Onpa ollut pitkä aika viime käynnistäni täällä. Ei mitään sen kummempia selityksiä. Täällä nyt taas. Ehkä kevät pani tulemaan, aurinko ja talvisaappaamaton sää.
HS pohtii tänään suomalaisten tapakulttuuria mitä tulee tervehtimiseen. Sanotaanko kaikille päivää hissiin tullessa? Moikataanko toisia lääkärin odotushuoneessa? Entäs bussinkuljettajan kanssa? Kaupan kassan? Naapurin, jota ei henkilökohtaisesti tunneta? Vaikuttaako hölmöltä, jos tervehdin tuikituntematonta? Onneksi on puhelin, jota voi intensiivisesti tuijottaa. Antaa ikään kuin luvan olla huomaamatta muuta maailmaa. Ystäväni L:n puoliso A on usein keskustellut suomalaisten tavoista asuttuaan L:n kanssa Etelä-Afrikassa vuosikaudet. Siellä tervehdittiin/tervehditään kaikkia lenkkipoluillakin. Niin tehdään muuallakin vaan ei meillä. Mitäs sitä tuppautuu puheväleihin vieraan kanssa, pitää ehkä pitemmästikin alkaa jutella. Jokainen pitäköön oman reviirinsä rauhassa tungettelijoilta. Pitäisi mukamas vielä katsoa vierasta suoraan silmiin. Herttinen, sehän on jo päälle käymistä ellei suorastaan silmille hyppimistä. Silmät ovat sentään sielun peilejä, ettei sinne noin vaan rynnistetä. Ja mitä lie toinen ajattelee, jos huikkaan tervehdyksen. Luulee vielä, että odotan ehdotusta intiimimpään kanssakäymiseen. Herranen aika, minähän olen sisäänpäin kääntynyt suomalainen, joka kunnioittaa yksinoloa. Johan Juhani Ahokin lastussaan ihmetteli, mistä tuo tuohenkappale virrassa oikein tuli. Jossain yläjuoksulla on yksityisyyttäni häiritsevä vieras.
Olin roskishuoneessa viemässä roskia. Ovesta tuli joku tuntematon naapuri, joka huikkasi iloisen "hein". En nyt suorastaan pyörtynyt tästä lähentymisyrityksestä ja sain kun sainkin työnnettyä suustani oman varovaisen "hein". Eikä pitänyt jäädä vaihtamaan enempiä sanoja. Kumpikin meni matkoihinsa roskat jätettyään. Kyllä tähän suomalainenkin tottuu ja sulaudutaan muun maailman tapakulttuuriin ihan huomaamatta. Minä aloitan ihan jo tänään. Mutta en minä kaikkia vastaan tulijoita kadulla ala tervehtiä. Se vaikuttaisi taatusti hölmöltä. Mutta jos joku muu tekee aloitteen, niin kyllä vastaan. Ei siitä suu halki mene.
Tämä olikin tässä. Eikä edes aprillipilaa.
Hienoa, että heräsit talviuniltasi tänne ! Kaipailinkin jo! Käsittämätöntä tuo, että tervehtimistä pitää ihan opettaa, eikö se ole itsestään selvää? Lapsena meitä siihen opetettiin ja omilleni olen opettanut ja onneksi ovat muistaneet päähän taotun. Kieltämättä jotkut katsovat haavi auki, kun huikkaan huomenet labran tai hammaslääkärin odotushuoneelliselle, joku vastaa, joku nyökkää, joku ei mitään.
VastaaPoistaTytär oli kohtelias ja tapatietoinen jo alakoulussa, hän tervehti opet ja ruokalan tädit ja siistijän. Kaverinsa oli ihmetellyt, että ei kai hän, että miksi ihmeessä, siivoojalle piti huomenta toivottaa. Tytär oli ihmetellyt, että miksi ei.
Kerran odottelin kaveria uimahallin edustalla ja parikymmentä pikkukoululaista muodosti reippaasti parijonoa. Kaikki muksut toivottivat huomenta, joka ainoa. Sisällä mainitsin opelleen, että harvinaisen hienoja tyyppejä koko luokallinen, kun meidän talossa eivät naapurin nuoret vastaa, vaikka niitä moikkaa. He olivat pieneltä sivukylältä, missä kaikki tuntevat toisensa ja vaikkeivät tuntisi, niin aina tervehtivät. En ikinä tätä unohda!
Reipasta kevätmieltä sinullekin!
Kiva kun palasit tänne takaisin kirjoittelemaan! Jossakin vaiheessa kävi jo mielessäni, että toivottavasti et ole mitenkään sairastunut.
VastaaPoistaTervehtimisistä olen Kikan kanssa melko samaa mieltä. Täällä Kotkassa on aika useilla kaupunkilaisilla tapanakin jutella ihan vieraidenkin ihmisten kanssa ja niin on minullakin aina joskus ja jossakin.
Mukavaa kevään jatkoa sinullekin!