Tuli 12 muffinia, kuten reseptissä sanotiin. "Maistoin" kaksi, kun sentään edellisestä leipomuksestani yleensäkin oli vuosia vierähtänyt. Onnistuneita. Panin 10 pakkaseen. Oikeastaan nautin leipomisesta. Ennen muinoin olen sitä harrastanut enemmänkin. Tänään vuorossa kasvispaistos. Kunhan heräämisestäni tokenen ja aamulattet nautittu.
Ainoa ulkona olo eilen oli roskiskeikka. Uskalsin aivan raakileena ilman julkisivun ehostusta. Kukaan ei nähnyt. K soitti ja juttelimme hetken. Ehdin lukeakin Juha Vuorisen Hola! kirjaa. Tietysti siivosin jälkeni myös keittiössä. Pitää ostaa sitruspuserrin, manuaalisesti käytettävä. Kun en löytänyt, käytin sähköistä. Uusi vaaka on sitten hieno. Punnitsin huvikseni kaikenlaista sen voin lisäksi, jonka tarvitsin muffineihin. Ihanan pieni ja litteä.
Onneksi olen säästänyt itselleni joitakin keittokirjoja. Muffinireseptejäkin on vaikka kuinka paljon. Seuraavaksi saakin olla hiukan monimutkaisempi ja monipuolisempi taikina kuin nyt tämä sitruuna-jugurtti. Kun ovat oikein monipuolisia, ovatkin jo cupcakes. Hei, minusta tulee taas leipoja!
Oli mukava tunne, kun katseli eilen saamaansa tulosta, uunista juuri otettuja leipomuksia. Ne tuoksuivat hyvälle ja kutsuivat maistamaan. Parempia kuitenkin jäähdyttyään. Olen tutkinut kaasu-uuniani ja huomasin siinä olevan erillisen ylälämmönkin. Esilämmitys on tärkeää. Sitä olen noudattanut. Tänään siis taas kokeilemaan, onnistuuko muffinien lailla kasvispaistoskin. Sen jälkeen seuraavien kimppuun!
18. marraskuuta 2018
17. marraskuuta 2018
TÄNÄÄN LEIVOTAAN
Posti toi Stockmannilta Clarins-mainoksen, L:ltä ja A:lta kortin Lontoosta ja Helsingin kaupungilta vesiliikuntalaskun. Poimin ne lattialta kotiin palatessani. Olin ostamassa uutta petauspatjaa. En ostanut. Ostin muffin- ja kasvispaistosainekset, joita ei ymmärrettävästi huushollissani ole. Kaikki piti ostaa leivinjauheesta alkaen. Sitten tietysti piti niille kaikille tehdä tilaa keittiön kaapissa ja siinä olikin jo isompi homma.Toisten aineitten siirtämistä muualle ja osalle sanoin hyvästit ja heitin menemään. Nyt ei ainakaan aineitten puute pidättele minua leipomasta. Ajattelin jo tänään aloittaa.
Kauppakeskuksen käytävällä yllätti minut takaa päin "tarttujanainen". Hän on ennenkin tarttunut ihmisiin, eikä yksin minuun. Ei ota käsittelyyn kaikkia. Kun näin naisen istuvan eräällä penkillä, sanoin hänelle vakavaan sävyyn, että kukaan ei pidä siitä, että hän koskettelee. Katseli vain pälyillen. Tietysti sairaus sekin, mutta melkoisen epämiellyttävää. Ohitti minut myöhemmin uudestaan, mutta piti näppinsä kurissa.
Steppailin muuten Eastonian Citymarketiin asti (petauspatjakauppa olisi ollut lähempänä). Ajattelin saavani sieltä kaiken, paras ruokakauppa kun näillä main on. Ja sain. Meni vain hitusen aikaa, ennen kuin kaiken löysin. Mikäs siinä oli ollessa. Menin vielä Alkoonkin ja ostin lisää uutta Beaujolaisia. Myskikurpitsa painoi enemmän kuin Beaujolais. Tarvitsin kurpitsan kasvispaistokseen. Satsumien kohdalla huomasin henkilökuntaan kuuluvan naisen ja kysyin, ovatko makeita (mitä varten aina pitää olla makeita?). Rouva tarttui yhteen satsumaan, kuori sen huolellisesti ja tarjosi minulle. "No, onko?" Muistin, että minulle on tehty siellä samoin kerran aiemminkin. Nyt kysyin rouvalta, onko hän omistaja? Ei ole, on omistajan äiti. Siihen kertyi ihmisiä ja kaikkia omistajan äiti syötti. Minä pakkasin jo täyttäpäätä satsumia pussiiin. Jätin naiset syömään. Vielä pari kesäkurpitsaa ja sitten kotiin.
Kauppakeskuksen käytävällä yllätti minut takaa päin "tarttujanainen". Hän on ennenkin tarttunut ihmisiin, eikä yksin minuun. Ei ota käsittelyyn kaikkia. Kun näin naisen istuvan eräällä penkillä, sanoin hänelle vakavaan sävyyn, että kukaan ei pidä siitä, että hän koskettelee. Katseli vain pälyillen. Tietysti sairaus sekin, mutta melkoisen epämiellyttävää. Ohitti minut myöhemmin uudestaan, mutta piti näppinsä kurissa.
Steppailin muuten Eastonian Citymarketiin asti (petauspatjakauppa olisi ollut lähempänä). Ajattelin saavani sieltä kaiken, paras ruokakauppa kun näillä main on. Ja sain. Meni vain hitusen aikaa, ennen kuin kaiken löysin. Mikäs siinä oli ollessa. Menin vielä Alkoonkin ja ostin lisää uutta Beaujolaisia. Myskikurpitsa painoi enemmän kuin Beaujolais. Tarvitsin kurpitsan kasvispaistokseen. Satsumien kohdalla huomasin henkilökuntaan kuuluvan naisen ja kysyin, ovatko makeita (mitä varten aina pitää olla makeita?). Rouva tarttui yhteen satsumaan, kuori sen huolellisesti ja tarjosi minulle. "No, onko?" Muistin, että minulle on tehty siellä samoin kerran aiemminkin. Nyt kysyin rouvalta, onko hän omistaja? Ei ole, on omistajan äiti. Siihen kertyi ihmisiä ja kaikkia omistajan äiti syötti. Minä pakkasin jo täyttäpäätä satsumia pussiiin. Jätin naiset syömään. Vielä pari kesäkurpitsaa ja sitten kotiin.
16. marraskuuta 2018
HÄN OLI VALAISTUNUT
Ei mitään muffineja eilen, mutta vaa´an ostin. Varoiksi. Vihanneksia ja hedelmiä ostin myös sekä kaksi kirjaa. Katie Fforde The Christmas Stocking and other stories ja Juha Vuorinen Maltan mieleni.Vuorisen kirja edeltää Espanjassa oloa kirjassa Hola!:n takaa.
Istuin kauppareissulla kauppakeskuksen lepopaikalla. Hetken kuluttua kuului naisen ääni vierestäni "Puhutteko suomea?" Vastasin puhuvani. Hän kertoi ensin niitä ja näitä, kysyi, missä on Alko yms. Siten selvisi jutustelun perimmäinen tarkoitus. Hän tahtoi puhua Jeesuksesta. Yleensä en ole kiinnostunut Jeesuksesta puhumaan, mutta rouva vaikutti kiinnostavalta eikä ollenkaan pakkotuputtavalta. Kertoi olleensa mannekiini ja perso alkoholille. Näytti vosien takaisen kuvan, jossa hän oli hyvin kaunis nuori nainen, joka istui kapakassa. Kertoi nähneensä myöhemmin Jeesuksen. Kiinnostuin, miltä Jeesus näytti ja mistä tiesi, että hän oli juuri Jeesus. "Hänellä oli palavat kauniit silmät ja sen vain tietää". Siitä hetkestä rouva tuli uskoon. Nyt juttelee Jeesukselle kuin ystävälle, lukee Raamattua ja käy helluntalaisten kokouksissa. Israelissa on käynyt 16 kertaa ja rakastaa israelilaisia. Maailmaloppuakin sivuttiin, syntisyyttä ja taivaan kultaisia katuja. Kerroin kuulleeni, että Jeesus oli naimisissa. Rouva kielsi näin maallisen asian jyrkästi. Lopulta vähän väsyin ja tein syntiä valehtelemalla, että minulla on kiire. Rouva olisi antanut helluntalaisten rekvisiittaa, jota hänellä oli laukussa, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Toivottelimme toisillemme kaikkea hyvää ja kumpikin sitä tarkoitti. Menin Alkoon. Viinin nauttiminen ei ole syntiä, kunhan pysyy kohtuudessa.
Maistoin jo toista Beaujolais nouveau 2018 kotona. Join salaatin kanssa. Nuori viini ja minusta raikkaan hyvää. Toisen, Beaujolais-villages nouveau 2018 säästän myöhemmäksi. Puolen vuoden aikana on kuitenkin nautittava. Ei kestä säilytystä. Ostan nämä viinit aina vuodesta toiseen jokaisena marraskuun kolmantena torstaina. Tulee myyntiin kaikkialla silloin. Tässä asiassa olen snobi.
Istuin kauppareissulla kauppakeskuksen lepopaikalla. Hetken kuluttua kuului naisen ääni vierestäni "Puhutteko suomea?" Vastasin puhuvani. Hän kertoi ensin niitä ja näitä, kysyi, missä on Alko yms. Siten selvisi jutustelun perimmäinen tarkoitus. Hän tahtoi puhua Jeesuksesta. Yleensä en ole kiinnostunut Jeesuksesta puhumaan, mutta rouva vaikutti kiinnostavalta eikä ollenkaan pakkotuputtavalta. Kertoi olleensa mannekiini ja perso alkoholille. Näytti vosien takaisen kuvan, jossa hän oli hyvin kaunis nuori nainen, joka istui kapakassa. Kertoi nähneensä myöhemmin Jeesuksen. Kiinnostuin, miltä Jeesus näytti ja mistä tiesi, että hän oli juuri Jeesus. "Hänellä oli palavat kauniit silmät ja sen vain tietää". Siitä hetkestä rouva tuli uskoon. Nyt juttelee Jeesukselle kuin ystävälle, lukee Raamattua ja käy helluntalaisten kokouksissa. Israelissa on käynyt 16 kertaa ja rakastaa israelilaisia. Maailmaloppuakin sivuttiin, syntisyyttä ja taivaan kultaisia katuja. Kerroin kuulleeni, että Jeesus oli naimisissa. Rouva kielsi näin maallisen asian jyrkästi. Lopulta vähän väsyin ja tein syntiä valehtelemalla, että minulla on kiire. Rouva olisi antanut helluntalaisten rekvisiittaa, jota hänellä oli laukussa, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Toivottelimme toisillemme kaikkea hyvää ja kumpikin sitä tarkoitti. Menin Alkoon. Viinin nauttiminen ei ole syntiä, kunhan pysyy kohtuudessa.
Maistoin jo toista Beaujolais nouveau 2018 kotona. Join salaatin kanssa. Nuori viini ja minusta raikkaan hyvää. Toisen, Beaujolais-villages nouveau 2018 säästän myöhemmäksi. Puolen vuoden aikana on kuitenkin nautittava. Ei kestä säilytystä. Ostan nämä viinit aina vuodesta toiseen jokaisena marraskuun kolmantena torstaina. Tulee myyntiin kaikkialla silloin. Tässä asiassa olen snobi.
15. marraskuuta 2018
VESIJUMPPA VS VEDEN VASTUS
Nonnih, ensimmäinen ohjattu vesijumppatunti takanapäin. Jumppari toimi kuivalla maalla ja me oppilaat kaulaamme myöten vedessä. Käsillä, jaloilla, käsillä ja jaloilla yhtaikaa, venytystä vasempaan ja oikeaan, hyppelyä, jalkojen nostelua jalat yhdessä tai toinen pohjassa tukevasti. Tein minkä ehdin ja minkä voin räpiköityäni taas paikoilleni, sillä ajelehdin tahtomattani pitkin allasta ja jouduin joukosta pois. Tulin siihen tulokseen, että olen liian kevyt. Lopulta ohjaaja sanoi, että voi pitää reunasta kiinni ja se auttoi ratkaisevasti, pysyin ruodussa. Tunnin, tai puolen tunnin, loputtua tuli ohjaaja K:n ja minun luokse, ja luulin jo, että minut poistetaan tai siirretään alemmalle kurssille, mutta hän kysyikin, jos olemme uusia ja kehui päähineitämme. K tunsi kipua siellä, missä pitikin ja minä en missään. Tarkoittaa, että olin tehnyt liikkeet väärin. Keski-ikä oppilailla oli korkea, joukossa pari miestä. Eivät vaikuttaneet keski-ikään. Sitten taas kaavaa noudattaen suihkuun ja olen aika näppärästi jo oppinut, miten saadaan sukkahousut hyvin nihkeään kroppaan. Lopulta olin valmis. Panimme nimemme ensi vuoden jumppaan, johon toimenpiteeseen K oli tyytyväisempi kuin minä.
K ehdotti, että lähtisimme kylpylään. Meinasin lentää pyllylleni. Lisää ruumiillista touhua, sillä aina kylpylään kuuluu rasitus. Mietin asiaa ja mietin ankarasti.
Pitää ostaa vaaka. Katselin muffinreseptejä ja kaikissa pitää punnita. Muutossa olen vaa´an hävittänyt. Katselin muitakin reseptejä, oikeastaan kaikenlaisia reseptejä. Sokeria ja voita, voita ja sokeria. Huomenna kauppaan, jos vielä tahdon alkaa leipoa, ostan aineet ja vaa´an. Vien yhden ulsterin lyhennettäväksija ja vien loton. Eilen tultuani uimahallista imuroin ja pesin vuodevaatteet koneella, vaihdoin uudet vuoteeseen, juttelin puhelimessa L:n kanssa ja luin Juha Vuorisen kirjaa. Illalla otin reippaasti unipillerin ja ryömin tyytyväisenä itseeni vuoteeseen. Näin unta kylpylästä, jossa olin hoidoissa, hierottiin savella ja makasin ammeessa, joka oli kukkia täynnä, join nokkosteetä ja söin lehtiselleriä ja porkkanaa.
K ehdotti, että lähtisimme kylpylään. Meinasin lentää pyllylleni. Lisää ruumiillista touhua, sillä aina kylpylään kuuluu rasitus. Mietin asiaa ja mietin ankarasti.
Pitää ostaa vaaka. Katselin muffinreseptejä ja kaikissa pitää punnita. Muutossa olen vaa´an hävittänyt. Katselin muitakin reseptejä, oikeastaan kaikenlaisia reseptejä. Sokeria ja voita, voita ja sokeria. Huomenna kauppaan, jos vielä tahdon alkaa leipoa, ostan aineet ja vaa´an. Vien yhden ulsterin lyhennettäväksija ja vien loton. Eilen tultuani uimahallista imuroin ja pesin vuodevaatteet koneella, vaihdoin uudet vuoteeseen, juttelin puhelimessa L:n kanssa ja luin Juha Vuorisen kirjaa. Illalla otin reippaasti unipillerin ja ryömin tyytyväisenä itseeni vuoteeseen. Näin unta kylpylästä, jossa olin hoidoissa, hierottiin savella ja makasin ammeessa, joka oli kukkia täynnä, join nokkosteetä ja söin lehtiselleriä ja porkkanaa.
13. marraskuuta 2018
KIRJAILIJAN HUOLI
JuhaVuorinen kirjoittaa: "Olen päätynyt kirjailijaurallani yllättävään tilanteeseen. Minun pitäisi alkaa tehdä itseäni tykö sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä tuotannostani ja minusta yhtään mitään..." Minä olen sellainen ihminen. Ennen tätä parastaikaa lukemaani Vuorisen Hola!:n takaa en ollut ikinä kuullut Vuorisesta mitään, en nähnyt hän kirjojaan, vaikka niitä on kirjoittanut varsin mittavan määrän, kymmeniä ja taas kymmeniä kirjoja. Minunhan on pyydettävä tätä käsittämätöntä epäkohtaa kirjailijalta anteeksi, vaikka pyyntö ei milloinkaan häntä saavuta. Mitä pitemmälle olen Hola!:ssa päässyt, sitä enemmän hänen tekstistään pidän. Tämä kirja on juttuja ja ne jutut ovat olleet jossain lehdessä. On siis kooste vuodelta 2016. Aion mitä kiireimmiten ostaa lisää Vuorisia.
Unilääke, jonka otin, ei vaikuta mitään. Piti lukea se pitkä ja pienellä präntätty lappu, jossa lukee kaikenlaista, muun muassa se, että ei saa ottaa kuin yhden illassa. Minulla olivat sormet jo painamassa pillerin esille läpipainopesästään. En nyt usko, että olisin saanut kaikki ne kauheudet, joita povataan yliannostuksesta, mutta jätin kuitenkin ottamatta. Valvotaan taas. Rupesin lukemaan keittokirjoja.
Tuli hillitön halu alkaa laittaa ruokaa ja leipoa. Pinaatti-kookoskeitto vaikutti mukavalta. Aineita ei tietystikään ole ja keittoon tarvitaan vaikka mitä. Ohjeessa 15 eri lajia, joista soppa syntyy ja ainoa, joka saattaa kaapissa olla, on juustokumina. Ellei päiväys ole mennyt ohi. Sitten siirryin muffinien keittokirjaan. Houkuttaisi appelsiiniliköörillä maustetut inkiväärimuffinit tai mantelimuffinit kermaviilistä. Kaikkea pitää ostaa. Sokeria saattaa olla ja suolaa, öljyäkin. Mistä pahuksesta tämmöinen vimma nyt ykskaks? Unohdettu taito on kaivettava esille. Ennen tein vaikka mitä. Liekö tämä innostus ohimenevää vai tullut jäädäkseen? Itsehän en voisi syödä. Pakastan ja tarjoan muille. Kutsun väkeä. Kattaan pöydän, taittelen lautasliinat, ostan kukkia, sytytän kynttilät, esillepano pitää olla mallikasta. Saas nähdä, tuleeko tästä mitään.
Juha Vuorinen ei pidä Donald Trumpista. Kutsuu häntä töyhtöhyypäksi ja tätä sanaa edeltää adjektiivi, jota en viitsi tänne laittaa. Monissa äänestyslapuissa on kuulemma lukenut Donald Duck. Jotain sinne päin saivatkin. Mutta on hyvääkin. "Viihdyttäjänä hän on aivan ylivoimainen veijari hassussa tukassaan ja mattaruskealla ruikitussa nassussaan, mutta kun hän suorana televisioitavassa työpaikkahaastattelussa Amerikan presidentin virkaan heittää repliikkejä, jotka sopisivat pikemminkin sairauskertomukseen, niin ei enää tiedä, missä kulkee rotko viihteen ja asian välillä..." Mitä tapahtuisi, jos Trump saisi tietää Juha Vuorisen mielipiteet, kun jo uutistoimisto CNN:n toimittaja Jim Acosta sai porttikiellon Valkoiseen taloon kysymystensä luonteen vuoksi. Soppa syntyi siitä,kun lehdistösihteeri yritti tilaisuudessa ottaa Acostalta mikrofonin. Nauhaa käpelöitiin niin, että Acosta näyttää sihteeriä huitaisevan. Rumaa, rumaa peliä! Alkuperäisessä nauhassa, joka myös pääsi julkisuuteen, Acosta vain estää sihteerin kättä pääsemästä mikrofoniin kiinni. Kansa tietysti uskoo Acostan läimimiseen.Ainakin Trumpin kannattajat.
Kirjoitan tätä unilääkkeen "vaikutuksen" alaisena 13.11. yöllä klo 1. Julkaisen säällisesti vasta aamulla. Nyt yritän pyöriä taas vuoteessa, jos vaikka unen tulo onnistuisi.
Unilääke, jonka otin, ei vaikuta mitään. Piti lukea se pitkä ja pienellä präntätty lappu, jossa lukee kaikenlaista, muun muassa se, että ei saa ottaa kuin yhden illassa. Minulla olivat sormet jo painamassa pillerin esille läpipainopesästään. En nyt usko, että olisin saanut kaikki ne kauheudet, joita povataan yliannostuksesta, mutta jätin kuitenkin ottamatta. Valvotaan taas. Rupesin lukemaan keittokirjoja.
Tuli hillitön halu alkaa laittaa ruokaa ja leipoa. Pinaatti-kookoskeitto vaikutti mukavalta. Aineita ei tietystikään ole ja keittoon tarvitaan vaikka mitä. Ohjeessa 15 eri lajia, joista soppa syntyy ja ainoa, joka saattaa kaapissa olla, on juustokumina. Ellei päiväys ole mennyt ohi. Sitten siirryin muffinien keittokirjaan. Houkuttaisi appelsiiniliköörillä maustetut inkiväärimuffinit tai mantelimuffinit kermaviilistä. Kaikkea pitää ostaa. Sokeria saattaa olla ja suolaa, öljyäkin. Mistä pahuksesta tämmöinen vimma nyt ykskaks? Unohdettu taito on kaivettava esille. Ennen tein vaikka mitä. Liekö tämä innostus ohimenevää vai tullut jäädäkseen? Itsehän en voisi syödä. Pakastan ja tarjoan muille. Kutsun väkeä. Kattaan pöydän, taittelen lautasliinat, ostan kukkia, sytytän kynttilät, esillepano pitää olla mallikasta. Saas nähdä, tuleeko tästä mitään.
Juha Vuorinen ei pidä Donald Trumpista. Kutsuu häntä töyhtöhyypäksi ja tätä sanaa edeltää adjektiivi, jota en viitsi tänne laittaa. Monissa äänestyslapuissa on kuulemma lukenut Donald Duck. Jotain sinne päin saivatkin. Mutta on hyvääkin. "Viihdyttäjänä hän on aivan ylivoimainen veijari hassussa tukassaan ja mattaruskealla ruikitussa nassussaan, mutta kun hän suorana televisioitavassa työpaikkahaastattelussa Amerikan presidentin virkaan heittää repliikkejä, jotka sopisivat pikemminkin sairauskertomukseen, niin ei enää tiedä, missä kulkee rotko viihteen ja asian välillä..." Mitä tapahtuisi, jos Trump saisi tietää Juha Vuorisen mielipiteet, kun jo uutistoimisto CNN:n toimittaja Jim Acosta sai porttikiellon Valkoiseen taloon kysymystensä luonteen vuoksi. Soppa syntyi siitä,kun lehdistösihteeri yritti tilaisuudessa ottaa Acostalta mikrofonin. Nauhaa käpelöitiin niin, että Acosta näyttää sihteeriä huitaisevan. Rumaa, rumaa peliä! Alkuperäisessä nauhassa, joka myös pääsi julkisuuteen, Acosta vain estää sihteerin kättä pääsemästä mikrofoniin kiinni. Kansa tietysti uskoo Acostan läimimiseen.Ainakin Trumpin kannattajat.
Kirjoitan tätä unilääkkeen "vaikutuksen" alaisena 13.11. yöllä klo 1. Julkaisen säällisesti vasta aamulla. Nyt yritän pyöriä taas vuoteessa, jos vaikka unen tulo onnistuisi.
12. marraskuuta 2018
HERKKU ON HERKKU
Kävin uudenlaisessa Herkussa "oikealla" Stockmannilla. Upea, suuri, selkeä, lajirikas, hämmästyttävä, hieno... Olen käynyt kaksi kertaa jo. Kannattaa tuhlata aikaa matkoihin. Siellä voi viipyä vaikka koko päivän ihailemassa. Nyt S-market on onnistunut.
Tila laajentunut entisestään, on palveleva juustotiski, kalatiski, jossa kultaotsa-ahveniakin, lihatiskissä muuta kuin broileria ja kalkkunaa. Hedelmiä, juureksia, salaatteja mistä valita. Näkyi myyjiäkin. Kukkapuketit eivät näyttäneet nuupahtaneilta. Tietysti ne pakolliset juoma-, karkki-, keksimäärät omilla paikoillaan. Asiakkaita enemmän kuin jouluna muissa ruokakaupoissa.Leipäpuolella tuoksui ihanasti leipä. Kaikkialla näköä ja kokoa, uutta ja houkuttelevaa. Kun en viitsinyt jonottaa, ostin valmiita salaattipakkausia, Helsinki-sinappia ja persimon-hedelmiä. Menen tähän ihmemaahan taas tälläkin viikolla. Kepeästi metro vie ja tuo.
Kaksi yötä olen nukkunut! Sain lääkäriltä uusia unen tuovia lääkkeitä. En enää kestänyt valvottuja öitä. Jos olisin saanut edes päiväsaikaan unen tarpeeni tyydytettyä, mutta kun ei. Minua ei yksinkertaisesti nukuttanut ei päivin eikä öin. Jossain vaiheessa olisi käynyt köpelösti. En tiedä, miten, mutta taatusti jollain lailla. Otan mukisematta toisen pillerin illalla ja odottelen unen tuloa onnen tunne rinnassa tietäessäni, että se tulee kohtapuoliin. Tätä tunnetta ei voi kukaan sellainen, joka ei ole pitkäaikaista unettomuutta itse kokenut, ymmärtää. Valvominen on viheliäistä. Mikään konsti ei riitä. Olen kaikkia ilman lääkkeitä olevia kokeillut. Kuivia kirjojakin lukenut. Lääkäri ehdotti, jos ruotsin kielioppi olisi tarpeeksi kuiva. No, nyt minulla on mahdollisuus nukkua yö.
Nyt tipahti kansan nykyinen lempilapsi Pekka Pouta tanssikisasta. Olikin oikea ratkaisu, jos viime kerralla hiukan meni pieleen, kun tanssin taitava pari sai potkut. Jnnittää loppua kohti. Veikkaan nyrkkeilijän voittoa! Jos ei sitten näyttelijä vie sitä.
Mietin tässä, liikahdanko tänään ulos. Jos ei tänään, niin huomenna. Ylihuomenna kuitenkin K ja minä tapaamme jumppaohjaajamme ja ei kuin polskimaan ohjatusti. K väittää, etten saa pitää päässä kauniisti solmittua liinaani, vaan on pantava uimamyssy. En pane!!! Myssy kuin myssy!
Tila laajentunut entisestään, on palveleva juustotiski, kalatiski, jossa kultaotsa-ahveniakin, lihatiskissä muuta kuin broileria ja kalkkunaa. Hedelmiä, juureksia, salaatteja mistä valita. Näkyi myyjiäkin. Kukkapuketit eivät näyttäneet nuupahtaneilta. Tietysti ne pakolliset juoma-, karkki-, keksimäärät omilla paikoillaan. Asiakkaita enemmän kuin jouluna muissa ruokakaupoissa.Leipäpuolella tuoksui ihanasti leipä. Kaikkialla näköä ja kokoa, uutta ja houkuttelevaa. Kun en viitsinyt jonottaa, ostin valmiita salaattipakkausia, Helsinki-sinappia ja persimon-hedelmiä. Menen tähän ihmemaahan taas tälläkin viikolla. Kepeästi metro vie ja tuo.
Kaksi yötä olen nukkunut! Sain lääkäriltä uusia unen tuovia lääkkeitä. En enää kestänyt valvottuja öitä. Jos olisin saanut edes päiväsaikaan unen tarpeeni tyydytettyä, mutta kun ei. Minua ei yksinkertaisesti nukuttanut ei päivin eikä öin. Jossain vaiheessa olisi käynyt köpelösti. En tiedä, miten, mutta taatusti jollain lailla. Otan mukisematta toisen pillerin illalla ja odottelen unen tuloa onnen tunne rinnassa tietäessäni, että se tulee kohtapuoliin. Tätä tunnetta ei voi kukaan sellainen, joka ei ole pitkäaikaista unettomuutta itse kokenut, ymmärtää. Valvominen on viheliäistä. Mikään konsti ei riitä. Olen kaikkia ilman lääkkeitä olevia kokeillut. Kuivia kirjojakin lukenut. Lääkäri ehdotti, jos ruotsin kielioppi olisi tarpeeksi kuiva. No, nyt minulla on mahdollisuus nukkua yö.
Nyt tipahti kansan nykyinen lempilapsi Pekka Pouta tanssikisasta. Olikin oikea ratkaisu, jos viime kerralla hiukan meni pieleen, kun tanssin taitava pari sai potkut. Jnnittää loppua kohti. Veikkaan nyrkkeilijän voittoa! Jos ei sitten näyttelijä vie sitä.
Mietin tässä, liikahdanko tänään ulos. Jos ei tänään, niin huomenna. Ylihuomenna kuitenkin K ja minä tapaamme jumppaohjaajamme ja ei kuin polskimaan ohjatusti. K väittää, etten saa pitää päässä kauniisti solmittua liinaani, vaan on pantava uimamyssy. En pane!!! Myssy kuin myssy!
11. marraskuuta 2018
SUPERHIENO PÄIVÄ
Hieno päivä eilen. Ateneumin anti teki päivästä superpäivän. Tapasin M:n, kuten sovittu oli. Pientä jonotusta vaatenaulakolle. Museokortilla sisälle. Urkeni näyttely suomalaisesta taiteesta 1900-luvulla. "Kohtaamisia kaupungissa". Elävää elämää kodeissa kuin ulkopuolella., tunnistettavia kohtia kotikaupungistani, muotokuvia, elämää kaduilla ja kahviloissa. Urbaania juttua. Helene Schjerfbeck, Tove Jansson, Olli Lyytikäinen, Antti Favén... Helsinkiä 1940-luvulla, Fazerin kahvilassa 1930-luvulla. Ellen Thesleff, Henry Ericsson, Jalmari Ruokokoski... Lähes 300 teosta mukaan lukien veistokset. Essi Renvallin ja Timo Mikkilän päät koreasti rivissä muitten kanssa.
Opas kuljetti erästä katrasta huoneesta toiseen kertoen tyhjentävästi teoksista, Hänellä oli tulipunaiset sukat ja hän huokui vahvaa tietämystä. M ja minä sulauduimme museoyleisöön, joka tuntui paisuvan määrältään koko ajan. Oli lapsia vaunuissa ja jaloissa, vähän levotontakin. Joku katsoja syventyi tauluun tosissaan, toinen vilahti vauhdilla ohi. Joku huudahti riemastuneena "tuon paikan minä tunnen" ja katseli kaihoten kaupunkinäkymää aikojen takaa. Vanhoja elokuvia pimeissä huoneissa, sievää naisvoimistelua, joka pani hymyn huuleen. Ei noin enää vuosikymmeniin. Kädet sojottivat pehmeästi kuin baletissa ja jumppapuvun hameosa heilahteli iloisesti. Autot kulkivat puulla, ratikoihin jonotettiin, taloja, joita ei enää ole, muistoja, joita vielä on. Päivän katsaus kaupunkiin, joka on muuttunut. Elävää kuvaa menneestä.
Pysyttelimme traditiossa ja menimme taidekatsauksen jälkeen Samppanjabaariin. M otti vuosikertaa ja minä uudempaa ja halvempaa. Kumpikin otimme coctailleivän viinin kanssa. Baari alkoi hiljalleen täyttyä. Lauantai ja lasten jouluikkuna oli juuri avattu Stockmanilla. Pullonsoittaja soitteli iloisia ja sai lantin palkakseen.
Menin Espresso-kauppaan ja sinne ilmestyi myös M. Ostin kaksi viimeistä lasia lungoa varten ja haen loput kaksi ensi viikolla. Metrolla kotiin. Oli jo aivan pimeää. Panin jääkaapin oveen kaksi uutta magneettia: Ernst Mether-Borgströmin "Nappipeli" ja Helene Schjerfbeckin "Perhekoru". Avasin television. Mietin maistelenko M:ltä saamaani lahjaa, valecialaista suklaata ja Mikkelin Kenkäveron marenkeja. Tiputtelin espresson pieneen lasiin ja lohkaisin palan suklaata. Kiitos, ystäväni.
Hyvää Isänpäivää kaikille isille!
Opas kuljetti erästä katrasta huoneesta toiseen kertoen tyhjentävästi teoksista, Hänellä oli tulipunaiset sukat ja hän huokui vahvaa tietämystä. M ja minä sulauduimme museoyleisöön, joka tuntui paisuvan määrältään koko ajan. Oli lapsia vaunuissa ja jaloissa, vähän levotontakin. Joku katsoja syventyi tauluun tosissaan, toinen vilahti vauhdilla ohi. Joku huudahti riemastuneena "tuon paikan minä tunnen" ja katseli kaihoten kaupunkinäkymää aikojen takaa. Vanhoja elokuvia pimeissä huoneissa, sievää naisvoimistelua, joka pani hymyn huuleen. Ei noin enää vuosikymmeniin. Kädet sojottivat pehmeästi kuin baletissa ja jumppapuvun hameosa heilahteli iloisesti. Autot kulkivat puulla, ratikoihin jonotettiin, taloja, joita ei enää ole, muistoja, joita vielä on. Päivän katsaus kaupunkiin, joka on muuttunut. Elävää kuvaa menneestä.
Pysyttelimme traditiossa ja menimme taidekatsauksen jälkeen Samppanjabaariin. M otti vuosikertaa ja minä uudempaa ja halvempaa. Kumpikin otimme coctailleivän viinin kanssa. Baari alkoi hiljalleen täyttyä. Lauantai ja lasten jouluikkuna oli juuri avattu Stockmanilla. Pullonsoittaja soitteli iloisia ja sai lantin palkakseen.
Menin Espresso-kauppaan ja sinne ilmestyi myös M. Ostin kaksi viimeistä lasia lungoa varten ja haen loput kaksi ensi viikolla. Metrolla kotiin. Oli jo aivan pimeää. Panin jääkaapin oveen kaksi uutta magneettia: Ernst Mether-Borgströmin "Nappipeli" ja Helene Schjerfbeckin "Perhekoru". Avasin television. Mietin maistelenko M:ltä saamaani lahjaa, valecialaista suklaata ja Mikkelin Kenkäveron marenkeja. Tiputtelin espresson pieneen lasiin ja lohkaisin palan suklaata. Kiitos, ystäväni.
Hyvää Isänpäivää kaikille isille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)