Luen yhä Dorian Grayn muotokuvaa ja se on pelottava kirja. Miten ihmeessä joku on pystynyt sen kirjoittamaan? No, se joku on Oscar Wilde (1854-1900). Kirjan juonesta osa lyhykäisyydessään kuuluu näin: Nuori Dorian Gray teettää itsestään muotokuvan. Hän on kaunis ja komea mies, saa katseet kääntymään. Jossain välissä hän toivoo, ettei milloinkaan vanhenisi ja toive toteutuu. Hän myy sielunsa paholaiselle. Mutta millä hinnalla? Hän muuttuu elostelijaksi, julmaksi, sydämettömäksi. Ulkomuoto ei muutu, mutta taulun muotokuva tekee sen. Dorian siirtää taulun pois silmistään, mutta seuraa sen muuttumista. Hänestä tulee koko ajan entistäkin moraalittomampi ja kuvasta iljettävämpi. Ihmishenkikään ei ole pyhä enää Dorianille. Suunnilleen tässä kohdin kirjaa olen.
Piti välillä huilata ja siirtyä Hercule Poirotin kanssa Vaaralliseen taloon. En kestänyt Dorian Grayta yhtä kyytiä. En yhtään ihmettele sen saamaa vastaanottoa aikanaan. Kirja on kauhutarina alusta loppuun, vaikka sen loppua en hyvin muista. Edellisestä lukemisestani on vuosikymmeniä. Lopun voi kyllä aavistaa. Sen täytyy olla p......n.
Ostin kolme uutta Agatha Christietä. Äsken mainittu Vaarallinen talo ja sen lisäksi Neiti Lemon erehtyy ja vielä Varjossa auringon alla. Kaikissa harmaitten aivosolujen nerokas käyttäjä Hercule Poirot. Olen niistäkin takuulla jonkun lukenut, koska olin ennen Agatha Christien innokas lukija, kuten monen muunkin salapoliisikirjailijan. Luin muutakin ja paljon. Puolison omaishoitajana oleminen lukemisen lopetti. En pystynyt keskittymään. Aistien piti olla valppaana aina, tekemistä riitti päivät ja usein yötkin. Runoja joskus silmäilin ja kuuntelin lauseen sieltä ja toisen täältä potilaani äänikirjoista. Vasta nyt runsas vuosi puolison kuolemasta olen innostunut lukemiseen. Sekä paljoon muuhunkin elämässä.
10. joulukuuta 2016
9. joulukuuta 2016
"ITSEENSÄ RAKASTUMINEN ON ELINIKÄISEN ROMANSSIN ALKU"
Otsikko on Oscar Wilden sitaatti. Ostin "Dorian Grayn muotokuvan". Kirja luettu vuosia sitten joskus nuoruudessa, eikä sitä minulla enää ole. Nyt on. Ja luetaan taas. Oscar Wilde on sanonut "Sellaista asiaa kuin moraalinen tai moraaliton kirja ei ole. Kirjat ovat hyvin kirjoitettuja tai huonosti kirjoitettuja. Eivät muuta." Ostamani Dorian Gray on uusi suomennos, Jaana Kapari-Jatta. "Hyytävä" kirja, kuten takakansikin kertoo. Englanniksi alkuteos ilmestynyt vuonna 1891. Eikä se saanut hyvää vastaanottoa. Sitä käytettiin aikanaan Wildeä vastaan oikeudenkäynnissä, jonka seurauksena hän joutui vankilaan homoseksuaalisuudesta ja siveettömästä elämästä. Nyt Oscar Wilde on kirjallisuuden klassikoita.
Hedelmiä ja muuta kivaa hankin myös. Oli myskikurpitsaakin ja minätyttö ostin. Tänään uuniin. Loppuviikko menee mukavasti lukien ja kurpitsasosetta maistellen. Kukkakaupasta toin Guzmanian. Suomeksi "Timanttiananas" ja kotoisin kaukaa etelästä. En ole viherpeukalo, jotta mitenkähän tämän eksoottisen kasvin hoidossani käy? Vaatii valoa ja se on jo iso tenkkapoo. Tämä asunto kun on tummempi kuin edellinen.
Posti on ihmisten hampaissa ja on syytäkin. Presidentin kutsu itsenäisyyspäivän juhlaan myöhästynyt niin paljon, että nippanappa ehti kutsuttu saada puvun tilaisuuteen. Eräs reserviläinen ylennettiin, mutta kutsun Ritarihuoneen ylennystilaisuuteen Posti toi vasta tilaisuuden jälkeen. Muitakin mokia on todettu. Posti tietää vaikeuksia olevan, mutta niiden annetaan syystä tai toisesta jatkua. En ymmärrä. Ihmettelen muiden lailla. Olen tottunut, että Italiassa posti toimii miten sattuu. Omien lähetysteni kanssa kokemuksia. Kerran ystäväni sai kirjeeni vuoden päästä. Postisäkki lojunut Tiberin pohjassa. Joskus hän ei ole saanut ollenkaan. Mutta että täällä säntilliseksi mainitussa Suomenmaassa Posti on alkanut lepsuilla ja tulla välinpitämättömäksi, hämmästyttää. No, niin moni muukin asia on mennyt huonommaksi, niin miksi ei Postinkin toiminta? Mitähän minulta on jäänyt tulematta? Posti ei kulje, kun Kusti ei polje.
Hedelmiä ja muuta kivaa hankin myös. Oli myskikurpitsaakin ja minätyttö ostin. Tänään uuniin. Loppuviikko menee mukavasti lukien ja kurpitsasosetta maistellen. Kukkakaupasta toin Guzmanian. Suomeksi "Timanttiananas" ja kotoisin kaukaa etelästä. En ole viherpeukalo, jotta mitenkähän tämän eksoottisen kasvin hoidossani käy? Vaatii valoa ja se on jo iso tenkkapoo. Tämä asunto kun on tummempi kuin edellinen.
Posti on ihmisten hampaissa ja on syytäkin. Presidentin kutsu itsenäisyyspäivän juhlaan myöhästynyt niin paljon, että nippanappa ehti kutsuttu saada puvun tilaisuuteen. Eräs reserviläinen ylennettiin, mutta kutsun Ritarihuoneen ylennystilaisuuteen Posti toi vasta tilaisuuden jälkeen. Muitakin mokia on todettu. Posti tietää vaikeuksia olevan, mutta niiden annetaan syystä tai toisesta jatkua. En ymmärrä. Ihmettelen muiden lailla. Olen tottunut, että Italiassa posti toimii miten sattuu. Omien lähetysteni kanssa kokemuksia. Kerran ystäväni sai kirjeeni vuoden päästä. Postisäkki lojunut Tiberin pohjassa. Joskus hän ei ole saanut ollenkaan. Mutta että täällä säntilliseksi mainitussa Suomenmaassa Posti on alkanut lepsuilla ja tulla välinpitämättömäksi, hämmästyttää. No, niin moni muukin asia on mennyt huonommaksi, niin miksi ei Postinkin toiminta? Mitähän minulta on jäänyt tulematta? Posti ei kulje, kun Kusti ei polje.
8. joulukuuta 2016
"JANNEN" PÄIVÄNÄ
Stockmann Herkku kutsui syömään luomujoulupuuroa sunnuntaina 18.12. klo 10-11. Houkutti vähän. Joulupuuroa en ole vuosiin syönyt, Olisikohan siinä manteli? Vaaditaan ilmoittautuminen ja se aina sitoo. Jätän menemättä. Toivovat myös jouluruokaostoksia. Totta kai.
Nyt levyltä kuuluu Luciano Pavarotti laulavan "O Holy Night". Samalla levyllä myös Placido Domingo ja José Carreras. Joukosta siirtynyt tästä maailmasta pois Pavarotti. Hänellä oli aina valkoinen nenäliina laulaessaan. Joku väitti sen markkeeraavan Pavarottin omaa mammaa. Mene ja tiedä.
Panin keittiön pöydälle valkoisen sähkökynttelikön. Ällistyin itsekin pienen joulutunnelman syttymistä sydämessäni. Tosin pidän elävistä kynttilöistä enemmän ja niitä on olohuoneessa palamassa kaikkialla. Kynttilän valossa on hyvä ja pehmeä olo.
Tänään olisi kömmittävä kauppaan tuonne märkään. Syön hedelmiä valtavat määrät ja aina ne loppuvat minulta ennen aikojaan. Miltä tuntuisi asua paikassa, jossa hedelmäpuut täyttäisivät tienoot ja voisi vain ojentaa käden saadakseen herkuteltavakseen mehukkaan mangon? Olisiko makueroa meillä kaupoista saataviin mangoihin? Ei niissäkään valittamista. Ehkä rullaudun myös tänään kirjakauppaan. Olen nykyisin dekkarituulella. Nuorempana ahmin niitä olan takaa. Sitten tuli vuosien paussi ja nyt taas innostuin. Vanha kunnon Agatha Christie ei petä koskaan, vaikka niissäkin tuttuja ennen luettuja murhajuttuja. Samoin kiehtoivat Georges Simenonin Maigretit. Yhä elävät, vaikka niiden kirjoittajista aika on jo jättänyt.
Nyt suihkuun ja julkisivu kuntoon sekä menoksi. Hyvää Sibeliuksen päivää meille kaikille. Liput salkoon.
Nyt levyltä kuuluu Luciano Pavarotti laulavan "O Holy Night". Samalla levyllä myös Placido Domingo ja José Carreras. Joukosta siirtynyt tästä maailmasta pois Pavarotti. Hänellä oli aina valkoinen nenäliina laulaessaan. Joku väitti sen markkeeraavan Pavarottin omaa mammaa. Mene ja tiedä.
Panin keittiön pöydälle valkoisen sähkökynttelikön. Ällistyin itsekin pienen joulutunnelman syttymistä sydämessäni. Tosin pidän elävistä kynttilöistä enemmän ja niitä on olohuoneessa palamassa kaikkialla. Kynttilän valossa on hyvä ja pehmeä olo.
Tänään olisi kömmittävä kauppaan tuonne märkään. Syön hedelmiä valtavat määrät ja aina ne loppuvat minulta ennen aikojaan. Miltä tuntuisi asua paikassa, jossa hedelmäpuut täyttäisivät tienoot ja voisi vain ojentaa käden saadakseen herkuteltavakseen mehukkaan mangon? Olisiko makueroa meillä kaupoista saataviin mangoihin? Ei niissäkään valittamista. Ehkä rullaudun myös tänään kirjakauppaan. Olen nykyisin dekkarituulella. Nuorempana ahmin niitä olan takaa. Sitten tuli vuosien paussi ja nyt taas innostuin. Vanha kunnon Agatha Christie ei petä koskaan, vaikka niissäkin tuttuja ennen luettuja murhajuttuja. Samoin kiehtoivat Georges Simenonin Maigretit. Yhä elävät, vaikka niiden kirjoittajista aika on jo jättänyt.
Nyt suihkuun ja julkisivu kuntoon sekä menoksi. Hyvää Sibeliuksen päivää meille kaikille. Liput salkoon.
7. joulukuuta 2016
EI KIINNOSTANUT ENTISEEN TAPAAN
Hämmästytin eilen itseni olemalla vähemmän kiinnostunut linnan itsenäisyyspäiväpippaloista kuin aikaisempina vuosina. Yritin kyllä kovasti vahtia, jos joku astuu laahuksen päälle. Muutama astui. Tanssiminenkin onnistuu tämän maata pitkin laahaavan leningin osan kanssa. Äidillänikin oli siinä pieni lenkku, joka otettiin käteen, kun helmaa piti nostaa helpommin käsiteltäväksi. Näin on nykyisinkin ja tanssiminen käy. Kauniita olivat puvut, samoin niiden kantajat. Melkein kaikki. Lopetin katselemisen ennen aikojaan ja menin lukemaan sänkyyn Christietä.
Tänään aamulla ravinnotta verikokeeseen. Oli muitakin veren antajia, mutta pääsin aika vikkelästi toimenpiteeseen. Suonet pakenivat kuten tavallisesti, mutta "avo-otolla" onnistui. Nyt vasta saan aamukahvini ja tämäkin päivä alkaa mukavasti. Mietin, lähdenkö vielä tänään liikkeelle, vai otanko lungisti. Ensi viikolla taas ohjelmaa sitä sun tätä.
Suomi-USA-lehti tuli. Amerikkalaisia jouluherkkuja resepteineen. Yksi kiinnosti. Myskikurpitsa, butternut squash. Kuorimaton kurpitsa halki, siemenet pois. Reikiin vettä. Sitten pellille leivinpaperin päälle tai johonkin uunin kestävään vuokaan. Uuni 175 astetta 45 min. Pinta tummuu. Pehmeä sisus astiaan ja sekoitetaan. Maustetaan suolalla ja voilla. Käy kinkunkin kanssa, jos ei satu olemaan hirvipaistia tai lampaanpotkaa. Onko myskikurpitsoja vielä? Ostin aikaisemmin syksyllä. Tämä oli ruokaosuuteni.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anna Kronlund pohtii USAta vaalien jälkeen ja mitä tapahtuu Donald Trumpin aikana? Ken tietää? Spekuloidaan kuten muuallakin maailmassa, tosin lähempänä pääkallon paikkaa kuin täällä kaukana pohjolassa. Minä en usko kovin suuriin muutoksiin, vaikka tuleva presidentti uhoaakin. Vaikka herra Trump ei taida olla kovin kiinnostunut Euroopasta ja Suomesta, niin jonkunlainen yhteiselo on oltava, koska Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtaja keväällä ensi vuonna Yhdysvaltojen puheenjohtajakauden jälkeen.
Taidan olla tänään kotona. Levyltä kuuluu niin somasti Duke Ellingtonin "Rockabye River". Ja iso pino muita valmiina pantavaksi soimaan. Mikäs tässä on ollessa. Huomenna uusi päivä.
Tänään aamulla ravinnotta verikokeeseen. Oli muitakin veren antajia, mutta pääsin aika vikkelästi toimenpiteeseen. Suonet pakenivat kuten tavallisesti, mutta "avo-otolla" onnistui. Nyt vasta saan aamukahvini ja tämäkin päivä alkaa mukavasti. Mietin, lähdenkö vielä tänään liikkeelle, vai otanko lungisti. Ensi viikolla taas ohjelmaa sitä sun tätä.
Suomi-USA-lehti tuli. Amerikkalaisia jouluherkkuja resepteineen. Yksi kiinnosti. Myskikurpitsa, butternut squash. Kuorimaton kurpitsa halki, siemenet pois. Reikiin vettä. Sitten pellille leivinpaperin päälle tai johonkin uunin kestävään vuokaan. Uuni 175 astetta 45 min. Pinta tummuu. Pehmeä sisus astiaan ja sekoitetaan. Maustetaan suolalla ja voilla. Käy kinkunkin kanssa, jos ei satu olemaan hirvipaistia tai lampaanpotkaa. Onko myskikurpitsoja vielä? Ostin aikaisemmin syksyllä. Tämä oli ruokaosuuteni.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anna Kronlund pohtii USAta vaalien jälkeen ja mitä tapahtuu Donald Trumpin aikana? Ken tietää? Spekuloidaan kuten muuallakin maailmassa, tosin lähempänä pääkallon paikkaa kuin täällä kaukana pohjolassa. Minä en usko kovin suuriin muutoksiin, vaikka tuleva presidentti uhoaakin. Vaikka herra Trump ei taida olla kovin kiinnostunut Euroopasta ja Suomesta, niin jonkunlainen yhteiselo on oltava, koska Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtaja keväällä ensi vuonna Yhdysvaltojen puheenjohtajakauden jälkeen.
Taidan olla tänään kotona. Levyltä kuuluu niin somasti Duke Ellingtonin "Rockabye River". Ja iso pino muita valmiina pantavaksi soimaan. Mikäs tässä on ollessa. Huomenna uusi päivä.
5. joulukuuta 2016
JOULULAULUJA KUUNNELLEN
Jännitin eilen Saara Aallon puolesta, pääseekö X Factorin finaaliin. Pääsi! Hyvä Suomi! Sitten menin nukkumaan. Tänään aamulla konttasin kauppaan ostamaan täydennystä hedelmävatiin. Tuuli oli yllättävän leppeä, vaikka riepottelikin kaulaliinaani. Pakkasta ei hituistakaan. Oikeastaan nautin kulkemisesta. Joulu on kammottavan lähellä. Pitänee tehdä matka sinne oikeaan Herkkuun ja ihmistungokseen ostamaan hiukan joululle maistuvaa syötävää. Muuten olen joulun taas tänäkin vuonna minimoinut. Otin kyllä esille Elvis Presleyn joululauluja, samoin Frank Sinatran ja Bing Crosbyn, Dean Martinin ja Nat "King" Colen. Niin että sen puoleen tunnelmassa ollaan.
Huomenna liputetaan, kätellään ja mietitään itsenäisyyttä, pannaan rinta rottingille ja katsellaan tv:stä, kun 1800 vierasta sanoo käsipäivää presidenttiparille. Istun minäkin tiiviisti sohvan nurkassa seuraamassa. Ensi vuonna on tätäkin juhlavampaa, kun olemme 100-vuotias.
Imuroin tässä välissä ja kun lonkka antoi luvan, ahkeroin oikein olan takaa tosin välillä rollaattorin päällä istuen ja muutaman kerran piti mennä pitkäkseen. Minulla kun on ruuveja päässyt irti luissa ja ilmennyt myös uusia rasitusmurtumia. Uuteen leikkaukseen en mene kuin pakon edessä. Lepo auttaa ja hissunkissunolo. Nyt on sitten aikamoisen putsissa huusholli. Frank Sinatra laulaa "Santa Claus is coming to town", vaikka ei vielä oikeasti tule. Pakkaa vasta tavaroita ja antaa Petterille vahvistavaa muonaa, että poro jaksaa aattona.
Stadin Slangin Tsilari-lehti tipahti luukusta. Kaikenlaista jouluista meininkiä olisi tarjolla aivan joululaulamisista lähtien, mutta enhän minä viitsi. Tsilarin pakinoitsija Sautski kertoo, miten kulki "skurulla himaan". Hänkin asui Töölössä ja käytti kolmosta, joka oli "keltainen skuru", koska linjoilla oli ratikoilla omat värinsä. Myös Sautski ikävöi raitiovaunuja. Asuu kirjoituksen mukaan nykyisin siellä, mihin ei ratikka eikä edes metro kulje. Minä sentään pääsen metroa käyttämään. Se ei ole likikään sporan veroinen kuitenkaan.
Huomenna liputetaan, kätellään ja mietitään itsenäisyyttä, pannaan rinta rottingille ja katsellaan tv:stä, kun 1800 vierasta sanoo käsipäivää presidenttiparille. Istun minäkin tiiviisti sohvan nurkassa seuraamassa. Ensi vuonna on tätäkin juhlavampaa, kun olemme 100-vuotias.
Imuroin tässä välissä ja kun lonkka antoi luvan, ahkeroin oikein olan takaa tosin välillä rollaattorin päällä istuen ja muutaman kerran piti mennä pitkäkseen. Minulla kun on ruuveja päässyt irti luissa ja ilmennyt myös uusia rasitusmurtumia. Uuteen leikkaukseen en mene kuin pakon edessä. Lepo auttaa ja hissunkissunolo. Nyt on sitten aikamoisen putsissa huusholli. Frank Sinatra laulaa "Santa Claus is coming to town", vaikka ei vielä oikeasti tule. Pakkaa vasta tavaroita ja antaa Petterille vahvistavaa muonaa, että poro jaksaa aattona.
Stadin Slangin Tsilari-lehti tipahti luukusta. Kaikenlaista jouluista meininkiä olisi tarjolla aivan joululaulamisista lähtien, mutta enhän minä viitsi. Tsilarin pakinoitsija Sautski kertoo, miten kulki "skurulla himaan". Hänkin asui Töölössä ja käytti kolmosta, joka oli "keltainen skuru", koska linjoilla oli ratikoilla omat värinsä. Myös Sautski ikävöi raitiovaunuja. Asuu kirjoituksen mukaan nykyisin siellä, mihin ei ratikka eikä edes metro kulje. Minä sentään pääsen metroa käyttämään. Se ei ole likikään sporan veroinen kuitenkaan.
4. joulukuuta 2016
MODIGLIANIN LUMOISSA
"Perhaps it is the name, Amedeo Modigliani - it sounds like an elegiac melody, like a well-choosen for a tragic, poetic figure in a novel, and perhaps it also has something to do with the fact that Modigliani, who has always fired the imagination , was not a figure who called forth factual and sober description." Näin alkaa Ateneumista eilen ostamani kirja.
Lipsun taas siinä, että en mukamas pidä "modernimmasta" taiteesta. Näemmä pidän ja Modigliania olen nähnyt ennenkin, että tiedän pitäväni siitäkin huolimatta, että muotokuvien "kaula-asia" hämmentää. Kaulat taiteilija kuvaa usein luonnottoman pitkiksi. Kun tämän asian sivuuttaa epäoleellisena, taidenautinto jää plussan puolelle. Maisemamaalari Modigliani ei ole, Ateneumin salit täyttyvät muotokuvista. Näyttelyssä on myös veistoksia, ehkä senkin ihmispään esikuva, jonka italialaispojat hakkasivat kiveen ja heittivät Livornon kanavaan, josta se "löytyi" 75 vuoden jälkeen.
Modigliani kuoli vain 35-vuotiaana, eikä hänen puolisonsa Jeanne kestänyt menetystä, vaan teki itsemurhan heittäytymällä ikkunasta alas katuun. Traagisuutta on niin monen taiteilijan ja heidän muusiensa elämässä. Taide jää ja elää.
Eilispäivä oli erittäin kiva. M:llä oli aivan ihana lierihattu, jota ihailin. Näyttelystä menimme Samppanjabaariin. Joimme Veuve Cliquotia ja nautimme cocktail-leipiä. Keskustelimme vilkkaasti ja näin tehtiin täpötäyden salin muissakin pöydissä. Samppanjabaari on Stockmannin kahdeksannessa kerroksessa. Koko talo tulvi joulua, ihmisiä ja lauantaitunnelmaa. Ilahduin, kun M. sanoi, että jatkamme ensi vuonnakin taidenautintojamme eri museoissa.
M. oli puolisonsa kanssa ollut Espanjassa ja Turussa. Toi minulle magneetteja. Madridin Pradosta Francisco de Goyan La gallina clega (1788). Sevillassakin hän minua muisti ja sain Nicolás Jiménez Alpérizin Vista de la catedral de Sevilla dede el Guadalquivir (1893). Turkuun olivat ehtineet Suomessa ja toi Turun taidemuseosta Akseli Gallen-Kallelan Pariisin bulevardi (1885). Nautin suuresti pannessani ne muiden joukkoon jääkaapin oveen. Kiitoksia ja kiitos eilisestä seurasta.
Lipsun taas siinä, että en mukamas pidä "modernimmasta" taiteesta. Näemmä pidän ja Modigliania olen nähnyt ennenkin, että tiedän pitäväni siitäkin huolimatta, että muotokuvien "kaula-asia" hämmentää. Kaulat taiteilija kuvaa usein luonnottoman pitkiksi. Kun tämän asian sivuuttaa epäoleellisena, taidenautinto jää plussan puolelle. Maisemamaalari Modigliani ei ole, Ateneumin salit täyttyvät muotokuvista. Näyttelyssä on myös veistoksia, ehkä senkin ihmispään esikuva, jonka italialaispojat hakkasivat kiveen ja heittivät Livornon kanavaan, josta se "löytyi" 75 vuoden jälkeen.
Modigliani kuoli vain 35-vuotiaana, eikä hänen puolisonsa Jeanne kestänyt menetystä, vaan teki itsemurhan heittäytymällä ikkunasta alas katuun. Traagisuutta on niin monen taiteilijan ja heidän muusiensa elämässä. Taide jää ja elää.
Eilispäivä oli erittäin kiva. M:llä oli aivan ihana lierihattu, jota ihailin. Näyttelystä menimme Samppanjabaariin. Joimme Veuve Cliquotia ja nautimme cocktail-leipiä. Keskustelimme vilkkaasti ja näin tehtiin täpötäyden salin muissakin pöydissä. Samppanjabaari on Stockmannin kahdeksannessa kerroksessa. Koko talo tulvi joulua, ihmisiä ja lauantaitunnelmaa. Ilahduin, kun M. sanoi, että jatkamme ensi vuonnakin taidenautintojamme eri museoissa.
M. oli puolisonsa kanssa ollut Espanjassa ja Turussa. Toi minulle magneetteja. Madridin Pradosta Francisco de Goyan La gallina clega (1788). Sevillassakin hän minua muisti ja sain Nicolás Jiménez Alpérizin Vista de la catedral de Sevilla dede el Guadalquivir (1893). Turkuun olivat ehtineet Suomessa ja toi Turun taidemuseosta Akseli Gallen-Kallelan Pariisin bulevardi (1885). Nautin suuresti pannessani ne muiden joukkoon jääkaapin oveen. Kiitoksia ja kiitos eilisestä seurasta.
2. joulukuuta 2016
GUGGENHEIMILLE EI
Ei tule Guggenheim Helsinkiin, jonka me jo tiedämme. Kaupunginvaltuusto teilasi hankkeen. Asia on Guggenheim-johtajan mukaan loppuun käsitelty. Onhan tässä pohdittu kuuden vuoden ajan, pidetty kokouksia, oltu puolesta ja vastaan useamman kerran. Nyt aletaan miettiä, mitäs paikalle pykätään Eteläsatamaan? Siinähän olisi tontti hyvällä paikalla. Minulla ei ole ehdotusta.
Oli vieras eilen, P-D. Oli koko päivän ja meillä oli mukavaa. Sitten syötiin ja juotiin ja ennen kaikkea keskusteltiin. P-D auttoi parvekkeen kanssa. Veimme tyhjiä pahvilaatikoita kellariin. Minulle jäi vielä hommattavaa, kun sitä tavaraa on kertynyt ja kertynyt vuosien aikana. Saanen partsin nautittavaan kuntoon kesään mennessä.
Tänään tyystin sisäpäivä. Huollan itseäni ja paistan kuhafileen. Huomenna tapaan M:n ja menemme Ateneumiin. Ensi viikolla pippalot Presidentinlinnassa ja illan isäntäväki kättelee 1800 vierasta. Kättely on kuulemma epähygieenistä. Basillit villiintyvät ja hyppivät kädestä käteen. Kättelyssä on kolme kertaa enemmän bakteerien siirtymistä kuin esimerkiksi nyrkkitervehdyksessä. Ylävitostenkin antaminen terveellisempää kuten myös halaaminen ja poskisuudelma. Nyrkkitervehdyksiä 1800 kappaletta olisi itsenäisyyspäivävastaanotolla aikamoinen näky. Diplomaateille iloinen ylävitonen! Kansanedustajat saisivat kotoisen poskisuukon tai rutistuksen. Onhan sitä tunnettu nykyinen presidentti entuudestaankin. Tervehtiminen olisi paljon hauskempaa katseltavaa kuin jäykkä ja bakteeririkas käsipäivä. No, vielä mennään vanhalla tyylillä. Katselemista siinäkin. Tapaguru Kaarina Suonperä on joskus julkituonut paheksumisensa, kun tasavallassa maan isälle ja äidille niiataan. Se tapa kuuluu monarkiamaihin. Joka tapauksessa ensi viikollakin niiataan. Kriittinen sohvajoukkue television ääressä seuraa silmä kovana, mokaako joku, astuuko daamin laahuksen päälle, kaataako boolia päälleen tai kompuroiko tv-kameroiden edessä, joista lehdet sitten kirjoittavat analysoiden tapahtunutta tarkasti.
Oli vieras eilen, P-D. Oli koko päivän ja meillä oli mukavaa. Sitten syötiin ja juotiin ja ennen kaikkea keskusteltiin. P-D auttoi parvekkeen kanssa. Veimme tyhjiä pahvilaatikoita kellariin. Minulle jäi vielä hommattavaa, kun sitä tavaraa on kertynyt ja kertynyt vuosien aikana. Saanen partsin nautittavaan kuntoon kesään mennessä.
Tänään tyystin sisäpäivä. Huollan itseäni ja paistan kuhafileen. Huomenna tapaan M:n ja menemme Ateneumiin. Ensi viikolla pippalot Presidentinlinnassa ja illan isäntäväki kättelee 1800 vierasta. Kättely on kuulemma epähygieenistä. Basillit villiintyvät ja hyppivät kädestä käteen. Kättelyssä on kolme kertaa enemmän bakteerien siirtymistä kuin esimerkiksi nyrkkitervehdyksessä. Ylävitostenkin antaminen terveellisempää kuten myös halaaminen ja poskisuudelma. Nyrkkitervehdyksiä 1800 kappaletta olisi itsenäisyyspäivävastaanotolla aikamoinen näky. Diplomaateille iloinen ylävitonen! Kansanedustajat saisivat kotoisen poskisuukon tai rutistuksen. Onhan sitä tunnettu nykyinen presidentti entuudestaankin. Tervehtiminen olisi paljon hauskempaa katseltavaa kuin jäykkä ja bakteeririkas käsipäivä. No, vielä mennään vanhalla tyylillä. Katselemista siinäkin. Tapaguru Kaarina Suonperä on joskus julkituonut paheksumisensa, kun tasavallassa maan isälle ja äidille niiataan. Se tapa kuuluu monarkiamaihin. Joka tapauksessa ensi viikollakin niiataan. Kriittinen sohvajoukkue television ääressä seuraa silmä kovana, mokaako joku, astuuko daamin laahuksen päälle, kaataako boolia päälleen tai kompuroiko tv-kameroiden edessä, joista lehdet sitten kirjoittavat analysoiden tapahtunutta tarkasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)