14. marraskuuta 2025

TALVEA ODOTELLESSA

 Jaahas, meitä ei enää pelasta mikään. Talvi ja lumi tulee Helsinkiinkin. En tykkää yhtään. Enää ei pasteerailla liki kymmenessä plusasteessa, on jo tulossa villahousuilmoja. Kyllähän se tiedettiin, että ei näitä leutojuhlia loputtomiin riitä.

Käväisin Hakaniemen hallissa. Se on vielä kunnon halli myyntikojuineen. Vanha Kauppahalli (1889) Kauppatorin kupeessa on vaihtanut ilmettään jo vuosia sitten. Tarjolla on sushibaareja, kahviloita, keittiövälinekojuja ja muuta, jotka eivät oikeaoppiseen kauppahalliin kuulu. Koko Kauppatorikin on nykyisin turisteja varten. Myydään tekoturkkeja ja sallittuja karvoja, neljäntuulen lakkeja, koruja ja lämpimiä makkaroita. Hakaniemen kauppahalli on oikea halli, vaikka taas Hakaniemen tori on kokenut rajun supistumisen. Miksikö olin Hakaniemen hallissa? Olin ostamassa Stiltonia, koska siellä on kunnon juustokoju ja kauppias kertoi minulle heillä olevan aina myynnissä Stiltonia. Ostin palan. Ranskalaisia tarvikkeita myyvässä "pienessä ranskalaisessa herkkukaupassa" Delissä ei ollutkaan nyt ranskalaista aamiaisleipää, jota himoitsin. Sen sijaan ostin sitten Palet-keksejä ja toivon saavani haluamani leivän muulloin. Saankin. Tulin kotiin ja lämmitin hariraa itselleni. Valmistauduin katselemaan tv:stä eduskunnan kyselytuntia.

Tällä hetkellä paistaa aurinko. Mutta voi, kuinka kylmästi paistaa. Yhdet shortsit näin eilen eräällä miehellä. Kaveri ei anna periksi! Pihalta puhallettu maasta kaikki irtolehdet. Ei enää kahise. Eikä olisikaan kahissut, kun sade vei rapinat. Tuulikin oli rajua,  että piti rystyset valkoisina puristaa sateenvarjoa.

Tänään kotona ja pakastimesta lämmitän lounaan. Ensi viikolla päivä ilman lämpöä ja vettä. Mutta sähköä on, että saan omat sähköpatterit lämmittämään. Seitsemän kynttilää palaa olohuoneessa ja niidenkin pienet liekit antavat mukavan olon. Pakastimen ei käynyt kuinkaan, vaikka sähkö oli tällä viikolla poissa klo 8-16 eräänä päivänä. Luulin ilman muuta sen sulavan ja minulla kun se on piripintaan asti täynnä. Varmemmaksi vakuudeksi soitin maalämmön työmaan työnjohtajalle ja kyselin mahdollisesta sulamisesta. Hän oli varma, että jos ei availe pakastimen ovea, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Olikin.

Kun pääsemme lopullisesti eroon maalämmön asentamisesta, panen kädet kyynärspäitä myöten ristiin ja kiitän. On se ollut semmoista rumbaa monena päivänä. Aamuiset suihkut kylmällä vedellä eivät loppujen lopuksi aivan kauheita olleet, mutta pikaisia kylläkin.

Tämmöistä tällä kerralla.












5 kommenttia:

  1. Eivätpä ole loppusyksy eikä talvi tosiaankaan minunkaan vuodenaikojani, mutta eihän meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää viettää nämä edes jotenkin.
    Alkuperäistä kauppahallia ei ole enää täällä Kotkassakaan. Se purettiin jo 70-luvun alkupuolella ja tosi monet meistä kotkalaisista ikävöivät vieläkin sitä vanhaa ja kaunista rakennusta.
    Taloyhtiöiden remontit aiheuttavat aina vaikka mitä asukkaille, mutta eihän niihinkään voi mitenkään vaikuttaa. Toivottavassti teillä siellä työt hoituvat loppuun mahdollisimman nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Marjatta, että pimeä vuodenaika on, mutta helpottaa joulun jälkeen. Odotellaan. Taloremontti loppusuoralla.

      Poista
  2. Voin kertoa että vihaan valkoista helvettiä eli talvea, rakenusalalla neljäkymmentä vuotta olleena sai palella märissä kuteissa ihan tarpeeksi ja muutenkin. Kaikki on jotenkin hankalaa ja veemäistä. Sille ei voi mitään ettei kaikki pidä talvesta koska on olemassa suuri joukko kesän lapsia johon minäkin kuulun. Tekisi mieli muuttaa lämpimille seuduille mutta minkäs teett kun sekä tili että lompakko kasvavat hämähäkin seittiä koska tuo rahaliikenne on jaa vähän hiljaista.
    Tamereella on onneksi vielä kauppahalli mutta kaikki muuttuu, mustan kun muksuna kävin mutsin kanssa kauppahallissa, niin jo ne pelkät tuoksut olivat jotain sellaista mihin ei löydy sanoja.
    Okei, kehityksen pitää mennnä eteenpäin mutta onko sen pakko tunkea joka paikkaan+ Eikö jotain vanhaa ja kaunista voisi säilyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi tulee, tykkäämme eli ei. Näin se on näillä leveysasteilla. Tampereen kauppahalli minulle tuttu paikka. Eräs ystäväni asui Mansessa ja tuli käytyä usein. Myös lapsena, kun vanhempani olivat innokkaita matkailijoita. Tampereen teatterit niin ikään tuttuja. Jos pitäisi asua muualla kuin Hgissä, olisi Tampere yksi vaihtoehto Turun lisäksi.
      Onneksi ei enää aivan niin heppoisin syin pureta vanhoja rakennuksia kuin joskus 1960-1970-luvuilla. Paljon tuolloin tehtiin turhia ja tyhmiä ratkaisuja. Vannottiin lasin ja betonin nimeen.

      Poista