MARRASKUUTA MENNÄÄN

 Marraskuu jo. Niin pian. Joka vuosi sama juttu. Olen siirtynyt nilkkureihin. Puissa vielä jokunen lehti. Parvekkeelta otin tuolien pehmusteet pois ja karsin pelargoniasta kukat. Jonain päivänä vielä koko puska joutaa pois. Talvi saa tulla. 

Tapasin N:n. Aikaa kulunut edellisestä fyysisestä tapaamisesta niin kauan, että en olisi tuntenut, jos vastaan olisi tullut. Nytkin piti kysyä. Samoin oli minusta mieltä, että kovin olin muuttunut. Tapaaminen olikin tarkoitettu lyhyeksi kirpputorilla, mutta palaamme asiaan. N soittaa. H:n tapaan ensi viikolla. Tutustutan hänet Itiksen kauppahalliin ja sitten menemme joko syömään tai kahville. Hänenkin kohdallaan kulunut vuosia viime tapaamisestamme. Onhan sentään ollut puhelin välillämme kuten N:n kanssa niin ikään.

Kaupungilla olen käppäillyt. Kaupoissa ja muuten humputellut. Täydensin kahvikapselihyllyni Nespressossa Stockmannilla, jossa liike nykyisin vuokratiloissa. Espan muuttumista jälleen entisekseen en ole nähnyt.  Pantiin pari kesää sitten katu hyrskyn myrskyn uusine pyöräteineen ja terassien levittäytymisineen autojen kaistalle. Sitä olin ihmettelemässä. Nyt puretaan kokeilu. Historialliset nupukivet jälleen näkyvissä, kun uusi pyörätie poistetaan ja asfaltti kaivetaan ylös. Elvöitettiin tällä kaikella kuulemma keskikaupunkia, joka hiljalleen nuutumassa. Aleksilta liikkeet pakenevat, tyhjää tilaa riittää, eikä Espan kokeilu lisännyt elämää, vaan sai kaupunkilaiset vihaiseksi. Purkkipalmutkaan eivät tuoneet toivottua tulosta terassien reunoilla, vaan asiakkaat yskivät metrin päässä ajavien autojen pakokaasuissa. Ei onnistunut, ei. 

Luen taas kerran ja kertaalleen Juha Vakkurin Olkilinnaa vuodelta 2016. Kertoo Vakkurin elämästä kolmella mantereella alkaen lapsuuden kokemuksista muun muassa Riihimäellä. Juha Vakkuri syntyi 1946 ja elää edelleen. Vanhempi veljensä, samoin kirjailija, Aaro Vakkuri kuoli vuonna 2002. Olkilinna on paksu pokkari 835 sivua. Paha pideltävä vuoteessa. Oli viimeksikin.

Että tällaista marraskuun alussa. Alkoi muuten sataa vettä. Jossain päin maata kompuroidaan jo lumessa. Tykkilumessa lasketeltu mutkamäissä tehden sen lajin ihmiset onnellisiksi. Minulle kelpaa vesisade, jos kerran jotain pitää sataa.

KUULUMISIA

 Puissa edelleen lehtiä, mutta nyt jo voimakkaan keltaisina tai punaisina. Sanovat ruskaksi. Lehtiä lentelee maahankin ja jos kovaa tuulta riittää, käy maisema kovasti kaljuksi. HS kertoi, ettei oikestaan kesä ole vielä päättynyt, jos lämpötilaa mitataan. Aurinko paistaa, vaan ei lämmitä enää.

Luen Maughamin "Näyttelijätärtä" ja keittokirjoja vuoron perään. Alkaa taas omat keitokset pakastimesta kyllästyttää. Uutta pitää tehdä. Olen hankkimassa paistinpannua. Ruostumattomasta teräksestä. Näkyy ammattikokeilla sellainen aina olevan. Minulla vain rautaa. Tilaus on Ohlssonilla, sillä Clasilla, ja haen, kunhan saavat. Saivat jo kerran, mutta pannu oli tilaamaani paljon suurempi ja painoi ainakin tonnin. Tarvitsin molemmat kädet nostamiseen. 

Käppäilin kauppahallissa. Täällä lähituntumassa. Ostin macaroneja seitsemän kappaletta ja söin heti kaikki. Huomisen tarvikkeet marokkolaista jauhelihakeittoa varten hankin myös. Vaihdoin karitsan jauhelihan lehmään. Lammas on niin tymäkkää. Kyllä syön, jos tarjotaan ja on mies muinoin paistanut  koko koivenkin pääsiäisen hujakoilla.

Lauantaina pitää soittaa Ninalle. On Ninan päivä. Vanha koulukaveri B-luokalta. Minä olin A:lla. Tapaamiset Ninan kanssa ovat aina ajatuksissa, mutta vuodet kuluvat tapaamatta. Kunhan soitellaan. Nina oli nuorempana kaunis tyttö, jonka ympärillä aina pojat häärivät. No, nyt me olemme tämän ikäisiä ja iso osa niistä pojista on jo rivistä poissa. Näin se menee. Elämä.

Kesäaikakin päättyy. Sekin kuuluu ikävä kyllä asiaan. Minua sieppaa moinen viisareiden heiluttelu. Pohditaan, että pannaan siirtely historiaan. Ei vaan ole pantu. Onko se nyt eteen- vai taaksepäin tällä kerralla? Marraskuu tuota pikaa. Meinaan vaihtaa pienen vihreän tekokuuseni koristeet punaisesta kullaksi. Punainen teema ollut jo vuosia. Haluaisin myös ravisteltavan lumimaiseman pallossa. Näin yhden pienen. Siinä oli kettu metsässä ja lunta satoi, kun vimmatusti ravistin. En oikein tykännyt. Kyllä minä ketuista pidän, mutta hiukan oli vaivainen ja palelevan näköinen.

Nyt panen tulemaan espressoa ja muistelen syömiäni macaroneja. Olisi pitänyt säästää tähän hetkeen.

TÄLLAISTA TORSTAINA

 Itiksen kauppahallista käsintehtyä suklaata ja Valkea kuulas-omenia. Käväisin myös vastikään avatussa aasialaisessa kaupassa, jossa pääpaino näkyi olevan japanilaisilla tuotteilla. Menen uudestaan, kunhan ensin etsin reseptin, jonne jotain japanilaista tarvitaan. 

Tuomaan markkinatkin alkavat ensi kuun lopussa, että siis sinne. Joulua jo kaupoissa esillä ja alkoholittomien glögien lajivalikoima suuri. Toki on alkoholin kanssakin. Mutta ensin pitää kahlata halloweenin läpi. En laita minkäänlaista rekvisiittaa kotiin siihen liittyen. Satsaan aikanaan jouluun enemmän. Vaikka viime vuonna päätin, että minun jouluni saa olla ilman joulua. Nyt puhaltavat taas uudet tuulet.

Piti lähtemäni tänään Stadiin, mutta kipeänä ollut varvas estää lähdön. Rämmin kuitenkin halliin, kun olin ensin topannut kengän täyteen lampaan villaa. Huomenna tulee luokseni eräs 186 senttiä pitkä nuori mies. Mitäkö varten tulee? Ehkä kerron joskus. 

Kyllä piha on nyt niin keltainen että. Sinnikkäästi puut pitävät lehtensä. Väriä riittää. Ehdotin ystävälleni kävelyä, mutta kieltäydyin tarpomasta metsässä, yleensä siis jossain ruskan seassa. Ehkä kävelemme ensin asfaltilla ja sitten menemme kauppakeskukseen vohvelille. Näin paikan eräänä päivänä ja vohveleita valmisti aasialainen kaveri. Kahviakin on tarjolla. Sinne haluan rankan kävelyn jälkeen. Minusta mukavampi yhdistelmä kahvi ja vohveli kuin kahvi ja leivos.

E voi hyvin Oulussa ja L Vantaalla. Kummankin kanssa vaihdoin eilen kuulumisia. Minäkin voin hyvin Helsingissä.  Ja voin vielä paremmin, kun saan maistettua ostamaani suklaata. Taidan valikoida rasiasta shampanjapralinen. Myyjä näytti kauhistuneelta, kun käytin rahvaanomaisesti sanaa "konvehti". Alkoi hävettää ihan. Valitsin itse rasiaan pralinet. Ovat Suomessa tehtyjä ja mainos, jonka sain mukaan, kertoo  "made with traceable & sustainable cocoa beans".  Miksiköhän sekin pitää olla englanniksi?

Mukavaa syyspäivän jatkoa meille kaikille.

 

HOKKUS POKKUS: HIUKSET PITENIVÄT VIIKOSSA

Sunnuntain TTK katsottu. Vappu Pimiä kuulemma säväytti pitkillä hiuksillaan, kun omat ovat oikeasti lyhyet. Mitähän kummallista ja ihmettelemisen aihetta siinä on, että hiusten pituus vaihtelee? Vaihtelee värikin. Tällainen on tätä päivää. Taitava kampaaja osaa. Minä en ollenkaan ollut ällikällä lyöty Vappu Pimiän yhtäkkisistä pitkistä hiuksista. Ties minkälaiset ovat ensi kerralla?

En muuten saanut loppuun asti George Orwellin kirjaa. Eikä George Orwell ole kuulemma kirjailijan oikea nimi. Mika Waltarikin oli joskus Kristian Korppi. Ja kaikkien tuntema Oscar Wilde oli salanimeltään Sebastian Melmroth. Passissa on toki oikea nimi aina. Ei minullakaan lue siinä Stadin Friidu.

Pikkuserkku Kotkasta soitti. Ovat vielä mökillä. Mikäpäs siinä. Kaunista syksyä, syksyn värejä ja mökissä lämmintä ja mukavaa. Minäkin tykkäsin mökkiaikana syksystä. Sienestämistä, metsän tuoksuja, pehmeää sammalta eikä hyttysen hyttystä. En enää ehkä olisi yhtä innostunut rämpimään samoissa maisemissa, eikä ole mökkiäkään. Tai ehkä se on, mutta nyt omistajat ovat muita. Pantiin aikanaan myyntiin. Ajettiin ystävien luo Tampereelle ja kysyttiin heti ovella "ostatteko mökin?" Sanoivat ostavansa ja tehtiin kaupat. Tilattiin muuttoauto. Olihan sitä oltu mökkiläisiä jo vuosikaudet. Alkoivat puhaltaa uudet tuulet ja minusta tuli myöhemmin leski. Tänä syksynä yhdeksän vuotta. Olen tottunut, eikä elämä ole yhtään hullumpaa.

Helsingissä on taas silakkamarkkinat ja kävin katsastamassa. En ostanut mitään. Katselin tovin Biennaali-paviljonkia, jonka Helsinki aikoo purkaa, eikä kansa purkamisesta tykkää. Lohisoppaa oli myytävänä, mutta minä menin Stockmannin Sampanjabaariin syömään voileivän ja juuomaan lasillisen Bollinger-sampanjaa. Kenkäosasto houkutti, mutta pidin lujasti järjen päässä, enkä ostanut yli 500 euron nilkkureita, vaikka nilkkurit huusivat "osta,osta". Kotimatkalla poikkesin Rosebudiin ja ostin kaksi pokkaria: W. Somerset Maugham Näyttelijätär ja  Kari Hotakainen Ihmisen osa.

Kiva päivä.

PITÄISIKÖ?

 Pitäisikö katsoa joku Harry Potter- elokuva? On alkanut tuntua, että se kuuluisi asiaan ellei ihan sivistykseen. Pottereitahan on nyt tyrkyllä tv:ssä, että jos ihan ottaisin ja katselisin. yhden. Tietokilpailukysymyksiin kuuluu ainakin yksi Potter-kysymys usein: kuka on Harry Potterin pahin vihollinen? Olen oppinut, että se on Voldemort, joka on myös yrittänyt tappaa Harryn. Tiedän Pottereista myös Tylypahkan ja J.K. Rowlingin. Aika paljon tietämystä, vaikka en ole lukenut ensimmäistäkään Potter-kirjaa tai nähnyt elokuvaa.

Olen myös rokottautunut. Pääsin ystäväni pojan kyydillä ja hänen vaimonsa sairaanhoitajana järjesti minut mukaan ja niin me, ystäväni ja minä, saimme pistoksemme. Enää en pysy laskuissa, monesko koronarokotus se kohdallani oli. Influenssaakin vastaan minua pistettiin. Ei mitään oireita, paitsi koronapuoli olkavarressa oli  hiukan arka. Pistosten jälkeen vei ystäväni poika meidät Töölön Fazerille ja söimme ihan leivoksetkin. Kivaa oli entisillä kotinurkilla käväistä. Annoin katseeni viivähtää vanhan kotini parvekkeella, jossa niin usin katselimme Topeliuksenkadun liikennettä. 

Lehtipuissa vielä lehdet, mutta aika sotkuisen näköisinä, Ruskaa ei oikeastaan edusta mikään tämän talon pihalla. Ihanasti on jo huopahattuilmoja pidellyt ja partsilla sinnittelee vielä yksi pelargoniapuska. Nuppuja on, mutta takuulla eivät ehdi enää aueta. Kanervia en aio hankkia. Joskus on sitäkin tehty. Kyllä parveke saa nyt rauhassa odotella ensi kevättä. Kunhan saan tuolien pehmusteet talvisäilöön.

Kuudes päivä jo lokakuuta. Tässä kuussa päättyy kesäaika. Taas siirrellään. Moni kelloja, minä viisareita. Tänään ei mitään tärkeää puuhastelua. Jos saisin vaikka George Orwellin kirjan luetuksi loppuun. Huomenna jälleen liikkeelle. Arkipäivät mukavampia kuin toimettomat sunnuntait.

HALLOWEEN-AIKA

 Nyt pitää ostaa kurpitsa. Enkä tarkoita mitään kesäkurpitsaa. Tykkään kaikenlaisista lohkoista uunissa ja sen makunautinnon antakoon minulle hokkaido-kurpitsa, kunhan menen kauppaan. 

Olen ollut selvittämässä ensi vuonna alkavaa uudistusta tv-ruudussa. Digiboksin myötä saatavilla 32 kanavaa, hehkutti telemyymälän mies. En hyppinyt riemusta. Boksi minulla jo on ja nyt pitää saada asentajat asentamaan piuhat ja kanavat paikoilleen. Kansakuntaa taas pakotetaan. Ei onnistu muuten tv:n katselu. No, se nyt on tämmöistä taas.

Menin samalla telekauppareissulla kauppahallin Kalinkaan ja ostin virolaista jälkiruokavadelmahyytelöä. Kaloreita noin 100 rasiassa eli 150 grammassa.  Läpinäkyvää, kirkasta ja hyllyvää. Niin, ja hyvää. Eikä tietenkään rasvan rasvaa. Ihana tuote. "Vaarika" on suomeksi hallain, vattu, vaapukka ja vadelma. Lapsuudenkodissani puhuttiin aina "hallaimista". Tulee ruotsin hallon-sanasta, eikä "hallainta" kukaan juuri nykyisin käytä, saati tiedä. Äitini lapsuudenkodissa puhuttiin ruotsia. Sukunimi suomennettiin, kun se buumi oli kansalla menossa. Suomenkielisyyden kunnioittaminen. Blomqvist jäi historiaan.

Ajatelkaaas, jo lokakuu. Joulua aletaan rustata. Kuulemma jo joissain kaupoissa vahvasti esillä, eikä vielä halloweeniäkään ole kunnolla päästy viettämään. En muuten koverra kurpitsaa irvistäväksi koristeeksi, enkä pane esille muitakaan pelottavia asioita. Vuosi vuodelta enemmän ja enemmän tuputetaan tätä muinaisten kelttiläisten talven tulojuhlaa. Henget yrittävät kaapata ihmisiä tuonpuoleiseen, kuolleiden sielujen maailmaan. Sato on korjattu, levätään nyt laakereilla. Kristinusko ei vietä halloweeniä, joka huipentuu 31.10. Google kertoi "halloweenin" tulevan sanoista "All hallows´ eve". Meillä Suomessa pyhäinpäivä on tänä vuonna 2.11. eivätkä henget ole pahassa mielessä liikkeellä. Kukin viettäköön tätä aikaa miten mielii. Minä, kuten jo kerroin, ostan kurpitsan, mutta aion syödä sen tavalla tai toisella. Pumkin pie?

Taidan mennä takaisin vuoteeseen. Heräsin tänään kolmelta. Aamukahvi juotu. Voisin nukkua hyvinkin muutaman tunnin.

SYKSYISTÄ

 Jos äiti eläisi ja minä olisin pikkuinen vielä, kysyisin just nyt "äiti, mitä mä tekisin?" Aikuisen järki olisi tänään ehdottanut imuroimista tai muuta sen kaltaista puuhaa. Mutta enhän minä. Olen tapitellut televisiota, syönyt, juonut kahvia, lukenut lehden ja ollut saamatta mitään aikaan oikeastaan. Eilen sentään onnittelin M:ää, jolla oli synttäri ja on parastaikaa miehensä kanssa Kosin saarella. Soitin toiselle ja nuoremmalle  K:lle, jonka kanssa keskustelin suolan käytöstä. Se alkoi brezelin ostamisestani markkinoilta. Tänään en ole ollut yhteydessä keneenkään. Mukaan ei lueta George Orwellia, joka tekstiensä kautta on yhteydessä minuun kirjassaan Kun ammuin norsun ja muita esseitä, ilmestynyt suomeksi 1984 ja englanniksi 1967. Olen lukenut sen aikaisemminkin ja nyt taas.

Ihanaa, tuntuu olevan jo syksy. Puista lentelee sankoin joukoin keltaisia lehtiä, eikä ole sää lämmin. Voi alkaa käyttää hattuja ja paksumpia takkeja. Aloitan heti maanantaina.

Kävin lääkärissä ja sain tietää, että edelleenkään ei aio eläköityä kunnolla, vaan tulee töihin taas maaliskuussa. Olin uusimassa muutaman reseptin. Kunnallinen puolihan ei sekaannu yksityisen  asioihin. Se on tullut minulle erittäin selväksi. Ei suostuttu edes lukemaan magneettikuvaukseni tuloksia, kun olin kuvattavana ilma lähetettä. Eikä lähetettä olisi saanut kunnaltakaan. Ei erikoisjuttuja. Olin vähän käärmeissäni ja varasin silloinkin ajan yksityislääkäriltä, joka kertoi minun jäävän henkiin.. 

Syyskuu päättyy tuota pikaa. Lokakuu sanana ikävä. Agricolakin käytti jo sanaa "lokakuu". Kurakuu? Likakuu? Jos on lokakuussa jo märkää lunta, se voisi olla loskakuu. Minun puolestani voisi koko talvi olla ilman lunta. En ole sen ystävä. Kelkkaiässä olin.Nyt siitä ei ole kuin pelkkää harmia. Enkä missään tapauksessa kuulu niihin ihmisiin, jotka visertävät olevan niin kaunista ja puhdasta, kun maa on valkoinen. Valkovuokot ja ruusut, hääpuvut, hampaat ja koivujen rungot saavat olla valkoisia.

Nyt jatkan olemista Orwellin kanssa ja syön samalla punakaneliomenan.