ISÄNI OLI SHAKKIMESTARI

 Olipa suorastaan kiehtova haastattelutuokio ohjelmassa Itseasiassa kuultuna. Haastateltavana Eva-Riitta Siitonen ja aina yhtä charmikkaana haastattelijana Juho-Pekka Rantala.  Hän ei hyökkää, vaan antaa tilaa haastateltavalle. Siitonen vastaili miellyttävällä tavallaan. Olisin katsellut ja kuunnellut heitä vaikka kuinka kauan.

Olin ruokaostoksilla, kuten suunnittelin. Satoi lunta. Olin valvonut yön, mutta pakko oli sisulla lähteä. Lumisade ei virkistänyt, sen sijaan asetti kerroksen hiutaleita päälleni, joista yritin ravistamalla päästä ostoskeskuksen sisäpuolella eroon. Laitoin mustan maskin ja litistin reunan nenän päälle, kuten asiaan kuuluu. Alkoi matkan teko ruokakauppaan, joka tuntui olevan kilometrien päässä. Ostin uuden vuoden aatoksi ruokaa, jonka söin aaton aattona. Epäilin majoneesipohjaisen katkarapusalaatin kestävyyttä aattoon asti. Ihan sama muuten, koska syöminen tapahtuu. Lohiviipaleitakin olin hankkinut sekä palasen raputerriiniä. Muut otin jääkaapista ja kyllä siitä aivan kelpo ateria syntyi.Tänään aattona syön meksikolaisen kanasalaatin ja se on lounas. Juhlan kunniaksi avaan pienen Prosecco-pullon ja syön piparin. On vielä muutama.

Kaikenlaista paperia olen säästänyt. Eräänä päivänä niitä pengoin, ajattelin järjestääkin. Mutta pysähdyin lukemaan. Oli lehtileike isästäni jäänyt talteen. Isäni harrastus oli shakki ja hän pelasi sitä aktiivisesti 76 vuotta aloitettuaan 8-vuotiaana. Viimeisinä elinvuosinaan ei enäää jaksanut lähteä klubilleen eikä Kaivopuiston puistolaudankaan ääreen. Hän voitti ensimmäisen shakkikilpailunsa Helsingin Lyseossa, josta sittemmin tuli Ressu. Hänen aloitteestaan perustettiin Kaivopuistoon ulkolauta Helsingin Shakkiliiton toimesta. Suuria shakkilautoja hankittiin myöhemmin useita. Pelipaikan nykyisyyttä en tiedä. En ole käynyt, onko lautoja ja pelaajia. Minun isääni ei siellä enää näy. Hän kuoli 1992. Mistä lehdestä leike on, se ei selviä jo paremmat päivänsä nähneestä lehden sivusta.

Olen ilokseni saanut toisenkin uuden lukijan blogilleni. Hänkin teki minut onnelliseksi. Kiitoksia ja tervetuloa.

Ensi yönä vaihtuu vuosi. Nuorempana minua aina hassusti jännitti se asia. Oli kuin astuisi uuteen seikkailuun, tuntemattomaan juttuun. Näinhän se onkin. Onneksi minulla ei ole enää koiria, joille seuraavan vuoden tuleminen tiesi aina pelkoa ja tuskaa. Ei auttaneet lohdutukset, koirankeksit, sulkeutuminen kylpyhuoneeseen niiden kanssa. Ne kuulivat sinnekin paukkeen. Ne tärisivät kieli suusta roikkuen silmät kauhusta laajenneina meitä anovasti katsoen: lopettakaa nuo kauheat pamaukset. Me emme voineet sitä tehdä. Ne tunkivat päänsä kainaloomme ja me rakastimme koiriamme.

Hyvää ja Kaikinpuolin Onnellista Vuotta 2022 meille kaikille! Pandemiasta huolimatta.

EI UUDENVUODEN LUPAUKSIA

 Kyllä se niin on, että joulu meni jo. Kinkkukin loppui. Alan riisua joulua. Näyttää jo vähän kulahtaneelta. Uuden vuoden lupauksia en edes ajattele tekeväni. Ei niistä yleensä ole mitään tullut aiemminkaan. Kuka senkin asian keksinyt? Olen vuoden vaihtuman usein nukkunutkin viime vuosina. Ennen oli toisin. Oli ystäviä, tinan valantaa, rapuja ateriana ja saattoi aamukin tulla, eikä aina huomattu. Hauskaa niitä aikoja on muistella.

Nukkumattomuuteni tulee aina vaan hullummaksi. Valvon aamukuuteen, nukahdan joskus ja herään yhdeltä iltapäivällä. Mitä elämää se on?  Kaikki menee sekaisin. Ja mistä tämä hulluus johtuu? Alkoi puolison kuoltua, mutta siitä on jo yli kuusi vuotta. En taida jaksaa kovin kauaa enää. Varaan rohkeasti ajan lääkäriltä, ruikutan unipillerireseptin ja alan nukkua normaalisti. Ihon kammottva harmaus häviää, pussit silmien alta, kuin myös öinen halu ahmia piparkakkuja. Onneksi nekin loppumassa.

Italiasta tupsahti kirje. Nyt matkasi Suomeen ennätyskauan, viisi viikkoa. Onko siinäkään laitaa? Ennen kesti vain muutaman päivän. Syytetäänkö taas koronaa? Mitä sillä on tekemistä postin kulun kanssa? Olen läpeensä väsynyt koko koronaan, viruksiin, maskeihin ja rokotusta vastustaviin ihmisiin. Mutta kun on porskutettava mukana, alistuttava sääntöihin ja määräyksiin ja koko ajan toivottava, että pääsemme tästä kurimuksesta joskus eroon. Vai pääsemmekö? Pikkuinen pessimismi nostaa päätään.

Olen ilahduttavasti saanut uuden lukijan. Ihan oikeasti riemastuin. Otan tulokkaan hurraa-huutojen kera vastaan. 

Lukeminen ei ole oikein maistunut. Ihan helppoa kävellä Suomalaisen Kirjakaupan ohi. Silloin harvoin, kun pääsen liikkeelle. Olen nytkin tehnyt aikomusta lähteä kauppaan,  mutta sitten tulee mieleen Scarlett O´Haran kuuluisa lausahdus "After all, tomorrow is another day". Siihen yhdyn ja jään väsymystä syyttäen kotiin. No, joskushan on lähdettävä. Ehkä se kuitenkin on tänään. Olen vireessä, vaikka en ole nukkunut taaaskaan. Lipitän tässä jo aamukahviani. Siivosin myös jääkaapin toisen vihanneslaatikon ja heitin nahistuneen lantun  ja vetelöityneen varsisellerin pois. Yritin pesuosiossa olla herättämättä naapureita. Melskata saa vasta seitsemältä.

BOXING DAY

 Kyllähän minä olen tiennyt, että tänäisellä Tapaninpäivällä eli englanniksi Boxing Daylla ei ole minkään valtakunnan tekemistä nyrkkeilyn kanssa, mutta piti silti googlettaa. Selväksi tuli, että keskiajalla annettiin pyhän Stefanuksen päivänä eli siis meikäläisittäin  Tapaninpäivänä almuja köyhälle väelle. Ne olivat lahjoja ja  yleensähän lahjat ovat paketeissa, laatikoissa. No, eli siis bokseissa (boxes). Siitä siis monesti kummastusta herättävä Boxing Day. Meillä se on kiltisti Stefanuksesta suomennettu Tapaniksi. Olen joskus pitemmästikin Stefanuksesta täällä kirjoittanut."Tapaninpäivää" ei kaikissa maissa ole, ei Espanjassakaan. Joulusta siis sielläpäin on päästy, kun meillä vielä täyttä häkää menossa.

Aurinko paistaa ja pakkanen paukkaa. Toistakymmentä miinusta näillä nurkilla. Luntakin on, kun sitä pitkin syksyä on kaivattu. En minä. En liioin koko talvea ole peräänkuuluttanut. Aina se tulee. Kesä ja syksy riittäisi. Syksy luonnon huilaamista varten ja kun on huilittu, niin  sitten heti taas kesä.

Puolilta päivin alkamassa Hitchcockin leffa "Takaikkuna" (Rear Window, 1954). Enpä taida katsoa. Muistan kun ensimmäisen kerran näin, niin tukka nousi kirjaimellisesti pystyyn Grace Kellyn mentyä luvatta matkalaukkumurhaajan asuntoon etsimään todisteita kipsijalkaisen James Stewartin seuratessa tilannetta omasta ikkunastaan. Toisellakin kerralla elin hiukan mukana, mutta kolmantena tunsin jo  kyllästymistä, kun kaikki elokuvan pienetkin detaljit oli aikaisemmin nähty ja tutkittu.

Söin viime yönä loputkin Madeleinet. Valvoin taas ja vasta aamuyöllä joskus olin nukahtanut. Tiedän muidenkin nukkuvan liian vähän, mutta kun se on omalla kohdalla, juttu on suurempi ja tärkeämpi. Kaikki temput unen saamiseksi olen läpikäynyt, mutta ei sittenkään tapahdu mitään toivottua. Seuraavaksi aamupäiväksi en voi mitään suunnitella. Menemiset vasta iltapäivällä. Ja ennen kun olin aamuihminen!

Kun en kerran tänään mene tapaninajelullekaan, aion puuhata jo joulun ulkopuolisia asioita. Lienee jo sallittua? Muutenhan meillä tämä joulu on vietettävä vakavalla pohjalla, vaikka on syntymäpäivä. Presidentti Tarja Halosella myös jouluaattona. Lapsena se on ehkä harmittanut, ellei lahjoja ole saanut tuplamäärää. Minua ainakin joskus kiukutti, koska isäni oli syntynyt samana päivänä kuin minä. Tosin päivää tuetysti juhlittiin minun päivänäni, paitsi paljon myöhemmin järjestäessäni isälleni omat isot ja näyttävät juhlat. Silloin ei harmittanut enää.

PUNAISTA, PUNAISTA

 Joulu on ja se menee kohta. Olen syönyt niin kutsuttuja jouluruokia, joita ostin kaupasta valmiina. Söin keittiön pöydän ääressä kynttilöiden palaessa. Poppana pöydällä on punainen. Kynttilät myös. Mitä varten joulun väri on muuten punainen? Joulupukin perinteinen asukin on punainen ja Petteri-poron kuono. Koristamassani pienessä kuusessa on punaiset pallot. Minulla on kynnet punaiset. Rosolli on punaista tai ainakin sinne päin. Pidänkö edes punaisesta väristä?

Katselin tv:stä Andre Rieun joulukonserttia. Pähkinänsärkijänkin. Kuuntelin joululauluja radiosta ja omilta cd-levyiltä. Eikö niihin ikinä kyllästy? Sylvian joululaulu itkettää vuodesta toiseen. Miten asennoitua henkilöön, joka lähetti joulutoivotuksen, vaikka minä en? Olenko vain pahoillani vai otanko yhteyttä? Tervehdysten lähettäminen, ja saaminenkin, on tarkkaa puuhaa. Miksi olla tekemisissä vain joulukorttien välityksellä? Ihminen voi kuolla, mutta kortit kulkevat.

Avasin Madeleine-pussin. Madeleinet eivät koskaan petä. Sama kuosi ja maku ja aina ranskalaisia. Kun olin vanhempieni kanssa Pariisissa, emme syöneet Madeleineja. Olisi voinut ottaa evääksi istuessamme Sacré-Coeurin rappusilla ja katsellessamme sieltä kaupunkia. Emme ottaneet, kun emme tienneet ottaa.  Sen jälkeen en ole Pariisissa ollut. Muuten Ranskassa kyllä. Marseillessa hammaslääkäri otti puolisolta tikit niskasta, eikä ottanut toimenpiteestä maksua. Ehkä sen takia, koska mieheni pyörtyi.

Minulla oli laihemmat posket kauan ennen joulua. Mutta jouluherkut alkoivat ilmestyä kauppoihin ja minä olen heikko. Posket eivä ole enää laihemmat. Olen pettynyt ja vähän kiukkuinen itselleni. Kuulen jo lääkärin sanat vastaanotolla "sun pitää laihtua". Kukaan ei ole ollut potkimassa takapuolelle, niin olen saanut olla kuin ellun kana. Madeleinejakin on vielä. Myös erilaisia piparkakkuja. Vaikka eivät ne niin kovin erilaisia ole. Erään leipomon ovat nisseja ja nasseja ja nisseiltä menee aina pää poikki ennenkuin ehtii haukata. Ihmisen kuvia on aika ällöttävää syödä. Hannu, joka oli lapsuudenkaverini, väitti kivenkovaan syöneensä ihmistä. Me ei uskottu. Hannusta tuli lääkäri. 

A kertoi jouluaatostaan. Oli ollut ystävien luona syömässä. Monissa maissa ei aatto ole pyhitetty perheen keskeiseksi. Aattohan ei ole vielä edes varsinaista joulua. Tänään joulupäivänä on joulu. Ahkera tv-katselu jatkuu. En ehkä jaksa "Ihmeellistä elämää", mutta "Chaplinin pojan" taatusti jaksan. Tulee tietysti muutakin kiinnostavaa. Otin pakastimesta vaihteeksi porkkana- ja bataattilaatikkoa. Kinkku on samaa kuin eilen. Salaatissakaan ei suurta vaihtelua. Alkaako jo kyllästyttää? Jos jääkaapissa on vielä hernekeittopurkki, siihen voi lisätä kinkun kappaleita huomisen jälkeen. Myös kinkkukiusaus kelpaisi. Mässäilyn jälkeen on alettava poskien kavennusoperaatio. Se on aina joulun ajan hinta.

JOULUTOIVOTUS

 Nyt on aika toivottaa kaikille RAUHALLISTA JA HYVÄÄ JOULUA. Nauttikaamme viruksista huolimatta tästä ajasta. Hyväksytään kiellot ja rajoitukset ja otetaan kaikki rokotukset.

HISSIKIN VIELÄ

 Kiukuttaa tämä unettomuus. Uituttaa suorastaan. Viime yönä sentään kolmisen tuntia. Herättyäni kymmenen maissa päätin hypätä aamukahvin yli ja käydä nopeasti suihkussa, pukea päälle ja lähteä viemään roskia ennen luvattua vahvaa lumisadetta ja huomisen jälkeistä aikaa, kun roskikset ovat täynnä lahjapapereita. Hissi ei kulkenut. Asun viidennessä asutussa kerrokseessa nivelrikkoineni. Kompuroin kerrokseen, jossa hissi oli. Avasin sen oven ja odotin jotain kamalaa. Hissi oli tyhjä ja normaalin näköinen, Siinä ei ole muistia, etten painanut nappuloita. Kömmin takaisin ja kotiin. Riisuuduin päällysvaatteista ja päätin laittaa aamukahvin. Kävin välillä tarkistamassa hissitilanteen. Kulkuneuvo kerrosten välillä olla jökötti edelleen paikoillaan. Parvekkeelle roskat odottamaan otollisempaa aikaa. Harmitti tämäkin tilanne.

Aikaa kului ja kävin taas rapussa. Hissi oli liikkunut. Kompuroin seuraavaan kerrokseen, painoin nappulaa ja hissi tuli kuuliaisesti. Olen suljetun paikan kammoinen ja hirvitti mennä hissiin. Jos se jumiutuu taas. Joulun pyhät tulossa. Alan mädäntyä. Kukaan ei haista mitään, kun jokaisen huushollissa haisee muutenkin esimerkiksi kinkku. En mennyt hissiin. Kiipesin omaan kerrokseen ja hissi tuli kutsustani sinnekin. Epäröin. Oikein mietin. Sitten: menee syteen tai saveen, menen hissiin. Hain sisältä puhelimen mukaani varoiksi, ahtauduin hissiin roskineni, painoin nappulaa ja suljin silmäni. Hissi lähti liikkeelle. Ei tärissyt, vapissut, pysähtynyt odottamatta, pudonnut tai mitään. Olin alhaalla ja hengissä yhtenä kappaleena, järjissäni ja huojentuneena.

Kotiin tullessa hissi käyttäytyi kuin ei mitään olisi ollutkaan. Pääsin sen avulla onnellisesti kotikerrokseen. Lämmitin sulattamani kana-currykeiton, söin ja otin huomista varten sulamaan peruna- ja lanttulaatikon. Kinkku oli jo jääkaapissa suorittamassa sulamisprosessiaan.

Englannin tunnista ilmoitettiin sen siirtyvän 16.1. asti etäoppimiseen. Minun kurssini alkaakin vasta 19.1. Asiat voivat muuttua. Luvattiin ilmoittaa. Alkoi taas harmittaa. Ymmärrän tilanteen, mutta heitin kiukkuni koko epidemian päälle. Haistatin sille suorastaan pitkät. Kiinan rutto!!!!!  En paremmin/pahemmin sano.

Alan odottaa joulua.

JOULUPUUHIA

 Kynttilät palavat huushollissa, ikkunoissa valot ja pieni kuusi panee parastaan olohuoneen pöydällä. Olen imuroinut. Kiipesin myös katon rajaan ja puhdistin keittiön tuuletinta. Tulos ei kovin hyvä, eikä edelliselläkään kerralla. Eipä ole kajottu ennen minua kovin ahkerasti. Lisää kortteja tullut ja oli jo pakko panna sinitarralla eteisen kaapin oveen. Soitin Italiaan joulutervehdyksen. Sikäläinen ystäväni ei pääse lankapuhelimellaan ulkomaille, eikä suostu "nykyajan vempaimiin". H soitti ja on jo joulun vietossa Suomessa. Pyysi tapaninpäivänä kahville, mutta bussipa ei sinne kulje. Jätämme tapaamisen myöhemmäksi. Pikkuserkku Kotkasta ehti ennen minua soittamaan. Vaihdoimme samalla kuulumiset. Näissä puuhissa menikin iloisesti päivä. Ketä tämä muuten kiinnostaa?

Tarkistin joulun ajan tv:n leffat. Chaplinia, ikivihreä Ihmeellinen on elämä ja paljon muita. Lasillinen viiniä ja mikäs on ollessa. Tykkään yksin olemisten jouluista. Lukemattomia kirjojakin on ja kaupan valmis pieni kinkku Herkun laatikoiden kanssa tekee jouluaterian. Voi pojat!!! 

Vielä puhelin soi. N, vanha koulukaveri, toivotteli hyvät joulut. Muisteltiin hetki kouluaikoja. Minä  A:lla ja  B:llä oli N. Silti tunnettiin hyvin ja yhä olemme tekemisissä. Koulumatka oli yhteinen, kun asuimme lähekkäin. Töölöläisiä olimme kumpikin. Emmekä nyt enää kumpikaan. Elämä kuljetti pois.

Vielä yksi sähköinen joulutervehdys lähettämättä. Sen saa Espanjassa asuva A. Huomisen päivän tehtävä. A muuten kertoi, että siellä on jo neljäs rokotus  menossa. Kysyy, eikö tämä ikinä lopu?

Tiputtelin jo maitokahvin tai laten tapaisen. Juon virolaisesta apilamukista. Tuo kesän mieleen. Ostin sen kerran Senaatintorin maakuntamarkkinoilta, jonne oli Virokin änkeytynyt.

Kahvin juotuani menen vuoteeseen. Yöllä en ole nukkunut pätkääkään. Tuskin nukun nytkään, mutta olen kuitenkin pitkälläni.