VIHAINEN

 Suomessa toimii tietoliikenneyhtiö, josta Ruotsin valtio omistaa 39.5 %. Helmikuussa otin yhteyttä yhtiön asiakaspalveluun ihmetelläkseni, miksi ja millä oikeudella yhtiö on minun monivuotisen sopimukseni suoravelotuslaskuista muuttanut ilman minkäänlaista ilmoitusta paperisiin  maksullisiin laskuihin? Helmikuussa asiakaspalvelun henkilön sanojen mukaisesti asia korjattiin ja vastaisuudessa laskut, kuten vuosien ajan, saan suoraveloituksina. Luotin siihen. Maaliskuussa muutama päivä sitten sain jälleen paperisen laskun, nyt tosin ilman paperin veloitusta 4,96 €. Soitin ja sain epämääräisiä vastauksia liittyen yhtiön järjestelmiin. Minulta ei ole koskaan kysytty, sallinko laskutustavan muuttamista.

Soitin eräälle ystävälleni, ja hänelle on käynyt samoin. Ilman yhteydenottoa, lupaa kysymättä, tämä samainen yhtiö on hänellekin muuttanut suoravelotuksen postissa lähetettäviin paperilaskuihin. Emmekä varmastikaan ole ainoita, joille on Suomessa muutettu laskutustapaa. Mitään kunnon selitystä en asiakaspalvelun henkilöltä saanut ja joudun itse muuttamaan entisenlaiseksi lakutusjärjestelmän pankin kanssa, vaikka virhe on tämän ruotsalaisomisteisen yhtiön.

Halusin paukuttaa tämän jutun täällä blogissa, jos vaikka jollekulle lukijoistakin on käynyt samoin. En ollut muuten kohteliaimmalla tuulella soittaessani tietoliikenneyhtiöön. Päästelin sadatuksia, koska olin todella, todella vihainen. Tekisi mieli lähettää tulikiven katkuinen kirje Pasilan asema-aukiolle, mutta läppärini on toista mieltä, enkä saa kirjeosuutta esille koneessa. Pelastuivat.

Toinenkin asia minua puhuttaa. Miksi hiivatissa muusikko Tero Vesterinen on alkanut pukeutua mekkoihin? Hän on lehtitietojen mukaan selitellyt hameitten mukavuutta ja ilmavuutta. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos/kun mies näyttää partoineen pävineen mieheltä, on kaikinpuolin miehekäs, niin miksi pitää käyttää hametta? Olen Vesteristä taitelijana ihaillut, mutta hamejuttu vei pohjan ihastumisestani ja toi tilalle suuren pettymyksen.

Menen nyt olemaan pettynyt moneen muuhunkin asiaan.

  

KOHTI KEVÄTTÄ

 Nonnih, ollaan jo maaliskuussa. Kevät ihan oven takana. Eikä aikaakaan, kun minäkin olin kaivamassa joulua esille ja hankin pakastimeen lanttulaatikkoa. Vielä ei tuoksu keväälle ja lunta maassa paksusti, paitsi kaduilla, missä on lämpöasteen tuomaa sohjoa ja lätäköt vetisiä. Käyn tutkailemaan tilannetta kunhan viitsin. 

Ikäviä uutisia terveyden kannalta ystäväpiirissä. Kuka muksahtanut nurin ja lyönyt luunsa, kuka saanut vakavamman sairauden ja on sitä potemassa sairaalassa. Yhdeltä ystävältä kuoli lanko ja oli hautajaiset. Minä huomasin kuolinilmoituksen luokkatoveristani TYKissä. Näin me yksi kerrallaan. Iästä huolimatta.

E soitti ja oli iloinen kuten aina. Ihanaa, kun on positiivinen ystävä,vaikka asiat eivät aina olisikaan mallillaan. Minäkin voin aina hyvin, jos kysytään. Mitä sitä turhaan ilmoittelee pikkukremppoja, kun maailmassa on niin paljon suurempaa surua. Sotimista siellä sun täällä, luonnon katastrofeja, nälkää ja köyhyyttä. Ei sitä kehtaa sitten vaikeroida mahdollista flunssan tuloa, kun on pari kertaa aivastanut.

Tein itselleni lounaaksi sipuli-peruna-paprikacurrya ja panin liikaa currytahnaa ja liian ison chilin. Pari litraa vettä, niin johan helpotti. Mutta kyllä siinä päänahka kihelmöi ja silmät kostuivat. Tykkään maustetusta, jopa tulisesta, mutta rajansa silläkin. Olen taas viime aikoina ollut vokkipannun kimpussa. Tuli aikoinaan ostettua aivan ehta välineet ja kyllä pannuni kertookin ahkerasta käytöstä. Olen aina pitänyt aasialaisesta ruoasta ja erityisesti kiinalaisesta. Japanilaista en ole edes kokeillut, mutta japanilaisessa ravintolassa kyllä syönyt. Onnekseni olen myös katsojana saanut tutustua aitoon japanilaiseen teeseremoniaan, jossa jokainen kimonoasuisen naisen ele ja liike juonsi alkunsa jostain hyvin kaukaa  menneitten aikojen takaa. Melkein kolmituntinen teetaidenautinto oli yksi elämäni elämyksiä, enkä koskaan tule sitä unohtamaan. Sain teen valmistuttua sitä maistaakin. Tee on alkuaan Kiinasta, mutta teki matkan Japaniin ja siellä muokkautui tuo kuuluisa teeseremonia.

Nyt pakastimen kimppuun ja syvä pohdinta huomisen ruoan suhteen. Mukavaa maaliskuuta.