TAAS RAVINTOLASEIKKKAILULLA

 Onni on pyöreä. Tiesittekö sen? Tätä mieltä on kuitenkin  Mitä onni on-kirjan kirjoittaja Petri Tamminen. Kirjassa lähdettiin onnea etsimään. Ensialkuun Ahvenanmaalle, koska siellä kuulemma asuu Suomen onnellisimmat ihmiset. Tammisen kirja on vielä minulla kesken ja siirryinkin sulavasti J.M. Barrien kirjaan Peter Pan, jonka lukemisessa olen aivan alussa. Tiedän toki tarinan kertovan kaverista, joka ei tahdo kasvaa aikuiseksi. Elokuvaa en ole nähnyt, enkä kirjaa aiemmin lukenut. Ensimmäisen kerran  Peter and Wendy ilmestyi vuonna 1911. Ostin kirjasta englannin kielisen Penguin English Library- version vuodelta 2018.

Jätin lukemiset, tapasin N:n ja käppäilimme Oivaan. No, ravintola remontissa ja siis kovasti suljettu. Oivan naapurustossa monta eksoottista ruokailupaikkaa ja poikkesimme yhteen. Noutopöytä alkupaloille ja lämpimän aterian sai valita suppeasta valikoimasta. N ei tahtonut tofua missään muodossa siitä mainiten ja sai sitä. Annoksessa piti olla lihaa ja sen lupauksen muodosti yksi erittäin pieni lihapala. Muu koostui vihanneksista ja siitä tofusta. Minä söin kalaa, joka oli rasvassa keitettty ja tirisi rasvaa. Lounasaika päättyi ja jäimme ainoiksi asiakkaiksi, koska halusimme jutella keskenämme. Ei meitä paheksuen katsottu, vaikka emme kovin tuottoisia ravintolalle olleetkaan siitäkään huolimatta, että joimme lopuksi lasillisen viiniä. Oiva aukeaa remontoituna heinäkuussa ja menemme sinne aikanaan.

Jääkaappi pullollaan kotimaisia mansikoita, espanjalaisia kirsikoita ja suomalaisia herneenpalkoja. Ovat vielä varsin hinnakkaita, mutta ehkä kauden edettyä hinta laskee. Tämä päivä menee niitä syödessä. Panen kyllä pyykkikoneen töihin ja loput ajasta luen.

Itiksen Stockmannille kävin sanomassa hyvästit. Sen aika päättyy erään ilmoituksen mukaan huomenna. Mitä tilalle? Ainakin urheilutarvikekauppa. Muu selviää myöhemmin. Tietää taas mittavaa remonttia, että saadaan omiin tarpeisiin sopivaksi. Ei tämä Itiksen Stocka kovin hääppönen ole ollutkaan. Menestyi paremmin aikaisemmassa paikassa, mutta siirryttyään ostoskeskuksen toiseen päähän, osa asiakkaista ei jaksanut enää sinne kävellä. Minä en jää tätä Stockmannia kaipaamaan.

NIIN KIINALAISTA, NIIN KIINALAISTA

 Piti tapaamani N. Tapasinkin, mutta Oivaan meno siirrettiin jälleen. Satoi aikamoisen reippaasti. Jäimme kotikonnuilleni. N:llä oli hyvät kokemukset Heng Changin ravintolasta Seoul Food`sta ja menimme sinne. Moni muukin saanut hyvän kokemuksen, sillä ravintola oli kuin nuijalla lyöty, täynnä syömävieraita. Itsepalvelu ja buffet, josta puuttuivat tyystin lihapullat ja muusi. Pelkkiä kiinalaisia ruokia ja niitä oli kymmenittäin. Minäkin mättäsin lautaseni täyteen herkkuja ja huomasin monen vielä satsaavan. Minä en. N kertoi, että jos asiakas jättää lautaselle syömättä kaikkea, ravintola veloittaa hävikistä. Minulta jäi kivikova pala keltaista paprikaa, mutta en saanut sakkoa. Ravintola kuulemma tunnetaan myös nimellä Ju Fu. Kotona luin netistä lisää ja päätin mennä ravintolaan uudemmankin kerran.

N ei ollut maistanut koskaan rullajäätelöä. Piffasin hänelle annoksen, jonka valmistamista silmä kovana seurasimme Happy Times- jäätelökojussa. N valitsi mangon makuisen ja minä toffeen. Pöytälevy, jolla rullat tehtiin oli -20 C. Kysyin aasialaisvaikutteiselta myyjältä. Istuuduimme penkille syömään. Aurinko paistoi ja oli niin kesäistä. Ykskaks tipahteli rullille sadepisaroita ja meille tuli kiire läheisen katoksen suojaan. Vettä tuli ja sitä tuli taas reippaanlaisesti.

Torin viime kesäinen nuorimies muisti minut, kun tepastelimme sateeen laannuttua ostamaan mansikoita Itiksen maalaispuoti-kojusta. N hämmästeli asiaa. Juu-u, muisti kaveri! Ostin sekä kotimaisia (tunnelissa kasvaneita) että  belgialaisia. Vatsaan ei enää montaa mahtunut. Tänään herkuttelen.

Ollaan juhannuksen aaton aatossa. Kansa muuttaa maalle joko loman ajaksi tai jussin ajaksi. Minä en muuta mihinkään. Luen, olen ja katselen tv:tä. Kyllä se niinkin menee. Ensi viikolla alan pohtia, mitä tekisin. Siispä nyt: mukavaa jussia.

KESÄPÄIVÄ STADISSA

 Lähdin kaupungille. Ihan stadiin asti. Ilma suosi, kevyet vaatteet ja sandaletit. Tuntui hyvältä ja kesä oli sydämessä saakka. Tein ostoksia, katselin muita kesäihmisiä ja toivoin, ettei kesä loppuisi koskaan. Ostan nykyisin paperikasseja ostosteni yhteydesää. En muovisia, enkä ota mukaani omia. Ehkä johtuu halusta tulla nähdyksi juuri ostosten kanssa. Omaan kassiin voi piilottaa  vaikka ei tekisi ostoksiakaan. Nyt minulla oli paperikasseja ja kannoin niitä hyvillä mielin. Sain kulumaan monta tuntia nauttien jokaisesta minuutista. Ehkä taas jonain päivänä.

Luen yhä kirjaa Italiasta. Kirja tutustuttaa italialaiseen keittiöön ja pasta on pyhä asia. Eikä mikä tahansa makarooni. Itse tehtynä parasta ja reseptejä on satoja. Pyhä toimitus on myös pastan syönti. Yleensä ruokailu on aivan toista kuin meidän pikainen ateriontimme. Italiassa syödään joukossa pitkän pöydän ääressä ystävien tai sukulaisten kanssa. Tätä olen aina kaivannut meidänkin ruokakulttuuriimme.  Kirjaa lukiessa alkoi tehdä mieli pastaa. Pastakonetta ei minulla enää ole, jotta on tyydyttävä kaupan tuorepastaan. Ostin tortellinoja. Keittoaika pari minuuttia. Menettelee paremman puutteessa. Puoliso meillä teki pastaa. Milloin minkäkin laista. En olekaan sen jälkeen kotitekoista saanut. Mennään näillä.

Piti imuroimani,  mutta en imuroinut. Piti kaikenlaista, mutta panin pyykit vain koneeseen ja olin itse tekemättä mitään. Sain sentään aikaan muutaman puhelun ja sulatin palsternakkakeittoa pakastimesta. Kauppahallista ostin appelsiinisorbettia. Olen nyt ihastunut sorbettiin. Omenasorbetti ollut parasta tähän asti, mutta Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan kojusta se oli loppunut. Ostin kokeeksi siis appelsiinia ja hyvää sekin on. Mustaherukkasorbetti seuraavaksi.

Partsin kukat sen kuin rehevöityvät. Ruusupegonian ympärysmitta jo melkein metri. Aikamoinen pensas. Petunia vaatimattomampi, vaikka muhkea sekin. Valkoisen puulyhdyn sisälle panin kuivia kukkia, kunhan ne olin ensin itse kuivannut. Hyvän näköinen sekin asetelma. Kivaa partsilla on istuksia ja katsella sieltäkin kesää. Ensi viikolla jo jussi. Ei juhannustansseja, ei juhannusnoituuksia, ei miestä, eikä juhannusherkkuja. Otan iisisti. Kuten jo monet juhannukset, joulut ja vaput. Mukavaa juhannusta itse kullekin.

KESÄJUTUSTELUA

 Enää  ei kesäkuuta tarvitse odotella. Se on jo hollilla vahvasti. Täyttä vihreää kaikkialla, syreenit sun muut täydessä kukassa ja voikukat jo lampulla. On se nyt niin kesää että. No, sää epävakainen, eikä oikein tiedä, mitä päällensä pukee, kun viileältä ulkona tuntuu. Olen humputellut siellä ja täällä, tavannut N:n pariinkin kertaan ja kotona olen ollut ruoan laiton kimpussa. Tein mansikkahyytelöä ja siihen piti saada agar agaria. Lähdin pitemmällä olevaan hyvin varustettuun kauppaan sitä hankkimaan. Ja taas hämmennyin kaupan henkilökunnan ylenpalttisesta ystävällisyydestä. Ei siellä tarvitse etsiskellä myyjää, vaan heitä on aina lähettyvillä. Eivät osoita sormella suuntaa, minne mennä haluamaansa hakemaan. Myyjä lähtee avuksi. Tämä kauppa on asiakkaan taivas! Se on K-Citymarket.

Otin hyllystä Tim Walkerin kirjan Lost in Finland, jossa kerrotaan, mitä on olla ja asua amerikkalaisena Suomessa. Tim meni suomalaisen vaimonsa isän saunaan ja hänellä oli pieni käsitys suomalaisesta saunakulttuurista.. Muut perheen jäsenet olivat jo saunassa. Tim mietti, mennäkä maan tavan mukaan alasti, vai pannako vähän peitettä? Hän päätti olla kohtelias ja meni alasti. Oven avattuaan huomasi, että kaikki muut olivat pukeutuneet uimapukuun. Eivät olleetkaan nahkasillaan. Olen kirjan joskus aiemmin lukenut ja sen teksti tuntuu niin helpolta verrattuna Joycen Dubliners-kirjaan. Hidasta on, hidasta on Joycen lukeminen.

Tennistä televisiossa. Minulla ei ole Maxia, joten saan nauttia vain tärkeistä otteluista. Hyvä edes niin. Tykkään tenniksestä, vaikka itse en ole koskaan pelannut. En liioin jääkiekkoa, vaikka sitäkin mielelläni seuraan. Mutta nyt siis vielä muutaman päivän ajan tennistä Pariisisssa. Onneksi iltapäivisin, että aikaa jää muuhunkin.

Ensi viikolla taas stadiin ja samalla reissulla Stockmannille. Ehkä nautin kahvikupillisen tai lasillisen viiniä jossakin. Kuuluu kesään. Helsingillä syntymäpäiväkin. Sankari täyttää 475 vuotta. Onnea, Stadi!