Kohti rantaa? On pensaita,joiden alla on suojaa ja puiston ruohikko,joka kätkee pienet.Emot ruokkivat,nekin huomaamattomasti.Sitten eräänä päivänä,kun poikaset ovat jo melkein emojensa kokoisia ruskealaikkuisia kalalokkeja,nousevat siivilleen ja aloittavat linnun elämänsä tuulten kantamina korkealla.
Tätä taitoa ihminen on aina kadehtinut.Aikojen alussa räpiköitiin vaikka minkälaisilla ulokkeilla lentämisessä kuitenkaan onnistumatta.Kunnes sitten 1903 Wrightin veljekset onnistuivat Flyerillään pysymään ilmassa yli 250m. Tästä alkoi huima kehitys aina vaan nopeimpiin ja teknisesti hienompiin lentokoneisiin,joilla nykyisin matkat taittuvat vaikka maailman ääriin.Ei ole enää siitäkään pelkoa,että ilma-alus pudota mäiskähtää saavutettuaan "maailman äären",kuten siihen aikaan,kun maapalloa pidettiin pannukakun litteänä.Ollaankin somasti tasaisen pyöreä pallo,joka vakaasti kulkee omaa rataansa avaruudessa.Voimme vaikka koko maapallon ympäri lentää.Jopa hiukan kauempaakin kuin matkustajakoneiden 10 000 metrissä.Taitaisivat Wrightin veljesten silmät hiukan pyöristyä ällistyksestä.
Tänään minun piti rahtautua miehen kanssa kaupungille,mutta jääköön huomiseen.Yöllä en saanut kunnolla nukutuksi,kun yläkerrassa joku hakkasi nauloja vielä keskiyön tunteina.Olin jo rapussa menossa kertomaan kelloajan,mutta peräännyin ja hakkaaminenkin loppui.Järjestyssäännöissä on pykälä yörauhasta klo 22-7 välisenä aikana.Sopisi tämänkin asukkaan siihen tutustua.Muuten kaikki suhteellisen hyvin.
No,ja tästä tulikin mieleeni,että olenko luonteeltani jonkinlainen ikuinen kaikesta marisija? Pitäisikö myös minun monen suomalaisen lailla pitää turpani kiinni? Vain kärsiä ja sitten nurista vaikka lähikaupan kassajonon ihmisille? Näinhän me teemme.Kirjoittelemme tulikivenkatkuisia vastalauseita lehtien keskustelupalstoille ja/tai purnaamme nurkkakapakan pöydässä kavereille.Muuttuvatko asiat tällä keinolla? No ei tietenkään. Ei paljon auta,jos Kile ja Kale voivottelevat kaljalasin ääressä keskenään.
Pitää tarttua päättäväisesti härkää sarvista.Ottaa asia puheeksi oikean henkilön kanssa.Tuuraaja juuri kysyikin minulta,saanko esimerkiksi kirjeisiini vastauksen.Tietysti saan.Ainoastaan HKL on ollut vastaamatta kirjeeseeni,joka koski suojatien peittämistä raitiovaunulla Katajanokan päätepysäkillä.Emme päässeet kadun yli pyörätuolilla muualtakaan lumikinosten takia.Kuljettaja kieltäytyi siirtymästä eteenpäin.Oli odotettava vaunun lähtöä.Tästä reklamoin,mutta vastausta en saanut.No,ei se välttämättä sitä vaatinutkaan.Uskon asian tulleen käsitellyksi kuljettajien informaatiotilaisuuden yhteydessä.Kirjeeni jälkeen ei suojatien päälle ole ratikkaa tietääkseni parkkeerattu.Yleensä siis saan vastauksen,yhtä korrektin kuin omakin kirjeeni.Pyrin asiallisuuteen aina,en nöyristele enkä asiaani vähättele.Tämmöinen minä olen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)