17. joulukuuta 2022

PIAN ON OVELLA

 Kyllä se nyt meinaa tulla vaikka väkisin. Joulu nimittäin. Hankin jo pakastimeen ruokia, itse kun en keitä enkä paista. Ostin valmiin kalkkunarullan, eikä se missään rullassa edes ollut. Verkko siinä on päällä, eikä sekään tee siitä rullaa. Vielä pitäisi saada semmonen harmaa kinkun pala, joka käsittääkseni eniten muistuttaa kotona paistettua. Mieheni kontolla olikin kinkun ja kalkkunan tekemiset ennen sairastumistaan. Ja hyvät tekikin. Kinkku ruistaikinakuoressa, joka oli aina taiteiltu joksikin eläimeksi. Kyllähän niitä aikoja ikävä tulee. No, nyt on näin ja S-marketinkin Herkussa osataan. En sitten mennyt Tuomaan markkinoille, enkä ole makeaa ollenkaan ostanut, paitsi saksalaisen Glühweinin merkeissä. Olisi vielä mietoa ruotsalaista glögiä tarjolla. Ei kai joulu olla voi ilman näitä makuja.

Tilasin veikkauskortin netin kautta. Kaksi sähläystä siihen meni, mutta kolmas jo antoi. Kertoivat kortin saapuvan muutamassa viikossa.Taas oli kaikenlaisia epäasiallisia kysymyksiä, että tunnenko jonkun vaikutusvaltaisen henkilön. En tuntenut. Ja että mistä rahoista lottoni maksan. Otan luultavasti sukanvarresta, vaikka en sitä kertonut. Tämän pelottavan ja maailmanlaajuisen laittoman rahanpesun takia joutuvat kaikki syyniin. Enkä edes tiedä, koska jätän raha-anomuksen loton merkeissä. Jos joskus pistää päähän, niin on kortti.

Kirjoitin joulukortteja ja panin jo menemäänkin. Muutamille soitan ja jotkut saavat sähköpostia, ehkä tekstiviestinkin. Sitten niiden osalta tämä vuosi on klaarattu. Muutaman olen jo saanutkin. Italiassa oltiin ensimmäisiä. Sinne soitan ja saan tietää, miten ystäväni silmät voivat. On ollut ongelmia.

Eilen kamppailin lumessa, oli asioita. Kiitettävästi aurattu. Toisin kuin K:n kadulla, joka luokitellaan ö-kaduksi, eikä ole läpikulkuliikennettä. Se antaa näemmä luvan olla leväperäinen.Ei pääse kulkemaan sen enempää jalkaisin kuin autollakaan. Ihmiset motissa kaihoten katselemassa kaukaisuuteen, jossa autot kulkevat ja ihmiset liikkuvat.

Tänään viiden kieppeillä jalkapallossa Croatia ja Marokko. Pronssista kilpaillaan. Ei kuin tiiviisti seuraamaan. Minä olen muuten saanut Marokossa elämäni parhaan kana-aterian. Kävin kimppuun, kun muut suomalaiset jahkailivat "voiko tuota syödä?" Olin mieheni kanssa, silti tutustuin marokkolaiseen kaveriin, joka puhui suomea, "kun oli nukkunut suomalaisen naisen kanssa". Hän otti minut siipiensä suojaan, ohjaili varoittaen portaissa ollen muutenkin aito gentlemanni.

Nyt menen laittamaan härkäviikoiksi omena-kesäkurpitsakeiton tai/ja bataatti-broileripannun. Jälkimmäiseen tulee rakastamaani kanelia.

2 kommenttia: