Postin toimintaa joskus moititaan. Nyt moitin minä. Ystäväni lähettänyt paketin kotiovelle, josta tehtävästä maksoi. Minulla soi puhelin, syöksyin vastaamaan, en ehtinyt, puhelin oli jo suljettu. Ystävä katsoi netistä, jossa Posti ilmoitti, että lähetystä ei voitu viedä, kun asiakkaaseen ei saatu yhteyttä. Haiskahtaa kalastukselta. Ensin otetaan kotitoimituksesta maksu, pirautetaan lyhyesti ja sitten pahoitellaan, kun paketin saaja ei vastannut puhelimeen, josta seurasi, ettei pakettia voinut toimittaa. Soitin Postiin. Virkailija hoki, että soitetaan vain yhden kerran paketin saajalle. No, siitähän ei ollut kysymys, kuinka monta eri kertaa soitetaan, vaan siitä, että soittaja sillä ainokaisella kerralla olisi himpun verran kärsivällisempi ja antaisi aikaa vastata puheluun. Haen paketin Postista.
Kotosalla olen viihtynyt. Tein Shepherd`s pien ja se melkein onnistui. Jauhelihaseos ehti hiukan kuivua. Oma virhe. On kuitenkin syömäkelpoista. Tänään toinen laji. Olen ruokatuulella taas. Tästä melkein-sanasta tuli mieleeni muinainen kuningas, joka oli majesteettisuudessaan närkästynyt joutuessaan "melkein odottamaan" vaunujaan.
Hirmuista myräkkäää povattu. Säätieteilijät hehkuttivat asiaa ja tänään HS kertoo, että Uusimaa säästyy pahimmalta myrskyltä. Katson ikkunasta ja aurinko helottaa täydeltä terältä, linnut laulavat ja pihan valkoapilat kukkivat rauhallisesti. Tuulikin leppoisaa. Tuttava suorastaan sairaalloisen kiinnostunut säästä. Puhelun aikana palaa sääasioihin kuudestikin. Alan kyllästyä. Eilen ääni vapisten kertoi, että käy kalpaten Helsingissä, kun kesämyrsky iskee. Ei iskenyt. Mukavan lämmintä ja poutaa pitelee.
Edelleen luen Peter Pania, eikä sekään mikään lasten kirja ole. Intiaaneja, merirosvoja ja muuta villiä sivusta toiseen. Disney vaan siitä väsännyt lapsille sopivan ja mikäs siinä. Somia ovat niin itse aikuisuutta kammoava Peter kuin keiju Helinä. Jälkimmäinen Barrien kirjassa Tinker Bell.
Nyt aamusuihkuun ja vaatetettuani itseni sopan keittoon.