Jaahas, loppiainen. Kolmen kuninkaan päivä. Oli ja menikin. Silloin on tapana panna joulu pois. Tai vasta nuutinpäivänä. Näillä asioilla kun on perinteet. Minä teen hommat päähän pälkähdysten tai kyllästymisen mukaan. Tänäkin vuonna menin heti tapaninpäivänä aamulla nappaamaan ovikranssin pois. Sen ei enää tarvitse ohikulkijoille toivottaa jouluja. Eikä tässä kerroksessa ole varsinaisia ohikulkijoita. Hissiä saatetaan odotella ja tuskin vilkaistaan mitä kenenkin ovessa on. Seuraavaksi otin kuusen partsilta. Se on nyt odottamassa kaapissa ensi joulua. 55-senttinen täyteen tällätty kuusi olohuoneesa on myös purettu ja pantu säilöön. Pääsiäiseksi en laita mitään. Puolison kanssa se tehtiin, mutta kun ei enää ole puolisoa. Maalattiin jopa munia, oli höyheniä ja itsetehtyä pashaa. Muotti on vielä, mutta käyttämättömänä. Kaupan pasha on muuten yhtä tyhjän kanssa. Minulla on ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluva ystävä, joka laittaa itse vieläkin pashaa. Ällistyi vähän kuullessaan minun laittamisestani. Kyllä luterilainenkin voi.
Maailma on mullin mallin. USAn presidentti uhoaa ja samoin tekee Venäjänkin valtias. Uhkailevat ympäriinsä. Ahdistaa. Minkäs teet? Mukana maailman menossa on porskutettava ja otettava vastaan mitä tulee. Niin se menee. Ja turhaan on menettää yöuniansa. Ollaan ja eletään päivä kerrallaan, ei sentään kuitenkaan ryppyotsaisina.
Pakkanen kiristynyt Helsingissäkin. Ei ensimmäinen pakkastalvi. On totuttu. Villaa vaan ylle ja ulos, jos on tarpeen. Luntakin niin paljon, että voi sanoa sitä olevan. En tietenkään tykkää. No, ei aikaakaan, kun taas on kevät ja pikkukenkäilmat. Ollaan optimistisia. Minä ainakin. Jo maaliskuussa helpottaa.
Aion kauppaan. Kynttilöitä ja Marie-keksejä. Ei enää herkutteluja. Arkea ja järkeä tästä eteenpäin. Olen nyt lukenut kaksi Janne Saarikiven kolmesta kirjastani ja sekin alkaa olla lopuillaan. Pitänee ottaa selvää, mitä muita kirjoja häneltä on. Ei nämä kolme pelkkiä sanoja ja etymologiaa ole. Kertoo omasta elämästään, mielipiteistään muun muassa sanojen selitysten lomassa. Hieno juttu, kun olin kerran kesällä katsomassa, kun Saarikivi valittiin Stadin kundiksi Espan lavalla, sain sieltä ostamaani kirjaan omistuskirjoituksen häneltä ja siitä alkoi kiinnostukseni kirjalliseen tuotantoonsa. Sopi minulle kuin nenä päähän, koska tykkään itsekin sanoista ja suomen kielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti