TALVEA ODOTELLESSA

 Jaahas, meitä ei enää pelasta mikään. Talvi ja lumi tulee Helsinkiinkin. En tykkää yhtään. Enää ei pasteerailla liki kymmenessä plusasteessa, on jo tulossa villahousuilmoja. Kyllähän se tiedettiin, että ei näitä leutojuhlia loputtomiin riitä.

Käväisin Hakaniemen hallissa. Se on vielä kunnon halli myyntikojuineen. Vanha Kauppahalli (1889) Kauppatorin kupeessa on vaihtanut ilmettään jo vuosia sitten. Tarjolla on sushibaareja, kahviloita, keittiövälinekojuja ja muuta, jotka eivät oikeaoppiseen kauppahalliin kuulu. Koko Kauppatorikin on nykyisin turisteja varten. Myydään tekoturkkeja ja sallittuja karvoja, neljäntuulen lakkeja, koruja ja lämpimiä makkaroita. Hakaniemen kauppahalli on oikea halli, vaikka taas Hakaniemen tori on kokenut rajun supistumisen. Miksikö olin Hakaniemen hallissa? Olin ostamassa Stiltonia, koska siellä on kunnon juustokoju ja kauppias kertoi minulle heillä olevan aina myynnissä Stiltonia. Ostin palan. Ranskalaisia tarvikkeita myyvässä "pienessä ranskalaisessa herkkukaupassa" Delissä ei ollutkaan nyt ranskalaista aamiaisleipää, jota himoitsin. Sen sijaan ostin sitten Palet-keksejä ja toivon saavani haluamani leivän muulloin. Saankin. Tulin kotiin ja lämmitin hariraa itselleni. Valmistauduin katselemaan tv:stä eduskunnan kyselytuntia.

Tällä hetkellä paistaa aurinko. Mutta voi, kuinka kylmästi paistaa. Yhdet shortsit näin eilen eräällä miehellä. Kaveri ei anna periksi! Pihalta puhallettu maasta kaikki irtolehdet. Ei enää kahise. Eikä olisikaan kahissut, kun sade vei rapinat. Tuulikin oli rajua,  että piti rystyset valkoisina puristaa sateenvarjoa.

Tänään kotona ja pakastimesta lämmitän lounaan. Ensi viikolla päivä ilman lämpöä ja vettä. Mutta sähköä on, että saan omat sähköpatterit lämmittämään. Seitsemän kynttilää palaa olohuoneessa ja niidenkin pienet liekit antavat mukavan olon. Pakastimen ei käynyt kuinkaan, vaikka sähkö oli tällä viikolla poissa klo 8-16 eräänä päivänä. Luulin ilman muuta sen sulavan ja minulla kun se on piripintaan asti täynnä. Varmemmaksi vakuudeksi soitin maalämmön työmaan työnjohtajalle ja kyselin mahdollisesta sulamisesta. Hän oli varma, että jos ei availe pakastimen ovea, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Olikin.

Kun pääsemme lopullisesti eroon maalämmön asentamisesta, panen kädet kyynärspäitä myöten ristiin ja kiitän. On se ollut semmoista rumbaa monena päivänä. Aamuiset suihkut kylmällä vedellä eivät loppujen lopuksi aivan kauheita olleet, mutta pikaisia kylläkin.

Tämmöistä tällä kerralla.

JONNINJOUTAVUUKSIA

 Hyllyssäni on mansikoista pieni kirjanen vuodelta 1916 kustantajana Werner Söderström Osakeyhtiö Porvoo. Kirjanen on suomennos, mutta ei mainita, mistä. Ohjeita hyötymansikkakiisselin teosta, hillokkeista, marmelaateista, vanukkaista,  kohokkaista, mehuista kuin myös muiden marjojen jalostamisista. Puolukkasallaatin teko aloitetaan  puolikypsien puolukoiden reijittämisellä kulta- tai hopeaneulalla. Pannaan lasipurkkiin kerroksittain sokerin kanssa. Alin ja ylin kerros sokeria. "Erinomaisen hyvänmakuista ja hyvin säilyvää." Teoksen loppupuolella neuvotaan ohje puolukkataikasoseelle. Kahteen kovaksi vatkattuun  munanvalkuaiseen sekoitetaan pari rkl happamia puolukoita ja hienoa sokeria. Hämmennetään kunnes kohoaa. "Näin saadaan huokeahintainen ja hyvä jälkiruoka, joka maistuu paremmalta, jos sen kera tarjotaan paksuksi vispilöityä kermaa ja pieniä sokerikorppuja." Osoitan kunniotukseni kirjavanhukselle ja laitan sen takaisin hyllyyn.

Ystäväni R soitti kaukaa Pohjanmaalta. Kuulumiset etupäässä hyviä, mutta mukaan mahtui kyllä vähemmänkin hyviä. Kuten meille  kaikille joskus. Oli kivaa jutella ja  juttelimmekin aika kauan. R on minulle tärkeä ystävä.

Talossa tarkistetaan märkätilojen kosteutta. Muuta ei tarvita kuin kylpyhuoneen lattialta irtotavara pois, joka kohdallani tarkoittaa pyykinkuivaustelinettä. Tarkastajat voivat tulla. Muutakin hommaa on taloyhtiössä maalämmön asennuksen takia. On lämmittämätön, vedetön ja sähkötön päiväkin. Ostin lisää kynttilöitä ja sähköllisenä päivänä panen omat ylimääräiset patterit töihin olessani talon puolesta ilman lämmitystä. Onneksi tuli ne hankittua. Vettä varaan jonkun verran. Ihan ämpäriin, joka ei ole saatu ilmaisjakeluna pitkän jonotuksen jälkeen.

Isänpäivä oli. Minulla ei isää enää ole. Monta vuotta sitten hän lähti muihin maailmoihin. Ehdin sairaalaan pitämään kädestä. Hän puristi ja oli poissa.

Ostin joulumukin kahvia varten. Tai voi siitä juoda vaikka glögiä. Muki on punainen kyljissään joulutunnelmaa. Koskaan  aikaisemmin en ole omistanut joulumukia. Sitten dallasin kauppahallin aasialaiseen myymälään ja ostin  katkarapukeksejä ja  maustettuja taskurapukeksejä. Näitäkään ei minulla ole aiemmin ollut. Tutustunut kekseihin vain aasialaisissa ravintoloissa. Juttelin hetken mansikkamyyjärouvan puolison kanssa toisessa kojumyymälässä ja huomasin, että eivät enää myy juustoja. Ehdin niihin ihastua, koska olivat irtotavaraa, eivätkä missään muovipakkauksissa. Ikävä kyllä ilmeisesti menekki oli huono. Mistähän nyt saan Stiltonia jouluksi? Englannissa sitä tarjottiin niin, että keskelle juustokiekkoa oli kaiverrettu kuoppa ja kuoppa täytetty portviinillä. No, voihan sitä syödä niinkin.

Käppäilen Alkoon 20.11, jolloin tulee myyntiin tämän vuoden Beaujolais Nouveau- viini. Jokavuotinen rituaali. On sitä taas maistettava tänäkin vuonna. Pitää pysyä ruodussa.

ARKISTA JUTUSTELUA

 Ennen muinoin kirjoittaessani tätä blogia, oli aina tähdellistä asiaa. Nykyisin ei ole. Kulttuuripuoli elämässä hiljentynyt, ystävien rivit harventuneet ja joka paikkaan täältä periferiasta on julmetun pitkä matka. Ei innosta, vaikka viime aikoina olenkin rampannut metromatkan päässä keskustassa. Viimeksi eilen. Piti ehdottomasti saamani kahvikapseleita ja massam currypasteaa. Ensin mainitut Nespressosta ja jälkimmäisen tutkailin keskustan Stockmannin Herkun mausteosastolla ja olin kuin Liisa Ihmemaassa jälleen kerran. Maailma on pullollaan erilaisia mausteita. Sahrami taatusti kalleinta.

Tuomaan markkinat avautuvat Senaatintorilla 28.11. ja ei kuin sinne sitten jonain päivänä. Ainakin piparkakkuja ja takuulla käsin tehtyjä ilman lisäaineita. Panee ihmettelemään, mitä kaikkea myrkkyä on pantu kauppojen valmisruokiin, jos/kun viimeinen käyttöpäivä on 27.5.2026. Luin jostain, että valmisruokien myynti ja käyttö on lisääntynyt. Olemme laiskistuneet. Perunoitakin on valmiiksi kuorittuina. Salaatti pilputtu, ei kuin suoraan lautaselle. Ei tarvitse edes huuhdella. Sitten ne aivan valmiit ruoat. Lämmitystä vaille. Itsekin joskus sorrun, mutta ylen harvoin ja silloinkin valitsen jonkun salaatin. Suurin osa kuitenkin itsetehtyä, josta rummutan täällä blogissakin. Nytkin vuorossa katkarapu-nuudelikeitto, kunhan sille päälle satun.

Ateneumiin meno vielä odottamassa. H:lle tarjoilin Gustav Klimtin mukista kahvia ja kehuin taiteilijaa, joka Akseli Gallen-Kallelan mukana Atenumin näyttelyssäkin. H ei taiteen esitelmälleni oikein lämmennyt. Katseli hetken mukin kyljessä olevaa "Suudelmaa" ja sitten otti kahvista siemauksen. Siirryimme muihin puheenaiheisiin.

Tänään lorvipäivä tarkoittaen etten tee juuri mitään. Suihkussa käyn ja pukeudun. Huomenna taas reippaasti liikkeelle. Ensi viikolla maalämmön asennuksen takia uusi yritys sähkökatkossa. Ja nyt se pitää kutinsa. Toivottavasti sähkö pois vain pätkittäin, ettei pakastimen sisällön käy köpelösti. Seuraavana päivänä sähkön on toimittava. Olen varannut kampaajan ja matka alkaa aina hissillä.

Tässä tämä oli.

UUSI KUUKAUSI

 Jaahas, se on sitten marraskuu. Alkaa haista jo joululta. Kun olin kaupungilla, siellä jo oli valoa ja meininkiä. Minulla oli stadiin oikein asiaa ja kivaa oli taas tuntea olevansa oikea immeinen muiden joukossa. Toista kuin täällä periferiassa. Kahvikapseleiden ostoon asti en päässyt, kun kertyi muuta ostettavaa, että päätin palata kahviasiaan ensi viikolla. Stockmannin Herkussa tepastelin pitkän tovin. Piti saamani kahvitustarpeet vierastani H:ta varten, joka visiitti tapahtui eilen. Ostin aidon italialaisen Loison Uva Filone- rusinakakun, jota vieraalleni tarjosin. Loput kakusta työnsin pakastimeen. Tuhosimme tervetuliaisiksi pullollisen kuohuviiniä ja sitten vasta oli kahvittelun vuoro. Oli melkein seitsemän sortin tarjoilu ja pitkästä, pitkästä aikaa nautin koko sydämestäni emäntänä olosta. Juttu luisti ja paljon oli asiaa, kun emme olleet nenätystin tavanneet pariin vuoteen. Onneksi on puhelin. Saatoin vieraani bussipysäkille, josta olin hänet hakenutkin. Sade oli loppunut ja olo oli onnellinen. Hieno päivä!

Ystäväni L:n kotona voidaan paremmin, josta olin myös onnellinen. K soitti ja oli hyvällä tuulella, vaikka olo himpusti kinkkinen. Niin että joka puolella enemmän hyvää kuin pahaa. Tänään on pyhä, vaikka on lauantai. Pyhäinpäivä ja sekaan ujutetaan halloweenia. Kaupoissa muovisia luurankoja, isoja hämähäkkejä, pääkalloja kurpitsasta ja muuta pelottavaa. Minä en ole kovertanut kurpitsaa, mutta hokkaidokurpitsan ostin ja panen uunijuuresten joukkoon uuniin. Hokkaidokurpitsasta on ikävä muisto. Viimeksi kun sitä yritin halkaista isolla veitsellä, iskin etusormeen ja tikkireissuhan siitä tuli.  Elin pitkähkön aikaa sormi vahvasti paketissa itseäni säälien, mutta hokkaidokurpitsasta en kuitenkaan vihollista itselleni tehnyt. Omapa oli syyni sormeni satuttamiseen.

M:ltä ja A:lta tuli kuukauden myöhässä kortti Kreikan Kreetalta. Kuvapuolella merta ja vuoria. En ole koskaan Kreikassa itse ollut. Lähinnä maata olin Kyproksessa, jossa sain kreikkalaisvaikutukseen tutustua. Tuskin ovat elossa enää ne kaksi aasia, jotka puolisoni kanssa adoptoimme. Vanhoja olivat jo tuolloin. Maantien laidasta löytyneet, jonne olivat hyljätyt työnsä tehneinä. Saivat elää hyvän loppuelämän.

Nyt suihkuun ja sitten juureksia pilppuamaan. Kirjoittamisiin.

SEIKKAILULLA RUOKAMAAILMASSA

 Hissun kissun oltu täällä kotinurkilla, mutta eilen otin ja lähdin lounaalle ystäväni N:n kanssa. Hän tunsi paikan Ateneuminkujalla ja ei kuin sinne suoraa päätä. Aito Fresh luki ulkopuolella ja se kertoi tuoreesta, joka aina plussaa ruoasta puhuessa. Itsepalvelua kuten monessa muussakin paikassa lounasaikaan. Valitsimme aasialaisen buffetin, täytimme kulhomme (ei lautasta) herkuilla, höyrytetyillä nyyteillä, vihreillä ruohon näköisillä  sekä muilla, joiden nimistä tai muustakaan ei ollut meillä aavistustakaan. N otti haarukan ja veitsen, minä puikot. Viinilasillisella kilistimme toivottaen hyvää ruokahalua, jota ei olisi tarvinnut erikseen toivottaakaan. Hetken kuluttua toi tarjoilija meille kummallekin kulhollisen lämpimiä katkarapuja ja sanoi niiden olevan meille ilmaisia. Ihastuin paikkaan lisää. 

Aloimme kysellä nuorelta mieheltä paikasta ja hän kertoi siinä ohessa auliisti myös itsestään. Hämmästytti minut kertaheitolla sillä, että oli lukenut Kalevalan. Keskustelu käytiin englanniksi ja Kalevalan hän oli lukenut espanjaksi. Minusta hän ei näyttänyt espanjalaiselta, vaikka kertoi muuttaneensa sieltä Suomeen. Sanoinkin siitä ja kuulin hänen olevan puolittain eurooppalainen ja toinen puoli on Aasiasta. Vaimo on supisuomalainen ja se kertoi sen Kalevalan lukemisen. Olin sitä mieltä, että Kalevala on vaikea käännettävä muille kielille ja hän myönsi, ettei kaikkia kalevalaisuuksia pystytä kääntämään. Hieno juttu, että jälleen yksi ihminen on Suomeen muuttanut rakkauden perässä.

Lähdimme N ja minä seikkailemaan lisää Aikatalon uumenissa ja olimme ykskaks ravintolapöytien keskellä, joita tuntui olevan loputtomiin. Tämä jättipaikka nelisatoine pöytineen on Deliber. Tilaus tehdään kassalla, joka palvelee kaikkia neljää sataa pöytää. Asiakas saa mennä istumaan aivan minne itse haluaa. Me otimme lasimme ja valitsimme jättisuuret laiskanlinnat, joihin upottauduimme. Ulkona oli alkanut sataa, jonka vasta huomasimme pimeän langettua lähtiessämme kotiin päin. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hauska hyvän ystävän kanssa.

Huomenna taas stadiin. Kahvikapseleita ym Stockmannilta. Mutta ihka yksin. Ei myöskään missään lounastamista. Asiallista asiointia, tuskin edes syrjähyppyä heräteostosten pariin. Tai ehkä sittenkin.

MAROKKOLAISTA HARIRAA

 Harira-keitto valmistumassa liedellä. Ollessani Marokossa vuosia sitten, ihastuin sikäläiseen ruokaan ja harira on yksi niistä. Muuten ihka tavallinen keskiviikkopäivä. Tapaaminen N:n kanssa siirrettiin ensi viikkoon. Menemme thaimaalaiseen ravintolaan lounaalle.

Tämän kummempia ei kuulu minulle. Hissun kissun mennään. HS kertoo Töölönlahdesta tehdyn järven. On tukittu se vesiväylä, jota pitkin vesi lahdessa Eläintarhan lahden veden kanssa vaihtuu, mutta alla on kuulemma pari putkea, ettei nyt vallan tukehduta. Tämä kaikki kummallisuus siksi, että jalankulkusiltaa Linnunlaulussa parannellaan. Vanhempani kertoivat nuorina luistelleensa Töölönlahden jäällä aina talvisin. Siihen aikaan ei ollut tekojäitä. Nykyisin kai jäällä on ehkä pilkkijöitä ja talvehtivia sorsia odottamassa ruoka-aikaa.

Piha kaljuuntuu vauhdilla. Mikä on hauskaa, niin saa kahlata pudonneissa ja kahisevissa lehdissä . Ihan kuin lapsena. Ruskasta ei tällä pihalla voi puhua. Yksi vaahtera yrittää. On sitä ruskaa muissakin maissa, vaikka aina tästä suomalaisesta puhutaan.

Louvressa on käynyt varkaita. Osoittaahan se tietynlaista taitavuutta onnistuessaan kuten nyt jälleen kerran. Aikaisemmin on viety Munchin Huuto ja Mona Lisakin kerran. Nämä nyt varastetut korut tietysti, jos ei varkaita saada ennen kiinni, pannaan osiksi ja myydään. Eihän Napoleonin rouvan kruunua nyt sinällään voi missään gaalassa pitää. Panee vaan miettimään, etteikö sitten museoissa olekaan varkauden estäviä hälytyslaitteita, vaikka nykyisin ollaan niin osaavia? Louvressa minäkin muinoin käynyt ja komeaa oli kaikki näytillä oleva. Näitäkin aarteita, jotka voro nyt vei, olen ihastellut. Voi kun pääsis vielä matkailemaan! On kuitenkin oltava iloinen ja kiitollinen sen ollessa takavuosina mahdollista. Ensin vanhempien kanssa, myöhemmin yksinkin ja lopulta puolison kanssa. Lähimaissa jonkun ystävänkin kanssa on tullut kurvailtua. Voi niitäkin aikoja! No, nyt olosuhteiden pakosta sohvamatkailen tv:n ääressä. Hyvä niinkin ja onhan myös matkakirjoja olemassa.

PALELTAA

 Nonnih, kyllä kylmää pukkaa. Ei enää kymmentä plussaa edes. Villahousut kaivettava kohtapuoliin esiin. Kotona kaksi ylimääräistä lämmityslaitetta ja iso määrä kynttilöitä pitää minut jotakuinkin sopivan lömpimänä taloyhtiön hailakoiden pattereiden lisäksi. Ystäväni kysyi kuultuaan taloon laitetun maalämmön, että "onko nyt lämpimämpää". No ei ole. Ei sitä maalämpöä sitä varten asennettu, vaan ihan taloudellisista syistä. On kuulemma halvempaa. Mylläsivät ison osan pihasta, kun piti kaivaa energiakaivoja ja maan alle putkia. Ehkä kylvettävä keväällä ruohon siemeniä isojen multalänttien päälle.

Kävin kaupassa. Ostaakohan kukaan enää lauantaimakkaraa? Minä ostin, kun iski yhtäkkiä aivan hillitön halu tähän lapsuuteni ajan yleiseen tuotteeseen. Teen  ehtoolla voileivän. Eilen laitoin kasvisgratiinia ja vaikka itse sanonkin, tuli hemmetin hyvää. Riitti mukavasti pakastimeenkin. Ja keittiöstä tuli ihanan lämmin, kun uuni oli toista tuntia päällä. Minkä päällä muuten?

En ollut edes kuullut skottilaisesta juristista, joka on kirjoittanut monta kirjaa. Herriet Tyce, johon aloin tutustua hänen kirjansa Keskiyöllä kaikki päätyy kautta. Takakansi  kertoo kirjan olevan jännärin ja oikeusdraaman. Kirjan alun huomioon ottaen, tykkään Agatha Christiesta enemmän. Ehkä  muutan käsitystäni päästyäni opuksessa pitemmälle. Luen vuoroon  jo kerran huolimattomasti lukemani Fredrik Backmanin kirjaa Mies, joka rakasti järjestystä. Oikeastaan se tuntuu olevan kunnianosoitus Saabille. Luen muitakin kirjoja samaan aikaan. Tarkoittaa, että yöpöydällä on pino, joista valikoin kulloinkin haluamani. Luen aina vuoteessa ennen kuin yritän nukkumista.

Vieläkään en ole ollut Ateneumin uudessa näyttelyssä. Mutta menen. Pitäisi mennä Nespressoonkin ostamaan kahvikapseleita. Mutta ei  samalla kerralla. Ateneumin jälkeen voin käväistä kahvikupposella jossain tai vaikka viinilasillisella. Ensi viikolla tapaan N:n. Ehkä lounaalle. 

Tämmöistä tällä kertaa.