Huh hellettä! Ensin paleltiin kymmenessä plus asteessa ja nyt hikoillaan kolmessa kymmenessä. Ei minua suuremmin tällainen kuumuus haittaa, mutta maratonia en lähtisi vetämään. Ja kyllähän lämmin tuli käppäillessäni eilen kauppaan. Ostoskeskuksessa sisällä oli viileää ja sen oli huomannut moni muukin. Istuksin penkeillä ihmisiä katsellen. Nyt en ollutkaan enää ainoa mekkoihminen, vaan useat naiset olivat pukeutuneet kauniin kesäisesti mekkoon. Ostin mansikoita ja herneen palkoja. Perso kummallekin. Tuulettimet hurisevat taas kotona ja partsin ovi auki varjon puolelta. Myöhemmin aurinko pakottaa sen sulkemaan.
Luen kirjaa Italian Toscanasta, jossa minäkin vieraillut. Tietysti kirjailija näkee kaiken toisella lailla kuin minä varsinkin siellä asuessaan. Minä toimin turistina. Olisi ihanaa, kun pihamaata voi istutuksilla muokata ilman ajatusta, että talvi tulee ja pakkanen tappaa. Tykkäisin kovasti minäkin. Katselisin puksipuita, joista jo Plinius kirjoitti aikoinaan. Kaikenväriset ruusut täyttäisivät pihamaatani rehevissä kukkapenkeissä. Se olisi poikaa, se!
No, minä asun täällä pohjoisessa, eikä ole edes omaa pihamaata. Mökkikin myyty jo kauan sitten, jolloin sain mielinmäärin temmeltää istutusten kanssa. Tosin aina sitä talvea ajatellen. Kaupasta ei tarvinnut edes ruohosipulia ostaa. Se kasvoi keittiön ikkunan alla. Semmoista aikaa se oli. Kesäkanat munivat ahkerina. Munat ihan omasta takaa. Yksi kanaressukka oli hierarkian alimmainen ja sitä muut riepottelivat mielin määrin. Orrella se oli yön eri suuntaan kuin toiset ja aina varuillaan. Se oli minun lemmikkini ja joukosta paras munija. Sillä oli nimikin, Hermes. Miksi Hermes? Sillä oli komeat kannukset kanaudestaan huolimatta ja minusta kannukset vastasivat Hermes-jumalan kultaisia sandaaleita. Niinpä kanasestamme tuli Hermes. Kukko oli arkisesti nimeltään Jallu. Aina se oli Jallu, vaikka jokaisena kesänä eri Jallu.
Juttelin N:n kanssa ja siirsimme Oivaan menoa hiukan viileämpään sääaikaan. Ja se taatusti tulee. Oivan remontti on jo päättynyt ja ravintola auki vastaanottamassa aterioitsijoita. Olen äärettömän utelias näkemään tämän Oivan. On alkanut tuntua, että se kuuluu jopa sivistykseen stadilaisella sinne mennä ja katsoa, saako Oivan portsari sen lantin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti