Iltasanomissa tänään kerrotaan suomalaisen rasisitisesta käyttäytymisestä ulkomaalaistaustaista taksinkuljettaa kohtaan. "Vain suomalainen, ei neekeriä", sanoi asiakas tilatessaan taksia. Kun kuljettajana oli "neekeri" kuitenkin, koska ei kuljettajia voi valita, antoi kyseessä oleva asiakas paksua reklamaatiota. Taksiyhtiö Taksi Helsinki hämmästelee suomalaisten käytöstä. Kuljettajat itse kertovat, että joskus asiakas ei tulekaan taksiin huomatessaan kuljettajan olevan ei-suomalainen.
Kun vielä käytin puolison kanssa invataksia, ja itse usein tavallista, kaupungille mennessämme, oli kuljettajina myös muualta tänne muuttaneita. Minua ei väri haitannut, mutta se, että siihen aikaan ei panostettu siihen, että kuljettaja puhuisi/ymmärtäisi suomea, aiheutti kommunikointivaikeuksia. Se jurppi. Myös kaupunkituntemus oli heikkoa. Asuimme kantakaupungissa, asioimme yleensä kantakaupungissa. Kuitenkin kuljettajilla toisinaan oli vaikeuksia löytää reitti kotiimme. Kieltäytyivät ottamasta neuvoja vastaan: kuljettaja mies ja minä nainen. Kulttuurikysymys.
Tiesin myös, miksi noihin aikoihin monet vanhemmat henkilöt tahtoivat suomalaisen taksinkuljettajan. "Mielellään suomalainen kuljettaja, minä en osaa englantia". Kysymyksessä ei aina ollut kuljettajan etninen tausta. On myös, uskon vahvasti, rasismia. Siitä emme pääse eroon. Emme kaikki tule hyväksymään imigrantteja. Ei yksin Suomessa, vaan kaikkialla Euroopassa.
Kun joskus oma pohjavärimme tulee olemaan nykyistä tummempi, emme ehkä kiinnitä enää huomiota asiaan. Isänmaallisuus ja suomalaisuus, Suomi on meidän, on vielä mielissämme vahvana. "Vievät työpaikat ja rikollisuus kasvaa". Kuka sitten tekisi ne "vähempiarvoiset" työt, kun vessojen siivous ei luonnistu suomalaiselle? Rikollisuutta on ollut ja on kaikissa maailman kansoissa. Suomalaiset eivät ole mitään pulmusia liioin.
Minäkään en pidä tästä Eurooppaan suuntautuvasta muuttoliikehdinnästä. Meidän asenteemme ei asiaa muuta. Ihmisten on pakko syystä tai toisesta lähteä omasta maastaan pois. Me olemme allekirjoitaneet sopimuksen, jossa annetaan ihmisille lupa tulla. Me voisimme jo vähitellen suvaita erilaisuus. Eivät kaikki "neekerit" ole ansainneet huonoa suhtautumistamme. Minulla on ollut enemmän mukavia kokemuksia kuin ikäviä. Me olemme yhtäkaikki vain ihmisiä.
19. helmikuuta 2019
17. helmikuuta 2019
JARI TERVOKIN KIRJOITTI
Hyvin valvottu yö takana. Leikkasin ja viilasin kynsiä kahden maissa, luin Jari Tervon kolumnin Hesarista. Hieno kirjoitus. "Vanhuus on rikos, ja siitä mummia nyt rangaistaan." Ennen vanhaan oli vaivaistaloja ja niissä huonot oltavat. Oliko se tosiaan ennen vanhaan?
A:lta meili. Kotiutunut Saksasta takaisin Espanjaan. Parikymmentä plusastetta. Suomeen tämän lämpöaallon, jonka Föhn-tuuli yllättäen toi, jälkeen luvattu myös parikymmentä astetta mutta miinusta. Meinasin jo siirtyä saappaista nilkkureihin. Ei sentään.
Sain muutamia ystävänpäiväkortteja tekstiviestien lisäksi. Itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Päivä pääsi minut ohittamaan huomiotta. Se oli se stadipäivä ja silloin ajatukset muualla. Ensi viikolla taas sinne. Tällä kerralla päivälliselle. Tämän jälkeen on kamarimusiikkikonsertti seuraavalla viikolla. A valittelee, kun konsertteja ei ole siinä Espanjan kaupungissa, jossa asuu. Pitäisi ajaa Barcelonaan asti tai peräti Madridiin. Siellä sitten sitäkin enemmän ja upeat taidepläjäykset päälle. Pradokin!
Laitoin jo aamukahvin. Tai oikeammin ajat sitten. Eikä nukuta pätkääkään. Nuorempana tuli näin useinkin valvottua, mutta nyt olisi yöllä uni poikaa. Luulin jo vaivasta päässeeni, kun kaksi yötä meni mukavasti. En päässyt. Ostin jopa unisukat. Ei mitään! No, minä tästä vääntäydyn Pentti Haanpään pariin ja julkaisen tämän sepustuksen. Aina niin juhlallinen sana tuo "julkaista". Aivan kuin kysymyksessä olisi isompikin juttu.
A:lta meili. Kotiutunut Saksasta takaisin Espanjaan. Parikymmentä plusastetta. Suomeen tämän lämpöaallon, jonka Föhn-tuuli yllättäen toi, jälkeen luvattu myös parikymmentä astetta mutta miinusta. Meinasin jo siirtyä saappaista nilkkureihin. Ei sentään.
Sain muutamia ystävänpäiväkortteja tekstiviestien lisäksi. Itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Päivä pääsi minut ohittamaan huomiotta. Se oli se stadipäivä ja silloin ajatukset muualla. Ensi viikolla taas sinne. Tällä kerralla päivälliselle. Tämän jälkeen on kamarimusiikkikonsertti seuraavalla viikolla. A valittelee, kun konsertteja ei ole siinä Espanjan kaupungissa, jossa asuu. Pitäisi ajaa Barcelonaan asti tai peräti Madridiin. Siellä sitten sitäkin enemmän ja upeat taidepläjäykset päälle. Pradokin!
Laitoin jo aamukahvin. Tai oikeammin ajat sitten. Eikä nukuta pätkääkään. Nuorempana tuli näin useinkin valvottua, mutta nyt olisi yöllä uni poikaa. Luulin jo vaivasta päässeeni, kun kaksi yötä meni mukavasti. En päässyt. Ostin jopa unisukat. Ei mitään! No, minä tästä vääntäydyn Pentti Haanpään pariin ja julkaisen tämän sepustuksen. Aina niin juhlallinen sana tuo "julkaista". Aivan kuin kysymyksessä olisi isompikin juttu.
15. helmikuuta 2019
TUKKA KASTUU
Oli taas vesiliikehdintää uimahallissa. Onneksi ohjaaja sanoo aina uuden liikkeen näytettyään "omassa tahdissa". Pitäisi onnistua semmosessakin, että nostetaan molemmat jalat ylös pohjasta ja pannaan polvet koukkuun ja lähelle pintaa. En edes yrittänyt. Kastuu tukka. Sen lisäksi keikahtaisin taatusti taaksepäin ja uppeluksiin. Siinä se tukka kastuu.
Lähdettyämme jumpasta jäimme juttelemaan jumppakaveri L:n kanssa, joka on teatterifriikki. Katsoo kaikki näytelmät Helsingissä. Olin vähän kateellinen. Tsehovin näytelmistä olimme samaa mieltä, että ovat pitkäveteisiä ja hidastempoisia. Meistä ei niissä ole yhtään slaavilaista temperamenttia.
Ostin Pentti Haanpään jälkeenjääneistä novelleista kootun kirjan. Osa teksteistä on aikoinaan ilmestynyt joissain lehdissä ja osa löydetty kirjailijan pöytälaatikosta. Haanpään tytär on auttanut löytämisessä. Olen aikaisemminkin lukenut Haanpäätä, että voin sanoa pitäväni.
Eilen olin matkailemassa Helsingissä. Nuuhkin ehtaa kaupunki-ilmaa sieraimet levällään ja nautin kaikesta siitä, minkä olen joutunut taakseni jättämään. Näin ratikoita, ihmispaljoutta ja kauppoja, joita ei täällä nykyisellä asuinsijallani ole. Tulin kotiin ja söin ostamiani omena-kanelilastuja. Olin jo päivällä asennoitunut nauttimaan illalla Cary Grantista elokuvassa. Miten ennen hätkähdyttävän kiinnostava leffa voi lässähtää vuosikymmenten aikana? No, olihan Grant komea ja Grace Kelly soma, mutta jotain puuttui menneitten aikojen loistosta. Pitkästyin.
Marisen usein etten nuku. Viime yönä nukuin sikeästi kuutisen tuntia ja ilman apuja. Olin hyvin hämmästynyt, kiitollinen ja onnellinen. Tällä lailla siis yleensä nukutaan? Jokohan pääsisin rytmiin mukaan?
Lähdettyämme jumpasta jäimme juttelemaan jumppakaveri L:n kanssa, joka on teatterifriikki. Katsoo kaikki näytelmät Helsingissä. Olin vähän kateellinen. Tsehovin näytelmistä olimme samaa mieltä, että ovat pitkäveteisiä ja hidastempoisia. Meistä ei niissä ole yhtään slaavilaista temperamenttia.
Ostin Pentti Haanpään jälkeenjääneistä novelleista kootun kirjan. Osa teksteistä on aikoinaan ilmestynyt joissain lehdissä ja osa löydetty kirjailijan pöytälaatikosta. Haanpään tytär on auttanut löytämisessä. Olen aikaisemminkin lukenut Haanpäätä, että voin sanoa pitäväni.
Eilen olin matkailemassa Helsingissä. Nuuhkin ehtaa kaupunki-ilmaa sieraimet levällään ja nautin kaikesta siitä, minkä olen joutunut taakseni jättämään. Näin ratikoita, ihmispaljoutta ja kauppoja, joita ei täällä nykyisellä asuinsijallani ole. Tulin kotiin ja söin ostamiani omena-kanelilastuja. Olin jo päivällä asennoitunut nauttimaan illalla Cary Grantista elokuvassa. Miten ennen hätkähdyttävän kiinnostava leffa voi lässähtää vuosikymmenten aikana? No, olihan Grant komea ja Grace Kelly soma, mutta jotain puuttui menneitten aikojen loistosta. Pitkästyin.
Marisen usein etten nuku. Viime yönä nukuin sikeästi kuutisen tuntia ja ilman apuja. Olin hyvin hämmästynyt, kiitollinen ja onnellinen. Tällä lailla siis yleensä nukutaan? Jokohan pääsisin rytmiin mukaan?
12. helmikuuta 2019
WODEHOUSEA
Siirryin P.G.Wodehousen (1881-1975) mukana ajassa taaksepäin ja nautin siitä, kun päivälliselle herrat pukeutuivat frakkiin ainakin kartanoissa js niitä suuremmissa asumuksissa. Luen Parahin Jeeves-kirjaa.Alkuperäinen ilmestynyt 1930. Bertie Woosterilla on hovimestari Jeeves, joka yleensä tietää ja osaa kaiken. Hahmoa esitti tv-sarjassa Stephen Fry ja olikin mainio Jeeves.
Kirja Parahin Jeeves, Kaisa Siveniuksen uusi suomennos vuonna 2013, sisältää useita Jeeves-tarinoita. Aikakausi vuosina 1925-1927. Varakkaammalla väellä palveluskuntaa ja heihin kuuluu Jeevesin isäntä Bertram "Bertie" Wooster, uusavuton brittiaristokraatti. En ole aikaisemmin Jeeves-kertomuksia lukenut. Nyt on korkea aika. Lienenkö edes mitään Wodehousea.
Tänään asioille. Olenkin taas hissutellut kotona tarpeeksi. Aika ei tule pitkäksi, mutta onhan se mukavaa käydä toteamassa, onko sohjoa vai pakkasta. Sitten keskustella ystävien kanssa puhelimessa säätilanteesta, lumen paljoudesta, miten auraajat ovat auraamassa aina vääriä katuja ja kuinka vaikeaa on hyppiä lumivallien ja kaiken sulaneesta lumesta muodostuneen loskan yli. Tämä nyt on tätä. Muutaman kuukauden kuluttua helpottaa. Lupaan.
Aloitin kirjettä Italiaan. Kaikenlaista kertomisen arvoista. Italiassa ei kuulemma kovin usein Suomen asioita levitellä. Olen pitänyt asianani toimia sanomalehtenä. Siksi kirjeeni ovat pitkiä. No, eivät sieltäkään tulevat mitään lyhyitä ole. Hän kirjoittaa käsin!! Saattaa olla 12 arkkia molemmin puolin tekstiä. Kuinka hän jaksaa? Käsialassa on joskus havaittavissa väsymyksen merkkejä. En ihmettele. Helppohan minun on naputellessa. Kirjoitin jo nuorena isän kirjoituskoneella, eikä se ollut sähkökone. Sitten tuli sähköinen, eikä enää tarvinnut värinauhaa. Oli kasetti. Tästäkin modernista vehkeestä siirryttiin tietokoneisiin. Sen kuin näytölle asiat, korjaaminen helppoa, lopuksi tulostaminen. Isäni ei enää tämmöstä nähnyt.
Kirja Parahin Jeeves, Kaisa Siveniuksen uusi suomennos vuonna 2013, sisältää useita Jeeves-tarinoita. Aikakausi vuosina 1925-1927. Varakkaammalla väellä palveluskuntaa ja heihin kuuluu Jeevesin isäntä Bertram "Bertie" Wooster, uusavuton brittiaristokraatti. En ole aikaisemmin Jeeves-kertomuksia lukenut. Nyt on korkea aika. Lienenkö edes mitään Wodehousea.
Tänään asioille. Olenkin taas hissutellut kotona tarpeeksi. Aika ei tule pitkäksi, mutta onhan se mukavaa käydä toteamassa, onko sohjoa vai pakkasta. Sitten keskustella ystävien kanssa puhelimessa säätilanteesta, lumen paljoudesta, miten auraajat ovat auraamassa aina vääriä katuja ja kuinka vaikeaa on hyppiä lumivallien ja kaiken sulaneesta lumesta muodostuneen loskan yli. Tämä nyt on tätä. Muutaman kuukauden kuluttua helpottaa. Lupaan.
Aloitin kirjettä Italiaan. Kaikenlaista kertomisen arvoista. Italiassa ei kuulemma kovin usein Suomen asioita levitellä. Olen pitänyt asianani toimia sanomalehtenä. Siksi kirjeeni ovat pitkiä. No, eivät sieltäkään tulevat mitään lyhyitä ole. Hän kirjoittaa käsin!! Saattaa olla 12 arkkia molemmin puolin tekstiä. Kuinka hän jaksaa? Käsialassa on joskus havaittavissa väsymyksen merkkejä. En ihmettele. Helppohan minun on naputellessa. Kirjoitin jo nuorena isän kirjoituskoneella, eikä se ollut sähkökone. Sitten tuli sähköinen, eikä enää tarvinnut värinauhaa. Oli kasetti. Tästäkin modernista vehkeestä siirryttiin tietokoneisiin. Sen kuin näytölle asiat, korjaaminen helppoa, lopuksi tulostaminen. Isäni ei enää tämmöstä nähnyt.
10. helmikuuta 2019
PIENTÄ TAPAHTUNUTTA
Monta kivaa asiaa eilen. R soitti Espanjasta ja juttelimme kauan. Ovikello soi ja eräs komea mies ojensi minulle laivonnaisrasian. Kondiittorimestarin itsetehtyjä Runebergintorttuja. Ahmin ne heti. Olisiko pitänyt edes toinen säästää huomiseen? No ei!! Että maistuivat hyvältä. Kolmas kiva asia oli, että aloitin imuroimisen, mutta jätin kesken. Se kesken jättäminen oli se kiva asia.
Huckleberry Finn on nyt luettu ja hyllyyn takaisin pantu. Sen jälkeen siirryin afrikkalaiseen etsivätoimistoon. Lukemista riittää. K:n kanssa juttelin puhelimessa. Pantiin maailmaa jälleen järjestykseen.Hän oli ollut balettiesityksessä. Hieno kokemus jälleen kerran. Andersenin satu vaikuttavana yleisön 3 D-laseineen.
Soitin L:lle. Lähtevät matkailemaan hekin. Pois lumisesta Suomesta erään saaren aurinkoon kaukana Atlantilla. Kyllä kelpaa. Toivottelin hyvää ja turvallista matkaa.
Tänään itseni huoltoa, ehkä huomenna liikkeelle. Enkä nyt laista keskiviikkoista jumppaa vedessä. On lunta tai ei. Ainakin ennusteiden mukaan loskaa. Ensi viikolla kampaajakin. Hiukset kaipaavat myös huoltoa.
Hissukseen tämä sunnuntai pannaan menemään kotioloissa mutta kunnollisesti puettuna ja vuode sijattuna. Lounastamistakin jossain välissä. Nukuin yön huonosti ja otin menetetyt unet aamulla takaisin heti aamukahvin jälkeen. Onneksi päivää on vielä jäljellä, jotta ei kuin nauttimaan.
Huckleberry Finn on nyt luettu ja hyllyyn takaisin pantu. Sen jälkeen siirryin afrikkalaiseen etsivätoimistoon. Lukemista riittää. K:n kanssa juttelin puhelimessa. Pantiin maailmaa jälleen järjestykseen.Hän oli ollut balettiesityksessä. Hieno kokemus jälleen kerran. Andersenin satu vaikuttavana yleisön 3 D-laseineen.
Soitin L:lle. Lähtevät matkailemaan hekin. Pois lumisesta Suomesta erään saaren aurinkoon kaukana Atlantilla. Kyllä kelpaa. Toivottelin hyvää ja turvallista matkaa.
Tänään itseni huoltoa, ehkä huomenna liikkeelle. Enkä nyt laista keskiviikkoista jumppaa vedessä. On lunta tai ei. Ainakin ennusteiden mukaan loskaa. Ensi viikolla kampaajakin. Hiukset kaipaavat myös huoltoa.
Hissukseen tämä sunnuntai pannaan menemään kotioloissa mutta kunnollisesti puettuna ja vuode sijattuna. Lounastamistakin jossain välissä. Nukuin yön huonosti ja otin menetetyt unet aamulla takaisin heti aamukahvin jälkeen. Onneksi päivää on vielä jäljellä, jotta ei kuin nauttimaan.
9. helmikuuta 2019
TOIMII TAAS
Lukkokaveri huollosta tuli hyvin nopeasti soittoni jälkeen. Joskus käy niin että asiantuntijan saavuttua asia, joka oli epäkunnossa, ei enää olekaan. Nyt oli. Lukkopesä ei ollut irti. Tämän kerroin jo puhelimessa. Lukkoa kovisteltiin avaimellani ja jäykkänä ja toimimattomana pysyi. Kaveri pani öljyä, puhdisti kynnyksen, veivasi ja veivasi avaimella. Minäkin välillä. Lopulta se suostui yhteistyöhön ja alkoi toimia. Kokeilimme molemmat monta kertaa. Kaikki hyvin. "Soitto taas vaan, jos lakkaa toimimasta". Minä sanoin "kiitos" ja pahoittelin, kun näin viikonloppuna jouduin vaivaamaan.
Minun pitää ostaa pieni lukkoöljypullo. On joskus ollutkin, mutta minne lie vuosien saatossa kadonnut.
Miten olisi? Joko taas olisi jonotettava Amos Rexiin, jos mielii nähdä René Magritten näyttelyn? Näin luulen. Olisiko nyt kanttia käydä jonoon? Jossain näyttelyssä jossain päin olen jonkun Magritten teoksen nähnyt "elävänä". Olisi hienoa nähdä niitä nyt enemmän. Ateneumiin tulossa Frantisek Kupkan näyttely. En olekaan vähään aikaan taidenäyttelyssä ollut. Eivät hermot kestäneet Amos Rexin jonoja taannoin, että olisin seissyt hytisemässä pari kolme tuntia ennen sisään pääsyä. Mitä ihmeen taidekansaa meistä nyt on tullut?
Huckleberryssä tapahtuvat etenevät niin, että Jim-neekeri saatiin karkulaisena kiinni ja sitten Huck hänet pelasti takaisin vapauteen. Taas lautta soljuu alavirtaan pitkin Mississippiä kaverusten nauttiessa sen kulusta. Mukana pari siipeilijää, "kuningas" ja "herttua", molemmat samanhenkisiä veijareita kuin Huck. Tapahtumia ollut kaikenlaisia aina kun ovat rantautuneet. Mark Twain oli joskus ollut laivurina Mississippillä, tietää joen juoksut. Pannut mielikuvituksensa lentoon saadakseen aikaan tämän kirjan, josta tuli klassikko maailmankirjallisuudessa.
Minun pitää ostaa pieni lukkoöljypullo. On joskus ollutkin, mutta minne lie vuosien saatossa kadonnut.
Miten olisi? Joko taas olisi jonotettava Amos Rexiin, jos mielii nähdä René Magritten näyttelyn? Näin luulen. Olisiko nyt kanttia käydä jonoon? Jossain näyttelyssä jossain päin olen jonkun Magritten teoksen nähnyt "elävänä". Olisi hienoa nähdä niitä nyt enemmän. Ateneumiin tulossa Frantisek Kupkan näyttely. En olekaan vähään aikaan taidenäyttelyssä ollut. Eivät hermot kestäneet Amos Rexin jonoja taannoin, että olisin seissyt hytisemässä pari kolme tuntia ennen sisään pääsyä. Mitä ihmeen taidekansaa meistä nyt on tullut?
Huckleberryssä tapahtuvat etenevät niin, että Jim-neekeri saatiin karkulaisena kiinni ja sitten Huck hänet pelasti takaisin vapauteen. Taas lautta soljuu alavirtaan pitkin Mississippiä kaverusten nauttiessa sen kulusta. Mukana pari siipeilijää, "kuningas" ja "herttua", molemmat samanhenkisiä veijareita kuin Huck. Tapahtumia ollut kaikenlaisia aina kun ovat rantautuneet. Mark Twain oli joskus ollut laivurina Mississippillä, tietää joen juoksut. Pannut mielikuvituksensa lentoon saadakseen aikaan tämän kirjan, josta tuli klassikko maailmankirjallisuudessa.
8. helmikuuta 2019
MR. MURPHY LAKEINEEN PIIPAHTAMASSA
Äheltäydyin asioille, saappaat kastuivat, autot roiskuttivat, loskaa joka paikassa. En meinannut päästä kotiin sisälle ja tietysti perjantaina! Oven lukko ei suostunut yhteistyöhön. Avain jumittui, sitten pyöri tyhjää ja sen jälkeen jäykästi antoi myöten ja päästi minut sisälle. Soitin huoltoon. "Niin, nyt on niin että pojat lähtevät jo kotiin". En sanonut mitään, odottelin mitä mieltä huolto on, vaikka on viikonloppu. "Tietysti voin antaa tämän päivystykseen". Kiitin.
Mitä varten usein tämmöiset asiat tapahtuvat juuri viikonloppuna? En voinut liioin luvata etten poistu kotoani tai jos poistun, palaisin vasta kun viikonlopun jälkeen lukko on korjattu. Sitä paitsi alkoi pieni paniikin poikanen ilmaantua, kun en pääse liikkumaan tahtoni mukaan. Nyt odottelen lukkoseppää.
Suomen Kuvalehti ja Tsilari tulivat. Myös Lumenen mainos Stockmannilta. Oikein nimellä. "Pohjoista talvikauneutta". Mukana pakolliset näytepussit, nyt rauhoittavaa seerumia ja yhtä rauhoittavaa päivävoidetta. Haluaako ihoni rauhoittua ja mistä pitäisi? Tavaratalossa saa 30% alennuksella heleyttävää pikakaunistajaa. Luvataan tapahtuvaksi välittömästi. Ei uskota.
Edelleen iltapäivälehdet mällästävät Matti Nykäsen kuolemalla. Lööpit repeämispisteessä. Kaivetaan vanhoja asioita esille, hautajaisspekulaatioita, kuvia siitä ja tästä. Antaisivat jo rauhan. Mutta ei. Niin kauan kuin on jotain edes pientä imettävää, se imetään.
Otin illalla unipillerin. En suostunut enää valvomaan. Voi sitä onnen autuutta aamulla herätessäni yhdeksän maissa kokonaisen ihanan nukutun yön jälkeen. Olo pirtsakka, iho normaalin värinen, eikä pussin pussia silmien alla. Tiputtelin kahvin ja luin netistä aamun uutisia. Sitten reippaasti suihkuun, pukeutumaan, julkisivu kuntoon ja menoksi. Kaikki oli vaivatonta ja helppoa.
Mitä varten usein tämmöiset asiat tapahtuvat juuri viikonloppuna? En voinut liioin luvata etten poistu kotoani tai jos poistun, palaisin vasta kun viikonlopun jälkeen lukko on korjattu. Sitä paitsi alkoi pieni paniikin poikanen ilmaantua, kun en pääse liikkumaan tahtoni mukaan. Nyt odottelen lukkoseppää.
Suomen Kuvalehti ja Tsilari tulivat. Myös Lumenen mainos Stockmannilta. Oikein nimellä. "Pohjoista talvikauneutta". Mukana pakolliset näytepussit, nyt rauhoittavaa seerumia ja yhtä rauhoittavaa päivävoidetta. Haluaako ihoni rauhoittua ja mistä pitäisi? Tavaratalossa saa 30% alennuksella heleyttävää pikakaunistajaa. Luvataan tapahtuvaksi välittömästi. Ei uskota.
Edelleen iltapäivälehdet mällästävät Matti Nykäsen kuolemalla. Lööpit repeämispisteessä. Kaivetaan vanhoja asioita esille, hautajaisspekulaatioita, kuvia siitä ja tästä. Antaisivat jo rauhan. Mutta ei. Niin kauan kuin on jotain edes pientä imettävää, se imetään.
Otin illalla unipillerin. En suostunut enää valvomaan. Voi sitä onnen autuutta aamulla herätessäni yhdeksän maissa kokonaisen ihanan nukutun yön jälkeen. Olo pirtsakka, iho normaalin värinen, eikä pussin pussia silmien alla. Tiputtelin kahvin ja luin netistä aamun uutisia. Sitten reippaasti suihkuun, pukeutumaan, julkisivu kuntoon ja menoksi. Kaikki oli vaivatonta ja helppoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)