Vihdoin ja viimein sain partsilta pois kuivuneen ja ruusubegoniavainaan. Kolme biokassillista kasvia ja juurakko. Seuraavaksi aikanaan joulukuusi begonian tilalle. Siihen asti polttelen lyhtyjä. Joulu tuntuu olevan jo hollilla kaikkialla. Tv:ssä jouluelokuvia, kaupoissa kimallusta, Stockmannilla jouluikkuna, jota minäkin lapsena vanhempien kanssa kävin ihailemassa. Vieläkin, mutta en yhtä haltioituneena enkä vanhempien kanssa. Aleksin joulukatu avataan 22.11, mutta siihen ilotteluun en mukaan lähde. Saas nähdä, onko silloin lunta joulupukin reen jalasten alla, vai autollako pukki hurauttaa paikalle?
Maalämmön asentaminen vaati lämmöttömän ja vedettömän päivän. Varasin vettä kaikkiin astioihin ja yhteen ämpäriin. Vettä oli ja paljon. Hermostuttaa, jos ei ole vettä. Ihminen tarvitsee vettä, koko luomakunta tarvitsee vettä. Ilman vettä ei ole elämää. Katselin varaamaani vesimäärää onnellisena. Ei taatusti lopu kesken. Jääkaapissakin oli vettä. Juomiseen. En sentään pakastanut, mutta muutama jääkuutio oli entuudestaan. En ehkä onnistuisi asumaan aivan sisämaassa, jossa ei olisi edes järveä tai jokea. Olen aina asunut meren rannalla. Katajanokalla vallan kirjaimellisesti. Nykyisinkin näen meren metron ikkunasta. Tarkistan aina, että se on paikallaan. Tähän asti on ollut.
Sattumoisin löysin hyllystäni Risto Isomäen kirjan Viiden meren kansa. Joskus on ollut lukemisen yritystä ja jäänyt kesken. Nyt aion onnistua. Isomäen mukaan emme kontanneetkaan tänne mistään Uralin takaa, vaan Pyreneiden niemimaalta olemme kotoisin, Espanjasta ja Portugalista. Ilahduin vallan. Tämä tuleminen vaikuttaa paljon jotenkin sivistyneemmältä kuin kaukaa idästä päin. Olen aina tykännytkin Espanjasta ja espanjalaisuudesta. Opettelin kahtena vuonna kieltäkin ja yhä osaan sanoa sujuvasti "no hablo español". Andalusiassa olen viettänyt mukavia lomia, ajellut siellä ristiin rastiin, enkä muualla Espanjassa ole ollutkaan paitsi Afrikan puolella Ceutassa matkalla Marokon Tetuaniin. Mielenkiintoista lukea Isomäen kirjaa ja saada tietää suomalaisten alusta, kun emme vielä suomalaisia olleetkaan silloin 11 000 vuotta sitten.
Taidan laittaa vielä toisenkin lasillisen lattea. Maistui hyvälle.
Ensin, ilahduin suuresti kun huomasin sinun liittyneen Luostarin sisarkuntaan!
VastaaPoistaSitten, mitä oot mieltä, onko joulu liikaa markkinoitu koska esim. Tokmannilla alettiin kärrätä joulukrääsää ja joulusuklaita jo loka-syyskuun vaihteessa! Ei jumalauta, oikeastaan kaikkien oikeiden juhlapyhien ja keksittyjen hilapitipippoo - päivien (Blavk Friday etc.) markkinointi on lähtenyt lapasesta ja voi vaan ihmetella kuinka tasapäistä (= tyhmää) kansasta on tullut kun juostaan ämpäreiden ja hullujen päivien perässä.
Toisaalta, olen niin vittuuntunut (anteeksi) jouluhössötykseen että laitan puhelimeni kiinni jouluviikon alussa ja avaan sen vasta tammikuun toinen. Okei, kuulostaa kipeeltä mutta niin olen toiminut jo toistakymmentä vuotta ja kun suku, tuttavani + muut ovat oppineet että see läskipää pitää luurinsa kiinni, niin mun ei tarvitse vastata niihin hyvän joulun toivotksiin joita tulee ihmisiltä jotka eivät muuten ole yhteydessä koko vuonna. Että semmosta.
Kyllä joulu on liikaa markkinoitu ja aivan liian aikaisin vuosi vuodelta leikki aletaan. Näihin aikoihin alan olla jo kyllästynyt koko jouluun, vaikka ymmärränkin kauppiaita, joilla joulun aika on parasta aikaa myynnin kannalta. Itse joulusta tykkään ja muinoin aloin minäkin valmistelut hyvissä ajoin,mutta en pannut esille. Tein kuusen koristeet itse, makkarat, leipomukset sun muut ruoat, karamellit jne. Nautin jokaisesta minuutista ja nautin sitten aikanaan esille panosta. Kutsuimme yksinäisiä sukulaisia ja ystäviä jouluaterialle. Ne olivat jouluja ne! Nykyisin olen enemmänkin sivusta katsoja ja melkein murheellinen, kun koko joulun idea tuntuu olevan sivuseikka. Muistan elävästi Kari Suomalaisen piirroksen joulusta ja sen unohtuneesta merkityksestä. Maailma menee menojaan ja meidän on porskutettava mukana.
PoistaTotta. Joka saatanan juhlapyhä on niin kaupallistettu kun olla ja voi. Yök.
Poista