Nonnih, ollaan jo maaliskuussa. Kevät ihan oven takana. Eikä aikaakaan, kun minäkin olin kaivamassa joulua esille ja hankin pakastimeen lanttulaatikkoa. Vielä ei tuoksu keväälle ja lunta maassa paksusti, paitsi kaduilla, missä on lämpöasteen tuomaa sohjoa ja lätäköt vetisiä. Käyn tutkailemaan tilannetta kunhan viitsin.
Ikäviä uutisia terveyden kannalta ystäväpiirissä. Kuka muksahtanut nurin ja lyönyt luunsa, kuka saanut vakavamman sairauden ja on sitä potemassa sairaalassa. Yhdeltä ystävältä kuoli lanko ja oli hautajaiset. Minä huomasin kuolinilmoituksen luokkatoveristani TYKissä. Näin me yksi kerrallaan. Iästä huolimatta.
E soitti ja oli iloinen kuten aina. Ihanaa, kun on positiivinen ystävä,vaikka asiat eivät aina olisikaan mallillaan. Minäkin voin aina hyvin, jos kysytään. Mitä sitä turhaan ilmoittelee pikkukremppoja, kun maailmassa on niin paljon suurempaa surua. Sotimista siellä sun täällä, luonnon katastrofeja, nälkää ja köyhyyttä. Ei sitä kehtaa sitten vaikeroida mahdollista flunssan tuloa, kun on pari kertaa aivastanut.
Tein itselleni lounaaksi sipuli-peruna-paprikacurrya ja panin liikaa currytahnaa ja liian ison chilin. Pari litraa vettä, niin johan helpotti. Mutta kyllä siinä päänahka kihelmöi ja silmät kostuivat. Tykkään maustetusta, jopa tulisesta, mutta rajansa silläkin. Olen taas viime aikoina ollut vokkipannun kimpussa. Tuli aikoinaan ostettua aivan ehta välineet ja kyllä pannuni kertookin ahkerasta käytöstä. Olen aina pitänyt aasialaisesta ruoasta ja erityisesti kiinalaisesta. Japanilaista en ole edes kokeillut, mutta japanilaisessa ravintolassa kyllä syönyt. Onnekseni olen myös katsojana saanut tutustua aitoon japanilaiseen teeseremoniaan, jossa jokainen kimonoasuisen naisen ele ja liike juonsi alkunsa jostain hyvin kaukaa menneitten aikojen takaa. Melkein kolmituntinen teetaidenautinto oli yksi elämäni elämyksiä, enkä koskaan tule sitä unohtamaan. Sain teen valmistuttua sitä maistaakin. Tee on alkuaan Kiinasta, mutta teki matkan Japaniin ja siellä muokkautui tuo kuuluisa teeseremonia.
Nyt pakastimen kimppuun ja syvä pohdinta huomisen ruoan suhteen. Mukavaa maaliskuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti