Minua on alkanut ärsyttää sana tippua. Sitä käytetään mielestäni väärin. "Minulta tippui kynä lattialle", "Varokaa katolta tippuvaa lunta", "Meinasin tippua kaiteen yli". Sana tippa tarkoittaa pisaraa ja siitä tulee tippumisen ääni, kun se tippuu. Eli tippumisella tarkoitetaan veden tippumista. Mihin kummaan on kadonnut vanha kunnon pudota-verbi? "Varokaa katolta putoavaa lunta". Tämä pohdinta ilmeisesti tuli mieleeni, kun luen kielitieteilijä Janne Saarikiven kolmea kirjaa. Voisinpa kysyä tästä tippumisesta professori Saarikiveltä, että olenko vallan hakoteillä ajatukseni kanssa? Tapasin hänet kesällä Helsinki-päivänä vuonna 2024 ja pyysin omistuskirjoituksen kirjaansa Rakkaat sanat (2022). Mutta silloin vielä en ollut tarpeeksi ärsyyntynyt "tippumisesta".
Hyllyssäni on kielititeilijä Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004) ja hän on, ainakin minusta tuntuu, samoilla linjoilla kanssani, että tippa tippuu.
Olen aina pitänyt äidinkielestäni, vaikka kielioppi tuotti vaikeuksia, enkä vieläkään ole sen kanssa sinut. Jaksan ihmetellä, miten täällä asuvat ulkomaalaiset selviytyvät meidän 15 sijamuodosta, kun ei käytetä esimerkiksi englannin tapaan prepositioita sanojen edessä? Ei ihme, että aika useinkin kuulee "minä asun koti". No, pääasiahan on, että tulee ymmärretyksi. Myös pääasia on se, että yritetään puhua maan kieltä, jossa asutaan. Sille nostan lierihattuani.
Janne Saarikivi huvitti minua puhuessaan kirjassaan Hankalat sanat (2023) Brother Christmasina toimineesta Ari Koposesta ja hänen Helsingin Sanomissa julkaistusta yksityisviestistään, jossa käytti reilusti ja peittelemättä sanaa "neekeri". En tästä huvittunut vaan siitä, että Saarikivi oikaisi kielletyn sanan olevan nykykielellä n******. Tämäkin n-sana minua hiukan ärsyttää siksi, että on eri asia, miten ja koska sitä käytetään. Sanan saa tietysti halveksivaksi ja rasistiseksi, mutta myös ystävälliseksi vanhaksi kauan käytetyksi sanaksi. Vielä lisäksi sitä sanoessa, tulee huuliin pieni hymyn häive kahden peräkkäisen e-vokaalin ansiosta. Olen näyttänyt sen ystävilleni.
Kolmas Saarikiven kirjani on Suomen kieli ja mieli (2018). Sen olen jo kokonaan lukenut. Kahden muun kimpussa olen parastaikaa.
Tämä oli tämän blogiosuuden kielipuoli.
Kiva kirjoitus. Entinen rempseä ruotsinopettajani sanoi oppillaalle, joka niiskutti tämän tästä, että eikö sinulla ole nenäliinaa. Tämä totesi, että on kyllä, mutta nenä tippuu koko ajan. Opettaja sanoi, ettei nenä mihinkään tipu. Räkä se on, joka tippuu.
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi, kommentista ja koulutarinasta. Hyvää tätä vuotta!
Poista