Suomessa liput liehuvat tänään puolitangossa Norjan tapahtumien vuoksi.Norjalainen äärioikeistolainen mies Anders Behring Breivik kirjoitti Oslon ja Utöyan saaren historiaan epäinhimillisyyttä täynnä olevan lisän.Osloa hävitettiin autopommilla ja Utöyan saaressa olleita nuoria leiriläisiä ammuttiin surmaamisen aikein.Kummankin hirmuteon takana sama mies,jonka on kerrottu jo tunnustaneenkin poliisille.Ruumiita ja kadoksissa olevia.Surua monessa norjalaiskodissa kuten kaikkialla muuallakin.Terroristitappajat eivät enää jätä Euroopan pohjoisimpiakaan maita rauhaan.Turha tuudittautua lintukotomentaliteettiin Suomessa.Koska ja missä vaan voi tapahtua.Breivik oli tekojaan suunnitellut vuosikausia viimeistä piirtoa myöten."Julmaa mutta tarpeellista",oli hänen kommenttinsa poliisille.Motiivi? Siitä en minä ainakaan ole vielä kuullut.Tämä on taas niitä tapauksia kun kannatan kuolemantuomiota.Ehdottomasti.
Elämä kulkee kulkuaan kaikesta huolimatta.Tänään huomattavasti viileämpää.Hetkellisesti,kerrottiin.On parempi hengittää,puoliso himpun verran pirteämpi ja minä myös.Meille ainakin mitä tervetullein muutos.
Eilen puutuin pikkupoikien pihaelämään.Vein roskia ja jouduin tapahtumien keskelle.Joku älypää oli saanut muut kiinnostumaan lokin pesästä roskisvajan katolla ja uskomaan siellä olevan vielä kasapäin munia.Minä kertomaan totuuden.Ei enää tähän aikaan vuodesta."Me mennään hävittämään sitten pesä",sanoivat.Puhuin hiukan puitaheiniä kalalokin rauhoituksesta jättämällä mainitsematta,että lain pitkä koura ei ulotu pesimäajan ulkopuolella olevaan pesän tuhoamiseen.Tämän pesäpaikan kohdalla on vielä niin,että vaikka kuinka monta kertaa pesä poistetaan,se pykätään keväällä siihen kerta kerran jälkeen.Talon huoltofirma voi tämän todistaa.Parempi siis jättää paikoilleen.
Pojat lähtivät yrittämään katolle luvattuaan pesän antaa olla rauhassa.Tulin kotiin ja menin partsille seuraamaan tilannetta.Vintiöt olivat raahaamassa pihapenkkiä soralaatikon päälle,josta sitten mukamas katolle. Ei kun huutamaan "liian vaarallista".Penkki paikoilleen ja pettyneitä katseita.Uusi yritys pyöräkatoksen tukipalkkien kautta.Jopas onnistui pienintäkin vesaa myöten.Tepastelua kattopellin päällä,kolistelua ja voittajan elkeitä.Alastulo pienimmällä olikin sitten jo toinen juttu.Sekin onnistui,kun toiset neuvoivat jalkojen paikan.Ryhmä oli taas koossa.Seuraavan tehtävän pariin,joka oli jo katseeni ulottumattomissa.Perunatkin olivat jo kypsyneet.Kutsuin puolison aterialle.
Onkohan niin että pikkupoikien elämä tuossa iässä on jännittävämpää ja seikkailurikkaampaa kuin tytöillä? Onhan niitä raisuja poikatyttöjä,jotka päihittävät vaikka puuhun kiipeilyssä poikapuoliset tarzanit.Minä en kuulunut heihin,vaikka uskaltauduinkin puihin mamman mökin palstan metsäisellä puolella serkkujeni kanssa.Kaupungissa Messeniuksenkadulla leikimme nukeilla,hypimme narua ja parbiidaa ja kävelimme yhtäjalkaa käsikoukkua parhaan ystävän kanssa.Pojilla meno oli ehdottomasti hurjempaa.Talossa oli kuudenteen kerrokseen asti pihan puolella palotikkaat seinässä ulkopuolella.Rohkein kaveri kiipesi kolmanteen,muut usuttivat korkeammalle,mutta pelottihan poikaa.Kapuaminen jäi kesken.Minäkin kyllä kiipesin,mutta en edes juurikaan ensimmäistä kerrosta pitemmälle.Sitä paitsi pojat seisoivat alapuolella naureskellen näkymiä.
Muu huvi,johon me tytötkin osallistuimme oli kun kipusimme piha-aitojen yli (siihen aikaan kukin taloyhtiö rajasi oman alueensa verkkoaidalla ja näitä piha-alueita oli korttelin sisällä monta) tai hivuttauduimme jonkun tekemistä reijistä.Jännittäväksi asian teki se,että saimme kimppumme aina kiukkuisia talonmiehiä,jotka valvoivat reviiriään haukan lailla.Isolla kaltsilla (nykyisen Kansaneläkelaitoksen paikalla Töölössä) oli kalliossa isojakin halkeamia,joihin oli kiva ujuttautua.Luonto oli myös aivan kuin tyttöjen kotileikkejä varten muovannut syvennyksen,joka muodosti melkein neliön kallion kupeessa.Nukkien kanssa me siellä leikimme eikä sinne huolittu poikia.Vaikka norkoilivat lähistöllä.Talvisin varsinkin iso kaltsi (pikkukaltsi oli vieressä) antoi oivan kelkkamäen lasketella.Se oli yhteistä tytöillä sekä pojilla.Joskus joku poika,joka tykkäsi tytöstä,otti rattikelkkansa kyytiin ja se oli menoa se.Punastuttikin vähän,kun muut katselivat.Ensimmäinen pussauskin tapahtui kaltsin puitten alla.Tästä kyllä levisi sana kulovalkean tavoin ja siitä kuuli ensimmäisenä Päivärinnankadun poikajengi.Päivätolkulla kiusasivat.Ne olivat semmoisia päivän tai kahden pussaussuhteita.
Suurimmaksi osaksi me leikimme yhdessä kaikki lapset kirkonrottaa,viimeistä paria uunista ulos,pallopelejä kaltsilla ja kävimme viikkorahoilla ostamassa Stadionin apteekista salmiakkia.Sinne mentiin kaltsin yli Minna Canthin kadun ja Nordenskiöldinkadun kulmaan.Me lapset kasvoimme ja muutimme pois ja niin teki Stadionin apteekkikin.Maansiirtokoneet tulivat kaltsille,joka madaltui katutasoon asti tehden tilaa Kansaneläkelaitokselle.Iso kaltsi ja pikkukaltsi lakkasivat olemasta.Kuten meidän lapsuutemmekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti