AATON AATTONA

 Pakastimesta otin bataatti- ym laatikot sulamaan jääkaappiin. Kinkkuakin muutama viipale. Sitten on valmista kalkkunaa, joka paloiteltava ja osa pakastimeen. Vaihdoin valkoiset kynttilät olohuoneessa punaisiin. Vien vielä roskat ennen kuin lähden aaton aaton aterialle ystävän luo iltapäivällä. Onhan se niin somaa kun on joulu. Aina vannon, että en enää valmistaudu mitenkään. Mutta kyllä kuitenkin valmistaudun. Saas nähdä, miten käy ensi vuonna.

Olen soittanut Italiaan, mutta ei vastata. Onko jotain tapahtunut? Vielä tänään soitan ja toivon ystäväni voivan Napolin liepeillä hyvin. Ei poikakaan vastaa, joka asuu äitinsä kanssa. Toinen poika jo omassa huushollissa perheineen. Ystäväni puoliso kuollut. Leskiä olemme. Niin moni on.

Pakkasta. Ja niinhän sitä luvattiin. Lunta ei, josta olen iloinen. Minua ei haittaa, vaikka pihamaata peittää vihreä nurmi. Ymmärrän niitä ulkomaalaisia, jotka haluavat lunta, kun ei omassa maassa ole. Pohjoisessa osassa Suomea heille sitä on ja tuohan se tienistiä yrittäjillekin, jotka saavat matkailijoilta maksun lumen näkemisestä. Joulupukki myös pääsee mukavasti huomenna matkaan Korvatunturilta. Pitkä, pitkä aika siitä, kun minä rusetti päässä tutisten posket jännityksestä punaisina odotin joulupukin tuloa aattoiltana. Ensin syötiin, eikä oikein maistunut. Sitten, sitten koputettiin voimallisesti oveen (joulupukki ei koskaan soita ovikelloa) ja isä meni avaamaan. Pukki kantoi suurta säkkiä ja alkoi armoton pakettien avaaminen joulupukin kerrottua kenelle mikin paketti on. Ne olivat jouluja ne!

Toivotan näiden muisteloiden myötä HYVÄÄ JOULUA ja mahdottomasti kaikkea mukavaa ensi vuodeksi.

ETTÄ TÄMMÖISTÄ TÄNÄÄN

 Suruviesti jälleen. Henkilö, jonka ammoin tunsin, on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Sain R:ltä sähköpostin. Hullua on se, että hänen kuolemansa aikoihin olin kaivanut vanhan päiväkirjani esille ja siellä kerron runsaasti tästä nyt edesmenneestä kaverista, johon 16-vuotiaana olin päiväkirjan mukaan intohimoisesti rakastunut. Muistan kyllä ja muistan pojankin, mutta vuosikymmeniin en ole kaveria edes ajatellut. Jostain syystä satuin päiväkirjaa nyt lukemaan juuri sinä päivänä, kun hän lähti tuonpuoleiseen. Outo sattuma.

Mutta show must go on. Kävin Maustekeidas Flatpayssa ja ostin mausteita: pil pil,garam masala jauhe, bruschettamauste ja sumac. Garam masala tahnana minulle tuttu ja samoin sumacjauhe. Kahta muuta odotan jännityksellä, mihin niitä pannaan. Pil pil on maustesekoitus katkaravuille, kertoi maustemyyjä ja bruschettamausteessa  on yrttejä, sipulia ja chiliä. Ostin myös irtomyynnistä monenmoisia oliiveja. Hakaniemen hallissa on vielä irtomyyntiä. Rakastan oliiveja.

Olen saanut joulutervehdykseksi kampaajaltani sinisen hyasintin. Ilostuin kovasti, koska vuosiin ei ole hyasinttia ollut. Muutama korttikin tullut. Itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Soitan ja onhan tekstiviestittelykin muodikasta tänä päivänä sähköpostin lisäksi. Eikä kukaan estä, jos haluaa joulutervehdyksensä tehdä henkilökohtaisesti.

Kyllä se niin joulua jo kaikkialla on. Tv pullollaan ohjelmia asiasta, joululauluja kuulee ja minullakin kaikki valmista. Kauppaan tuskin enää menen. Tai kuka sitäkään tietämään. Tänään pientä puuhastelua imuroimisen merkeissä ja vuodevaatteiden vaihto. Pyykkikonekin vielä kerran ennen joulua puuhaan. Sitten rauhoitutaan. Panen silmänalusnaamiot ja olen aivan hiljaa. On sitä olevinaan kaikenlaista yksineläjälläkin. No, vain kerran vuodessa näissä merkeissä. Ei paha.

JOULU SAA TULLA

 Aikaisemmin mainitsemani lilliputtikuusi (55 cm) ei ole enää koristelematta. Komeilee olohuoneen pöydällä. Toisella on punainen joulutähti, jota "ei saa kastella liikaa", neuvoi  kukkakauppias minua. No, ja sitten lopetti keittiön valo työpöydän yläpuolella yhteistyön. Ei kuin kauppaan ostamaan uutta lamppua. Sen paikoilleen pano osoittautui kinkkiseksi, kun piti vielä vaihtaa se pieni valkoinen mötikkä. Lampun pano oli helpompaa, mutta mötikkä pani hanttiin. Tein välillä muuta ja taas palasin tämän kinkkisen homman kimppuun. Ei tahtonut onnistua. Kuka avuksi? Ei kukaan. Aherrettuani pitkähkön tovin vahvasti luovuttamatta onnistuin lopulta ja nyt se antaa valoa kuten pitääkin. Olin ansainnut kunnon kupillisen suklaan makuista espressoa.

Sain kutsun aaton aaton aterialle ystäväni luo. Minut haetaankin vielä. Muuten olisi pitänyt kysellä, miten täältä ja millä kulkuneuvolla pääsen. Säntäsin kutsun saatuani Stockmannille Aleksanterinkadulle ostamaan viemisen. Tuli sitten ostettua muutakin ensin Stockmannilta ja sitten Stockmannilla olevasta Herkusta. Mitään suurempaa ruuhkaa joulun takia en kaduilla havainnut. Ehkä sitten  jouluviikolla. Metrossa sen sijaan oli väkeä. Johtui laiteviasta, ajoja peruttu, myöhästymistä. Mahduin kuitenkin hyvin sekaan.

Lähetin R:lle jo joulutervehdyksen ja kuulumiset. T soitti ja toivotteli joulut. Minä samoin. Ensi viikollahan se sitten on. Joulu. Helsinkiin tulossa musta, joka minua ei pätkääkään haittaa. Mustia jouluja on ollut ennenkin. Ja kun ilmastonmuutos syvenee, niin emme lunta ainakaan eteläisessä Suomessa tule näkemään vastaisuudessakaan. Jotka valkoisuutta hinkuavat, voivat matkustaa niin pohjoiseen, että sitä on. Grönlannissa ja Siperiassa on vielä. Niin ja toisessa suunnassa etelänavalla.

Nyt sytytän ikkunavalot ja lirauttelen toisen annoksen espressoa.

JOULULTA TUNTUU

 Ikkunoissa jouluvalot minulla ja naapurustossa. Vielä olohuoneen lilliputtikuusi koristelematta. Jouluruoat hankittu, kinkut ja laatikot pakastimessa. Että  näin ovat joulutoimet alkaneet. Vähällä pääsen verrattuna takavuosiin. Oli puoliso, vanhemmat ja yksin jääneet sukulaiset ja ystävät. Tekemistä riitti, mutta joulu oli joulu lahjoineen kaikkineen. Kerran tilasin jopa joulupukin, vaikka koolla oli pelkkiä aikuisia. Kyllä riemua riitti, kun pukki ja tonttu ilmestyivät. Olimme kaikki olleet kilttejäkin koko vuoden ajan.

No, ei näissä nykyisissäkään jouluissani mitään vikaa ole. Katselen jouluohjelmaa tv:stä, poltan kynttilöitä, juon lasillisen viiniä, luen jotain kirjaa ja kuuntelen hiljaisuutta ympärilläni. Ja voin minä muistella heitä, joita ei minulla enää ole. Ja niitä jouluja kun oli. Ja hymyilen.

Missi menetti kruununsa ja virkansa, kun oli ollut rasistinen somessa. Oli ollut ystävän kanssa syömässä ravintolassa ja missi veti otsaa niin, että silmät menivät  viirulleen. Auttoi päänsärkyyn. Ystävä otti kuvan, lähetti someen ja pani rasistisen tekstin mukaan. Rangaistus tuli. Minusta aivan liikaa, jos/kun koko tarina oli aivan muuta kuin miltä näytti. Sitten joitakin velikultia päästetään pälkähästä suuremmista teoista. No, näin kävi missin, kun päätettiin kerran. Maine meni  ja sitä on vaikeaa saada takaisin. Oikeuttako?

Aurinko paistaa parastaikaa. Pyykkikone vispaa ja mietin, imuroinko vai en. Ehkä syön ensin. Katsotaan sitten. Joulusiivo? Minulla ei ole semmoista sen enempää kuin vappu- tai juhannussiivousta. Pirtti on puhtoinen minun tapaani. Mutta ikkunat pitäisi keväämmällä pestä. Ja minä en sitä tee. Hankin pesijän. Semmoisia firmoja kuulemma on. Siihen  aikaan, kun minulla kävi siivooja, hänelle piti antaa myös syötävää ja tupakkataukojakin piti olla. Mitenkähän on nykyisin? En tarvitse siivoojaa. Pärjään siinä hommassa itse. Mutta ikkunoita en pese.

Nyt menen lämmittämään lounaani ja ehkä imuroin tai en.

OHI ON

 Nyt on sitten itsenäisyyspäivän tanssit taas linnassa tanssittu ja puvut arvosteltu, laahusten päälle stampattu, syöty ja juotu. Ihan kivaa oli karkeloita seurata tv:stä mukavasti yöpaitaan pukeutuneena. Jatkoja en seurannut. Menin nukkumaan. Suomi täytti 108v.

Löysin vanhan päiväkirjani. Olin 16-17-vuotias ja joka sivulla eri poikaan kuolettavasti rakastunut. Kävin koulua ja tanssikoulua, elämä oli auvoista ja ennen kaikkea huolta vailla. Olen aina luullut muistavani kaikki poikaystäväni. Päiväkirjan sivuilla vilahteli unohtuneita nimiä, enkä saanut edes ulkonäköä enää mieleen. Eräs poika oli jopa vienyt minut Ruotsalaiseen teatteriin katsomaan Kalmanin Csardasfurstinnan- operettia. Olen silloin ollut kuudentoista. Vieläkö operetit tätä poikaa kiinnostaa? Ja missä he kaikki nyt ovat?

Olen taas ruoan laiton kimpussa. Nyt vallan joulua ajatellen ja muiden laatikoiden joukkoon teen ihan itse kasvisvuoan, johon tulee perunoita, porkkanoita, juuriselleriä, hunajaa ym. Ainoa itsetehty tänä vuonna. Jonain päivänä tämän laitan. Kuin myös ikkunavalot on otettava esille. Kuusi palaa jo täyttä häkää partsilla. 

Kampaajallekin vielä menen. Vien joulukukan. Keskustaan menemisestä en tiedä, ellen yhdistä Ateneumiin menoon. Aion sinne ennen joulua. Tosin vielä on koko tammikuukin aikaa. Näyttely sulkeutuu vasta 1.2. N  soitti ja tahtoo tavata vielä, mutta kaupungin tungokseen ei kuulemma mennä. Taidan ehdottaa lähellä olevaa etiopialaista ravintolaa lounaspaikaksi.

Joulukorttien lähettäminen kohdallani on tänäkin vuonna muuttunut joulusoitoiksi. Eikä niitä enää kymmeniä ole, kuten joskus. Puolisolla ja minulla oli tapana viedä aaton aattona joululahjat sukulaisille ja hyville ystäville. Rivit siinäkin joukossa harvenneet. Niin erilaista kaikki nykyään, vaikka olenhan jo toki tottunut.

JOULUA VALMISTELEMASSA

 Tuli joulukuu. Eikä itse jouluunkaan ole enää kovin pitkää aikaa. Hankin jo taateli- ja hedelmäkakun sekä piparkakut. Kun aikoinani itse tein hedelmäkakun, oli siinä enemmän hedelmiä kuin nyt Tuomaan markkinoilta ostamassani. Siivutin ja panin pakastimeen. Maistoin toki ja olihan se hyvää noin vieraan valmistamaksi.

Luen japanilaisen kirjailija Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy- kirjaa. Siinä mennään eräässä Tokion kahvilassa eräällä tietyllä tuolilla istuen ajassa taakse päin. Jos olisi totta, en usko haluavani istua moiselle tuolille. Enkä ole Tokiossakaan, mutta halu on ollut kova  käydä Japanissa. Äitinihän omien sanojensa mukaan oli edellisessä elämässään japanilainen.

Olen liehunut siellä ja täällä ja kotonakin joskus. Lumesta ei tietoakaan ja siitäkös olen onnellinen. Pohjoisessa sitä on. Tämä on pitkä maa, erilaisia säitä mahtuu. No, tulee se lumi meillekin ennemmin tai myöhemmin, vaikka sään kirjat ovatkin hiukan sekaisin. Ei sitä usein olla dallailtu joulukuussa plus seitsemässä asteessa. Sopii minulle. Taloyhtiö myös riemuitsee, kun ei tarvitse lämmittää. Patterit juuri  ja juuri lämmön puolella. Joskus ovat olleet niin, ettei kättä voi kokeiltaessa kauaa pitää. Nyt voi. Kynttilöillä saa lisää lämpöä. Onneksi tykkään kynttilöistä. Painavat vaan niin peijoonisti kotiin raahatessa. Sähkölämmittimiä harvakseen käytän. Joskus aamuisin makuu-työhuoneessa, kun räplään läppäriä aamutakissa lukeakseni Helsingin Sanomia. Pitää tietää miten maailma makaa. Kovin se keikkuu nykyisin.

Ostin tutulta luomumyyjältä omenaglögiä. Ajattelin sen avata heti kotona ja maistaa. En saanut pulloa auki. Korkki pani vastaan. Ei kuin yleistyökalu handuun ja töihin. Ruuvimeisseli ei auttanut. Sitten apuun varsinainen korkin avaaja. Ei auennut. Hohtimet seuraavaksi. Ei, ei, ei. Kuuma vesi hanasta? Ei. Pyyheliina käteen ja pyöritystä. Ei auttanut sekään. Siinä oli kova kovaa vastaan ja se toinen kova oli taas käteni. Vedin henkeä, tartuin korkkiin, manasin ja kas, korkki kiertyi auki. Ei kuin glögiä lämmittämään. Maistui omenalle ja inkiväärille ja oli voimallisen hyvää.

Sitten panin parvekekuusen kuntoon ja nyt on partsilla. Muu joulukama saa vielä odottaa. Näillä mennään tovi.