16. joulukuuta 2017

VIIKKO MELKEIN PULKASSA

Tämän viikon joululaulut jäivät kuulematta. Piti menemäni Tuomiokirkkoon. Este ystävälläni, joten peruutimme menon. Sen sijaan rämmin loskassa ja rännän sekaisessa lumisateessa ostamaan hedelmiä ja muutaman viipaleen harmaasuolattua joulukinkkua. Postitin pari joulukorttia, luin Italiasta saamani kirjeen ja aloin naputella siihen vastausta. H on leikattu ja tulee ystävänsä auttamana tämän autolla luokseni joulun jälkeen. Olen lueskellut ja kyllästynyt ainaisiin salaatteihini. Onneksi sain kaupasta tuoretta tankoparsaa ja mungopavun ituja. Vaihtelua. Kaivan granaattiomenasta siemenet ja syön taas salaattia.

Miksen syntynyt Italiaan? Olen vähän kateellinen, kun italialaiset asuvat keskellä historiaa ja taidetta. Sieltä saamani kirjeen mukana oli taas museosta brosyyri. Ystäväni ollut Napolin arkeologisessa museossa, jossa aikojenkin takaa esiin kaivettuja taide-esineitä. Sitten jälleen kerran Roomassa ja sen museoissa ja taidegallerioissa. Saan aina hyvin tarkan kuvauksen käymistään paikoista ja siitä olen äärettömän kiitollinen. Itse kun en sen enempää Roomassa kuin Napolissakaan ole ollut. Muutamat Italian matkani pysähtyneet Toscanaan.

Heräsin taaskin tänään varhain. Katselin läppärin ruudulta Woody Allenin vuonna 2010 ohjaaman leffan You will meet a tall dark stranger. Ja huomasin nähneeni sen aiemminkin. Makasin mukavasti vuoteessa läppäri vatsan päällä ja paneuduin ihmiskohtaloiden sokkeloihin. Hienot näyttelijät, Anthony Hopkins muun muassa ja Zorroa näytellyt Antonio Banderas.

Nyt nautin jo tässä ohessa aamulatteani. Ulkona näyttää vetiseltä, hiljainen lauantaiaamu kaupungissa.

Elämä kuluneet vaunut
pysähtyy meren ääreen.
Mutta vesi
tekee aina lähtöä
ihmisten elämässä.
Kaikki avautuu
aamuvarhaisella,
on äkkiä poissa.

(Bo Carpelan,suom. Pentti Sammallahti)

14. joulukuuta 2017

PATALAISKANA

Tyystin laiskana eilen. Ainoa homma kampaaja-ajan varaaminen tammikuuksi. Uskokaa tai älkää,  päivän saa menemään tekemättä mitään. Katselin ikkunasta, kun vesisade vei lumen kadulta, söin ja illalla katselin kolmoselta presidenttikandidaattien keskustelua. Panin merkille muun muassa sen, että Nils Torvaldsilla oli ihanat ruudulliset sukat.

No, ei kai Helsinkiin sitten pykätäkään suurmoskeijaa. Sörkkaan oli tarkoitus. Rakentamisen rahoitus kuulemma jostain kaukaa Arabian niemimaalta. Helsingissä on 22 moskeijaa, joista ensimmäinenkään ei ole moskeijaksi rakennettu alun alkaen. Suurmoskeijan idea on kaiketi lopullisesti haudattu. Enää ei tarvitse spekuloida, kuinka kauaksi viidesti päivässä tapahtuva monen mielestä häiritsevä kutsu rukouksiin kuuluu? Joku jo veikkasi miettiessään moskeijan tarpeellisuutta, että ei sunnalaisuuden ja siialaisuuden kannattajat kuitenkaan samaan aikaan pyhäkköön menisi. On lisäksi useita koulukuntia ja lahkoja, jotka eivät välttämättä yhteen sovi, joten ehkä suurmoskeija olisikin ollut liian suuri Helsingin islamin uskoisten tarpeisiin. Onko asia haudattu? Jää nähtäväksi.

Tänäänkin pysyttelen sisällä. Huomenna onkin sitten kodin ulkopuolista hommaa jo heti aamupäivästä  lähtien. Joulukortteja on jo tullut ja minä omani postittanut. Kaikkien saamieni kuvapuoli kertoo joulutunnelmasta. Joulupukkikin ajaa hevosen vetämässä reessä halki lumisen maiseman. Petteri jätetty huilimaan. Olen ahkerasti kuunnellut joululauluja YouTubesta vanhojen konkarien laulamina. Myös silkka instrumentaalinen musiikki on kelvannut. Siitäkin huolimatta, että joulu menee kohdallani menojaan, vaikka pakastimessa on jo jouluun kuuluvia ruokia odottamassa H-hetkeä. Saatan ottaa varaslähdön. Urheilussa tämä sana korvataan sanalla "aavistuslähtö". Minusta varaslähtö on parempi.





12. joulukuuta 2017

TAIVAS VISKOO RÄNTÄÄ

Yksikään tämän syksyn räntäsade ei minua ole näin perusteellisesti kastellut kuin tämän päiväinen. Mennessä ilma oli mukiin menevää, mutta kotiin tullessa taivas viskoi märkää räntää oikein olan takaa. Loskaa, tuulta, kamalaa. Onnekseni lähdin aamulla niin varhain liikkeelle, että jouduin vasta myöhemmin sään riepoteltavaksi. Asiatkin sain toimitettua, ostokset tehtyä.

Huomaa joulun olevan jo ovella. Silmiä häikäisee loiste ja kimallus. Kiire painaa päälle jokikisellä. Aloin toivoa, että joulu olisi pian ohi, maailma rauhoittuisi. Minulla jo vaikka kuinka mones joulu, kun katselen vain muitten touhuamista. Puolison viimeisinä vuosina joulu jo minimoitiin ja nykyisin siitäkin enemmän.

Eilen tipahti postiluukusta uudistunut Suomi-Amerikka-yhdistyksen jäsenlehti Sam Magazine-nimisenä. Luin illalla ennen kuin nukahdin. Lehdessä on  joskus ruoka- ja juomareseptejä. Aion ottaa yhdestä vaarin ja sen nimi on  gingerbread latte. Tarvitaan vaniljauutetta muun lisäksi, ja uute minulta kotona puuttui. Muut olivat. Nyt on uutettakin. Siispä jonain päivänä kokeiluun!

Tutustuin myös minulle tyystin vieraaseen blogiin. Suomalainen perhe muutti viime kesänä  keskelle Tyyntämerta  Havaiin saarelle, jossa nyt nauttivat kaikesta siitä eksotiikasta, jota tämä saari on kautta aikojen tarjonnut.  Jos joku on kiinnostunut blogista, niin sitä voi lukea Konalla.com-nimisenä. Mauna Kea on saaren korkein kohta, 4207m, asukkaita saaressa  185 000, pinta-ala runsas 10 000 neliökilometria. Eikä sada räntää!!



11. joulukuuta 2017

JIPPII, SUOMI KAKKOSENA !

Jos huominen lumi-,räntä- ja vesisade pitää paikkansa, oli hyvä, että ystäväni ja minun joululaulujen kuunteleminen siirtyi toiselle päivälle. Sankka lumisade näistä kolmesta on rollaattorin lykkijän vihollinen. Vaikka sekin hyväksyttävä, jos pakko on ulkona olla. Minulla on 12 talven  kokemus pyörätuolin kanssa. Nykyisin voin säädellä menemistäni useammin. Juuri huomiseksi suunnittelin asioimista lähiympäristössä. Katsotaan miten käy.

Jaahas, Suomi on sitten toisella sijalla EU:n perusoikeusvirasto FRA:n tilastojen mukaan mitä tulee syrjimiseen eli rasismiin. Luxemburg pitää ensimmäistä sijaa. Meillä työnhaussa syrjitään ja ihan jokapäiväisessä elämässä ulkomaalaistaustaiset saavat tuta enemmän tai vähemmän vihaa ja katkeruutta. Alan olla sitä mieltä, että ehkä meidän vähitellen pitäisi suosiolla hyväksyä muista maista tulleet, kun emme asialle kuitenkaan mitään voi. Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan, ihmisiä tulee ja menee, muuttaa maasta toiseen, kansat sekoittuvat, tavat muuttuvat. Miten käy kunkin maan kulttuurin? Kyllä me voimme yhäkin istua muurahaispesässä, saunoa ja leipoa karjalanpiirakoita, opettaa suomalaislapsille omaa maatamme, vaikka naapurissa puhutaankin jotain muuta kieltä. Vastaan pyristeleminen tuntuu turhalta. Tulee eräs don Quijote ja tuulimyllyt mieleen.

Mitä muuta tänään maailmalta? USA:n presidentti Donald Trump tykkää television katselusta, kertoo New York Times. Presidentti aloittaa katselun kuulemma puoli kuudelta aamulla ja jatkaa neljästä kahdeksaan tuntia. Tämän ovat paljastaneet hänen avustajansa, tutut ja vielä kongressin jäsenetkin. Haastateltu noin 60 ihmistä. En voisi kuvitella Sauli Niinistöä kököttämässä sen enempää Mäntyniemessä kuin presidentin linnassakaan kuvaruudun äärellä päivätolkulla. Meillä kansalaisilla kun on semmoinen käsitys, että maan johtaminen vaatii jotain muuta. Myös Amerikassa.

Tässä tämän päiväinen. Hyvää huomenta.

10. joulukuuta 2017

TAKANA HYVÄ YÖ

Taas tässä uutta aamua viettämässä justiinsa heränneenä. Nukuin yön kuin pieni porsas. Ai että tuntui hyvältä. Ihan kuin uusi ihminen. Kuuntelin jo kolmannen kerran Petrus Schroderuksen tenoriääntä hänen laulaessaan voimallisesti Finlandian kosken rannalla keskellä lumista suomalaismaisemaa. Olen hiukan kallellaan bassoäänen suuntaan, mutta kyllä entinen oopperalaulaja laskettelee niin komeasti poliisin asussaan, että sydämestä ottaa ja panee rintaa ylpeästi kaarelle vielä äskeisen itsenäisyyspäivän jälkeenkin.

Tänään ohjelmassa korttien kirjoittelua. Yksi ystävistäni C poistunut rivistä keväällä.  Antoi aikoinaan sukunsa pitkästä historiasta kirjan. Luin vain häthätää sieltä täältä. Jos nyt kannesta kanteen sitten. Suku aateloitiin jo 1400-luvulla ja yksi sen paronittareista on poissa. Kuinka juuri tänään C tulikin mieleeni? Voisin ehkä kuvitella, että on luonani juuri nyt. Toisinaan uskon  vierailuihin. On minulla eräs näihin syvästi uskova ystävä, joka puhuu kevyestä ilmavirrasta vierailun tapahtuessa. Minun kohdallani ei ilmavirtaa ole ollut. Ainakaan tiettävästi. Ehkä alitajunnan voimakas skeptisyys karkottaa.

Ensi viikolla kulttuurin lisäksi saapastelen täkäläiseen Herkkuun ostamaan pakastimeen jouluateriakseni laatikoita, peruna-, bataatti-, lanttu- ja porkkanalaatikoita. Muutama viipale joulukinkkua. Rosolliin pääsin jo käsiksi, kun lähikaupasta kauhallisen ostin. Tämän kaiken mässäilyn jälkeen siirryn taas ruotuun ja ruokavaliooni, joka on vienyt kiitettävän määrän kiloja kropastani. On kunnia-asiana näyttää tohtorille huhtikuussa lisää saavutuksestani. Meillä, tohtorilla ja minulla, on nykyisin tapaaminen kuuden kuukauden välein.

Nyt ryhdyn viettämään sunnuntaipäivää osin suunnitelmien mukaan, osin päähän pälkähdyksin. Hyvää Jutan päivää tänään!

















9. joulukuuta 2017

TAHDON NUKKUA

Mä en yhtään tykkää!  Jo ties kuinka mones yö, kun uni on tullut vasta neljän maissa aamulla. Koetan välttää jopa Melatoniinin ottamista, unipilleristä puhumattakaan. Ensin mainittua saa reseptittä apteekista, mutta varsinaisen unipilleriä kohtaan jopa nykyinen kaiken ymmärtävä tohtorini tuntee suurta nihkeyttä. Kyllä kirjoittaa, mutta ensin käydään keskustelua. Sitten hän katsoo koneeltaan, koska on viimeksi kirjoittanut, arvioi ja lopulta lupaa. Puhutaan yöunen tärkeydestä ja kun sitä ei luonnollisin keinoin saa, niin luulisi lääkärien olevan suopeita. Emme me unettomat käytä lääkettä väärin, eikä meistä jokikisestä tule addiktia. Usein tapahtuva unettomuuteni alkoi vuoden 2015 syyskuussa.

Tänään olisi ehdottomasti puuhasteltavaa. Olen niin laiska. Haluton. Vetelässä mielentilassa. Joulukortit odottamassa kirjoittamista. Vaikka olen karsinut, lienee paikallaan muutama kortti. Muinoin laittelin saamani kortit naruun roikkumaan, sinitarralla "jouluoveen", oli jopa korttitasku niitä varten. Etsin vuosittain uusia esille panoja. Ovat määrältään saadutkin vähentyneet. Nuoret meilaavat, tekstiviestittävät ja vanhemmat saattavat puhelimitse suusanallisesti toivottaa joulutervehdyksensä. Edelleen kuitenkin lähetämme miljoonia kortteja. Postiressukka. On kovaa hommaa jakaa postia kaiken muun ohessa, tehtävissä, joita Posti on ottanut harteilleen ja niin kovin kaukaisia omasta toimenkuvastaan. Kinkun paistamista, joulukuusen koristelua, lumen luomista ja sen sellaista. Posti on nykyisin kotiapu.

Juttelin E:n kanssa puhelimessa. Oulussa päin niin paljon lunta, että auraa tarvitaan. Myös E:n kotitiellä. Meri ei jäässä kuin ohuesti rannoilla. Ystäväni on jälleen nauttinut Oulun monipuolisesta kulttuuriannista. Usein opettajatytär mukanaan. Minäkin kyllä täällä etelässä himpun verran aktivoitunut mitä menemisiin tulee. Ensi viikolla taas kulttuurin sekaan.

Ostin kotimaisia Lobo-omenoita. Kaino-täti tulee mieleen, jonka mieliomenia talviset Lobot olivat. Hapokkaita ja mehukkaita. Vaikka omenan kerrotaan pitävän lääkärin loitolla, mielihedelmäni se ei ole. Enemmän mieleeni ovat kaukaisen etelän hedelmät.

Kun kerran olen jo valveilla, aloitan päivän ja menen kahvikoneen kimppuun.





8. joulukuuta 2017

VIELÄKIN ITSENÄISYYDEN JUHLAHUMUSSA

Rullauduin eilen asioilleni. Oikeastaan aika miellyttävä ilmakin, viileä ja kuiva, lunta vähän talvelta näyttämässä. Ostin ruokaakin ja tämä tarkoittaa vihanneksia ja hedelmiä. Rollaattori jälleen täyteen pakattu. Liukukäytävää ylös ja hissillä alas.

K soitti ja vaihdoimme joululaulupäivän toiseksi. Arvostelimme linnan juhla-asut. K:n mielestä jollakulla oli ollut liian avoin selkä. Minä en ottanut kantaa, kun asu ei kuitenkaan sotinut moraalikäsityksiä vastaan. Kyllä semmoista selkää passaa näyttää. Alman housuasu sai K:n näkemään punaista. Eikös tämä poptähti ole sanonut, ettei hameissa kulje?  Sain senkin tietää, että Sofi Oksasen hiuslaite painaa noin kolme kiloa.  Ei käytä kuulemma kotioloissa. Rumat olkapäät ja pulleat käsivarret piiloon, pauhasi K.  Miten tämmöisen tyylitietoisen ystävän kanssa voi lähteä joululauluja kuuntelemaan? Minä kun täydennän vasta keväällä garderoobiani. Ehkä pidän takin päällä.

Sofi Oksasta en ole lukenut. Nyt päätin hänen tuotantoonsa ainakin yhden kirjan osalta tutustua. Olen varma, että sen hiuslaitteen alla toimii järkevän kirjailijan aivot. Finlandia-palkintokin sentään. Muissakin kirjallisuuspalkinnoissa hänet on huomioitu. Siis taas asiaa kirjakauppaan. Joulupukille ei kannata vihjaista, kun en koko mieheen usko. "Pukki" tarkoittaa maskuliinia. Miten käy, kun sukupuolista ei ole soveliasta puhua?

Lipittelen tässä samalla appelsiinille maistuvaa kahvia. Ei muuten maistu appelsiinille. Kardemumman ja kanelin ymmärrän, suklaan ja toffeen, mutta että appelsiinia. Lakritsikin hiukan ihmetyttää, vaikka Nespresson barista vakuuttikin sen sopivan hyvin yhteen kahvin kanssa. Tykkään lakritsista, mutta vieroksun ehkä vähän kahvissa. Kaikkea kans, sanoisi äidin äiti ja jauhaisi pontevasti tavalliset kahvinpavut myllyssään, jota pitelee polviensa välissä