MARRASKUUTA MENNÄÄN

 Marraskuu jo. Niin pian. Joka vuosi sama juttu. Olen siirtynyt nilkkureihin. Puissa vielä jokunen lehti. Parvekkeelta otin tuolien pehmusteet pois ja karsin pelargoniasta kukat. Jonain päivänä vielä koko puska joutaa pois. Talvi saa tulla. 

Tapasin N:n. Aikaa kulunut edellisestä fyysisestä tapaamisesta niin kauan, että en olisi tuntenut, jos vastaan olisi tullut. Nytkin piti kysyä. Samoin oli minusta mieltä, että kovin olin muuttunut. Tapaaminen olikin tarkoitettu lyhyeksi kirpputorilla, mutta palaamme asiaan. N soittaa. H:n tapaan ensi viikolla. Tutustutan hänet Itiksen kauppahalliin ja sitten menemme joko syömään tai kahville. Hänenkin kohdallaan kulunut vuosia viime tapaamisestamme. Onhan sentään ollut puhelin välillämme kuten N:n kanssa niin ikään.

Kaupungilla olen käppäillyt. Kaupoissa ja muuten humputellut. Täydensin kahvikapselihyllyni Nespressossa Stockmannilla, jossa liike nykyisin vuokratiloissa. Espan muuttumista jälleen entisekseen en ole nähnyt.  Pantiin pari kesää sitten katu hyrskyn myrskyn uusine pyöräteineen ja terassien levittäytymisineen autojen kaistalle. Sitä olin ihmettelemässä. Nyt puretaan kokeilu. Historialliset nupukivet jälleen näkyvissä, kun uusi pyörätie poistetaan ja asfaltti kaivetaan ylös. Elvöitettiin tällä kaikella kuulemma keskikaupunkia, joka hiljalleen nuutumassa. Aleksilta liikkeet pakenevat, tyhjää tilaa riittää, eikä Espan kokeilu lisännyt elämää, vaan sai kaupunkilaiset vihaiseksi. Purkkipalmutkaan eivät tuoneet toivottua tulosta terassien reunoilla, vaan asiakkaat yskivät metrin päässä ajavien autojen pakokaasuissa. Ei onnistunut, ei. 

Luen taas kerran ja kertaalleen Juha Vakkurin Olkilinnaa vuodelta 2016. Kertoo Vakkurin elämästä kolmella mantereella alkaen lapsuuden kokemuksista muun muassa Riihimäellä. Juha Vakkuri syntyi 1946 ja elää edelleen. Vanhempi veljensä, samoin kirjailija, Aaro Vakkuri kuoli vuonna 2002. Olkilinna on paksu pokkari 835 sivua. Paha pideltävä vuoteessa. Oli viimeksikin.

Että tällaista marraskuun alussa. Alkoi muuten sataa vettä. Jossain päin maata kompuroidaan jo lumessa. Tykkilumessa lasketeltu mutkamäissä tehden sen lajin ihmiset onnellisiksi. Minulle kelpaa vesisade, jos kerran jotain pitää sataa.