PILLERIN VOIMAA

Niin minä menin lääkäriin kertomaan nukkumattomista öistäni. Hänellä oli erilaisia syitä moiseen kiusaan muun muassa kilpirauhaseen liittyvää. Sain lähetteen laboratorioon, jonne aion joulun jälkeen. Oli kivaa tavata tohtori pikästä aikaa. Yhtä miellyttävä kuin aina ennenkin. Kirjoitti myös unipillereitä, joista jo eilen illalla yhden otin ja nukuin autuaallisen terveellisen unen illasta  seitsemään asti aamulla. Että tuntui ihanalta!

Viikonloppu visusti kotona ja sisällä, mutta tiistaina Tuomaan markkinoille ostamaan piparkakkuja. Olisi myös Vanhan joulutori. Jospa sinnekin. Eilen laahustin lääkärikäynnin jälkeen tietysti apteekkiin ja ruokaostoksille myös. Ostin käsintehtyjä piparkakkuja, johon väitteeseen en uskonut.  Ovat gluteenittomia, mutta sen ei pitäisi makuun vaikuttaa. Leipomo on kotimainen muutaman henkilön yritys ja myy tuotteitaan myös Tuomaan markkinoilla.

Suomen Kuvalehti tuli ja kannessa uusi pääministerimme. Ihan kylmiltään joutui poskisuudelmasateeseen EU-kokouksessa Brysselissä. Ja kyllä suukoteltiinkin! Kaikki tuntuivat olevan kiinnostuneita Suomen nuoresta ja sievästä naisesta, jolla on nyt pääministerin salkku hallituksessamme, jossa naisenemmistö. Ihan tässä naisen rinta nousee rottingille. Tuli Suomeen akkavalta.

Yksi joulukortti tullut. Italian ystäväni ehättää joka vuosi aina ekaksi. Saamieni korttien määrä vaikuttaa siihen, minne niitä alan näytille panna. Joskus muinoin, kun kortteja tuli kymmenittäin, panin roikkumaan narulle kuin pyykit tai kiinnitin eteisen kaapin oveen sinitarralla. MIhin nyt? Jää nähtäväksi.

VALVOMISEN MEININKIÄ

Olen nuhjannut sisällä monta päivää ja tänään on ulosmenon vuoro. Syy nuhjamiseen on yövalvomiset ja se tarkoittaa koko yötä. Alan väsyä tähän tällaiseen menoon. Minulla oli viime talven unipillerisatsista yksi jäljellä ja sen otin eilen illalla. Nukuin kuin pieni porsas! Siksi jaksan lähteä liikkeelle. Joulukorttipussi postilaatikkoon. On muutakin. Aina kertyy.

Lukeminenkaan ei ole oikein maistunut. Yöpöydällä aloittamattomana Immanuel Kant ja aloitettu Charles Baudelaire. Kunhan taas tokenen. Hullua on sekin, en ole jouluvaloja edes sytytellyt. Liian iso homma ja niiden sammuttaminen on tuntunut  työläältä. Hiiteen koko joulu! Peruutin tämän viikkoisen HKO:n kenraalin. En usko pääseväni niin aikaisin aamulla liikkeelle, että olisin Musiikkitalossa jo kymmeneltä. Tämä valvominen ei ole mikään hiljattain syntynyt, vaan on jatkunut jo viikkoja, kuukausia ja aina enenevässä määrin. Ensin valvoin tunteja, sitten enemmän ja nyt en enää nuku yöllä ollenkaan. Päivällä? No, niukasti. Olen aina ihmetellyt, mikä on "yökyöpeli". Nyt tiedän.

Lotosta ei mitään. Virkistyisin huomattavasti, jos...  En katsele enää asuntoja Skattalta. Katselin kyllä itsenäisyyspäiväpippalot Linnassa. Olihan upeita vaateluomuksia. Tosin enemmän minua kiinnosi hallituskriisi. Sekin jo selvinnyt ja meillä on uusi ja nuori pääministeri, nainen. Säväytti koko maailmaa ja Suomi oli taas hetken maailman kartalla. Edellinen pääministeri vaikuttaa nyt eduskunnan puhemiehistössä. Niin katoaa mainen kunnia.

Aion jo aamupäivällä liikkeelle, joten hörppään aamukahvini ja alan valmistautua. Olo on taivaallisen pirteä. Tällaista tahdon lisää!

JUHLAPÄIVÄ

"Mitä itsenäisyys Teille merkisee?" Tätä kysymystä toimittajat veivasivat Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa ihan uuvuksiin asti vuosien ajan. Haastateltavan oli silmänräpäyksessä keksittävä älykäs ja isänmaallinen vastaus. Enää ei tätä kysymystä esitetä. Siitä kiitos. Kysellään muuta juhlahumun keskellä. Odotan iltaa päästäkseni seuraamaan 1700 ihmisen kättelyä ja kuka kunnialla selviää tungoksessa juhlahepenissään.

Olen taas Club Onen kanta-asiakas ja sain tarjouksen Tallinkin risteilylle Tallinnaan. Pisteitä on pyöreästi nolla, kun en ole enää vuosiin merellä ollut. Aikoinani pääsin bronze-jäsenkorttia paljon ylemmäksi ahkeroidessani Siljan tiliin. Nyt olisi mahdollisuus päästä risteilemään. Tarjolla B-hytti, jossa ei ikkunaa. Ei kelpaa. Haluan ikkunan. Haluan hytiltäni muutakin. Mutta en ole edes lähdössä, vaikka hetken leikittelinkin ajatuksella. Matkustusaika helmikuuhun asti ja tietysi varoitetaan "paikkoja rajoitetusti". Lisää maksamalla saa matkan omaan makuun.

Koska kuulun kirkkoon, saan Kirkko ja kaupunki-lehden. Lehden mukana tuli adventtikalenteri, josta availen luukkuja ja niissä on mietelause. Tänään: "Kotimaa on siellä, mihin sydän on kasvattanut juurensa". Varmempana vakuutena ottaen huomioon päivän teeman, on kuva Suomen lipusta. Saas nähdä auonko luukkuja vielä 19 kertaa. Kerran hamassa nuoruudessani olen itse tehnyt adventikalenterin säkkikankaasta S:n tyttärelle. Luukut olivat taskuja ja niihin olin pannut tavaroita. Jos ei mahtunut, panin lapun numeroineen, joka kertoi mistä tavaran löytää. Eräässä taskussa oli kipsinen Beethovenin pieni pää. Tytön isä kysyi, onko seuraavassa taskussa piano? Ei ollut. Eikä tytöstä tullut pianistia. Tuli diplomi-insinööri kuten isänsä.

Nyt siirryn yöpaidasta päivän arvoiseen mekkoon. Kahdeltatoista Tuomiokirkkoon sohvan nurkasta käsin, Tampereelta paraati ja päivä kulminoituu juhlapippaloihin Presidentinlinnan kristallikruunujen alla. Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!

EREHDYS

Ostin kaksi kirjaa, Immanuel Kant Ikuiseen rauhaan  ja Charles Baudelaire Modernin  elämän maalari ja muita kirjoituksia,  Vein Postiin asti Italian kortin ja ostin lisää postimerkkejä, jätin taas loton. Ei mitään paniikkia ilmassa, vaikka Suomen pääministeri erosi ja hallitus pannaan uusiksi. Antti Rinteellä oli flunssa tiedotustilaisuudessa ja haastattelijat luulivat sitä mielenliikutukseksi. Rinne ei jätä  politiikkaa, lupasi tukensa seuraajalleen. Mitä tiesi ketun jolkottaminen Valtioneuvoston linnan edustalla juuri kun isoja asioita puitiin hallituksen kriisitilanteesta? Vanha kansa tietää. Minä en.

Maksoin Postista saamani postimerkkilaskun ja maksoin erehdyksessä kaksi kertaa. Koska maksu lähti heti, en enää pystynyt korjaamaan. Soitin Postiin. Palauttavat toisen maksun kunhan ensin saavat sen ja pankkiteknillisistä syistä kestää ennen kuin maksu on tililläni. Ei pitäisi hosua maksuasioissa! Vuosia sitten sotkin myös pahasti pankkiasiassa. Todella iso summa  meni täysin väärän henkilön tilille. Ei kuin pankkiin selvittämään. Pankinjohtaja otti minut siipiensä suojaan ja otti rahat väärältä tililtä pois. Huh! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt ei ollut edes summa suuri, mutta periaatteessa en halua maksaa tuplasti. Luultavasti Posti olisi rahat palauttanut muutenkin.

En ole muuten lukenut aikaisemmin mitään Baudelairelta. Kerta ensimmäinen. Ensimmäisenä novelli Fanfarlo. Ei myöskään filosofi Kant ole muusta kuin nimestä tuttu. On siis todella korkea aika tutustua kumpaankin herraan. Ei muuta kuin käpertyä mukavaan asentoon ja aloittaa lukeminen. On myös kirjoitettava joulukortit. Ensi viikolla Tuomaan markkinoille hankkimaan piparkakkuja.

Perjantaina Presidentinlinnaan eli sohvan nurkkaan katsomaan linnassa tapahtuvaa juhlintaa, jota saattaa hiukan varjostaa maan hallituskriisi.

TANSSIT TANSSITTU

Tanssii tähtien kanssa-ohjelma on vanginnut minut sunnuntai-iltaisin ja eilen se päättyi. Pari, jota koko kauden olin ihaillut voitti, Christoffer Strandberg ja Jutta Helenius. Kaksi ilopakkausta, jotka säteilivät viikosta toiseen valoa ympärilleen. Onneksi olkoon!

Ostin joulukortteja ja ensimmäisen postitan Italiaan heti postilaatikolle päästyäni. Vaikka sieltäpäin saan aina uskonnollisaiheisen katoliseen tapaan, itse panen ultramodernin kortin tänä vuonna menemään. Välttelen tonttujakin. Lähetin A:lle sähköpostia ja kerroin pääministerin tuolin keikkuvan sekä kotonani olevista kaikista jouluvaloista. Partsilta näkyy valkoinen joulupuu täynnään valoa. Näkyy se uloskin päin. Sytyttelen kaikki ikkunavalotkin  palamaan heti hämärän langettua ja sammuttelen nukkumaan mennessäni. Kynttilöitä joka puolella. K juuri eilen kertoi, että asuessaan yksin ei viitsi kynttilöitä poltella. Minä viitsin olen sitten yksin tai kaksin.

Kääntäessäni kalenterista esille joulukuun, huomasin itsenäisyyspäivänkin olevan tuossa tuokiossa. Taas yksi ilta tiiviisti tv:n ääressä. Kuka "stamppaa slöijän päälle", kun on ahdasta? Tämä "stamppaa slöijän päälle" on jäänyt lapsuudestani mieleen. Vanhempani olivat olleet häissä ja sulhanen hermostuksissaan oli astunut morsiamen laahukselle. Siitäkö morsian kovalla äänellä lausumaan nuo sanat "älä stamppaa mun slöijän päälle".

Tällä viikolla alkavat Tuomaan markkinat. Ensi viikolla Vanha joulutori. Kumpaanko menisin?  Ensi viikolla samoin viimeinen konsertin kenraali Musiikkitalossa tänä vuonna.  Kapellimestarina uusiseelantilainen Gemma New. Musiikki Gioachino Rossinin, Luciano Berion ja Sergei Prokofjevin sävellyksiä. Alttoviulussa ranskalainen Antoine Tamestit. Yleiso suurimmaksi osaksi suomalaista ja perin naisvoittoista. Niin kuin aina.

VUODEN 12. KUUKAUSI

"Voi onnea joulukuista
puun hankien saartamaa!
Sen oksat ei voi muistaa
kesän riemua vihannan,
ne vilun ja viiman kestää,
ja tuiskut ei voi estää,
että aukee sydämestä
itu uuden keväimen..."

(John Keats 1795-1821, suom. Jaakko Tuomikoski)

KARHU RATTAISSA

Vaihdoin polttimon eteisen kattovalaisimeen eilen. Asensin joulupuun partsille. Kova homma. Puu keraamiseen vaasiin, oksat sievästi ja kiviä ympärille, että puu pysyy pystyssä ja suorassa. Johto sisäpuolelle oven välistä. Ei tykännyt huonoa, vaikka joutui littiin. Nyt on valmis ja kaunis ja täydellisen valaistunut. Koneellinen pyykkiä ja sen ripustus. Lounaaksi valmista pinaattikeittoa. Päätin alkaa käyttää isoa sateensuojaa (sateenvarjoa), semmosta napista aukeavaa. Sain Postista postimerkit, joita tarjottiin asioidessani puhelimitse muusta. Pitää ostaa lisää. Posti vakuuttanut, että punaisessa pussissa joulukortit ehtivät ajallaan perille. Ukonhan minä. Pitää hakea Postista  pussi. Tuli myös Suomen Kuvalehti, mutta tulossa ilmeisesti nekin, jotka tulematta jäivät lakon vuoksi. Ripustin oveen joulukranssin. Ahkeroitsimiseni siis jatkuu täydellä teholla. Olen oikein ylpeä itsestäni. Hohhoijaa.

Vielä pieni juttu Kampista. Istuin sielläkin penkillä ja katselin ihmisiä. Käytävää pitkin tuli eräs rouva lastenrattaita työntäen. Siinä ei mitään ihmeellistä. Mutta rattaissa istui isokokokoinen leikkikarhu puettuna sään mukaisesti sadevaatteisiin. En ollut ainoa, joka rouvaa ja hänen karhuaan katseli. Näky oli oikeastaan hellyttävä ja toi hymyn huulille. Rouva näytti iloiselta ja tyytyväiseltä, että mitä sitä sen enempää miettimään.

Olen nähnyt Joulupukin! Hän oli ostoskeskuksessa ja jutteli lasten kanssa. Isät ja äidit valokuvasivat tapahtumaa. Tämä Joulupukki ei ollut mikään pullea, kuten Joulupukin usein kuuluu olla. Parta kuitenkin valkoinen ja nuttu punainen.

"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki..
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää..."