Lehti nimeltänsä Työmies kirjoittaa 19.2.1918 "Teatteri Tarmo Eläintarhantie 1.Huom.! UUTTA.Huom.!Paitsi erittäin hienoa biografiohjelmaa esiintyy neekeri koomikko Mr WILLIAM JACK Akrobaatti tansseineen ja lauluineen." Toisessa mainoksessa "OIVA savukkeita paperi- ja puuimukkeella.Itämainen paperirossitehdas O.Y.Helsinki."
Lehden kellastuneella sivulla on myös Paikallisen Punaisen Kaartin Esikunnan Päiväkäsky. "Koska on sattunut sellaisia ikäviä väärinkäsityksiä,että Kaartin miehistö ampuu omia joukkojaan, niin kuin on sattunut esimerkiksi Kaivopuistossa,jossa punakaartilaiset ampuivat ratsastavia miliisiä,ja Fredrigsbergin metsässä ovat punakaartilaiset ampuneet autoamme niin Paikallinen Esikunta velvoittaa teidät täten saattamaan miehistön tietoon: Että ennen kuin ryhdytään ampumaan,on otettava tarkka selvä siitä ketä ammutaan,onko ystävä vai vihollinen.Tämän päiväkäskyn rikkojat tullaan saattamaan rangaistukseen. -Helsingin Päämajassa 19 pnä helmikuuta 1918."
Elettiin Suomen vapaussodan aikaa.Punaiset ja valkoiset,veli veljeä vastaan.Haavoittuneita,vankeja,kuolleita,teloitettuja ja pakenijoita.Työmies-lehdessä kuolinilmoituksia kaatuneista.Myös aivan tavalliseen arkeen liittyviä ilmoituksia ja mainoksia: Krimin omenia myydään laatikoittain varastosta Vuorimiehenkatu 12 pihalla joka päivä 11-1. Sotilasorkesterin tahdissa tanssittiin Liisankatu 15 ja Titaniassa Siltasaarenkatu 6 "Kuolonratsastus Hornankuilun yli".Seikkailudraama Kaukaisesta Lännestä.Seikkailua mandariinien hovissa sekä Ham ja Bud rymistivät pesulaitoksessa. Kansalle piti olla huvia,vaikka ajat olivat vakavat.
En tiedä,mistä isäni oli saanut/ostanut tämän nyt jo aikamoisen huonossa kunnossa olevan melkein repaleisen Työmiehen.En ollut sitä aiemmin edes nähnyt.Ilona äkkäsi kirjahyllystämme meillä käydessään.Kunnon vuoksi lehdellä ei ole enää rahallista arvoa.Tunnearvoa vain.Oma tietämykseni vapaussodan ajasta on häpeällisen hataraa.Sen toki tiedän,että sota päättyi punaisten tappioon.Senkin,että sota rikkoi ystävysten välejä,sukulaiset sotivat keskenään aatteiden sopimattomuuden takia.Kauhua ja tuhoa.Kuten sodissa yleensäkin. Vuosia noista ajoista kulunut 93 ja minun Työmieheni vetelee jo viimeisiään kertoen kuitenkin tuskin koossa pysyvillä sivuillaan vapaussodan tunnoista ja tapahtumista helmikuussa 1918 vanhempieni ollessa silloin kahdentoista iältään.
Miten silloinen sota vaikutti tulevien vanhempieni elämään,siitä ei koskaan puhuttu.Ei siksi etteikö olisi voinut,mutta ehkä se ei heitä ja heidän perheitään liiemmin koskettanut.Isäni asui noina aikoina Ruoholahdessa ja äitini vanhempineen Töölössä.Osallistuivatko kummankaan sukulaiset millään lailla sotaan,en tiedä sitäkään.Heidän vanhempansa ja sisaruksensa ainakin olivat elossa kotielämän ollessa ehkä tavanomaisen tavallista.Tuleva isäni teki poikien hommia ja myöhemmin äidikseni tuleva tyttö leikki Töölössä nukeillaan kuten sen ikäisillä tyttösillä tapana on.Nykyisin ajattelen aika useinkin,että olisin saanut olla uteliaampi vanhempieni lapsuuden asioihin.Olisi pitänyt kysyä.Vaan jäi tekemättä.
Yöllä satoi rajusti ja kuulin ukkosen jylyäkin jossain kauempana.Puoliso oli levoton ja minä heräsin.Olen sitten huono saamaan unesta enää kiinni ja niin nytkin istuin pitkän tovin parvekkeella kuunnellen sateen ropinaa pisaroiden iskeytyessä parvekkeen räystäisiin.Alkuillan alakerran grillihöyryt olivat jo kaikonneet.Tiesin tarkkaan,että sikaa paistettiin.Niin oli rasvan kyllästämät hajut meillä sisällä,joita edelsi sytytysnesteen vahva tuoksu.Kun ei omilla parvekkeilla saa grillta,se pitäisi samoin järjestyssääntöjen puitteissa kieltää myös patiolla.Nehän vastaavat olemukseltaan parvekkeita.Mutta minä ainakrätisevä akanpuoli en tähän puutu.
Siihen puutuin,kun yhytin sen pienen mustan koiranpennun taluttajineen,jonka aviomies antoi koiran tehdä tarpeensa taannoin leikkialueen sannalle.Kysyin kohteliaasti,tietävätkö he säännöt että ei leikkialueelle eikä sen välittömään läheisyyteen eläimen kanssa.Rouva tiesi.Kerroin koko episodin ja ihmeekseni hän pyysi miehensä puolesta anteeksi luvaten saattaa terveiseni asianomaisen korviin.Jos kerran tiedetään,niin miksi herrijee sääntöä rikotaan? Ehkä siinä perheessä koira on johtaja ja määrää kävelylenkkien suunnat ja kohteet.
Känkkäränkkäakka pani merkille eilen lisää kummallisia asioita.Tullessamme ulkoilemisesta istui pihapenkillä kaveri tupakki suupielissä.Alkoi kertoa asuvansa naapuritalossa,mutta käyvänsä meidän pihalla tupakalla (???),kun täällä "on rauhallisempaa".Kuinkahan paljon sieltä käydäänkään meidän penkillä tupakoimassa? Ainakin tumppiarsenaali penkin edessä kielii kävijämäärästä joko omasta tai vieraasta.Tämä mies lisäsi tarinointiinsa "minä kyllä vien tumpin kujan kaivoon". Vieköhän?
Jassoo,alkoi sataa.Ropina vaan käy.Suljin kiireesti partsin lasit ja koneen suljettuani aion nautiskella sateen äänistä Boston-keinutuolissani,jossa on sinikukallinen päällinen.Hepi muuten piti parvekkeeni kivipuutarhasta.Eikä se hullummalta minustakaan näytä.
Nyt pujahdan parvekkeelle ja otan osaa USAta koettelevaan lämpöaaltoon.Luvattiin siellä päin jopa 40 plussaa.Ylikin.Meillä tänään ihanteellista männäpäivien helteen paettua tervetulleen sateen tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti