Viimeaikaisia öitä parempi yö viime yö.Tuntui ruhtinaalliselta.Ei ylösnousua kesken kaiken,ei puhdistustoimenpiteitä,ei rumaa kielenkäyttöä.Aamukin oli pitkästä aikaa hyvä ja mies suopean tuntuinen.Ehkä tästä kehkeytyy mukava päivä!Tuuraajapäiviä ei heinäkuussa yhtäkään.Uusi ihminen pitää lomaa ja tulee meille vasta elokuussa.Ensi viikolla vielä entinen tuuraaja ja sitten olemme omillamme.Menee se niinkin,kun on mentävä.Olen kiitollinen kaupungille,että ylipäätään on tämmöinen tuuraajatoiminta,joka vielä on omaishoitajalle ilmainen.Kun aina rutistaan ja moititaan.
Olen miettinyt omaa luonnettani.Tässä joitakin viikkoja sitten vanha ystäväni loukkasi minua puhelimessa ikävällä tavalla.Nyt hän on soitellut muutamia kertoja,mutta olen kylmästi ollut vastaamatta.Miksi en anna hänelle tilaisuutta pyytää mahdollisesti anteeksi? Pyytäisikö hän? En niinkään sitä mieti,vaan itseäni ja tätä minulle vierasta käytöstä,kun yleensä olen ollut anteeksi antavaista sorttia.Mitenkä se nyt meneekään: laiha sovinto on parempi kuin lihava riita? Ja sanojahan ne vain olivat,kiivastuksissa huudettuja.Mutta loukkaavia.No,tässäpä asiaa tuumailen ja siinä samalla itseäni.
Eilen istuksittiin leppeän oloisesti tuulettomalla puiston penkillä,jonka äkkäsin paksun pensaston suojaamana.Tuuli kävi mereltä ja se oli kylmää.Lokit käyttivät tuulta hyväkseen liidellen vain siivet levällään ohjaillen lentoaan ruumiinsa liikkeillä.Koko puisto tuoksui ruusuille,sillä ne ovat juuri nyt kaikessa kukoistuksessaan.Korkeasaareen menijöitä oli vähänlaisesti,jos vertaa hellepäivien ihmismassoihin.Eikä huviveneliikennekään hääppöstä ollut.Jossakin pienen luodon takana näkyi yksittäinen purjevene.Vaahtopäät löivät rantakiviin,pärskeet lensivät.Pieni musta koira nautti elämästään ajaessaan valkoposkihanhilauman lentoon.Sen ylemmyyden tunne näkyi sen jokaisesta karvanpäästäkin saatuaan aikamoisen hässäkän aikaan itseään suurempien lintuparkojen joukossa.
Olisiko tämmöinen ylemmyyden tunne tuttua joillekin ihmisille,jotka heittävät roposensa kerjäläisen mukiin? Usein antaja on vanhahko nainen,joka ehkä itse sinnittelee pelkällä kansaneläkkeellä,mutta nyt on tilaisuus osoittaa armeliaisuuden varjolla jonkunlaisen ylempiarvoisuutensa? Olenko liian skeptinen? Ilkeä? Vai onko meissä ihmisissä aitoa armeliaisuutta,antamisen iloa vielä tallella? Kerjäläinen saa myös humalaisilta nuorilta miehiltä lantin.Millä mielellä se annetaan? Rehvastelua? Mulla on rahaa,oks sulla-tyyliä? No,no,missä on minun uskoni hyvyyteen? Sitä ei ole.Sanotaan ihmisen tulevan ymmärtäväisemmäksi ja sydämenlämpöön uskovaksi iän myötä.Miksi ei minuun ole ilmestyneet moiset?
Ystävieni joukossa jotkut ikäiseni ovat jo kauan eläneet hymy huulillaan elämää ymmärtäen,kaiken anteeksi antaen ja hyväksyen.Mitä varten minä olen kiukkuinen vanha nainen,epäuskoinen ja kriittinen? Purnaava pahis,asioihin sekaantuva,vaativa.Enkä anna kerjäläisille latin latia.Haluan heidät ulos maasta,koko Schengen-sopimuksen roskakoppaan,markan takaisin ja tavan,että miehet ottavat hatun päästä hississä naisen läsnäollessa.Kritisoin myös EU:n touhuja.Koska minä vanhenen?
Minun piti kirjoittaa tänään,miten suolamakasiinista Helsingissä kehkeytyi presidentinlinna.Jääköön toiseen kertaan jos silloinkaan.Ymppään blogiini usein Helsingin historiaa.Olen nimittäin varma,että likikään kaikki tänne muuttaneet eivät ole siitä kovinkaan perusteellisesti selvillä,jos aina ylen kiinnostuneitakaan.Minua on historia aina viehättänyt,varsinkin oman kaupungin ja erään toisen blogistin lailla olen minäkin kiitollinen isälleni Helsinki-rakkaudesta.Voin hyvin yhtyä tämän blogistin sanoihin,koska hänkin muistelee isäänsä kiitollisena opastuksesta "näkemään ne Helsingin kasvot,joita nyt niin suurella rakkaudella katselen."
Enää ei tiedä yhtä tarkasti kuin minun kouluaikoinani,mikä on kaupunki Suomessa ja kuinka monta niitä on.Minun maantietokirjassani luki että Lahti on nuorin Suomen kaupungeista.Ei taida enää pitää paikkaansa.Noihin aikoihin oli kyliäkin olemassa enemmän.Jokaisella oma kylähullunsakin,joka on jo nykyisin enemmänkin kuoleva luonnonvara. Jollain lailla mieleltään sairas ei ole luokiteltava kylähulluksi.Kylähullu on tervehenkinen,mutta muuten omituinen etten sanoisi originelli positiivisella tavalla.Hän on vain erilainen kuin muut,eikä aina sovi yhteisön normeihin.Niin kuin joku elokuvan Pekko tai Pölhö-Kustaa näytelmässä Tukkijoella.Kustaata näytteli vanhassa 1951 Tukkijoen filmastoinnissa Lasse Pöysti,24v,ja olikin maan mainio Kustaa,joka ruinasi kyläläisiltä "kirkkaita hopioita".
Tässäpä tätä jutustelua näin keskiviikkopäiväksi mittumaaria edeltävällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti