KÄSISUUDELMA

 Voi rakkaat ihmiset, kiitoksia tervetulotoivotuksista. Tuntuipa mukavalle. Eihän tuo paussi nyt niin tavattoman pitkä ollut. Heinäkuusta lokakuuhun. Tässäpä taas naputtelen, vaikka ei syntyjä syviä kerrottavana olekaan.

Palleroteetä en ole käynyt maistelemassa vieläkään. Kaikkea ne taiwanilaiset keksivät. Tiskin takana näyttää aika usein kuplateehuoneessa olevan minusta ainakin japanilaiselta vaikuttava  herrahenkilö. Voin olla väärässäkin. Minä niin mieluusti panen kaiken Japanin tiliin.

Ninalle pitää soittaa Ninan päivänä. Hän oli koulutoverini Tykissä (perustettu 1912) ja ystävyytemme on harvakseltaan jatkunut läpi vuosikymmenten. Nina oli B-luokalla ja minä A:lla. Koulumatka tehtiin usein yhdessä. Kodit Töölössä samalla suunnalla. Melkein kaikkien koulukavereitten koti oli Töölössä. Tauno Palokin siihen aikaan asui siellä, vaikka ei koulukaveri ollutkaan. Minä olin kovasti ihastunut häneen. Olin usein teatterissa vanhempieni kanssa ja Palo näytteli Kansallisteatterissa. Myöhemmin ollessani jo rouvasäätyyn kuuluva, olin mieheni ja vanhempieni kanssa taas kerran Kansallisessa. Seurassamme väliajalla oli eräs vanhempieni perhetuttu teatterinjohtaja, joka huikkasi Palon hänen ohikulkiessaan mukaan joukkoomme. Hän suuteli sekä äitiäni että minua kädelle tervehtiessään. Kyllä minä sen käden pesin sitten myöhemmin, vaikka olisi ehkä pitänyt jättää tekemättä.Ja olin minä himpun verran ylpeä siitä käsisuudelmasta. Ne eivät enää ole oikein muodissa. Vaikka koetan pysyä maailman menossa ja nykyajassa mukana, kaipaan joitakin asioita entisistä ajoista käyttäytymistapojen puolelta. Kassaneidin huikatessa "moi" nousevat karvani pystyyn,enkä osaa vastata samalla sanalla,vaan sanon  "päivää", joka saa useinmiten neidin hämilleen. "Iltaa" aiheuttaa suorastaan paniikin ja jos puhelimessa sanon "kuulemiin", vastauksena on täydellinen  hiljaisuus.

K soitti ja juttelimme jälleen niitä ja näitä tyhjänpäiväisyyksiä. Olimme eri mieltä, onko ostoskeskus Eastonissa  K-Market, K-Supermarket vai K-Citymarket. Olin Superin kannalla, mutta K melkein tuohtuneena tiesi sen olevan Citymarketin. Näin meidän kesken, minusta on yks lysti, mikä K-ketjun kauppa se on. Käyn siellä vain silloin, kun on asiaa sen vieressä olevaan Postiin. Vanhalla puolella kauppakeskusta on S-ketju valttia ihan Herkkua myöten. Minulla ei ole kanta-asiakkuutta missään, paitsi Stockmannilla ja Kicksissä. Saan siis puhtain omintunnoin tehdä ruokaostokseni missä mielin.Viime vuosisadalla oli lihakauppa Seeck ja Minna Canthin kadulla Salosen lihakauppa ja tietysti Stockmannin aina yhtä oivallinen ruokakauppa, kunnes se myytiin S-ketjulle. Kaikki pienemmät olivat kauppoja, joissa ostettiin tiskiltä ja myyjä pani pakettiin ja otti maksun. Leipäherkut ostettiin Ekbergiltä, joka on vieläkin Bulevardin varrella. Ihania teeleipiä! Näitä vanhoja kauppoja kaipaan. Irtotavaraa ja taatusti tuoretta. Ei muoviin käärittyjä valmispakkauksia, ei mitään puolivalmista, eikä kukaan ollut kuullutkaan, että kaupasta voisi ostaa pahvipakkauksessa kesäkeittoa.  Äitini kaikkien muiden äitien lailla valmisti ruuan alusta loppuun. Nyt sen tekevät Saarioisen äidit. Kyllä on tehty elämä helpoksi.  Sitten ihmetellään, kun kotien keittiöissä pyöritellään silmiä ja peukaloita uusavuttomina, jos kädessä on multaperuna. Pitäisikö sille jotain tehdä?