SITÄ JA TÄTÄ, TUOTAKIN

 Katselin minäkin Venla-gaalan. Illan juontajia oli kuin Vilkkilässä kissoja ja vitseiksi luonnehditut jutut kuivia kuin Saharan hiekka. Pääasia oli kuitenkin palkinnot ja niiden saajat. Se homma meni putkeen.

Eteisen kattoon porattiin palovaroitin. Asentaja puhui joistain ruoan käryistä ja niiden vaikutuksista varoittimen toimintaan. Sanoin, ettei minulla käryä. Varsinkaan porstuassa.  Laitoin eilen kokeeksi kesäkurpitsamunakkaan, eikä senkään paistaminen tehnyt käryä. Tuli muuten yllättävän hyvää, vaikka en ole mikään kesäkurpitsan rakastaja. Piti kauppaankin mennä. Lehtikaalia, kikherneitä, paseerattua tomaattia, pakchoita yms. Tänään keittopäivä. Ystäväni K sanoo, että keiton kanssa kuuluu syödä näkkileipää. Mitähän varten juuri sitä? Hän ei tiennyt.

Menen N:n kanssa ensi viikolla syömään italialaisittain. On kuulemma ihan aito chef Saapasmaasta. N käy salilla monta kertaa viikossa, että piti oikein räknätä, minä päivänä on yhteisaikaa. Löytyihän sitä ja niin käymme tutkailemaan italialaisen keittiön antia.

Helsingin Sanomissa oli juttu maahanmuuttajian ihmetyksien kohteista Suomessa. Yksi niistä liittyy naisten salilla käymiseen ja lihasten paisuttelun himoon. Ei heidän kotimaassaan. Onhan kansanedustaja Kike Elomaallakin varmaankin yhä massaa lihaksistossa, vaikka aktiiviura silllä alalla ohi. Minä tykönäni hiukan kammoksun naisten pullistelua kropassa. Mutta en nyt sen takia pelihousujani revi. Siitä vaan.

Stockmannillekin (sille oikealle) minulla olisi asiaa. Ja kohtapuoliin tarvitsen kahvikapseleitakin Nespressosta, joka toimii tavaratalon suojissa. Kotikulmilla vilkaisin Stockmannin sivuliikkeessä käsilaukkuja ja yhteen ihastuin. Onneksi tuli vilkaistua hintalappua. Hintaa oli ja ihan liikaa. Toista tuhatta euroa. On minulla kallis maku, täytyy sanoa. En muuten sitä ostanut. Panin suurta kaipuuta tuntien laukun takaisin paikalleen ja lähdin huokaisten pois. En edes vilkaissut taakseni. Ajattelin sitä laukkua koko  loppupäivän.

MÄRKÄÄ RÄNTÄÄ, LOSKAA

 Kyllä oli märkää. Kävin kaupassa, Pakko ei ollut, enkä edes tykkää loskakelistä. Hypin, harpoin, kiersin ja laskettelin mielessäni ärräpäitä. Isoja lammikoita, jopa pienen pieniä järviä joka puolella. Sulavaa lunta, liriseviä puroja ja aika ajoin taivaalta tipahteli vuoroon vettä ja räntää. Katselin jo ostoskeskuksessa paikkaa, johon voisin ryömiä yöksi. Kotiin oli tultava ja samojen ärräpäiden saattelemana sen tein

Taloyhtiö vaihtaa palovaroittimet. Minä vaihdoin teleoperaattoria ja pitää vaihtaa uusi SIM-kortti. On vaihtamisen aikaa. Ensi vuonna palovaroittimet kuuluvat taloyhtiöiden kontolle, eivät enää asunnon omistajalle. Kaksi päivää vahdittava, kun ei tiedä minä päivänä asentaja tulee. Tulee, vaikka en olisi kotona. En tykkää siitäkään, että vieras ihminen käppäilee kodissani ilman valvontaani.

Joulu on nyt poissa. Parvekkeen kuusi on kallellaan nojatuolissa odottamassa pääsyä laatikkoon ja kaappiin. Pakastimessa on vielä porkkana- ja lanttulaatikkoa sekä pala Cittarin kinkkua. Syön joskus, mutta en ajattele joulua.

A on pyörtynyt suihkussa ja K keittiössä. Mistä nämä ykskaks tulevat kohtaukset oikein ilmestyvät?  Minun mieheni pyörtyi Marseillessa hammaslääkärin tuolissa, kun menimme pyytämään hammaslääkäriltä palvelua, että poistaisi mieheni tikit pienen leikatun patin päältä. Itse operaatio tehtiin Helsingissä. Eikä sitä suorittanut hammaslääkäri. Minä olen kuulemma pikkutyttönä pyörtynyt saunassa tai olikohan se sittenkin äitini? Jutusta on kaksi tarinaa. Saunapyörtymisesssä on se huono puoli, että on mahdollista pyörtyä kiukaan päälle. Voi tulla ikävät jäljet. Elokuvissakin pyörrytään ja usein hollilla on komea mies ottamassa vastaan vetelää naista. ja kantaa lepäämään.

USAn tuleva presidentti on kaupoilla ja kohteena on Grönlanti ja Panaman kanava. En usko, että kumpikaan paikka on myytävänä. Hän tahtoo laajentaa valtaansa ja maataan, panna vähän maailman karttaa toisen näköiseksi. En viitsi tässä kertoa, mitä mieltä minä olen tästä ostoyrityksestä. Olen N:lle kertonut.

TULI VUOSI 2025

 No niin, vuoden vaihtuminenkin on ohi. Suoritin sen omalta kohdaltani nukkumalla. Vuosiin  en ole enää viitsinyt ottaa uutta vuotta vastan valveilla. Nekin ajat ovat reippaasti  takana päin, kun meillä oli aina Sylvesterin päivänä vieraita. Lautasten alla pöydällä rapuaterian jälkeen oli esineitä, jotka kertoivat tulevan vuoden onnellisista tapahtumista aivan kuin tinan valaminenkin, joka kuului ohjelmaamme. Ravut olivat kesänaapurin poikien ravustamia ja niitä panin pakkaseen  uuden vuoden pippaloita varten pari sataa. Olivat hauskoja vuosia, muistelen lämmöllä.

Vuosi 2025 toi tullessaan talven. Vallan pakkasta ja lunta myöten. Minähän en tietenkään tykkää, mutta minkäs teet.Pähkäilen justiinsa nyt, lähdenkö asioille vai enkö lähde. Ruoan puolesta ei ole tarvetta, mutta tuikut alkavat loppua ja voisihan tuota muutakin kynttiläpuolta päivittää. Olen ahkera polttaja. Varsinkin nyt, kun taloyhtiö pani minut palelemaan alentamalla huoneistojen lämpötilaa. Ilon pilaaja!

N soitti ja loppiaisen jälkeen palaamme asiaan koskien tapaamistamme. Muutama onnellisen uuden vuoden toivotus tullut puhelimitse ja sähköpostina. Minäkin tehnyt samoin. Aloin riisua joulua. Enää yksi ikkunavalo, muutama tonttu ja pieni joulukuusi. Parvekekuusi saa vielä olla jonkun aikaa, kunhan tarkenen sen mennä poistamaan. Ei ole iso juttu.

Rupesin lukemaan iltojeni ratoksi Yeatsia. Irlantilainen Nobel-palkittu runoilija syntyi Dublinissa 1865 ja kuoli 1939 Ranskassa. Hän oli sitä mieltä, että "jos ihminen ei elä sieluaan täydeksi, hän joutuu kuoltuaan levottomana vaeltamaan, saamatta haudan lepoa ja rauhaa." Luulen Yeatsin saaneen levon. Keijukaiset, haltijat ja "muu alisen maailman pikkuväki" olivat runoilijalle tärkeitä. Ollessani Irlannissa toivoin kovasti näkeväni edes yhden leprekoonin eli maahisen ja ehkä olisin saanut kolme toivettani todeksi. En tavannut ainuttakaan. Eikä tavannut eräs tuttavanikaan, joka oli asunut vuosia Irlannissa. Heitä näkee hyvin harvoin.

Jos nyt vaikka kuitenkin rohkaistuisin ja reipastuisin niin, että painun pakkaseen. Hyvä ajatus!

OHI ON

 Ohi on. Joulu, meinaan. Mässäily loppunut. Sain yllättäen jouluaterialle kutsun, mutta kiitin ja kieltäydyin. En ole ikinä yksin jäätyäni pitänyt näitä yhden hengen jouluja mitenkään ikävinä. Tv suoltaa elokuvia toisen toisensa perään, on kaupasta ostetut jouluruoat, kynttilät ja ikkunavalot palavat, on kirjoja lukea. Mikäs siinä on ollessa! En kaipaa minnekään menemistä. Joten toivon, ettei kieltäytymiseni ystäviäni loukannut.

Saamani joulutervehdykset ovat kovasti ilahduttaneet ja itsekin panin muutaman menemään. Mutta postin Kustia en tahtonut vaivata. Posti kyllä väittää kovasti välittävänsä.

Riisipuuro kuuluu ymmärrykseni mukaan hyvin vahvasti jouluun. Tein ennen joulua riisivanukkaan ja nyt joulun jälkeen aion paneutua riisipuuroon uunissa. Ja kun nyt joulu on ohi, alkavat minun silmissäni omat joulukoristeeeni näyttää jo kulahtaneilta. En viitsi edes joka päivä valoja ikkunoihin sytyttää. Kynttilöitä poltan lämmikkeeksi, koska taloyhtiö alensi huoneistojen lämpötilaa. Enää ei voi keikkua paljain jaloin yöpaidassa. Palavat kynttilät auttavat asiaa, kunhan niitä on riittävästi.Tykkään muutenkin kynttilöistä, etten sanoisi olevani hiukan friikki. Ja sanonkin.

Helsingin Sanomissa oli luettelo kirjoista, joita kannattaa lukea eli ovat siis hyviä. Luin listan huolellisesti ja totesin jonkunlaiseksi häpeäksi huomanneeni, etten montaakaan ole luettelosta lukenut. Millä perusteella joku raati päättää, mikä kirja on hyvä ja mikä ei? Henkilökohtaisia valintoja tietysti tehtävään valituilla kirjailijoilla, kriitikoilla ja kirjojen rakastajilla. On kuitenkin aika paljon sanottu, kun kirjat mainitaan vuosituhannen parhaiksi.Niitä oli sata kappaletta. Raamattua luettelossa ei  ollut, vaikka sanotaan sen olevan luetuin kirja. No, se ei tee kirjasta tietystikään välttämättä hyvää luettavaa. Raamattua en ole lukenut kannesta kanteen, mutta Danten Jumalaisen näytelmän olen ja sitä pidän omalla kohdallani kunnon urotekona.

Uroteko on tänään sekin, että aion pitkän sisällä olon jälkeen lähteä liikenteeseen. En pitemmälle kuin ostoskeskukseen, enkä suinkaan alennusmyyntien takia. Kunhan katselen ja sitten ostan vesimelonia ja muita hedelmiä, kun ajattelin tehdä jäisen hedelmäkimaran. Alun perin englantilainen resepti. Brittiläinen keittiö mainettaan parempi.

Onnea ja muutakin hyvää kaikille vuonna 2025.

MELKEIN JOULU

 Kaikki joulusiivoavat. Minä en. Olen hiljattain imuroinut ja pyyhkinyt Pledillä pölyt. Kyllä se joulusiivouksesta käy. Eihän tänne tule  edes kukaan tutkailemaankaan mitään ja itselleni kelpaa. Kortteja on jonkun verran tullut. Itse soitin Italiaan. Elossa ollaan, vaikka ystäväni omien sanojensa mukaan nykyisin  muistuttaa ulkonäöltään Lumikin noita-akkaa,´.Mutta lihavampaa.

Ajattelin mennä vielä kauppaan ja sitten lopetin ajattelemisen. Eli en hievahdakaan minnekään päin. Vaihdoin jouluiset vuodevaatteet ja kone pesi ei-jouluiset. Lunta sataa. Katselin ikkunasta melkein kiukkuisena. En lähde roskiakaan viemään. 

Joku hullu ajoi joulutorille ihmisiä päin autolla Saksan Magdeburgin kaupungissa. Kuolleita ja haavoittuneita. Mikä ollut motiivina vai vain vipannut päästä? Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Suomessa uusi Lucia.neito saanut rasistisia haukkumakirjeitä ihonvärinsä ja taustansa takia. Poliisi aloitti tutkinnat, Meillä kansanedustajinakin on ulkomaalaistaustaisia ja he myös ovat saaneet postia. Rasismia on, aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihminen on outo eläin. Suvaitsematon, itsekäs ja huonokäytöksinen.

Kunnallisella puollella on ulkomaalaista henkilökuntaa. Ainakaan tähän asti minulla ei ole ollut kommunikoinnissa vaikeuksia. Eräällä lääkärillä oli nimi, josta en edes pitkällisen harkinnan jälkeen tiennyt, kumpi on etu- ja kumpi sukunimi. Pitempää otaksuin sukunimeksi ja se oli todella pitkä. Totta kai kysyin ja tietysti sukunimi oli se lyhyt kaksikirjaiminen. Tohtoria huvitti kysymykseni, enkä varmaankaan ollut ensimmäinen utelias. Kun vielä joskus on sekottamassa se, että etunimi on sukunimen jälkeen.

Luen eli siis jatkan Kari Hotakaisen kirjaa Ihmisen osa. Ilmestynyt vuonna 2009 ja on niin Hotakaista, niin Hotakaista. Tarkoittaa älykästä huumoria. Kirja jo niin pitkällä, ettei riitä joululukemiseksi. Jouluna pitää aina lukea. Onneksi monet saavat kirjan lahjaksi. Tosin väitetään kirjojen lukemisen vähentyneen. On äänikiroja vaihtoehtona. Minusta kirjaa ei päihitä mikään. Tahdon pidellä, kääntää käsin sivuja, haistella kirjaa, mutta kirjanmerkiksi en sivun kulmaa taita, enkä tee marginaaliin merkintöjä. Hotakaisen kirjan välissä minulla on Patricia Piccininin postikortti, jossa Between the shadow and the soul.  Ostin sen Taidehallista neljä vuotta sitten.

Jos en satu enää ennen joulua palaamaan blogiini, niin toivotan OIKEIN HYVÄÄ JA MUKAVAA JOULUA ja perään vielä mainiota vuotta 2025.

JOULUN ALUSAIKAA

 Ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa "rapeaksi paistettua". Olikin rapsakkaa. Joulukiireet oli jätetty hetkeksi sivuun, vaikka joulu tunkikin kaikkialla muualla silmille ja sieluun asti. Omalta osalta hässäkkäaika on onneksi takana päin, mutta kuten olen sanonut, yksineläjäkin viettää joulua ja tarvitsee yhtä sun toista. Ensimmäinen joulukorttikin tullut. Itse toivottelen muilla tavoin kuin annan Kustin poljettavaksi.

Puuroriisi on ruokakupassa kunniapaikalla ja ostin minäkin. En puuroksi, vaan vanukkaaksi. Kokeilen tänään. En tiedä, kuuluuko tähän manteli. En upota mukaan, kun en halua näytellä ällistynyttä. Kynttilöitä olen ostanut lisää. Olen intohimoinen kynttilöiden polttaja. Enkä vain jouluna. Kyllä palaa juhannuksenakin.

Pikkuserkku kaukaa Kotkasta soitti. Vaihdettiin kuulumiset ja tietysti toivoteltiin hyvät joulut. Menee miehensä kanssa tyttären luo valmiiseen joulupöytään. Niin se oli meilläkin aikanaan. Vanhempien lisäksi saattoi olla muutakin väkeä. Valmistelut aloitin yleensä jo varhain syksyllä. Itse näpersin joulukuuseen koristeet ja makkarat pöytään. Oli se aikaa. Nyt ostan kaupasta.

Kiipesin tikapuille ja puhdistin kattovalaisimen helyt. Hiukan olivat sameaksi päässeet. Nyt kiiltää. Vaikka kattovaloa harvoin käytän. Tykkään pöytä- ja jalkalampuista. Valo on pehmeämpää, huone näyttää salaperäiseltä. Joskus valo tulee pelkistä kynttilöistä, kunhan niitä on riittävästi. En kuitenkaan kaipaa mitään pärevaloaikaa. Niin pitkälle en sentään mene. Nyt joku saattaa luulla, että olen elänyt siihen aikaan. No en! Söhkövalo oli jo keksitty, kun minä Naistenklinikalla synnyin.

Jaahas, jouluun enää  viikon verran. Sitten aletaan vuotella vappua ja juhannusta. Niiden jälkeen jälleen joulu. Nyt menen suihkuun ja sitten panen riisivanukkaan alulle. Hyvää päivää.

JOULU SAA TULLA

 Joulu on  nyt minulla valmis. Kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen esillä. Kynttilöitä palamassa kaikkialla, kun joku rontti oli ilmoittanut huoneistojen liiallisesta lämmöstä Taloyhtiö alensi lämpötiloja. Palavat kynttilät lämmittävät, kunhan niitä on tarpeeksi. Minulla on.

N soitti ja tapaamme huomenna. Nautimme lounaan ja aion ehdottaa nepalilaista ravintolaa. Kauppaan meno siirtyi tiistaihin. On taas pitkä ostoslista. Kyllä yksineläjäkin tarvitsee. Tuomaan markkinoille en mene. Ostan tämän seudun kauppahallista ja Cittarista  piparkakut. Pipareita pitää jouluna olla. Joskus on tullut väännettyä itsekin kakut ja muut jouluiset. Ruokapöytä oli isompi, väkeä mahtui. Kuusi ulottui kattoon. Nyt se on olohuoneen pöydällä muutaman kymmenen sentin korkuisena. Latvatähden virkaa tekee kullan värinen pullea varpunen.

HS kertoi joulun aikana tulleista elokuvista tv:ssä. Ilahduin vallan mahdottomasti, kun vanhoja animaatioita on kaivettu esille, joita ei vuosiin ole näytetty. Muistan, kun posket onnesta punottaen istuin vanhempieni kanssa elokuvateatterissa ja kankaalla oli Lumikki, jolla on "huulet kuin punainen veri, iho valkea kuin lumi ja tukka musta kuin ebenpuu". Mietin kauan, minkälainen on ebenpuu, paitsi musta. Nykyisin tiedän enemmän.

Tänään vuorossa itseni huoltamista. Ruoan kanssa pelkkää lämmittämistä. Helppo nakki. Ei ole kuitenkaan nakkeja. Yleensäkään en ole mikään makkaran syöjä. Ja nyt ohjeistetaan meitä olemaan syömättä leikkeleitä leivän päällä. Punainen liha ollut pannassa jo kauan, eikä vaaleammissakaan ole kuulemma kehumista. Kasviksia sen sijaan melkein kilo päivässä. Lakritsista nousee verenpaine lihottamisen lisäksi. Syöpävaara yhdestä sun toisesta, mitä maaruumme panemme. Voi, voi ja joulu ihan tuossa tuokiossa kaikkine epäterveellisine ja tappavine  herkkuineen.

Jotain pitäisi taas alkaa lukea. Saarikiven kirja luettu, oikeastaan kolme hänen kirjaansa. Waltarista  löytynyt yllättäen pimeä puoli ja olihan Hesarista lukemani runo aikamoinen. Mitä lie muutakin tekstiä suoltanut salassa, pysymättä eettisesti oikeassa ruodussa. Fyi kamalaa. Ei vaineskaan. Kaikissa meissä on ainakin  kaksi puolta. Minussa useampia.