3. huhtikuuta 2020

OLEN IHMISAPINOIDEN YLÄHEIMON JÄSEN

Olen katsellut niin paljon tv:stä lajien kehitysohjelmia, että kaivoin taas hyllystä Darwinin kirjan Lajien synty. Luin sitä jo aiemmin, mutta keskenhän se jäi. Kädellisiä olemme ja Afrikasta kotoisin, kuulumme ihmisapinoiden yläheimoon. Vielä 1800-luvulla uskottiin vissisti Raamatun mukaan, että meitä on ollut olemassa noin 6000 vuotta, kuten koko maailmakin oli ollut. Tiede tietää nyt toista. Tästä kaikesta otan selvää ja luen.

Poliisi ilmoitti passini olevan noutovalmis kioskissa. Ei kuin hakemaan, kun seuraavan kerran menen ruokaostoksille. Eilen laitoin fenkolisalaattia mintun kanssa. Niin rapsakkaa, niin rapsakkaa ja hyvää.Alan muuten nähdä tässä osa-aikaisessa karanteenissa positiivisia puolia. Ei tarvitse pitää sukkia, ei meikata ja saa pukeutua vanhaan kotimekkoon. On kuin olisi jonkinlainen loma. Ei kai tässä mitenkään laitostoiduta? No, ruokaostoksille tälläydyn. Tulen Herkussa hyvin huomioiduksi, kun yleensä olen ainoa asiakas. Nyt oli lehdessä juttua ohuista kertakäyttökäsineistä, joita ihmiset ovat alkaneet pitää kaupassa. Lääkärit huolestuivat. Samat käsineet kaupassa alusta loppuun ja puhelintakin näprätään niillä. Sitten sipaistaan edelleen hanskat käsissä kasvoja, kaivetaan korvaa tai tarkistetaan hiukset. Plus miinus nolla ja suurempi haitta kuin kädet olisivat ilman suojaa ja pestään heti kotona. Minä asioin pelkin paljain kätösin.

Aion tänä iltana kuunnella YleAreenasta HKO:n konsertin, joka soitetaan Musiikkitalossa ilman yleisöä. Kuulolla Brahms, Schumann, Sallinen muun muassa. Jos aika olisi normaali, tämä olisi konsertti, jonka kenraalin olisin nähnyt ja kuullut, jos konserttikaverini olisi saanut liput. Jos ja jos.

Koska en ole vieläkään saanut Postista lähetystä, soitin paketin lähettäjälle Nespressolle, josta oltiin yhteydessä Postiin. Posti oli kuulemma pahoitellut ja rekisteröi nyt lähetykseni uudestaan. Mihin se vanha rekisteröinti katosi? Tänään Posti ottaa yhteyttä. Jos ottaa. Saan jälleen soittaa Nespressoon, jos ei mitään tapahdu. Kerroin heille ottavani Postissa yhteyttä ylempään tahoon, jos paketti ei tule. Taas siis kuljen puhelin kädessä ja odotan Postin soittoa.




2. huhtikuuta 2020

KYÖKKIKÄRPÄNEN PISTI

Ahvenanmaalainen pannukakku onnistui ja maistui kuten pitääkin. Olin ylpeä pannukakun tekijä. Kaivoin hyllystä kirjan Omena Riitta Pojanluoman toimittama, Tammen kustantama, ilmestymisvuosi 2006, eikä se ole romaani.  Minuun on iskenyt hillitön ruoanlaittohimo. Kummallista. Nyt siis omenoiden kimppuun. Omenapaistos, omenariisi,omena-maustekakku ainakin. Kaikista koetekemiset ja sitten tarjoan, kun joku koronahässäkän jälkeen tulee. Kutsuttuna. Voi olla, että intohimoni laittamisiin on jo silloin laantunut ja käyn Herkun pullaosastolla.

Eilen siirryin takaisin fiktiiviseen Suomen historiaan, kuten kirjailija Risto Isomäki sen kertoo. Ihmiset eivät osanneet edes kalastaa! "Miten me saamme kiinni tuollaisen ison kalan?" Tuli taisi olla jo keksitty, mutta pyörästä ei tietoakaan.

Sain lystin meilin R:ltä. Toivon, ettei hän loukkaannu, vaikka lainaankin tähän pari hänen lähettämäänsä koronajuttua. "Tiettäkö joku, voiko jo mennä suihkuun, vai pestäänkö vielä vaan käsiä?"  Vielä toinen: Viikatemies on Uudenmaan rajalla poliisin kynsissä. Poliisi toteaa: "Ole mikä olet, mutta tästä et tule ilman todistusta siitä, että olet työmatkalla." Koko meili oli hauska ja sen lähettäjä on armoitettu kirjoittaja.

Tuli meili Espanjastakin, eikä niin hauska. A pelkää saavansa koronatartunnan, vaikka tottelee määräyksiä ja kehoituksia. Kyselee koko ajan huolestuneena, että olen ok. Ja olen minä. Mutta ilman kasvosuojusta. Suomessa eivät kiinnosta, eikä niiden vaikutuksesta olla edes yhtä mieltä. Jotkut käyttävät. Kunkin oma asia, mutta ne ovat kertakäyttöisiä ja siitä lipsutaan.

Yhä odotan Postin ilmoitusta, että pakettini tuodaan. On kulunut jo 10 päivää odotuksessa. Kuinka kauan vielä? Onneksi paketin sisältö kestää aikaa. Jos ei tällä viikolla tule, käyn taas kimppuun.

1. huhtikuuta 2020

AUTIOTA, AUTIOTA

Olipa outoa eilen pasteerailla ostoskeskuksen läpi Stockmannille. Viruksen pelottamia ihmisiä harvakseltaan, kahvilat ja ravintolat suljettu, joistakin saa ruokaa ostaa mukaan. Jopa moni kauppakin pannut uksensa kiinni. Myös Herkussa oli autiota. Taisi olla henkilökuntaa enemmän kuin asiakkaita. Kaivoin pitkän ostoslistani esille ja ryhdyin tavaroita keräämään. Nyt on ainekset niin pannukakkuun kuin leipävanukkaaseen. Vanukas joskus myöhemmin, mutta tänään ahvenanmaalaisen pannukakun kimppuun. Ensin pitää tehdä mannapuuro. Siihen ei sitten tulekaan mitä tahansa maitoa, vaan Valion Vanhan ajan täysmaitoa. Rasvaprosentti varmaan huikea. Jääkaappi näyttää epätavallisen kummalliselta  kaikkine yleensä minulta "kiellettyine" ruoka-aineineen. Piti ostaa voitakin. No, ei tästä tapaa tule.

Luin Vihaisen lesken loppuun ja nyt on jälleen kesken jääneiden kirjojen vuoro. Suomalainen Kirjakauppa oli eilen vielä auki. Kun meidät on surinpiirtein sisätiloihin teljetty, maistuu lukeminenkin, eikä se ole suinkaan huono asia. Televisiotakin tuijottaa epätavallisen suuri joukko. Sisäleikit lapsilla kunniassaan. Kaivetaan naftaliinista Afrikan tähti. Puhelinkeskustelut lisääntyvät. Kevätsiivous aloitetaan pontevasti. Vahditaan jokaista yskähdystä ja aivastusta kuumemittari hollilla.Kuunnellaan uutisia ja luetaan lehdistä ja netistä koronatapahtumia. Miten nyt tällaista, kun kaikki oli melkein hyvin? Ehkä tämä on yksi tapa havahduttaa koko maailma, ehkä tästä poikii jotain hyvääkin. Osaamme enemmän arvostaa niitä asioita, jotka aikaisemmin tuntuivat itseselvyyksiltä.

Saas nähdä, koska Posti toimittaa minulle pakettini. Nespresso lähetti jo laskunkin, jonka eräpäivä lähestyy uhkaavasti. En maksa, ennen kuin olen saanut tavaran, josta maksan. Pitää soittaa. Onneksi olen toiminnoissani aina hyvissä ajoin liikkeellä, muuten saattaisivat kahvikapselit minulta loppua ja aamuista tulisi ankeita ilman kofeiiniannostani. Parastaikaakin lipittelen sitä intialaisesta elefanttimukistani. Mukin kyljessä on kyllä afrikkalainen norsu sen korvista päätellen. Aasialaisella on huomattavasti pienemmät.

Jaahas, sitä ollaan jo huhtikuussa. Kevätulsterit esille ainakin naulakkoon!  Huomenna talossa jälleen kerran vedetön päivä. Kipot täyteen ja kärsivällisyyttä. Käsidesi käyttöön.


31. maaliskuuta 2020

REKLAMAATION PÄIVÄ

Viikko  sitten piti saamani kahvikapseleita Nespressosta kotiin tuotuna ja Postin toimittamana. Ei toimitettu. Soitin kolmena eri päivänä ja aina luvattiin sinä päivänä panna paketti tulemaan. Ei tullut minään niistä. Tänään soitin Postin reklamaatio-osastolle ja julkitoin pettymykseni Postin toimintaa kohtaan. Kerroin kaiken juurtajaksain melkein pikkumaisen tarkasti. Tämä virkailija vaikutti ammattitaitoiselta ja ystävälliseltä ja löysikin pian koneelta pakettini ja puhelinkeskustelut. On toki ruuhkaa kotiinkuljetuksissa ja sen ymmärrän, mutta miksi aikaisemmat virkailijat suorastaan valehtelivat, että paketti  "tulee varmasti tänään"? Pahoittelua ja MELKEIN anteeksipyyntö. Tämä virkailija lupasi selvittää syyt Postin käytöksestä ja lupasi minulle hyvitykseksi postimerkkejä. Kiitin häntä ja pikkuisen kehuinkin. Ehkä nyt uskon, että paketin tuoja soittaa ja sovitaan tuontiaika. Kun tilasin pari vuotta sitten Nenäpäivän neniä, niiden saaminen oli mutkatonta. Tosin hain itse paketin Postista. Nyt ulkona liikkuminen ihmisillä rajallista koronaviruksen takia.

Olen kuitenkin taas menossa kauppaan. Lohdutan itseäni valmistamalla jonain päivänä ahvenanmaalaista pannukakkua ja toisena päivänä italialaista leipävanukasta. Kumpaisenkin tekemisestä vuosia. Tekisi mieli myös fenkolisalaattia mintun kera, mutta sitä myöhemmin. Nyt on makean nälkä. Kunhan saan kaikki tarvikkeet. Ostoslista on pitkä.

Passista tein eilen sähköisen anomuksen. Saas nähdä, onnistuinko. Aianakin maksu meni tililtä. Poliisi sitten aikanaan informoi, kun voin hakea kioskista. Nyt olen hyvin tyytyväinen eilisen ja tämän päivän aikaansaannoksiini. Aurinkokin ihan helottamalla paistaa ja taivas niin sininen. Pikkupakkasessa mennään.

Ei kuin suihkuun, julkisivu kuntoon ja menoksi.

29. maaliskuuta 2020

TERVETULOA KESÄAIKA

H päässyt Turkista Suomeen. Oli soittanut Suomen suurlähetystöön ja kysynyt, että onko todellakin niin, että hän on Suomessa vasta heinäkuussa. Ei ollut ja lento järjestyi tämän viikon tiistaiksi. Helsinki-Vantaan kentällä sai pasteerailla ihan rauhassa, eikä kukaan tarjonnut karanteenikortteeria tai esittänyt kysymyksiä. H tuli kotiin taksilla ja meni kauppaan. Koti ollut tyhjillään viime syksystä lähtien, ei ruoan muruakaan. Nyt sitten on karanteenissa, josta ajasta jo muutama päivä kulunut.
Turkissakin rajoituksia, muun muassa puistot suljettu esteillä. Ravintolat ym kiinni, mutta kaupat auki. Kadut autioita sielläkin ja turvaraosta lipsutaan. Päätimme soitella entistä useamin, kun elämästä on tullut niin ikävää.

Perjantaina ei pakettiani tuotu. No, annoinhan vielä maanantain aikaa, mutta tuntuu siltä, että joudun lähettämään tiukkasanaisen reklamaation Postiin joko puhelimitse tai kirjeitse.  Kummallista on tässä sekin, että asiakaspalvelun kaveri lupasi paketin aina sinä päivänä, kun soitin. "Tänään tulee varmasti, voiko kuljettaja soittaa tähän numeroon?"

Olen juonut niin paljon kahvia, että ajattelin siirtyä jo teehen. Sitä paitsi, jos juon ja juon, loppuvat kapselit. Niitä olisi siinä Postin paketissa. Appelsiinejakin olen ahminut kilokaupalla. Niitä pieniä veriappelsiineja. Nyt virusaikana syödään lohdutukseksi kaikkea hyvää kuulemma. Karkit tekevät kauppaansa. Itse selailin jo keittokirjoja, joissa erilaisia pullareseptejä. Oikeastaan onneksi, ettei ole raaka-aineita kaapissa ja ostaa voi olla turhaa, jos en sitten laitakaan tai edes toista kertaa. Pannukakun voisin paistaa. Pitäisi olla mansikkahilloa.

Eilen illalla vääntelin kellon viisareita tunnin eteenpäin. Osasta jäi vielä vääntelemättä. Vaatii esimerkiki keittiössä kiipeämistä. Vaikka tänään. Toivoin, että olisimme päässeet tästä vaivasta, mutta kun ei.



27. maaliskuuta 2020

POSTI TÖPPÄILEE TAAS

Nyt Posti pakenee koronaviruksen turviin, kun ei toimi lupausten mukaisesti. Piti jo alkuviikolla saamani Nespresson paketti Postin tuomana kotiovelle. Tuli oikein ilmoitus tekstiviestillä. Ei tuotu. Soitin ja jonotin puoli tuntia puheille pääsyä. Luvattiin korjata asia. Ei korjattu. Soitin toisen kerran. En saanut pakettia. Soitin kolmannen kerran. Virkailija lupasi panna kuljettajalle tiedoksi huutomerkin (!?). Huutomerkilläkö Postissa toimitaan? Odotan pakettiani taas tänään ja lupasin vielä maanantainakin odottaa. Jos en pakettia saa, mietin, miten tämän jälkeen toimin. Jotain aivan varmasti. On tosiaankin töppäillessä niin helppoa syyttää koronavirusta. Se antaa kaiken anteeksi. Jos Posti olisi esittänyt edes anteeksipyynnön, kiukustumiseni olisi pienempi. Ei mitään. Nykyisin ei enää anteeksi pyydellä virheitä. Ei liioin pahoitella mitään. Eikä se ole koronaviruksen syy, vaan meillä korvien välissä. Muualla maailmassa toimitaan hyvien tapojen mukaisesti. Olemme oppineet halaukset ja poskisuudelmat mannermaiseen tapaan, mutta muutama tietty pieni sana on jo liikaa. Junttikansaa.

Tänään siis taas oleilua kotona. Lukemista ja lounaan laittoa. Broileria tai kananpoikaa, kuten joskus kaupoissa virheellisesti broileria mainostetaan. Minusta kananpoika EI ole broileri. Se on pieni untuvikko, eikä sitä aiota kasvattaa epäinhimillisin keinoin lihantuotantoa varten kuten broileria. Toki kananpoikiakin kasvatetaan ruoaksi, mutta raakaa väkivaltaa käyttämättä. Varsinkin Ranskassa kananpoikia suositaan. Niitä saa silloin tällöin täältäkin. Sitten on vielä ruokalaji "kukkoa viinissä". Ei ole kukkoa nähnytkään. Kaikki tiedämme kukon. Se kiekuu. Kukko viinissä on broileria ja broileri on kana, joka ei oikeastaan liioin kana olekaan. Kana on se, joka munii ja joka saa yleensä elää rauhassa. Minulla on ollut kanoja mökillä. Niitä ei syöty, vain niiden munat. Kana on vanhempi kuin broileri tai kananpoika ja siitäkin voi ruokia valmistaa. Vaatii pitemmän kypsytysajan. Se on myös broileria rasvaisempi ja oikeastaan maukkaampi. Joskus on kauppojen pakastealtaissa. Broileria viinissä!!! Miltä se kuulostaisi? Tänään paistan broilerin sisäfileitä. Oikeesti.

Ja nyt menen suihkuun. Mukavaa päivää koronasta huolimatta!






26. maaliskuuta 2020

HISSUNKISSUN KOTONA

Kotona ikään kuin arestissa. Olen sentään ollut asioilla, kun kukaan ei voinut mennä puolestani pankkiin ja passikuvaan. Näitä on toimitettava, vaikka virus jyllää. Tällä viikolla en enää roskista kauemmaksi liiku. Ensi viikko on jo toinen asia.

A lähettelee sähköpostia. Espanja tosiaankin vaikeassa asemassa, rajoituksia rajoitusten perään ja niiden noudattamista valvotaan. Sakkoja satelee. Ystävien kanssa täällä puhelinkeskustelut ovat pelkkää koronaa. Sää jäänyt taka-alalle. Siitä olen todellakin iloinen, ettei puoliso ole enää olemassa. Hänestä olisin kovasti huolissani. Monisairas vuodepotilas kotona. Itsestäni kannan huolta huomattavasti vähemmän. Ehkä olen liiankin huoleton.

Luen Minna Lindgrenin kirjaa Vihainen leski, jota en itse ole (joskus olen). Kirja kertoo 70+ naisista, jotka viettävät reipasta elämää. Takakannessa kysytään: "Mitä on olla viriili ja vapaa seitsemänkymppinen yhteiskunnassa, jossa kyselyiden viimeinen kategoria on 61-65 vuotta?" Kirjassa puhutaan rohkeasti asioista niiden oikeilla nimillä. Ei hyssytellä. Kirjailija antaa reilusti ymmärtää, että vanhemmillakin ihmisillä on elämä.

Uusimaa alkaa olla saarroksissa. Silläkin lailla koetetaan hillitä koronaviruksen leviämistä. Pääministeri kollegoineen puhui vakavasti vedoten kansaan siinäkin asiassa, että vaikka ravintolat kaikissa muodoissaan eivät ole vielä suljettuja, ravintoloitsijat pidättäytyisivät asiakkaista. Saas nähdä. Moni saattaa ajatella panevansa ukset sitten vasta kiinni, kun hallitus määrää. Ja sehän määrää sen pian.

Viime yönä en taaskaan nukkunut Melatoniinista huolimatta. Laitoin jo kahvin ja ryhdyin kirjoittamaan. Pimeää ja hiljaista. Ehkä kellahdan kahvin juotuani taas vuoteelle ja luen. Jos nukahdan, hyvä niin.