KEVÄT TULI TAKAISIN

 Jaahas, takatalven yllätyksellisyydestä päästyä säätieteilijä lupaa keväisempiä ilmoja. Hyvä niin, koska Helsinki sekosi talven keskenkaiken tulemisesta. Luntakin ja paljon. Ratikat eivät kulkeneet, bussit liukastelivat, ihmiset noituivat ja kaikki vaikutti siltä, ettemme ole lumen tuloa aiemmin koskaan kokeneet. Aurauskalustokin ehditty panna naftaliiniin suvea varten. Ei olisi pitänyt. Ratikoiden sähkölankoja ei saatu jäästä vapaaksi ja kaikki oli mullin mallin. Tänään paistaa aurinko, ratikat kulkevat, lentokoneet lentävät ja kaikki on taas ihan jees. Ja kun päästään eteen päin kirkkaassa auringon kilossa, niin lumetkin sulavat. Ollaan takaisin keväässä.

Riemastuneena kevään takaisin tulosta dallasin kauppaan ruokaostoksille. Ihanaa, oli parsaa. Ostin. Mikään ei vedä vertoja parsalle. Matkan varrella isoja lätäköitä, mutta se tiesi vain lumen sulamista. Hypin yli aina aivan onnistumatta kuitenkaan. Jotkut isommat jouduin kiertämään. Kauppakeskuksen oven minulle kohteliaasti avasi musliminainen  niqabissaan. Etsin asun pienestä raosta hänen silmänsä saadakseni häntä kiittää. En tiedä, hymyilikö hän takaisin. Olen kaikessa hiljaisuudessa kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi laissa kieltää yleisillä paikoilla niqab-asu. Miten siinä todistaa henkilöllisyytensä, jos pitäisi?

Katselin Suomen presidentin valtiovierailua Ruotsissa. Saamme olla ylpeitä presidentistämme sekä hänen puolisostaan. Näyttävä ja tyylikäs pari. Presidentti meni juttelemaan ihmisten kanssa ja minusta näytti kuin Ruotsin kuningas ei olisi aivan tottunut näin tuttavalliseen käytökseen. Hän pysytteli syrjässä, kun Alexander Stubb antoi kuvata itsensä kansalaisten kanssa selfiekuviin. Kaksipäiväinen vierailu Tukholmassa ja Göteborgissa päättyy tänään.

Ja minä menen nyt laittamaan kupposen espressoa itselleni.

SUOMESSA LEIKATTIIN

 Nyt on kuultu, mitä Suomen kansalle tapahtuu, Ja sen kertoivat meille pääministeri ja valtionvaraministeri. Monille tapahtuu. Minullekin. Eikä auta itku markkinoilla, niin ei auta nytkään. Yhteiseksi hyväksihän se kaikki leikkaaminen ja säästäminen, mutta kirpaisee.

Olen hommaillut vähän sitä sun tätä. Tarkoittaa kaupungilla oloa, ruoan laittoa, lukemista. Yritänkin tässä päästä alkua pitemmälle hyllyssä olevasta kirjasta Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Kirjoittanut nelikymppinen yhdysvaltalainen Mark Manson. Tässäkin kirjassa sanotaan "pole, pole", mutta eri kielellä. Otetaan iisisti vaan. Ei hötkyillä pienistä, mutta välitetään oikeista asioista ja pärjäillään. Ja pärjäilläänhän me, onnellinen kansa.

Säässä tapahtui viileneminen. Piti oikein pohtia, pannako villahousut taas. En pannut. Harmaata ja koleaa. Sekin mies, joka pani heti sortsit, voi ehkä nyt toistaiseksi niistä luopua. Hän hiippaili kovasti kesäisissä kamppeissa kauppakeskuksessa. No, paistoihan sentään aurinko. Minä ostin sen kunniaksi liepuskan. Semmoinen flatbread. Sana "liepuska" kuulemma tarkoittaa "leipä" ja slangiksi "ryssän limppu". Minusta se ei ole leipä. On pikkunälkään tarkoitettu suolainen piirakan tapainen, jossa mausteena esimerkiksi valkosipulia. Ostin kaksi ja toisen söin. Tykkäsin, mutta ei ollut gurmeeta. Alunperin kotoisin Venäjältä. Ja tietysti on se piirakankin tapainen totta kai leipää. Kun ajattelen tarkemmasti. Ostoskassissa oli myös mansikoita ja tämä satsi maistui eniten mansikalle. Esther on lajike ja maa Espanja. Viva España! Kaupan oli myös mangoja ja ostinhan minä. Niin että herkutellaan oikein olan takaa.

Tilastokeskus kertoo Suomessa olevan muun kielistä väestöä kuin suomea käyttäviä 8,9 %. Joukkoon ei kuulu ruotsi ja saame. Ei ihme, kun täkäläisessä kauppakeskuksessa kulkiessaan luulee melkein olevansa ihan muualla kuin härmässä. Lukemiseeen käytimme vuonna 2022 peräti  37 minuuttia vuorokaudessa. Tv:tä tuijotimme  yli 2 tuntia. Peseytymisessä ja pukeutumisessa viihdyimme 57 minuuttia. Saunassa olemista ei kai kukaan ole laskenut. Kyllä kai se pannaan palamaan ainakin kerran viikossa missä sauna on. E:llä on peräti kaksi saunaa. Talossa sähköllä toimiva ja rannalla puusauna. Kummassakaan en ole siellä ollessani ollut. En ole saunaihminen. Tulee ihohuokoset rumasti törrölleen.

Tästä tulikin mieleeni, että menen kuorimaan.

VÄHÄN SITÄ JA VÄHÄN TUOTA

 Huomenta. Hiljaista ja harmaata ulkona. Pihalla pari huoltomiesten talvella auraamaa lumikasaa kaikenlaisen auringon paljastaneen moskan alla. Muuten maata näkyvissä kaikkialla. Kuuluu myös lintujen sirkutusta ja kenkien korkojen kopinaa asfaltilla. Voi pojat, meillä on kevät. Siirryin oitis vaaleampiin väreihin ja panin aurinkolasit käyttöön.

Olin minä lääkärissäkin magneettikuvauksen tulosten kanssa. Nikamat hiukan vinksallaan, kuluneet ja kuivuneet. No, hullumminkin olisi voinut olla. Lääkitystä lisättiin ja pääsin isommista kivuista eroon. Itse vaivaa tuskin mikään operaatiokaan auttaisi. Ihmisen on määrä kutistua ja kuivua iän karttuessa ja kaikenmoiset muuttumiset alkavat ällistyttävän varhain. Näillä mennään.

Mitäkö olen puuhaillut?  Kukaan ei kysy. Kerron silti. Olen käynyt kaupungilla silloin tällöin asioitten niin vaatiessa. Kotipuolessa ihmettelen kauppakeskuksen uudistumista, johon kuuluu myös kauppahalli, johon kaavaillaan ukrainalaista ruokakauppaa. Alanya-kaupassa olen käynyt useastikin, varsinkin silloin, kun kaipaan jotain ulkomaista eli tässä tapauksessa turkkilaista. Karkkimakuni on nykyisin vahvasti kallellaan turkkilaiseen suuntaan. Muutamat ystäväni ovat syntyneet huhtikuussa. Olen soitellut. Tilastokeskus lähetti kyselyn, koska olivat minut satunnaisesti valinneet vastaajaksi. En vastaa, vaikka väittävät minua kovasti tarvittavan muiden 350 000 ihmisen joukossa. En yleensä vastaa edes kauppojen tyytyväisyyskyselyihin. Nykyisin niitä satelee kaikkialta, että menikö ostostapahtuma mukavasti. Yleensä menee. Valitsen tuotteen ja maksan sen. Ruokakaupassa asioin nopeasti ja vieressä on usein naispuolinen asiakas, jolla on aikaa tutkia ja vertailla, valita ja miettiä. Varsinkin perunoiden kanssa ollaan tarkkoja. Innostuin jälleen ruoan laitosta ja tänään suunnitelmissa kukkakaalikeitto. Huomenna ehkä uuniin curryjugurttibroileri. Pakastimessa taas on tilaa uusille. Kun iskee laiskamato, on helppo napata lounas sieltä edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan.

Luin uudestaan Marco Kososen Afrikka-kirjan. Muistui mieleen aika, kun olin innostunut Keniasta. Tein itselleni pienen sanakirjan swahilin kielen sanoista. Työväenopistossa olisi ollut jopa kursseja. Siihen aikaan kuvittelin matkustavani Afrikkaan Karen Blixenin jalanjäljille. Tuskin olisin löytänyt sitä Afrikkaa, mutta Kosonen löysi ja vielä 2000-luvulla. Miehen on niin helppo matkustaa. Reppu selkään ja menoksi. Tuloksena pieniä kyliä syrjässä kaikesta ja monasti Kosonen oli ainoa valkoinen, joka ikinä nähty. Ei  mitään maksullista turistikamaa, jossa näytetään "aitoa" elämää ja masaisoturit hyppivät keihäs kädessä yhdellä jalalla.Turisti taputtaa haltioissaan käsiä ja tutustuminen Afrikkaan on alkanut.

Tämä oli tässä.

VIERTOLAN KOULUSSA TAPAHTUI

 Jo heti Vantaan kouluampumisen jälkeen oli tieto tapahtumasta kiirinyt Espanjan mediaan asti. A lähetti sähköpostia ja kertoi kuulleensa ampujan olleen 16-vuotias. Lähetin heti korjauksen asiaan ja se sai A.n päivittelemään minun laillani: "mikä lapsissa on nykyisin vikana?" Niin mikä? Puhutaan mielenterveyshaitoista, huonoista kotioloista. Joku syy täytyy kuitenkin olla tämän kaltaiseen käyttäytymiseen. Ja miten joku säilyttää ampuma-asettaan, että siihen pääsee lapsikin käsiksi? Tosin tämän päivän 12-vuotias on paljon aikuisempi kuin minun aikani 12-vuotias. Me olimme vielä todella lapsia siinä iässä. Syytän myös tv:tä Vantaan tapahtumasta. Lapset ja nuoret imevät kuin sienet kaiken näkemänsä ja kuulemansa. Ampuminen vaikuttaa leikiltä, eikä kuolemaa oteta vakavasti. Internet antaa ohjeita pommien valmistamisessa, aseitten käytössä jne. Jos olo tuntuu pahalta, se pitää purkaa. Missä ovat vanhemmat? Aikuiset? Kuka opettaa oikean ja väärän eron? Miksi hitossa meillä ei ole aikaa olla vanhempia?

Suomi meni eilen mullin mallin hetkeksi ja nyt on asioitten selvittämisen aika. Mikä on ollut motivaatio ampumiseen? Yksi murha ja kaksi murhan yritystä 12-vuotiaalla pojalla. Muutamassa minuutissa koko elämä pilalla ja hinta on kova. Alaikäinen ei saa syytettä, mutta hän ei pääse koskaan irti siitä tiedosta, että hän on tappanut ihmisen ja haavoittanut kahta. Seuraavat läpi elämän, joka pojalla on vielä alussa.

Vantaan Viertolan koulussa on jo tänään arki. Vai onko?