Ovat Virossa vähentäneet suomenkielen opiskelua! Ymmärrettävää. Nyt voidaan valita muitakin kieliä,joita opiskella ja siellä niin kuin täälläkin nuoret vannovat englannin nimeen.Ennen vanhaan oppivat Suomen televisiosta suomea ja se oli silloin,kun virolaisten elämä oli rajattua Neuvostoliiton aikana.Viro itsenäistyi,rajat aukenivat,muu maailma olikin ykskaks ulottuvilla.Ei "porojen" kieli enää kiinnostanutkaan.Sitten kun tämä suomea osaava sukupolvi Virosta häviää,ei sikäläisissä kaupoissa enää suomea ymmärretäkään.Minua on aina hämmentänyt se,että Tallinnassa pärjää suomella.Ilahdun suorastaan,jos joudun käyttämään englantia.Viroksi osaan sanoa päivää ja kiitos.
Ranskassa jatketaan kovaa linjaa ulkomaalaisten oleskeluissa.Romanien passittaminen omiin maihinsa jatkuu.Kerjääminen Ranskassa myös muuttunut aggressiivisemmaksi,rötöstelyt lisääntyneet,leiriytyminen minne tahansa ärsyttää jne.Edelleen minusta oikein,että siivotaan.Enkä ymmärrä,miksi toimenpide on saanut niin paljon vastustusta.Kysymyshän on ei-toivotuista ihmisistä,jotka antavat piutpaut lakipykälille ja hyvälle käytökselle.Eräässä valokuvassa heidän karkotustilanteessaan bussissa istuva romani näyttää kansainvälistä keskisormimerkkiä toimittajalle. Siinäkö heidän asenteensa?
Miksiköhän meillä Suomessa ei ole tapana nukuttaa karhu ja kuljettaa se pois asutuilta seuduilta? Nyt oli omenavarkaissa ollut vuoden ikäinen pentu tapettu,kun oli ihmisten pihoilla Mikkelissä ollut säikäyttelemässä ihmisiä.Miksi pitää aina ottaa henki? Kyllä karhunen olisi mahtunut jonkun avopakun lavalle metsään vietäväksi,jota takuulla on Mikkelinkin ympäristöissä.Onko helpompaa ampua kuula kalloon kuin tuntea hieman inhimillisyyttä?
Vanhat saksalaiset ihmiset haluavat kuulemma lukea huonoja uutisia nuorista! Vaikka ehkä tutkimustulos kertoo totuuden,en tiedä nauraako vai itkeä. Itsetuntoa nostetaan tutkimuksen mukaan sillä,että toisilla menee päin honkia.Yhden lajin kateutta sekin.Kyllähän se tietysti saattaakin ottaa päähän,että ikääntyy,rumentuu,rampaantuu,lihavoituu,eikä kelpaa enää muuhun kuin vanhana olemiseen.Sitten saa lukea nuorempien onnesta ja hyvinvoinnista ja jos seassa on heillä edes hippunen epäonnea,niin hyvä mielihän siitä tulee.Ihmettelen näiden vanhojen asennoitumista,ihmettelen kovasti.Ovathan hekin olleet tyytyväisiä työtä tekeviä onnellisia nuoria aikanaan.Nämäkin nyt kateuden kohteet vanhenevat.Katkeroituvatko hekin? Kummallinen on ihmismieli.Ja onko tämä saksalainen tapa kohentaa omaa itsetuntoa yleismaailmallista? Entäs me suomalaiset vanhat?
Kyllähän se tietysti tuntuu ikävältä,kun mainoksetkin on suunnattu vain nuorille.Aivan kuin vanhemmassa väestössä ei olisi ostovoimaa tai halua näyttää tyylikkäältä ollenkaan.Valmisvaatteet ovat yleensä ainoastaan hoikille.Mutta kenkäteollisuus on huomioinut,että varsinkin naisten jalat ovat suurentuneet.Naisille on yli neljänkymmenen numeroisia kenkiä kaupoissa runsain mitoin.Miksi vaateteollisuus sitten laahaa perässä? Kyllä pulleakin vanha nainen haluaa näyttää hyvältä,vaikka rakennekynnet eivät olekaan hänen investointinsa onneen,kuten HS eilen selvitteli.Turhamaisuus on vahvasti tätä päivää.Aivojen kapasiteetista viis.No,sanotaanhan sitä,että mies on aina pelännyt älykästä naista.Niin että aivan oikein: satsataan me vain ulkonäköön,sillä ainoastaan kauneus on valttia. Miehet huokaavat helpotuksesta.
Minä olen vanha nainen,siis 25v,mutta olosuhteisiin nähden onnellinen vanha nainen ja vielä ilman kateuden häivääkään mihinkään suuntaan.Minun investointini onneen olisi uusi ulsteri,joka ei ole lyhyt eikä 3/4.Tässä on nimittäin aukko vaateteollisuudessa ja siitä olen jo muutama vuosi sitten julistanut sodan vaatetehtaille,suunnittelijoille ja kauppojen sisäänostajille.Pitänee taas lähteä katsastamaan,josko pärmänttäykseni muutamalle takkikauppiaalle olisi tuottanut tulosta. Heikunkeikun.
31. elokuuta 2010
30. elokuuta 2010
UUDEN VIIKON ALUSSA
Kahta viimeistä elokuun alakuun päivää viedään.Sitten kirjoitamme "syyskuu".Kaksi viikkoa lomaani!Harmaata tänäänkin ja sateen aavistus ilmassa.Alan järjestää parveketta talviteloilleen.Palmu on jo sisällä,toinen puu tänään.Alkaa kynttiläaika.
Somalialaiset senkuin lisääntyvät Suomessa.Nyt on perheenyhdistymisen vuoro ja perheeseen kuuluu sekä omia että kasvattilapsia.Mistä tämmöisille suurperheille asunnot,jos muutto kaikille "perheenjäsenille" sallitaan Suomeen? Skeptinen kun olen,luulen somalialaisilla olevan ketunhäntä kainalossaan.Miksi meitä käytetään hyväksi? Ja miksi me sallimme sen? Jos maahanmuuton kiristymisestä totta tulee,hyvä niin.Olisiko meissä vihdoinkin miestä tähän? Hyytyisi muulta Euroopalta pilkkahymy.
Venäjä ja Kiina alkavat maiden välisellä rajalla suojella siperiantiikereitä.Niitä on vähän maailmassa ja salametsästys kukoistaa.Ihminen on pedoista julmin.Joskus nuorena lukiessani suurten valkoisten metsästäjien seikkailuista Afrikassa nautin jännityksestä.Mieleeni ei juolahtanut eläinten väheneminen ja niille tuotettu tuska.Nyt juolahtaa,on juolahtanut jo kauan sitten.1900-luvun alkuvuosikymmeninä oli suorastaan muotia matkustaa Afrikkaan tapporeissuille.Siinä puuhassa olivat mukana niin kuninkaat,prinssit,kirjailijat,taiteilijat,poliitikot kuin muut silmäätekevät. Kun oli eläimeltä viety henki,otettiin valokuva.Ruumis makasi maassa tappajan toinen jalka kupeellaan ja räps kuva tuli.Ihminen osoitti ylemmyyttään luomakunnan kruununa.Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet hillitsevät hiukan metsästämistä ja safareilla opastetaan ihmistä näkemään eläimet vapaina ja ylpeinä niiden oikeassa ympäristössä.Siellä niiden kuuluukin olla.Ei tyhjänpäiväisenä impotenssia mukamas nostattavana sarvijauheena purkissa,taljana takan edessä tai seinällä pelkkänä päänä tuijottavine lasisilmineen.
Nyt joku ajattelee,että vastustan tappamista ja olen kasvissyöjä.En vastusta enkä ole.Syön lihaa sen kuin kerkiän.Ja syön myös tavanomaisten lisäksi villisikaa,strutsia jne.Mutta ne ovat tarhaeläimiä kuten lehmät,siat ja lampaat.Tappamista tappamisen vuoksi luonnossa en hyväksy! En hyväksy,että ihminen vie eläimeltä hengen omiin mitä hulluimpiin tarkoituksiinsa,joilla ei ole ruuan kanssa mitään tekemistä.Impotenssi ei kohoa,vaikka söisi kippokaupalla sarvikuonon sarven jauhettua sarveisainetta ja gelatiinia,joista sarvi muodostuu.Huuhaaoppia.Lattialla ei tarvitse olla jonkun sukupuuton partaalla olevan eläimen talja.Tulen murheelliseksi katsellessani metsästäjän seinillä kehyksissä olevia täytettyjä eläinten päitä,jotka kuuluisivat olla kiinni elävässä ruumiissa jossain savannin ruohikossa,jossa on luonnollinen eläinten oma laki saalistajan ja saaliin välillä.Näitä ihmisen tekoja en hyväksy.
Ihmisen hommat hämmästyttää kaikella tavoin.Nyt Italian vuorten kupeilla on kuollut yösienestäjiä.Yöllä kuulemma siksi,että hyvä sienipaikka pysyy salassa.Kiipeilevät kuin oravat pitkin seinämiä sienten perässä ja kuolo on käynyt.Pitkälti toista kymmentä sienestäjää on heittänyt henkensä pudottuaan rinteiltä.Mitä hullua tämäkin!Kesän sääolot olivat otollisia,sienet kasvoivat ja kukoistivat.Huonosti kävi sitten ehkä taitamattomille.Mukana liian suurta luottamusta omalle kiipeilyosaamiselle.Surullista.Kun ei olla hämähäkkejä tai edes hämähäkkimiehiä. Niin kuin se yksi,joka kiipeilee pilvenpiirtäjissä pitkin maailmaa ilman köysiä ja muuta turvallisuutta antavaa.Kaveri pidätetään,annetaan sakkoja ja eikun taas ylös pystysuoraa talon seinää aina melkein taivaisiin asti.Toiset valloittavat vuoria,toiset rakennuksia.
Minä valloitan nyt kylpyhuoneen ja vien miehen suihkuun.
Somalialaiset senkuin lisääntyvät Suomessa.Nyt on perheenyhdistymisen vuoro ja perheeseen kuuluu sekä omia että kasvattilapsia.Mistä tämmöisille suurperheille asunnot,jos muutto kaikille "perheenjäsenille" sallitaan Suomeen? Skeptinen kun olen,luulen somalialaisilla olevan ketunhäntä kainalossaan.Miksi meitä käytetään hyväksi? Ja miksi me sallimme sen? Jos maahanmuuton kiristymisestä totta tulee,hyvä niin.Olisiko meissä vihdoinkin miestä tähän? Hyytyisi muulta Euroopalta pilkkahymy.
Venäjä ja Kiina alkavat maiden välisellä rajalla suojella siperiantiikereitä.Niitä on vähän maailmassa ja salametsästys kukoistaa.Ihminen on pedoista julmin.Joskus nuorena lukiessani suurten valkoisten metsästäjien seikkailuista Afrikassa nautin jännityksestä.Mieleeni ei juolahtanut eläinten väheneminen ja niille tuotettu tuska.Nyt juolahtaa,on juolahtanut jo kauan sitten.1900-luvun alkuvuosikymmeninä oli suorastaan muotia matkustaa Afrikkaan tapporeissuille.Siinä puuhassa olivat mukana niin kuninkaat,prinssit,kirjailijat,taiteilijat,poliitikot kuin muut silmäätekevät. Kun oli eläimeltä viety henki,otettiin valokuva.Ruumis makasi maassa tappajan toinen jalka kupeellaan ja räps kuva tuli.Ihminen osoitti ylemmyyttään luomakunnan kruununa.Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet hillitsevät hiukan metsästämistä ja safareilla opastetaan ihmistä näkemään eläimet vapaina ja ylpeinä niiden oikeassa ympäristössä.Siellä niiden kuuluukin olla.Ei tyhjänpäiväisenä impotenssia mukamas nostattavana sarvijauheena purkissa,taljana takan edessä tai seinällä pelkkänä päänä tuijottavine lasisilmineen.
Nyt joku ajattelee,että vastustan tappamista ja olen kasvissyöjä.En vastusta enkä ole.Syön lihaa sen kuin kerkiän.Ja syön myös tavanomaisten lisäksi villisikaa,strutsia jne.Mutta ne ovat tarhaeläimiä kuten lehmät,siat ja lampaat.Tappamista tappamisen vuoksi luonnossa en hyväksy! En hyväksy,että ihminen vie eläimeltä hengen omiin mitä hulluimpiin tarkoituksiinsa,joilla ei ole ruuan kanssa mitään tekemistä.Impotenssi ei kohoa,vaikka söisi kippokaupalla sarvikuonon sarven jauhettua sarveisainetta ja gelatiinia,joista sarvi muodostuu.Huuhaaoppia.Lattialla ei tarvitse olla jonkun sukupuuton partaalla olevan eläimen talja.Tulen murheelliseksi katsellessani metsästäjän seinillä kehyksissä olevia täytettyjä eläinten päitä,jotka kuuluisivat olla kiinni elävässä ruumiissa jossain savannin ruohikossa,jossa on luonnollinen eläinten oma laki saalistajan ja saaliin välillä.Näitä ihmisen tekoja en hyväksy.
Ihmisen hommat hämmästyttää kaikella tavoin.Nyt Italian vuorten kupeilla on kuollut yösienestäjiä.Yöllä kuulemma siksi,että hyvä sienipaikka pysyy salassa.Kiipeilevät kuin oravat pitkin seinämiä sienten perässä ja kuolo on käynyt.Pitkälti toista kymmentä sienestäjää on heittänyt henkensä pudottuaan rinteiltä.Mitä hullua tämäkin!Kesän sääolot olivat otollisia,sienet kasvoivat ja kukoistivat.Huonosti kävi sitten ehkä taitamattomille.Mukana liian suurta luottamusta omalle kiipeilyosaamiselle.Surullista.Kun ei olla hämähäkkejä tai edes hämähäkkimiehiä. Niin kuin se yksi,joka kiipeilee pilvenpiirtäjissä pitkin maailmaa ilman köysiä ja muuta turvallisuutta antavaa.Kaveri pidätetään,annetaan sakkoja ja eikun taas ylös pystysuoraa talon seinää aina melkein taivaisiin asti.Toiset valloittavat vuoria,toiset rakennuksia.
Minä valloitan nyt kylpyhuoneen ja vien miehen suihkuun.
29. elokuuta 2010
TÄSSÄ,JUURI NYT
On se vaan niin ihmeellistä,että Englannin maassa ilmestyy näitä peltokuvioita ja sitten hämmästellään,että kuka... Ihan ulkoavaruudesta asti ovat tulleet tekemään,kun eläin- ja tuuliteoria on poispyyhkäisty.Turistit parveilevat näitten monimutkaisten kuvioiden ympärillä tallaamassa maan omistajan maita.Mitä geometrisempi ja mitä mutkikkaampi kuvio on,antaa se ilmiselvästi ymmärtää,että ei ihminen moiseen pysty.Kyllä ET sukulaisineen on tainnut Telluksella piipahtaa.
Käsittämättömän hämmästyttävää taas ei ole siinä,että Indonesiassa tulivuori,joka on levännyt satoja vuosia tuprautti uumenistaan näytön että hengissä ollaan.Nyt sitä vahditaan,että ilkeiskö panna uusiksi.Ja voihan se panna.Luonto kun on sellainen.
Meillä täällä Suomessa on luonnon puolesta rauhallisempaa tällä hetkellä,mitä nyt sateen ropina minut yöllä herätti ja perään herätti mies tehden lopustakin yöstä kovastikin hoitotoimenpiteisen.
Ryhdyin aamuyöllä kuuntelemaan äänikirjaa Pompejista fiktiivisten asukkaiden kertomana,jotka ehtivät paeta maailmanlopuksi luulemaansa Vesuviuksen purkausta.Monilla rikkailla oli vapaa-ajanhuvilat vähän kauempana Pompejista ja sinne kiiruhdettiin.Tuhkan laskeuduttua lähtivät rosvot ryöstöretkille kaupunkiin kuten nykyisinkin tehdään kotien sorruttua maanjäristyksissä.Ehkä heissä oli kuitenkin sen verran inhimillisyyttä ja tunnetta,että kauhistuivat kaupungissa näkemäänsä.Ihmisiä lojui sikin sokin palaneina ja tuhkan peittämänä.Äiti puristi sylissään lasta yrittäen suojella tätä.Turhaan.Tätäkään kauheutta en osaa kuvitella miltä se on tuntunut.Voi vain aavistella Vesuviuksen purkauksen voimaa,joka hävitti jo kertaalleen rakennetun kaupungin sen jälkeen kun vuori puhui vuonna 63.
Kuusitoista vuotta myöhemmin kahta suurempi maanjäristys ja tulivuoren purkaus teki kaupungista lopun.Ja tätä tuhoa turistit todistavat ekskursioillaan esiin kaivetussa Pompejissa.Aikaa on kulunut ja nyt minä 2000-luvulla kirjaa kuunnellessani tunnen myötätuntoa Pompejin entisiä asukkaita kohtaan,jotka joutuivat tiensä päähän näin kammottavalla tavalla.Itse en ole koskaan siellä käynyt,koska matkani Italiassa ovat päättyneet aina Toscanaan,jotta vaikka kaikkien teiden kerrotaan vievän Roomaan,en sinnekään asti ole päässyt, saati etelämmäksi.
Tämmöistä kirjaa,vaikka historiasta pidänkin,ei pitäisi yöllä pimeässä kuunnella tai lukea.Pirut ilmestyvät seinille ja alkaa ajatella mitä kaikkea Suomessakin voi tapahtua,vaikka emme minkään tulivuoren läheisyydessä olekaan,eikä kai tsunamikaan yllä Suomenlahteen tai Pohjanlahteen.Mannerlaatat eivät liioin kohtaa toisiaan allamme.Trombit saattavat kiusata,myrskyistä puhutaan ja saavathan nekin toki tuhoa aikaan,mutta tehottomampia ovat kuin siellä,missä alituisesti luonto puhuu isännän äänellä.Tämänkin puoleen Suomi on paras maa!
C soitti ja oli murheellinen sosiaalisesta elämästäni,jota hänen mukaansa minulla ei ole,kun elämäni on rajoitettua.No,se on kyllä totta,mutta en nyt aivan umpisukkeluksissa ole ilman ystävien seuraa,vaikka tapaamiset nenätyksin ovatkin harventuneet,vaan ei aivan olemattomiin kadonneet.Kahvilatapaamiset ovat jääneet,mutta jos meille asti vaivautuvat,niin avoimien ovien päivä on joka päivä kotona ollessamme.Ja kyllä kaupungillakin rupattelutuokio järjestyy tuuraajan avustuksella.Puhelimessa pälätän melkein päivittäin jonkun kanssa,blogissa sitäkin enemmän.Tästä onkin tullut minulle yksi parhaimpia purkautumiskeinoja.Kirjoittamisesta ylipäätään olen aina pitänyt.Päiväkirjaa suurella innostuksella kirjoitin vuositolkulla nuorena.Sitten yhden toisensa perään hävitin,että jälkeeni jäävillä ei ole hymyilyn aihetta kurkistaessaan nuoren tytön sisimpään.
Ei,en todellakaan koe itseäni mitenkään "mökkiintyneeksi" tai yksinomaan sairaan vartijaksi.Totta kai elämä pyörii koko ajan sairauden ympärillä,mutta aikaa jää muuhunkin.C huolestuu turhaan,josta hänelle kuitenkin kaunis kiitos.Välittäminen on hieno juttu.
Käsittämättömän hämmästyttävää taas ei ole siinä,että Indonesiassa tulivuori,joka on levännyt satoja vuosia tuprautti uumenistaan näytön että hengissä ollaan.Nyt sitä vahditaan,että ilkeiskö panna uusiksi.Ja voihan se panna.Luonto kun on sellainen.
Meillä täällä Suomessa on luonnon puolesta rauhallisempaa tällä hetkellä,mitä nyt sateen ropina minut yöllä herätti ja perään herätti mies tehden lopustakin yöstä kovastikin hoitotoimenpiteisen.
Ryhdyin aamuyöllä kuuntelemaan äänikirjaa Pompejista fiktiivisten asukkaiden kertomana,jotka ehtivät paeta maailmanlopuksi luulemaansa Vesuviuksen purkausta.Monilla rikkailla oli vapaa-ajanhuvilat vähän kauempana Pompejista ja sinne kiiruhdettiin.Tuhkan laskeuduttua lähtivät rosvot ryöstöretkille kaupunkiin kuten nykyisinkin tehdään kotien sorruttua maanjäristyksissä.Ehkä heissä oli kuitenkin sen verran inhimillisyyttä ja tunnetta,että kauhistuivat kaupungissa näkemäänsä.Ihmisiä lojui sikin sokin palaneina ja tuhkan peittämänä.Äiti puristi sylissään lasta yrittäen suojella tätä.Turhaan.Tätäkään kauheutta en osaa kuvitella miltä se on tuntunut.Voi vain aavistella Vesuviuksen purkauksen voimaa,joka hävitti jo kertaalleen rakennetun kaupungin sen jälkeen kun vuori puhui vuonna 63.
Kuusitoista vuotta myöhemmin kahta suurempi maanjäristys ja tulivuoren purkaus teki kaupungista lopun.Ja tätä tuhoa turistit todistavat ekskursioillaan esiin kaivetussa Pompejissa.Aikaa on kulunut ja nyt minä 2000-luvulla kirjaa kuunnellessani tunnen myötätuntoa Pompejin entisiä asukkaita kohtaan,jotka joutuivat tiensä päähän näin kammottavalla tavalla.Itse en ole koskaan siellä käynyt,koska matkani Italiassa ovat päättyneet aina Toscanaan,jotta vaikka kaikkien teiden kerrotaan vievän Roomaan,en sinnekään asti ole päässyt, saati etelämmäksi.
Tämmöistä kirjaa,vaikka historiasta pidänkin,ei pitäisi yöllä pimeässä kuunnella tai lukea.Pirut ilmestyvät seinille ja alkaa ajatella mitä kaikkea Suomessakin voi tapahtua,vaikka emme minkään tulivuoren läheisyydessä olekaan,eikä kai tsunamikaan yllä Suomenlahteen tai Pohjanlahteen.Mannerlaatat eivät liioin kohtaa toisiaan allamme.Trombit saattavat kiusata,myrskyistä puhutaan ja saavathan nekin toki tuhoa aikaan,mutta tehottomampia ovat kuin siellä,missä alituisesti luonto puhuu isännän äänellä.Tämänkin puoleen Suomi on paras maa!
C soitti ja oli murheellinen sosiaalisesta elämästäni,jota hänen mukaansa minulla ei ole,kun elämäni on rajoitettua.No,se on kyllä totta,mutta en nyt aivan umpisukkeluksissa ole ilman ystävien seuraa,vaikka tapaamiset nenätyksin ovatkin harventuneet,vaan ei aivan olemattomiin kadonneet.Kahvilatapaamiset ovat jääneet,mutta jos meille asti vaivautuvat,niin avoimien ovien päivä on joka päivä kotona ollessamme.Ja kyllä kaupungillakin rupattelutuokio järjestyy tuuraajan avustuksella.Puhelimessa pälätän melkein päivittäin jonkun kanssa,blogissa sitäkin enemmän.Tästä onkin tullut minulle yksi parhaimpia purkautumiskeinoja.Kirjoittamisesta ylipäätään olen aina pitänyt.Päiväkirjaa suurella innostuksella kirjoitin vuositolkulla nuorena.Sitten yhden toisensa perään hävitin,että jälkeeni jäävillä ei ole hymyilyn aihetta kurkistaessaan nuoren tytön sisimpään.
Ei,en todellakaan koe itseäni mitenkään "mökkiintyneeksi" tai yksinomaan sairaan vartijaksi.Totta kai elämä pyörii koko ajan sairauden ympärillä,mutta aikaa jää muuhunkin.C huolestuu turhaan,josta hänelle kuitenkin kaunis kiitos.Välittäminen on hieno juttu.
28. elokuuta 2010
ALAKULOA
Piti saamani eilen kortisonipiikki olkavarteeni klo 10.30.Pakkasin miehen pyörätuoliin,tilasin taksin ja menoksi.En saanut piikkiä,lääkäri töpeksi ja ohjasi minut "kiireittensä vuoksi" päivystykseen,jota ei ollut koko talossa.Tilasin taksin ja tulimme kotiin.Lääkäri soitti ja selitteli... Ehdotti,jos tulisin uudestaan.En tietenkään.Neljä omakustanteista taksimatkaa samana päivänä pyörätuolimiehen kanssa olisi ollut liikaa,kun oli myös epävarmaa,saanko pari minuuttia kestävää pistosta silloinkaan.Luottamukseni kunnalliseen terveydenhoitoon sen kuin rapistuu.
Enemmän olen kuitenkin huolissani niiden miesten terveydestä,jotka ovat jumissa Chilen kaivoskuilussa ja yli 700m syvyydessä.Puistattaa minua klaustrofobiaista pelkkä ajatteleminenkin.Miten heillä tulee käymään henkisen tasapainon? Nyt jo on joissakin kavereissa masentumista.Vaikka ovat kaukana minusta,tunnen suurta myötätuntoa näitä 33 miestä kohtaan,joiden kohtalo on kuitenkin varsin epävarmaa niiden kuukausien aikana,jotka arvellaan kestävän,kunnes saadaan ensimmäinen mies ylös.Pakistanin tulvauhrit tarvitsevat myös pikaista apua.Sitäkään tilannetta en ainakaan minä osaa kuvitella,kun ainoa "tulva" on pihan painaumassa rankkasateen jälkeen. Mitä minun pienet vastoinkäymiset kunnallisen terveydenhuollon kanssa ovatkaan näiden rinnalla? Kuin hyttysen ininää.
Syksy on paikalla! Se tuli yllättäen aikaisuudellaan vaan ei aivan varkain,sillä kohta sen aika olisi kuitenkin.Tuli kylmän myötä,sateitten ja pian hyytävienkin tuulien myötä.Kesämekot ja sandaletit kaappiin,miehen olkihatut säilöön ja jokaisen kohdalla haikeat hyvästit kesälle.Ikkunat eivät enää ole yötä myöten auki,ampiainen ei eksy sisälle,pääskyset kaikonneet.Puut valmistautuvat heittämään kesäpukunsa,horsmat rantaraitilla nuokahtelevat viimeisiään,paidattomia miehiä ei loju nurtseilla lämmittävien auringonsäteitten helliminä.Aina se tuntuu ikävältä sanoa suvelle näkemiin moniksi pitkiksi kuukausiksi,joihin mahtuu kokonainen pimeä talvikin lumituiskuineen,auran äänineen ja hitaine etenemisineen pyörätuolin kanssa,kun pienikin lumikokkare tekee kululle tenän.Silloin ikävöi kesää,laskee viikkoja sen tuloon ja muistaa kepein mielin helteet ja armottoman paahteen,joista tuli ärräpäitäkin pahimpaan aikaan lasketeltua.
Hepi tulee meille viikon päästä.Tarjoan Flygande Jakobia.Ruotsalainen uuniruoka,joka yleensä on ollut succés sitä tarjotessani.Helppo tehdä ja voi isoksi osaksi valmistaa etukäteen.Sitten vaan viinipullo auki ja eikun syömään.Hepi itse on mestariruuanlaittaja.Monta vuotta sitten oli mieheni joulunajan sairaalassa ja luulin saavani olla yksin kotona ilman joulun häivääkään synkeine ja huolten täyttämine ajatuksineni.Kun Hepi kuuli asian,kutsui minut oitis ja muittamutkitta kotiinsa jouluaterialle.Tätä hänen ja miehensä kutsua en milloinkaan tule unohtamaan.He antoivat minulle sinä vuonna joulun!
Luin netistä thaimaalaisen naisen yrityksestä salakuljettaa tiikerilelujen joukossa laatikossa elävän tiikerinpennun.Se oli nukutettu ja ilmeisen hyvinvoipa kaikesta huolimatta,kun tullivirkailijat havaitsivat salamatkustajan läpivalaisussa. Onneksi pentu selvisi seikkailuistaan ja saa nyt hoitoa,vaikka äitiä ei enää olekaan.Oliko pentu luonnosta vai pimeän eläinkaupan hyllyltä? Ja saako nainen kunnon rangaistuksen? Hänetkin pitäisi sulloa pimeään laatikkoon ja pitkälle lentomatkalle saadakseen tuta,miltä maistuu. Ihminen tekee mitä vain rahasta.Eikä tunteilla siinä ole sijaa.
Sateen tuntu roikkuu ilmassa.Mittarissa ei kymmentäkään plusastetta.Päiväksi luvattu muutama lisää.On kai kaivettava paksumpi takki ulos mennessä sekä miehelle että itselle.Vielä talossa ei lämmitetä.Viileys ja kosteus hiipii sisälle,olkapäätä särkee.Mamman virkattu villashaali lämmittää.Kipupilleri auttaa.Kyllä tämä tästä.
"Kullekin on annettu selviämisen taito.On vain opeteltava käyttämään sitä".
Enemmän olen kuitenkin huolissani niiden miesten terveydestä,jotka ovat jumissa Chilen kaivoskuilussa ja yli 700m syvyydessä.Puistattaa minua klaustrofobiaista pelkkä ajatteleminenkin.Miten heillä tulee käymään henkisen tasapainon? Nyt jo on joissakin kavereissa masentumista.Vaikka ovat kaukana minusta,tunnen suurta myötätuntoa näitä 33 miestä kohtaan,joiden kohtalo on kuitenkin varsin epävarmaa niiden kuukausien aikana,jotka arvellaan kestävän,kunnes saadaan ensimmäinen mies ylös.Pakistanin tulvauhrit tarvitsevat myös pikaista apua.Sitäkään tilannetta en ainakaan minä osaa kuvitella,kun ainoa "tulva" on pihan painaumassa rankkasateen jälkeen. Mitä minun pienet vastoinkäymiset kunnallisen terveydenhuollon kanssa ovatkaan näiden rinnalla? Kuin hyttysen ininää.
Syksy on paikalla! Se tuli yllättäen aikaisuudellaan vaan ei aivan varkain,sillä kohta sen aika olisi kuitenkin.Tuli kylmän myötä,sateitten ja pian hyytävienkin tuulien myötä.Kesämekot ja sandaletit kaappiin,miehen olkihatut säilöön ja jokaisen kohdalla haikeat hyvästit kesälle.Ikkunat eivät enää ole yötä myöten auki,ampiainen ei eksy sisälle,pääskyset kaikonneet.Puut valmistautuvat heittämään kesäpukunsa,horsmat rantaraitilla nuokahtelevat viimeisiään,paidattomia miehiä ei loju nurtseilla lämmittävien auringonsäteitten helliminä.Aina se tuntuu ikävältä sanoa suvelle näkemiin moniksi pitkiksi kuukausiksi,joihin mahtuu kokonainen pimeä talvikin lumituiskuineen,auran äänineen ja hitaine etenemisineen pyörätuolin kanssa,kun pienikin lumikokkare tekee kululle tenän.Silloin ikävöi kesää,laskee viikkoja sen tuloon ja muistaa kepein mielin helteet ja armottoman paahteen,joista tuli ärräpäitäkin pahimpaan aikaan lasketeltua.
Hepi tulee meille viikon päästä.Tarjoan Flygande Jakobia.Ruotsalainen uuniruoka,joka yleensä on ollut succés sitä tarjotessani.Helppo tehdä ja voi isoksi osaksi valmistaa etukäteen.Sitten vaan viinipullo auki ja eikun syömään.Hepi itse on mestariruuanlaittaja.Monta vuotta sitten oli mieheni joulunajan sairaalassa ja luulin saavani olla yksin kotona ilman joulun häivääkään synkeine ja huolten täyttämine ajatuksineni.Kun Hepi kuuli asian,kutsui minut oitis ja muittamutkitta kotiinsa jouluaterialle.Tätä hänen ja miehensä kutsua en milloinkaan tule unohtamaan.He antoivat minulle sinä vuonna joulun!
Luin netistä thaimaalaisen naisen yrityksestä salakuljettaa tiikerilelujen joukossa laatikossa elävän tiikerinpennun.Se oli nukutettu ja ilmeisen hyvinvoipa kaikesta huolimatta,kun tullivirkailijat havaitsivat salamatkustajan läpivalaisussa. Onneksi pentu selvisi seikkailuistaan ja saa nyt hoitoa,vaikka äitiä ei enää olekaan.Oliko pentu luonnosta vai pimeän eläinkaupan hyllyltä? Ja saako nainen kunnon rangaistuksen? Hänetkin pitäisi sulloa pimeään laatikkoon ja pitkälle lentomatkalle saadakseen tuta,miltä maistuu. Ihminen tekee mitä vain rahasta.Eikä tunteilla siinä ole sijaa.
Sateen tuntu roikkuu ilmassa.Mittarissa ei kymmentäkään plusastetta.Päiväksi luvattu muutama lisää.On kai kaivettava paksumpi takki ulos mennessä sekä miehelle että itselle.Vielä talossa ei lämmitetä.Viileys ja kosteus hiipii sisälle,olkapäätä särkee.Mamman virkattu villashaali lämmittää.Kipupilleri auttaa.Kyllä tämä tästä.
"Kullekin on annettu selviämisen taito.On vain opeteltava käyttämään sitä".
26. elokuuta 2010
TOTTA TORSTAINA
Sanotaan ihmisen olevan johonkin koukussa,jos hän tuntee jonkunlaista intohimoa kohdettaan kohtaan.Noh,minä olen koukussa Hella Wuolijoen Niskavuoriin.Olen nähnyt eri teattereiden lavoilla lukemattomia kertoja kuin myös televisioruudussa,kuten tälläkin viikolla Loviisa,Niskavuoren nuori emäntä-elokuvan.Onhan siinä paatosta,on toki,mutta ihanasti.Ihmettelen,miten tämä Virosta alunalkaen Suomeen rantautunut Hella Murrik osaa kuvata hämäläistä luonnetta ja elämää niin loistavan hyvin.Hella on kotoisin Viron Walgasta,josta lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan ollen maansa ensimäisiä naisopiskelijoita ulkomailla.Hella avioitui Sulo Wuolijoen kanssa,josta erosikin myöhemmin.Meidän kirjallisuuden historiaan jäi Hella Wuolijoki (1886-1954) eritoten Niskavuori-näytelmillään.Näytelmät kertovat vahvoista naisista,työnteon ylpeydestä,rakkaudesta omaan maahan ja voimakkaista tunteista.Niitä en ainakaan minä kyynelehtimättä pysty katsomaan.
Eilen uutiskynnyksen televisiossa ylitti tieto,että bloggaamisella Suomessa ansaitsee.Tosin ei vallan hyvin,mutta ammattimainen kirjoittaminen on lisääntynyt.Mikäs siinä! Kun kerran rahkeet ja kiinnostus blogien lukemiseen riittää,saa kirjoittelija olla ylpeä itsestään.HS:n keskustelupalstalla puitiin asiaa ja muutama vanhempi amatöörikirjoittelija puhisi siitä,että blogit ovat nuorten kirjoittamia ja nuorille suunnattuja.Muotia,kauneutta,menopaikkoja.Sitä elämää,joka sen ikäisiä kiinnostaa.Mutta eikös olekin niin,että koko tietokonetouhu kotioloissa on enemmänkin nuorempien ihmisten juttu?
On olemassa semmoinenkin sukupolvi,joka ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut kuullutkaan tietokoneista,jotka köllöttävät omalla kirjoituspöydällä.Alussahan nämä vehkeet täyttivät kokonaisen huoneen namikoineen ja valoineen ollen vain tiettyjen ihmisten hallinnassa.Siitä se alkoi.Seuraavat sukupolvet syntyivät jo jokamiehen tietokoneaikaan ja nyt tämä on melkein jokaisen kodin tarvike.Yhä on kuitenkin isokin joukko meitä suomalaisia,joka ei tietokonetta käytä.Syystä taikka toisesta.
Maailma pyörii siltikin ja ilman tietokonetta olevat tulevat hyvin toimeen.
Nuoret vouhkoojat haluavat luopua kokonaan Helsingin seudun puhelinluetteloista,kun "jokaisella on tietokone ja navigaattori". Nämäkin HS:n keskusteluista,jotka virisivät kiivaana ilmoituksen tultua,että toinen jaettava puhelinluettelo katoaa.No,kaksi onkin ollut aika naurettavaa.Mitä siihen yhteen tulee,sitä tarvitaan,sillä jokaisella ei todellakaan ole tietokonetta ja kartan korviketta navigaattoria.On vanhempia ihmisiä,jotka ovat ikänsä puhelinluetteloon turvautuneet.Mihin sitä joulukortinkin lähettää,jos ystävää kaipaa vuosien kuluttua? Mihin soittaa,jos terveyskeskuksen numeroa ei muistikirjassa ole? Mistä saa tietää,onko lähiapteekki iltasella auki? Miten saa yhteyden lapsiin,jos numeromuisti pätkii? Näiden nuorten kirjoittelijoiden HS:n palstalla pitäisi ajatella hiukan pitemmälle kuin mihin asti omaa nenää piisaa.Vaikka maailma onkin nuorten,vanhenemista ei voi estää ja jokainen nyt navigaattorin ja tietokoneen omistaja saattaa olla joskus vuosikymmenten kuluttua itsekin tutun puhelinluettelon tarpeessa.Jaahas,mihinkäs minä paninkaan ne silmälasit?
Tähän kappaleeseen päästyäni olemme jo pitkällä iltapäivässä ja minä miehen kanssa ollut asioilla kaupungilla parturia myöten.Satoikin rankasti,mutta ei täällä minun kaupunginosassani.Odottelimme invataksia turvallisesti Stockmannin sisätiloissa ja sade sopivasti loppui kuljettajan tullessa ystävällisesti hakemaan.Oli taas kassi ja nyssykkä poikineen,josta raahaamisesta vasen olkapääni ei tykännyt.Minkäs teet?
Uusi minikokoinen sammakkolaji löytynyt Borneosta.Ilahdun aina näistä löydöistä.Se paneekin miettimään,mitä kaikkea sademetsät kätkevätkään uumeniinsa? Vaikkakin ihminen jokapaikassa rämpii,raiskaa ja riistää luontoa,on luonnolla jemmansa ja yllätyksensä.
Luonnolla ei ole kylläkään mitään tekemistä Kermit-sammakon kanssa. Muppettien edesmenneen isä Jim Hensonin leski Jane Henson lahjoitti Washingtonissa museoon alkuperäisen Kermitin.Sammakko on minuakin aikoinaan aivan hillittömästi tv:ssä naurattanut kuin myös muut Sesame Streetin hahmot.Yltäisköhän vielä nauruhermoihini asti? Ikä ja sen tuoma kriittisyys?
USAsta lisää,sillä se tulee Stockmannille ja tarkemmin Bostonin muodossa.Pitänee mennä katsomaan,mitä ovat merien takaa tuottaneet? Suuressa maassa ruokakulttuuriakin laajalti.Katsotaan mitä ostoskärryyn tarttuu. Sitä ennen kuitenkin kolean syyspäivän lämmikkeeksi ehtaa siskonmakkarakeittoa kotikeittiöstä.
Eilen uutiskynnyksen televisiossa ylitti tieto,että bloggaamisella Suomessa ansaitsee.Tosin ei vallan hyvin,mutta ammattimainen kirjoittaminen on lisääntynyt.Mikäs siinä! Kun kerran rahkeet ja kiinnostus blogien lukemiseen riittää,saa kirjoittelija olla ylpeä itsestään.HS:n keskustelupalstalla puitiin asiaa ja muutama vanhempi amatöörikirjoittelija puhisi siitä,että blogit ovat nuorten kirjoittamia ja nuorille suunnattuja.Muotia,kauneutta,menopaikkoja.Sitä elämää,joka sen ikäisiä kiinnostaa.Mutta eikös olekin niin,että koko tietokonetouhu kotioloissa on enemmänkin nuorempien ihmisten juttu?
On olemassa semmoinenkin sukupolvi,joka ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut kuullutkaan tietokoneista,jotka köllöttävät omalla kirjoituspöydällä.Alussahan nämä vehkeet täyttivät kokonaisen huoneen namikoineen ja valoineen ollen vain tiettyjen ihmisten hallinnassa.Siitä se alkoi.Seuraavat sukupolvet syntyivät jo jokamiehen tietokoneaikaan ja nyt tämä on melkein jokaisen kodin tarvike.Yhä on kuitenkin isokin joukko meitä suomalaisia,joka ei tietokonetta käytä.Syystä taikka toisesta.
Maailma pyörii siltikin ja ilman tietokonetta olevat tulevat hyvin toimeen.
Nuoret vouhkoojat haluavat luopua kokonaan Helsingin seudun puhelinluetteloista,kun "jokaisella on tietokone ja navigaattori". Nämäkin HS:n keskusteluista,jotka virisivät kiivaana ilmoituksen tultua,että toinen jaettava puhelinluettelo katoaa.No,kaksi onkin ollut aika naurettavaa.Mitä siihen yhteen tulee,sitä tarvitaan,sillä jokaisella ei todellakaan ole tietokonetta ja kartan korviketta navigaattoria.On vanhempia ihmisiä,jotka ovat ikänsä puhelinluetteloon turvautuneet.Mihin sitä joulukortinkin lähettää,jos ystävää kaipaa vuosien kuluttua? Mihin soittaa,jos terveyskeskuksen numeroa ei muistikirjassa ole? Mistä saa tietää,onko lähiapteekki iltasella auki? Miten saa yhteyden lapsiin,jos numeromuisti pätkii? Näiden nuorten kirjoittelijoiden HS:n palstalla pitäisi ajatella hiukan pitemmälle kuin mihin asti omaa nenää piisaa.Vaikka maailma onkin nuorten,vanhenemista ei voi estää ja jokainen nyt navigaattorin ja tietokoneen omistaja saattaa olla joskus vuosikymmenten kuluttua itsekin tutun puhelinluettelon tarpeessa.Jaahas,mihinkäs minä paninkaan ne silmälasit?
Tähän kappaleeseen päästyäni olemme jo pitkällä iltapäivässä ja minä miehen kanssa ollut asioilla kaupungilla parturia myöten.Satoikin rankasti,mutta ei täällä minun kaupunginosassani.Odottelimme invataksia turvallisesti Stockmannin sisätiloissa ja sade sopivasti loppui kuljettajan tullessa ystävällisesti hakemaan.Oli taas kassi ja nyssykkä poikineen,josta raahaamisesta vasen olkapääni ei tykännyt.Minkäs teet?
Uusi minikokoinen sammakkolaji löytynyt Borneosta.Ilahdun aina näistä löydöistä.Se paneekin miettimään,mitä kaikkea sademetsät kätkevätkään uumeniinsa? Vaikkakin ihminen jokapaikassa rämpii,raiskaa ja riistää luontoa,on luonnolla jemmansa ja yllätyksensä.
Luonnolla ei ole kylläkään mitään tekemistä Kermit-sammakon kanssa. Muppettien edesmenneen isä Jim Hensonin leski Jane Henson lahjoitti Washingtonissa museoon alkuperäisen Kermitin.Sammakko on minuakin aikoinaan aivan hillittömästi tv:ssä naurattanut kuin myös muut Sesame Streetin hahmot.Yltäisköhän vielä nauruhermoihini asti? Ikä ja sen tuoma kriittisyys?
USAsta lisää,sillä se tulee Stockmannille ja tarkemmin Bostonin muodossa.Pitänee mennä katsomaan,mitä ovat merien takaa tuottaneet? Suuressa maassa ruokakulttuuriakin laajalti.Katsotaan mitä ostoskärryyn tarttuu. Sitä ennen kuitenkin kolean syyspäivän lämmikkeeksi ehtaa siskonmakkarakeittoa kotikeittiöstä.
24. elokuuta 2010
MEHILÄINEN ,HALLAIMIA JA KARHUJA
"Mehiläinen,meiän lintu,metsän kukkien kuningas!
Lähe nyt mettä noutamahan,simoa tavottamahan
mieluisasta Metsolasta,Tarkasta Tapiolasta,
monen kukkasen kuvusta,monen heinän helpehestä
kipehille voiteheksi,pahoille parantehiksi!"
Näin Kalevalassa.Ja tästä tarun mehiläisestä sai Mehiläisen sairaala nimensä 6.11.1909,kun herrat Reguel Löfqvist,Akseli Koskimies,Walter Sipilä ja Karl Fredrik Hirvisalo sen olivat Helsinkiin Huvilakadulle perustaneet.Nyt yli sata vuotta myöhemmin Mehiläinen on paisunut jättimäiseksi yksityiseksi terveyspalveluyritykseksi jättäen taakseen Huvilakadun ahtaat tilat siirryttyään Pohjois-Hesperiankadulle 1932 ja levittäytyen niin pääkaupungin ulkopuolelle kuin sen sisäpuolellekin eri kaupunginosiin.Mahtaisivat herrat perustajat ällistyä!
Kun Kalevalan Lemminkäinen oli tapettu ja heitetty Tuonelan virtaan,etsi ja keräsi Lemminkäisen äiti poikansa ruumiinosat,kokosi luu luulta, verisuoni verisuonelta ja pyysi mehiläistä tuomaan yrteistä mettä ja simaa voiteiksi.Sitkeän äidin ja yhtä sinnikkään mehiläisen ansiosta virkosi poika-Lemminkäinen eloon.Akseli Gallen-Kallela näki mielessään äidin tuskan ja maalasi kuuluisan taulun,jonka meistä suomalaisista osa aivan varmasti jossain muodossa on nähnyt.Mehiläisen osuutta henkiin herättämisessä taas harvempi tietää.
Jokainen vanha töölöläinen muistaa Mehiläisen sairaalan.Mehiläisen rauhassa minunkin äitini sairasti,että jo lapsena kävi Hesperiankadun lasaretti tutuksi meidän perheelle.Ja nyt olen löytänyt sieltä miehelleni lääkärin.Eilen kun olimme antibioottikuurin jälkeen näyttämässä miehen kyynärpäätä,juttelin tohtorin kanssa Mehiläisen menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. Ja kun se liittyy Helsingin historiaan myös,kiinnostuin. Totta kai.Kustannusosakeyhtiö Otava on julkaissut Mehiläisen sata-vuotisesta taipaleesta kirjan, niin mielessä kävi sen hankkiminen hyllyyni.
Tuuraaja oli pikipäin niin,että ehdin torille ja halliin.Torilta lakkoja,hallaimia, luumuja ja liljoja.Kysyin marjakauppiaalta,tietääkö vadelmien olevan vattujen ohella myös hallaimia? Ei tämäkään torimyyjä tiennyt.Sana on kyllä Nykysuomen sanakirjassa,mutta harva on edes kuullut.Me vanhat stadilaiset tiedämme ja minun lapsuudenkodissani puhuttiin aina hallaimista.On väännetty ilmeisesti ruotsinkielisestä hallon-sanasta.Äitini isä oli ruotsinkielinen ja ehkä siksi me söimme aina "hallaimia" ja hallaimista minäkin useimmiten puhun.Tosin en likikään aina tule ymmärretyksi.On hauskaa opettaa uusi sana suomalaiselle! Samoin kuin mökkiaikoina oli mieluisaa opetella joka syksy pari uutta sienilajia. Se olikin meille melkein kunnia-asia ja uusilla sienillä rehvastelimme myöhemmin ja ilo oli suuri,jos satuimme tuoreen tuttavuutemme seuraavallakin sienestyskerralla tapaamaan.
Sienistä tulikin mieleeni ystäväni Ilona,joka samoilee kuulemma heikoin tuloksin ilomantsilaisissa metsissä sieniä etsien tyttärensä kesätilalla.Karhuja näyttäisi olevan tiuhemmassa,vaikka ihan hollille ei olekaan ainakaan vielä osunut.Vävypoika pitää riistapeltoa kauroineen talonsa mailla mesikämmeniä varten kuvaten piilossa olevalla kameralla vierailijat.Kohtapuoliinhan karhujen on kerättävä vatsat täyteen talven varalle,kun käyvät kuukausiksi lepäämään.Pihkatappi vaan takapuoleen ja eikun nukkumaan.Ilona nauttii korpielämästä.Ei naapureita mailla eikä halmeilla.Lähikauppa 50km päässä.Hiiskumatonta on hiljaisuus,jonka joskus rikkoo korpin äänet.Liekö lintu sama,joka väitti Tuonelan virran rannalla Lemminkäisen äidille,että ei ole pojasta enää eläjäksi?
Karhujen mailla kun ollaan on tassujen jälkiä pihamaalla,jotka kielivät otson käyneen visiitissä ja Ilonan ihokarvat törröttävät jännityksestä pystyssä.Miehensä vähättelee,vaikka hänenkin kasvoillaan vilahtaa pingottunut ilme silmien pälyillessä epävarmasti tiheikköön.Eihän sitä koskaan tiedä.Parempi vaan siirtää joutuisasti jalkaa toisen eteen saunapolulla.
Lähe nyt mettä noutamahan,simoa tavottamahan
mieluisasta Metsolasta,Tarkasta Tapiolasta,
monen kukkasen kuvusta,monen heinän helpehestä
kipehille voiteheksi,pahoille parantehiksi!"
Näin Kalevalassa.Ja tästä tarun mehiläisestä sai Mehiläisen sairaala nimensä 6.11.1909,kun herrat Reguel Löfqvist,Akseli Koskimies,Walter Sipilä ja Karl Fredrik Hirvisalo sen olivat Helsinkiin Huvilakadulle perustaneet.Nyt yli sata vuotta myöhemmin Mehiläinen on paisunut jättimäiseksi yksityiseksi terveyspalveluyritykseksi jättäen taakseen Huvilakadun ahtaat tilat siirryttyään Pohjois-Hesperiankadulle 1932 ja levittäytyen niin pääkaupungin ulkopuolelle kuin sen sisäpuolellekin eri kaupunginosiin.Mahtaisivat herrat perustajat ällistyä!
Kun Kalevalan Lemminkäinen oli tapettu ja heitetty Tuonelan virtaan,etsi ja keräsi Lemminkäisen äiti poikansa ruumiinosat,kokosi luu luulta, verisuoni verisuonelta ja pyysi mehiläistä tuomaan yrteistä mettä ja simaa voiteiksi.Sitkeän äidin ja yhtä sinnikkään mehiläisen ansiosta virkosi poika-Lemminkäinen eloon.Akseli Gallen-Kallela näki mielessään äidin tuskan ja maalasi kuuluisan taulun,jonka meistä suomalaisista osa aivan varmasti jossain muodossa on nähnyt.Mehiläisen osuutta henkiin herättämisessä taas harvempi tietää.
Jokainen vanha töölöläinen muistaa Mehiläisen sairaalan.Mehiläisen rauhassa minunkin äitini sairasti,että jo lapsena kävi Hesperiankadun lasaretti tutuksi meidän perheelle.Ja nyt olen löytänyt sieltä miehelleni lääkärin.Eilen kun olimme antibioottikuurin jälkeen näyttämässä miehen kyynärpäätä,juttelin tohtorin kanssa Mehiläisen menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. Ja kun se liittyy Helsingin historiaan myös,kiinnostuin. Totta kai.Kustannusosakeyhtiö Otava on julkaissut Mehiläisen sata-vuotisesta taipaleesta kirjan, niin mielessä kävi sen hankkiminen hyllyyni.
Tuuraaja oli pikipäin niin,että ehdin torille ja halliin.Torilta lakkoja,hallaimia, luumuja ja liljoja.Kysyin marjakauppiaalta,tietääkö vadelmien olevan vattujen ohella myös hallaimia? Ei tämäkään torimyyjä tiennyt.Sana on kyllä Nykysuomen sanakirjassa,mutta harva on edes kuullut.Me vanhat stadilaiset tiedämme ja minun lapsuudenkodissani puhuttiin aina hallaimista.On väännetty ilmeisesti ruotsinkielisestä hallon-sanasta.Äitini isä oli ruotsinkielinen ja ehkä siksi me söimme aina "hallaimia" ja hallaimista minäkin useimmiten puhun.Tosin en likikään aina tule ymmärretyksi.On hauskaa opettaa uusi sana suomalaiselle! Samoin kuin mökkiaikoina oli mieluisaa opetella joka syksy pari uutta sienilajia. Se olikin meille melkein kunnia-asia ja uusilla sienillä rehvastelimme myöhemmin ja ilo oli suuri,jos satuimme tuoreen tuttavuutemme seuraavallakin sienestyskerralla tapaamaan.
Sienistä tulikin mieleeni ystäväni Ilona,joka samoilee kuulemma heikoin tuloksin ilomantsilaisissa metsissä sieniä etsien tyttärensä kesätilalla.Karhuja näyttäisi olevan tiuhemmassa,vaikka ihan hollille ei olekaan ainakaan vielä osunut.Vävypoika pitää riistapeltoa kauroineen talonsa mailla mesikämmeniä varten kuvaten piilossa olevalla kameralla vierailijat.Kohtapuoliinhan karhujen on kerättävä vatsat täyteen talven varalle,kun käyvät kuukausiksi lepäämään.Pihkatappi vaan takapuoleen ja eikun nukkumaan.Ilona nauttii korpielämästä.Ei naapureita mailla eikä halmeilla.Lähikauppa 50km päässä.Hiiskumatonta on hiljaisuus,jonka joskus rikkoo korpin äänet.Liekö lintu sama,joka väitti Tuonelan virran rannalla Lemminkäisen äidille,että ei ole pojasta enää eläjäksi?
Karhujen mailla kun ollaan on tassujen jälkiä pihamaalla,jotka kielivät otson käyneen visiitissä ja Ilonan ihokarvat törröttävät jännityksestä pystyssä.Miehensä vähättelee,vaikka hänenkin kasvoillaan vilahtaa pingottunut ilme silmien pälyillessä epävarmasti tiheikköön.Eihän sitä koskaan tiedä.Parempi vaan siirtää joutuisasti jalkaa toisen eteen saunapolulla.
22. elokuuta 2010
RASISMIA?
Leimataan minut nyt sitten muukalaisvihaajaksi tai ei,niin lehtien ja muun median tietojen mukaan romanialaiset osoittautuvat usein tihutöitten tekijöiksi.Uspenskin katedraaliin murtautui romanialaisia,varkaudet ovat hyvin usein romanialaisten suorittamia,he ovat mukana asuntomurroissa ja nyt löytyi helsinkiläismiehen kadoksissa ollut asuntovaunu romanialaisten leiristä jne jne. Ei köyhyys,jos heillä sellaista edes on,anna oikeutta tehdä rikoksia ja väkivaltaa. Kuinka ihmeessä me emme pääse heistä eroon? Puhutaan ihmisoikeuksista,vapaasta liikkumisesta maasta toiseen,huonoista oloista omassa maassa ja vaikka mistä.Ei nämä seikat anna oikeutta käyttäytyä meillä eikä muuallakaan lakien vastaisesti.Olen Jutta Urpilaisen kanssa samaa mieltä,että maassa maan tavalla tai maasta pois.
Arvaan ja tiedänkin romaneilla yleensä olevan hiukan hällävälikulttuuri,joka juontuu jostain aikojen takaa.Ei aina osata erottaa,mikä on mun ja mikä sun.Tai ei tahdota. Minun sympatiaani nämä ihmiset eivät ole alunalkaenkaan saaneet.Olen joutunut joidenkin kerjäläisten aggressiivisen käyttäytymisen kohteeksi,joka on lisännyt vastenmielisyyttäni heitä kohtaan.
Jotkut suomalaiset ihmisoikeusjärjestöt puolustavat ja puoltavat näiden ihmisten oleskelua maassamme.Kuinka ihmeen siniset silmät heillä on? Eivätkö he näe mitä heidän edessään tapahtuu? Miksi he ikään kuin hyväksyvät romanien ja romanialaisten rikollisuuden? Arvaan heidän sanovan ja ajattelevan,että rikokset,pahoinpitelyt,varkaudet ym ovat yksittäisiä tapahtumia,joka on valitettavaa ja mustaa siten koko joukon. Minulla on toisenlainen käsitys ja uskon vakaasti kaiken olevan järjestäytyneen rikollisryhmän johtamaa.Näin ajattelee ja uskoo moni muukin suomalainen.Uskon myös,että rikoksista osa on yksityisyritteliäisyyttä,josta hyöty lankeaa vain itselle.Pitäkää kiinni lompakoistanne väentungoksessa! Tarkistakaa ovisilmästä tulija,ennen kuin avaatte oven! Pitäkää itsestänne hyvää huolta! Sillä tämä ihmisjoukko on tullut meille jäädäkseen,jos emme muuta lakiamme koskien avointa kerjäämistä kaduilla,leiriytymistä mihin vain ja muutosta tiukempaan suuntaan rajoillamme.Tämä maailman parhaana maana,jonka Newsweek loppujen lopuksi vahvisti, oleminen tuo myös ikäviä lieveilmiöitä ei-toivottujen ihmisten muodossa.
Ranska on saanut tarpeekseen huonosti käyttäytyvistä romaneista ja palauttaa heidät omiin maihinsa vastoin niiden mielipidettä,jotka puolustavat sielläkin romanien oleskelua,leiriytymistä pitkin ja poikin.Leireissä on epähygienisyyttä ja taudit leviävät. Jos ihmiset eivät halua käyttäytyä kuten maan lait edellyttävät,on oikeus heidät karkottaa.Näin pitäisi meilläkin olla.Tosin jo Ranskan uutisissa toimittajille kerrottiin,että "me tulemme takaisin".Euroopassa kärsitään romanien takia,rikostilastot muuttuvat ikävämpään suuntaan,maiden asukkaat eivät ole enää turvassa.Ja kullakin maalla on jo rikolliset omastakin takaa.Niin Suomessakin.Myös heidän joukossaan,jotka ovat saaneet oleskeluluvan ja jopa Suomen kansalaisuuden joskus aiemmin.Ranskassa annettiin rohkeasti lähtökäsky romaneille(vapaaehtoinen lähtijä saa lähdöstään maksun) ja sille nostan hattuani.Kunpa meilläkin uskallettaisiin!
Arvaan ja tiedänkin romaneilla yleensä olevan hiukan hällävälikulttuuri,joka juontuu jostain aikojen takaa.Ei aina osata erottaa,mikä on mun ja mikä sun.Tai ei tahdota. Minun sympatiaani nämä ihmiset eivät ole alunalkaenkaan saaneet.Olen joutunut joidenkin kerjäläisten aggressiivisen käyttäytymisen kohteeksi,joka on lisännyt vastenmielisyyttäni heitä kohtaan.
Jotkut suomalaiset ihmisoikeusjärjestöt puolustavat ja puoltavat näiden ihmisten oleskelua maassamme.Kuinka ihmeen siniset silmät heillä on? Eivätkö he näe mitä heidän edessään tapahtuu? Miksi he ikään kuin hyväksyvät romanien ja romanialaisten rikollisuuden? Arvaan heidän sanovan ja ajattelevan,että rikokset,pahoinpitelyt,varkaudet ym ovat yksittäisiä tapahtumia,joka on valitettavaa ja mustaa siten koko joukon. Minulla on toisenlainen käsitys ja uskon vakaasti kaiken olevan järjestäytyneen rikollisryhmän johtamaa.Näin ajattelee ja uskoo moni muukin suomalainen.Uskon myös,että rikoksista osa on yksityisyritteliäisyyttä,josta hyöty lankeaa vain itselle.Pitäkää kiinni lompakoistanne väentungoksessa! Tarkistakaa ovisilmästä tulija,ennen kuin avaatte oven! Pitäkää itsestänne hyvää huolta! Sillä tämä ihmisjoukko on tullut meille jäädäkseen,jos emme muuta lakiamme koskien avointa kerjäämistä kaduilla,leiriytymistä mihin vain ja muutosta tiukempaan suuntaan rajoillamme.Tämä maailman parhaana maana,jonka Newsweek loppujen lopuksi vahvisti, oleminen tuo myös ikäviä lieveilmiöitä ei-toivottujen ihmisten muodossa.
Ranska on saanut tarpeekseen huonosti käyttäytyvistä romaneista ja palauttaa heidät omiin maihinsa vastoin niiden mielipidettä,jotka puolustavat sielläkin romanien oleskelua,leiriytymistä pitkin ja poikin.Leireissä on epähygienisyyttä ja taudit leviävät. Jos ihmiset eivät halua käyttäytyä kuten maan lait edellyttävät,on oikeus heidät karkottaa.Näin pitäisi meilläkin olla.Tosin jo Ranskan uutisissa toimittajille kerrottiin,että "me tulemme takaisin".Euroopassa kärsitään romanien takia,rikostilastot muuttuvat ikävämpään suuntaan,maiden asukkaat eivät ole enää turvassa.Ja kullakin maalla on jo rikolliset omastakin takaa.Niin Suomessakin.Myös heidän joukossaan,jotka ovat saaneet oleskeluluvan ja jopa Suomen kansalaisuuden joskus aiemmin.Ranskassa annettiin rohkeasti lähtökäsky romaneille(vapaaehtoinen lähtijä saa lähdöstään maksun) ja sille nostan hattuani.Kunpa meilläkin uskallettaisiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)