Lopultakin sain vietyä pussillisen paristoja niiden keräyslootaan. Sitten ostin erilaisia kurpitsoita ja itävaltalaista sinihomejuustoa. Tuli koriin muutakin. Olin Lidlissä, jossa harvoin käyn. Usein on ollut, etten ole saanut tarvitsemaani. Mutta nyt oli päinvastoin, kun sain myskikurpitsankin. Postilaatikkoon työnsin R:lle tulostamani jutun, jonka arvelen häntä kiinnostavan. Viileää oli dallata, eikä sortseja enää näkynyt. Koivut keltaisia lehtiä täynnä, niin että vuodenaika on taas todellakin vaihtunut.
Erosin Kaupunginmuseon Ystävistä. En ole osallistunut tapahtumiin, turha maksaa jäsenmaksua. Helsinki-Seurasta erosin jo aikaisemmin. Slangiin kuulun ja kuulun vastakin. Myös Suomi-Amerikka-yhdistykseen, jonne äitini minut maksoi ainaisjäseneksi joskus kauan, kauan sitten, kuulun myös. Jäsenlehdestä on mukavaa lukea Amerikan kuulumisia. Siitä lehdestä nuorena tyttönä sainkin kimmokkeen alkaa unelmoida Route 66 ajamisesta. Melkein 4000 kilsaa, josta tiestä osa nyttemmin kadonnut. No, unelmaksishan tuokin jäi. Seuraava elämä alkaa olla tupaten täynnä tekemistä.
Sitruunakana onnistui suorastaan ylpeyden aiheen verran. Pakastin osan ja loput lähipäivinä lounaaksi. Eilen sain syötävää kutsuttuna kyläilypaikassa, jossa kutvahti mukavasti muutama tunti. Keskustelussa käytiin läpi niin maailman politiikkaa kuin muotia ja kunnallista sairaanhoitoa. Olin kotona hyvissä ajoin katsomaan Elämäni biisiä. Onneksi rinnakkain ei ollut mitään hyvää elokuvaa.
Tänään vuorossa myskikurpitsakeiton laittoa. Myskikurpitsa on kova kuin halko ja sen halkaisemiseen tarvitsen tuhdin kiinalaisen veitseni, joka on kuin ilman vartta oleva kirves. Kuoriminenkin on hankalaa. Saanen kuitenkin kaiken säällisesti valmiiksi ennen kuin tähdet tanssivat tv-ruudussa.
Illalla siirtelin kellojen viisareita, vaikka olisi pitänyt kolmen aikaan aamulla se tehdä. Keittiön kello valmisteltava normaaliaikaan tikapuitten nenässä. Siirsin sen homman täksi päiväksi. Olen ehdottomasti sen kannalla, että olisi luovuttava tällaisesta iänikuisesta viisareitten veivaamisesta. Puhutaaan kellojen siirtelystä. Minä en siirrä niitä mihinkään.
Hei! Kiva kun olet täällä taas!!
VastaaPoistaSitruunakana on minustakin yksi parhaimpia kanaruokia. Myskikurpitsasta en ainakaan muistaakseni ole tehnyt koskaan mitään, mutta pitäisihän sitäkin joskus kokeilla. Maistuuko se ihan normaalille kurpitsalle?
Kelloja ei tosiaankaan siirrellä vaan ainoastaan niiden viisareita! Toivottavasti saisivat sen loppumaan mahdollisimman pian.
Marjatta, kiitos kommentista. Kaikissa kurpitsoissa on oma makunsa. Ja pidän kaikkia normaaleina. Ehkä mieluiten valmistan ja syön hokkaidonkurpitsaa. Varsinkin uunissa valmistettuna. Kokeilehan kaikkia!
Poista