Herätessäni tänään ajattelin isääni.Onhan isänpäivä ja silloin isiä ajatellaan.Minun isäni on jo poissa.Ollut jo 20 vuotta.Kaipaan häntä yhä.Oli mukava mies.No,ei nyt ihan aina.Kaiken aikaa mukavaa ei luultavasti olekaan.Meillä kaikilla on huonot aikamme ja se on luonnollista.Mutta noin yleisesti ottaen isäni oli kuin olikin mukava mies.Minä olin isän tyttö.Pikkutyttönä ollessani hän huolehti,että minulla oli kivaa.Ei ollut sisaruksia,joiden kanssa leikkiä.Isä leikki.Hän oli myös mainio kertoja.Sepitti satuja ja myöhemmin mielellään tarinoi varsinkin Helsingin historiasta.Sillä lailla kiinnostukseni heräsi tämän kaupungin menneisyyteen.Lapset pitivät isästäni.Meillä oli lastenkutsuja ja vanhempani toimivat ylimpinä järjestäjinä,että me viihdyimme.Eläimet pitivät myös isästäni.Joskus mietin,mistä se voi johtua Korkeasaaressakin.Vieraillessamme Pohjanmaalla vanhempieni ystävien maalaistaloissa navettakissatkin,nuo puolivillit olennot,kerääntyivät isän luo.Isä oli kaikinpuolin ulospäin suuntautunut ihminen,puheiden pitäjä juhlissa,shakkimestari ja ennen kaikkea minun isäni. Positiivinen elämää rakastanut isäni.
Moneen yöhön ei minun ole tarvinnut nousta huoltotöihin.Meillä on rauhallisempaa.Jopa puolison jalkojen lihaksia vahvistavat jumppaliikkeet ovat sujuneet seesteisissä merkeissä.Minulla on kotiläksynä voimisteluttaa jalkoja tarkkojen ohjeitten mukaan,jotka fysioterapeutti on paperille pannut.Hän on tehokas ja taitava,vaativa ja periksi antamaton.Puoliso kyllä tottelee,vaikka pientä mutinaa on lihasten joutuessa liikkeisiin,joihin eivät ole pitkiin aikoihin joutuneet.Terapeutti uskoo,että me saamme miehestä vielä kotona rollaattorin kanssa kävelevän ,kahden porrasaskelman astujan. Ja me pääsemme taas ulos ilman avittajaa.
Joskus minulle putkahtaa mieleen pikkuserkkuni Kalevi,edesmennyt hänkin.Kalevi nimittäin silloin,kun me olimme kaikki voimissamme ja terveitä,sanoi minulle kerran "sä joudut vielä työntämään häntä pyörätuolissa".Minua nauratti ja ihmetytti.Puoliso pelasi golfia pikkuserkkuni kanssa,meillä oli kaikki hyvin.Ei viittausta pyörätuoliin päinkään.Niin kävi kuitenkin monien vuosien kuluttua.Kaleviakaan ei ollut enää.Miten kummassa pikkuserkkuni tiesi? Tämä askarruttaa mieltäni joskus.Kun hän ei ollut mikään selvännäkijäkään tai etiäisten asiantuntija.Ihan tavallinen kaveri,minun ystäväni.
11. marraskuuta 2012
10. marraskuuta 2012
EINO LEINON KAIMA
Uudet äänikirjat tulivat.Aloin heti illalla vuoteessa ahnaasti kuunnella Eino Leinon Kirjailijoiden Helsinkiä.Tämä Eino Leino ei ole SE Eino Leino,vaan se,joka elää ja vaikuttaa yhä keskuudessamme sekä kirjailijana että toimittajana.Otti ja syntyi vuonna 1946.Kirjailijoiden Helsinki tarinoi tutuista paikoista,kirjallisuutemme miehistä ja naisista,jotka ovat pitemmän tai lyhyemmän ajan Helsingissä eläneet ja asuneet.Kirja on samalla katsaus Helsingin menneisyyteen kuin myös kirjailijoiden julkiseen sekä yksityiseen elämään eri kaupunginosissa,mihin kulloinkin olivat kotinsa perustaneet.Tuttuja tarinoita meille itsekullekin kuin myös vähemmän tuttuja sekä ennen kuulumattomiakin.Kirja viehättää.Odotan taas iltaa.
Opetushallitus harkitsee numero seitsemän viivan palauttamista.Määrätään nyt miten tahansa,minä sen viivan seiskaani vedän.Olen aina vetänyt.Se opetettiin koulussa.Nyt pähkäillään,kun vaalikopissa ei viivaa pannakaan ja seiska näyttää ykköseltä,kun viivattoman numeron piirtäminen ei olekaan hallinnassa.Me olemme Suomessa ja meillä on monia muitakin muusta Euroopasta ja maailmasta poikeavia asioita.Miksi tehdä siis seiskasta meille vaikean ymmärtää? Minä kannatan ehdottomasti viivaa!
Ostin eilen flamingokimpun.Kuitissa lukee anthuriumnippu,mutta kukalla on muitakin nimiä,esimerkiksi Boy Flower,johon syy pian selviää kukkaa katsellessa.Kasvi on kaunis,elegantti suorastaan,ylälehtien väriskaala on moninainen.Ylälehti suojaa kasvin puikelokukintoa.Flamingoa saa myös purkissa kasvavana,mutta tuntien mitättömän ja ylen huonon viherpeukaloni toiminnot,tyydyn leikkokukkiin.Amarylliksen kohdalla olen jotakuinkin onnistunut ja niin,sainhan orkideanikin jopa toistamiseen kukkimaan.Taisi olla pelkkää onnea ja sattumaa.Uudemman kukkimisen jälkeen alkoi orkidea osoittaa väsymyksen merkkejä ja viestitti sillä lailla haluavansa poistua taloudestani.Kiedoin sen hellästi paperipussiin ja laskin asiaan kuuluvalla vakavuudella biojäteastiaan roskiksessa.Sen matkan päätä en oikein tiedä,mutta toivoin sen vielä viimeisillä voimillaan ruokkivan pientä maan matosta ennen mullaksi muuttumistaan.
Tänään vain leppoistellaan kotona.Eikä muuta voikaan,sillä en tohdi/saa invataksin kuljettajaa pyytää yksinomaan avittamaan kahden porrasaskelman kanssa,että pääsisimme rantaraitille.Jos ei puolison jalat ala kohtapuoliin kantaa,ehtii lumi maahan ja rantaraitilla lykkiminen jää haaveeksi.Kaupunki antaa lumen laskeutua ja ainoastaan ihmisten tallaamat polut hangessa kertovat joidenkin siellä kulkeneen.Saamme kaupungille ajaessamme katsella jään kattamaa merta,jossa laivaväylä rikkoo pinnan antaen vapaan kulun ulos maailmaan meneville aluksille.Tai jos lunta ja jäätä ei tulekaan! Höpöhöpö,totta kai tulee.On tullut ennenkin ennemmin tai myöhemmin.Ilman lämpenemisestä huolimatta,talvi tulee kaikkine pakkasineen ja lumisateineen.Selvä kuin pläkki.
Opetushallitus harkitsee numero seitsemän viivan palauttamista.Määrätään nyt miten tahansa,minä sen viivan seiskaani vedän.Olen aina vetänyt.Se opetettiin koulussa.Nyt pähkäillään,kun vaalikopissa ei viivaa pannakaan ja seiska näyttää ykköseltä,kun viivattoman numeron piirtäminen ei olekaan hallinnassa.Me olemme Suomessa ja meillä on monia muitakin muusta Euroopasta ja maailmasta poikeavia asioita.Miksi tehdä siis seiskasta meille vaikean ymmärtää? Minä kannatan ehdottomasti viivaa!
Ostin eilen flamingokimpun.Kuitissa lukee anthuriumnippu,mutta kukalla on muitakin nimiä,esimerkiksi Boy Flower,johon syy pian selviää kukkaa katsellessa.Kasvi on kaunis,elegantti suorastaan,ylälehtien väriskaala on moninainen.Ylälehti suojaa kasvin puikelokukintoa.Flamingoa saa myös purkissa kasvavana,mutta tuntien mitättömän ja ylen huonon viherpeukaloni toiminnot,tyydyn leikkokukkiin.Amarylliksen kohdalla olen jotakuinkin onnistunut ja niin,sainhan orkideanikin jopa toistamiseen kukkimaan.Taisi olla pelkkää onnea ja sattumaa.Uudemman kukkimisen jälkeen alkoi orkidea osoittaa väsymyksen merkkejä ja viestitti sillä lailla haluavansa poistua taloudestani.Kiedoin sen hellästi paperipussiin ja laskin asiaan kuuluvalla vakavuudella biojäteastiaan roskiksessa.Sen matkan päätä en oikein tiedä,mutta toivoin sen vielä viimeisillä voimillaan ruokkivan pientä maan matosta ennen mullaksi muuttumistaan.
Tänään vain leppoistellaan kotona.Eikä muuta voikaan,sillä en tohdi/saa invataksin kuljettajaa pyytää yksinomaan avittamaan kahden porrasaskelman kanssa,että pääsisimme rantaraitille.Jos ei puolison jalat ala kohtapuoliin kantaa,ehtii lumi maahan ja rantaraitilla lykkiminen jää haaveeksi.Kaupunki antaa lumen laskeutua ja ainoastaan ihmisten tallaamat polut hangessa kertovat joidenkin siellä kulkeneen.Saamme kaupungille ajaessamme katsella jään kattamaa merta,jossa laivaväylä rikkoo pinnan antaen vapaan kulun ulos maailmaan meneville aluksille.Tai jos lunta ja jäätä ei tulekaan! Höpöhöpö,totta kai tulee.On tullut ennenkin ennemmin tai myöhemmin.Ilman lämpenemisestä huolimatta,talvi tulee kaikkine pakkasineen ja lumisateineen.Selvä kuin pläkki.
8. marraskuuta 2012
KOLMAS KERTA TODEN SANOO
Kolmas kerta tänään,kun yritän saada jonkunlaista tekstiä.Eilen en ehtinyt.Lähdimme kaupungille,kun lähihaavapesijähoitaja siirsi tulemisensa täksi päiväksi.En oikein pidä näistä muutoksista,kun meilläkin on suunnitelmia.Olen kuitenkin hyvä organisoimaan tilalle jotain,enkä rutise.Tänään aamulla tuli kaksi hoitajaa,haavasellainen ja hoitajaopiskelija.Haavapainauma todettiin parempikuntoiseksi kuin aiemmin,puoliso pestiin ja sitten keskustelimme e-resepteistä ja mitenkä ne auttavat ihmiskuntaa.Minä olen aina tykännyt pitää käsissä paperia ja nyt sitten apteekki säilyttää sähköisesti lääkemääräykset.Ei tarvitse huolehtia kuin ostamisesta.
Ihmiset kuulemma hukkaavat reseptejä,ovat matkailemeassa kaukana ja lääkettä pitäisi saada,mutta ei ole reseptiä matkassa.Ei kun vaikka Utsjoen apteekkiin ja siellä näpelöivät tietokonetta ja pian on lääke tiskillä.Ja kun kaikki on tallennettu sähköisesti,niin pidetään siitäkin huolta,että tarkistetaan välillä,missä lääkkeitten kanssa mennään ja lääkärikin on kuulemma halukas joskus potilaan tapaamaan.No,en minä hurrannut tälle uudistukselle kuin en itsepalvelukassoillekaan,enkä aikoinani sille,että bensa-asemilla ei ollut muuta kuin pullanmyyjiä ja itse piti täyttää auton bensatankki.Sain kuitenkin suostumuspapereita,jos sittenkin... Aikaahan tässä on parisen vuotta ennen kuin laki määrää,että tahtoi tai ei,kansa siirtyy sähköisiin resepteihin.Minä märehdin asiaa ainakin vähän aikaa.
Tänään tuli myös fysioterapeutti.Me ehdimme syödä näiden kahden tapahtuman välissä ja vähän sulatellakin.Kehuin terapeutin työskentelyä,enkä syyttä.Taitava,tarpeeksi vaativa ja muutenkin miellyttävä.Kotiläksynä olen aamuisin teettänyt puolisolla ohjeitten mukaan liikkeitä.Enkä ole varma,kumpi meistä on väsyneempi,sillä puolison kanssa ei tämmöinen ole helppoa.Ensi viikolla terapeutti taas tulee ja tulee myös tuuraaja.Livahdan kaupungille.
Tilasin uusia äänikirjoja Celiasta.Eino Leinon Kirjailijoiden Helsinki.Sitä odotan jännityksellä.Prahasta meillä onkin jo kirjailijoiden sitä kaupunkia.On niitä muitakin,Lontoo,Berliini,Rooma,Pariisi,Budapest... Lontoo, Rooma ja Pariisi kiinnostavat.Joissakin kaupungissa olen kirjailijoiden jalanjäljissä kulkenut.Prahassa Saarikosken ja Kafkan jäljissä. Lontoossa ja Pariisissa tietämättäni samoilla kujilla ja toreilla kuin joku kirjailija.Panu Rajalan Hirmuinen humoristi on myös tulossa sekä muutama matkakirja maailmalta.Kyllä taas kelpaa nukkumaan mennessä.Tässä kohdin sanonkin hyvää yötä.
Ihmiset kuulemma hukkaavat reseptejä,ovat matkailemeassa kaukana ja lääkettä pitäisi saada,mutta ei ole reseptiä matkassa.Ei kun vaikka Utsjoen apteekkiin ja siellä näpelöivät tietokonetta ja pian on lääke tiskillä.Ja kun kaikki on tallennettu sähköisesti,niin pidetään siitäkin huolta,että tarkistetaan välillä,missä lääkkeitten kanssa mennään ja lääkärikin on kuulemma halukas joskus potilaan tapaamaan.No,en minä hurrannut tälle uudistukselle kuin en itsepalvelukassoillekaan,enkä aikoinani sille,että bensa-asemilla ei ollut muuta kuin pullanmyyjiä ja itse piti täyttää auton bensatankki.Sain kuitenkin suostumuspapereita,jos sittenkin... Aikaahan tässä on parisen vuotta ennen kuin laki määrää,että tahtoi tai ei,kansa siirtyy sähköisiin resepteihin.Minä märehdin asiaa ainakin vähän aikaa.
Tänään tuli myös fysioterapeutti.Me ehdimme syödä näiden kahden tapahtuman välissä ja vähän sulatellakin.Kehuin terapeutin työskentelyä,enkä syyttä.Taitava,tarpeeksi vaativa ja muutenkin miellyttävä.Kotiläksynä olen aamuisin teettänyt puolisolla ohjeitten mukaan liikkeitä.Enkä ole varma,kumpi meistä on väsyneempi,sillä puolison kanssa ei tämmöinen ole helppoa.Ensi viikolla terapeutti taas tulee ja tulee myös tuuraaja.Livahdan kaupungille.
Tilasin uusia äänikirjoja Celiasta.Eino Leinon Kirjailijoiden Helsinki.Sitä odotan jännityksellä.Prahasta meillä onkin jo kirjailijoiden sitä kaupunkia.On niitä muitakin,Lontoo,Berliini,Rooma,Pariisi,Budapest... Lontoo, Rooma ja Pariisi kiinnostavat.Joissakin kaupungissa olen kirjailijoiden jalanjäljissä kulkenut.Prahassa Saarikosken ja Kafkan jäljissä. Lontoossa ja Pariisissa tietämättäni samoilla kujilla ja toreilla kuin joku kirjailija.Panu Rajalan Hirmuinen humoristi on myös tulossa sekä muutama matkakirja maailmalta.Kyllä taas kelpaa nukkumaan mennessä.Tässä kohdin sanonkin hyvää yötä.
5. marraskuuta 2012
VANHA KUNNON LIZ
Ystäväni C on armoton Elizabeth Taylorin ihailija.Hän keräsi tähdestä kuvia,jotka ovat tallella vieläkin.Näki kaikki Taylorin leffat.On lukenut staran elämäkertoja.Eilen tuli Jimiltä henkilökuva Taylorista.Tiedän C:n katselevan vain ykköstä,kakkosta ja kolmosta televisiosta ja niinpä soitin ja pyysin avaamaan Jimin kohdalta.Lopulta se onnistui ja C syventyi Taylorin lapsuuteen ja nuoruuteen.Jatkoa seuraa joskus myöhemmin.Ken mielii,voi mennä katsomaan Elizabeth Tayloria Tampereen Työväen Teatteriin.Kahtakin.Ensin on Maria Lund nuorempana ja Sinikka Sokka vanhempana.
Minäkin olen kerännyt filkkarien kuvia.Eivät taida enää olla tallella,enkä ketään kohtaan tuntenut syvää intohimoa,vaikka mieleisiä olikin.James Dean ei niihin jostain syytä kuulunut.Noihin aikoihin piti olla valistunut ja tietoinen elokuvatähtien suhteen ja leffatkin me valitsimme näyttelijöiden mukaan.Viis aiheesta ja siitä,oliko elokuva arvosteltu hyväksi.Lännen elokuvissa piti olla John Wayne ja rakkauselokuvissa Elizabeth Taylor.Vesiaiheisissa oli aina Esther Williams.Emmekä yhtään ihmetelleet,mitenkä hänellä pysyi kampaus,vaikka oli juuri sukeltanut syvälle.
Olin illalla visiitissä.Oli asiaa viidenteen kerrokseen ja minut kutsuttiin sisälle.Kodikkaasti keittiöön asti.Asia,miksi menin,tuppasi jäämään sivuseikaksi isännän kertoessa värikkäästi muusta.Aikaa kului ja tulin levottomaksi puolison jäätyä yksin.Sitten tuli asiani vuoro ja sen selvitettyäni juoksin alas ja kotiin.Kaikki hyvin.Puoliso tuskin oli edes huomannut poissaoloani.
Harvoin muuten suomalainen kutsuu puolittain ventovieraan naapurinsa sisälle.Ovi saatetaan avata muutaman tuuman verran ja avaaja mahduttaa raosta päänsä.Sitten on niitä,jotka avaavat enemmän,niin että avaaja näkyy kokonaan.Minä kuulun heihin.Ja kutsun aivan varmasti sisälle,jos hituistakaan naapuria tunnen.Enkä selittele,miksi sohvatyynyt ja torkkupeitto sohvalla ovat sikinsokin tai pölyjä pöydillä voi-täällä-on-niin-sekaista-tyylillä.Meillä onkin aika moni naapuri käynyt istuksimassa.Joskus on suorastaan hoopoa selvitellä asioita rappukäytävässä ovella.On miellyttävämpää istua mukavasti tuolissa.Ja keittiö on ihan hyvä paikka,usein kodin lämminhenkinen sydän .Ja tässä eilisessä keittiössä oli vielä pehmeä sohva! Muistaakseni elämäni toinen keittiösohva.Se toinen on ystävälläni S:llä Tampereella,semmoinen vanha pinnasohva.Minun keittiöni on ilman sohvaa.Aika koruttoman yksinkertainen keittiö perinteisine huonekaluineen,pöytä ja tuolit,muutama irtokaappi ja sitten ne seinillä olevat kaapistot ja työtasot matalammalla.Kun H tulee kylään,hän haluaa olla kanssani keittiössä valmistaessani meille ateriaa.Istuu pöydän ääressä viinilasi edessään ja juttelee.
Tänään on kipaistava postilaatikolle.Puolison yksinolo jäänee kuitenkin lyhyemmäksi kuin minun eilinen naapurin keittiössä istumiseni aika.
Minäkin olen kerännyt filkkarien kuvia.Eivät taida enää olla tallella,enkä ketään kohtaan tuntenut syvää intohimoa,vaikka mieleisiä olikin.James Dean ei niihin jostain syytä kuulunut.Noihin aikoihin piti olla valistunut ja tietoinen elokuvatähtien suhteen ja leffatkin me valitsimme näyttelijöiden mukaan.Viis aiheesta ja siitä,oliko elokuva arvosteltu hyväksi.Lännen elokuvissa piti olla John Wayne ja rakkauselokuvissa Elizabeth Taylor.Vesiaiheisissa oli aina Esther Williams.Emmekä yhtään ihmetelleet,mitenkä hänellä pysyi kampaus,vaikka oli juuri sukeltanut syvälle.
Olin illalla visiitissä.Oli asiaa viidenteen kerrokseen ja minut kutsuttiin sisälle.Kodikkaasti keittiöön asti.Asia,miksi menin,tuppasi jäämään sivuseikaksi isännän kertoessa värikkäästi muusta.Aikaa kului ja tulin levottomaksi puolison jäätyä yksin.Sitten tuli asiani vuoro ja sen selvitettyäni juoksin alas ja kotiin.Kaikki hyvin.Puoliso tuskin oli edes huomannut poissaoloani.
Harvoin muuten suomalainen kutsuu puolittain ventovieraan naapurinsa sisälle.Ovi saatetaan avata muutaman tuuman verran ja avaaja mahduttaa raosta päänsä.Sitten on niitä,jotka avaavat enemmän,niin että avaaja näkyy kokonaan.Minä kuulun heihin.Ja kutsun aivan varmasti sisälle,jos hituistakaan naapuria tunnen.Enkä selittele,miksi sohvatyynyt ja torkkupeitto sohvalla ovat sikinsokin tai pölyjä pöydillä voi-täällä-on-niin-sekaista-tyylillä.Meillä onkin aika moni naapuri käynyt istuksimassa.Joskus on suorastaan hoopoa selvitellä asioita rappukäytävässä ovella.On miellyttävämpää istua mukavasti tuolissa.Ja keittiö on ihan hyvä paikka,usein kodin lämminhenkinen sydän .Ja tässä eilisessä keittiössä oli vielä pehmeä sohva! Muistaakseni elämäni toinen keittiösohva.Se toinen on ystävälläni S:llä Tampereella,semmoinen vanha pinnasohva.Minun keittiöni on ilman sohvaa.Aika koruttoman yksinkertainen keittiö perinteisine huonekaluineen,pöytä ja tuolit,muutama irtokaappi ja sitten ne seinillä olevat kaapistot ja työtasot matalammalla.Kun H tulee kylään,hän haluaa olla kanssani keittiössä valmistaessani meille ateriaa.Istuu pöydän ääressä viinilasi edessään ja juttelee.
Tänään on kipaistava postilaatikolle.Puolison yksinolo jäänee kuitenkin lyhyemmäksi kuin minun eilinen naapurin keittiössä istumiseni aika.
4. marraskuuta 2012
JOULU MIELESSÄ
On sunnuntai ja harmaus peittää sateen tuntuisen tienoon.Mietin tässä,että joulu tekee tuloaan.Kauppaliikkeet alkaneet koristautua krimskramsuihin,kaikkeen kultaan ja kimallukseen.Taitaa tästä päivästä olla 50 päivää jouluun.Tai niillä main.Aina vaan aikaisemmin aloitetaan,että kun Joulupukki alkaa Korvatunturilta lahjarundinsa,alan minä olla jo kyllästynyt joulutouhuun.Tapaninpäivänä riisuskelen kotia jouluhelyistä,jos niitä framille olen yleensä laittanutkaan.Yleensä olen,vaikka olen päättänyt,että jätän tekemättä.Kiipeän kuitenkin jossain välissä tikkaille ja otan kaapin ylähyllyiltä laatikot,joissa kyljessä lukee JOULU.Avaan ja loihdin kotiin asianmukaista tunnelmaa.Sytytän illoin parvekkeen kuusen.Kivan näköinenhän se on,eikä muilla tässä talossa moista olekaan.Joillakin muita jouluvaloja,monivärisiä ja välkkyviä.Pation haltijat panevat valot kiertämään pensasaitaansa.Oksat puhkeavat sähköiseen kukkaan.Mukavaa on roskia iltasella viedä ja nähdä talon pukeutuneen juhlatamineisiin.Kuin tanssiaisiin lähdössä.
Valtakunnallinen omaishoitajaviikko on 25.11.-1.12.2012.Olisi ohjelmaa ja vallan tanssitkin. Viikko alkaa toki vakavammin omaishoitajien kirkkopyhänä Temppeliaukion kirkossa.Kirkkokahvit ja kaikki.Kyllä meidän nyt kelpaa,kun ihan valtakunnallisestikin ajatellaan.Joulukuun ensimmäisenä olisi retki Ateneumiin, 52 sielua- Symbolismin hengessä.Symbolistisia maisemamaalauksia 52 taiteilijalta,joukossa niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin taiteilijoita Akseli Gallen-Kallelasta Paul Gauguiniin ja Claude Monetiin.No,sinne voi mennä muulloinkin.Näyttely avautuu 16.11 ja päättyy 17.2.ensi vuonna.Jospa minulla olisi parempi tuuri kuin Helene Schjferbeckin näyttelyn kanssa.
Ystäväni H pääsi eilen perille Alanyaan.Soitin illalla ja siellä istuskeli leppeässä kesäillassa ulkoilmakahvilassa nauttimassa ystävänsä kanssa iltapalaa.Lento oli ollut kuopaton ja vuokrattu asunto passeli.Ei kun nauttimaan! Istanbul on minulle ollut houkutin ihan pienestä pitäen.Silloin ei näitä Alanyan kaltaisia turistipaikkoja ollutkaan.Ei Turkki ollut mikään turistikohde,vaikka Mika Waltari oli siellä käynytkin.Nykyisin on toisin.Me teemme matkoja melkein jokaiseen maailman kolkkaan,katselemme maisemia televisioruuduista,luemme matkakirjoja.Kartalla ei ole enää valkoisia läiskiä kuten minun lapsuudessani.Voimme itse tarttua liaaneihin Afrikassa ja leikkiä vaikka Tarzania.Mutta tuohon viidakon täyttämään huutoon ei äänihuulemme yllä kuten sillä oikealla Tarzanilla, Johnny Weissmüllerilla.Turkki on lisännyt suomalaismatkaajienkin joukossa suosiotaan.Moni H:n lailla viettää siellä kuukausia kerrallaan.Viidellä eurolla saa muhkean illallisen ravintolassa idän eksotiikan lisäksi.Lämpöä riittää pitkälle syksyyn eikä talvikaan luita riko.Ehkä minä seuraavassa elämässäni pääsen Istanbuliin ja livahdan Bosporin salmen yli Aasian puolelle.
Valtakunnallinen omaishoitajaviikko on 25.11.-1.12.2012.Olisi ohjelmaa ja vallan tanssitkin. Viikko alkaa toki vakavammin omaishoitajien kirkkopyhänä Temppeliaukion kirkossa.Kirkkokahvit ja kaikki.Kyllä meidän nyt kelpaa,kun ihan valtakunnallisestikin ajatellaan.Joulukuun ensimmäisenä olisi retki Ateneumiin, 52 sielua- Symbolismin hengessä.Symbolistisia maisemamaalauksia 52 taiteilijalta,joukossa niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin taiteilijoita Akseli Gallen-Kallelasta Paul Gauguiniin ja Claude Monetiin.No,sinne voi mennä muulloinkin.Näyttely avautuu 16.11 ja päättyy 17.2.ensi vuonna.Jospa minulla olisi parempi tuuri kuin Helene Schjferbeckin näyttelyn kanssa.
Ystäväni H pääsi eilen perille Alanyaan.Soitin illalla ja siellä istuskeli leppeässä kesäillassa ulkoilmakahvilassa nauttimassa ystävänsä kanssa iltapalaa.Lento oli ollut kuopaton ja vuokrattu asunto passeli.Ei kun nauttimaan! Istanbul on minulle ollut houkutin ihan pienestä pitäen.Silloin ei näitä Alanyan kaltaisia turistipaikkoja ollutkaan.Ei Turkki ollut mikään turistikohde,vaikka Mika Waltari oli siellä käynytkin.Nykyisin on toisin.Me teemme matkoja melkein jokaiseen maailman kolkkaan,katselemme maisemia televisioruuduista,luemme matkakirjoja.Kartalla ei ole enää valkoisia läiskiä kuten minun lapsuudessani.Voimme itse tarttua liaaneihin Afrikassa ja leikkiä vaikka Tarzania.Mutta tuohon viidakon täyttämään huutoon ei äänihuulemme yllä kuten sillä oikealla Tarzanilla, Johnny Weissmüllerilla.Turkki on lisännyt suomalaismatkaajienkin joukossa suosiotaan.Moni H:n lailla viettää siellä kuukausia kerrallaan.Viidellä eurolla saa muhkean illallisen ravintolassa idän eksotiikan lisäksi.Lämpöä riittää pitkälle syksyyn eikä talvikaan luita riko.Ehkä minä seuraavassa elämässäni pääsen Istanbuliin ja livahdan Bosporin salmen yli Aasian puolelle.
3. marraskuuta 2012
PYHÄINPÄIVÄN MIETTEISSÄ
Sateinen ja harmaa tämä Pyhäinpäivä. Monet askeleet vievät hautausmaalle.Minun ei.Sytytän kynttilät kaikkien niiden omaisteni ja ystävieni muistoksi,jotka ovat tästä elämästä poistuneet.Sukuhaudan kätkössä lepäävän vanhempani uurnassaan,monta suvun jäsentä heitä ennen.Siellä ja siellä ystäviä maan povessa,muissa haudoissa ja kaupungeissa.Muistan heitä.Muistan tänään ja huomenna,senkin jälkeen.
Eino Leino runossaan Virta venhettä vie:
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa.
Mikä ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheeseen
ja kullakin on kellonsa pohjass´ sydämen;
kun se seisahtaa,niin kuolon aika alkaa.
Virta venhettä vie...
Eino Leino runossaan Virta venhettä vie:
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa.
Mikä ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheeseen
ja kullakin on kellonsa pohjass´ sydämen;
kun se seisahtaa,niin kuolon aika alkaa.
Virta venhettä vie...
1. marraskuuta 2012
KEKRIN AIKAAN
Tuli marraskuu ja Pentti Haanpään sanoin " ...marraskuu saattaa näyttää kasvonsa monenkaltaisina... mutta useimmiten on sen muoto musta ja synkeä.Harmaita pilviä,sadetta,tuulta,lokaa..." Ote Maa -ja metsäkyliltä-teoksesta,Otava 1968 Iltalehden alakertasarja 1927-28,koonnut Eino Kauppinen. Ensi lauantaina Pyhäinpäivä.Nykyisin Suomessa liikkuva pyhä ajalla 31.10-6.11. evankelis-luterilaisen kirkon määräyksestä 1950-luvulla. Aikaisemmin se ei liikkunut mihinkään.Oli aina 1.11.Vielä siis ehtii kaivertaa kurpitsat,harjata Halloween-vaatteet ja harjoitella olemista pelottavana.
Hoitaja tuli ja oli eilen,kuten pitikin.Pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kertoi päivistä,jolloin on kymmenenkin kotikäyntiä.Vanhoja yksinäisiä ihmisiä,jotka odottavat hoitajaa kuin kuuta taivaalle.Meillä käynti on helpoimmasta päästä.Aikaakaan ei mene kuin puolisen tuntia.Minä vien puolison kylppäriin ja tuon sieltä,odotan siteen vaihdon ajan ja sitten puen puolison.Voisin muuten samantien pestäkin, kuten muinakin aamuina.Puoliso on tottunut rutiineihin ja kuulin eilen,kun moitti, "ei mene oikein". No,tänään taas menee.
Tuntuu kuitenkin mukavalta,kun kerran viikossa joku muu suorittaa varsinaiset pesemiset.Ehkä hoitaja joskus tekee koko homman ilman apuani.Se tuntuisi vieläkin mukavammalta.Ehkä kuuluisi hänen tehtäviinsäkin asiakkaan luona.
C vietti syntymäpäiviään.Oli kuulemma lystiä ja oli vieraita.C viettää aina päiviä.Minä taas en.Mutta järjestänyt isälleni isojakin pippaloita ja siitä pidin.Äitini oli omien päiviensä suhteen hiljaisemman sorttinen,vaikka lapsuudenkodissani olikin usein vieraita.Myös puolisolla ja minulla menneinä vuosina.Traditioksi muodostui vuoden viimeisen illan rapukestit.Emmekä kaihtaneet muitakaan ilonpitoja vuoden mittaan.Mökillä kävi suihke,kuten mökeillä noihin aikoihin yleensäkin.Kun yhdet lähtivät,toiset ajoivat jo portista sisään.Olimme mukavassa kohdin tätä maata,että pohjoiseen menijät yöpyivät ja viipyivät.Ne olivat mukavia aikoja ne.Veneiltiin,kalasteltiin,saunottiin,nautittiin... Kummitätini otti ja ihastui erääseen taiteilijaystävääni.Kun me muut menimme jo nukkumaan,istuivat nämä kaksi rantakalliolla melkein jo yöksi muuttuneessa illassa katselen hämärän peittämää maisemaa,kuunnellen veden kantamia ääniä ja unisen kalan loiskahdusta kaislikon takana.
Vuosia on kulunut ja nyt olemme jo seuraavalla vuosituhannella ja kekrikuukautta mennään.En kekrilihapullia enkä kekrilammasta kuitenkaan valmista.Eikä enää kekriä tässä urbanisoituneessa yhteiskunnassa suuremmin vietetä.Taitaa koko sana olla monelle outo.No,kekriä vietettiin sadonkorjuun päättymisen juhlana.Routa alkoi tulla maahan ja viimeisetkin juurikkaat oli nostettu.Kekrilihapullataikinaan pantiin mukaan näitä maan antimia.Kekripukki saatettiin polttaa ja juhlien jälkeen sai talvi tulla.
Hoitaja tuli ja oli eilen,kuten pitikin.Pesi puolison ja vaihtoi haavapainauman siteen.Kertoi päivistä,jolloin on kymmenenkin kotikäyntiä.Vanhoja yksinäisiä ihmisiä,jotka odottavat hoitajaa kuin kuuta taivaalle.Meillä käynti on helpoimmasta päästä.Aikaakaan ei mene kuin puolisen tuntia.Minä vien puolison kylppäriin ja tuon sieltä,odotan siteen vaihdon ajan ja sitten puen puolison.Voisin muuten samantien pestäkin, kuten muinakin aamuina.Puoliso on tottunut rutiineihin ja kuulin eilen,kun moitti, "ei mene oikein". No,tänään taas menee.
Tuntuu kuitenkin mukavalta,kun kerran viikossa joku muu suorittaa varsinaiset pesemiset.Ehkä hoitaja joskus tekee koko homman ilman apuani.Se tuntuisi vieläkin mukavammalta.Ehkä kuuluisi hänen tehtäviinsäkin asiakkaan luona.
C vietti syntymäpäiviään.Oli kuulemma lystiä ja oli vieraita.C viettää aina päiviä.Minä taas en.Mutta järjestänyt isälleni isojakin pippaloita ja siitä pidin.Äitini oli omien päiviensä suhteen hiljaisemman sorttinen,vaikka lapsuudenkodissani olikin usein vieraita.Myös puolisolla ja minulla menneinä vuosina.Traditioksi muodostui vuoden viimeisen illan rapukestit.Emmekä kaihtaneet muitakaan ilonpitoja vuoden mittaan.Mökillä kävi suihke,kuten mökeillä noihin aikoihin yleensäkin.Kun yhdet lähtivät,toiset ajoivat jo portista sisään.Olimme mukavassa kohdin tätä maata,että pohjoiseen menijät yöpyivät ja viipyivät.Ne olivat mukavia aikoja ne.Veneiltiin,kalasteltiin,saunottiin,nautittiin... Kummitätini otti ja ihastui erääseen taiteilijaystävääni.Kun me muut menimme jo nukkumaan,istuivat nämä kaksi rantakalliolla melkein jo yöksi muuttuneessa illassa katselen hämärän peittämää maisemaa,kuunnellen veden kantamia ääniä ja unisen kalan loiskahdusta kaislikon takana.
Vuosia on kulunut ja nyt olemme jo seuraavalla vuosituhannella ja kekrikuukautta mennään.En kekrilihapullia enkä kekrilammasta kuitenkaan valmista.Eikä enää kekriä tässä urbanisoituneessa yhteiskunnassa suuremmin vietetä.Taitaa koko sana olla monelle outo.No,kekriä vietettiin sadonkorjuun päättymisen juhlana.Routa alkoi tulla maahan ja viimeisetkin juurikkaat oli nostettu.Kekrilihapullataikinaan pantiin mukaan näitä maan antimia.Kekripukki saatettiin polttaa ja juhlien jälkeen sai talvi tulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)