Tänään Helsingin kaupunki vastaa kaupungin rakennusviraston saamaan kritiikkiin tapahtumapaikkojen vuokrajupakassa.Tästähän minäkin blogissa kirjoitin luettuani HS.fi:n luettelon monen vuoden ajalta kielloista,joita rakennusvirasto suuressa viisaudessaan on esittänyt.Kolmen sepän juurella paahdettuja kastanjoita kaupustellut mieskin on esittänyt syvän paheksuntansa kaupungin suurennettua hänen vuokransa kohtuuttomiin lukemiin.Nyt kaupunkilaisten vastalauseet viraston yleistä toimintaa kohtaan vuokranantajana,on saanut Helsingin miettimään uudestaan toimintaperiaatteitaan.Ja kiitokset tästä lankeavat niille kaupunkilaisille,jotka ovat rohkeasti kritiikkinsä virastolle esittäneet.Siis kyllä pientäkin ihmistä kuunnellaan.Paheksuntahan ei yksinomaan Kastanjakuninkaan vuokraa koske,vaan yleisesti tapahtumapaikkojen vuokria,joilla kaupunki yrittää hyötyä mahdollisimman paljon ja epäoikeudenmukaisesti.
Vastasin saamaani Sarin kommenttiin liittyen rakennusviraston toimiin,jotka eivät aina kaikkien hyväksyntää ole vuosien aikana saaneet,että nykyisellä Senaatintorilla on ollut torikauppaa ennen nyt sinne siirrettyjä Tuomaan markkinoitakin.Tori oli silloin nimeltään Suurtori ja vuosisata 1800. "Esplanaadille" eli nykyiselle Kauppatorille kojut siirrettiin vuonna 1818 Suurtorilta.Jo noina vuosina otti kaupunki vuokraa vuosimaksuna kojunpitäjiltä.Kaupunginvouti valvoi,etteivät muut paitsi luvan saaneet tavaraa torilla myyneet.Valituksia tuli torimyynnistä Esplanaadilla ja myynti siirrettiinkin 1819 Uudelle tai Esikaupungin torille,nykyisin Kasarmintori,jota tuolloin Kauppatoriksi sanottiin.Mutkien jälkeen torikauppa kuitenkin tuli takaisin jo silloin laajennetulle nykyiselle Kauppatorille,josta vielä tänäänkin voimme ostaa kalamme,juureksemme,kukkamme,hedelmämme ja kaikkea sitä turisteille suunnattua tavaraa,jonka toivomme matkustavaisia kiinnostavan.
Kauppatorilla on vanhat perinteet niin jokapäiväisten tuotteiden kuin vuosittaisten silakkamarkkinoidenkin kohdalla.Silakkamarkkinat alkavat pian olla jälleen ajankohtaista lystiä.Ne ovat olleet nykyisin lokakuun alussa.Aikaisemmin syyskuussa ja toiset,talvimarkkinat, tammikuussa.Niistä luovuttiin.Isäni tarinoi usein silakkamarkkinoiden tunnelmasta,kun hän pikkupoikana äitinsä kanssa torilla kävi.Kotiin Ruoholahteen oli viemisinä ainakin silakkanelikko ja ehkä muutakin kalaa. Nelikoita ei enää ole,vaan kalat ovat siististi pakattuina pieniin muovi- tai lasipurkkeihin maustettuina mitä erikoisimmilla mausteilla,joista tuskin oli Helsingissä kuultukaan yli sata vuotta sitten.Ehkä joku vuosia merillä ollut mies tiesi näistä eksoottisista mausteista,jotka ovat meillä tänään keittiöissämme aivan tuttua arkipäivää.
Mennään kaikki silakkamarkkinoille ja nautitaan ilmapiiristä.Eletään hetki markkinahumussa kaukaa saaristoista tulleiden venekuntien joukossa,purjelaivojen tervan tuoksussa,Ahvenanmaan limppujen ja käsitöitten keskellä ja kuunnellaan haitarinsoittoa,maistellaan ja makustellaan.Minä näen isäni polvenkorkuisena poikana kuljeksivan joukossa,komeat variksen saappaat piilossa kenkien suojassa,käsi äitinsä kädessä.Hän ei minua tunne.Minä kuulun tulevaisuuteen.
30. syyskuuta 2012
29. syyskuuta 2012
PANKKIPÄIVITYSTÄ
Päivityspäivä pankissa meni kuten olin arvellutkin.Sanoisinko että melkein turha käynti sekä pankin että minun puoleltani.Ei ollut moittimista puolin eikä toisin,kaikki reilassa ja asiakas oli, ja yhä on, tyytyväinen pankin palveluihin niin kasvotusten kuin verkkopankinkin puolella.Pankin mies oli nuori ja ammattitaitoinen pankkineuvoja.Satuin näkemään kehystetyn Hymypoika-plakaatin ja nappiin oli mennyt huomionosoitus.Hänellä oli iloiset kasvot ja nauravaiset silmät.Onnittelin.Pankki lupasi ottaa yhteyttä taas vuoden kuluttua päivityksen merkeissä.
No,enkä malttanut kumminkaan olla palaamatta ajassa taaksepäin aikaan,kun puoliso oli pankinjohtajana.Kerroin laveasti joululahjoista,joita hän sai.Se oli aikana,kun asiakkaat tulivat pankkiin hattu kourassa ja nöyrin mielin.Ja kun oli lainaa herunnut,niin joulun tienoilla kiitettiin.Nuorimies pöytänsä takana katseli minua kuin jotain muinaisjäännettä ja sitten puolisoa,joka istui pyörätuolissa tuskin muistaen aikaa,jolloin lainoja joko eväsi tai myönsi.Hänen pankkiaan ei enää ole.Yhteen aikaan kaikki fuusioituivat ja HOP,KOP, PYP ja SYP olivat yhtä ja samaa pankkia nimikin muutettuna.Tämä pankkineuvoja tuskin oli silloin vielä syntynytkään,kun puoliso ja minä kävimme pankin pippaloissa edustamassa ja small talkia suoltamassa.En tahtonut häntä kovin pitkästi historialla vaivata vaan kiitimme ja kättelimme.Ulos mennessämme annoin katseen vielä viivähtää pankkisalinWäinö Aaltosen veistoksissa ja jätin pronssisen Mietiskelevän Adoniksen ajatuksiinsa.
Lykin puolison Kauppatorille ja Vanhaan kauppahalliin.Torikauppiaat jo kokosivat kojujaan pois vietäviksi,mutta omenakauppias vielä auliisti teki kauppoja.Omenat olivat samanhintaisia ja ostin montaa lajia.Nyt mietin,mitä niistä teen.Ennen muinoin sosetta ja kompottia.Purkit suoriin riveihin kylmiöön ja talven makean himo oli taattu.Nyt vain semmoista heti syötävää,kunhan otan ohjeita Riitta Pojanluoman Omena-kirjasta,Tammi 2006.Jos vaikka omenakiisseliä vanhaan tapaan ja omenaraastekiisseliäkin.Ja voihan niitä syödä sinälläänkin.Sen kuin puraisen Punaisesta kanelista.Hallissa ei paljoakaan väkeä.Risteilyalukset jo osin jättäneet Helsingin reitiltään pois.Pelkäävät kai jo jäitten kalisevan kylkiin ja jääkarhujen tassuttelevan kaijan tuntumassa.Ensilumi satanut muuten jo Lappiin.Tervetuloa,talvi.
No,enkä malttanut kumminkaan olla palaamatta ajassa taaksepäin aikaan,kun puoliso oli pankinjohtajana.Kerroin laveasti joululahjoista,joita hän sai.Se oli aikana,kun asiakkaat tulivat pankkiin hattu kourassa ja nöyrin mielin.Ja kun oli lainaa herunnut,niin joulun tienoilla kiitettiin.Nuorimies pöytänsä takana katseli minua kuin jotain muinaisjäännettä ja sitten puolisoa,joka istui pyörätuolissa tuskin muistaen aikaa,jolloin lainoja joko eväsi tai myönsi.Hänen pankkiaan ei enää ole.Yhteen aikaan kaikki fuusioituivat ja HOP,KOP, PYP ja SYP olivat yhtä ja samaa pankkia nimikin muutettuna.Tämä pankkineuvoja tuskin oli silloin vielä syntynytkään,kun puoliso ja minä kävimme pankin pippaloissa edustamassa ja small talkia suoltamassa.En tahtonut häntä kovin pitkästi historialla vaivata vaan kiitimme ja kättelimme.Ulos mennessämme annoin katseen vielä viivähtää pankkisalinWäinö Aaltosen veistoksissa ja jätin pronssisen Mietiskelevän Adoniksen ajatuksiinsa.
Lykin puolison Kauppatorille ja Vanhaan kauppahalliin.Torikauppiaat jo kokosivat kojujaan pois vietäviksi,mutta omenakauppias vielä auliisti teki kauppoja.Omenat olivat samanhintaisia ja ostin montaa lajia.Nyt mietin,mitä niistä teen.Ennen muinoin sosetta ja kompottia.Purkit suoriin riveihin kylmiöön ja talven makean himo oli taattu.Nyt vain semmoista heti syötävää,kunhan otan ohjeita Riitta Pojanluoman Omena-kirjasta,Tammi 2006.Jos vaikka omenakiisseliä vanhaan tapaan ja omenaraastekiisseliäkin.Ja voihan niitä syödä sinälläänkin.Sen kuin puraisen Punaisesta kanelista.Hallissa ei paljoakaan väkeä.Risteilyalukset jo osin jättäneet Helsingin reitiltään pois.Pelkäävät kai jo jäitten kalisevan kylkiin ja jääkarhujen tassuttelevan kaijan tuntumassa.Ensilumi satanut muuten jo Lappiin.Tervetuloa,talvi.
28. syyskuuta 2012
HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTO
Kun luin netissä mitä kaikkea Helsingin rakennusvirasto on tässä kaupungissa kieltänyt vuodesta 1998 lähtien,aloin jälleen ihmetellä,miksi meillä ollaan niin kireitä,suvaitsemattomia ja yleensä kielteisiä? Niin miksi? HS.fi keräsi näitä kieltoja,joista osa on harmittanut minuakin aikoinaan.Ihan vaan tässä kaupungissa asuvana ja elävänä.
Miksi kastanjakauppiaan vuokraa Stockmannin kulmalla nostettiin niin paljon,että hänen oli luovuttava tästä pienestä joulumieltä nostattavasta viehättävästä myyntikojustaan?Jo pelkkä paahdettujen kastanjoiden tuoksu houkutteli kylminä talvipäivinä meitä suomalaisia tutustumaan tämän herkun makuun.Minkä vuoksi Espan puisto ei enää rakennusviraston päättäjille kelvannut Tuomaan markkinoiden pitopaikaksi? Minäkin monena vuonna käynyt ja nauttinut markkinakojujen valoista,iloisista ihmisistä ja talvisesta puistosta.Markkinat ovat Espan puistoa koristaneet vuodesta 1995 lähtien aina joulun tienoilla.
Nyt ne ovat Senaatintorilla ja kato kävi.Minäkään en mennyt.Toki ympäristö markkinoille on juhlava Engelin kädenjälkineen ja hallitsevana ylväs tuomiokirkko.Onko markkinoille liian komeaa? On.Kodikkuus tiessään,nupukivet torin kaltevalla pinnalla haittaavat.Alue on liian suuri. Espan puiston intiiminen tunnelma poissa.Ei talvivaippaisia puita kojujen yllä,ei katulyhtyjä tuomassa salaperäistä valoa.Ei valoja ylipäätään riittävästi,sanovat nyt kauppiaat.Alue liian laaja ja avara,kojut hajallaan.Monenkaan kaupunkilaisen askeleet eivät enää Tuomaan markkinoille vie.Espan puisto oli luonnollinen kohde.Siellä sykkii elämä,jota Eino Leino yhä jalustaltaan katselee kämmenellään kolikko,jonka alkuperää ja syytä ei kukaan tiedä.Pronssinen 55v Runeberg vakavana jaloissaan Maamme-laulun sanoihin nojaava herkkä Suomi-neito. Joku talvehtimaan jäänyt lokki istahtaa Runebergin päälaelle suurempaa kunnioitusta tuntematta kansallisrunoilijaamme kohtaan.
Puuveistosten ilmiömäinen luoja arkkitehti Gennadi Pitchull Suomeen tultuaan pääsi Helsingin rakennusviraston työpajalle töihin useaksi vuodeksi.Hän veisteli puusta teoksia lasten leikkialueille,paikkoihin,jotka somistusta kaipasivat.Tämmöistäkään työtä pelkäämätön arkkitehti ahkeroi moitteettomasti ja sitten sai potkut.Rakennusvirasto ei pitänytkään kaupungin kaunistamisesta puuveistoksilla.Eivät kai sopineet kaupungin kuvaan,jonka pitää olla yksinkertainen ja suoraviivainen ilman mitään krumeluureja,usein ilman silmänilojakaan.
Monia muitakin arvoisa Helsingin rakennusvirasto on kieltänyt.Jotkut aiheellisesti mutta useat aiheettomasti,ajattelemattomasti ja kuuntelematta kaupunkilaisten mielipiteitä.Arvovaltainen Helsingin kaupungin rakennusvirasto on puhunut.
Miksi kastanjakauppiaan vuokraa Stockmannin kulmalla nostettiin niin paljon,että hänen oli luovuttava tästä pienestä joulumieltä nostattavasta viehättävästä myyntikojustaan?Jo pelkkä paahdettujen kastanjoiden tuoksu houkutteli kylminä talvipäivinä meitä suomalaisia tutustumaan tämän herkun makuun.Minkä vuoksi Espan puisto ei enää rakennusviraston päättäjille kelvannut Tuomaan markkinoiden pitopaikaksi? Minäkin monena vuonna käynyt ja nauttinut markkinakojujen valoista,iloisista ihmisistä ja talvisesta puistosta.Markkinat ovat Espan puistoa koristaneet vuodesta 1995 lähtien aina joulun tienoilla.
Nyt ne ovat Senaatintorilla ja kato kävi.Minäkään en mennyt.Toki ympäristö markkinoille on juhlava Engelin kädenjälkineen ja hallitsevana ylväs tuomiokirkko.Onko markkinoille liian komeaa? On.Kodikkuus tiessään,nupukivet torin kaltevalla pinnalla haittaavat.Alue on liian suuri. Espan puiston intiiminen tunnelma poissa.Ei talvivaippaisia puita kojujen yllä,ei katulyhtyjä tuomassa salaperäistä valoa.Ei valoja ylipäätään riittävästi,sanovat nyt kauppiaat.Alue liian laaja ja avara,kojut hajallaan.Monenkaan kaupunkilaisen askeleet eivät enää Tuomaan markkinoille vie.Espan puisto oli luonnollinen kohde.Siellä sykkii elämä,jota Eino Leino yhä jalustaltaan katselee kämmenellään kolikko,jonka alkuperää ja syytä ei kukaan tiedä.Pronssinen 55v Runeberg vakavana jaloissaan Maamme-laulun sanoihin nojaava herkkä Suomi-neito. Joku talvehtimaan jäänyt lokki istahtaa Runebergin päälaelle suurempaa kunnioitusta tuntematta kansallisrunoilijaamme kohtaan.
Puuveistosten ilmiömäinen luoja arkkitehti Gennadi Pitchull Suomeen tultuaan pääsi Helsingin rakennusviraston työpajalle töihin useaksi vuodeksi.Hän veisteli puusta teoksia lasten leikkialueille,paikkoihin,jotka somistusta kaipasivat.Tämmöistäkään työtä pelkäämätön arkkitehti ahkeroi moitteettomasti ja sitten sai potkut.Rakennusvirasto ei pitänytkään kaupungin kaunistamisesta puuveistoksilla.Eivät kai sopineet kaupungin kuvaan,jonka pitää olla yksinkertainen ja suoraviivainen ilman mitään krumeluureja,usein ilman silmänilojakaan.
Monia muitakin arvoisa Helsingin rakennusvirasto on kieltänyt.Jotkut aiheellisesti mutta useat aiheettomasti,ajattelemattomasti ja kuuntelematta kaupunkilaisten mielipiteitä.Arvovaltainen Helsingin kaupungin rakennusvirasto on puhunut.
27. syyskuuta 2012
SAAT MULTA HORSMAN,SE RENTUN RUUSU ON...
Minun kouluaikanani kerättiin kasveja.Niitä piti olla 120 kpl.Joillekin työn ja tuskan takana.Niitä ostettiinkin ja vaihdettiin,mutta isoin osa tietysti kerättiin itse.Minäkin.Tosin Leenalta sain kerran pari,eikä siksi,etteikö omia olisi ollut,mutta se tuntui jännittävältä ja himpun verran luvattomalta.Minulla oli pahvinen pyöreä päästä avattava kantolaukku,johon kasvit kerättiin.Pidin siitä puuhasta.Kesälomilla kerättiin milloin mistäkin päin Suomea.Niityiltä ja metsistä,ojien varsilta,saarista.Kasvit siivottiin ja pantiin kovan prässin alle kasvien prässäämiseen ja kuivattamiseen tarkoitettuun laitteeseen kahden imupaperin ja sanomalehden sivun väliin.Kiristettiin kiinni ja jäätiin odottamaan.Sen jälkeen kasvien tultua valmiiksi ne kiinnitettiin kasvipaperiin pienillä liimapaperisuikaleilla ja alakulmaan merkittiin tiedot siihen tarkoitettuun lappuseen. Taraxacum officinale,Anemone nemorosa,Linaria vulgaris... Aikanaan ne tentittiin.Kaikki 120. Minä läpäisin Tarjan kanssa toisella kerralla.Leena ensimmäisellään.Hän oli koko kouluajan luokan kolmen parhaan oppilaan joukossa.Pääsikin sitten vaihto-oppilaaksi Teksasin Amarilloon.Meni luokkatoverimme kanssa naimisiin ja perusti perheen.Tarja on jo jättänyt tämän elämän.Hän pysyi loppuun asti läheisenä ystävänäni.
Pidän luonnonkukista edelleen.Mökkiaikana keräsin maljakkoon .Eikä oikeastaan mikään viljelty minua viehätä niin paljon kuin vaatimattomamman näköiset luonnossa kasvaneet.Lemmikkikimppu maljakossa,valkovuokot keväällä,voimakastuoksuiset kielot, salaperäiset suopursut.Nyt ei enää ole suurta mahdollisuutta edes nähdä luonnonkukkia paitsi niitä harvoja voikukkia,jotka keväisin uhmaavat asfalttia ja työntyvät pienimmästäkin rakosesta.Rantaraitilla on enemmän,mutta ne katoavat istutettujen ruusupensaiden alle tai niiden hennon elegantin tuoksun hävittää tuomien kukintojen voimalliset aromit.Jokunen horsma kohoaa rannan kivien välissä,tuo Irwin Goodmanin Rentun ruusu. Eikä tokikaan mikään "rikkaruoho elon yrttitarhassa".Ylväänä kohoaa muitten yläpuolella,alistuu tuulen voimaan arvokkuuttaan menettämättä.
Ostan kukkia.Kotona melkein aina tuoreita.Nyt on kuismia hedelmineen.Pienet punaiset marjaa muistuttavat pallukat oksissa.Hypericum-heimoa. Komea Alstromeria-kimppu myös olohuoneessa.Inkan lilja,sanoi puutarhuri.Kestävä,kertoo nettitieto.Saas nähdä,sanon minä.Kalloista pidän.Enkä usko mitenkään niiden kukkakauppiaiden keksimään maineeseen että ovat hautajaiskukkia.Mikä se semmoinen on? Valkoiset kallat.Onko kauniimpaa? Liljoistakin pidän,mutta joskus niiden tuoksu on niin huumaavan valtaisa,että jätän pikän välin seuraavien hankkimiseen.Entäs sitten gladiolukset? Ylväimpiä puutarhakasvejamme.Ne näyttävätkin siltä,että ovat uljaudestaan syvästi tietoisia.Silti sydämeni sykähtää muistaessani mökin pirtin pöydällä olevat kissankellot maljassa.Vetävät vertoja kauniimmillekin puutarhan kukille.Niiden vaatimaton nöyryys miellyttää.Aivan kuin kuulisi pienten sinisten kellojen kilinän vieläkin.
Pidän luonnonkukista edelleen.Mökkiaikana keräsin maljakkoon .Eikä oikeastaan mikään viljelty minua viehätä niin paljon kuin vaatimattomamman näköiset luonnossa kasvaneet.Lemmikkikimppu maljakossa,valkovuokot keväällä,voimakastuoksuiset kielot, salaperäiset suopursut.Nyt ei enää ole suurta mahdollisuutta edes nähdä luonnonkukkia paitsi niitä harvoja voikukkia,jotka keväisin uhmaavat asfalttia ja työntyvät pienimmästäkin rakosesta.Rantaraitilla on enemmän,mutta ne katoavat istutettujen ruusupensaiden alle tai niiden hennon elegantin tuoksun hävittää tuomien kukintojen voimalliset aromit.Jokunen horsma kohoaa rannan kivien välissä,tuo Irwin Goodmanin Rentun ruusu. Eikä tokikaan mikään "rikkaruoho elon yrttitarhassa".Ylväänä kohoaa muitten yläpuolella,alistuu tuulen voimaan arvokkuuttaan menettämättä.
Ostan kukkia.Kotona melkein aina tuoreita.Nyt on kuismia hedelmineen.Pienet punaiset marjaa muistuttavat pallukat oksissa.Hypericum-heimoa. Komea Alstromeria-kimppu myös olohuoneessa.Inkan lilja,sanoi puutarhuri.Kestävä,kertoo nettitieto.Saas nähdä,sanon minä.Kalloista pidän.Enkä usko mitenkään niiden kukkakauppiaiden keksimään maineeseen että ovat hautajaiskukkia.Mikä se semmoinen on? Valkoiset kallat.Onko kauniimpaa? Liljoistakin pidän,mutta joskus niiden tuoksu on niin huumaavan valtaisa,että jätän pikän välin seuraavien hankkimiseen.Entäs sitten gladiolukset? Ylväimpiä puutarhakasvejamme.Ne näyttävätkin siltä,että ovat uljaudestaan syvästi tietoisia.Silti sydämeni sykähtää muistaessani mökin pirtin pöydällä olevat kissankellot maljassa.Vetävät vertoja kauniimmillekin puutarhan kukille.Niiden vaatimaton nöyryys miellyttää.Aivan kuin kuulisi pienten sinisten kellojen kilinän vieläkin.
26. syyskuuta 2012
EIKÖ ENÄÄ RAKKAUTTA PAPERIPUSSISSA?
Väkeä lappaa meillä kuin hollituvassa.Aamulla oli jo ilmapatjan arvioija.Avoimeksi jäi.Tulee haavahoitajan kanssa uusintakäynnille.Ehdotti nk.sairaalavuodetta.Itse olen pelkän patjan kannalla.Kotiapu/lähihoitajaa tässä odottelen.Puoliso pestään ja puleerataan ja haavapainauma hoidetaan.Minä huilaan.Fysioterapeutti tulee ensi viikolla.Samoin tuuraaja.Kiirusta pitää.Blogin kirjoittaminen jäänyt tässä tämän kaiken vilskeen keskellä.Eilen sentään pääsimme kaupungille,mutta maito unohtui.Pitää huomenna se jotenkin improvisoida,kun menemme pankkiin päivittämään.
Yhtenä yönä kirjoitin ystävilleni Espanjaan kirjeen.Sitä naputellessani tuli mieleen,että sekin homma taitaa pian olla menneen talven lumia tänä teknisyyden aikakautena.On e-mailia,tekstiviestiä ja kännykkää.Mutta semmoinen sanoja täynnä oleva arkki,joka työnnetään postimerkillä varustettuun kirjekuoreen on auttamattomasti vanhanaikaista.Ikävä kyllä.Muistan hämärästi piirroksen piikatytöstä,joka sai sulhaseltaan kirjeen ja piikanen huokasi siinä olevan rakkautta paperipussissa.Miten sitä joidenkin vuosikymmenten jälkeen saadaan aikaan muistelmateoksia,kun materiaalia ei ole? Kirjeethän,sekä saadut että lähetetyt,ovat tärkeä asia henkilöhistoriassa.Minäkin vuosikymmenten aikana olen aikamoisen määrän kirjeitä lähetellyt lähemmäksi ja kauemmaksi tässä elämän survinastiassa.No,muistelmia ei minusta tehdä,että ei sen puoleen.Myös postikorttien lähettely maailman kulmilta ei ole enää muodissa.Nyt otetaan matkapuhelimella kuva ja se pannaan ystävän puhelimeen.Että tämmöistä meillä täällä lomalla.Sähköpostiin saa sanoja enemmän,mutta sekin kieli lyhennettyä,eikä välimerkitkään aina osu kohdilleen.Verbejä ei niinkään tarvita,kun asia tulee ilmi muutenkin.Mitä sanoisikaan vanha suomen kielen opettajani Annikki Vartia,joka vannoi E.A.Saarimaan nimeen? Aleksis Kiven sanoin: on aika viisastua,aika panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se,joka tuo hyötyä,vaan ei sitä mikä makeammalle maistuu.
Katselin eilisiltana Hindenburg-elokuvan.Olen aina ihmetellyt,miltä tämmöinen vehje näyttää sisäpuolelta,kun ulos näkyy vain pieni ikkunallinen osa ilmalaivan alapuolella.No,siellähän on vaikka mitä.Niin kuin paremmassakin laivassa luksuksineen kaikkineen tässä Hindenburgissa,jolla kyllä oli aika paskanen ja kuuma loppu oikeastikin 1930-luvulla.Olen yhden tai kaksi kertaa nähnyt taivaalla ilmalaivan.Siis ihan tunnistettavan,että ei mikään ufo. Niitä taas en ole nähnyt,vaikka kerran liippasi likeltä.Ajelin jossain päin Suomea yöllä ja yhtäkkiä metsän reunassa loisti vihreä valo.Polkaisin jarrut pohjaan ja ajattelin,että siinä,siinä se nyt on,yläilmojen olentojen vierailu Maassa ja näkijänä minä.Mutta kun ei mitään avaruuden asukkaiden joukkoja lähestynyt,eikä sähköt sammuneet autosta,eikä minua sädetetty ylös,niin päättelin näköharhaksi ja jatkoin matkaa.Pettyneenä.Mutta kuka olisi minua uskonutkaan? Enkä olisi uskonut itsekään.Vaikka mitenkä Valitut Palat muinoin tarinoi NASAn varastoista,joissa on lentävien lautasten hylkyjä ja muutama pieni vihreä mies pakkasessa.
Yhtenä yönä kirjoitin ystävilleni Espanjaan kirjeen.Sitä naputellessani tuli mieleen,että sekin homma taitaa pian olla menneen talven lumia tänä teknisyyden aikakautena.On e-mailia,tekstiviestiä ja kännykkää.Mutta semmoinen sanoja täynnä oleva arkki,joka työnnetään postimerkillä varustettuun kirjekuoreen on auttamattomasti vanhanaikaista.Ikävä kyllä.Muistan hämärästi piirroksen piikatytöstä,joka sai sulhaseltaan kirjeen ja piikanen huokasi siinä olevan rakkautta paperipussissa.Miten sitä joidenkin vuosikymmenten jälkeen saadaan aikaan muistelmateoksia,kun materiaalia ei ole? Kirjeethän,sekä saadut että lähetetyt,ovat tärkeä asia henkilöhistoriassa.Minäkin vuosikymmenten aikana olen aikamoisen määrän kirjeitä lähetellyt lähemmäksi ja kauemmaksi tässä elämän survinastiassa.No,muistelmia ei minusta tehdä,että ei sen puoleen.Myös postikorttien lähettely maailman kulmilta ei ole enää muodissa.Nyt otetaan matkapuhelimella kuva ja se pannaan ystävän puhelimeen.Että tämmöistä meillä täällä lomalla.Sähköpostiin saa sanoja enemmän,mutta sekin kieli lyhennettyä,eikä välimerkitkään aina osu kohdilleen.Verbejä ei niinkään tarvita,kun asia tulee ilmi muutenkin.Mitä sanoisikaan vanha suomen kielen opettajani Annikki Vartia,joka vannoi E.A.Saarimaan nimeen? Aleksis Kiven sanoin: on aika viisastua,aika panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se,joka tuo hyötyä,vaan ei sitä mikä makeammalle maistuu.
Katselin eilisiltana Hindenburg-elokuvan.Olen aina ihmetellyt,miltä tämmöinen vehje näyttää sisäpuolelta,kun ulos näkyy vain pieni ikkunallinen osa ilmalaivan alapuolella.No,siellähän on vaikka mitä.Niin kuin paremmassakin laivassa luksuksineen kaikkineen tässä Hindenburgissa,jolla kyllä oli aika paskanen ja kuuma loppu oikeastikin 1930-luvulla.Olen yhden tai kaksi kertaa nähnyt taivaalla ilmalaivan.Siis ihan tunnistettavan,että ei mikään ufo. Niitä taas en ole nähnyt,vaikka kerran liippasi likeltä.Ajelin jossain päin Suomea yöllä ja yhtäkkiä metsän reunassa loisti vihreä valo.Polkaisin jarrut pohjaan ja ajattelin,että siinä,siinä se nyt on,yläilmojen olentojen vierailu Maassa ja näkijänä minä.Mutta kun ei mitään avaruuden asukkaiden joukkoja lähestynyt,eikä sähköt sammuneet autosta,eikä minua sädetetty ylös,niin päättelin näköharhaksi ja jatkoin matkaa.Pettyneenä.Mutta kuka olisi minua uskonutkaan? Enkä olisi uskonut itsekään.Vaikka mitenkä Valitut Palat muinoin tarinoi NASAn varastoista,joissa on lentävien lautasten hylkyjä ja muutama pieni vihreä mies pakkasessa.
23. syyskuuta 2012
HAISEEKO OMA KEHU?
Tänään tein sen,mikä mielessä on ollut: luin vanhoja blogikirjoituksiani.Ei huonoja,ajattelin omahyväisesti.No,jotkut ovat ,toiset eivät,jos ihan totuudessa ja realiteeteissa pysyn.On nyt sitten niin taikka näin,tykkään yhä kirjoittaa.Eivätkö kaikki kirjoittajat?
Ensimmäinen yö pitkään aikaan,kun nukuin kunnolla.Kiitos siitä nukahtamispillerille.jonka nielaisin ennen nukkumaanmenoa.Tein sen silläkin uhalla,että ehkä pitäisi nousta siivoamaan puolison vuode.Ei muuten pitänyt viime yönä.Kuiva oli mies ja samoin peti.Melkein rallatellen riensin aamukahvin tiputteluun.Puoliso hyvällä tuulella,joka vielä lisäsi onnen tunnettani.Tykkään sateesta ja siitäkin saan nauttia.Jo illalla ropisi somasti.Sytytin parvekkeelle tuikut.Ne sopivat sadesäähän.Suuri kanerva korostui lepattavien liekkien valossa.Istuin hetken korituolissa ja annoin myöhäisillan pimeyden kietoa itseni pehmeään vaippaansa.
Muslimimaailmassa on kiehunut ja kuohunut,kun kristityt kavereineen on mollannut Muhammadia tekemällä islaminuskoiset vihaisiksi Muhamed-elokuvalla.Tässä on kysymys sananvapaudesta.Saako vaiko eikö saa? Kun nyt näitä riehumisia uutisissa katselee,niin minulle tulee mieleen,että onko kysymyksessä jotain muutakin kuin loukkaantuminen islamilaisuuden puolesta.Aivan kuin jokin pato olisi murtunut ja muslimimaailma liikehtii muistaen kaiken kaunan ja vihan,jonka otaksuu muun maailman tuntevan heidän uskontoaan ja kulttuuriaan kohtaan.Jari Tervo,kuten kaikki tiedämme,heitti ehdotuksen,että vastaiskuna pilkattaisiin kristittyjen uskontoa.Eikä se saisi kansoja liikkeelle.Emme ole kiihkeitä uskossamme.USA on pahin rosvo muslimien mielestä eikä Tanskakaan paljon jälkeen jää.Lippuja poltetaan,ihmisiä tapetaan,vahinkoja syntyy,koteja särkyy,väkivaltaa ja suunnatonta vihaa.Mitä mieltä tästä kaikesta olisi Muhammad? Entäs meidän Pyhät? Minä olen sitä mieltä,vaikka minulta ei kysytäkään,että sopu sijaa antaa ja maailmaan mahtuu.Ainakin pitäisi.Sananvapaudellekin on tilaa.Mutta enhän minä mitään tiedä ja vielä vähemmän ymmärrän.
Meille kotiin saattaa tulla jälleen tarkastaja.Aina kun puolison asioissa tulee esille uusi apu ja tuki,marssittaa kaupunki paikan päälle työntekijänsä katsastamaan tarpeen laatua ja suuruutta.Ymmärrettäväähän tämä on,ettei jokainen Matti ja Maija apuja ota/saa,jos vaikka edellytykset eivät kattaisikaan kriteerejä.Nyt olisi kysymys ilmapatjasta.Se taas liittyy puolison makuuhaavoihin.Tämmöinen patja hänellä oli sairaalassa.Se hyrisi hiljakseen,liikehti somasti sähkön avulla potilaan alla.Otamme kiitollisina vastaan,jos se puolisolle suodaan.Pitkäaikaislainaksi,kuten muutkin hänen apuvälineensä.Hyvä tässä yhteiskunnassa on elää.
Ensimmäinen yö pitkään aikaan,kun nukuin kunnolla.Kiitos siitä nukahtamispillerille.jonka nielaisin ennen nukkumaanmenoa.Tein sen silläkin uhalla,että ehkä pitäisi nousta siivoamaan puolison vuode.Ei muuten pitänyt viime yönä.Kuiva oli mies ja samoin peti.Melkein rallatellen riensin aamukahvin tiputteluun.Puoliso hyvällä tuulella,joka vielä lisäsi onnen tunnettani.Tykkään sateesta ja siitäkin saan nauttia.Jo illalla ropisi somasti.Sytytin parvekkeelle tuikut.Ne sopivat sadesäähän.Suuri kanerva korostui lepattavien liekkien valossa.Istuin hetken korituolissa ja annoin myöhäisillan pimeyden kietoa itseni pehmeään vaippaansa.
Muslimimaailmassa on kiehunut ja kuohunut,kun kristityt kavereineen on mollannut Muhammadia tekemällä islaminuskoiset vihaisiksi Muhamed-elokuvalla.Tässä on kysymys sananvapaudesta.Saako vaiko eikö saa? Kun nyt näitä riehumisia uutisissa katselee,niin minulle tulee mieleen,että onko kysymyksessä jotain muutakin kuin loukkaantuminen islamilaisuuden puolesta.Aivan kuin jokin pato olisi murtunut ja muslimimaailma liikehtii muistaen kaiken kaunan ja vihan,jonka otaksuu muun maailman tuntevan heidän uskontoaan ja kulttuuriaan kohtaan.Jari Tervo,kuten kaikki tiedämme,heitti ehdotuksen,että vastaiskuna pilkattaisiin kristittyjen uskontoa.Eikä se saisi kansoja liikkeelle.Emme ole kiihkeitä uskossamme.USA on pahin rosvo muslimien mielestä eikä Tanskakaan paljon jälkeen jää.Lippuja poltetaan,ihmisiä tapetaan,vahinkoja syntyy,koteja särkyy,väkivaltaa ja suunnatonta vihaa.Mitä mieltä tästä kaikesta olisi Muhammad? Entäs meidän Pyhät? Minä olen sitä mieltä,vaikka minulta ei kysytäkään,että sopu sijaa antaa ja maailmaan mahtuu.Ainakin pitäisi.Sananvapaudellekin on tilaa.Mutta enhän minä mitään tiedä ja vielä vähemmän ymmärrän.
Meille kotiin saattaa tulla jälleen tarkastaja.Aina kun puolison asioissa tulee esille uusi apu ja tuki,marssittaa kaupunki paikan päälle työntekijänsä katsastamaan tarpeen laatua ja suuruutta.Ymmärrettäväähän tämä on,ettei jokainen Matti ja Maija apuja ota/saa,jos vaikka edellytykset eivät kattaisikaan kriteerejä.Nyt olisi kysymys ilmapatjasta.Se taas liittyy puolison makuuhaavoihin.Tämmöinen patja hänellä oli sairaalassa.Se hyrisi hiljakseen,liikehti somasti sähkön avulla potilaan alla.Otamme kiitollisina vastaan,jos se puolisolle suodaan.Pitkäaikaislainaksi,kuten muutkin hänen apuvälineensä.Hyvä tässä yhteiskunnassa on elää.
21. syyskuuta 2012
KUISMIA MALJAKOSSA JA MILLERIN MUSIIKKIA LEVYLLÄ
Eilen sitten vapaalla kolmisen tuntia.Hemmottelin itseäni Hypericum-kasvilla eli Kuismalla.Varvuissa punaiset marjaa muistuttavat pallukat.Sievä kimppu maljakossa.Maleksin myös cd-levyjä katselemassa.Jazzin himoni sen kuin jatkuu. Illalla kuuntelin suorastaan hurmion vallassa Glenn Milleriä.Kymmenen levyn joukossa myös Chattanoga Choo Choo,Don´t Sit Under The Apple Tree ja Pennsylvania 6-5000. Joskus aikoja,aikoja sitten olen ollut Leena-luokkatoverini kanssa Glenn Miller-muistokonsertissa ja se taisi olla Kauppakorkeakoulun juhlasalissa.Konsertilla kunnioitettiin Millerin muistoa.Hänen koneensa katosi Kanaalin yllä matkalla Englannista Pariisiin joulukuussa 1944.Millerin lisäksi ostin Benny Goodmania ja Duke Ellingtonia.Yhteensä 30 levyä jazzia!
Lähihoitaja oli ensimmäistä kertaa meillä tällä viikolla.Minä vain istuin ja olin,kun hoitaja pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kerran viikossa tulee ainakin toistaiseksi tämä onni kohtaamaan.Kotilääkäriäkin vilauteltiin,kun juttelin kotihoidon ohjaajan kanssa puhelimessa sekä ilmapatjaa haavapainaumaa varten.Olen ihan pyörällä päästäni kaikesta tästä huolenpidosta.Siitäkin huolimatta,ettei mikään ilmaista ole.Kyllä meillä suomalaisilla ovat asiat kuitenkin monessa kohdin hyvin.Tämä pitää muistaa,kun taas jokin menee epäsuotuisaan suuntaan tässä maassa.Ja menee.Jokapäiväistä on jo joukkoirtisanomiset työpaikoilla.Kukaan ei ole turvassa.Olen edelleen sitä mieltä,että säästäminen (väärissä asioissa),ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ovat huono asia.
Istuin eilen naapurimiehen kanssa vierekkäin ratikassa.Satuimme lähtemään samalta pysäkiltä.En ole aikoihin istunutkaan tutun miehen vieressä sporassa.Tuntui oikein hyvältä kuin myös hilpeä jutustelu.Mukava kaveri ja puolisonsa myös.Miellyttävää tämmöinen läheisempi naapurituttavuus.Toki muittenkin kanssa juttelen.Yleensä tuppaa kerrostalossa asuminen tänä päivänä olemaan kuitenkin sitä laatua,että eletään omissa oloissa ja pikaisesti suuremmitta eleittä pihalla tervehditään.Mutta sitten he,joitten kanssa on solmittu lähempi suhde,ovat kultaakin arvokkaampia.
Lähihoitaja oli ensimmäistä kertaa meillä tällä viikolla.Minä vain istuin ja olin,kun hoitaja pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kerran viikossa tulee ainakin toistaiseksi tämä onni kohtaamaan.Kotilääkäriäkin vilauteltiin,kun juttelin kotihoidon ohjaajan kanssa puhelimessa sekä ilmapatjaa haavapainaumaa varten.Olen ihan pyörällä päästäni kaikesta tästä huolenpidosta.Siitäkin huolimatta,ettei mikään ilmaista ole.Kyllä meillä suomalaisilla ovat asiat kuitenkin monessa kohdin hyvin.Tämä pitää muistaa,kun taas jokin menee epäsuotuisaan suuntaan tässä maassa.Ja menee.Jokapäiväistä on jo joukkoirtisanomiset työpaikoilla.Kukaan ei ole turvassa.Olen edelleen sitä mieltä,että säästäminen (väärissä asioissa),ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ovat huono asia.
Istuin eilen naapurimiehen kanssa vierekkäin ratikassa.Satuimme lähtemään samalta pysäkiltä.En ole aikoihin istunutkaan tutun miehen vieressä sporassa.Tuntui oikein hyvältä kuin myös hilpeä jutustelu.Mukava kaveri ja puolisonsa myös.Miellyttävää tämmöinen läheisempi naapurituttavuus.Toki muittenkin kanssa juttelen.Yleensä tuppaa kerrostalossa asuminen tänä päivänä olemaan kuitenkin sitä laatua,että eletään omissa oloissa ja pikaisesti suuremmitta eleittä pihalla tervehditään.Mutta sitten he,joitten kanssa on solmittu lähempi suhde,ovat kultaakin arvokkaampia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)