Hyvien tapojen guru on puhunut. Enää ei miehen tarvitse nousta seisomaan naisen astuessa huoneeseen. Eikä tarvitse auttaa takkia naisen päälle. Tästä jälkimmäisestä olen pöyristynyt. Toki saa nämä molemmat tehdä, mutta ovat kuulemma mennyttä aikaa. Mutta guru painottaa, että tervehtiminen on tärkeää ja kuuluu tähän päivään. Niin ja kiittäminen myös. Tätä olen joskus seurannut ja huomannut, että kiittäminen ei oikein kaikilta suju. Kun pitää ovea auki jollekin, niin aika usein siitä marssitaan kiittämättä, eikä edes vilkaisua suoda avaajalle. Tervehtiminenkin tuntuu joskus oudolta, jos joku vieras tervehtiin ja siihen sitten pitäisi vastata "vaikka ei tunneta". Olin kaupassa ja jonossa minua tervehti mieshenkilö. Mietin sekunnin, tunnenko tyypin. En tuntenut, mutta vastasin tervehdykseen. Kaupan kassallekaan en sano päivää maksamisvuoroni tultua. Minusta riittää silmiin katsominen ja pään nyökkääminen ja lopuksi kiitoksen sanominen. Silmiin katsominenkin saattaa tuottaa joillekin ihmisille vaikeuksia. Siinähän mennään suoraa päätä toisen reviirille lupaa kysymättä. Alkaa pälyily, eikä oikein tiedetä miten päin oltaisiin. "Mitä tuo nyt tuossa tuijottaa?" Tätä silmiin katsomista on muuten hauska esimerkiksi metrossa leikkiä. Jos jotakuta katsoo silmiin silmänräpäystä kauemmin, näkee omituista käytöstä. Joku hermostuu vallan silmin nähden. Joku katsoo kiukkuisena takaisin antaen ymmärtää, että reviirin rajat on rikottu. Joku vaihtaa asentoa ahdistuneena. Päästänkin pian piinattavani rauhaan ja alan katsella minäkin metron lattiaa. Jos muiden lailla minullakin olisi kännykkä näpräiltävänä, ei tarvitsisi lattialle suoda katsetta. Mutta kun ei ole.
Muistelen helmikuun olleen nuoruusvuosinani kylmin kuukausi. Nyt povattiin "jäätävää helmikuuta". Lapsuudessani talvet olivat todella pakkastalvia. Helsingissäkin parikymmentä astetta. Eikä sitä pidetty minään, kauhisteltu ja paettu eteläiseen Espanjaan. Posket punehtuivat ja joskus olivat varpaat jäässä. Kuului asiaan. Jos/kun Golfvirta muuttaa suuntaa tai lopettaa virtansa, niin todella köpelästi käy koko Skandinavian. Mitenkäs sitten suu pannaan?
Tänään on kasvispäivä. Pidän päivän tai pari viikossa ja muutenkin olen kovasti kasvisruokien perään. Eikä se tarkoita, että jyystän porkkanaa ja salaatinlehteä. Kasvisruokaohjeita on pilvin pimein ja saa vaikka mitä herkkuja, että lihaa ei edes tee mieli. En toki lihasta luovu. Ihmisen ruoan sulatus ja hammaskalut ovat sekaravintoa varten, mutta joskus on kivaa syödä kasviksia. Tofusta en ole ikinä mitään laittanut, mutta aasialaisessa ravintolassa syönyt. Jätän tofun ammattilaisille. Kasviskeitot, laatikot, piirakat, pihvit ovat kasviksista kokeilemisen arvoisia. Onko mitään ihanampaa kuin ulkona olon jälkeen syödä lautasellinen lämmintä sametinpehmeää kukkakaalisosekeittoa makoisan sämpylän kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti