Tässäpä,ystävät hyvät,nautin Nicolas Feuillatte-samppanjaa ja torilta ostettuja mansikoita.Tervetuloa kesä! Ja terveisiä Café Olsonista.Toin kotiin kugelhopf-kakun viipaleita,lybeckiläisiä kahvikakun viipaleita,vadelmakyrsiä,tappioleipiä ja fennomaaneja.Paikan päällä Sederholmin talossa nautin kupillisen kahvia raparperikääretortun kanssa.Voi pojat! Kotitalousopettaja Anna Olsoni-Quist (1864-1943) oli Suomen kotitalousopetuksen perustaja.Hän julkaisi 1892 tämän maan ensimmäisen kotitalouden oppikirjan.1901 ilmestyi jatko-osa,jossa oli näiden ostamieni herkkujen ohjeet kuin myös monta muuta leivonnaisreseptiä.Kiitos Anna Olsoni näistä tänään maistamistani makupaloista.
Sitten kävin Kaupungintalon Helsinki-näyttelyssä.Vanhoja valokuvia jo unohdetuista ja hävitetyistä paikoista,jos joukossa niitäkin,jotka yhä olemassa ovat.Niinikään oli huone,jossa valokuvin näytettiin koiran kuuluminen perheeseen Onko koira kotona-näyttelyssä.Niin koirat kuin Helsingin näkymät samoilta ajoilta 1800-luvun lopulta sekä 1900-luvun alun vuosikymmeniltä.
Kiseleffin talon tutkin lattiasta kattoon.Pasteerailin designmyymälöissä.Keskustelin erään työmiehen kanssa ikivanhan ruotsalaisen veräjähissin historiasta,joka on jätetty paikoilleen,vaan ei ainakaan vielä käytettäväksi.Uusia hissejä on pari,kolme.
Kävelin torille,josta mansikoita,kirsikoita,aprikooseja yms. Vanha kauppahallikin oli suunnitelmissa ja ei kun siis sinne.Taksilla kotiin,johon ilmaannuin tuuraajan hämmästykseksi reilusti etuajassa.
Sederholmin talosta ostin kirjan! Kun en kerran mennyt Ateneumiin kirjailija L.Onervan matkaan Helsingissä,niin nyt on Anna Kortelaisen kokoama kirja Eri kivaa! Onerva -kaupungin naiset 1910."Kyllä se on hullu,joka Helsingistä pyrkii muualle.Täällä on maat ja meret,merenkalliot ja yksinäisyys ja elämä ja mitä vaan". Näin se on,sisaret!
Ravintolaelämä 1900-luvun alussa kuului yksinomaan miehille.Näin kertoo L.Onervan aikalaisherra.Säätydaamit eivät edes unissaankaan ajatelleet menevänsä tämän kaltaisiin paikkoihin.Alkoholin nauttiminen kuului miesten maailmaan.Ne naiset,jotka näissä arvelluttavissa paikoissa herrojen kanssa kulkivat, olivat yleensä "jaettuja". Kerrotaan viinan olleen juoman,joka kuului yksinomaan miessukupuolelle ja kauppatorin kalamatameille.L.Onerva oli monessa edelläkävijä ja hän kyllä rohkeni mennä ravintolaan muidenkin kuin aviomiestensä ja rakastajiensa kanssa.Kappelissa ja Centralissa tämä helsingitär nähtiin useinkin esimerkiksi Eino Leinon tai Onni Turpeisen seurassa.Onerva protestoi ponnekkaasti naisten ravintolaporttikieltoa vastaan Inari-romaanissaan (1913).Onerva ihmetteli,miksi nainen ei voi mennä yksin ravintolaan illalliselle. Niin,miksi ei?
Tämä outo kielto oli vallalla vielä paljon myöhemminkin.Olin joskus jo ajokortin saatuani teatterikoululaisystävättäreni kanssa "tutustumassa maaseututeattereihin" ja yövyimme Kuopiossa.Meillä oli jumalaton nälkä.Aioimme hotellin ravintolaan.Tie toppasi,ei kahden nuoren naisen sopinut mennä.Portieeri antoi meille sitten omat eväänsä,jotka nautimme silmääkään räpäyttämättä huoneessamme.Ja L.Onervan ajoista oli sentään kulunut jo moniakin vuosikymmeniä!
Joskus olen miettinyt,kun niin pidän 1800-lukua "omana" vuosisatanani,niin olisiko minusta tuolloin ollut jonkunlaiseksi suffragetiksi.Jos olisi ollut tämä nykyinen rohkeuteni,niin kyllä.Ehkä 1900-luvun alussa olisin L.Onervan lailla tunkeutunut jollain elegantilla tavalla miesten maailmaan tuomaan tuulahduksen tulevasta tasa-arvosta naisten ja miesten kesken.Naisten tasa-arvon historiasta on parhaillaan jo aikaisemmin keväällä avattu näyttely Sederholmin talossa Naisten huoneet -100 vuotta elämää ja tekoja.Passaa kurkistaa.
Kaupungilla oli minulle liian lämmintä.Turisteja turkasesti ja muuta muualta tullutta väkeä.Istuin Café Olsonin avautumista odottamassa Aleksanterin jalkain juuressa ja katselin Senaatintorin vilskettä.Tosin vieressäni istuva suomalaisrouva kertoi puhelimessa olevansa "Suurtorilla sen patsaan alla".Ei ollut kuitenkaan niin iäkäs,että olisi torille tullessaan pasteeraillut Suurkatua pitkin,joka oli Aleksanterinkadun aiempi nimi.Aurinko helotti täyslaitaisesti pilvettömältä taivaalta.Pakenin Aleksin varjoisalle puolelle. "Pitää ajatella positiivisesti",sanoi taksinkuljettaja,kun marisin helteestä. Niin kai sitten.
8. kesäkuuta 2011
7. kesäkuuta 2011
SIVISTYKSEN LUMOISSA
Eilen illalla kävi kohdallani valitettavan harmittava kömmähdys.Mistä lienen saanut ajatuksen,että tiistaita mennään.Tv-ohjelmalehtikin auki sen päivän kohdalta.Ja missä hiiessä oli 10 kirjaa rahasta-ohjelma,jota kieli pitkänä olin odottanut?Manasin oikein perusteellisesti.Siinä kanavilla seikkaillessani aukeni ykkönenkin ja Timo Harakan loppupuhe kiitoksineen Anna Kortelaiselle ja ohjelman vieraalle Sauli Niinistölle.Kuva viipyi pöydällä olevan Honoré de Balzacin Ukko Goriot-teoksessa ja sen jälkeen esirippu kuvaannollisesti laskeutui.Olin tyhmyyttäni jäänyt "10 kirjaa rahasta" paitsi.Se kirpaisi.
Siinä silmänräpäyksessä päätin alkaa taas pitkän tauon jälkeen lukea kirjoja!!! Muutakin kuin Helsinki-kirjoista kaupungin uskomattoman mielenkiintoista historiaa. Olen koko miehen sairauden ajan syyttänyt ajan puutetta siinä mielessä,että en osaa keskittyä lukemiseen,kun pitää vuorokaudet ympäriinsä olla omaishoitajana hollilla aistireiät valppaina.Keskity siinä sitten.Jos kerran kykenen kirjoittamaan blogiakin ja istuksimaan ehtoolla television ääressä,niin kirjaan syventyminen ei ole näissä olosuhteissa sen kummempi juttu.
Marssin kirjahyllylle,jossa on metrikaupalla lukemattomiakin kirjoja.De Balzacia ei tiettävästi meillä ole,mutta muita klassikoita on.Hmm... Dostojevskia ja Tolstoita en kyllä jaksa.Waltaria luettu paljon.Outi Nyytäjä? Pasternak? Kalevala? Kivi? Jörn Donner? Homeros Ilias? Ei mennä liiallisuuksiin edes sivistyksen nälässä.Siirsin sormea eteenpäin.Pysähtyi punaselkäisen ilman kansipaperia olevan kirjan kohdalle,Victor Hugo Pariisin Notre-Dame 1482.Kirja vuodelta 1971 5.painos Werner Söderström Osakeyhtiö eli tuttavallisesti Södika.Silloin kun minä vielä olen juoksennellut Bulevardin Söderströmillä,jaksoin aina ihmetellä,miten heidän ulko-ovensa avautui sisäänpäin.Kun kaikki muut tämän maan ovet avautuvat ulospäin.Ovesta on Panu Rajalakin maininnut.
Otin punaselkäisen kirjan,puhalsin sen päältä pölyt ja tunsin oikein mitenkä kirjallisuuden ihana moninaisuus alkoi vuosien jälkeen laskeutua päälleni.Vai oliko vain pölyä? Hugota en ole milloinkaan lukenut,mutta Pariisissa käyneenä Notre-Damen olen nähnyt ja sitten elokuvan Notre-Damen kellonsoittaja, joka tehtiin löyhästi Hugon kirjan pohjalta.Kellonsoittaja Quasimodo sympaattisena raajarikkona rakastuneena iki-ihanaan Esmeralda-neitoon taustanaan Notre-Damen upea goottilainen olemus.Otin Hugon kirjan mukaani,mutta säästin lukemisen aloittamisen täksi päiväksi.Tuossa se on nyt pöydällä,ilmestynyt alunperin vuonna 1831.Ehkä minä olen jälleen löytänyt kirjojen maailman!
Helsingin kaupunki ei vaan löydä ratkaisua romanikerjäläisasiaan.Vapaa liikkuvuus-verkosto ja itse romanit osoittivat Senaatintorilla mieltään Helsingin ymmärtämättömyydelle heitä kohtaan.Vaatimus kuului: majoitustilat,jossa vesi,sähkö ja ruuanlaittomahdollisuus. Ei sen enempää eikä vähempää. Onko nyt niin,että turisteille,jotka tänne tulevat,on todellakin annettava ilmainen asumismahdollisuus kakkine mukavuuksineen? Heidäthän luokitellaan turisteiksi,vai? Minkä ihmeen takia heitä ei sitten kohdella turisteina ja odoteta tulevan omillaan toimeen kuten muittenkin matkailijoiden? Miksi tämä ihmisryhmä on erilainen? Ja miksi helvetissä meillä saa yleisillä paikoilla kerjätä???
Jo kertaalleen tuomitut saksalaiset pavunidut pääsivät sitten pälkähästä.Ei ollut EHEC-bakteerin saastuttamia.Bakteerin takaa-ajo jatkuu.Eilen jo spekuloitiin,että saattaapi jäädä ratkaisemattomaksi ja epäselvien epidemialähteiden kansioon.
Eilen ei yhtäkaikki oltukaan ulkona.Imuroin ja sammahdin jo pelkkään ajatukseen lähteä lykkimään.Laitoin tuulettimet paikoilleen ja vaadin miestä juomaan vettä vastedes jokaisena päivänä enemmän kuin tavallisesti.Olemme jo kerran joutuneet sairaalaan,kun mies poti nestevajausta.Oli tiputuksessa.Se taisi olla edellinen hellekesä,kun moni kärsi kuumuudesta ajatellen mieheni lailla "en juo,kun ei janota".
Saas nähdä,mitenkä nyt käy.
Nyt käy ainakin niin,että vien miehen aamupesulle ja sitten ennen varsinaista iltapäiväkuumuutta ulos.Sortsit vaan hänelle päälle ja ei kun flaneeraamaan Katajanokan kauniille rantaraitille.Hyvää päivää.
Siinä silmänräpäyksessä päätin alkaa taas pitkän tauon jälkeen lukea kirjoja!!! Muutakin kuin Helsinki-kirjoista kaupungin uskomattoman mielenkiintoista historiaa. Olen koko miehen sairauden ajan syyttänyt ajan puutetta siinä mielessä,että en osaa keskittyä lukemiseen,kun pitää vuorokaudet ympäriinsä olla omaishoitajana hollilla aistireiät valppaina.Keskity siinä sitten.Jos kerran kykenen kirjoittamaan blogiakin ja istuksimaan ehtoolla television ääressä,niin kirjaan syventyminen ei ole näissä olosuhteissa sen kummempi juttu.
Marssin kirjahyllylle,jossa on metrikaupalla lukemattomiakin kirjoja.De Balzacia ei tiettävästi meillä ole,mutta muita klassikoita on.Hmm... Dostojevskia ja Tolstoita en kyllä jaksa.Waltaria luettu paljon.Outi Nyytäjä? Pasternak? Kalevala? Kivi? Jörn Donner? Homeros Ilias? Ei mennä liiallisuuksiin edes sivistyksen nälässä.Siirsin sormea eteenpäin.Pysähtyi punaselkäisen ilman kansipaperia olevan kirjan kohdalle,Victor Hugo Pariisin Notre-Dame 1482.Kirja vuodelta 1971 5.painos Werner Söderström Osakeyhtiö eli tuttavallisesti Södika.Silloin kun minä vielä olen juoksennellut Bulevardin Söderströmillä,jaksoin aina ihmetellä,miten heidän ulko-ovensa avautui sisäänpäin.Kun kaikki muut tämän maan ovet avautuvat ulospäin.Ovesta on Panu Rajalakin maininnut.
Otin punaselkäisen kirjan,puhalsin sen päältä pölyt ja tunsin oikein mitenkä kirjallisuuden ihana moninaisuus alkoi vuosien jälkeen laskeutua päälleni.Vai oliko vain pölyä? Hugota en ole milloinkaan lukenut,mutta Pariisissa käyneenä Notre-Damen olen nähnyt ja sitten elokuvan Notre-Damen kellonsoittaja, joka tehtiin löyhästi Hugon kirjan pohjalta.Kellonsoittaja Quasimodo sympaattisena raajarikkona rakastuneena iki-ihanaan Esmeralda-neitoon taustanaan Notre-Damen upea goottilainen olemus.Otin Hugon kirjan mukaani,mutta säästin lukemisen aloittamisen täksi päiväksi.Tuossa se on nyt pöydällä,ilmestynyt alunperin vuonna 1831.Ehkä minä olen jälleen löytänyt kirjojen maailman!
Helsingin kaupunki ei vaan löydä ratkaisua romanikerjäläisasiaan.Vapaa liikkuvuus-verkosto ja itse romanit osoittivat Senaatintorilla mieltään Helsingin ymmärtämättömyydelle heitä kohtaan.Vaatimus kuului: majoitustilat,jossa vesi,sähkö ja ruuanlaittomahdollisuus. Ei sen enempää eikä vähempää. Onko nyt niin,että turisteille,jotka tänne tulevat,on todellakin annettava ilmainen asumismahdollisuus kakkine mukavuuksineen? Heidäthän luokitellaan turisteiksi,vai? Minkä ihmeen takia heitä ei sitten kohdella turisteina ja odoteta tulevan omillaan toimeen kuten muittenkin matkailijoiden? Miksi tämä ihmisryhmä on erilainen? Ja miksi helvetissä meillä saa yleisillä paikoilla kerjätä???
Jo kertaalleen tuomitut saksalaiset pavunidut pääsivät sitten pälkähästä.Ei ollut EHEC-bakteerin saastuttamia.Bakteerin takaa-ajo jatkuu.Eilen jo spekuloitiin,että saattaapi jäädä ratkaisemattomaksi ja epäselvien epidemialähteiden kansioon.
Eilen ei yhtäkaikki oltukaan ulkona.Imuroin ja sammahdin jo pelkkään ajatukseen lähteä lykkimään.Laitoin tuulettimet paikoilleen ja vaadin miestä juomaan vettä vastedes jokaisena päivänä enemmän kuin tavallisesti.Olemme jo kerran joutuneet sairaalaan,kun mies poti nestevajausta.Oli tiputuksessa.Se taisi olla edellinen hellekesä,kun moni kärsi kuumuudesta ajatellen mieheni lailla "en juo,kun ei janota".
Saas nähdä,mitenkä nyt käy.
Nyt käy ainakin niin,että vien miehen aamupesulle ja sitten ennen varsinaista iltapäiväkuumuutta ulos.Sortsit vaan hänelle päälle ja ei kun flaneeraamaan Katajanokan kauniille rantaraitille.Hyvää päivää.
6. kesäkuuta 2011
PAVUNIDUT TUOMIOLLA
EHEC-bakteeri on kai saatu kiinni.Ja jos saksalaiset pavunidut osoittautuvat pahan aluksi ja juureksi,niin en ikinä enää syö mitään pavunituja.Muutenkin ihmettelen niiden lisäämistä salaattiin kuin salaattiin.Joissakin aasialaisuuteen viittaavissa lämpimissäkin ruuissa niitä käytetään.Samoin purnaan siitäkin,että pähkinät kuuluvat jonkinlaisena yleisenä lisukkeena useisiin sekä kylmiin että lämpimiin ruokiin.Kuitenkin pähkinäallergikkoja on yllättävän paljon.Sen kuulee Herkussakin asiakkaiden kysyessä,onko mukana pähkinöitä ja jos,ei voi ostaa.Myyjä lukee tuoteselostusta,joka ei ole asiakkaaseen päin,ja nyökkää myöntävästi.Papujen lisääminen askarruttaa minua myös Herkun asiakkaana.Kaikenlajin papuja ujutetaan moniin ruokiin kylmistä lämmitettäviin.Vältetään nyt ainakin saksalaisia pavunituja toistaiseksi ja/tai kunnes itujen syyllisyys varmistetaan.
Totta kai näitäkin kaikkia mainitsemiani lisukkeita tarvitaan,mutta ei jokaiseen ruokalajiin.Hmmm... aionkin ottaa tämän Herkussa puheeksi.Viimeksi olin päällikön juttusilla,kun marssin tekemään reklamaatiota kassaneidistä,joka oli tiukannut minulta osoittaen pyörätuolin kahvoissa roikkuvia Stockmannin muovikasseja "ovatko nuo maksetut"? Ällistyin pahanpäiväisesti,mutta yritin asiallisena vakuuttaa maksaneeni kasseissa olevat muiden osastojen ostokset.Siitä pitäen olen välttänyt tätä yli-innokasta kassatyttöä.No,tämä parempi kuin se neiti,joka vastasi minulle kertoessani edellä seisovan herraihmisen panneen suklaalevyn povitaskuunsa " ei se oo mun pussista pois".Ehkä näiden kahden tapauksen välillä olisi se kuuluisa kultainen keskitie.
Yö meni meillä loppujen lopuksi hyvin annettuani miehelle 5mg nukahtamispilleriä,kun meinasi ensin kaikki mennä plörinäksi.Oli levoton,pahantuulinen ja kiroileva.Juuri kun olin saanut hänet pestyksi ja puetuksi pyjamaan yötä varten alkoi tämä rauhattomuus.Käytös voi enteillä tilannetta,jolloin lähdetään sairaalaan.Isompi verenkiertohäiriö,josta kehkeytyy aivoinfarkti.Tuttua meillä.Mies siirtyi pilleristä huolimatta tuoliin istumaan eikä siitä hievahtanutkaan.Joskus menee parikin tuntia tämmöisessä.Jätin hänet näennäisesti siihen,vaikka seurasinkin hänen tilaansa.Jonkun ajan kuluttua rollaattori kolisi toiveikkaasti ja mies kompuroi vuoteeseensa ja pian nukahti.Pääsimmepä vähällä.Nyt aamulla kaikki tuntuu jälleen olevan normaalia.Aamiainen syöty ja äänikirjan miellyttävä-ääninen mieslukija viihdyttää miestäni jonkun aikaa,kunnes on aamupesun aika.Imuroituani myöhemmin on uloslähtö seuraavana tehtävänä.
Omaishoitajat ja Läheiset Liitto patistaa seuraavaan hallitusohjelmaan mukaan omaishoitajuuden tarkennetut vaatimukset.Lainsäädäntöä pitää parantaa ja siihen kuuluu muun muassa,että "omaishoidon tuen verotusta on parannettava:omaishoidon hoitopalkkiosta vain lakisääteiset sosiaaliturvamaksut eläkekertymän turvaamiseksi,muilta osin sen tulee olla verovapaa." On muitakin vaatimuksia.Sekin että omaishoitajat tulee saada työterveyshuollon piiriin. Omaishoitajien vapaat ja kuntoutukset liittyvät myös vaatimusohjelmaan sun muitakin asioita,jotka parantavat asemaamme.Syön ehkä muuten sitten hattuni,jos näistä yksikään toteutuu!
Tuttu tuuraaja tulee enää kaksi kertaa ja sitten on uuden ihmisen vuoro.Enkä tiedä tuon taivaallista vielä heinäkuun tuurauspäivistä.Onko vai eikö ole.Ylihuomenna kuitenkin häivyn kaupungille mm. Sederholmin taloon kahville ja rouva Olsonin pullia maistamaan ja ehkä Kaupungintaloon tutkailemaan 1930-luvun Helsinkiä myös.Voisin katsastaa parannetun Kiseleffin talonkin.Siinä on jo kolmen talon tutkimusretki.Tähän lisättynä Kauppatori,niin on sen päivän Helsinki-kiintiö täynnä.Sunnuntaina ehdottomasti miehen kanssa Espalle.Helsinki täyttää 461v ja tottamaar sitä pitää mennä juhlimaan.Kyllä se on niin komeeta,kun Lasse Liemolan johdolla koko juhlayleisö kajauttaa Niin gimis on Stadi-laulun,että ihan liikutettuna kuuntelee tämmöinen paljasjalkainen stadilainen.Stadin Slangilla on oma myyntikoju ja sieltä olen aina jotain ostanut.Pitäähän omaa seuraa kannattaa.Riittäisi vaan aurinkoista säätä vielä sunnuntaihin asti.Se vähän latistaa tunnelmaa,jos Esteriltä pääsee...
Hellettä kuitenkin on luvassa.Panin jo tuulettimen miehelle makuuhuoneeseen.Olohuoneen tornituuletinkin kaivettava laatikostaan.Eihän minunkaan tarvitse kärsiä tv:tä katsellessani.En tosin säädä sitä asentoon,että pyörähtelee suoraan kohti.En tykkää kun hiukset hulmuilee sohvalla istuessa.Kuuluu paremminkin rantaraitin tunnelmiin.Vaikka eivät ole varsinaisia ilmastointilaitteita,niin kyllä tuuletinkin ajaa toivotun asian.Kun ilmaa vatkataan tarpeeksi,niin tuntuu viileämmältä.
Päätän tämän tämänpäiväisen oivallisiin tuulettimiin ja sanon kirjoittamisiin.
Totta kai näitäkin kaikkia mainitsemiani lisukkeita tarvitaan,mutta ei jokaiseen ruokalajiin.Hmmm... aionkin ottaa tämän Herkussa puheeksi.Viimeksi olin päällikön juttusilla,kun marssin tekemään reklamaatiota kassaneidistä,joka oli tiukannut minulta osoittaen pyörätuolin kahvoissa roikkuvia Stockmannin muovikasseja "ovatko nuo maksetut"? Ällistyin pahanpäiväisesti,mutta yritin asiallisena vakuuttaa maksaneeni kasseissa olevat muiden osastojen ostokset.Siitä pitäen olen välttänyt tätä yli-innokasta kassatyttöä.No,tämä parempi kuin se neiti,joka vastasi minulle kertoessani edellä seisovan herraihmisen panneen suklaalevyn povitaskuunsa " ei se oo mun pussista pois".Ehkä näiden kahden tapauksen välillä olisi se kuuluisa kultainen keskitie.
Yö meni meillä loppujen lopuksi hyvin annettuani miehelle 5mg nukahtamispilleriä,kun meinasi ensin kaikki mennä plörinäksi.Oli levoton,pahantuulinen ja kiroileva.Juuri kun olin saanut hänet pestyksi ja puetuksi pyjamaan yötä varten alkoi tämä rauhattomuus.Käytös voi enteillä tilannetta,jolloin lähdetään sairaalaan.Isompi verenkiertohäiriö,josta kehkeytyy aivoinfarkti.Tuttua meillä.Mies siirtyi pilleristä huolimatta tuoliin istumaan eikä siitä hievahtanutkaan.Joskus menee parikin tuntia tämmöisessä.Jätin hänet näennäisesti siihen,vaikka seurasinkin hänen tilaansa.Jonkun ajan kuluttua rollaattori kolisi toiveikkaasti ja mies kompuroi vuoteeseensa ja pian nukahti.Pääsimmepä vähällä.Nyt aamulla kaikki tuntuu jälleen olevan normaalia.Aamiainen syöty ja äänikirjan miellyttävä-ääninen mieslukija viihdyttää miestäni jonkun aikaa,kunnes on aamupesun aika.Imuroituani myöhemmin on uloslähtö seuraavana tehtävänä.
Omaishoitajat ja Läheiset Liitto patistaa seuraavaan hallitusohjelmaan mukaan omaishoitajuuden tarkennetut vaatimukset.Lainsäädäntöä pitää parantaa ja siihen kuuluu muun muassa,että "omaishoidon tuen verotusta on parannettava:omaishoidon hoitopalkkiosta vain lakisääteiset sosiaaliturvamaksut eläkekertymän turvaamiseksi,muilta osin sen tulee olla verovapaa." On muitakin vaatimuksia.Sekin että omaishoitajat tulee saada työterveyshuollon piiriin. Omaishoitajien vapaat ja kuntoutukset liittyvät myös vaatimusohjelmaan sun muitakin asioita,jotka parantavat asemaamme.Syön ehkä muuten sitten hattuni,jos näistä yksikään toteutuu!
Tuttu tuuraaja tulee enää kaksi kertaa ja sitten on uuden ihmisen vuoro.Enkä tiedä tuon taivaallista vielä heinäkuun tuurauspäivistä.Onko vai eikö ole.Ylihuomenna kuitenkin häivyn kaupungille mm. Sederholmin taloon kahville ja rouva Olsonin pullia maistamaan ja ehkä Kaupungintaloon tutkailemaan 1930-luvun Helsinkiä myös.Voisin katsastaa parannetun Kiseleffin talonkin.Siinä on jo kolmen talon tutkimusretki.Tähän lisättynä Kauppatori,niin on sen päivän Helsinki-kiintiö täynnä.Sunnuntaina ehdottomasti miehen kanssa Espalle.Helsinki täyttää 461v ja tottamaar sitä pitää mennä juhlimaan.Kyllä se on niin komeeta,kun Lasse Liemolan johdolla koko juhlayleisö kajauttaa Niin gimis on Stadi-laulun,että ihan liikutettuna kuuntelee tämmöinen paljasjalkainen stadilainen.Stadin Slangilla on oma myyntikoju ja sieltä olen aina jotain ostanut.Pitäähän omaa seuraa kannattaa.Riittäisi vaan aurinkoista säätä vielä sunnuntaihin asti.Se vähän latistaa tunnelmaa,jos Esteriltä pääsee...
Hellettä kuitenkin on luvassa.Panin jo tuulettimen miehelle makuuhuoneeseen.Olohuoneen tornituuletinkin kaivettava laatikostaan.Eihän minunkaan tarvitse kärsiä tv:tä katsellessani.En tosin säädä sitä asentoon,että pyörähtelee suoraan kohti.En tykkää kun hiukset hulmuilee sohvalla istuessa.Kuuluu paremminkin rantaraitin tunnelmiin.Vaikka eivät ole varsinaisia ilmastointilaitteita,niin kyllä tuuletinkin ajaa toivotun asian.Kun ilmaa vatkataan tarpeeksi,niin tuntuu viileämmältä.
Päätän tämän tämänpäiväisen oivallisiin tuulettimiin ja sanon kirjoittamisiin.
5. kesäkuuta 2011
SUNNUNTAIRAUHAA
Eilen nautin elokuvasta,joka kertoi taiteilija Frida Kahlosta.Kahlon töitä on ollut näyttelyissä Helsingissäkin,mutta enpäs ole mennyt.Tämän laatuista taidetta,surrealismia, olen vierastanut.Siitä huolimatta olen matkustanut vartavasten Joan Mirón näyttelyyn Tukholmaan.Ollut myös Picasson ja Salvador Dalin näyttelyissä.Pähkäillyt niitä ajatuksia,jotka taiteilija on kankaalle alitajunnastaan vetäissyt.Nyt jollain kummallisella tavalla ihastuin Frida Kahlon töihin,joita yöllä netistä katselin vielä elokuvassa näytettyjen lisäksi.Ehkä syynä mielenkiintooni oli osittain hänen elämänsä.Avioliitto 21 vuotta vanhemman Diego Riveran kanssa oli myrskyjä täynnä.Rivera tunnetaan suurten seinämaalausten tekijänä.
Surrealistinen taide on totuudellisempaa ja rehellisempää kuin olen ajatellutkaan.Se on avointa ja häpeämätöntä näyttöä taiteilijan sielunelämän tunnoista pienellä alalla,kankaalla.Yksi kuva kertoo kokonaisen kirjan mittaisen tarinan.Pidin Kahlon töistä ehkä siksikin,koska ne ovat värikkäitä kuin Meksikon historia,kulkien mayojen ja atsteekkien jalanjäljissä niitä kunnioittaen ja arvostaen.Kuvasiko maalausten kirkas väritys myös Frida Kahlon elämänmyönteisyyttä ja iloa,vaikka kivut ja säryt rasittivat hentoa ruumista? Frida kuoli 1954 vain neljänkymmenenseitsemän vuoden iässä.Diego kolme vuotta myöhemmin.
Eilen vein sittenkin miehen ulos ja jätin imuroimisen maanantaiksi.Rannalla kaksi virolaista miestä oli vallannut kaksi penkkiä ja tyrnin alla penkillä istui pariskunta.Panin oman miehen lähelle vettä kuten tavallisestikin nenä kohti Suomenlinnaa ja rohkeasti istuuduin toisen virolaisen viereen.Kumpikin latki suomalaista Karjala-olutta.Tyhjiä tölkkejä maassa,tupakantumppeja,viron kieli kaikui äänekkäänä.Toinen oli riisunut paitansa,kropan peitti tatuoinnit.Helsingin järjestyssäännöt kieltävät virtsaamisen yleisillä paikoilla,mutta nämä kaksi heittivät vettä vain muutaman metrin päässä penkeistä.Mitä enemmän Karjalaa meni,sitä äänekkäämmiksi miehet kävivät.Puhuivat yhtenään puhelimissakin.Minulle tuli mieleen ne ajat,kun me suomalaiset matkasimme Viron taas 1991 itsenäistyttyä Tallinnaan ja käyttäydyimme juuri näin.Osat ovat näemmä vaihtuneet.
Nykyisin ei enää tarvitse hävetä suomalaisuuttaan Tallinnan kaduilla,kun meidän miehemme ovat jättäneet verkkopaitakulttuurinkin historiaan.Mitä tulee siihen,että sanotaan virolaisten jopa vihaavan meitä suomalaisia,ei pidä kaiketi sittenkään paikkaansa.Tätä mieltä oli virolainen inva-auton kuljettaja,jonka kanssa paneuduin näitä asioita syvällisesti ratkomaan.Hän kertoi "vihan" olevan samanlaista kuin virolaisten tuntema latvialaisiakin kohtaan ja suomalaisten ruotsalaisia ja heidän taas norjalaisia kohtaan.Kysymyksessä lienee siis paremminkin viha-rakkaussuhde,jossa vihalla on huomattavasti pienempi merkitys.
Naapurimaa on aina saanut tuta näitä tunteita,jotka sitten korostuvat varsinkin urheilukilpailuissa.Mikä on nähty niin monesti Suomi-Ruotsi-otteluissa,kuten viimeksi jääkiekon mm-kisoissa.Virolaisten poro-nimitys suomalaisista on myös enemmänkin lempinimi kuin haukkumanimi.Näin virolainen kuljettaja.Minä uskoin.Myönsin hänelle avoimesti,että kyllä me suomalaiset olemme käyttäytymistavoissa yhä edelleenkin jäljessä esimerkiksi juuri virolaisista.Hän hymyili leveästi,kun todistin asian sillä,että mehän kiipeilimme vielä puissa,kun Virolla oli jo yliopistonsa ja korkea sivistys.Onhan Virolla meidän kulttuuriamme paljon vanhempi kulttuuri.Tämä on totuus.
Koululaiset ovat nyt sitten vapaalla.Ylioppilaat saaneet lakkinsa.Kesä voi toden teolla alkaa.Muistan itse hyvin sen riemun,kun kesäloma koulusta alkoi.Tuntui siltä kuin olisimme olleet kuin varsat laitumella.Ei läksyjä,ei opettajia.Pelkkää auringonpaistetta ja vapautta.Aamuisin sai nukkua,tehtiin matkoja perheen kanssa,pyöräiltiin... Samoja riemuja saa kokea nykykoulainenkin.Ei se siitä muutu.Minun aikanani ei koulujen loppumista juhlittu puistoissa eikä edes Hietsussa.Itsekukin iloitsimme omalla tavallamme tykönämme suuresta joutilaisuudesta nauttien.Ilo samaa kuin nykyisinkin.
Syreenit tuoksuvat pihalla,koivut jo täydessä lehdessä peittäen näkyvistä melkein jo koko pihapiirin.Onhan partsilla mukavaa istuksia ja vain katsella kaikkea auringon helottaessa taivaalta.Ihailla pääskysten lentoa,katsella lokkien perhe-elämää katolla.Poikaset kasvavat silmissä.Levittelevät jo mitättömiä siiven tynkiään,juoksentelevat ympäriinsä,ahnehtivat vanhempien tuomia suupaloja.Maailma on niille vielä tuntematon paikka.Pian kuitenkin kaikki muuttuu kun pääsevät lentoon,ajelehtimaan ilmavirtojen mukana siivenkään värähtämättä.Näkevät paljon ja matkaavat kauaksi ennen talven tuloa.Vielä on meillä kesää kuitenkin.Vastahan se alkoi.
Surrealistinen taide on totuudellisempaa ja rehellisempää kuin olen ajatellutkaan.Se on avointa ja häpeämätöntä näyttöä taiteilijan sielunelämän tunnoista pienellä alalla,kankaalla.Yksi kuva kertoo kokonaisen kirjan mittaisen tarinan.Pidin Kahlon töistä ehkä siksikin,koska ne ovat värikkäitä kuin Meksikon historia,kulkien mayojen ja atsteekkien jalanjäljissä niitä kunnioittaen ja arvostaen.Kuvasiko maalausten kirkas väritys myös Frida Kahlon elämänmyönteisyyttä ja iloa,vaikka kivut ja säryt rasittivat hentoa ruumista? Frida kuoli 1954 vain neljänkymmenenseitsemän vuoden iässä.Diego kolme vuotta myöhemmin.
Eilen vein sittenkin miehen ulos ja jätin imuroimisen maanantaiksi.Rannalla kaksi virolaista miestä oli vallannut kaksi penkkiä ja tyrnin alla penkillä istui pariskunta.Panin oman miehen lähelle vettä kuten tavallisestikin nenä kohti Suomenlinnaa ja rohkeasti istuuduin toisen virolaisen viereen.Kumpikin latki suomalaista Karjala-olutta.Tyhjiä tölkkejä maassa,tupakantumppeja,viron kieli kaikui äänekkäänä.Toinen oli riisunut paitansa,kropan peitti tatuoinnit.Helsingin järjestyssäännöt kieltävät virtsaamisen yleisillä paikoilla,mutta nämä kaksi heittivät vettä vain muutaman metrin päässä penkeistä.Mitä enemmän Karjalaa meni,sitä äänekkäämmiksi miehet kävivät.Puhuivat yhtenään puhelimissakin.Minulle tuli mieleen ne ajat,kun me suomalaiset matkasimme Viron taas 1991 itsenäistyttyä Tallinnaan ja käyttäydyimme juuri näin.Osat ovat näemmä vaihtuneet.
Nykyisin ei enää tarvitse hävetä suomalaisuuttaan Tallinnan kaduilla,kun meidän miehemme ovat jättäneet verkkopaitakulttuurinkin historiaan.Mitä tulee siihen,että sanotaan virolaisten jopa vihaavan meitä suomalaisia,ei pidä kaiketi sittenkään paikkaansa.Tätä mieltä oli virolainen inva-auton kuljettaja,jonka kanssa paneuduin näitä asioita syvällisesti ratkomaan.Hän kertoi "vihan" olevan samanlaista kuin virolaisten tuntema latvialaisiakin kohtaan ja suomalaisten ruotsalaisia ja heidän taas norjalaisia kohtaan.Kysymyksessä lienee siis paremminkin viha-rakkaussuhde,jossa vihalla on huomattavasti pienempi merkitys.
Naapurimaa on aina saanut tuta näitä tunteita,jotka sitten korostuvat varsinkin urheilukilpailuissa.Mikä on nähty niin monesti Suomi-Ruotsi-otteluissa,kuten viimeksi jääkiekon mm-kisoissa.Virolaisten poro-nimitys suomalaisista on myös enemmänkin lempinimi kuin haukkumanimi.Näin virolainen kuljettaja.Minä uskoin.Myönsin hänelle avoimesti,että kyllä me suomalaiset olemme käyttäytymistavoissa yhä edelleenkin jäljessä esimerkiksi juuri virolaisista.Hän hymyili leveästi,kun todistin asian sillä,että mehän kiipeilimme vielä puissa,kun Virolla oli jo yliopistonsa ja korkea sivistys.Onhan Virolla meidän kulttuuriamme paljon vanhempi kulttuuri.Tämä on totuus.
Koululaiset ovat nyt sitten vapaalla.Ylioppilaat saaneet lakkinsa.Kesä voi toden teolla alkaa.Muistan itse hyvin sen riemun,kun kesäloma koulusta alkoi.Tuntui siltä kuin olisimme olleet kuin varsat laitumella.Ei läksyjä,ei opettajia.Pelkkää auringonpaistetta ja vapautta.Aamuisin sai nukkua,tehtiin matkoja perheen kanssa,pyöräiltiin... Samoja riemuja saa kokea nykykoulainenkin.Ei se siitä muutu.Minun aikanani ei koulujen loppumista juhlittu puistoissa eikä edes Hietsussa.Itsekukin iloitsimme omalla tavallamme tykönämme suuresta joutilaisuudesta nauttien.Ilo samaa kuin nykyisinkin.
Syreenit tuoksuvat pihalla,koivut jo täydessä lehdessä peittäen näkyvistä melkein jo koko pihapiirin.Onhan partsilla mukavaa istuksia ja vain katsella kaikkea auringon helottaessa taivaalta.Ihailla pääskysten lentoa,katsella lokkien perhe-elämää katolla.Poikaset kasvavat silmissä.Levittelevät jo mitättömiä siiven tynkiään,juoksentelevat ympäriinsä,ahnehtivat vanhempien tuomia suupaloja.Maailma on niille vielä tuntematon paikka.Pian kuitenkin kaikki muuttuu kun pääsevät lentoon,ajelehtimaan ilmavirtojen mukana siivenkään värähtämättä.Näkevät paljon ja matkaavat kauaksi ennen talven tuloa.Vielä on meillä kesää kuitenkin.Vastahan se alkoi.
4. kesäkuuta 2011
PUOLUSTUSVOIMAIN LIPPUJUHLAPÄIVÄNÄ
Olipas kiva ilma eilen.Vaikka tuuli oli vimmatunlaista,niin lämmin hiveli koko kroppaa ja aivan mieliksemme flaneerasimme rantaraittia.Mutta kuinka ollakaan,kun pääsimme rantaan asti,oli nurmikolle keskelle puistoaluetta parkkeerattu henkilöauto.Siellä se aivan hullussa paikassa luvattomasti seisoi.Minä soittamaan poliisille,että panevat jonkun asiaa tutkimaan.Oliko auto varastettu ja sitten sinne kätketty pois kadulla kulkijoiden silmistä? Virkavalta otti ilmoitukseni ja rekisterinumeron vastaan ja me jatkoimme matkaa.Auton myöhempiä vaiheita en tiedä.
Jaahas,nyt kerjäläiset tappelevat Helsingissä jo keskenään! Kerjuupaikoista käydään kiistaa ja niin toinen sai toisen kävelykepistä silmäkulmansa auki.Paikoista kuulemma railakkaastikin riidellään ja sitten on vielä niin,että eri osista Romaniaa tulevat romanit eivät niin vaan tulekaan toimeen keskenään.Sanansäilät viuhuu ja tässä tapauksessa myös keppi.Myös Intiassa,olen kuullut,on samanlaista kärhämää sikäläisten kerjäläisten kesken eli kateus jyllää.Neuvotaan antamaan koko kerjäläisrivistön kullekin ihmiselle lantti,muuten se yksittäinen,joka rahan saa,joutuu toisten taholta väkivallan kohteeksi.Toinen konsti on tietysti ettei anna rahaa ollenkaan kenellekään.Turisti vaan ummistamaan silmänsä kurjuudelle,joka ei siellä lopu.
Katselin eilen Juurakon Huldan tv:ssä.Aina yhtä miellyttävä kokemus,vaikka moneen kertaan nähty.Leffa on mainos siitä,mitä sitkeydellä ja lannistamattomalla opiskelulla saavutetaan.Ja vielä tuohon aikaan,kun naisen kuului ehdottomasti olla kotona palvelemassa miestä eikä suinkaan missään tapauksessa kipuamassa asemaansa parantaen yhteiskunnallisia portaita ylöspäin.Hulda onnistui.Sittenkin! Ja kaupan päälle Juurakon torpan tytöstä tuli rouva tuomarille. Hella Wuolijoki osasi tyylillä ivata 1930-luvun kapitalistista yhteiskuntaluokkaa,jossa varsinkin naisen paikka oli olla pelkkä kaunis höpsö paistatellen miehensä karriäärissä,tittelissä ja rahoissa."Sivistyksen,ja yksinomaan sivistyksen kautta hyvinvointi ja tyytyväisyys voivat levitä yhteiskunnan kaikkiin luokkiin". Näin sanoi vuonna 1925 kuollut vapaaherra,arkkitehti,senaattori ja pankinjohtaja Sebastian Gripenberg aikoinaan.
Tänään ei ulos.Ajatuksena kodin siistiminen,joka jälleen kerran on ollut vahvasti retuperällä.Ystäväpiirini naisten esimerkistä huolimatta en ole mikään siivousintoilija.Tosin eilen jutellessani puhelimessa katse osui tv-pöydän kahteen koriste-esineillä täytettyyn lasihyllyyn.Paksu pöly kaiken katteena.Hertsileijaa,en ole varmaan koko hyllystöön koskenut vuosiin! Puhelu oli lopetettava ja ryhdyttävä heti toimeen.Kymmenet tavarat pois ja kosteaa riepua käteen.Hyllyt kuin television taustakin pääsi pölyistä,jokainen mutka ja kulma.Puhkuin innosta lattian rajassa,pyyhin hellästi afrikkalaisen virtahevon selän.Asettelin kaiken paikoilleen.Tulipas hienoa jälkeä!Tänään jatkuu.Pitää takoa raudan ollessa kuuma,sanotaan.
Suomen lippu liehuu tänään lippujuhlapäivänä saloissaan. On myös marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivä.Kuin myös äitini serkun,jolle myöhemmin toivottelen hyvää tätä päivää.Lisäksi tänään paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.Ei kun päivän viettoon.
Jaahas,nyt kerjäläiset tappelevat Helsingissä jo keskenään! Kerjuupaikoista käydään kiistaa ja niin toinen sai toisen kävelykepistä silmäkulmansa auki.Paikoista kuulemma railakkaastikin riidellään ja sitten on vielä niin,että eri osista Romaniaa tulevat romanit eivät niin vaan tulekaan toimeen keskenään.Sanansäilät viuhuu ja tässä tapauksessa myös keppi.Myös Intiassa,olen kuullut,on samanlaista kärhämää sikäläisten kerjäläisten kesken eli kateus jyllää.Neuvotaan antamaan koko kerjäläisrivistön kullekin ihmiselle lantti,muuten se yksittäinen,joka rahan saa,joutuu toisten taholta väkivallan kohteeksi.Toinen konsti on tietysti ettei anna rahaa ollenkaan kenellekään.Turisti vaan ummistamaan silmänsä kurjuudelle,joka ei siellä lopu.
Katselin eilen Juurakon Huldan tv:ssä.Aina yhtä miellyttävä kokemus,vaikka moneen kertaan nähty.Leffa on mainos siitä,mitä sitkeydellä ja lannistamattomalla opiskelulla saavutetaan.Ja vielä tuohon aikaan,kun naisen kuului ehdottomasti olla kotona palvelemassa miestä eikä suinkaan missään tapauksessa kipuamassa asemaansa parantaen yhteiskunnallisia portaita ylöspäin.Hulda onnistui.Sittenkin! Ja kaupan päälle Juurakon torpan tytöstä tuli rouva tuomarille. Hella Wuolijoki osasi tyylillä ivata 1930-luvun kapitalistista yhteiskuntaluokkaa,jossa varsinkin naisen paikka oli olla pelkkä kaunis höpsö paistatellen miehensä karriäärissä,tittelissä ja rahoissa."Sivistyksen,ja yksinomaan sivistyksen kautta hyvinvointi ja tyytyväisyys voivat levitä yhteiskunnan kaikkiin luokkiin". Näin sanoi vuonna 1925 kuollut vapaaherra,arkkitehti,senaattori ja pankinjohtaja Sebastian Gripenberg aikoinaan.
Tänään ei ulos.Ajatuksena kodin siistiminen,joka jälleen kerran on ollut vahvasti retuperällä.Ystäväpiirini naisten esimerkistä huolimatta en ole mikään siivousintoilija.Tosin eilen jutellessani puhelimessa katse osui tv-pöydän kahteen koriste-esineillä täytettyyn lasihyllyyn.Paksu pöly kaiken katteena.Hertsileijaa,en ole varmaan koko hyllystöön koskenut vuosiin! Puhelu oli lopetettava ja ryhdyttävä heti toimeen.Kymmenet tavarat pois ja kosteaa riepua käteen.Hyllyt kuin television taustakin pääsi pölyistä,jokainen mutka ja kulma.Puhkuin innosta lattian rajassa,pyyhin hellästi afrikkalaisen virtahevon selän.Asettelin kaiken paikoilleen.Tulipas hienoa jälkeä!Tänään jatkuu.Pitää takoa raudan ollessa kuuma,sanotaan.
Suomen lippu liehuu tänään lippujuhlapäivänä saloissaan. On myös marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivä.Kuin myös äitini serkun,jolle myöhemmin toivottelen hyvää tätä päivää.Lisäksi tänään paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.Ei kun päivän viettoon.
3. kesäkuuta 2011
AAMUN KOITTEESSA
Heräsin varsin varhain.Pyörin hetken aikaa vuoteessa ja sitten nousin ylös.Tuuli heiluttaa puitten oksia ja piha vielä aamurauhallinen,vastikään yön jättänyt taakseen.Syreenit täydessä kukassa samoin koristeomenapuut.Kalalokilla kolme poikasta.Varoitushuudot kaikuvat pitkin päivää ihmisten liikkuessa pihalla.Ei varsinaisia hyökkäyksiä havaittu.Sitten kyllä kun poikaset alkavat tutkia ympäristöä kauempana pesältä.Kattoa riittää.Eräänä päivänä liitelevät maahan ja emot johdattavat ne rauhallisempaan paikkaan.Alkaa lento-opettelut.Ajan myötä nousevat siivilleen.Hei,me lennetään!
Tänään pitäisi silittää.Se sekä ikkunoiden peseminen ovat vaikeita asioita.Vaativat taitoa ja osaamista.Ei ole vain niin että silitysrauta kiitää silitettävän päällä ja rypytöntä tulee.Liioin ei ikkunoiden pesussa panna lasille vain pesuainetta ja pyyhkäistä pois.Tuloksena siisti viiruttomuus.No,näinhän on mainoksissa.Ikkunoiden pesun jätän,mutta silitettävä on.Jos nimittäin mielin panna miehelle kauluspaidan.Kesäkuumalla on passeli vaate,ehkä puuvillainen liivi pisteeksi iin päälle.Varsinaista kesäkuumaa tuskin saamme tänään tuntea.Tuuli reippaanoloista,joka käy kimppuun puuskittain.Hyvä pyykinkuivausilma,eikä hullumpaa purjehtijallekaan.
"En sjöman älskar havets våg,
ja vågornas brus.
När stormen skakar mast och tåg,
hör stormarnas sus!
Farväl,farväl,förtjusande mö!
Vi komma väl snart igen..."
Saksassa tiukat paikat,kun yhä etsitään,miten ja mistä tämä uusi pelottava bakteeri on tiensä sinne löytänyt.He kamppailevat siellä ja meillä yhä edelleen yritetään saada maalle hallitusta.Kansalta jo kysytään,kykeneekö Katainen hommaan.Ehkä vielä saakin tilaisuuden.Odotellaan.Onhan tätä viikkoa vielä ja ensi viikolla on taas uusi.
Polkupyörävarkaudet lisääntyneet,kuten aina pyöräilykauden tullessa täyteen vauhtiinsa.Muutama vuosi sitten tämän talon pyörävaja lukkojen takaa tyhjennettiin ja moni upouusi pyörä joutui teille tietymättömille eikä koira perään haukkunut.Hommassa piti olla jo pakettiauto avittamassa,johon saalis lastataan.Siinä kostui monen koululaisen silmänurkat,kun huomattiin menopelin kadonneen.Eikä aikuisiakaan suuremmin naurattanut.Pantiin oveen uusi lukko.Olisiko jo varkaanpitävä?
Minulta ei ole varastettu pyörää,mutta kaunis potkukelkkani löysi uuden omistajan.Asia harmittaa vieläkin! En nyt tosin kelkalla enää kulkisi,mutta olisin saattanut siitä vielä nauttia joitakin talvia lapsuudessani.Se oli siro ja sievä lakkapintainen peli ja ehkä siksi varasta kiinnostikin.Uutta en saanut,enkä edes halunnut.Olihan minulla mahakelkka.Sillä olikin huikeaa laskea joko koko Axan mäki tai omalta isolta kaltsilta alas Töölössä.Mahakelkkoja oli jokaiseen lähtöön.Pojilla oikein rattikelkat.Ei meillä ollut mitään muovin kappaleita pepun alla.Ei tainnut olla koko muoviakaan.Puhuttiin plastiikista myöhemmin.Guttaperkkakin oli jonkunlainen muovin edeltäjä.Minulla oli guttaperkasta pikkunukke.Semmoinen 7-8 cm korkuinen.Vaatteet ja kaikki.Ei kuitenkaan mikään nykyisen Barbie-nuken kaltainen,vaan tarkasti pikkutytön näköinen huolellisesti tehtyine piirteineen.Se oli tallella vielä minulla aikuisenakin.Mutta minne lie muuttojen tiimmellyksessä kadonnut.
Tämä oli tämänpäiväinen jutustelu.Hyvää aurinkoista tuulien tuivertamaa päivää.
Tänään pitäisi silittää.Se sekä ikkunoiden peseminen ovat vaikeita asioita.Vaativat taitoa ja osaamista.Ei ole vain niin että silitysrauta kiitää silitettävän päällä ja rypytöntä tulee.Liioin ei ikkunoiden pesussa panna lasille vain pesuainetta ja pyyhkäistä pois.Tuloksena siisti viiruttomuus.No,näinhän on mainoksissa.Ikkunoiden pesun jätän,mutta silitettävä on.Jos nimittäin mielin panna miehelle kauluspaidan.Kesäkuumalla on passeli vaate,ehkä puuvillainen liivi pisteeksi iin päälle.Varsinaista kesäkuumaa tuskin saamme tänään tuntea.Tuuli reippaanoloista,joka käy kimppuun puuskittain.Hyvä pyykinkuivausilma,eikä hullumpaa purjehtijallekaan.
"En sjöman älskar havets våg,
ja vågornas brus.
När stormen skakar mast och tåg,
hör stormarnas sus!
Farväl,farväl,förtjusande mö!
Vi komma väl snart igen..."
Saksassa tiukat paikat,kun yhä etsitään,miten ja mistä tämä uusi pelottava bakteeri on tiensä sinne löytänyt.He kamppailevat siellä ja meillä yhä edelleen yritetään saada maalle hallitusta.Kansalta jo kysytään,kykeneekö Katainen hommaan.Ehkä vielä saakin tilaisuuden.Odotellaan.Onhan tätä viikkoa vielä ja ensi viikolla on taas uusi.
Polkupyörävarkaudet lisääntyneet,kuten aina pyöräilykauden tullessa täyteen vauhtiinsa.Muutama vuosi sitten tämän talon pyörävaja lukkojen takaa tyhjennettiin ja moni upouusi pyörä joutui teille tietymättömille eikä koira perään haukkunut.Hommassa piti olla jo pakettiauto avittamassa,johon saalis lastataan.Siinä kostui monen koululaisen silmänurkat,kun huomattiin menopelin kadonneen.Eikä aikuisiakaan suuremmin naurattanut.Pantiin oveen uusi lukko.Olisiko jo varkaanpitävä?
Minulta ei ole varastettu pyörää,mutta kaunis potkukelkkani löysi uuden omistajan.Asia harmittaa vieläkin! En nyt tosin kelkalla enää kulkisi,mutta olisin saattanut siitä vielä nauttia joitakin talvia lapsuudessani.Se oli siro ja sievä lakkapintainen peli ja ehkä siksi varasta kiinnostikin.Uutta en saanut,enkä edes halunnut.Olihan minulla mahakelkka.Sillä olikin huikeaa laskea joko koko Axan mäki tai omalta isolta kaltsilta alas Töölössä.Mahakelkkoja oli jokaiseen lähtöön.Pojilla oikein rattikelkat.Ei meillä ollut mitään muovin kappaleita pepun alla.Ei tainnut olla koko muoviakaan.Puhuttiin plastiikista myöhemmin.Guttaperkkakin oli jonkunlainen muovin edeltäjä.Minulla oli guttaperkasta pikkunukke.Semmoinen 7-8 cm korkuinen.Vaatteet ja kaikki.Ei kuitenkaan mikään nykyisen Barbie-nuken kaltainen,vaan tarkasti pikkutytön näköinen huolellisesti tehtyine piirteineen.Se oli tallella vielä minulla aikuisenakin.Mutta minne lie muuttojen tiimmellyksessä kadonnut.
Tämä oli tämänpäiväinen jutustelu.Hyvää aurinkoista tuulien tuivertamaa päivää.
2. kesäkuuta 2011
HELATORSTAIN HELKYNTÄÄ
Varikset terrorisoivat ohikulkijoita Säätytalon nurkilla.Poikashoito linnuilla on saanut aikaan aggressiivisen käytöksen.Hoivavaisto jyllää.Muutkin kuin linnut käyvät kimppuun.Ben Zyskowiczia oli häiritty eilen hänen kulkiessaan Kimmo Sasin kanssa Espaa pitkin.Mieshenkilö oli nimitellyt ja yrittänyt lyödä.Ei ihme,että eduskunnan väkeä on kehoitettu käyttämään taksia.Hallitusneuvottelut eivät oikein suju.Saas nähdä mitä siitä tulee ja tuleeko ylipäätään.Näyttöä pitäisi jo olla.Sisustusarkkitehti Jouni Leinon vihreät Helsinki-valtaistuimet ovat saaneet tuta kovia Hakaniemessä.Muutama näistä kovinkin raskaista kaupungin Oon kaupungissa-taidetapahtumaan liittyvistä tuoleista paiskattiin mereen.
Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa? Olemmeko ihan oikeasti toisista jälkeen jäänyttä junttikansaa,jolla on hillitön halu rikkoa ja hävittää yhteistä ja toisen omaisuutta ja hyökätä syyttä ihmisten kimppuun? Minulle on turha joka käänteessä toistaa "nuorison voivan huonosti". Se on suomalaisessa luonteessa.Me olemme kummallisia. Että tämmöisiä uutisia heti aamutuimaan tänään helatorstaina.
Seiska-lehti tipautti näytenumeron postiluukusta.Kertovat,että tulen saamaan mahtavan Seiskan tarjouksen lähipäivinä ja että minun pitää tarkkailla postiani.Luultavasti en tarkkaile sen kummemmin kuin ennenkään ja mainokset yleensä panen tutkimatta paperinkeräykseen.Paitsi eilen tämän Seiskan.Päätin perehtyä lehteen.
Anneli Auer,mahdollinen murhaaja,penää korvauksia kärsimästään henkisestä ja muustakin kidutuksesta.Matti Nykänen voi huonosti ex-vaimostaan ja Ruotsin kuningas on myös aiheena lehdessä viimeaikaisten oletettujen skandaalien valossa.Sitten näytetään Beberly Hilssistä,miten Hilton-suvun miljonäärit asuvat.Ihan hienosti asuvat.Rahalla saa ja hevosella pääsee.Koko aukeama on myös tarinaa siitä,miten erään Markuksen selän välilevy on repeytynyt.Vaikka tämä on tietysti ikävä juttu,niin koko aukeama! Ketä suoraan kysyttynä nämä asiat kiinnostavat? Lehdessä kuva kuvan perään,präntti alla. Onko tärkeää tietää,mikä amuletti on Michael Jacksonin lasten kaulassa? Amuletista oli lähikuva! Pohditaan sitäkin,kuinka erään miespuolisen näyttelijän musta silmä on niin pian kadonnut.Kun muilla,jotka ovat kävelleet kaapin ovea päin,sen paraneminen kestää paljon kauemmin. So what!!! Ainoa,mitä tarkemmin lehdessä katselin,oli vanhan ystäväni vuosikymmenten takaa Pirjo Bergströmin hautajaisista kuvia.Pirjon poislähdöstä tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.No,jos mahdollista,on hän nyt Matin luona.
Seiska kertoo olevansa Suomen suurin viikkolehti 211 707 levikillään.Perustettu vuonna 1992. No,ilmeisesti kansa kaipaa sensaatioita,skandaaleja,toisten ihmisten rääpimistä ja merkityksellistä tietämistä vastoinkäymisistä ja nimenomaan niistä.Nyt tutustuttuani lähemmin Seiskaan,täytyy tunnustaa,että luen Suomen Kuvalehteä mieluummin.
Seiskan ohella tuli postiluukusta myös Helsinki-info.Siinä sanotaan "perinteiseen helsinkiläiseen kaupunkikuvaan kuuluvat puistosyreeni ja koivunjalkapenkki".Allekirjoitan tämän.Koivunjalkapenkkejä on enää harvassa puistossa jos ollenkaan.Ruskehtavia ja koristeellisia on Espan puistossa,vaikka senkin miljööseen mielestäni sopisivat koivuaiheiset hyvin.Yleensä penkit ovat hiukan kolhon näköisiä maahan juntattuja istuimia,joihin ei voi edes piirrellä,kun ovat joskus rautaristikoista tehtyjä.Jos olisivat kauniita ja irtonaisia,lähtisivät kävelemään,kuten eräänä vuonna meidänkin pihalta.Sitten hankittiin niitä rumia.Pihasyreenistä puheenollen,mehän tiedämme sen rantautuneen Suomeen Suomenlinnan kautta joskus 1700-luvulla.Se on Helsingin nimikkokukka.Mahtaako kovin moni tietää sitäkään,että täällä on 36 erilajista poppelia? En minä ainakaan,mutta Helsinki-info tiesi kertoa. Lehti on pullollaan helsinkiläisiä kesätapahtumia,joista olen aiemmin tarinoinut ja jonne aion miehen kanssa.Selvä kuin pläkki.Virka Galleriassa 1930-luvun Helsinkiä-näyttely.Sederholmin talossa Café Olsonissa kahvittelua tarjoomuksineen maamme ensimmäisen kotitalousopettajan tapaan.Espan lavalla toinen toisensa perään tapahtumia.Eritoten 12.6 Helsinki-päivänä,jolloin koko puisto pukeutuu syntymäpäivätytön 461v onneksi.
Mansikoita! Ostin eilen monta litraa.Niitä on jokaiseen lähtöön.Uskaltauduin espanjalaisia hankkimaan,kun heidän kurkuissaankaan ei nyt yhtäkaikki vikaa ole.EHEC-bakteeri aiheuttanut kuolemantapauksia ja toista tuhatta sairastunutta eritoten Saksassa.Kuumeisesti yritetään jäljittää paholaista. Miten olisi jonkunlaisen tahallisen saastuttamisen laita? Toivotaan että selviää.Meillä eletään ilman paniikkia ja syödään mansikoita.Saas nähdä,viitsinkö lähteä tänään miehen kanssa ulos.Ihan kuin laiskamato olisi asettunut minuun.Eilen olimme monta tuntia kaupungilla.Apteekista lisää soppapusseja.Kun edelleen olen sisäistynyt asiaan.
Mukavaa Helatorstaita.
Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa? Olemmeko ihan oikeasti toisista jälkeen jäänyttä junttikansaa,jolla on hillitön halu rikkoa ja hävittää yhteistä ja toisen omaisuutta ja hyökätä syyttä ihmisten kimppuun? Minulle on turha joka käänteessä toistaa "nuorison voivan huonosti". Se on suomalaisessa luonteessa.Me olemme kummallisia. Että tämmöisiä uutisia heti aamutuimaan tänään helatorstaina.
Seiska-lehti tipautti näytenumeron postiluukusta.Kertovat,että tulen saamaan mahtavan Seiskan tarjouksen lähipäivinä ja että minun pitää tarkkailla postiani.Luultavasti en tarkkaile sen kummemmin kuin ennenkään ja mainokset yleensä panen tutkimatta paperinkeräykseen.Paitsi eilen tämän Seiskan.Päätin perehtyä lehteen.
Anneli Auer,mahdollinen murhaaja,penää korvauksia kärsimästään henkisestä ja muustakin kidutuksesta.Matti Nykänen voi huonosti ex-vaimostaan ja Ruotsin kuningas on myös aiheena lehdessä viimeaikaisten oletettujen skandaalien valossa.Sitten näytetään Beberly Hilssistä,miten Hilton-suvun miljonäärit asuvat.Ihan hienosti asuvat.Rahalla saa ja hevosella pääsee.Koko aukeama on myös tarinaa siitä,miten erään Markuksen selän välilevy on repeytynyt.Vaikka tämä on tietysti ikävä juttu,niin koko aukeama! Ketä suoraan kysyttynä nämä asiat kiinnostavat? Lehdessä kuva kuvan perään,präntti alla. Onko tärkeää tietää,mikä amuletti on Michael Jacksonin lasten kaulassa? Amuletista oli lähikuva! Pohditaan sitäkin,kuinka erään miespuolisen näyttelijän musta silmä on niin pian kadonnut.Kun muilla,jotka ovat kävelleet kaapin ovea päin,sen paraneminen kestää paljon kauemmin. So what!!! Ainoa,mitä tarkemmin lehdessä katselin,oli vanhan ystäväni vuosikymmenten takaa Pirjo Bergströmin hautajaisista kuvia.Pirjon poislähdöstä tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.No,jos mahdollista,on hän nyt Matin luona.
Seiska kertoo olevansa Suomen suurin viikkolehti 211 707 levikillään.Perustettu vuonna 1992. No,ilmeisesti kansa kaipaa sensaatioita,skandaaleja,toisten ihmisten rääpimistä ja merkityksellistä tietämistä vastoinkäymisistä ja nimenomaan niistä.Nyt tutustuttuani lähemmin Seiskaan,täytyy tunnustaa,että luen Suomen Kuvalehteä mieluummin.
Seiskan ohella tuli postiluukusta myös Helsinki-info.Siinä sanotaan "perinteiseen helsinkiläiseen kaupunkikuvaan kuuluvat puistosyreeni ja koivunjalkapenkki".Allekirjoitan tämän.Koivunjalkapenkkejä on enää harvassa puistossa jos ollenkaan.Ruskehtavia ja koristeellisia on Espan puistossa,vaikka senkin miljööseen mielestäni sopisivat koivuaiheiset hyvin.Yleensä penkit ovat hiukan kolhon näköisiä maahan juntattuja istuimia,joihin ei voi edes piirrellä,kun ovat joskus rautaristikoista tehtyjä.Jos olisivat kauniita ja irtonaisia,lähtisivät kävelemään,kuten eräänä vuonna meidänkin pihalta.Sitten hankittiin niitä rumia.Pihasyreenistä puheenollen,mehän tiedämme sen rantautuneen Suomeen Suomenlinnan kautta joskus 1700-luvulla.Se on Helsingin nimikkokukka.Mahtaako kovin moni tietää sitäkään,että täällä on 36 erilajista poppelia? En minä ainakaan,mutta Helsinki-info tiesi kertoa. Lehti on pullollaan helsinkiläisiä kesätapahtumia,joista olen aiemmin tarinoinut ja jonne aion miehen kanssa.Selvä kuin pläkki.Virka Galleriassa 1930-luvun Helsinkiä-näyttely.Sederholmin talossa Café Olsonissa kahvittelua tarjoomuksineen maamme ensimmäisen kotitalousopettajan tapaan.Espan lavalla toinen toisensa perään tapahtumia.Eritoten 12.6 Helsinki-päivänä,jolloin koko puisto pukeutuu syntymäpäivätytön 461v onneksi.
Mansikoita! Ostin eilen monta litraa.Niitä on jokaiseen lähtöön.Uskaltauduin espanjalaisia hankkimaan,kun heidän kurkuissaankaan ei nyt yhtäkaikki vikaa ole.EHEC-bakteeri aiheuttanut kuolemantapauksia ja toista tuhatta sairastunutta eritoten Saksassa.Kuumeisesti yritetään jäljittää paholaista. Miten olisi jonkunlaisen tahallisen saastuttamisen laita? Toivotaan että selviää.Meillä eletään ilman paniikkia ja syödään mansikoita.Saas nähdä,viitsinkö lähteä tänään miehen kanssa ulos.Ihan kuin laiskamato olisi asettunut minuun.Eilen olimme monta tuntia kaupungilla.Apteekista lisää soppapusseja.Kun edelleen olen sisäistynyt asiaan.
Mukavaa Helatorstaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)