30. lokakuuta 2022

SUOMIKO VIINIMAA?

 Panin John Haldonin kirjan Bysantin historia takaisin hyllyyn. Siirsin kirjanmerkkinä olleen yhden dollarin setelin Jerome K. Jeromen kirjaan Kolme miestä veneessä, jonka olen joskus lukenut ja jonka haluan lukea taas. Alun perin se on ilmestynyt 1889 ja käännetty suomeksi muutaman kerran. Tämä minun painokseni on jo 2000-luvulta, nidottu teos. Italiassa asuva ystäväni kirjaa minulle aikoinaan suositteli ja hänen ansiostaan sen kävin ostamassa. Ei huono ostos!

Jääkaapissa odottaa uuniin panoa yön marinadissa olleet broilerin fileet.  Kesäaika päättyi ja kellot siirrettiin jonnekin muualle. Saanen Italian kirjeeni valmiiksi ja vien sen postiin jonain päivänä. On muutakin postitettavaa. Joskus on. Soitin N:lle hänen nimipäivänään ja kuulin taas koulukavereitten rivin harvenneen. N käy luokkakokouksissa.

HS kertoo suomalaisesta byrokratiasta. Pariskunta Nauvossa tahtoo alkaa viininviljelijäksi, mutta...  Kun viini valmistuu muutaman vuoden päästä myytävään kuntoon, sitä ei saa sanoa viiniksi, eikä sitä saa myydä suoraan tilalta. Jos he kasvattaisivat marjoja, niistä valmistettua viiniä saa tilalta myydä. Rypäleet ovat eri juttu. Lupaa pitää anoa, eikä se tapahdu käden käänteessä. Jos Suomen alkoholilakia muutettaisiin, kaikki olisi helpompaa. Vaan kun ei. Jos pariskunta jaksaa pitää unelmastaan kiinni kaikkine kommervenkkeineen, ovat he alan pioneereja Suomessa ja ehkä Suomea saa sitten kutsua viinimaaksi, kuten useimpia EU-maita aivan Ruotsia ja Viroa myöten. Ja jos minulta kysytään, kannatan lämpimästi viinien myyntiä ruokakaupoissa.

Marraskuu tuotapikaa ovella. Korvatunturilla huolletaan jo porojen koparoita joulua varten. Eikä aikaakaan, kun saamme arkihuolemme kaikki heittää ja kellot pauhaa toivotellen joulurauhaa. No, on tässä vielä viikkoja. Ennen olin vahvasti jouluihminen. Jos olisin  yhä, tekisin jo valmisteluja täyttä päätä. Mutta kun en ole. 

Pihalla vaahterat pitävät vielä tiukasti kiinni lehdistään. Raikkaan keltaista väriä lehdettömien koivujen seassa. Vastapäinen talo näkyy taas.Muutama lämpöaste, taivas pilvessä. Kun avaa ikkunan, syksyinen tuoksu tunkee sieraimiin. Illalla jälleen tanssitaan tähtien kanssa. Asettaudun tv:n ääreen. Eläydyn ja kiidän minäkin parketilla jonkun käsivarsilla valssin tahdissa. Muistot tulvahtavat mieleen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti