LIIAN HEPPOINEN LUPA

 Olin pitkän kassajonon ensimmäisenä, kun takaani kuului miehen ääni: "mulla ei ole kuin nämä kaksi asiaa, saaks mä mennä ohi?"  Tämä tapahtui jokaisen kohdalla. Ne kaksi asiaa olivat oluttölkkejä. Mikä ihmeen oikeus kahden tölkin ostajalla on ohittaa koko jono ja miksi?  Jos ei ole aikaa käyttäytyä kaupassa kuten kuuluu, ei pidä mennä kauppaan. Teki mieli hiukan keskustella miehen kanssa, mutta kun en ollut varma hänen reaktiostaan, jätin tekemättä. Teki mieli myös puhutella jonon ihmisiä. Eikö uskalleta sanoa "ei"? Jätin senkin tekemättä. Minusta ei ole kohteliasta,eikä edes ystävällistäkään, antaa ohituslupa. Näitä luvan pyytäviä kavereita on usein kaupoissa ja ilmeisesti temppu on aina onnistunut. Annamme hyväksynnän väärään kassakäyttäytymiseen. Emme arvosta jonotuksen ideaa, annamme piut ja paut järjestykselle ja eriarvoistamme tavaran määrän, josta maksamme. Miksi kahden tavaran ostajalla on oikeus ohittaa kolmen tavaran ostaja? Minulla oli enemmän kuin kolme, enkä antanut miehelle ohituslupaa.

Postitin Italian kirjeen lisämaksulla ja sillä lailla se kulkee nopeammin perille tavanomaisen parin kuukauden sijaan. Kaupasta ostin torin litrahinnalla koko parin kilon suuruisen laatikollisen kirsikoita.Toivoin, ettei torikauppias huomaa, kun menen häneltä ostamaan mansikoita. Ei huomannut. Kaupassa minä taas huomasin unohtaneeni ostoslistan kotiin ja siksi en älynnyt ostaa pientä pakettia voita ja pientä tetraa täysmaitoa, jotka tarvitaan vichyssoise-keittoon. Pakko jättää seuraavaan ostoskertaan ellen improvisoi.

Illalla vuoteessa aloin lukea, yrittää jälleen kerran, Oscar Wilden vuonna 1889 ilmestynyttä kirjaa The Dacay of Lying Martti Anhavan 1998 suomentamana. Kirja on dialogin muodossa keskustelijoina Cyril ja Vivian. Jo dialogi hämää, eikä kirja ole minusta ollenkaan wildemäistä. En päässyt yhtään pitemmälle edelliskertaa. Cyril sanoo: "Jos kirjasta ei voi nauttia lukemalla sitä kerran toisensa jälkeen, sitä ei kannata lukea ensinkään." Jätin ystävykset pohtimaan Rousseaun takaisin luontoon-teoriaa ja kuinka sen ajatus elvyttää taiteen silmissä pannen veren kiertämään ja valaa voimaa käsivarsiin. Siirryin helposti yleistajuisempaan asiaan eli Kakuzo Okakuran kirjoittamaan kirjaan teestä. En ole mikään intohimoinen teen juoja, mutta sen historia kiehtoo.

OLIKOHAN SIIPIJALKAINEN?

 Heinäkuuta mennään jo täyttä häkää. Kohtapuoleen koko kesä taputeltu. Hellettä vielä kai tovi, sitten ilmassa epävakaisuutta. Tervetullutta, luulen ma.

Luin lehdestä, että ihmisen kuivuminen helteellä tulee salakalavasti. Nipistin kiireesti ihoani, että palautuuko vai jääkö pystyyn. Palautui. Varmemmaksi vakuudeksi join kolme isoa lasillista vettä, jossa jäitä ja sitruunan viipaleita. Keittokin voisi olla näinä aikoina kylmää. Etsin reseptit myöhemmin. Vähällä syömisellä on pärjäilty. Kuumalla ei maistu. On helteen hyviä puolia. Hiukset eivät pysy kuosissa, kun yöllä hikoilee, vaikka ei ole kuin pelkkä lakana. Hikoilu on helteen huono puoli. Joskus menen parvekkeelle. Sinne ei mahdu vuode. Jos mahtuisi, nukkuisin siellä. Eräänä yönä jokin lensi nopeasti partsin ohi. Ilahduin. Olisiko ollut lepakko? Niitä oli paljon Katajanokalla, jossa minulla oli myös tapana istuksia öisin parvekkeella. Lepakot olivat tulleet jostain luolasta esille siihen aikaan kuten lepakoilla tapana on. Nahkasiivet läpsyttivät somasti. Joku kutsuu lepakoita "siipijalkaisiksi".

Odotan yleisurheilun mm-kisoja. Silloin on mukavaa valvoa, jos valvottaa. Kisat USAssa. Suorat lähetykset eivät meidän kannaltamme ole sopivaan aikaan. Kuinka korkealle hyppää Armand Duplantis? Onko mukana? Maailmanennätyskaveri.  Seiväs taipuu, taipuu ja singauttaa miehen riman yli huimassa kuuden metrin korkeudessa. Missä kulkee raja?

Katselen mielelläni tv:n ruudusta sarjaa "Lewis". Viipyilevää murhatutkimusta. Lewisin pari on älykkö, josta piti joskus tulla pappi. Tuli murhia ratkova etsivä. Sarja on uusinta kuten niin monet ovat. Kannattaa katsella uudemmankin kerran, jos ei ole muuta hommaa. Hyvää englantilaista elokuvan tekemistä.

Olen ahminut loppuun aprikoosit ja kirsikat. Mansikoita on vielä sekä yksi omena ja päärynä. Heti maanantaina torille. Silkkaa ylellisyyttä, että täälläkin on tori. Oikeastaan toripahanen, jossa muutama koju ja yksi valtava teltta täynnä mekkoja ja muuta kesävaatetta kympistä ylöspäin. En ole nähnyt asiakkaita, mutta en liioin liiku teltan ohi alvariinsa. Kaipaan Kauppatoria.