SE VIILENTYI

Ihanaa, ilma viilentynyt! Piti ihan panna huutomerkki. Pilviä taivaalla ja aurinko piilossa. Hengitys kulkee, eikä otsa kerää hikipisaroita. Eilinen kauppareissukin tuntui oikein mukavalta. Tarvitsin curryyn aineksia.

Koulut alkavat jo tällä viikolla, mutta onneksi perunannostoloma on pian. Kevyt laskeutuminen koululaisilla ahertamiseen. Muistan omasta koulun aloittamisestani sen, kuinka tuntui mukavalta ihka ensimmäisenä vuotena saada postia, jossa luki "koululainen" ja sitten nimi. Olinhan jo iso tyttö. Koulu oli valmistava koulu Töölössä ja sen käytyäni jatkoin samaisen talon oppikoulussa. Voi hyvänen aika, kuinka tästäkin asiasta on aikaa.

HS kertoo, kuinka eräs venäläissyntyinen rouva ei ole saanut Suomeen oleskelulupaa, kun oli kerran kääntynyt autolla väärään suuntaan Helsingissä. Se oli kieltämisen peruste. Hänellä on puoliso ja tytär täällä. Aikamoisen heppoinen peruste ja minusta täysin idioottimainen. Toivottavasti Helsingin Sanomien kirjoitus auttaa ja rouva saa luvan jäädä Suomeen perheensä luo.

Elokuu tulla tupsahti aivan kuin varkain. Enkä minä ole mitään kunnon kesäistä edes saanut aikaan. Kaikki suunnitelmat ovat jääneet toteutumatta. Viitsimättömyyttä? Kyllä. No, on tässä vielä aikaa ryhdistäytyä. Tuttava, joka ei koskaan käy taidenäyttelyissä, oli ollut Ateneumissa. Kertoi sen ja sai minut ärtyneeksi oman saamattomuuteni takia. Olin tietysti iloinen hänen puolestaan, että taide oli puhutellut. Minä aloitin näyttelyissä käymisen vuoden vanhana äitini kanssa, joka oli opiskellut Ateneumin silloisessa taidekoulussa. Olin kuulemma ihan viisaan näköisenä katsellut taulua, kun äiti oli nostanut minut syliinsä ja esitellyt Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis-maalausta.

Koska ei tästä nyt tämän valmiimpaa tule, lopetan tähän ja toivottelen mukavaa elokuun alkua ja tätä tiistaipäivää.