Tätä 9.10.2010-päivää vielä tovi ja sitten seuraavaan.E. tuli vieraakseni ja me halattiin.En edes muista,koska olemme viimeksi oikein tavanneet.Muisteltiin naapuriaikoja,kerrottiin ulkomaan matkoista,juotiin kahvia ja syötiin E:n tuomaa omenapiirakkaa ja suussa sulavia pullia.Toi omenia puutarhastaan ja omenamehua ja -sosetta omista omenoista.Niin ja yleisliinan Keniasta! Voi käyttää vaikka pöydällä.Kerjäämisestä olimme samaa mieltä kuin myös siitä,mitenkä huimasti maailma on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa,eikä välttämättä parempaan suuntaan.Eikä tämä ollut mitään haikailua entisten aikojen perään,vaan kylmä totuus.Me ihmiset olemme yksinkertaisesti muuttuneet maailman joka kolkalla.No,emme me näistä paineita ottaneet,puhuimme mukaviakin.Hyvästellessämme päätimme olla useammin yhteydessä.Tätä toivon koko sydämestäni.Vaikka E.ei ole vanhimpia ystäviäni,on hän kuitenkin ollut ystävä jo ainakin runsaat parikymmentä vuotta.Ja senhän me tiedämme kaikki,että ystäviä ei ole milloinkaan liikaa.
Alexander Stubb ei anna siunaustaan mahdolliselle laille,joka kieltäisi maassamme kerjäämisen.Sanoo ettei se auta itse asiaa,vaan EU:n pitäisi puuttua tähän koko Eurooppaa koskevaan ongelmaan.Romaneja autettaisiin taloudellisesti eikä koulutustakaan unohdettaisi.Eli tukemista kieltojen tilalle.Nämä maat,joista romanit ovat lähteneet vaeltamaan kerjuupussinsa kanssa,saisivat tulla mukaan hankkeeseen ja hiukan välittää omista kansalaisistaan eikä sysiä heitä muitten maitten kontolle ympäriämpäri Eurooppaa.Ihan hyviä ideoita,jos niillä nämä ihmiset saadaan pois kaduiltamme parempaan elämään vaikka esimerkiksi omissa maissaan. Jostain luin EU:n kyllä lotkauttaneen korvaansa asialle,mutta päästäänkö puusta pitkään,onkin jo toinen juttu.Silti toivon,että Suomessa tämä kerjäämisen kieltävä laki tulisi voimaan nyt ensialkuun ainakin ja sitten katsotaan.
Minullapa on valkoisia ruusuja maljakossa.Kun katselen kimppuani tulee mieleen Louis Jourdanin konserttipianistiosa ikivanhassa elokuvassa Kirje tuntemattomalta naiselta,joka vaatii paljon paperinenäliinoja kyynelten kuivaamiseksi.Se kun on niin romanttinen,haikea ja traagisloppuinen leffa.Siinähän Joan Fontaine on pikkutytöstä asti kuolettavasti rakastunut pianistinaapuriinsa ja naiseksi vartuttuaan heidän elämänsä nivoutuu hetkeksi yhteen.
Jourdanilla on vain hiton huono muisti,eikä myöhemmin enää tunne naista ollenkaan.Nuuhkaisee vain puolittain välinpitämättömänä hänen lähettämiään valkoisia ruusuja.Lopussa muistaa lukiessaan Joanilta saamaansa kirjettä,mutta liian myöhään.Kirjeen ja ruusujen lähettäjä on kuollut kuten yhteinen lapsikin,josta pianisti ei tiennyt mitään.Samasta aiheesta tehtiin Suomessakin leffa ja siinä rakkauden kanssa läträilee Ansa Ikonen ja Tauno Palo.Minun ruusujani ei ole kukaan lähettänyt,vaan ovat itseostettuja,mutta takuulla yhtä kauniita kuin olisivat tulisen rakkauden saattelemana saatuja.
No nyt on Suomen Turku päässyt maailmankartalle itsensä The New York Timesin toimittamana.Ensi vuonna sitä ollaan kulttuuripääkaupunki Tallinnan ohella ja pitäähän ihmisille kertoa minkälaista Turussa on.Ja on hienoa ja kaunista kaikkine nähtävyyksineen ja jokineen.Toimittaja ei ole unohtanut sitäkään,että kun Turku oli Suomen pääkaupunki,niin Helsingissä oltiin melkein vielä puussa.Jos oltiin maassa,niin kyläpahasessa elettiin yksinkertaista elämää ja turkulaiset opiskelivat jo täyttä häkää yliopistossa ja osoittivat kaikinpuolista korkeaa sivistystä.Sitä todisti jo sekin,että piispalla oli istuimensa Aurajoen varressa.Hyvä se on toimittajan kertoa asiat kuin ne ovat,kunhan loppu on oikein,ettei Turku enää ole Suomen pääkaupunki.Vaan se on tämä entinen kyläpahanen paisuneena näyttäväksi stadiksi,jossa vallan passaa poiketa.
9. lokakuuta 2010
8. lokakuuta 2010
ROMANEISTA OMENIIN
En voi taaskaan olla sivuamatta HS:n nettiuutisten kirjoitusta,jossa kerrotaan Romanian romanien varkauksista.Kesä 2010 oli näillä ihmisillä kiireistä aikaa ja anastettua tavaraa kertyi Espoossa olevaan kätköpaikkaan peräti 46 500 euron verran.Varkaat väittävät tulleensa Suomeen työnhakuun! Uskokoon ken voi. No,ja kun ei töitä "löytynyt" alettiin varashommiin.Tarkoitus oli kuljettaa tavarat Romaniaan,mutta Suomen virkavalta puuttuikin peliin ja nyt varkaat odottavat oikeudenkäyntiä ja toivon mukaan saavat myös rangaistuksen.
Pieneen päähäni ei mahdu se kielteinen asenne,mikä nyt on ilmennyt sitä mahdollista lakia vastaan,joka lopettaisi kerjäämisen julkisilla paikoilla sekä leiriytymisen luvattomiin paikkoihin.Enkä suurin surminkaan usko kenenkään lakiehdotusta ajavan ajattelevan sen kohdistuvan juuri romaneihin rotunsa vuoksi.Samanlaisen lakiehdotuksen ja "kansanliikkeen" saisi aikaan myös,jos kerjääjät olisivat mistä muusta maasta tahansa,minkä värisiä tahansa ja käytöksellään aiheuttaisivat häirintää ja toimisivat meidän laeistamme piittaamatta. Eikö näin ole?
Ovatko lakia vastustavat todella niin sinisilmäisiä,etteivät näe karua totuutta? Vai haluavatko he vain yleensä jarruttaa viittaamalla ihmisoikeuksiin ja vapaaseen liikkuvuuteen maasta toiseen Schengen-sopimuksen mukaisesti? He myös puhuvat kuulleessaan näistä rosvoiluista niiden olevan yksittäisiä tapauksia eikä niitä saa yleistää. Eivät usko,vaikka rikostilastot rumenevat romanien ilmestyttyä maahamme ja heidät on tavattu rysän päältä todistettavasti.He väittävät,että ongelma ei poistu uudella lailla.Mutta onko Suomen asia se,että Romanian romaneja kohdellaan omassa maassaan kaltoin? Ei meidänkään yhteiskunnan ulkopuolelle jääneille suomalaisille heru apua muista maista.Vai heruuko? Mikä näitä varkaiden ja rosvojen puolustajia oikein vaivaa? Osa vinkuu "todellisesta köyhyydestä",joka sekin on puppua.Jos on oikeasti köyhä,ei ole rahaa matkustaa Suomeen asti.Toisaalta alkaa olla maista tiukkaa,kun monissa kerjääminen on kielletty huvi ja romanit ovat vahvasti näistä aioista tietoisia.Heidän kerjäläisjärjestönsä johtohenkilöt organisoivat asiat ja ovat ehkä nyt kylmä rinki takapuolen ympärillä,jos Suomestakin tienistit loppuvat.Jumala suokoon,että niin tapahtuu!
"Sivuamisesta" tulikin pitkähkö,mutta nyt muihin asioihin. Saamme vieraan huomenna.Sanon häntä tässä vain E:ksi.Häntä on tahdottu vierailemaan kotiimme jo pitkään,etten sanoisi monet vuodet ja sanonkin.Kutsuminen on vain syystä taikka toisesta jäänyt.Nyt se tapahtui ja huomenna on H-hetki.Tämä tietää,että jo kauan suunnitelmissa ollut imuroiminen on tänään totisinta totta.Tarjoomisiin ei tarvitse enempää puuttua,sillä E. on kuulemma paistanut omenapiirakan ja tuo lämpimäiset tullessaan. Omenatkin omasta puusta.On muhkea puutarha pihapiirissä.Tänä vuonna on monella omenapuutarhurilla ollut miettimistä,miten päästä hedelmistä eroon. E. teki niin,että pani kadun varteen laatikollisen ja lapun,jossa kehoitetaan ottamaan.Näin on tehnyt moni muukin.Omanasadon runsaus näkyy niin kauppojen kuin torien myyntipöydillä.Eikä mikään voitakaan punaisen kaneliomenan tuoksua ja makua! Meillä oli kerran,asuimme E:n naapurissa, komea antonovkapuu pihalla.Niinä vuosina ei meiltä omenasose ollut puuttuman.Tehtailin heti hedelmien kypsyttyä,enkä valehtele,jos kerron,että nautin sekä tekemisestä että tuloksesta.Oi niitä aikoja!
Ei kun imuroimaan!
Pieneen päähäni ei mahdu se kielteinen asenne,mikä nyt on ilmennyt sitä mahdollista lakia vastaan,joka lopettaisi kerjäämisen julkisilla paikoilla sekä leiriytymisen luvattomiin paikkoihin.Enkä suurin surminkaan usko kenenkään lakiehdotusta ajavan ajattelevan sen kohdistuvan juuri romaneihin rotunsa vuoksi.Samanlaisen lakiehdotuksen ja "kansanliikkeen" saisi aikaan myös,jos kerjääjät olisivat mistä muusta maasta tahansa,minkä värisiä tahansa ja käytöksellään aiheuttaisivat häirintää ja toimisivat meidän laeistamme piittaamatta. Eikö näin ole?
Ovatko lakia vastustavat todella niin sinisilmäisiä,etteivät näe karua totuutta? Vai haluavatko he vain yleensä jarruttaa viittaamalla ihmisoikeuksiin ja vapaaseen liikkuvuuteen maasta toiseen Schengen-sopimuksen mukaisesti? He myös puhuvat kuulleessaan näistä rosvoiluista niiden olevan yksittäisiä tapauksia eikä niitä saa yleistää. Eivät usko,vaikka rikostilastot rumenevat romanien ilmestyttyä maahamme ja heidät on tavattu rysän päältä todistettavasti.He väittävät,että ongelma ei poistu uudella lailla.Mutta onko Suomen asia se,että Romanian romaneja kohdellaan omassa maassaan kaltoin? Ei meidänkään yhteiskunnan ulkopuolelle jääneille suomalaisille heru apua muista maista.Vai heruuko? Mikä näitä varkaiden ja rosvojen puolustajia oikein vaivaa? Osa vinkuu "todellisesta köyhyydestä",joka sekin on puppua.Jos on oikeasti köyhä,ei ole rahaa matkustaa Suomeen asti.Toisaalta alkaa olla maista tiukkaa,kun monissa kerjääminen on kielletty huvi ja romanit ovat vahvasti näistä aioista tietoisia.Heidän kerjäläisjärjestönsä johtohenkilöt organisoivat asiat ja ovat ehkä nyt kylmä rinki takapuolen ympärillä,jos Suomestakin tienistit loppuvat.Jumala suokoon,että niin tapahtuu!
"Sivuamisesta" tulikin pitkähkö,mutta nyt muihin asioihin. Saamme vieraan huomenna.Sanon häntä tässä vain E:ksi.Häntä on tahdottu vierailemaan kotiimme jo pitkään,etten sanoisi monet vuodet ja sanonkin.Kutsuminen on vain syystä taikka toisesta jäänyt.Nyt se tapahtui ja huomenna on H-hetki.Tämä tietää,että jo kauan suunnitelmissa ollut imuroiminen on tänään totisinta totta.Tarjoomisiin ei tarvitse enempää puuttua,sillä E. on kuulemma paistanut omenapiirakan ja tuo lämpimäiset tullessaan. Omenatkin omasta puusta.On muhkea puutarha pihapiirissä.Tänä vuonna on monella omenapuutarhurilla ollut miettimistä,miten päästä hedelmistä eroon. E. teki niin,että pani kadun varteen laatikollisen ja lapun,jossa kehoitetaan ottamaan.Näin on tehnyt moni muukin.Omanasadon runsaus näkyy niin kauppojen kuin torien myyntipöydillä.Eikä mikään voitakaan punaisen kaneliomenan tuoksua ja makua! Meillä oli kerran,asuimme E:n naapurissa, komea antonovkapuu pihalla.Niinä vuosina ei meiltä omenasose ollut puuttuman.Tehtailin heti hedelmien kypsyttyä,enkä valehtele,jos kerron,että nautin sekä tekemisestä että tuloksesta.Oi niitä aikoja!
Ei kun imuroimaan!
7. lokakuuta 2010
HÄRKÄTAISTELUA JA HISSIAJELUA
Nyt me tiedämme,ken on vaikutusvaltaisin nainen maailmassa! No,sehän on USAn presidentin vaimo Michelle Obama tietysti! Tohtori Pentti Arajärven vaimo on sijalla 62. Tämmöisen listauksen tekee Forbes-lehti vuosittain.Sisäistäkäämme nämä tärkiät tiedot.
Itse olen kiinnostuneempi siitä,että Espanjan senaatti suuressa viisaudessaan ei äänestänyt härkätaisteluja maan kulttuuriperintöjen joukkoon.Onhan se silkkaa eläinrääkkäystä.Livenä en ole nähnyt,mutta Espanjan televisio suoltaa taisteluita ja onhan niitä nähty meilläkin kuvaruudussa.Elokuvia tehty häräntappajasankareista,romaaneja ja elämäkertoja torerojen uljuudesta kuin myös selonteot "kuoleman kolmanneksen" huipennuksesta,jossa taistelijalla on vain punainen "muleta" ja miekka,jolla tekee loppusilauksen.Muletan tehtävä tässä ikävässä loppunäytöksessä on saada härkä hyökkäämään,jolloin miekka tekee tehtävänsä.Tätä sanotaan "vastaanottamiseksi".Toinen tapa on se,että eläin vain seisoo ja sen liikahtaessa matadori lennähtää sen kimppuun.Tämä on tavallisin tapa,"volapié".Tähän muleta-jaksoon päättyy koko "corrida".
Iso osa espanjalaisista ei nykyisin enää hyväksy härkätaisteluita ja minä olen täsmälleen samaa mieltä.Härkä ei aina välttämättä edes kuole,vaan se kiskotaan henkitoreissaan kentältä.On maita,jossa härkätaisteluita harrastetaan myös,mutta eläin jätetään henkiin.En tiedä,onko se eettisesti sen hyväksyttävämpää.Hirmuista kidutusta silti.Olen toki käynyt härkätaisteluareenalla,kuten moni muukin turisti Espanjassa ollessaan.Seisoin ja katselin tyhjää areenaa ja näin kaiken mielikuvituksen silmin.Ei tuntunut hyvältä.Kuulin kansan huutavan ja nauttivan näkemästään.Picadorien ja banderillorien työskentelystä keihäineen,toppa-asuisista hevosista ja loppunäytöksestä,jossa espada eli matadori riistää hengen härältä.Alun alkaen areenalla kaikki olivat jalkaisin.Hevosten mukaan tuleminen nimesi lajin "uudemman ajan härkätaisteluksi".Olenkohan oikeassa,jos väitän uudistuksen isäksi Francesco Romeroa 1700-luvulla?
En usko härkätaisteluiden koskaan Espanjan mantereella kokonaan loppuvan.Jos laki tulee kieltämään,taistellaan laittomasti,kuten monissa maissa kukko- ja koiratappeluitakin järjestetään.Se osa espanjalaisista,joka hyväksyy härkätaistelut,tulee henkeen ja vereen asti puolustamaan lajia.Se on syvällä espanjalaisuudessa,juuret aikojen takana jossain 1000-luvulla,nämä näytökset,jotka alkavat aina tasan viideltä iltapäivällä "a las cinco de la tarde".
Sofi Oksanen on vastatuulessa Puhdistuksensa kanssa Virossa. "Kansallissankaruus" karisee Postimees-lehden Vuoden henkilön tittelistä ja Viron presidentin antamasta kunniamerkistä huolimatta.Toimittaja Piret Tali väittää Puhdistuksen lisäävän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa eikä suinkaan päinvastoin. Puhdistusta en ole lukenut,yrittänyt kuunnella äänikirjana kyllä.Ei onnistunut.Siispä pidän suuni kiinni kirjan sisällyksestä,kun en asiaa tunne.Mainosta kirjailija on teokselleen saanut,on kritiikki sitten myönteistä tai kielteistä.Teatteritkin kiinnostuivat.Kiinnostusta lisäämässä Sofi Oksasen olemus,joka on kaukana tavanomaisen kirjailijan olennosta.Eipä jää huomiotta.
Kuvaus vielä tähän loppuun Hullujen Päivien hissiajelusta Stockmannilla.Arvata saattaa,että hissit tupaten täynnä ja liikenteessä oli muitakin pyörätuolia,oli lastenvaunuja ja rollaattoreita.Olimme hississä seuranamme yhdet lastenvaunut ja ehkä ihmisiä yli sallitun painomääränkin.Hissin pysähdyttyä kerrokseen sinne tunki nainen,joka oli muodoltaan valtava.Ei sanonut mitään.Ilme kertoi päättäväisyydestä ja hän änkeytyi sisään massansa voimalla.Jäin hänen sekä pyörätuolin väliin ja olimme jumissa.Rouva ei enää päässyt eteen-eikä taaksepäin,hissi ei lähtenyt liikkeelle,kun rouvaa oli osa ulkopuolella.Hän veti henkeä,työntyi väkisin ohitseni pienen pieneen rakoon,joka vielä hississä oli.Rouva alkoi marmattaa,miksi kukaan ei tehnyt hänelle tilaa tulemalla esimerkiksi ulos (???).Kukaan ei vastannut.Hissi oli päättänyt kuitenkin lähteä liikkeelle lastinsa kanssa ja olin kuulevinani sen uumenista kuilussa jonkunlaisen valituksen.Me poistuimme ensimmäiseksi ja näin,mitenkä hissiin tunkeutui väkeä ikään kuin se olisi maailman viimeisin hissiajelu ja mukaan pitää päästä keinolla millä tahansa. Hyvä Luoja,ajattelin ja aloin soittaa meille kyytiä kotiin.
Itse olen kiinnostuneempi siitä,että Espanjan senaatti suuressa viisaudessaan ei äänestänyt härkätaisteluja maan kulttuuriperintöjen joukkoon.Onhan se silkkaa eläinrääkkäystä.Livenä en ole nähnyt,mutta Espanjan televisio suoltaa taisteluita ja onhan niitä nähty meilläkin kuvaruudussa.Elokuvia tehty häräntappajasankareista,romaaneja ja elämäkertoja torerojen uljuudesta kuin myös selonteot "kuoleman kolmanneksen" huipennuksesta,jossa taistelijalla on vain punainen "muleta" ja miekka,jolla tekee loppusilauksen.Muletan tehtävä tässä ikävässä loppunäytöksessä on saada härkä hyökkäämään,jolloin miekka tekee tehtävänsä.Tätä sanotaan "vastaanottamiseksi".Toinen tapa on se,että eläin vain seisoo ja sen liikahtaessa matadori lennähtää sen kimppuun.Tämä on tavallisin tapa,"volapié".Tähän muleta-jaksoon päättyy koko "corrida".
Iso osa espanjalaisista ei nykyisin enää hyväksy härkätaisteluita ja minä olen täsmälleen samaa mieltä.Härkä ei aina välttämättä edes kuole,vaan se kiskotaan henkitoreissaan kentältä.On maita,jossa härkätaisteluita harrastetaan myös,mutta eläin jätetään henkiin.En tiedä,onko se eettisesti sen hyväksyttävämpää.Hirmuista kidutusta silti.Olen toki käynyt härkätaisteluareenalla,kuten moni muukin turisti Espanjassa ollessaan.Seisoin ja katselin tyhjää areenaa ja näin kaiken mielikuvituksen silmin.Ei tuntunut hyvältä.Kuulin kansan huutavan ja nauttivan näkemästään.Picadorien ja banderillorien työskentelystä keihäineen,toppa-asuisista hevosista ja loppunäytöksestä,jossa espada eli matadori riistää hengen härältä.Alun alkaen areenalla kaikki olivat jalkaisin.Hevosten mukaan tuleminen nimesi lajin "uudemman ajan härkätaisteluksi".Olenkohan oikeassa,jos väitän uudistuksen isäksi Francesco Romeroa 1700-luvulla?
En usko härkätaisteluiden koskaan Espanjan mantereella kokonaan loppuvan.Jos laki tulee kieltämään,taistellaan laittomasti,kuten monissa maissa kukko- ja koiratappeluitakin järjestetään.Se osa espanjalaisista,joka hyväksyy härkätaistelut,tulee henkeen ja vereen asti puolustamaan lajia.Se on syvällä espanjalaisuudessa,juuret aikojen takana jossain 1000-luvulla,nämä näytökset,jotka alkavat aina tasan viideltä iltapäivällä "a las cinco de la tarde".
Sofi Oksanen on vastatuulessa Puhdistuksensa kanssa Virossa. "Kansallissankaruus" karisee Postimees-lehden Vuoden henkilön tittelistä ja Viron presidentin antamasta kunniamerkistä huolimatta.Toimittaja Piret Tali väittää Puhdistuksen lisäävän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa eikä suinkaan päinvastoin. Puhdistusta en ole lukenut,yrittänyt kuunnella äänikirjana kyllä.Ei onnistunut.Siispä pidän suuni kiinni kirjan sisällyksestä,kun en asiaa tunne.Mainosta kirjailija on teokselleen saanut,on kritiikki sitten myönteistä tai kielteistä.Teatteritkin kiinnostuivat.Kiinnostusta lisäämässä Sofi Oksasen olemus,joka on kaukana tavanomaisen kirjailijan olennosta.Eipä jää huomiotta.
Kuvaus vielä tähän loppuun Hullujen Päivien hissiajelusta Stockmannilla.Arvata saattaa,että hissit tupaten täynnä ja liikenteessä oli muitakin pyörätuolia,oli lastenvaunuja ja rollaattoreita.Olimme hississä seuranamme yhdet lastenvaunut ja ehkä ihmisiä yli sallitun painomääränkin.Hissin pysähdyttyä kerrokseen sinne tunki nainen,joka oli muodoltaan valtava.Ei sanonut mitään.Ilme kertoi päättäväisyydestä ja hän änkeytyi sisään massansa voimalla.Jäin hänen sekä pyörätuolin väliin ja olimme jumissa.Rouva ei enää päässyt eteen-eikä taaksepäin,hissi ei lähtenyt liikkeelle,kun rouvaa oli osa ulkopuolella.Hän veti henkeä,työntyi väkisin ohitseni pienen pieneen rakoon,joka vielä hississä oli.Rouva alkoi marmattaa,miksi kukaan ei tehnyt hänelle tilaa tulemalla esimerkiksi ulos (???).Kukaan ei vastannut.Hissi oli päättänyt kuitenkin lähteä liikkeelle lastinsa kanssa ja olin kuulevinani sen uumenista kuilussa jonkunlaisen valituksen.Me poistuimme ensimmäiseksi ja näin,mitenkä hissiin tunkeutui väkeä ikään kuin se olisi maailman viimeisin hissiajelu ja mukaan pitää päästä keinolla millä tahansa. Hyvä Luoja,ajattelin ja aloin soittaa meille kyytiä kotiin.
5. lokakuuta 2010
KUUROUTTA JA KIHTIÄ
Miehestä tuli kuuro.Tai oikeammin kuulosta tuli valikoiva.Esimerkiksi "mennään suihkuun" kaikuu kirjamellisesti kuuroille korville,kun taas "syömään" saa oitis liikettä aikaan.Tämä ilmiö tupsahtaa aina kotielämäämme silloin tällöin.Pitkään jatkuessa häiritsee ainakin minua.Aavistelin vaivan olevan joko todellisen jollain tapaa ja silloin olisi vahaa tulppana kuuloelimessä tai "kuurous" on jonkunlainen protesti.Varasin lääkäriltä ajan.Samalta Mehiläisen komistukselta,joka läpäisi ensikäynnillämme tarkan seulani,jossa lääkärin ammattitaitoa ja myötäelämisen määrää mitataan.Laitteet esiin ja korvia katsastamaan sisäpuolelta. Vahaa toisessa,sanoi lääkäri.Alettiin poistaa miehen vikuroidessa ja voihkiessa ja minun pitäessä kaksin käsin päätä paikoillaan siinä onnistumatta.Lopulta lääkärin ja minun yhteistyö tuotti toivotun tuloksen ja korvasta pullahti sinne kuulumaton ainemöykky.Kiitettiin ja käteltiin (lääkärin aloitteesta) ja eikun kassan kautta taksilla kotiin.Rauha ja kuulo on palautunut.
Rauha on myös nyt ainakin toistaiseksi Kalasataman romanileirissä,jonka olemassa oloon ei kaupunginhallitus halunnutkaan puuttua.Asia siis ennallaan.Miten leiriläisten käy,jos talvesta tulee ennustetun kaltainan ja kylmin sataan vuoteen? Olen niin raaka,etten edes korvaani lotkauta myötämielisyyden ja säälin takia.
Elokuvateatteri Bristol Mikonkadulla vetelee viimeisiään.Kansa ei käy.Nyt tykätään niistä,jossa saman katon alla on monta leffateatteria.Bristol kuuluu siihen vanhaan kaartiin,jossa yksi sali ja yksi kangas.Näinhän olivat kaikki ennen muinoin.Bristolin paikalle kaavaillaan,totta kai,ravintolaa! Niitähän puuttuukin Helsingin keskustasta! On muuten sitten jokikisessä korttelissa ja parhaimmassa tapauksessa useita.
Ruotsi liittyi niihin maihin,jossa omia kansalaisia toppuutellaan matkustamasta Euroopan suurkaupunkeihin nyt kun terroriuhka on päällä.Ainakin,jos aikoo matkailemaan Eiffel-torniin,niin pitää olla valppaana. Miten se onnistuu? sitä en tiedä.Jos on juuri ajellut hissillä korkeuksiin ja näkee kiikarilla jonkun puuhastelevan yhden tornin jalan kimpussa epämääräisin liikkein,niin mitä sitten? Ei siinä ehdi sanoa ehkä kissaakaan,kun pamahtaa enemmän tai vähemmän.Toivotaan että vähemmän,sillä mitä Pariisi olisi ilman tätä maamerkkiään? Ja kaikkein eniten toivotaan,ettei missään mitään tapahdu ja koko maanosaa uhannut asia onkin vain uutisankka.Eikä ne,jukupliut,uskaltaisi tehdä Eiffel-tornille mitään.Ranskalaiset raivostuisivat ja siitä on leikki kaukana,kun fransmannit ovat vihaisia.Minä olen tämän asian kokenut Pariisin liepeillä sikäläisen liikennepoliisin kanssa,että tiedän! Näin jälkeenpäin ajatellen,en ole ihan varma,kumpi oli kiukkuisempi,ranskalainen poliisi vaiko suomalainen nainen,sillä äkäinen olin kuin ampiainen.
Aurinkoista ja tuulista ulkona.Silti aiomme sekaan myöhemmin.Miehen parturikeikkakin odottelee vuoroaan ja jos sittenkin änkeytyisimme myös Hulluille Päiville tällä viikolla.Tämähän on vasta aluillaan.Pitäisi saada hankituksi kunnon kaupasta parsakaalia,kun tähtäimessä on valmistaa niitä juustokastikkeessa.Mies ei koskaan ole ollut juurikaan mikään parsakaalin ystävä,mutta kun sen upottaa kastikkeeseen ja kuorruttaa uunissa,niin eiköhän tuo maistu.Näillä keinoilla opetin hänet nauttimaan myös juurisellerin mausta ja nykyisin juures menee kuin tyhjää vaan.Pinaatin kanssa kävi samoin,vaikka se on nykyisin häneltä enemmän kielletty kuin sallittu.En siis ujuta salaa mihinkään.
En ole kertonut,eikä suuremmin ketään kiinnostakaan,mutta kerron silti,miehen taannoisen sairaalassa olon syystä.Diagnosoitiin epämääräiset vaivat jalassa kihdiksi.Kihtiä olisin hänelle viimeiseksi ajatellut! Ennen vanhaan sitä pidettiin herrasmiesten vaivana ja eritoten portviinin aiheuttamaksi.No,herrasmies mieheni on siinä kuin muutkin miehet,mutta portviiniä ei ole vuosikymmeniin maistanut eikä muutakaan alkoholia seitsemään vuoteen.Ei kehity näistä,kertoi lääkäri,kun olin hänelle viisauteni kihdin synnystä ladellut.Kihti liittyy aineenvaihduntaan.Hoitoon ja katalan sairauden poissapitämiseksi on ruokavalio tärkeää siinä missä lääkityskin.Ja meillähän nyt rajoitetaan lujasti (=suurinpiirtein) puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden syöntiä.Pinaatti on yksi.Hullu juttu on vain se,että kun yksi sairaus myöntää jonkun aineen syönnin,toinen sen kieltää.Kultainen keskitie tässäkin kai poikaa.Siispä lihaa ruokapöydässämme,vaikka se mainitaan kohtalaisesti puriiniaineita sisältävien listalla.Onneksi olen huolehtinut siitä,että kasviksilla on meillä ollut tärkeä osa ja sitä linjaa kannatan edelleenkin.Kasviksista saa mitä herkullisimpia ruokia kaikissa muodoissaan.Tämä kihdistä.
Tässäpä tämän tiistain tuulahdus.
Rauha on myös nyt ainakin toistaiseksi Kalasataman romanileirissä,jonka olemassa oloon ei kaupunginhallitus halunnutkaan puuttua.Asia siis ennallaan.Miten leiriläisten käy,jos talvesta tulee ennustetun kaltainan ja kylmin sataan vuoteen? Olen niin raaka,etten edes korvaani lotkauta myötämielisyyden ja säälin takia.
Elokuvateatteri Bristol Mikonkadulla vetelee viimeisiään.Kansa ei käy.Nyt tykätään niistä,jossa saman katon alla on monta leffateatteria.Bristol kuuluu siihen vanhaan kaartiin,jossa yksi sali ja yksi kangas.Näinhän olivat kaikki ennen muinoin.Bristolin paikalle kaavaillaan,totta kai,ravintolaa! Niitähän puuttuukin Helsingin keskustasta! On muuten sitten jokikisessä korttelissa ja parhaimmassa tapauksessa useita.
Ruotsi liittyi niihin maihin,jossa omia kansalaisia toppuutellaan matkustamasta Euroopan suurkaupunkeihin nyt kun terroriuhka on päällä.Ainakin,jos aikoo matkailemaan Eiffel-torniin,niin pitää olla valppaana. Miten se onnistuu? sitä en tiedä.Jos on juuri ajellut hissillä korkeuksiin ja näkee kiikarilla jonkun puuhastelevan yhden tornin jalan kimpussa epämääräisin liikkein,niin mitä sitten? Ei siinä ehdi sanoa ehkä kissaakaan,kun pamahtaa enemmän tai vähemmän.Toivotaan että vähemmän,sillä mitä Pariisi olisi ilman tätä maamerkkiään? Ja kaikkein eniten toivotaan,ettei missään mitään tapahdu ja koko maanosaa uhannut asia onkin vain uutisankka.Eikä ne,jukupliut,uskaltaisi tehdä Eiffel-tornille mitään.Ranskalaiset raivostuisivat ja siitä on leikki kaukana,kun fransmannit ovat vihaisia.Minä olen tämän asian kokenut Pariisin liepeillä sikäläisen liikennepoliisin kanssa,että tiedän! Näin jälkeenpäin ajatellen,en ole ihan varma,kumpi oli kiukkuisempi,ranskalainen poliisi vaiko suomalainen nainen,sillä äkäinen olin kuin ampiainen.
Aurinkoista ja tuulista ulkona.Silti aiomme sekaan myöhemmin.Miehen parturikeikkakin odottelee vuoroaan ja jos sittenkin änkeytyisimme myös Hulluille Päiville tällä viikolla.Tämähän on vasta aluillaan.Pitäisi saada hankituksi kunnon kaupasta parsakaalia,kun tähtäimessä on valmistaa niitä juustokastikkeessa.Mies ei koskaan ole ollut juurikaan mikään parsakaalin ystävä,mutta kun sen upottaa kastikkeeseen ja kuorruttaa uunissa,niin eiköhän tuo maistu.Näillä keinoilla opetin hänet nauttimaan myös juurisellerin mausta ja nykyisin juures menee kuin tyhjää vaan.Pinaatin kanssa kävi samoin,vaikka se on nykyisin häneltä enemmän kielletty kuin sallittu.En siis ujuta salaa mihinkään.
En ole kertonut,eikä suuremmin ketään kiinnostakaan,mutta kerron silti,miehen taannoisen sairaalassa olon syystä.Diagnosoitiin epämääräiset vaivat jalassa kihdiksi.Kihtiä olisin hänelle viimeiseksi ajatellut! Ennen vanhaan sitä pidettiin herrasmiesten vaivana ja eritoten portviinin aiheuttamaksi.No,herrasmies mieheni on siinä kuin muutkin miehet,mutta portviiniä ei ole vuosikymmeniin maistanut eikä muutakaan alkoholia seitsemään vuoteen.Ei kehity näistä,kertoi lääkäri,kun olin hänelle viisauteni kihdin synnystä ladellut.Kihti liittyy aineenvaihduntaan.Hoitoon ja katalan sairauden poissapitämiseksi on ruokavalio tärkeää siinä missä lääkityskin.Ja meillähän nyt rajoitetaan lujasti (=suurinpiirtein) puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden syöntiä.Pinaatti on yksi.Hullu juttu on vain se,että kun yksi sairaus myöntää jonkun aineen syönnin,toinen sen kieltää.Kultainen keskitie tässäkin kai poikaa.Siispä lihaa ruokapöydässämme,vaikka se mainitaan kohtalaisesti puriiniaineita sisältävien listalla.Onneksi olen huolehtinut siitä,että kasviksilla on meillä ollut tärkeä osa ja sitä linjaa kannatan edelleenkin.Kasviksista saa mitä herkullisimpia ruokia kaikissa muodoissaan.Tämä kihdistä.
Tässäpä tämän tiistain tuulahdus.
3. lokakuuta 2010
SILAKKAMARKKINOILLA
Kirjailija Maria Jotuni on sanonut "Kun sielusi on murheellinen,ajattele,että se on kuin pelto,jonka yli on langennut siunaava sade.Seuraa selkeentyminen,auringonpaiste,ja peltosi kasvaa uutta viljaa".
Minun sieluni on nyt murheellinen.Odotan auringonpaistetta ja uuden viljan kasvua.Joidenkin ihmisten mielestä syksy on parasta vuodenaikaa.Onhan siinä vähän aikaa värejä,aurinkoakin,mutta se on viesti talvesta ja lyhyestä päivänvalosta.Luonto valmistautuu pitkään nukkumiseen,kesä päättynyt.Värit katoavat,linnut lähteneet,hiljaista. Syksy ei ole minun juttuni.Mielikuvitus pimeänä vuodenaikana saa ikävät asiat tuntumaan jättimäisen suurilta,eikä aamukaan anna järjelle sijaa.Jos ei pidä varaansa,masennus valtaa.Siltä on vältyttävä että jaksaa etiäpäin.Aloitin itseni piristämisen menemällä miehen kanssa silakkamarkkinoille,jonka juuret ulottuvat yli kahden ja puolen vuosisadan taakse.
Väriä ja eloa Kauppatorilla.Musiikkia,laulua,marionettitaidetta,myyntitelttoja ja muita kojuja ja tietysti silakoita. Jotenkin jouduin juttusille kahden mieshenkilön kanssa pienen myyntikojunsa edessä ja hetken päästä selvisi heidän olevan siitä Helsingin Lions Clubista,jota isäni sekä mieheni olivat perustamassa 1960-luvulla.Herrat eivät olleet kovin tarkasti seuransa historiikkiin tutustuneet,kun ei mieleen juolahtanut yhtäkään perustajajäsenen nimeä.No,onhan perustamisesta aikaa,joten tunsin olevani aikamoinen fossiili.Itse en seuraan edes kuulunut,mutta rouvat toimivat aktiivisesti taka-alalla.Kuten nykyisinkin,sillä nämä kaverukset kauppasivat leijonattarien valmistamaa sinappia.Ostin yhden purkin. Muutakin silakoihin liittymättömiä kylkiäisiä myynnissä omenista ja leivonnaisista lähtien tyrninmarjahilloihin,lohituotteisiin ja lanttukukkoihin myyntikojujen runsaudessa.
Silakoita en ostanut,sillä viimeisimmän miehen sairaalareissun jälkeen on kaikenlaiset pikkukalat ei-toivottujen listalla.Lykin pyörätuolia Kauppahalliin asti ja sen päästä päähän ostamatta mitään.Taisi olla elämäni ensimmäinen kerta.Markkinoilta kuitenkin minikokoista saaristolaisleipää ja maustekakun.Sää oli hieno ja tori täynnä kansaa.Paljon vanhempaa väkeä,jotka perinnettä noudattaen ovat luultavasti ikänsä siellä käyneet.Kuten minäkin.Alunalkaen joskus 1700-luvun puolen välin tietämillä ei myytävänä ollut muuta kuin suolasilakkaa.Nyt on toisin.Kymmeniä erilaisissa mausteissa uitettuja silakoita,jopa ällistyksekseni karibialaisiakin (!).Puiset entisten aikojen nelikot suolasilakoineen ovat vaihtuneet muovisiin ämpäreihin.Oli tuote mikä tahansa ja pakattu muoviin tai lasipurkkiin,yhtä ylpeinä ja hilpeinä kalastajat niitä möivät sekä veneistään että nupukivien päällä kojuistaan.Oli Suomenlahden ulkosaaristosta Viron saaria myöten myyjiä,Ahvenanmaalta ja jopa Pohjanlahdenkin rantamilta tulleita helsinkiläisille tuotteitaan esittelemään.Osa kalastajista niin ruotsinkielisiltä seuduilta,että suomi kangerteli.Pitkin syksyä ovat puurtaneet ympyrkäisiä vuorokausia,valmistaneet ja pakanneet,lastanneet veneisiin ja autoihin ja nyt toivovat,että kauppa käy.Sitä minäkin heille toivon.
Eipä ollut politiikkakaan unohtunut näiltä markkinoilta.Kokoomus paikalla sekä muut perussuomalaisista lähtien.Brosyyrejä jaettiin,ilmapalloja annettiin ja julistein toivottiin sen ja sen tulevan valituksi eduskuntaan.Kaikki on pantava peliin vaalien lähestyessä.
Taksi haki meidät ajallaan Suomenlinnan lauttalaiturin läheltä ja oikeastaan tuntui hyvältä päästä tungoksesta hiukan väljemmille vesille.Oli lounaan aika.Mutta silakoita ei meillä syöty.
Minun sieluni on nyt murheellinen.Odotan auringonpaistetta ja uuden viljan kasvua.Joidenkin ihmisten mielestä syksy on parasta vuodenaikaa.Onhan siinä vähän aikaa värejä,aurinkoakin,mutta se on viesti talvesta ja lyhyestä päivänvalosta.Luonto valmistautuu pitkään nukkumiseen,kesä päättynyt.Värit katoavat,linnut lähteneet,hiljaista. Syksy ei ole minun juttuni.Mielikuvitus pimeänä vuodenaikana saa ikävät asiat tuntumaan jättimäisen suurilta,eikä aamukaan anna järjelle sijaa.Jos ei pidä varaansa,masennus valtaa.Siltä on vältyttävä että jaksaa etiäpäin.Aloitin itseni piristämisen menemällä miehen kanssa silakkamarkkinoille,jonka juuret ulottuvat yli kahden ja puolen vuosisadan taakse.
Väriä ja eloa Kauppatorilla.Musiikkia,laulua,marionettitaidetta,myyntitelttoja ja muita kojuja ja tietysti silakoita. Jotenkin jouduin juttusille kahden mieshenkilön kanssa pienen myyntikojunsa edessä ja hetken päästä selvisi heidän olevan siitä Helsingin Lions Clubista,jota isäni sekä mieheni olivat perustamassa 1960-luvulla.Herrat eivät olleet kovin tarkasti seuransa historiikkiin tutustuneet,kun ei mieleen juolahtanut yhtäkään perustajajäsenen nimeä.No,onhan perustamisesta aikaa,joten tunsin olevani aikamoinen fossiili.Itse en seuraan edes kuulunut,mutta rouvat toimivat aktiivisesti taka-alalla.Kuten nykyisinkin,sillä nämä kaverukset kauppasivat leijonattarien valmistamaa sinappia.Ostin yhden purkin. Muutakin silakoihin liittymättömiä kylkiäisiä myynnissä omenista ja leivonnaisista lähtien tyrninmarjahilloihin,lohituotteisiin ja lanttukukkoihin myyntikojujen runsaudessa.
Silakoita en ostanut,sillä viimeisimmän miehen sairaalareissun jälkeen on kaikenlaiset pikkukalat ei-toivottujen listalla.Lykin pyörätuolia Kauppahalliin asti ja sen päästä päähän ostamatta mitään.Taisi olla elämäni ensimmäinen kerta.Markkinoilta kuitenkin minikokoista saaristolaisleipää ja maustekakun.Sää oli hieno ja tori täynnä kansaa.Paljon vanhempaa väkeä,jotka perinnettä noudattaen ovat luultavasti ikänsä siellä käyneet.Kuten minäkin.Alunalkaen joskus 1700-luvun puolen välin tietämillä ei myytävänä ollut muuta kuin suolasilakkaa.Nyt on toisin.Kymmeniä erilaisissa mausteissa uitettuja silakoita,jopa ällistyksekseni karibialaisiakin (!).Puiset entisten aikojen nelikot suolasilakoineen ovat vaihtuneet muovisiin ämpäreihin.Oli tuote mikä tahansa ja pakattu muoviin tai lasipurkkiin,yhtä ylpeinä ja hilpeinä kalastajat niitä möivät sekä veneistään että nupukivien päällä kojuistaan.Oli Suomenlahden ulkosaaristosta Viron saaria myöten myyjiä,Ahvenanmaalta ja jopa Pohjanlahdenkin rantamilta tulleita helsinkiläisille tuotteitaan esittelemään.Osa kalastajista niin ruotsinkielisiltä seuduilta,että suomi kangerteli.Pitkin syksyä ovat puurtaneet ympyrkäisiä vuorokausia,valmistaneet ja pakanneet,lastanneet veneisiin ja autoihin ja nyt toivovat,että kauppa käy.Sitä minäkin heille toivon.
Eipä ollut politiikkakaan unohtunut näiltä markkinoilta.Kokoomus paikalla sekä muut perussuomalaisista lähtien.Brosyyrejä jaettiin,ilmapalloja annettiin ja julistein toivottiin sen ja sen tulevan valituksi eduskuntaan.Kaikki on pantava peliin vaalien lähestyessä.
Taksi haki meidät ajallaan Suomenlinnan lauttalaiturin läheltä ja oikeastaan tuntui hyvältä päästä tungoksesta hiukan väljemmille vesille.Oli lounaan aika.Mutta silakoita ei meillä syöty.
2. lokakuuta 2010
TIUKKUUTTA MIELIPITEISSÄ
Raju ulosajo Porvoonväylällä,luki nettiuutisissa.Poliisi epäilee alkoholilla olleen osuutta asiaan.Olenkohan kovin tunteeton,kun en osaa tuntea myötätuntoa tai sääliä tämmöisiä ihmisiä kohtaan? Tuho,joka seuraa kännissä ajamista,on itse aiheutettua.En tunne myöskään empatiaa autossa mukana olleita kohtaan,sillä he tietävät autoon astuessaan tilanteen,ovat itse humalassa taikka eivät.Ikävältä tuntuu vain,jos tämmöiset ihmiset aiheuttavat sivullisille vahinkoa.Tunnen myös myötätuntoa omaisia kohtaan,jotka saattavat menettää läheisensä holtittoman ajon takia.Tai saada aikanaan kotiin vammautuneen perheen jäsenen.
Vasta viime aikoina me suomalaiset olemme alkaneet suhtautua viinan juontiin kriittisemmin.Emme enää hyväksy humalassa ajoa samoin kuin ennen.Ilmoitamme myös kärkkäämmin poliisille, jos auton rattiin mennään alkoholia nauttineena.Pienikin määrä alkoholia veressä antaa omasta pystyvyydestä väärän kuvan.Harkintakyky heikkenee,refleksit hidastuvat,valppaus on poissa,ymmärryskin hakusessa.Ja tämmöinen henkilö ajelee liikenteessä! Heitä on auton ratissa päivittäin kaikkialla Suomessa. Ehkä ainoa keino saada heidät ymmärtämään asian vakavuus,on se,että humalassa ajava saa elinikäisen vamman.Katselee myöhempää elämäänsä pyörätuolista käsin tai makaa sairaalassa kiinnitettynä elämää ylläpitäviin johtoihin. Tai mikä on mielestäni vielä pahempaa,kuulee aiheuttaneensa jollekulle sivulliselle pahaa tai jopa kuoleman. Tulee mieleen kysymys "kannattiko".
Kalasataman romanileiri saa toistaiseksi jäädä sijoilleen. Syynä se,että näille ihmisille ei ole muualla paikkaa.Kaupunki haluaa irtisanoa Vapaa katto-yhdistyksen vuokrasopimuksen. Kaupunginhallituksella on viimeinen sana.Saas nähdä,tapahtuuko mitään ja jos niin mitä.Romanit ovat olleet leirissään useita kuukausia,jotta sallittu maassa oleilemisen aika ilman työtä ja asuntoa on ylitetty.Miksi heitä ei voi palauttaa omaan maahansa?
Aamulla taas hyistä ulkona.Sumu hälveni nopeasti. Aurinko sitkeästi kuin ilkkuen paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta.Ulosmenon mahdollisuus vielä muhii minun päässäni.Huomennahan kuitenkin silakkamarkkinoille.Eilen kyyhötimme rannalla.Olikin oikeastaan aika leppoisaa.Juohevan tuntuista.Jokunen purjevene eteni hiljalleen vienossa tuulessa ja siinä koko meininki.Ulapat eivät enää houkuta.
Hullut päivät Stockmannille tulossa. Olenkohan viisastunut,kun ajattelen nykyisin,että jos ei ole mitään ostettavaa,miksi siis sinne? Tavaraa kodin nurkat täynnä,vaatteita yllinkyllin,mitään ei oikeastaan puutu.Ihokarvat nousevat pystyyn jo ajatuksestakin,että pyörätuolin kanssa koettaisimme saada tietä valtavassa tungoksessa.Mieskään ei enää huuda "tööt",kuten alkuaikoina. Moni voi ajatella,miksi tämmöisellä yhdistelmällä ylipäätään siellä liikumme.He eivät tiedä tilannettamme.No,samoin minäkin olen ennen ajatellut niistä epätoivoisen näköisistä äideistä,jotka yrittävät väenpaljoudessa edetä lastenvaunujen kanssa.Miksi tulevat? Heillä voi olla sama tilanne kuin meillä nyt,muuta mahdollisuutta ei ole,jos mielii ostoksille.
Nykyisin suhtaudun moneen asiaan ymmärtäväisemmin.Olenko kasvanut muuttuneen elämämme myötä? Kyllä. Kun on oikein ravisteltu,saavat monet asiat toisenlaisen merkityksen.Kolikoilla kun on kaksi puolta.Vielä on opittavaa.Ikinä en tule kuitenkaan hyväksymään maahanmuuttoa väärin perustein enkä ammattimaista kerjäämistä.
Vasta viime aikoina me suomalaiset olemme alkaneet suhtautua viinan juontiin kriittisemmin.Emme enää hyväksy humalassa ajoa samoin kuin ennen.Ilmoitamme myös kärkkäämmin poliisille, jos auton rattiin mennään alkoholia nauttineena.Pienikin määrä alkoholia veressä antaa omasta pystyvyydestä väärän kuvan.Harkintakyky heikkenee,refleksit hidastuvat,valppaus on poissa,ymmärryskin hakusessa.Ja tämmöinen henkilö ajelee liikenteessä! Heitä on auton ratissa päivittäin kaikkialla Suomessa. Ehkä ainoa keino saada heidät ymmärtämään asian vakavuus,on se,että humalassa ajava saa elinikäisen vamman.Katselee myöhempää elämäänsä pyörätuolista käsin tai makaa sairaalassa kiinnitettynä elämää ylläpitäviin johtoihin. Tai mikä on mielestäni vielä pahempaa,kuulee aiheuttaneensa jollekulle sivulliselle pahaa tai jopa kuoleman. Tulee mieleen kysymys "kannattiko".
Kalasataman romanileiri saa toistaiseksi jäädä sijoilleen. Syynä se,että näille ihmisille ei ole muualla paikkaa.Kaupunki haluaa irtisanoa Vapaa katto-yhdistyksen vuokrasopimuksen. Kaupunginhallituksella on viimeinen sana.Saas nähdä,tapahtuuko mitään ja jos niin mitä.Romanit ovat olleet leirissään useita kuukausia,jotta sallittu maassa oleilemisen aika ilman työtä ja asuntoa on ylitetty.Miksi heitä ei voi palauttaa omaan maahansa?
Aamulla taas hyistä ulkona.Sumu hälveni nopeasti. Aurinko sitkeästi kuin ilkkuen paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta.Ulosmenon mahdollisuus vielä muhii minun päässäni.Huomennahan kuitenkin silakkamarkkinoille.Eilen kyyhötimme rannalla.Olikin oikeastaan aika leppoisaa.Juohevan tuntuista.Jokunen purjevene eteni hiljalleen vienossa tuulessa ja siinä koko meininki.Ulapat eivät enää houkuta.
Hullut päivät Stockmannille tulossa. Olenkohan viisastunut,kun ajattelen nykyisin,että jos ei ole mitään ostettavaa,miksi siis sinne? Tavaraa kodin nurkat täynnä,vaatteita yllinkyllin,mitään ei oikeastaan puutu.Ihokarvat nousevat pystyyn jo ajatuksestakin,että pyörätuolin kanssa koettaisimme saada tietä valtavassa tungoksessa.Mieskään ei enää huuda "tööt",kuten alkuaikoina. Moni voi ajatella,miksi tämmöisellä yhdistelmällä ylipäätään siellä liikumme.He eivät tiedä tilannettamme.No,samoin minäkin olen ennen ajatellut niistä epätoivoisen näköisistä äideistä,jotka yrittävät väenpaljoudessa edetä lastenvaunujen kanssa.Miksi tulevat? Heillä voi olla sama tilanne kuin meillä nyt,muuta mahdollisuutta ei ole,jos mielii ostoksille.
Nykyisin suhtaudun moneen asiaan ymmärtäväisemmin.Olenko kasvanut muuttuneen elämämme myötä? Kyllä. Kun on oikein ravisteltu,saavat monet asiat toisenlaisen merkityksen.Kolikoilla kun on kaksi puolta.Vielä on opittavaa.Ikinä en tule kuitenkaan hyväksymään maahanmuuttoa väärin perustein enkä ammattimaista kerjäämistä.
1. lokakuuta 2010
POKROVAPÄIVÄNÄ
Huomenta,lokakuu! Ja huomenta pokrova,ortodoksien Jumaläidin neitsyt Marian suojelusjuhlapäivä. Aurinko paistoi verhojen lomasta herätessäni.Taivas pilvetön.Asteita tosin oli vain muutama plussan puolella.Ja niinhän sitä meinattiinkin.Mitäpä siihen lisäämään.
Pakollista ulosmenoa ajateltuna täksi päiväksi.Pitää hyödyntää vielä rantaraitit.Talvikunnostusta ei harrasteta.Vain jokunen kävelijä jättää hankeen jalanjälkensä.Toiset perässä ja niin muodostuu polku.Pyörätuolilla ei ole menemistä.Saamme katsella kauempaa meren jäätymistä.Jään peittäessä vedet kauaksi ulapalle asti laivaväylärailoa paitsi,tunnen ahdistusta.Estetään ikään kuin pääsy maalta pois.Ehkä minusta ei olisi sisämaaeläjäksi.Meri antaa vapauden tunteen,kun tietää sitä myöten pääsevänsä vaikka maailman laidoille asti.
Illalla vuoteeseen mentyäni panin itselleni kuulumaan Kuninkaantiestä kertovan äänikirjan 1700-luvulla,jolloin mainittu Turun ja Viipurin välinen maantie oli kovassa käytössä vilkkaimmillaan historiansa aikana.Silloin sitä ei tokikaan Kuninkaantieksi kutsuttu.Ei ollut oikein nimeä ollenkaan ja jos,niin vain kansan suussa muokattu,jonka kaikki tiesivät ja tunsivat.Yhä edelleen kutakuinkin samaa tietä voi ajella pätkittäin,missä siitä on jotain jäljellä ja tieviitoin kerrottuna.Enää ei hevosten vetämien rattaiden jäljet näy,eikä kievareiden ovet avaudu väsyneen matkailijan koputtaessa ovea.Nyt huristetaan bemareilla sun muilla menopeleillä suitsait Turusta päin päämäärää kohti,eikä juurikaan kuulla historian lehtien havinaa.Tuskin huomataan aika-ajoin esiin työntyvää viittaa,jossa on kruunu ja sana "Kuninkaantie".Ja jos,niin ei jäädä miettimään,jos ei olla asialle vihkiytyneitä,mistä moinen nimi? Suhahdetaan ohi cd-levy täysillä pauhaten katse tiessä,eikä nähdä tien varsien jo vanhuuttaan käpristyneitä puita,jotka ovat ehkä olleet paikallaan ikiaikoja ja voisivat kertoa meille tien tarinan.Eikös Liisa ihmemaassa-sadussakin pupu Töpinä sanonut "kiire on,kiire on,me kierrämme ympäri auringon"?
Pihalla oltiin päivänä muuanna puhaltamassa lehtiä kahden miehen voimalla.Hetken kuluttua vilkaistessani olikin toisen miehen tilalla A-portaan vilkas miehenalku,jolta ei jää mitään huomaamatta eikä mihinkään osallistumatta.Puhallin oli melkein pojan kokoinen,mutta urheasti poika piti pintansa ja lehdet kasaantuivat tottelevaisesti hänenkin tahdostaan.Tämä on se kohtelias pieni herrasmies,johon olen ylen ihastunut.Sukujuuret kaukana Pakistanissa,jossa perhe silloin tällöin käy ehkä sukuloimassa.Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme lasta.Äiti ei yleensä ainakaan pihalla harrasta juttelua naapureitten kanssa.Tosin minulta kerran kysyi,jos tarvitsen apua kauppakassien kanssa ja pani juuri tämän puhaltajapojan avittamaan.Muuten kulkee hiukan arkana pakistanilaisesti puettuna pihan poikki kiireisin askelin.
En tunne heitä,näitä lapsia paitsi,mutta haluaisin tutustua.Tokko on mahdollistakaan,ellei rouva osoita halukkuuttaan.Vaikka olen rasisti,en paheksu näitä ulkomaalaisia,jotka ovat sopeutuneet oloihimme,elävät lain mukaisesti työtä tehden ja veroja maksaen.Tässä perheessä tuntuu myös lasten kasvatuksella olevan iso osa.Sen näkee varsinkin vanhimman pojan käytöksestä,josta monet suomalaiset pikkupojat saisivat oppia ottaa.Toivon hänen säilyvän samanlaisena,eikä ikinä omaksuvan huonoja ja epäkunnioittavia käytöstapoja.
Tässäpä tämänpäiväistä.Olisi otettava vaarin vanhan kansan viisaudesta "Mitä lyhyempi teksti,sitä parempi saarna". Onnistuneeko minulta?
Pakollista ulosmenoa ajateltuna täksi päiväksi.Pitää hyödyntää vielä rantaraitit.Talvikunnostusta ei harrasteta.Vain jokunen kävelijä jättää hankeen jalanjälkensä.Toiset perässä ja niin muodostuu polku.Pyörätuolilla ei ole menemistä.Saamme katsella kauempaa meren jäätymistä.Jään peittäessä vedet kauaksi ulapalle asti laivaväylärailoa paitsi,tunnen ahdistusta.Estetään ikään kuin pääsy maalta pois.Ehkä minusta ei olisi sisämaaeläjäksi.Meri antaa vapauden tunteen,kun tietää sitä myöten pääsevänsä vaikka maailman laidoille asti.
Illalla vuoteeseen mentyäni panin itselleni kuulumaan Kuninkaantiestä kertovan äänikirjan 1700-luvulla,jolloin mainittu Turun ja Viipurin välinen maantie oli kovassa käytössä vilkkaimmillaan historiansa aikana.Silloin sitä ei tokikaan Kuninkaantieksi kutsuttu.Ei ollut oikein nimeä ollenkaan ja jos,niin vain kansan suussa muokattu,jonka kaikki tiesivät ja tunsivat.Yhä edelleen kutakuinkin samaa tietä voi ajella pätkittäin,missä siitä on jotain jäljellä ja tieviitoin kerrottuna.Enää ei hevosten vetämien rattaiden jäljet näy,eikä kievareiden ovet avaudu väsyneen matkailijan koputtaessa ovea.Nyt huristetaan bemareilla sun muilla menopeleillä suitsait Turusta päin päämäärää kohti,eikä juurikaan kuulla historian lehtien havinaa.Tuskin huomataan aika-ajoin esiin työntyvää viittaa,jossa on kruunu ja sana "Kuninkaantie".Ja jos,niin ei jäädä miettimään,jos ei olla asialle vihkiytyneitä,mistä moinen nimi? Suhahdetaan ohi cd-levy täysillä pauhaten katse tiessä,eikä nähdä tien varsien jo vanhuuttaan käpristyneitä puita,jotka ovat ehkä olleet paikallaan ikiaikoja ja voisivat kertoa meille tien tarinan.Eikös Liisa ihmemaassa-sadussakin pupu Töpinä sanonut "kiire on,kiire on,me kierrämme ympäri auringon"?
Pihalla oltiin päivänä muuanna puhaltamassa lehtiä kahden miehen voimalla.Hetken kuluttua vilkaistessani olikin toisen miehen tilalla A-portaan vilkas miehenalku,jolta ei jää mitään huomaamatta eikä mihinkään osallistumatta.Puhallin oli melkein pojan kokoinen,mutta urheasti poika piti pintansa ja lehdet kasaantuivat tottelevaisesti hänenkin tahdostaan.Tämä on se kohtelias pieni herrasmies,johon olen ylen ihastunut.Sukujuuret kaukana Pakistanissa,jossa perhe silloin tällöin käy ehkä sukuloimassa.Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme lasta.Äiti ei yleensä ainakaan pihalla harrasta juttelua naapureitten kanssa.Tosin minulta kerran kysyi,jos tarvitsen apua kauppakassien kanssa ja pani juuri tämän puhaltajapojan avittamaan.Muuten kulkee hiukan arkana pakistanilaisesti puettuna pihan poikki kiireisin askelin.
En tunne heitä,näitä lapsia paitsi,mutta haluaisin tutustua.Tokko on mahdollistakaan,ellei rouva osoita halukkuuttaan.Vaikka olen rasisti,en paheksu näitä ulkomaalaisia,jotka ovat sopeutuneet oloihimme,elävät lain mukaisesti työtä tehden ja veroja maksaen.Tässä perheessä tuntuu myös lasten kasvatuksella olevan iso osa.Sen näkee varsinkin vanhimman pojan käytöksestä,josta monet suomalaiset pikkupojat saisivat oppia ottaa.Toivon hänen säilyvän samanlaisena,eikä ikinä omaksuvan huonoja ja epäkunnioittavia käytöstapoja.
Tässäpä tämänpäiväistä.Olisi otettava vaarin vanhan kansan viisaudesta "Mitä lyhyempi teksti,sitä parempi saarna". Onnistuneeko minulta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)