INKIVÄÄRIOLUTKOKEMUS

 Tänään on äitini syntymäpäivä. Tai olisi, jos hän vielä eläisi. Aamulla lähetin tervehdyksen yläilmoihin katsellessani ikkunasta ulos heinäkuun viimeisenä päivänä. On se kesä aina aivan liian lyhyt, vaikka vielä kuukausi onkin suviaikaa. Lieköhän enää lierihatullekaan tilaa?

En ollut eläissäni maistanut inkivääriolutta. Kun olin uuden kauppahallin eräässä myymälässä, jossa myydään kaikenlaista eksotiikkaa, törmäsin tähän juomaan. Ostin kokeeksi. On kuulemma valmistettu taiteen sääntöjen mukaisesti jamaikalaisesta  inkivääristä vanhan reseptin mukaan. Avasin heti kotona ginger beer-tölkin ja yllätyin miellyttävästi. Onhan sitä ollut saatavana tähänkin asti kaupoissa, mutta en ole vaan tullut ostaneeksi. Rakastan kaikinpuolisesti inkivääriä ja on pieni juurakko aina kotona. Kun ruokareseptissä sanotaan "ruokalusikallinen", panen yleensä kaksi tai kolme. Ja nyt voin vielä sitä juodakin!

Hallissa on leivonnaiskauppakin. Jouduin leivonnaisia ostaessani taas kielikylpyyn. Myyjä näytti vallan onnettomalta, kun  ensin tietysti yritin tuputtaa suomea. Sen jälkeen puhuimme englantia. Hän paremmin kuin minä. Ahmin ostamani tuotteet heti kotiin tultuani ja huokasin onnesta.

Kalakauppias oli saanut täydennystä. Jääpalojen alla killitti kampela. En ole vuosiin saanut ostetuksi, kun täällä päin vannotaan kirjolohen ja turskan nimeen. Nyt minulla on punakampela pakastimessa. Kysyin, kun kampelatuntemukseni muun tietämyksen ohella on varsin minimaalinen ja kampeloita on monta lajia. Puolison vielä kuuluessa talouteni piiriin, meillä oli usein kampelaa. Siihen aikaan sitä sai nyttemmin edesmenneestä Stockmannin Herkusta. Paras kampela-ateriani oli kuitenkin Hampurin satamassa. Olin Hampurissa puolison kanssa muutamia päiviä ja söimme mielellämme kalaa juuri näissä sataman eritasosissa ravintoloissa. Tasoista huolimatta ei moittimista. Tuli meille tutuksi myös siihen aikaan  hiukan pahamaineinen Reeperbahn. Irwin ei ollut vielä laulanut siitä laulua St.Pauli ja Reeperbahn, mutta The Beatleseille oli Reeperbahn jo tuttu esiintymiskatu kaikkine huvituspaikkoineen. Hampurin matkasta puolison kanssa on aikaa.

Niin kuin monesta muustakin asiasta.

PARIISI

 Olipas komeat tämän vuoden olympialaisten avajaiset Pariisissa. Oli kaikki mahdollinen pantu likoon suurella taidolla urheilua ja historiaa kunnioittaen. Siitäkin huolimatta, että ministeri Ville Tavio teilasi avajaiset "seksuaaliseksi friikkishowksi".Ollapa mukana katsomassa paikan päällä avajaisloistoa.Vaikka kyllä kotoinen sohvan nurkkakin kelpasi. Nyt sitten urheilua kaiket päivät ja yleisurheiluakin aikanaan. 

Olen yhden kerran ollut Pariisissa. Olin juuri täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Syntymäpäivää juhlimme Saksassa. Myöhemmin matkaillessani mieheni kanssa, olimme myös Ranskassa vaan emme Pariisissa. Marseillessa häneltä poistettiin tikit Suomessa tehdyn pienen leikkauksen jäljiltä. Etsimme lääkäriä, mutta lopulta huomasin hammaslääkärin kyltin erään talon seinässä. Soitimme ovikelloa ja hammaslääkäri poisti tikit ja mieheni pyörtyi tuolissa. Minun urhea mieheni! Vähän nolotti ja hammaslääkäriä hymyilytti. Ei ottanut toimenpiteestä mitään maksua. 

Mutta eilen illalla olin siis taas Pariisissa Seinen rannalla. Oli siellä ylhäistä väkeäkin. Oli Suomen tasavallan presidentti puolisoineen kunnia-aitiossa muiden arvovieraiden seurassa. Ihan rinta rottingilla istuin yli sata vuotta vanhalla sohvallani avajaisia katsellen. Sohva on äitini lapsuudenkodista. Vähän on jo rempallaan, vaikka päällystetty  vuosikymmenten aikana moneenkin kertaan. Ehkä on vielä joten kuten tolkuissaan minun elinaikani ajan.

Viedessäni  roskia, pyysi eräs mies päästä naapurirappuun. Talossa kun on ovikoodit tai tarvitaan avain. "Ettekö voi soittaa?", kysyi varovainen minä. "Ei ole numeroa". Mietin. Sitten ajattelin, etteivät kaikki aio pahaa ja avasin koodilla oven seisten kyllä niin, ettei kaveri nähnyt numeroita. Hän kiitti kauniisti ja meni sisälle ja minä roskikselle. Takaisin tullessa kaikki oli pihalla hiljaista, ei poliiseja eikä avunhuutoja. Rauhoituin. Rupesin katselemaan Pariisista ratsastusta, pyöräilyä ja jalkapalloa. Tiputtelin espresson ja otin Marie-keksin. Pariisissa satoi.

UUTEEN TUTUSTUMISTA

 Nyt täytyy kertoa lisää Itiksen uudesta kauppahallista (4000 neliömetriä). Kipaisin sinne taas.  Menin heti ugandalaiseen kauppaan ja ostin  kaakaopuun hedelmän ja jakkihedelmän. Jälkimmäinen kasvaa intianleipäpuussa. Sain molempia maistaa ja ugandalainen herttainen myyjä neuvoi, miten niitä syödään. Hän leikkasi minulle kahtia cacao treen hedelmän ja siinä olikin aikamoinen työ. Olen iloinen, että kotona siltä hommalta säästyin. Jakkihedelmäkin oli pilkottu suupaloiksi. Sitten marssin lihatiskille, jossa kaikki ei ollut vielä valmista.  Erään tyhjän altaan reunassa luki suomeksi "lampaan luutta". Kerroin ulkomaalaistaustaiselle miesmyyjälle, että siinä on yksi t-kirjain liikaa. Hän ymmärsi hetken kuluttua. Puhuimme suomea, koska hän ei tahtonut asioida englanniksi. Lopuksi hän lausui minulle kohteliaisuuden, jonka laskin lierihattuni ansioksi, "olet ihana". Kiitin ja hymyilin koko ihanuudellani. Päivän pelastus.

Olin juuri lukenut kaiken maailman kesäjuomista jutun ja näin kauppahallisssa kahvilan, jossa mainostettiin strawberry matchaa, josta olin lukenut. Ei kuin heti tilaamaan ja se kannettiin minulle valmistamisen jälkeen pöytään. Maitopohjainen viettelys ja ilmeisesti hurjasti kaloreita. Ei ehkä aivan mielijuomaani, koska en ole innostunut maidosta. Mutta toki hyvää ja imin pillillä viimeisen pisaraan jäiden keskeltä. Mansikalta ei suuremmin maistunut, vaikka näin tarjoilijan laittavan mansikkamehua.

Tämän jälkeen hyppäsin arkeen ja ostin S-marketista voita (kalan paistamista varten) ja Marie-keksejä. Ilma oli kuin "linnun maitoa", jota sanontaa käytti tällaisesta säästä äitini enon vaimo. Minusta ilma oli vain lämmintä eli aivan kuumaa. Etsin varjopuolia.

Tänään paistan keittobanaanin lisukkeksi eilen laittamalleni pippuriselle kanaruoalle. Odotan erilaisia kaloja kauppahalliin. On luvattu ensi viikolla. Siksi se voi. Toivon sinnekin tuleva muita kuin silakoita ja Suomen kansalliskalaa. Ennen muinoin Stockmannin ruokakaupassa oli niilinahventa ja se minulle sekä miehelleni maittoi. Vuosiin en ole sitä mistään saaanut enää. Tulisikohan tähän kauppahalliin?

KUULUMISIA

 Ketään lukijoista ei kiinnosta tekemiseni. Kerron silti. Olen puikkelehtinut siellä sun täällä. Koko ajan kuitenkin Helsingissä. Käyn Stadissa ja ajelen ratikalla. Olen kotikonnuilla ja nähnyt uuden kauppahallin, josta HS kirjoittanut jo kaksi kertaa. Halli on vastikään avattu ja varsinaiset avajaiset pidetään myöhemmin. Joitakin liikkeitä vielä puuttuu, hyllyt asentamatta esimerkiksi.Ostin ugandalaisia hedelmiä ugandalaiselta kauppiaalta. Ostin ukrainalaisia keksejä ukrainalaisilta myyjiltä heidän kaupassaan. Halli ei ole mikään kojuhalli, kuten perinteiset hallit,vaan kojujen paikalla on oikeat kaupat. Torikauppiaallani on myös siellä kauppa. Nyt saan tuoreita porkkanoita koko vuoden, eivätkä ole muovipussissa. Koko uutukainen kauppahalli yllätti minut positiivisuudellaan ja aion sinne uudestaan lähipäivinä.

Tutustuin myös aasialaiseeen keittiöön. Kotonahan minulle tämä keittiö on tuttu. Monet ruoat olen tehnyt. Mutta nyt maistoin toisen tekemää. Istuin nauttimassa Chicken Katsu-ateriasta ja söin puikoilla niin kuin kaikki muutkin ravintolassa.Asiakkaat kovasti kansainvälisiä. Kuten Suomessa nykyään on. Ei mikään tuppukylä enää. Sitten käppäilin ympäriinsä. Katselin ihmisiä, katselin musliminaisia niqabeineen, burkineen ja hijabeineen, kuulin monia kieliä. Joku puhui suomeakin. Ostoskeskus on globaalinen oleskelu- ja asiointipaikka. Ihmiskontaktia vaativia pankkiasioita ei tässä kauppakeskuksessa voi kuitenkaan toimittaa. Viimeinenkin rahalaitos häädettiin pois. Sen paikalla on suuri kauppa, jossa myydään karkeista vanutuppoihin ja kynsilakkoihin. Minun piti toden teolla opetella pankkiautomaatilla käyminen ja opinhan minä.Mutta siihen en edes tahdo oppia, että kone tekee verikokeeni, tutkii sydämeni toiminnan, painoni, yleiskuntoni. Tietty ruumiinosa vain tiettyyn kohtaan ja kone hoitaa loput. Sitten se suoltaa lapun, jossa on ihmisen tiedot. "Terve kuin pukki".

Hellekausi palautunut. Tuulettimet surisevat ja ikkunat päiväsaikaan visusti kiinni. Mutta tämä ei tunnu miltään. Soitin Italiaan ystäväni syntymäpäivänä ja hän oli huonovointinen armottomassa yli 40 asteen kuumuudessa. Meillä helleraja on 25 astetta plussaa ja kun mittari kipuaa siihen, on se meikäläisille voivottelun paikka. Nyt taas on se paikka. 

Perjantaina Pariisia! Olympialaiset alkavat ja minä odotan yleisurheilua kuin kuuta nousevaa. Vasta elokuun alussa sitä saa. Siihen asti skeitataan, ammutaan, golfataan, beach volleytetään, pyöräillään, purjehditaan jne. Ja minä kun en ole yhtään kärsivällinen luonne.