OMENA-AIKA

 Kävin kiittämässä mansikkarouvaa, nyt omenarouva, torilla hänen koko kesän kestäneestä ystävällisyydestään ja asiantuntemuksestaan, kun en ole varma, ovatko torilla aivan koko syyskuun. Näin ehkä netissä hienon ja nopean omenareseptin ja heti kotona kokeilin. Panin jugurtin joukkoon ja voi että kun oli hyvää.  Sitä voi tietysti laittaa mihin tahansa mukaaan, jäätelöön, vohveleihin, ohukaisiin tai nauttia sinällään. Punajuuria en kaupasta saanut, enkä viitsinyt lähteä käppäilemään Citymarketiin asti. Ehkä Supermarketissa sitten on, kunhan saavat kaupan valmiiksi. Odotan hartaana kuin kuuta nousevaa.

Mekkosillaan ei enää tarkene. En ainakaan minä. Mutta näkyi sinnittelijöillä olevan vielä kesäiset vaatteet. Eivät anna periksi. Onko se sitten sitä suomalaista sisua? TTK oli eilen ohjelmana tv:ssä ja totta kai sitä katselin. Kolme viikkoa olivat jo ehtineet harjoitella tanssin askelia, eikä siellä aivan kelvotonta näkynytkään. Joku oli jäykempi toista, mutta kaikki tuntuivat nauttivan ja sanoivatkin, kun uusi juontaja Veronica Verho kysyi. Tyttöraukka joutui aika tarkkaamisen kohteeksi, että mitenkä pärjää Vappu Pimiän saappaissa. Hyvin pärjäsi. Nyt on sitten joitakin viikkoja sunnuntaisin nähtävää ja viikko viikolta petraantuvat ja lopuksi joku pari on paras. Minäkin olen pitänyt tanssimisesta ja olin oikein opissa tanssikoulussa. Siellä ei kylläkään TTK:n tanssijoiden askellusta opetettu, vaan samba mentiin vanhaan ja tavanomaiseen tyyliin. Kivaa oli meilläkin ja viihdyin koulussa monta vuotta. Solmittiin ystävyyssuhteita, ja parisuhteita. Oi niitä aikoja!

Kaupungille meno kummittelee mielessäni. Kahvikapselit uhkaavat loppua. Tein jo listan ja tein listan myös mitä muuta ostan Stockmannilla. Sinne ei enää kipaista niin kuin ennen. Muutaman minuutin ratikkamatka ja perillä olin. Nyt kestää kauemmin ja se tuntuu ihan matkalta ja matkustamiselta. Olen jo asunut täällä niin kauan, että luulisin tottuneeni. En ole, enkä totu. Suurin toiveeni on päästä täältä pois. Takaisin sinne, minne kuulun. Stadiin, ihmisten sekaan, ratikoiden kolinaan.

Tiesittekö, että jouluun on enää 109 päivää?

TÄMMÖISTÄ TÄNÄÄN

 Partsilla ei enää mitään kasvustoa. Vihreä begoniakin sai lähdön. Mitenkä olisi komea calluna? Pitää katsastaa, miettiä ja päättää. Tänään sitten istutaan tiiviisti tv:n äärellä, kun Helsingin Stadionilla käydään ankaraa taistoa siitä, kumpi on parempi Suomi vai Ruotsi.  Vastustajalla on kaksi kovaa nimeä: Armand Duplantis ja Daniel Ståhl. Saas nähdä, miten näinä kahtena päivänä meitin käy.

Norjassa surua. Kuningas Harald on kuollut ja maalla on nyt uusi kuningas Haakon. Haraldin vuoro tuli lähteä ja niin on meillä jokaisella aikanaan. Näin elämä menee. Kukkavuori kuninkaan linnan edessä kasvaa, ihmiset muistelevat hyvää ja kansanläheistä kuningasta. 

Olen luullut, että en näe HS:n näköislehteä, kun kerran en nähnyt. Sitten myöhemmin taas yritin ja kas, näköislehti tupsahti silmieni eteen. Ehdin jo miettiä yhteyden ottoa lehden asiakaspalveluun, kun maksan kuitenkin näköislehdestä. En muuten välttämättä sitä tarvitsisi. Riittäisi mainiosti digi. Sitä on taas joskus tultu ympäripuhutuksi.

Tänään naudasta jauhelihapihvi. En ole aikoihin tehnyt. Murekkeen kerran ja silloin sai naudan jauheliha jälleen armon silmissäni. Muutenhan on ollut pannassa vuosien ajan. Kanasta kun on myös jauhettu versio ja sitä olenkin käyttänyt silloin tällöin. Mutta tykkään, että kana kanana ilman jauhamista.

Pitäisi imuroida. Pääsin jo niin pitkälle, että otin imurin olohuoneen lattialle odottamaan puuskahetkeä. Ei ole vielä tullut. Kaiholla muistelen aikaa, kun kävi viikottain siivooja. Selvisin sinä päivänä vain kahvin laitolla, kun häntä piti ravita. No, kotikin oli toisenlainen, jotta avustaja oli tarpeen. Minkä tänne tarvitsisin, on ikkunanpesijä. En vieläkään ole saanut aikaan. Kohta tulevat pakkaset ja ikkunan pesu siirtyy luonnostaan kevään puolelle.

Jos nyt sujahtaisin suihkuun ja sitten mekkoa päälle ja miettimään päivän ohjelmaa, jota ei suuremmin ole, ellei oteta lukuun imuria lattialla. Menisinkö ostamaan sen callunan?

KESÄÄ ENÄÄ 11 PÄIVÄÄ

 Kyllä minusta jo syksylle tuoksuu. Pihlajanmarjat punaisia ja metsät täynnä sieniä. Minäkin mökkiaikana keräsin ja nautin puolison kanssa  metsässä  olemisesta. Siellä vasta tuoksuikin. Nykyisin ainoat näkemäni sienet ovat kauppojen hyllyillä tai torikauppiaan pöydällä. Enpäs ole ensimmäistäkään sieniruokaa vielä laittanut. N kertoi keränneensä kanttarelleja ja orakkaita. Olisinpa päässyt mukaan.

Liedellä padassa muhimassa broileria burmalaiseen tapaan. Sitruunaruohoa, kanelia, kardemummaa ynnä muuta eksoottista mausteena. Naminami lounas tiedossa. Aika lämpimiä ilmoja pitelee ovella olevasta syksystä huolimatta. Vielä tepastelen sandaleteissa, mutta kohta ne on pantava talviteloilleen. Sitten taas vuoden päästä käyttöön. Suomessa kehutaan aina neljää vuodenaikaa. Yksi riittäisi ja se olisi lämpöinen kesä. Ei tiedä, miten maailman kirjat aletaan kirjoittaa, kun säät muuttuvat, jäätiköt sulavat, merivesi nousee ja luonnossa tapahtuu kaikenlaista kummallista. Kuka on syypää? Ihminen tietysti.  Itsekäs ja ajattelematon ihminen.

Mahdottoman kelju uutinen minulla: en voi enää syödä mansikoita. Iho kutisee ja netti kertoi mahdollisista syistä, nokkoskuume, allergia tms. Epäilen allergiaa. Sehän voi putkahtaa kesken elon, vaikka on vuosikaudet mansikoita ahminut. K sanoo minun syövän niitä aina liikaa. Ei kai sentään, näillä leveysasteilla mansikka-aika on lyhyt ja sitten ollaan ilman ellei Espanjasta tule. No, uskon kuitenkin allergiaan ja olen mansikat hylännyt. Samaan syssyyn meni aprikoositkin. Olen suorastaan suuren murheen murtama. Ostin päärynöitä, eivätkä ne ole ollenkaan sama asia. Jos syyhyäminen loppuu, olen varma mansikoiden syyllisyydestä.

Partsilta poistin kesäkukat, mutta begoniasta otin vain kuivat oksineen pois ja nyt se on vihreä pensas. Nätti niinkin. Ikkunalaudalla sisäpuolella on toinen muhkea pensas. Joulutähti, joulukukka alkoi työntää uusia lehtiä, mutta ei suostu kasvattamaan joulukukan tyyliin yhtään punaisia. Siis sekin täysvihreä. No, ei vihreässä värissä mitään vikaa ole. Smaragdikin on vihreä. 

EI TUOKSU VIELÄ

 Vielä ei tuoksu syksylle, mutta ovellahan tuo jo on. Koulutkin alkamassa ja jossakin päin jo alkanut. Ennen muinoin kouluun mentiin syyskuun ensimmäisenä, ellei se ollut sunnuntai. Tasan kolme kuukautta oli lomaa. Isäni pienenä kouluaisena aikoinaan  ehti siinä ajassa hyvin hankkia itselleen komeat variksen saappaat.

Laiskottaa. En viime yönä nukkunut silmän täyttä. Kaivoin yölukemiseksi hyllystä kirjan, joka suuresti minua tämän uudenkin lukukerran myötä kiinnostaa. Joitakin kirjoja lukee uudestaan. Marginaaleihin en merkintöjä tee, enkä taita kirjanmerkiksi hiiren korvaa. Joskus kirjastosta sai kirjan, joka oli täyteen tuherrettu ja sivujen väliin tapettu hyttysiä. On minulla yhä kirjastokortti, vaan en enää lainaile, kun ei ole aivan nurkan takana kirjastoa. Töölössä asuessa oli. Oli kaikkea muutakin tarpeellista nurkan takana. Nyt on nurkan takana metroasema ja junalla pääsee.

Sen verran yhä kesää, että Espan lavalla on kuultavissa jazzia. Menisinkö? Mietintämyssy päähän ja asiaa ankarasti tuumailemaan. Pidän jazzista. Olenpa ollut Storyvillessä sitä kuuntelemassa. Parastaikaa soi tätä naputellessani taustalla 1930-luvun jazzia.  Ja 1930-luvulla Jorma Railonkoski perusti Helsinkiin sen ensimmäisen jazzklubin, joka vieläkin on paikoillaan Museokatu 8:ssa, Storyville.

Yleisurheilun em-kisat alkaneet. Ei tarvitse miettiä, mitä tv:stä katselee. Seuraavaksi Suomi-Ruotsi yleisurheiluottelu, se jännittävin. Olen Kyproksella seissyt stadionilla, jossa aikojen alussa kamppailtiin. Tuntui aika juhlavalta. Kyproksella olen päässyt lähimmäksi Kreikkaa, siellä kun en ole ollut. Mutta tunsin kerran koululaisena kreikkalaisen pojan.

Nyt teen ennen tv-urheilua sitruunakanan uuniin ja aloitankin heti. Hyvää huomenta.

SYKSYÄ KOHTI

 Elokuu menossa. Päätin tulla käymään täällä. Aurinko paistaa ja pihlajanmarjat punoittavat. Olen ollut siellä ja täälläkin, kaupungilla, Espan puistossa ja jälleen menettänyt ystävän. Puhelimeen ei vastata ja automaatti kertoo sen olevan poissa käytöstä. Rivit harvenevat nopeasti. 

Lopetin hibiskukkien syömisen, koska se alkoi näkyä elopainossa. Ehdin näihin namuihin tykästyä. Niitä saa etnisistä kaupoista. Keittobanaaneillakin herkuttelemisen jätin samaan syssyyn ja samasta syystä. Kyllä porkkanalinja on parempi.

Toinen kesäkukkapuska parvekkeella päätti syystä tai toisesta lopettaa kukoistamisen. Poistan sen ja panen lyhdyt tilalle. Elokuun illat alkavat olla kohtapuoliin sopivia. Helsingissä ei enää herrastella pitkissä päivävaloissa. Se on jo huomattu eli merkille pantu.

Olen melkein lopettanut Helsingin Sanomien lukemisen. Pommi-iskuja siellä ja täällä, käydään sotaa, jäät sulavat etelässä ja pohjoisessa, eläinmaailmassa sukupuuttoja, Fifan puheenjohtaja Gianni Infantinoon ei olla tyytyväisiä ja jalkapallon mm-kilpailuja ja niiden tuomarointia puidaan yhä ja monet muutkin asiat ovat huonosti. Siksi vain plaraan HS:n nopeasti läpi, että tiedän, ettei ainakaan kolmas maailmansota ole syttynyt. Vaikka pessimistisimmät povaavat sen olevan hilkulla. Minä en kuulu heihin, enkä edes sen syttymiseen usko. Ei nyt niin idiootteja olla sentään.

Piti tänään lähtemäni tapaamaan erästä ystävähenkilöä, mutta peruutin. Aionkin pitää itsehuoltopäivän. Siihen kuuluu kaikenlaista päästä varpaisiin. Huomenna sitten paranneltuna painoksena liikkeelle. Ruokakauppaan ainakin, pinaatti-kookoskeiton ainekset. Marssin kauempana olevaan marketiin, koska lähinnä oleva suljettiin isomman tieltä. Saadaan sopivaksi remontoituna syksyllä. Odotan suurella jännityksellä, sillä luulen tämän marketin olevan minulle vallan passeli tavaravalikoimallaan. Ruokaharrastukseni kun joskus vaatii erikoisempaa kuin vain suomalaisen mittapuun mukaan.

R lähetti sähköpostin, josta suuresti ilahduin. Hyvin pyyhkii sielläkin, josta kannattaa olla iloinen. Kaikilla kun ei pyyhi. Tuttavapiirini koostuu pitkälti tyytymättömistä. Paitsi naapurini L, joka on aina seurallinen ja positiivinen. Roskiskeikalla usein sattumoisin tavataan ja se tapaaminen antaa hyvän mielen. Ollapa hänen kaltaisiaan enemmän.

KESÄLÄMMINTÄ

 Nyt on luvattu lämmintä ilmaa. Olenkin tässä palellut ja noitunut, kun panin paksun untuvapeiton jo kesäksi kaapin kätköön. Olisi kannattanut olla panematta. Ikuinen vilukissa olen. En kuitenkaan kadehdi hellelukemia muualla Euroopassa. Liika on aina liikaa.

Olen lukenut hankkimaani Henrik Meinanderin kirjaa Helsinki erään kaupungin historia. Uusi näkemys syntymäkaupunkini alusta. Kirja tällä kertaa sidottu ja turkasen hankala vuoteessa luettavaksi. Rakensin tyynyistä vatsan päälle kasan kirjalle, mutta vaikeaa sekin on. Pitäisi istua oikein tuolissa ja siinä lukea. Pokkarit menevät paremmin iltalukemiseksi sängyssä. Parvekkeella on mukava tuoli, jossa voisin istuksia lukemassa ison begoniapuskan vieressä, ja nyt se alkaa olla mahdollista, kun sää lämpenee. 

Varasin kampaajalta ajan. Päätin muuttaa päälookiani, mutta palaankin entiseen. Pätkäistään turvallisen lyhyeksi. Samalla reissulla pääsen taas haistelemaan sivilisaation tuoksuja ja nähdä kaupungin vilskettä. Täällä periferiassa on hiljaisempaa. N:n kanssa aion Espan lavan esityksiä kuulemaan ja katsomaan. Ovat musiikkipitoista hupia, joskus jopa runojen kuuntelemista. Putkahtaa mieleen isäni lausumiset. Hänellä oli "runoääni" ja taito lausua. Kotona kuunneltiin Eino Leinoa ja Kaarlo Sarkiaa. Perin vanhempieni runokirjat ja niitä on paljon. Pysyäkseni tässä ajassa mukana, ostin kerran kaunokirjallisuudesta Finlandia-palkinnon saaneen Jukka Viikilän runokirjan. No, poikkeaahan se Leinosta ja kumppaneista." Variskin oli joskus kolibri. Sitten sen nokka lyheni ja väri alkoi lähteä. Tuossa kolibriksi kehittyvä varis tervehtii taantuvaa kolibria, puluna."

Piti laittamani tänään lihamureketta, mutta unohdin ottaa jauhelihan pakastimesta sulamaan. Otan tänään huomiseksi. Lounas koostuu nyt myskikurpitsakeitosta, jota olen tehnyt. K on sitä mieltä, että keittojen syöminen kuuluu pakkaspäiviin. Kuka niin on sanonut? Sitä paitsi on olemassa kylmiä keittoja kuten espanjalainen gaspacho kuumiksi hellepäiviksi. Täkäläisestä kauppahallista ostin ulkomaalaistaustaiselta kauppiaaalta sokeroituja hibiskuksen kukkia ja meinaan ostaa lisää. Voi syödä sinällään, mutta ovat ruoissa kiva koriste. Käyn mainitussa paikassa opintomatkalla koskien eksoottisia syötäviä ja aina opin uutta. Myyjät kertovat mielellään ja minä mielelläni kuuntelen.

Mukavaa viikonloppua.

MUUTAMA SANA JA HENGISSÄ OLLAAN

 Jos nyt muutaman rivin taas kirjoittaisi, kun kesäkuukin on pian loppumassa. Keskikesän juhla oli ja sen vietin varsin hissukseen kotona. Ei edes ruokapöytä prameillut juhannuksen herkuilla. Tein myskikurpitsakeittoa. Olen taas kallellaan soppien puoleen. Samalla tulee viikottainen parin päivän kasvispäivä vietetettyä. Ei ihminen tarvitse lihaa jokaisena päivänä. Kirsikoita ahmin hullun lailla. Pari litraa katoaa hujauksessa maaruun. Sopivaa syötävää jalkapalloa katsellessa. Olen jopa nähnyt näitä meidän  ajassamme öisiä kamppailuja. Kun ei nukuta, voi hyödyntää unettomuutta tuijottamalla tv:tä ja ihmetellä harvoin tapetilla olevia maita. Niin että oppii samalla. Aina kannattaa edistyä, saada tietää uusia asioita, laajentaa tietämystä.

Jahkailen kaupungille menoa. Olisi mekkoilmakin, niin ja lierihattuakin voi käyttää. On se  niin lystiä tämä suviaika. Roskiksella tapasin talossa asuvan kuvataiteilijan. Juttu luisti ja kotona tutkin googlen avulla taiteilijasta lisää tietoa. Näyttelyitäkin on ollut, haastatteluja ja avoimena ihmisenä kertonut elämän nurjistakin puolista. Ei aina ole ruusuilla tanssittu. Ehkä tapaamme vielä roskiksella.

N:n kanssa sovin Espikselle menosta vielä tämän kesän aikana. Pitäähän siellä kerran tai kaksi käydä. Katsella muita pasteerailijoita, vilkaista, onko Eikka vielä jalustallaan ja pitävätkö lokit Runebergin päätä epäkunnioittavasti levähdyspaikkanaan. Niin ja onhan niillä nurkilla aikoinaan suurtakin paheksuntaa saanut Havis Amanda, jota me nykyisin jo suurella ilolla ja ylpeydellä katselemme ja turisteille esittelemme. Joku, muuten, kirjoitti HS:ssä, että Kauppatorilla kaupataan sellaista Helsinkiä, jota ei edes ole. Ei meillä jokaisena yönä revontulet taivaalla leiskua, eikä porot tallustele kaduilla, eikä moni muukaan asia ole totta, mitä postikorteissa ulkomaalaisille kaupustellaan. Lappi on kaukana Suomen pohjoisosassa neljän tuulen lakkeineen, eikä Joulupukki asu Stadissa. Eikö esiteltäväksi kelpaa todenmukainen Helsinki?