Puissa edelleen lehtiä, mutta nyt jo voimakkaan keltaisina tai punaisina. Sanovat ruskaksi. Lehtiä lentelee maahankin ja jos kovaa tuulta riittää, käy maisema kovasti kaljuksi. HS kertoi, ettei oikestaan kesä ole vielä päättynyt, jos lämpötilaa mitataan. Aurinko paistaa, vaan ei lämmitä enää.
Luen Maughamin "Näyttelijätärtä" ja keittokirjoja vuoron perään. Alkaa taas omat keitokset pakastimesta kyllästyttää. Uutta pitää tehdä. Olen hankkimassa paistinpannua. Ruostumattomasta teräksestä. Näkyy ammattikokeilla sellainen aina olevan. Minulla vain rautaa. Tilaus on Ohlssonilla, sillä Clasilla, ja haen, kunhan saavat. Saivat jo kerran, mutta pannu oli tilaamaani paljon suurempi ja painoi ainakin tonnin. Tarvitsin molemmat kädet nostamiseen.
Käppäilin kauppahallissa. Täällä lähituntumassa. Ostin macaroneja seitsemän kappaletta ja söin heti kaikki. Huomisen tarvikkeet marokkolaista jauhelihakeittoa varten hankin myös. Vaihdoin karitsan jauhelihan lehmään. Lammas on niin tymäkkää. Kyllä syön, jos tarjotaan ja on mies muinoin paistanut koko koivenkin pääsiäisen hujakoilla.
Lauantaina pitää soittaa Ninalle. On Ninan päivä. Vanha koulukaveri B-luokalta. Minä olin A:lla. Tapaamiset Ninan kanssa ovat aina ajatuksissa, mutta vuodet kuluvat tapaamatta. Kunhan soitellaan. Nina oli nuorempana kaunis tyttö, jonka ympärillä aina pojat häärivät. No, nyt me olemme tämän ikäisiä ja iso osa niistä pojista on jo rivistä poissa. Näin se menee. Elämä.
Kesäaikakin päättyy. Sekin kuuluu ikävä kyllä asiaan. Minua sieppaa moinen viisareiden heiluttelu. Pohditaan, että pannaan siirtely historiaan. Ei vaan ole pantu. Onko se nyt eteen- vai taaksepäin tällä kerralla? Marraskuu tuota pikaa. Meinaan vaihtaa pienen vihreän tekokuuseni koristeet punaisesta kullaksi. Punainen teema ollut jo vuosia. Haluaisin myös ravisteltavan lumimaiseman pallossa. Näin yhden pienen. Siinä oli kettu metsässä ja lunta satoi, kun vimmatusti ravistin. En oikein tykännyt. Kyllä minä ketuista pidän, mutta hiukan oli vaivainen ja palelevan näköinen.
Nyt panen tulemaan espressoa ja muistelen syömiäni macaroneja. Olisi pitänyt säästää tähän hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti