Jaahas, se on sitten joulukuu. Joulu jo aivan jaloissa. Ensi tiistaina katsellaan, kuka Presidentinlinnassa vain pokkaa ja kuka antaa kättä. Veikkaan useimpien antavan. Eihän presidenttiä joka päivä kätellä. Kumartaa voi vaikka, kun maan isä ajaa autollaan ohi kadulla. Minä en itsenäisyyspäivää juhlista millään tavoin. Ikkunalautojakaan ei ole, että voisi sytyttää kynttilän. Jos juon kahvia, on minulla yksi sinivalkoinen muki, jossa kuvattu lihakauppiaita ja kinkkuja. Saatankin olla sitä käyttämättä. Iltaisin en yleensä edes juo kahvia. En siksi, että veisi muka yöunet (ei vie), vaan siksi, koska koen kahvin juonnin aamutoimiin kuuluvaksi.
Vessapaperit on sitten katsastettu oikein tieteellisesti Helsingin Sanomien toimesta. Rullan pituudet, imut ja vahvuudet. Se, mitä minä käytän yleensä, oli raadin ja tieteen mieleen. En siis vaihda. Tosin kaipaan joskus harmaasävyistä kuvitettua, mutta tuppaa olemaan vaikeasti saatavissa. Harmaa sopisi kaakeleiden välien väriin.
Luin Tuomas Kyrön kirjan loppuun ja tulin entistäkin hyväntuulisemmaksi. Mahtaa Kyrön perheessä olla lystikästä aamusta iltaan. Luulen nimittäin, että humoristi on koko ajan humoristi. Murjaisee heti herättyään aamulla hauskoja. Jatkan vakavimmissa merkeissä Mark Mansonin kirjan kimpussa, jossa väitetään, ettei positiivisuus tuo onnellisuutta. Tuo, muuten. Elämä on paljon mukavampaa, kun ei ole ollenkaan negatiivinen ja kun on mukavaa, se on suurta onnellisuutta. Olen monessa muussakin eri mieltä Mansonin kanssa. En lähde tässä siitä enempää puhumaan. Lukekaa kirja, jonka nimessä on paska- sana. Ei olisi sensuuri hyväksynyt joitakin vuosikymmeniä sitten. Sensuuria ei enää ole, eikä käytetä leipäkaupassakaan nimitystä setsuuri, joka saattaa sekoittaa sensuurin ja setsuurin. Ennen oli tv- ohjelmiakin vahtimassa sensuuri. Nykyisin saa vilautella ihmisiä ilkialastomina esimerkiksi ohjelmassa Naked Attraction. En ole pöyristynyt, mutta ihmettelen, kenelle ohjelma on suunnattu.
Tänään tästä keskustelusta selviydyttyäni teen aamutoimet loppuun ja alan laittaa uuniruokaa. Edelleen nautin kaasuuunista ja kaasuliedestä. Moneen vuoteen ei ole ollutkaan mahdollisuutta. Lapsuudenkodissa oli tietysti kaasu ja vielä naimisiin mentyänikin Etu-Töölössä. Sitten keksittiin sähkö.
Hyvää päivää. Palaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti