24. helmikuuta 2024

ENNEN OLI ENNEN

 Luin vanhoja blogikirjoituksiani ja totesin silloin kirjoittaneeni paremmin kuin nyt. Olin hiukan pahoillani toteamuksestani. No, aika aikaa kutakin. 

Aloitin Tervojen Ukko -kirjan lukemisen. Jos ette tiedä, niin Ukko on koira. Ja aika vekkuli velikulta onkin. Jari Tervo, joka rouvansa Kati Tervon sanojen mukaan ei varsinainen koiraihminen alkuaan ollut, mutta Ukko vei kirjailijan sydämen vauhdilla. Lukiessa tuli mieleen tietysti omat koirat ja sen muiston myötä vähän haikea mieli. Puoliso vielä pyörätuolissa istuessaan tahtoi koiran, mutta minä olin jyrkästi toista mieltä. Pidin mieleni. Hauska on Ukosta lukea ja kahden kirjailijan tekstit ovat hilpeää luettavaa.

Heräsin hävyttömän varhain ja menin tiputtamaan heti kahvin. Sen join, selasin Helsingin Sanomia diginä ja katselin ikkunasta päivän valkenemista. Plusasteita näytetään koko ensi viikoksikin ja tietysti suurta kosteutta myös. Aion Stadiin. Kahvikapseleita ei voi enää tilata puhelimitse, että päätin tehdän matkan kaupungille. Näen samalla ratikoita. Vaikka näkyy täälläkin, Raide-Jokeri, pikaraitiovaunu, joka  kulkee numerolla 15 aina Espoon Keilaniemeen asti. Se ei kuitenkaan ole minun ratikkani. Oikeastaan ei niitä ole enää muualla kuin raitiovaunujen museossa. Nämä nykyaikaiset eivät edes haise oikealle ratikalle, joita pappa, äitini isä, ajoi komessa uniformussaan. Minä menin äidin kanssa Kauppatorille sporalla ja samalla reissulla kävimme The English Tearoomissa tai Bulevardin Ekbergillä. Jälkimmäinen on vielä olemassa samppanjakorkkeineen. Skattalla asuessani minun ratikkani oli nelonen, jolla pääsi muutamassa minuutissa vaikka Stockmaannille. Puolison sairastuttua kulkuneuvoksi tuli invataksi.

Tänään soppapäivä ja teen itse alusta loppuun. Olen hurahtanut keittoihin ja kokeillut jos minkäkinlaisia. Nyt kuitenkin eksoottisuuteen viittaava kana-currykeitto kaikilla mausteilla. Hyvää ruokahalua.


6 kommenttia:

  1. Tervon Ukko on kerrassaan ihana kirja! Tai kertomus valloittavasta pienestä koirasta. Vaikkei koirista pitäisikään, niin Ukon kautta takuulla.
    Hyvää viikonloppua ja kiitos kirjoituksistasi, ne ovat kerrassaan mainioita! Alan lueskella alusta asti niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, Kikka L, kommentista ja mukavaa sunnuntaita.

      Poista
  2. Kirjoittelin kommenttia tuohon edelliseen postaukseesi, mutta se ei lähtenyt liikkeelle. Siis olivatko hollantilaiset mansikat hyvän makuisia? Ja että oli kiva lukea tuota stadin slangia kun ymmärsinkin kaikki sanat, vaikka en stadilainen olekaan.
    Tuo Tervojen Ukko-kirja pitää laittaakin listalle, koska se on varmaan ihan kiva lukea.
    Toivottavasti sateet nyt loppuisivat. Kelit ovat olleet aika kamalia ja liukkaita. Kevättä kohti kuitenkin mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kotimaiset parempia mansikoita, mutta hollantilaisetkin menettelevät, kun suonenjokelaisia ei vielä ole. Kannattaa Ukko lukea, vaikka ei olisikaan koiraihminen.

      Poista
  3. Paras lukemani koirakirja on Yrjö Kokon Molli. Täytyypä tarkistaa, meneekö Tervojen kirja sen ohi.

    VastaaPoista