Jaahas, meitä ei enää pelasta mikään. Talvi ja lumi tulee Helsinkiinkin. En tykkää yhtään. Enää ei pasteerailla liki kymmenessä plusasteessa, on jo tulossa villahousuilmoja. Kyllähän se tiedettiin, että ei näitä leutojuhlia loputtomiin riitä.
Käväisin Hakaniemen hallissa. Se on vielä kunnon halli myyntikojuineen. Vanha Kauppahalli (1889) Kauppatorin kupeessa on vaihtanut ilmettään jo vuosia sitten. Tarjolla on sushibaareja, kahviloita, keittiövälinekojuja ja muuta, jotka eivät oikeaoppiseen kauppahalliin kuulu. Koko Kauppatorikin on nykyisin turisteja varten. Myydään tekoturkkeja ja sallittuja karvoja, neljäntuulen lakkeja, koruja ja lämpimiä makkaroita. Hakaniemen kauppahalli on oikea halli, vaikka taas Hakaniemen tori on kokenut rajun supistumisen. Miksikö olin Hakaniemen hallissa? Olin ostamassa Stiltonia, koska siellä on kunnon juustokoju ja kauppias kertoi minulle heillä olevan aina myynnissä Stiltonia. Ostin palan. Ranskalaisia tarvikkeita myyvässä "pienessä ranskalaisessa herkkukaupassa" Delissä ei ollutkaan nyt ranskalaista aamiaisleipää, jota himoitsin. Sen sijaan ostin sitten Palet-keksejä ja toivon saavani haluamani leivän muulloin. Saankin. Tulin kotiin ja lämmitin hariraa itselleni. Valmistauduin katselemaan tv:stä eduskunnan kyselytuntia.
Tällä hetkellä paistaa aurinko. Mutta voi, kuinka kylmästi paistaa. Yhdet shortsit näin eilen eräällä miehellä. Kaveri ei anna periksi! Pihalta puhallettu maasta kaikki irtolehdet. Ei enää kahise. Eikä olisikaan kahissut, kun sade vei rapinat. Tuulikin oli rajua, että piti rystyset valkoisina puristaa sateenvarjoa.
Tänään kotona ja pakastimesta lämmitän lounaan. Ensi viikolla päivä ilman lämpöä ja vettä. Mutta sähköä on, että saan omat sähköpatterit lämmittämään. Seitsemän kynttilää palaa olohuoneessa ja niidenkin pienet liekit antavat mukavan olon. Pakastimen ei käynyt kuinkaan, vaikka sähkö oli tällä viikolla poissa klo 8-16 eräänä päivänä. Luulin ilman muuta sen sulavan ja minulla kun se on piripintaan asti täynnä. Varmemmaksi vakuudeksi soitin maalämmön työmaan työnjohtajalle ja kyselin mahdollisesta sulamisesta. Hän oli varma, että jos ei availe pakastimen ovea, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Olikin.
Kun pääsemme lopullisesti eroon maalämmön asentamisesta, panen kädet kyynärspäitä myöten ristiin ja kiitän. On se ollut semmoista rumbaa monena päivänä. Aamuiset suihkut kylmällä vedellä eivät loppujen lopuksi aivan kauheita olleet, mutta pikaisia kylläkin.
Tämmöistä tällä kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti